tiistai 31. joulukuuta 2013
Menestyksekästä urheiluvuotta 2014 kaikille!
Tiimi on ollut minulle erittäin tärkeä kisoissa, joissa yhteinen huolto on suureksi hyödyksi. Olen saanut myös akuuttia huoltoapua, kun pyörässäni on ollut pieniä rengashuolia kesän parissa kisassa. Lisäksi kovia ukkoja täynnä oleva tiimi sparraa minua treenaamaan kovempaa ja vaatimaan itseltäni enemmän.
Yhteistyökumppaneiden osalta Skinsin ajokamat, Gutzyn urheiluravinteet ovat olleet tapansa mukaan huipputasolla. Kun käytössä on tuotteet, jotka kestävät vertailun mihin tahansa kilpailijaan nähden, ei asiat paremmin voisi olla. Kuitenkin erityiskiitokset menevät ROSE:lle! Minulla oli kesällä 2013 käytössä aivan mahtavat ja toiveideni mukaiset kisapyörät, joilla ajaminen on ollut yhtä juhlaa. Hienoa, että yhteistyö jatkuu myös tulevalle kaudelle kaikkien yhteistyökumppaneiden kanssa.
Kanssakilpailijoille haluan mainita kiitokset rehdistä ja tiukasta kilpailuhengestä. Kilpailujen ajaminen on ollut mahtavaa ja koko kisoissa pyörivä porukka on ihan huippusakkia. Teissä ei ole ketään, jolle en antaisi viimeistä sisärengasta taskustani kisan aikana (jos sitä minulta tajutaan pyytää).
Kisajärjestäjille kiitos arvokkaasta työstä meitä urheilijoita varten, että saamme nauttia mahtavasta harrastuksesta mittaamalla omia kykyjämme toisia urheilijoita vastaan! Kilpailut ovat tie parempaan kuntoon ja uusiin tuttavuuksiin sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Jatkuva kehittymisen seuraaminen ja kunnon ylläpito näkyy myös yleensä positiivisesti omassa terveydentilassa.
Lähipiirin tukijoihin kuuluvat oma perheeni ja kaverit. Kiitos tuesta ja hengessä mukana olemisesta! Erityiskiitokset vaimo-Miialle ja Helmi-tytöllemme kisareissuilla mukana kulkemisesta ja aivan mahtavasta huoltotyöskentelystä. Olette todella rakkaita!
Muutoin vuoden kulusta pääsee hyvin kärryille vanhemmista blogiteksteistä. Urheilullisina kohokohtina ovat olleet XCE SM-kullan ja XCO kokonaiscupin voitot. Muutamia muitakin hyviä kisoja sattui vuoden varrelle ja parit todella mahtavat porukkalenkit täällä Hämeessä ja Mikkelissä. Tässä syksyllä blogitekstien suhteen on ollut hiljaisempaa. Syksyn kuntopiiritavoitteet floppasivat melko pahasti syksyn sairasteluihin ja solisluussa esiintyneeseen nivelongelmaan. Koti-isänä vietetty syksykausi on kuitenkin ollut yksi elämän hienoimmista ajoista, joten tästä voi hyvillä mielin lähteä painamaan taas töitä heti tammikuun toisesta päivästä lähtien.
Tämän illan juhlat huipentuvat meillä täällä Hämeessä elämäni ensimmäiseen ilotuliteostokseen (näin jälkíkäteen voin sanoa, että ostos ei ollut menetetyn rahan arvoinen). Reilun 7 euron rakettipanostus pitää vielä täysi-ikäisenä eletyt vuodenvaihteet keskikulutukseltaan alle eurossa. Kuvassa näkyy myös joululahjaksi saamani polkupyörä.
Hyvää ja urheilullisen nautittavaa vuotta 2014 kaikille! Pysytäänhän terveenä ja hymyillään, kun tavataan!
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Rosen mielenkiintoiset uutuudet aloittelijoille ja kuntoilijoille
Maastoon oiva lenkkikaveri:
Hyvä, kevyt ja Suomen pienien kivien ja juurien täyttämiin maastoihin loistavasti osuva: ROSE Count Solo 27,5". 2014 pyöristä Count Solo 2-malli maksaa hitusen päälle 1500 euroa, mutta sillä saa rahoille vastinetta uuden 27,5 kiekkokoon myötä. Ketteryyttä menettämättä pyörällä pystyy ajamaan paremman pidon turvin vaivattomammin kuin perinteisellä 26" tuumaisella renkaalla. Pito lähestyy jopa 29er pyörää, mutta painonlisäys ei ole niin merkittävä uudessa kiekkokoossa kuin 29er:ssä. Koko pyörä, eli 2-mallin Count Solo painaa vain 10,3kg.
Maantielle urheilullisuutta edulliseen hintaan:
Kevyt ja hiilikuitupyörille tiukan vastuksen antava ROSE Xeon RS. Pyörää ovat muuten arvioineet 84 ihmistä, jotka ovat pyörän tilanneet - arvioiden keskiarvo on 5/5 tähteä. Myös minulla oli RS käytössä kesällä 2013 ja kisoja myöten pyörällä ajo sujui hyvällä ja luotettavalla menestyksellä. Tässä linkki alle 7 kiloiseen Ultegran osilla varustettuun RS-3000 pyörään, jonka hinta on reilusti alle kahdessa tonnissa.
lauantai 21. joulukuuta 2013
Valoa tunnelin päässä - 1h ja 300w
Olen yrittänyt orientoitua kehnoimmilla säillä ajamaan pyörää myös sisätiloissa. En ole koskaan oikein syttynyt traineritreeneistä ja varsinkin maastoajoon nähden trainerilla ajaminen on hyvin erilaista. Oikeassa maastossa kroppaa käytetään ajossa todella paljon, kun trainerilla on tiukasti pysyttävässä satulassa ja pyörä tuntuu kuin naulatulta maahan. Tehokkaampia treenejä trainerilla voi kuitenkin jossain määrin tehdä ja erityisesti tempovauhtiin ja helpoille radoille voi trainerin päältä saada lisävauhtia.
Traineriajossa tärkeimpänä lisälaitteena pidän itse tuuletinta. Vaikka trainerihuoneessani on vain 15 astetta lämmintä, niin lisätuuletus on välttämätöntä. Tuulettimilla on sitten rutkasti eroja. Minulle ei ole vielä liian tehokasta tuuletinta tullut koskaan vastaan. Aloittelin tämän syksyn ajot kuvassa näkyvällä valkoisella tuulettimella, mutta viikko sitten investoin tehokkaampaan mustaan malliin.
Tunnin ajon aikana tehokkaampi tuuletin pitää kropan lämpötilaa paremmin hallussa ja nestehukan määrä ei totaalisesti karkaa käsistä. Uudessa tuulettimessa on kaukosäädin, ja säätöjä vaikka kuinka rutkasti. Trainerilla treenaava ukko toimii myös hyvänä lämpöpatterina huoneeseen. Treenin alkaessa huoneen lämpötila on 15 astetta, mutta tunnin ajon jälkeen tuulettimen pauhusta huolimatta lämpömittari saattaa näyttää reilusti yli 22 asteen lämpötilaa.
Toinen tärkeä tekijä minulle traineritreeneihin on motivaattori. Pelkän seinän katsominen ei minulle riitä. Tämän johdosta minulla on traineri kiinni tietokoneessa ja ohjelmalla voin tehdä itselleni haluamiani ratoja. Tacx:n ohjelmalla pystyy myös asettamaan radoille virtuaalivastustajia haluamillaan keskivauhdeilla. Netin kautta kisoja pystyy ajamaan muita ihmispyöräilijöitä vastaan. Oma nettilisenssini on toistaiseksi päättynyt, niin olen ainakin tässä alkuvaiheessa tyytynyt ajamaan treenit virtuaalivastuksia vastaan. Itse olen suosinut mäkisiä reittejä ja olen tehnyt ohjelmalla myös kohtalaisen kopion Ahveniston moottoriradasta. Vuosi sitten kilpailin kyseisellä reitillä netin kautta hollantilaisia ja ruotsalaisia pyöräilijöitä vastaan, mutta toistaiseksi olen ollut radalla voittamaton. Tänä syksynä en ole vielä Ahveniston virtuaalirataa uskaltanut vielä kiertää.
Viikko sitten ajoin ensimmäisen virtuaalikisani oikeastaan vahingossa. Minun oli määrä ajaa kevyempi lenkki, mutta en osannut arvioida virtuaalivastuksen keskivauhtia oikein. Radaksi otin 32km lenkin, jossa oli vastassa 850 nousumetriä. Ylä- ja alamäkien vaihteluita taitaa reitillä olla yli 500 kappaletta. Vaihteita saa todella rämpätä tosissaan, että ehtii polkemaan kaikkiin alamäkiin ajoissa, joita voi olla huonon grafiikan johdosta muuten vaikea havaita. PK-ajeluni muuttui astetta tuskaisammaksi, kun kylmiltään treeniin lähdettyä vastukset pistivät minut ajamaan 240 keskiwatilla. Tästä huolimatta hävisin virtuaalivastukselleni kilometritolkulla.
Nyt eilen otin samaan vastustajaan nähden revanssin. Tankkasin vain 40 minuuttia ennen ajoa Hesen kerrosaterian (jossa muuten hävettävän pienet ranskikset). Odotukset eivät ehkä olleet kovin korkealla, mutta olin valmis taisteluun. Ylä- ja alamäkiin reagoin edellistä ajokertaa nopeammin, kun seurasin kuvan ohella ruudulla näkyviä nousu- ja laskuprosentteja. Revanssi toteutui ja sain pestyä virtuaalivastustajani yli kilometrin erolla. En tiedä, johtuiko lisääntyneet tehot uudesta tuulettimesta ja ajon aikana nautitusta Gutzystä, mutta nyt keskitehot nousivat 300 watin pintaan (294). Keskisyke taisi ajon aikana olla 163.
Vertailun vuoksi voin mainita, että maantiellä tuolla 300 keskiwatin tehoilla pysyy minun painoiseni ajaja hyvin mukana kisoissa. Niin kesän KOH I NOOR- ajoissa, tai kortteliajon SM-kisoissakaan ei keskitehoni olleet yli 300 rajan. Maastokisoista minulla ei ole tehotietoja, mutta arvelen wattien pyörivän jonkin verran korkeammalla. Puhun aidoista keskitehoista, kun normalisoiduista tehoista minulla ei ole harmainta aavistusta.
Minulle eilinen ajo oli henkisesti todella tärkeä. Edellisen traineriajon ja sippaamisen johtaneen 50km pk-lenkin jälkeen en ollut varma, että kaikki olisi kehossa kunnossa. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta ja ehkäpä pyörä alkaa kevättä kohti taas kulkea odotetulla tavalla.
Hyvää joulun aikaa kaikille ja antoisia ulkopyöräilykelejä! Ainakin täällä etelämpänä valkoiseen jouluun ei ole mahdollisuuksia, joten hiihdot jäävät automaattisesti vuodelle 2014.
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Peruskuntoilun vaikeudesta
Eipä ole ollut sairastelusyksyn jälkeen paluu urheilijaksi helppoa. Kroppa ei tunnu tietävän pyöräilystä yhtään mitään ja tunnin lenkit ovat olleet sopivan pituisia. Olen osittain tietoisesti aloittanut treenit nyt maltilla, koska nousujohteisuus aina kevääseen ja samalla kesän tärkeimpiin kisoihin nähden on pidettävä koko ajan mielessä. Jos nyt treenaan 60 tuntia kuukauteen, enkä pysty selkeästi kuukausitten tuomaan treeniin lisähaastetta toukokuuhun saakka, ei kuntoni kehity toivotulla tavalla. Pahimmassa tapauksessa olisin hyvässä kunnossa helmikuussa, kun kisoista ei ole tietoakaan. Nykyisellä tahdilla treenin kaksin-, tai jopa kolminkertaistaminen on mahdollista keväällä ja alkukesästä, kun hienot ajokelit taas valtaavat Suomen.
Pitkien treenilenkkien puute ja kovahko kuntopiiriharjoittelu on suunnannut kehon ominaisuuksia pois pitkistä urheilusuorituksista. Minulle pitkä urheilusuoritus tarkoittaa yli kahden tunnin rykäisyä, oli vauhti sitten ihan mitä tahansa. Käytännössä kroppa on pärjännyt viimeiset kuukaudet hienosti hiilireilla, ja rasvojen hyödyntäminen energiana on ollut todella minimaalista.
Kun kestävyysurheilija päästää itsensä tähän jamaan, on ensimmäiset pitemmät lenkit todella vaikeita. Minulle tämä konkretisoitui eilen, kun lähdin crossarilla tavoittelemaan syksyn ensimmäistä yli 40km pyörälenkkiä. Pohjiksi minulla oli pahasti tukossa olevat jalat edellisen päivän pistoolikyykkytestistä (jossa muuten meni 35 toistoa/jalka) ja tunnin sekalaisesta traineriajosta 250 keskiwatilla. Kaiken kruunasi crossarin katkennut vaijerikuori, jonka takia takavaihtaja oli jämähtänyt takapakan puoliväliin paikalleen. Vaihteita oli siis kaksi, koska pystyin vaihtamaan vaihdetta etuvaihtajan avulla kahden eturattaan välillä. Edessä nasta ropissen lähdin kuitenkin kohti Rastilaa ja tavoitteena oli pyöriä pimeässä, märässä ja liukastuvassa illassa yli kaksituntinen.
Ensimmäinen tunti sujui kohtuullisesti, mutta seuraava vartti muutti tilanteen totaalisesti. Rastilan ainoa ylämäki oli vaikea päästä ylös ja putkelle en kyennyt nousemaan lainkaan. Lonkankoukistajat ja reisien yläosat olivat 125 sykkeellä totaalisen tulessa ja tuntui, että veri ja happi ei kulje kummankaan jalan läpi ollenkaan. Kiersin sitkeästi 2,5 kierrosta paikallista kymppitemporeittiä, mutta kotimatkalla jouduin oikomaan ruotoani, kun ajoa oli takana 40km.
Pääsin juuri ja juuri pois pyörän päältä, mutta reiden venytys tuntui lähes ylivoimaiselta ponnistukselta. Pieni juomapullo oli loppunut ja lisäenergiaa ei ollut. Hiilarit kehosta olivat loppuneet ja kroppa oli täysin unohtanut, että myös rasvoja voisi hyödyntää lenkin aikana. Noin viiden minuutin koomailutauon jälkeen jatkoin viimeisen rypistyksen kotiin. Kylmähiki päässä ja valotolppa kerrallaan hivuttauduin kohti määränpäätä. Reisien paikalla tuntui olevan isot hiekkasäkit, joista oli yhtä paljon hyötyä ajon etenemiseksi. Toivoin vain, että olisin jo perillä. Lopulta tutut mutkat tulivat vastaan ja lenkki oli paketissa. 52km/2h 06min - ukko ihan valmis. Ilta meni hiilareita tankkaillessa ja lievää etovaa oloa potien. Tuoltahan se tuntuu, kun kroppa miettii ketoosin käynnistelyä seuraavaa päivää varten..
Ei ole siis peruskuntoilu helppoa vanhalla ketullakaan. Älkää siis muutkaan luovuttako, että urheilu on liian rankkaa. Kyse on siitä, että sohvalla makaamisen jälkeen kropalla ei ole harmainta aavistusta siitä, että mitä kaikkea kehossa pitää herättää henkiin, että urheilu alkaa taas sujua. Pahin virhe, mitä minä voisin nyt tehdä, olisi pitää yli kolme päivää vapaata seuraavasta peruskuntolenkistä. Jos pidän vapaata tuon verran, niin samanlainen tuskalenkki on vastassa juuri jouluaaton korvilla.
Kaikesta huolimatta todella mukavaa Joulun aikaa kaikille! Toivotaan hyviä ulkoiluilmoja!
torstai 5. joulukuuta 2013
Kuntopiiritavoitteiden eteneminen
Onneksi ensimmäiset kisat ovat edessä vasta toukokuussa ja sinne ehtii vanhojen pohjien avulla kuntoon, jos vain alkutalven treenit toteutuvat "suunnitellusti". Terveenä on siis pysyttävä ja pitää toivoa, että vuodenvaihteessa paluu työelämään ja yöunien tipahtaessa kuuden tunnin pintaan ei aiheuta palautumiseen ja treeni-intoon isompia ongelmia.
Mutta kuntopiirijutuistahan minun piti tässä kertoa. Solisluuepisodin vuoksi etunojapunnerrukset junnaavat kuntopiirissä lähes paikallaan. Rintamaahan-punnerrukset ovat raakoja, ja happojen iskiessä ei kovin montaa toistoa ole enää edessä. Jos maahan jättäisi väliä esim. nyrkin verran, niin toistomäärät olisivat ihan eri tasolla. Solisluun lepuuttelua jatkoin tasan kolme viikkoa, ennen kuin uskalsin tehdä ensimmäisen kerran uudelleen punnerruksia.
Parhaiten kuntopiirissä olen edistynyt pistoolikyykyissä ja vatsalihaksissa. Pistoolikyykyissä olen siirtynyt jo lisäpainojen käyttöön, koska perusvoiman ja tekniikan kehittyminen oli nopeaa alussa. Parhaimmillaan kuntopiirin yhteydessä kykenin tekemään lyhyehköillä palautuksilla pistoolikyykkyjä 75 kpl/jalka. Nyt kyykyissä olen siirtynyt voiman hankkimiseen lyhyemmillä toistoilla ja hermotusta ärsytellen.
Keskivartalon puolelta vatsalihaksien liikkeitä laajensin istumaannousun lisäksi parilla lisäliikkeellä. Nyt on vatsamakkarat sulaneet ja kohta uskaltanen koettaa 200 vatsalihaksen tekoa putkeen, viimeksi meni sarja 50, 50, 50, 50 & 110 onnistuneesti läpi (minuutin palautuksella). Selkälihaksien tekoon hain lisävinkkejä youtubesta ja nyt sekin puoli alkaa vahvistua mukavasti.
Kuntopiiri on pistänyt kroppaa timmimpään kuntoon, mutta paino on silti lähtenyt nousuun. Vuosi sitten blogissa sain kommenttia, että kuntopiirit ja sali ei nosta painoa, vaan hiihto tekee sen. Nyt hiihtoa ei ole tullut metriäkään ja silti lisäkiloja on kertynyt kroppaan 2-3. Tämä siis siitä huolimatta, että ulkoisesti rasvan määrä näyttäisi kehossa olevan laskussa. Vielä muutama kuukausi eteenpäin, niin alkaa ukko olla valmis lihaksiston perusvoimaltaan ensikesän fillarikisoja ajatellen.
Kalustopuolelta olisi paljon kerrottavaa, mutta enpä taida vielä kehdata niistä raapustella. Huonoja uutisia sieltä ei ole suinkaan tulossa. Ja kyllä, ROSE:lla minä tietenkin ajan myös tulevalla kaudella - ja olen sopparista todella mielissäni.
perjantai 29. marraskuuta 2013
Kauden huippujutut tekstisarja - 1. Gutzy kofeiinigeeli
Ensimmäisenä vuoron saa niin usein unholaan jäävä, mutta ei todellakaan vähäisin asia, eli suoritusta tukevat urheiluravinteet. Ilman juomista ja kisassa otettavaa lisäenergiaa ei maastopyöräilyssä pärjää kukaan. Minulla on mahtava tukija Skins-tiimin kautta, eli urheiluravinnemerkki Gutzy. Valikoimassa on toimivia ja maistuvia urheilujuomia, palautumisjuomia, energiageelejä ja patukoita. Nostan esille näistä erityisesti energiageelit ja sieltä vielä yhden tuotteen, joka on minulla aina vakiokäytössä tiukimmissa kisoissa ja energiatukena toisille ajokavereille yhteislenkeillä.
Gutzyn tykkiuutuus - Kofeiinigeeli, makuna kola
Todetut hyödyt:
1. konkreettista lisävauhtia kisatilanteisiin ja
2. ajoissa kotiin sippauksen tapahduttua (kaveritkin kotiin geeli)
Uusi Gutzyn kofeiinigeeli - kola seuraa hyväksi todettua sitruunan makuista geeliä sisältäen kofeiinia. Minulle geeli on piste ii:n päälle, kun lähden kisoihin. Nopeissa (alle 1,5h) kisoissa ei minun muuta geeliä edes tarvitse valita. XCE SM-kisoissa juuri kofeiinigeelit olivat keskeisessä asemassa hyvän iskun ylläpidossa - tärkeä tekijä Suomen mestaruuden takaajana. Samoin Ahveniston moottoriratakisoissa kovat maantiemiehet joutuvat usein taipumaan, kun olen muistanut ottaa kofeiinigeelit mukaan.
Pitkissä kilpailuissa lisäenergian lisäksi kofeiini saattaa antaa toivottua lisäpotkua kisan loppuvaiheessa. Aivan kuumimmilla keleillä ja pitkissä suorituksissa kilpailun alkupuolella kannattaa turvautua tavallisiin geeleihin ja ottaa kofeiinigeelit vasta kisan viimeisen tunnin aikana. Näin kofeiinin aiheuttaman lisä nestehukkaan ei aiheuta hyötyjen jälkeen ongelmia, vaan ehdit maaliin ajoissa.
Kilpailutilanteiden ohella Gutzyn geelit ovat toimineet hyvin pitkillä yhteislenkeillä, joissa kuka tahansa saattaa joskus sipata. Minulle sippaamisia käy usein varsinkin kevään kovilla pitkillä lenkeillä ja tuolloin säästän kofeiinigeelin lenkin loppuun pelastautumistuotteeksi. Sillä jaksaa lähes poikkeuksetta viimeisen puolituntia kotiin, kun muuten keho olisi jo ihan tyhjä. Tämän ovat saaneet kokea myös osa ajokavereistani, jotka ovat päässeet turvautumaan lenkeillä minun mukana oleviin Gutzyihin. Viimeisen vuoden sisältä muistan kolme reissua, joissa sipannut kaveri on noussut kofeiinigeelin otettuaan takaisin elävien kirjoihin ja päässyt kotiutumaan huomattavasti parempivoimaisena kuin aluksi on näyttänyt. Lähes aina kaveri on pitkään kertonut, että kunto on loppu ja mikään ei auta. Kummasti reisiin on löytynyt lisää lihaksia pienen energiatankkauksen jälkeen. Ei ole ainoa kerta, kun peesistä pudonnut mies on yltynyt vetomieheksi viimeiselle 15km pätkälle.
Tätä tuotetta voin lämpimästi ja täysin rehellisesti suositella kaikille!
torstai 14. marraskuuta 2013
Unbreakable vai Mr. Glass?
Eipä ole kuntoilun aloittelu ollut täällä ruusuilla tanssimista. Onnekseni saan pyöräillä Ruusuilla kesällä, joten tämä ei minua lannista.
Kuntopiirikuurin pääidea oli tuottaa mieheen sen verran perustavan laatuista lihasvoimaa, että tammikuusta eteenpäin voisi alkaa kerätä oikeaa voimaa koneeseen. Olen aina pitänyt itseäni helposti treenattavana ja en ole ollut mikään vammaherkkä kaveri. Täysin kivuttomat päivät ovat toisaalta harvassa ja ehkä joitain vammoja olisi voinut hoitaa hampaiden puremisen sijaan. Harmittavasti pikkuvikoja ei viitsi mennä kunnalliselle puolelle näyttämään, ettei tule vietyä "oikeasti sairaiden" paikkaa sen päivän päivystysjonossa. Yksityinen puoli taas on niin älyttömän kallista, että pitäähän urheilijan itse pystyä perusongelmat terveytensä kanssa ratkaisemaan. Hyväkuntoinen urheilija on vielä yleensä niin perusterveessä kunnossa, että kovatkaan kiputilat eivät välttämättä näytä lääkärille hoitoa vaativilta. Ei varsinkaan silloin, kun lääkäri ei koskaan saa asiasta tietää..
Olen aina pitänyt rajana sitä, että kipua vastaan saan urheilla vapaasti. Kun kovaa mennään ja halutaan kehittyä, niin eihän se aina helppoa tai kivutonta ole. Hyvässä ja laadukkaassa treenissä kipu kertoo, että kehittävä ärsyke on käynnissä. Tapojeni mukaan vasta sietämättömän kivun tullessa höllätään. Silloin ei enää kaikki ole kohdallaan ja keho antaa selkeämpää vinkkiä siitä, että homma on syytä keskeyttää. Sietämätön kipu on helppo tunnistaa.. ja yleisesti sitä vastaan urheileminen veisi pidemmälle sairaslomalle.
Kuntopiirijakson alussa sain koko vartalon lihakset todella kipeiksi. Lihaskipu on normaalia, kun tekee pitkään luumuilluilla lihaksilla jotain, johon niiden olisi syytä aina olla valmiina. Yleensä lihaskivusta voi syyttää vaan omaa laiskuuttaan. Lihaskivun voisi välttää laiskottelemalla vielä lisää. Urheilijan elämäntapa ja laiskottelu saavat ihmisen voimaan pahoin. Innostus vähän kaikkeen laskee ja tuntuu, että iloisuuden polttoainetta ei meinaa riittää.
Niin kuin mainitsin, olen ollut perinteisesti helposti treenattavissa, joten olen saanut nopeasti itseni takaisin urheilulliseen iskuun. Nyt kuntopiirejä tehden olen lähtenyt siitä, että kaadetaan kroppaan oikein kunnon annos omalla painolla tehtäviä treenejä. Perinteiset parin päivän lihaskivut ovat muuttuneet tällä reseptillä viikkojen lihaskivuiksi. Välillä on jysähtänyt niskat totaaliseen lukkoon ja koko rintaranka on notkea kuin rautakanki.
Minä oikeasti luulin, ettei vapaasti ilman lisäpainoja punnertamalla voisi koskaan itseään oikeasti satuttaa. Minähän olen aina ollut särkymätön - unbreakable. Maanantaina tein reilun viikon tauon jälkeen surkeaan jamaan päässeitä etunojapunnerruksia. Kehitys punnerruksissa on junnannut lähes paikallaan, kun muut lihasryhmät ovat menneet hyvää vauhtia eteenpäin. Toiseksi viimeisessä, eli neljännessä sarjassa, sain ikävän tunteen olkapään alueelle. Lepäsin minuutin ja väänsin vielä lähes sietämätöntä kipua vasten viimeisen sarjan loppuun saakka. Olkapäähän alkoi nousta lisäkorotusta solisluun pään muodostamaan pattiin olkapään päällä. Olin punnertanut itseltäni solisluun päätä paikoiltaan. Oikeasti! Olin meinannaut vielä mennä vääntämään kaverin kanssa edellisviikolla kevyttä vapaaottelua, mutta en pysy kasassa edes itseni kanssa. Minähän olisin ollut kahtena tai useampana kappaleena siellä. Lempinimiin yksi taas lisää: Pullaolli, kramppiolmi & Mr. Glass.
Mutta tämä pullia mutustava, kramppiherkkä lasimies ei luovuta. Ei koskaan.
tiistai 5. marraskuuta 2013
Pyöräilyn vaatiman lihaskuntoilun kehittävintä harjoittelutapaa etsimässä
Mitäpä te arvon lukijat arvelette tehoikkaimmaksi harjoittelumuodoksi pyöräilyä tukevassa lihaskuntoilussa/voimailussa? Kuinka te valmentaisitte henkilöä, joka haluaa parantaa nopeimmalla mahdollisella tavalla omaa kuntopiiritulostaan?
Oletuksena henkilön maksimitulos liikkeen suhteen on 35 toistoa. Henkilö keskittyy ainoastaan voimailutuloksen parantamiseen ja hänen ei tarvitse huomioida muun elämän kuormituksia tässä tapauksessa. Listaan tähän alle kuusi erilaista treenivaihtoehtoa. Millaisella ohjelmalla sinä itse treenaisit?
Vaihtoehdot A (Kerralla pakettiin ajattelu)
a.1. Liikkeen maksimitoistojen tekeminen kertaalleen päivittäin. (35/päivä = 245/vko)
a.2. Liikkeen maksimitoistojen tekeminen aamulla ja illalla päivittäin. (70/päivä = 490/vko)
a.3. Liikkeen maksimitoistojen tekeminen kolme kertaa päivässä, jokatoinen päivä leväten (105/päivä = 315/vko)
Vaihtoehdot B (Voimailuintervallit - eli sarjojen tekeminen)
b.1 Liikkeen tekeminen toistoina kolmessa sarjassa päivittäin. 30, 30, 30 = 90/pv = 630/vko)
b.2 Liikkeen tekeminen toistoina viidessä sarjassa päivittäin 25, 25, 20, 20, 25 = 115/pv = 805/vko)
b.3 Liikkeen tekeminen toistoina viidessä sarjassa jokatoinen päivä. (115/pv = 345/vko)
Näillä kuudella harjoitusmallilla päiväkohtaiset toistot vaihtelevat välillä 35-115. Viikkokohtaisissa ero on suurempi vaihteluvälin ollessa 245-805 toistoa.
Onko sinulla jokin jokerikortti (Vaihtoehto C) takataskussa, jolla sinä valmentaisit henkilöä kehittymään parhaimpaansa?
torstai 31. lokakuuta 2013
Kuntopiirikauden haasteet - lähdetkö sinä mukaan?
Kuntopiirikauden alusta on nyt kulunut yli 10 päivää ja alan pikkuhiljalleen kyetä nukkumaan taas normaalisti. Rintalihakset ovat olleet punnerruksista todella kipeät ja kireät. Esimerkiksi käsien nosto on ollut ensimmäisen kuntopiirin jälkeen hankalaa. Oikeastaan punnerrukset ovat olleet ainoa liike, jossa toivottavaa kehitystä ei ole tullut.
Jotta kehitystä tulee kunnolla, on itselle asetettava tavoitteita. Tässä tulee minulle itselleni asettamat kuntopiiritavoitteet tulevalle parin kuukauden ajalle. Osa tavoitteista on todella kovia, koska kevyimpäänkin tavoitteeseen pitää nykyistä lihaskuntoa kehittää yli viisinkertaiseksi. Yllättäen tässä alkuvaiheessa pistoolikyykky on lähtenyt kehittymään nopeimmin, suhteessa ensimmäisen päivän suorituskykyyn. Yli viikko sitten en nimittäin päässyt ensimmäisenä kuntsaripäivänä oikealla jalalla edes kyykystä ylös! Kehitys on ollut sittemmin toivottua, koska eilen keskiviikkona nousuja tuli heikommallakin jalalla jo 10. Kymmenkertainen kehitys samassa ajassa päiviä on jo sellainen tahti, että meno ei varmaan pitkään jatku samanlaisena.
Mutta nyt niihin haasteisiin - lähdetkö sinä mukaan? Joulukuussa sitten jouluruoan jälkeen katsotaan, kuka on iskussa ja kenellä kinkut pysyy sisällä 150 vatsalihaksen jälkeen.
Haasteet - tavoitteet joulukuussa 2013:
1. Pistoolikyykky (yhden jalan kyykky, jossa vapaa jalka vaakatasossa eteenpäin)
30 toistoa molemmilla jaloilla
2. Etunojapunnerrus (ala-asennossa rinta maassa, käsien leveys tismalleen sama kuin omassa mtb:ssä)
100 toistoa peräkkäin
3. Istumaannousu (Kädet ristissä niskan takana, ylhäällä kyynärpäät polviin, jalkaterät voivat olla tuettuna)
200 toistoa peräkkäin
4. Selkälihasliike (kuuttinostot mahallaan, kädet ristissä niskan takana. Liikkeessä jalat ja kädet samaan aikaan ylös niin korkealle kuin menee)
300 toistoa peräkkäin
5. Koti-dippi (tuolia hyödyntäen selän takana, kädet ala-asennossa vähintään 90 asteen kulmassa, mielellään enemmänkin)
100 toistoa peräkkäin
Lisäliikkeinä: Kaulalihasten vahvistus, sekä Powerball:in pyörittäly puristusvoimaa kehittämään.
torstai 24. lokakuuta 2013
Kuntopiirikauden alku ja tuskaiset päivät
Näin kävi täällä, kun maanantain ja kauden päättymisen kunniaksi aloin tekemään kuntopiiriä yli 8 kuukauden tauon jälkeen. Innostuin ehkä vähän liian kovaan menoon heti alkuun ja kävin lihasryhmiä lävitse periaatteella: 10 minuuttia aikaa ja toistoja peliin niin paljon kuin mahtuu. Tulokset eivät olleet häävejä, mutta jokainen lihas vedettiin ihan sippiin viimeiset toistot olivat kaikkea muuta kuin oppikirjasta. Liikkeinä minulla olivat: etunojapunnerrukset, vatsalihaksille istumaannousu, jaloille kyykky ihan alas saakka, ojentajille dippi ja selkälihaksille kuuttinostoja mahallaan ollen. Loppuverraksi pyörittelin käsivarsiin ja kämmeniin voimaa powerball:in avulla.
Jo maanantai-iltana lihakset olivat totaalisen toimintakyvyttömät. En pystynyt nostamaan käsiäni ylös, enkä jännittämään mitään rasitettuja lihaksia. Ainoastaan pohkeet, selkä ja käsivarret jäivät lähes normaalille tolalle. Tiistaina meno oli vieläkin tuskaisempaa. Keskiviikkona en meinannut päästä edes sohvalta ylös! Jos satuin menemään lattialle selälleni leikkimään tyttäremme kanssa, niin ylöspääseminen vei aikaa liki minuutin. Rintalasta, kyljet, reidet - kaikki sellaisia, että pienikin sormen painaminen pisti huutamaan.
Tänään torstaina lihakset ovat edelleen sellaiset, että en voi nousta kyykystä ylös ilman huutoa. Sangen piiritetty olo.. Nöyrää! En vielä tänäänkään kykene mihinkään muuhun maantain liikkeistä kuin selkälihaksiin - ja nyt puhutaan todella yhdestä toistosta.
Kun seuraava kuntopiiripäivä koittaa, niin pistän tänne tavoitteet esille, mihin on lähikuukausien aikana päästävä. Tavoitteet tulevat toimimaan samalla haasteena kaikille tätä blogia lukeville - nyt pistetään kropat iskuun! Niin kuin twitterissä jo huutelin, alkakaahan lämmitellä.. hommia tulee riittämään (ellet ole aina kunnossa oleva hiihtäjä)!
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Cyclocross SM Lieto, ansaittu dnf
Onnittelut nopeimmille, hienosti crossattu ukot! Kärkikolmikko: Samuel Pökälä, Juha Kangaskokko ja Toni Tähti.
Olipahan ajomiesten rata! Itse olin kisassa todella pahasti pihalla heti alusta lähtien. Avorenkailla otti tuubimiehiin verrattuna maastossa turpiin ja paljon. Minulla oli vielä alla vuoden vanhat renkaat ja reitillä pysyminen oli äärimmäisen haastavaa. Toisaalta en ollut saanut viritettyä itseäni viimeisellä viikolla oikeastaan minkäänlaiseen kisakuntoon - niinpä optimaalisella kalustollakaan en olisi tänään mitalia ansainnut.
Nyt on kausi ohi ja alkaa olla aika pistää kroppa kuntoon! Olen jostain syystä päästänyt itseni sellaiseen tilaan, että vain pyöräily on jotenkin ok, mutta muut lajit ovat vaikeita. Nyt on aika monipuolistua ja palata sitten vuoden 2014 puolella urheilijoiden kirjoihin!
lauantai 19. lokakuuta 2013
Cyclocross SM 20.10.2013 Lieto – kisaennakko ja suosikkipoiminnat
perjantai 18. lokakuuta 2013
Milloin vetoharjoittelun vaikutus loppuu?
- Urheilijan absoluuttinen luonnollinen fyysinen maksimi on saavutettu
- Urheilijan kokonaiskuormittavuus on jatkuvasti ”pakkasella”
- Urheilijan peruskunnon sen hetkinen yläraja tulee vastaan
- Sairaana on pysyttävä kotona
- Kun usko kehittymiseen loppuu..
lauantai 12. lokakuuta 2013
Crossikisoissa Tampereella 12.10.2013 - kramppiolmin paluu
Osallistujamäärän vähäisyydestä huolimatta kisavauhti ei juuri kovempiin kinkereihin nähden jäänyt kalpeaksi. Mukana olivat muun muassa Samuel Pökälä, lajin hallitseva Suomen mestari sekä Sasu Halme, joka on päässyt aivan huikean hienoon syysvireeseen. Niinhän siinä sitten kävikin, että pääsin kavereiden kanssa irti heti kisan alkuun ja meno tuntui mukavalta aina 40 minuutin kohdille saakka.
Olin lähinnä tarkkaillut tilannetta kisan alkupuolella ja jätin vetohommia parempikuntoisille. Pelkästä peesailusta olisi ollut noloa tipahtaa kyydistä - niinpä otin Samuelin tarjoaman vetovuoron kisan puolivälin jälkeen. Siinä vetoa lataillessani vielä huikkasin kavereille, että: "Ette sitten jätä minua tämän johdosta!" Pistelin menemään yhden kierroksen verran sangen pirteästi kärkipaikalla ja meno tuntui itseasiassa todella hyvältä. Pyörä pelasi ihan viimeisen päälle ja varsinkin nopeissa mutkissa olin vahvoilla.
Kun kärjestä tiputaan, niin se pitää tehdä tyylillä! Vetovuorokierroksen jälkeisellä juoksuesteillä minulla napsahti takareisi kramppiin. Siinä ei kovin korkeita estejuoksupomppuja enää sitten tehty ja jäin hetkeksi oikomaan takareiden vetoa auki. Siihen loppui Miettisen pojan rypistely kärkisijoilla, jota oli kestänyt ansiokkaat 45 minuuttia. Kahlasin lopulta maaliin pitäen sijoitukseni kolmantena, vaikka loppukierrosten juoksuesteiden ylityksissä näytin enemmän tai vähemmän epäketterältä ukolta.
Lopuksi voimme sitten miettiä, että riittääkö tuo 20% petraus viikon kuluttua. Loppuaikaan nähden todellakin riittää, mutta se ei ole realismia. Entäpä sitten kärkiporukassa pysytyt minuutit? Tänään olin mukana 45/69min. Ihan ei 20 % parannus riitä, mutta 25% saattaa mahdollistaa taistelut hyvistä sijoista myös Liedossa 20. päivä tätä kuuta. Katsotaan, ehtiikö kroppa takaisin kisakuntoon viikossa!
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Maantiepyöräily maastopyöräilijän harjoitusmuotona
torstai 3. lokakuuta 2013
Lokakuussa mennään - treenit niukilla ja kunto kateissa
Vähäiset treenit viimeisinä viikkoina on johtanut siihen, että kuluvan kauden treenitunnit tulevat jäämään minulla alle 300 tunnin. Lukema (toteuma nyt 260-270 tuntia) on vähemmän kuin aikoihin. Onnekseni urheilukokemukseni ansiosta olen onnistunut nostamaan kuntoani muutamiin tärkeisiin kisoihin melko onnistuneesti. Toinen hyvä puoli vähäisissä treeneissä on se, että en ainakaan ole ollut vaarassa kärsiä ylirasituksesta. Kolmas hyvä seikka on tietenkin perheelle jääneen ajan moninkertaistuminen ja olen saanut nauttia siitä ja olla mukana tyttären ensimmäisen elinvuoden touhuissa.
Vähäinen treenaaminen on pitkästä urheilijahistoriasta huolimatta johtanut fyysisen kunnon epävarmuuteen. Tasainen perussuorittamisen taso on jotain, mitä en ole voinut tänä kesänä saavuttaa. Olen kisannut kuin "vanhoilla meriiteillä tai haamuheitolla MM-kisoissa". Näistä ongelmista huolimatta sain osittain yllättäen kerättyä XCO-cupin kokonaisvoiton kasaan. Sinällään treenejä lisäämällä en olisi sillä puolella voinut saavuttaa enempää.
Cyclocrossin SM-kisaan tässä kaikesta huolimatta vielä tähdätään. Nyt on vajaa kolme viikkoa aikaa treenailla ja yrittää saada happi kulkemaan jaloissa pirteämmin.
ps. Voin muuten kirjoitella blogia useamminkin, jos lukijaväki niin haluaa. Mistä sinä haluaisit lukea seuraavaksi?
perjantai 20. syyskuuta 2013
Huominen crossihaaste2 siirtyy
Nyt siis pieni aikalisä ja katsotaan uutta aikaa, kunhan keho on valmis liki kolmen tunnin crossivetoon. Uusi aikataulu ilmestyy tänne blogiin ja tietenkin myös twitteriin. Pitääpä tässä samalla alkaa miettiä crossihaaste3:sta.
Pitäkäähän itsenne terveinä - on vielä huikeita ajokelejä jäljellä! Marraskuun lopussa on sitten hyvää aikaa vaihtaa lajia sekä nauttia pallopeleistä ja raudan kesyttelystä.
tiistai 17. syyskuuta 2013
Olmin Crossihaaste1 - Parolan kuntorata 18.9.2013 klo 17 - tervetuloa!
Ensimmäisen kisakierroksen jälkeen pidetään 10 min palautustauko. Tämän jälkeen on mahdollisuus haastaa minua uudelleen. Reitti on sama, mutta ainoastaan minun on juostava merkityt mäet. Muut saavat ajaa koko kierroksen.
Tervetuloa!
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
XCM SM-kisan DNS - sairastellen kotona, crossihaasteet
Koti-isänä tehdyt vaunulenkit ovat saaneet muuten kroppaa oudosti jumiin. Olen jopa harkinnut hierojalla käyntiä, jota olen tähän mennessä onnistunut koko elämäni välttämään. Nyt flunssassa aivastukset säteilivät kipua alaselkään ja puuduttavasti jalkoihin - "pientä" jumia on siis havaittavissa.
Vaunulenkit ovat olleet ensimmäinen pieni askel crossimaailmaan ja jalkalenkkeihin. Olen siis siirtänyt ajatukseni cyclocrossiin. Kirjaimellisesti vasta ajatukset ovat siellä, koska crossariinkaan en ole ehtinyt koskea. Tulevalla viikolla on tarkoitus lähteä valmistamaan kroppaa ensin ylipäänsä treenaamaan ja sitten myöhemmin ajamaan crossia kisamielessä.
Hämeenlinnan crossihaasteet 1&2
Twitteriä seuranneet ovat ehkäpä bonganneet crossihaasteitani. Ensimmäinen näistä ajetaan tulevana keskiviikkona Parolan pururadalla. Ensimmäisessä haasteessa ajetaan vain kertaalleen 4km pururata niin, että joka toinen mäki mennään juosten.
Crossihaaste2 ajetaan tulevana viikonloppuna. Silloin lähtee "luulot pois" kerrasta ja puhutaan kovasta haasteesta jo minullekin. Tällöin on edessä minun xcm-treenireitti, jonka pituus on päälle 60km. Pääosin reitti on Hämeenlinnan parhaita polkuja ja nousujakin piisaa. Reitti sisältää mm. Ahveniston perinteisen XCO-radan ja nousumetrien yhteissumma lähentelee 1200 metriä. Päivä ja kellonaika tarkentuu lähempänä haastepäivää. Tavoiteaika lenkille on noin 3 tuntia, joten osallistuvien crossaajien on kyettävä ajamaan crossarilla maastossa kohtalaisen rivakasti ja pyörä ehjänä pitäen. Vertailuaikana voin sanoa, että oma täpärillä ajamani ennätysaika on hieman alle 2h 30min. Reittiä ei merkata etukäteen, vaan ajo tapahtuu periaatteella - seuraa johtajaa. Tieosuuksilla vetovuoroa voidaan tarvittaessa vaihtaa.
Crossihaasteisiin kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan!
lauantai 7. syyskuuta 2013
Syyskuun päivitys - isoja valintoja
torstai 29. elokuuta 2013
Maantiekausi pakettiin kahdella kisalla
Sunnuntaina on sitten isommat maantiekarkelot. Nimittäin tour de Helsinki. En ole aikaisemmin käynyt Helsinkiä kiertämässä ja kisan kokonaismatka vähän mietityttää. Kuuleman mukaan ajettavaa on liki 150km ja tämä ylittää minun treenilenkkini todella radikaalisti. Yli kolmea tuntia en ole ajanut kauden aikana kuin kahdesti ja ensimmäinen sadan kilometrin lenkki tuli plakkariin vasta eilen (edellisestä satasen lenkistä oli lähdes puolitoista vuotta)! Olen siis jälleen hyvään aikaan treenaamassa.. parempi myöhään, edes silloin. Sunnuntaina on tarkoitus ajaa hyvä kisa Skins-tiimille sekä päästä ehjin nahoin ja pyörin aina maaliin saakka.
Illalla twitterissä tietoa, että miten Ahvenistolla sujui - painaako eilinen liikaa, vai onko kulku kohdallaan. Itselläni ei tästä ole harmainta aavistusta.
maanantai 26. elokuuta 2013
Korso XCO 25.8.2013 - kisaraportti
Ennen kilpailua olin asettanut tavoitteeksi varmistaa cupin kärkipaikan tässä finaalikisassa. Käytännössä ratkaisevaa oli sijoitukset suhteessa tiimikaveri Simoon. Rata oli odotettavasti erityisen sopiva meidän tiimiläisille, joskin itse olisin vahvempi vähän mäkisemmällä reitillä. Starttiviivalla juonimme tiimin kanssa keinoja napsia kolmoisvoitto. Eihän mitään ideoita syttynyt, mutta mukavaa oli silti!
lauantai 24. elokuuta 2013
Korso XCO 25.8.2013 - cupin voittoa hakemaan
Ajotuntumani ei tällä hetkellä ole ihan parhaassa terässä. Erinäisten syiden johdosta en ole päässyt ajamaan kovaa pyörällä kuin kahdesti viimeiden kahden viikon aikajaksolla. Näistä toinen kerta oli Korttelin SM-kisa. Väliin on sitten mahtunut työskentelyä, sairastelua ja loppuvuoden koti-isyyteen orientoitumista. Varmaa pyöräilykunnon suhteen on se, että en ole ainakaan ylikunnossa. Arvelen, että kroppa on huomenna herkällä päällä - vauhtia voin varmasti antaa lyhyissä pätkissä, mutta pitkähkö ajoaika tulee tekemään reissusta todella kovan.
Kisapyörään olen tehnyt sellaisen muutoksen, että poistin sisärenkaat käytöstä. Sain vihdoin hankittua litkut ja litkuttelin renkaat torstaina. Puolihauskaa hommassa oli se, että luulin reilun kahden kuukauden ikäisten renkaiden olevan vielä täysin litkutuskunnossa. Näin ei ollut ja lopulta jouduin hylkäämään kolme eri TL-ready Racing Ralphia kyljissä olleiden viiltojen johdosta. Minulla oli tainnut kesän aikana olla onnea, koska sisärenkaat olivat viilloista huolimatta pysyneet ehjinä. Onneksi "hyllystä" löytyi pari uutta rengasta alle, ja sain renkaat nousemaan päälle jalkapumppua käyttäen.
Eilen perjantaina pääsin ajamaan ensimmäisen testilenkin ja ilmat näyttävät ainakin toistaiseksi pysyvän sisällä. Eilisellä lenkillä oli samalla tarkoitus antaa keholle vinkkiä siitä, että sunnuntaina on kisa edessä. En ollut käyttänyt sykkeitä yli 150 puoleentoista viikkoon. Eilen kävin kellottamassa Ahveniston XC-radan ja sain keuhkoille mukavaa venytystä aikaiseksi. Ajasta ei eilisen kellotuksen jälkeen puhuta mitään, se nähdään huomenna kisassa!
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Ollin 2013 kisapyöriä halvalla
Suomalaisessa maastossa koko kesän kotonaan ollut sekä Tahkolla ja Vaasassa minulla kisapyöränä vakuuttanut 100mm joustava 29er täpäri DR Z- mallit löytyvät tästä linkistä (ROSE DR Z 2013 - alessa). Minulla itselläni on 8-mallista itse personoima malli (eikä minulle ole sen enempää personointioikeuksia kuin kenellä muullakaan). Sieltä vain rohkeasti konfiguraattoriin pyörittelemään halutut osat ja mitat kohdalleen. Roselta saa fillarin haluamillaan osilla täysin samaan toimitusaikaan kuin "listamallin" kanssa. Ei ainakaan tarvitse ostaa sikaa säkissä.
Itse antaisin vinkiksi, että panostakaa 29er pyörissä kiekkojen laatuun ja ohjainkannattimen (+ spacereiden) kanssa kannattaa pitää mahdollisimman monta variaatiota tarjolla. Sopivalla kulmalla oleva kannatin kääntyy helposti kummin puolin päin tahansa ja spacereilla voi halutessaan tehdä hienosäätöä. Minun pyörässäni ei spacereita kannattimen alla ole ollenkaan ja 110mm kannatin on käännetty osoittamaan alaspäin. Näin fillari on äärimmäisen hyvässä tasapainossa allani, eikä se keuli tai sukeltele maaston vaihtelujen mukaan. Jotta ketju pysyy päällä ajon kaikissa tilanteissa, takavaihtajaksi kannattaa valita sellainen malli, jossa jousen saa lukkoon (esim. shimanolta XTR -986).
lauantai 17. elokuuta 2013
Uhmaikäisestä urheilijaksi – muistelu lapsuudesta
Pieni neitomme on äskettäin täyttänyt yhden vuoden ja nyt näyttää ensimmäinen uhmaikä nostavan päätään. Mikäli haluamat asiat eivät tule käsien ylettyville nopeasti, lisää neiti pyyntöön desibelejä ja itkua. Näitä tilanteita tulee eteen päivässä parhaimmassa (vai onko se pahimmassa) tapauksessa kymmeniä.
Tämän päivän kovenevat itkut saivat minua pohtimaan lapsuuttani ja mieleeni tulikin eräs hetki, jossa itse turvauduin vastaavaan tapaan saada jotain haluamaani. Ihan vauva-aikaa en tietenkään muista, mutta luulen tapauksen olevan kuitenkin reilusti ennen kouluikää.
Tapahtui nimittäin niin, että olimme pimeänä ja sateisena loppusyksyn iltana lähdössä isän kanssa autolla ostamaan jotain autotarviketta Mikkelin paikallisesta tarvikeliikkeestä. Liike oli jossain Naisvuoren lähettyvillä, koska automme oli parkissa mäessä. Astelimme liikkeeseen sisään, vai olinkohan isän sylissä, kun menimme ulko-oven vieressä olevan kassan ohitse. Bongasin heti kassalla olleet uudet ja komeat pikkuautot. Jatkoimme liikkeessä eteenpäin ja en millään saanut pikkuautoja mielestäni. Kun etsimme osaa tai purkkia isän autoon, niin avasin ensimmäistä kertaa suuni ja tokaisin: ”Olipa hienoja autoja tuossa kassalla. Ihan samanlaisia, kuin naapurin Jounilla”. Kyseessä oli punainen pienehkö urheiluauto näyttävässä läpinäkyvässä muovipaketissa ja se oli ainakin kaksi kertaa suurempi, kuin kotona olevat omat pikkuautot. Nyt muistelen, että tämä olisi ollut elämäni ensimmäinen ihkauusi ja ihan oma pikkuauto, jonka saisin. Aikaisemmat olivat tainneet tulla kierrätyksen kautta vanhemmilta sukulaisilta.
Osan löydyttyä menimme isän kanssa kassalle ja osaa maksaessamme näytin isälle sormella, että noista puhuin juuri äsken. Isä ei pahemmin asiaan reagoinut, vaan sanoi tuttuun tapaan: ”ei nyt”. Yritin vielä vedota hintaankin, kun muistelisin auton maksaneen joko 12, tai 18 markkaa. Sekään ei auttanut. Tuolloin pahoitin asiasta mieleni ja elämäni suurin ja tärkein asia tuntui valuvan ohi. Silmiin hiipivät ensimmäiset kyyneleet – pieni maailmani alkoi murtua. Pikkulapsen tavoin yritin ehkä nyyhkyttää sopivan näkyvästi, jos isä vaikka sittenkin auton minulle ostaisi. Astuimme kuitenkin pian ulos sateeseen ja kävelimme autoomme. Tässä vaiheessa suruni kasvoi entisestään ja itkuun tuli vahvempi ääni mukaan. Istuin takapenkkiin jakkaran päälle ja itkin. Isä käynnisti auton ja minä itkin entistäkin kovempaa. Lopulta isä kääntyi ja sanoi: ”No mene sitten ostamaan se auto!” ja kaivoi lompakkoaan. Puntaroin asiaa ehkä sekunnin ja vastasin: ”En minä sitä autoa tarvitse, kun se oli niin kalliskin”. Suu vastasi ihan eri tavoin, kun mitä sydän sitä autoa halusi. En vain halunnut saada autoa niin, että isä ei halua sitä minulle oikeasti ostaa. Niinpä ajoimme kotiin ja elämä jatkui surusta huolimatta normaaliin tapaan.
En tiedä, onko tämä kokemus opettanut minut siihen, että itkemällä asiat eivät etene, mutta kovalla työllä kyllä. Harmittavasti tämä pikkuautojuttu taisi tapahtua ennen viikkoraha-aikaani, joten emme voineet keskustella auton saamisesta kotitöiden tai viikkorahojen kautta. Vaikka asia on mieleeni hieman katkerana muistona jäänyt, niin olen todella kiitollinen isälleni myös tästä opetuksesta. Toivottavasti myös meidän pieni neitimme oppii, että kaikki ei tule kultalautasella eteen, kun itse haluaa.
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Kortteliajon SM-kilpailut 11.8.2013 Ylöjärvi - sijoitus 8.
Vierailuni vauhdikkaaseen maantiepyöräilymaailmaan on nyt onnellisesti (luut ja pyörä ehjänä - joskaan tulos ei ihan tyydytä) takana muutaman vuoden tauon jälkeen. Päivän SM-korttelit Ylöjärvellä oli viety hieman ydinkeskustojen ulkopuolelle teollisuusalueelle. Tiukkoja mutkia ja räväköitä kiihdytyksiä kuitenkin oli riittämiin ja 38 kierrosta 1,6km rataa pisti kaikki ajajat hommiin. Välillä jopa kärkiporukan kasassa pitäminen edellytti kunnon vääntöä. Oman suoritukseni datat: 166 keskisyke ja 285 watin keskiteho (nettoteho koko kisan ajalta) kertovat ihan asiallisesta kilvanajosta.
Maantiekisoissa on aina monta muuttujaa matkassa ja korttelikisoissa vielä muutama muuttuja lisää. Se, että on ratkaisutilanteissa juuri oikeassa paikassa, on todella tärkeää ja haastavaa. Vahvat joukkueet pitävät tällaisissa kisoissa shown päällä koko ajan ja yksittäisenä ajajana pitää yrittää pelata omat kortit oikein. Olin alustavasti merkannut vain TWD:n kaksi kuskia, Samuel Pökälän ja Paavo Paajasen ennakkoon. Heidän takarenkaansa oli haluttuja paikkoja myös muiden ajajien puolesta, joskin sain aika paljon tarkkailla kisaa heidän peesistään.
Kilpailun lukuisista tapahtumista huolimatta mitaliratkaisut menivät ihan viimeiselle kierrokselle. Olin melko hyvissä asemissa sijoilla 5-8, kunnes kärkeen ampaisivat Paavo ja Roope Nurmi. Nämä herrat pitivät paikkansa maaliin saakka ja itse osallistuin kuvainnollisesti kiriin sijasta 3. Radan viimeiseen kurviin ehdin kuitenkin vasta sijalla 8. ja pidin sen vaivatta maaliin. Sen enempää eteen kuin taaksekaan päin ei sijoituksia ollut pahemmin muutettavissa. Maaliin ajoin hyvävoimaisena ja olisin voinut olla kisassa jonkin verran aktiivisempi. Paremmalla sijoittumisella olisin kyennyt nappaamaan peesipaikan kärkikaksikon takaa, mutta nyt passailu antoi palkkansa huonompana sijana.
Hienot kisat, rankka rata ja sää kohdillaan. "Heräteostokseksi" ihan ok kisa, mutta ei nappisuoritus.
torstai 8. elokuuta 2013
Korttelikenraalit moottoriradalla - pari voittoa
Itse tykkään ajaa tuota aika-ajokierrosta (aika noin 4min), mutta sen jälkeiset umpihapot jaloissa ovat epämielyttävät. Jostain syystä saan itsestäni noilla lyhyillä pätkillä hyvin irti ja palautuminen on sitten turhan haastavaa.
Viikon päätavoitteeni on tietenkin Kortteliajon SM-kisoissa sunnuntaina, mutta tämän päivän ajot kävivät hyvästä treenistä ja kenraaliharjoituksesta. Tällä kertaa kenraalit sujuivat hyvin, koska niin aika-ajosta kuin myös yhteislähdöstä napsahtivat voitot. Aika-ajokierros vei aikaa 3:53 ja yhteislähdön voitto ratkesi viimeisen kierroksen irtiotolla. Meillä oli Jarkko Niemen kanssa hyvät skapat tänään, kun lähdimme päivään cupin johdosta tasapisteistä. Päivän erät menivät tällä kertaa minulle 2-0 ja Jarkko ajoi hienosti molemmissa starteissa kakkoseksi.
Yhteislähdössä taktinen peli alkoi heti startista ja päästinkin Jarkon irtiottoon. Itse jäin ajelemaan hyvän matkan päähän kakkosporukkaan toisen kaverin kanssa.
Näin sain säästettyä jalkoja kisan loppuun ja ajosta tuli hyvin mielenkiintoinen. 15 kisakierroksesta Jarkko oli irti liki 13, kunnes kaksi kierrosta ennen maalia sain Jarkon kiinni. Ennen viimeistä kierrosta iskin maalinousuun kunnolla ja sain helpohkosti voiton plakkariin.
Minulla on vain pienet maantiepyöräilijän taktiset aivot, mutta tällä kertaa sain hyödynnettyä pienten aivonystyröiden koko kapasiteetin optimaalisesti.
Eilen säätelin pyörääni hieman keveämmäksi ja kisasetuppi sunnuntaita ajatellen näyttää tältä. Pyörältä tänäänkin täydellistä toimintaa! Kiekkojen keveydellä taitaa olla jotain vaikutusta. Kuukausi sitten ajoin aika-ajokierroksen 460 watin keskitehoilla. Tänään keskitehot kierroksella olivat 440 w. Silti tämän päivän aika pari sekuntia nopeampi.
lauantai 3. elokuuta 2013
Jämi84 2013 - Olmin tuskien taival
Tiukka alkuvauhti ja maantiepyöräilyn irtiottoa vastaava tykittely aiheutti minulle pahan selkälihasten jumittumisen kisan alkupuolella. Selkäjumin johdosta jalat menettivät voimansa jo 35 ajetun kilometrin jälkeen. Ensimmäisten isojen nousujen tullessa vastaan olin itse totaalisen vastaantulija muiden kärkimiesten seassa. Siitä eteenpäin minun loppukisa oli tuskien taivalta ja kilpailullisessa mielessä epäinhimillistä peesissä roikkumista. Kiitos vielä Juho Saariselle, kun vedit minut pois tänään Jämin pusikoista ja vieläpä hyvää vauhtia! Vasta viimeisellä vitosella pystyin taas ajamaan ja sain oikeasti Juholle kuuluvan sijan kuusi plakkariin. Tarjoan Juholle osallistumisen ensi vuoden Jämi84-tapahtumaan, jos hän niin haluaa.
Keho oli siis jumissa, ja nyt tarvitaan lepoa. Lepoa Olmin tapaan tiedossa: Työviikot alkavat jälleen ja lisäksi tulevalla viikolla kisoja on kolmin kappalein. Ensin tiistaina paikalliset maastokisat Hattulassa, sitten torstaina koh i noor-ajot tempokierroksineen. Viikon kruunaa vielä Kortteliajon SM-kisat Ylöjärvellä. Toivottavasti viikon kuluttua sunnuntaina on isku kohdillaan ja pääsen hämmentämään maantieukkojen kisan tuloslistaa sieltä yläpäästä.
perjantai 2. elokuuta 2013
Jämi84 MTB 3.8.2013 - ennakko
Jämiltä minulla on hyvät muistot. Olen ajanut siellä vain yhden ainoan, mutta voitokkaan kisan, tosin laji oli silloin XCE. Vuosi sitten ajossa oli lisäjännitystä tulevan perheenlisäyksen muodossa. Tänä vuonna lähden muiden hurjien mukaan pitkälle 84km retkelle. Kauden alussa en ollut suunnitellut Jämille lähteväni ja ajatus osallistumisesta kypsyi vasta viimeisten kahden viikon aikana. Tuolloin varmistui, että mukana ovat Viron kovat ukot Maasikmets ja Tamkorv. Kaverit eivät olleet mukana tänä vuonna Tahkolla, ja haluan yhden kisan kaudessa ajaa näitä miehiä vastaan. Sinällään vähemmän teknisen ja melko tasaisen kisareitin ei pitäisi sopia minulle alkuunkaan, mutta joskus onnistun tsemppaamaan hyvin myös omien mielireittien ulkopuolella.
Virolaisten lisäksi mukana huomenna on myös kovia suomalaisia. CC-picaron ukot ja Treen Pyöräpojat tulevat varmasti olemaan huomenna korkealla. Samoin odotan hyvää ajoa suksisankari-Kittilältä. Mainittujen lisäksi huomenna fillaria Jämillä ulkoiluttaa pitkälti yli 600 ajajaa, joten ihan pienestä tapahtumasta ei ole kyse.
Nyt pakkaamaan pyörää autoon ja sitten hyville unille. Aamulla onkin aikainen startti ennen klo 7 täältä Hämeenlinnasta. Huomisessa kisassa on muuten GPS-seuranta, ja olen mukana GPS:iä kantavissa ukoissa. Kisan seuraaminen onnistuu siis reaaliajassa! Startti on klo 10. Eiköhän siitä lähdetä, että huomenna voitto tulee Suomeen!
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
XCE SM-kisat 2013 - analyysin paikka
Valmistautuminen (treenit): 8,5
- Annan tästä näin hyvän arvosanan junnuna tehdyn työn johdosta. 15-vuotiaana halusin ajaa metsässä mopokavereita kovempaa pyörällä ja ne kilometrin vedot tekivät tehtävänsä. Tänä vuonna treenit jäivän XCE:n osalta todella vähälle. Panostin XCO-kisaan melko paljon ja myös Tahko MTB on minulle tärkeä kisa. Näin todelliseksi sprinttimieheksi olisi vielä paljon tehtävissä. Tein ennen kisaa käytännössä kolme kohdistettua sprinttitreeniä - ilokseni jo ensimmäisissä treeneissä huomasin olevani viime vuoden ennätysten kanssa samassa kunnossa. Kolmella treenillä (kahden viikon aikana) sain ajasta tiputettua pois vain sekunnin omalla 1,5min radallani.
Valmistautuminen (ruoka): 9,5
- Kisan aika-ajo ajettiin klo 15 ja pudotuserät olivat klo 18. Sain syötyä hyvin aamulla ja lounaalla. Tein koko kisaa ajatellen itselleni hyvin eväitä ja söin aina, kun ruoka vain maistui. Onnistuin tankkaamaan pari isoa sämpylää ennen illan finaaleita. Myös geelit ja urheilujuomat pudotuserien välillä toimivat täydellisesti.
Valmistautuminen (kalusto): 10
- Otin kisareissulla mukaan molemmat maasturini ja maantiepyörän lämmittelyä varten. Tiesin, että Rose Psycho Path tulee olemaan täydellinen sprinttipyörä (26" jäykkäperä). Pyörä on todella nopea kiihdytyksissä ja sen osat ovat aivan pomminvarmaa laatua. Ajoin radan johdosta kuitenkin pari treenikierrosta täpärilläni. Vedin kuitenkin jo toisella treenikierroksella lipat tasaisella laatoituksella ja loukkasin polveni. Näin pyörävalinta oli selkeä - jäykkäperällä kisaan. Fillari oli kisassa aivan ilmöimäinen!
Fyysinen suoritus kisassa: 10
- Keho oli todella hyvässä iskussa. Aika-ajossa ajoin todella rennosti, enkä ottanut itsestäni kaikkea irti. Maantiepyörällä ja vastuksella pystyin pitämään erävaiheessa itseni todella hyvin lämpöisenä. Pudotuserissä olin fyysisesti huippuiskussa. Ehdin käytännössä aina, kun halusin, ensimmäiseen mutkaan ensimmäisenä. Pystyin kiihdyttämään jokaiselle suoralle rajusti ja ajamaan ainoan nousun rennosti ylös. Keho ei tuntenut happoja, eikä keuhkot kipua koko kisan aikana. Maksimivedoilla sain ainoastaan rintaan hassun pakotuksen aikaiseksi - kehosta kaikki oli varmaan käytössä.
Henkinen suoritus kisassa: 9
- Antaisin oikeasti 10, mutta pitää pudottaa numeron verran pois ratakikkailun vaikutuksista itseeni. Minua häiritsi aika paljon, että en tiennyt, onko kisassa kaksi laskulinjaa käytössä, vai ei. Lopulta ei ollut, vaan kaikki kuskit pakotettiin samalle reitille - tämä oli lopulta minun pelastukseni. Tiesin olevani vahva, jos ajan samaa reittiä kaikkien muiden kisaajien kanssa. Pudotuserissä pystyin tekemään tarvittavan kovat suoritukset, vaikka ensimmäisessä vastassa olivat Jukka Vastaranta ja tiimikaveri Simo. Toisessa erässä Jukka ja tiimikaveri Henkka. Tämän jälkeen aloin uskomaan mestaruuteen tosissani ja tuotti tulosta. Sain kropan toimimaan todella hyvin heti, kun startti tapahtui ja osasin sopivasti katsoa ajolinjoja kivikkolaskussa finaalissa hölmöilemättä.
Keskiarvo: 9,5
Kauden toiset SM-kisat toivat vihdoin keskiarvoltaan kiitettävän kokonaisuuden. Hyvä kokonaisuus kruunautui menestyksekkäästi puolustetulla XCE:n Suomen mestaruudella.
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Tänään XCO PM-kisat 2013 Hyvinkäällä
Minulle ja täpärille rata sopii, vaikka isot nousut reitiltä puuttuvatkin. Keväällä toukokuussa voitin samalla radalla ajetun aluemestaruuskisan vajaalla kolmella minuutilla. Silloin kierroksia oli 5, ja voittoaika oli 58:30. Tänään kisassa kierroksia kertyy yhteensä 8.
Palataanpa kisan jälkeen tunnelmiin. Twitterin kautta pysyt parhaiten asioista perillä!
lauantai 27. heinäkuuta 2013
XCE Finnish Championships 2013 - Voitto!
Illan erävaiheessa sain painaa sitten jokaisessa erässä tosissani. Verrat ajoin tällä kertaa maantiepyörällä ja vastuksella.
Jokaisesta pudotuserästä jatkoon pääsi kaksi parasta. Hyvinkään kapea kaupunkirata ei ollut minulle ihan paras mahdollinen, vaan olisin kaivannut vähän enemmän poljettavia osuuksia - olisin silloin ollut vielä vahvempi. Nyt ratkaisevaa oli hoitaa itsensä ensimmäiseen mutkaan kahden joukossa ja kiihdyttää vauhtia aina jokaiselle lyhyelle suoralle.
1. pudotuserässä (jatkajat 16 parhaan joukkoon) minulla oli vastassa: tiimikaveri Simo Sohkanen, Jukka Vastaranta ja Teemu Uusipiuhari. Tästä pääsin jatkoon erän voittajana.
2. pudotuserässä (jatkoon pääseet 8 parhaan joukkoon) vastaan asettuivat: tiimikaveri Henri Ojala ja edelleen myös Jukka Vastaranta. Ajoin erässä Henkan perässä toiseksi.
Välierässä karsittiin kuskit finaaliin. Vastassa olivat tiimikaverit Henkka ja Jerry Oksman, sekä kova dh-mies Antti Lampen.
Pääsin ensimmäiseen mutkaan kärjessä ja sain pidettyä helposti paikkani maaliin saakka, vaikka maaliviivan kohdalla eturengas oli menettänyt ilmansa. Näin oli pääsylippu finaaliin hankittuna - mutta eturenkaan vaihtoon oli aikaa alle 10 minuuttia ja verryttely jäi puolittaiseksi. Tiimikavereiden avustuksella saimme eturenkaan nopeasti kuntoon ja pääsin keskittymään Henkan kanssa Finaaliin..
A-finaalissa ukot olivat: minä, Henkka, aika-ajojen voittaja Erik Eklund ja Samuel Halme. Hyvinkään radalla ratkaisevaa oli tosiaan se, että kuka on ensin ensimmäisessä mutkassa. Pistin kaiken peliin alkukiihdytykseen ja pääsin erän kärkeen.
Tämän jälkeen ajoin kovaa kaikki kiihdytyspaikat ja oma ajo sujui aika jouhevasti. Henkka oli pitkään toiselle kierrokselle ihan takana. Ensimmäisen kierroksen päätyttyä eroa ei ollut juuri lainkaan.
Kuva: Jouni Uotinen |
Maalissa muiden onnittelijoiden joukossa vastaan käveli ADT:n mies ja pääsin istumaan iltaa vielä kauppakeskuksen saunaosastolle. Tein myös dopingtestissä oman ennätykseni ja pääsin pois alle kahdessa tunnissa.
Kiitos kaikille kisassa kannustaneille!
Tulokset XCE SM 2013:
Miehet A-Finaali |
||||
1 | 10 | Miettinen Olli | Team Skins/Hypy/ROSE | 2.02,17 |
2 | 18 | Eklund Erik | Cycle Club Helsinki | 2.03,90 |
3 | 13 | Halme Samuel | Tampereen Pyörä-Pojat/Team Medi | 2.06,47 |
4 | 11 | Ojala Henri | Team Velo Cycling/Team Skins | 2.22,18 |
Koko päivän pyörä toimi todella vakuuttavasti ja nimenomaan XCE-kisaan ajateltu Rosen Psycho Path oli pyörä paikallaan (samaisella pyörällä myös Saksan mestari Simon Gegenheimer ajaa XCE maailman cuppia). Ketju oli aina rattaalla ja pyörän keveys mahdollisti räjähtävät kiihdytykset. Iso kiitos tällaisestä pyörästä ROSE:lle!