Tahko MTB 2016 - Olmin lupaus

Jos asiat vain minusta ovat kiinni. Minä Olmi, joka liiton MTB:n kanssa solmi. Lupaan ja vannon. Kautta Granden kiven, kautta Kinahmin kannon. Vuonna 2016, heinäkuun ensimmäisenä lauantaina..

Olen kykynevä polkemaan riittävällä voimalla kokonaiset 2,5 tuntia. Päästämättä selkääni lukkoon. Ajamatta pieniä reisiäni tukkoon. Nöyränä poikana kaikkeni annan. Selkä suorana Olmin nimeä kannan.

Jos joku kysyy, niin Olmi alussa kärkiporukassa pysyy. Muorinmäkeen kovan tsempin haen, ekana ehkä, nään Kinahmi1:sen laen. Kinahmintiellä saa isosti päästää, ota Kusti mukaan, niin reidessä säästää. Kuin liukuportaat kiipeen taivaanraput, kysyy muut: warum sind meine legs kaput? Vauhdilla matkaa taitan, en hyydy, Varpaisjärventielle mittariin viiskymppii laitan. Tää on vain yksi kiekka, niin pöllyää hurjasti Tuulivaaran hiekka.

Pysyy ehjänä Rose, on renkaan alla vaikka millainen sose. Rahasmäestä enää kymppi maaliin, lisää vauhtii, tarttua saat illalla pokaaliin. Vielä loppuun isompaa pattia, El Grande, siin kaikki peliin, tilauksessa minimissä 400 wattia! Hyvällä jalalla kirit Piazzan eteen, oli nää askelmerkit piirretty jo vuotta aiemmin Syvärin veteen. Illalla ilo, Olmi is back, jylläs tuttu teho ja painokilo.

Vuoden päästä nähdään!

Tahko MTB - TJ1

Vuosi sitten 24 sekuntia voittajan jälkeen maaliin Tahkolla. Nyt porukat kyselevät, että tuleeko voitto? Alle 11 tuntia starttiin, eikä omasta kunnosta mitään hajua. Viimeinen viikko on ollut haastava ja taas yhtä kisapäivän ihmettä odotellaan. Mutta huomenna klo 09 tärähtää! Sitten nautitaan maastopyöräilystä 60km verran ja katsotaan maalissa, kuinka matka sujui. Tsemppiä kisakaverit! Tsemppiä kisajärjestäjät! Tsemppiä huolto- ja kannustusjoukot!

Mitä ihmettä: Tahkolle 2,5vrk ja ukko triathlonkisassa!

Tahkoviikolla minulla on ollut tapana ajaa kovempi treeni tai mielellään pieni kisa virittämään kroppaa kisavauhtiin. Viikonloppuna ajelin kuitenkin pitempiä lenkkejä ja alkuviikolla en saanut lenkeillä itsestäni mitään irti. Aloin jopa vähän huolestua. Niinpä otin varasuunnitelman käyttöön ja bongasin Mikkelissä triathlonin treenikisan, johon voisin seuran ulkopuolisena osallistua. Kisan 20km kova pyöräily sopi suunnitelmiin kuin uusi Laken ajokenkä räpylään, eli täydellisesti.

Vitosen juoksu taasen pari päivää ennen pitkää mtb-kisaa ei kuulu ihan minun rutiineihini.. :)

Lyhyt kisaraportti:
---
Onnistunut ilta Mikkelissä. Uinti n. 300m, fillari 20km (maantiepyörällä) ja 5km juoksu. Tärkeintä oli saada vähän valoa tunnelin päähän pyörän päällä. Lupaavaa ajoa pariin edellispäivään nähden onneksi. Uinti ja juoksu tuli otettua kevyemmin. Juoksuosuudella eroa seuraavaan näytti olevan parin kilsan verran. Oma loppuaika oli 59:01, jos kuulin oikein. Kiitokset paikallisille kisan järjestämisestä ja yleisölle kannustuksesta!

---
Nyt matka jatkuu jo kohti Tahkoa. Toivotaan sopivan liukasta reittiä lauantaiksi! :)

Tahko MTB 60km 2015 - kisaennakko

Enää viisi yötä, niin kaksituhatpäinen iloinen joukko maastopyöräilijöitä kirmaa Tahkovuoren huikeissa maastoissa fillareillaan. Edessä on järjestyksessään 17. TahkoMTB. Edellisvuosien tapaan ylivoimaisesti suosituin kilpailumatka on 60km. Reitin kiertää vuorokauden aikana n. 1500 eri kuskia. Hurjimmat kiertävät radan jopa kolme-neljä kertaa.

Ollin 8. kerta Tahkolla - 60km lenkit aina alle 3 tunnin

Minulle TahkoMTB on tänä vuonna yhdeksäs kerta. Olen kertaalleen ajanut voittokkaasti 120km matkan, mutta muutoin olen startannut 60km matkalle - siinä jättipotti ei ole koskaan osunut kohdalleni, mutta kakkostilat ovat tulleet varsin tutuiksi. Launtaina minulla on edessä jälleen 60km kilpailu. Olen päässyt jokaisella 8. aikaisemmalla osallistumiskerralla maaliin. Muutama rengasrikko on osunut kohdalle, mutta muuten eteneminen on ollut verrattain sujuvaa. 60km lenkkejä on 120km osallistumisen takia plakkarissa jo 9 kappaletta. Nopein kierrokseni on kellotettu vuoden 2014 kisassa (2:29:43) ja hitain on ensimmäiseltä osallistumisvuodelta 2007 (2:58:31). En ole vielä toistaiseksi kertaakaan viettänyt Tahkon 60km lenkillä aikaa yli kolmen tunnin, en edes vuonna 2011, jolloin kierrettävää riitti kaksin kappalein. Harjoituskierroksia ei reitiltä ole kertynyt yhtään, vaan aina on ajettu numerolapun kanssa.Toivottavasti kolmen tunnin aika tulee alitettua myös tulevana lauantaina.

Tahkon henki on ainutlaatuinen osallistujasta riippumatta

Tahkon tunnelma on Suomen maastopyöräilykulttuurissa ainutlaatuinen. Tahko tuntuu mahanpohjassa jo viikkoja ennen tapahtumapäivää. Tahkolle saapuvia kuskeja yhdistää joku poikkeuksellinen hyvän mielen fiilis. Ilmapiiri on rento ja mukaansatempaava. Fiiliksellä mitaten olemme samalla viivalla kaikki. Hymy on huulilla, oli tavoitteena sitten 2,5 tunnin ajan alitus tai nauttia lenkistä omaan tahtiin maisemia katsellen.

Kilpailullisia asetelmia ajatellen Tahko on hyvä tason mittari. Minulla on ollut tapana latautua Tahkolle useita vuorokausia hakien oikeaa vireystilaa kisahetkeen. Tämän vuoden tilanne poikkeaa aikaisemmista siinä mielessä, että olen vain kaksi viikkoa aikaisemmin kilpaillut minulle uudessa lajissa - triathlonissa. Olen jo lyhyen triathlon-harrastukseni aikana huomannut, että hyvä juoksukunto ja huippukunto pyörän päällä ei meinaa sopia samojen viikkojen ajalle. Tämän vuoden Tahkon kisaan minulla ei ole ollut haasteena pelkästään henkisen tilan maksimointi, vaan myös fysiikan puolella on riittänyt ja riittää edelleen valmistelutyötä. Juoksukuntoa ajetaan vauhdilla alas ja jalkojen hermotuksen toivon olevan riittävässä kunnossa lauantaina aamulla klo 09 eteenpäin. Koen, että minulla on paljon mahdollisuuksia vielä ajonopeuden suhteen tämän viimeisen viiden päivän aikana.

Maastopyöräilyn vaatimuksia olen ajanut kroppaan triathlon-kisojen jälkeen nyt 8 päivän ajan. Vajaa viikko sitten kävin Valkeakosken Korkeakankaalla ajamassa viikkokisaa ja Juhannuksen aika meni pitempiä (minun mittapuulla) lenkkejä ajellen. Tänään maanantaina on yksi tärkeimmistä valmistautumispäivistä koko kahden viikon mtb-jaksolla. Yritän pitää sopivan hyvää intensiteettiä ja muistutella keholle, että mitä siltä odotan viiden päivän kuluttua. Mielestäni ei ole reilua, että ajelisin hitaita pitkiä lenkkejä ja sitten lauantaina vaatisin kropalta kovaa ajoa yli 2,5 tunnin maastotykityksen muodossa. Yli tunnin pyöräkisan olen ajanut viimeksi Aulanko MTB:ssa 23.5., jossa sain pyörän kulkemaan hyvin. Aulangon kisasta on vain aivan liian pitkä aika siihen, että sen päivän kunnosta olisi kisan ansiosta juuri mitään jäljellä tulevana lauantaina.

2015 kisan suosikit

TahkoMTB:n 60km matkan ennakkosuosikkeina minun papereissani matkaan starttaavat Kusti Kittilä ja Toni Tähti. Myös Sakari Lehtiseltä, Jeremias Holmbergilta, Teemu Uusi-Piuharilta, Joonas Pessiltä ja Kimmo Kanaselta odotan vahvaa ajoa. Tietenkään emme voi unohtaa vahvoja virolaisia, jotka tulevat varmasti sekoittamaan kärkipäätä ja on siellä aina muutama potentiaalinen kaveri ajamaan myös voitosta. En ole perannut lähtölistaa tarkasti, joten en valitettavasti pysty nostamaan tämän enempää nimiä esille. Nimilista on myös sillä oletuksella, että Henri Ojala ja Simo Sohkanen ajavat muita matkoja kuin 60km. Itseäni en nosta tämän vuoden kärkipään suosikkeihin triathlon-kokeilun jälkeen. Voin kuitenkin luvata, etten todellakaan lähde matkaan maatani myyden, vaan tulen antamaan reitille kaikkeni.

Oman lisämausteensa Tahkolle tuo 60km joukkuekilpailu. Kilpailun kärkeen on tarjolla monia eri tiimejä. Joukkue, joka tuo kolme kuskiaan ilman ongelmia maaliin, on yleensä vahvoilla. Pidän yhtä sinisen sävyistä tiimiä joukkuekisan suosikkina...

60km matkan voittoajan veikkaaminen on aina vaikeaa. En tiedä, onko reitti pysynyt entisellään ja onko reitillä märkiä paikkoja. Myös viimeisen viikon säät vaikuttavat reitin nopeuteen radikaalisti. Veikkattava se on silti. Heitetäänpä nyt lonkalta, että sään pysyessä kuivana kärkeen ajetaan ajalla 2:31:02 ja alle 2:34:00 ajaa neljä kuskia. Jos tapahtumapäivänä sataa radikaalimmin, niin loppuaikoihin voi lisätä 8 minuuttia lisää. Välikeleillä vaikutus on jotain tuosta välistä. Oletan, että voittosuoritus ajetaan kovemmilla tehoilla kuin vuosi sitten, mutta arvelen radan olevan vähän hitaampi. Voittajan ero ja pieni hidastuminen tulee siis siitä.

Kisapyöräksi täysjousto tai voimakkaalle kuskille jäykkäperä

Minulle Tahkon reitti on selvästi täysjoustorata. Olen jo vuosia tottunut ajamaan kisat jyrkkiä ylämäkiä lukuunottamatta istualtaan, joten täysjousto on ainoa vaihtoehto. Kiviä, juuria ja vauhdikkaita laskuja on niin paljon, että jäykkäperäinen pyörä edellyttää kuskilta huomattavasti aktiivisempaa ajotyyliä. Vuosi sitten jo huomasin, että omistan aivan älyttömän nopean "Tahkopyörän". 27,5" tuuman vannekoko, 10 kilon paino ja molempien päiden 100mm joustomatka ovat Tahkolla kovaa valuuttaa. Näin ollen minulla ei ollut pienimpiäkään intressejä vaihtaa pyörääni - sen sijaan olen tehnyt  vain pientä hienosäätöä. Lauantaina starttaan kisaan Rosen Thrill Hill - täysjoustolla. Iskarit on säädetty melko herkälle ja renkaat ovat tämän vuoden kisapyörässä litkutettuina alla. Vararengas kulkee mukavasti satulatolpassa.

Ylämäkikykyä, polkunopeutta ja tukevuutta tiepätkille - Rose Thrill Hill 3

Nähdään Tahkolla!

Tässä vielä tuttu vinkkilista Tahkolle lähtijöille

Triathlon-jakson viimeinen päivä - noviisin nappiveto Vanajanlinnan Finntriathlonissa (1:04:06)

Oli kolmen viikon triathlon-jakson viimeinen päivä. Ensimmäisen virallisen kisani olin suorittanut reilu viikko aikaisemmin, mutta nyt oli vuorossa jo kolmas kisa. Olin siis jo "kokenut kettu" näissä hommissa. Sadetta, kylmää, Himoksen kisan lihasjumia ja edellispäivän uinnin suurta epävarmuutta. Siinä lähtökohdat tiivistetysti. Edessä oli kotikisa Vanajanlinnan huikeassa ympäristössä.

Kisassa olivat mukana Suomen parhaat: Goesch, Thomas, Miettinen (Tuukka), Rissanen, Kasurinen, Lemmettylä, Söderdahl yms yms. Vauhtia oli siis luvassa, koska minun ikäryhmän startti oli samaan aikaan yleisen kanssa. Saavuin noviisina kisapaikalle ajoissa, mutta silti moni asia meinasi jäädä viime tippaan. Ensi kerralla otan rannekellon mukaan myös kisapaikalle.

Hirmuinen sähläys ja kiire taas

Kisan alkuun oli aikaa vain 15 minuuttia, kun minulla oli vielä siviilivaatteet päällä ja märkkäri kainalossa. Onneksi tässä vaiheessa vastaan tuli minun uinti-mentori Arto ja sain puvun päälle ajoissa ja muut kamat annettua hänelle. Rantaa ja lähtöpaikkaa en ollut vielä edes nähnyt. Aivan järjettömällä kiireellä märkkäri päälle ja juosten spurtti rantaan. Ehdin juuri ja juuri – 5 minuuttia ennen lähtöä! En ehtinyt verrytellä lainkaan, tai lämmittely hoidettiin tapojeni mukaan suun soitolla. Kävin kastelemassa puvun vedessä ja nostelin sitä vähän ylemmäksi, ettei jää ikäviä jarruja puvun sisään. Tiedustelin nopeasti, että millä aikatavoitteilla viereiset kaverit ovat uimaan lähdössä ja yritin löytää omaa sopivaa lähtöpaikkaa, etten olisi jarruna muille. Takaraivossa jyskytti edellispäivän uintipaniikki Himokselta ja päätin, että tänään uin rauhassa omaa tahtia rantaan saakka. Kisaisin vasta rannalle päästessäni..

Uintiosuus 12:30
 

Uinti lähti suuresta lähtöryhmästä huolimatta aika tilavasti liikkeelle. Lähdössä oli yli 140 kaveria, mutta silti löysin oman paikkani melko vaivattomasti. Taisin osua muihin uimareihin vain kahdesti koko matkan aikana. Ekalle poijulle meno tuntui ihan hyvältä. Keskityin vain puhaltamaan ilmaa ulos ja yritin viedä kädet tarpeeksi kauas eteen, jotta jalkani nousisivat veden pintaan. Omasta tai muiden vauhdista ei ollut mitään tietoa. Takasuoralla sivuaallokossa jatkoin menoa samalla tavoin. Onneksi laineet tulivat nyt hengityksen kannalta suotuisammalta puolelta. Myös toinen kääntöpoiju tuli vastaan ja sitten oli vuorossa enää myötätuuli osuus rantaan. ”Hengitä ulos” – toistelin itselleni. Ei kiire mihinkään ja päätin, että alan urheilla vasta, kun jalat osuvat rantaan. Kun pääsin rantaan yllätyin, kun kuulin olevani vain reilut 3 minuuttia kärjen takana. Tein oman 750m avovesiennätykseni 12:30 ihan perusvauhtia uiden.

 Uinnin jälkeen täysillä vaihtoalueelle ohittamalla matkalla 5-10 kaveria. Tänään on hyvä fiilis!

Eka vaihto ei mennyt ihan putkeen. Märkäpuku ei meinannut lähteä päältä ja triathlon ajokenkiä minulla ei ole. Puen siis maastoajokengät jalkaan jo vaihtopaikalla ja juoksen sitten vauhdilla pyöräosuuden alkuun ja pääsen polkemaan täysillä heti pyörän päälle hyppäämisen jälkeen. Tämä näkyi hyvin myös Vanajanlinnan fillariosuudella, kun olin yhtä kisakaveria osuuden alussa muutaman metrin perässä, niin 100m ajon jälkeen johdin häntä varmaan 60m. 

Pyöräosuus rennon letkeästi hyvällä jalalla 29:42 (39,5km/h)

Uintivauhtini ei riitä, että pääsisin ajamaan pyörää kärkipään kavereiden kanssa. Tänään oli kuitenkin tarkoitus hyödyntää peesitilanteita niin paljon kuin mahdollista. Näin heti ekassa nousussa edessäni pari triathlonsuomen kaveria ja päätin ajaa heidät kiinni. Eroa oli ehkä 25 sekuntia. Sain heidät kiinni jo ekan nousun päätteeksi ja menin alamäkeen peesiin vähäksi ajaksi lepäämään. Ekan kierroksen jälkeen otin ylämäkeen vetovuoron itselleni ja huomasin, että vauhtini on muutamalle letkan kaverille turhan kovaa. Ylämäen juurella meitä oli 5 ukkoa, mutta mäen puolivälissä enää Tatu Koistinen pystyi vaivoin seuraamaan. Odotin mäen päällä hänet mukaan ja toivoin, että saan vastatuuleen alamäkeen vähän vetoapua. Tämä toteutuikin.

 450 wattia tekee porukkaan höpöä..

Suunnitelman mukaisesti herra Koistisen perässä hetken aikaa alamäen vastatuuliosuudella..

Toinen kierros meni mukavasti ja kolmannen kiekan alussa sain kiinni Teemu Törmälän, jonka kanssa lopulta taistelimme oman sarjamme voitosta. En tuntenut kaveria, joten en tiennyt kisassa tilanteesta mitään. Teemu hyppäsi peesiin ja vedin ylämäen aika kovaa ylös. Teemu putosi perästä jo melkein 30m päähän, mutta päätin odottaa kääntöpaikalla kaverin taas mukaan, että saisin vetoapuja vastatuulipätkälle. Teemu vetikin ihan hyvin, matkasta ehkä 35-40%, mutta olisin ehkä voinut ajaa soolona vähän kovempaa hyvin kulkevan ylämäen takia. Ajelimme kuitenkin Teemun kanssa koko pyöräosuuden loppuun saakka ja saimme vielä muutaman kaverin kiinni juuri ennen juoksuun lähtöä. Pyöräosuuden keskivauhdiksi tuli 39,5 km/h.

Juoksuosuus 18:25 ja voitto- / top10-taistelu

Myös toisen vaihdon tein omalla tavallani. Muut irrottivat ajokengät jo ajon aikana, mutta minä kanttasin vauhdilla vaihtoalueelle, juoksin pyöräkengillä vaihtoon ja olin melko nopeasti valmis juoksuun. Toinen lonkankoukistaja ja reiden keskimmäinen lihas kramppasi ikävästi nauhoja kiristäessä, mutta löin krampin nyrkillä auki ja aloittamalla väkisin juoksun. 30m tuskaa, mutta sitten kramppi helpotti. Pari kaveria oli juuri edessä ja Teemu oli parin sekunnin päässä takana. Juoksu lähti jälleen vähän kankeasti liikkeelle, mutta menimme kyllä reilusti alle 4min/km vauhtia. Teemu tuli jo alussa meistä muista ohi ja hyppäsin hänen vauhtiinsa mukaan.

Eka kääntöpaikka lähestyy 1km juoksun jälkeen. Törmälä vetää ja minä toisena.. muut tästä letkasta tippuivat puolen minuutin päästä.

Törmälä alkaa karata metri metriltä - en tiennyt vielä, että taistelemme sarjan voitosta..

Ekan kierroksen lopussa Teemu sai pienen n. 7 sekunnin eron aikaiseksi ja jäin juoksemaan sen verran perään. Maaliin oli enää 2,5km ja sarjamme voittaja oli ihan siinä edessä.. Vaikka sain vähän kiristettyä vauhtia, en saavuttanut kaveria. Vikalle kierrokselle lähtiessä kuulin meidän seuran porukoilta, että olen sarjassa kakkosena ja kärki menee Törmälän muodossa siinä edessä. 

Juoksu jatkui, mutta ero ei vain kutistunut. Kääntöpaikalla vain 1,5km ennen maalia huusin, että hienosti vedät ja napsattiin Törmälän kanssa iloinen ylävitonen siinä vastakkain juostessa. Maaliin saakka ero pysyi muuttumattomana. 

 Yksinäinen hetki - kilometrin verran maaliin..

Ennen maalia sain vielä yhden muun sarjan kaverin kiinni ja menin ohikin. Lopulta sijoitus hänen kanssaan meni loppukiriin. Ekalle maaliviivalle 1:04:06 aikaan ehdin ennen häntä, mutta 2 metriä sen jälkeen olleelle toiselle viivalle 1:04:07 loppuajalle toinen kaveri ehti minun ohi. Minä olin jo lopettanut juoksun ensimmäiseen viivaan. Olin siis sarjani toinen 13-14 sekuntia Törmälän Teemua perässä ja kokonaistuloksissa sijoitus oli 10 tai 11, riippuen siitä, että kumpi oli kisan virallinen maaliviiva. Juoksussa tein hyvän suorituksen keskivauhdin ollen noin 3:46/km.

Tämä Vanajanlinnan kisa oli minulta ihan nappiveto! Jalat eivät olleet herkimmillään, olin harrastanut triathlonia vasta viikon ja edellispäivän uintipommi veneen laidan nojailuineen pelotti. Petrasin kuitenkin viikossa ennätysaikaani rutkasti. Vantaalla kisa-aikani oli 1:12:36, Himoksen SM-kisassa 1:07:26 ja nyt Vanajanlinnassa 1:04:06. Kahdeksassa päivässä aika parani liki 8 minuuttia. Tietenkään reitit ja kisat eivät ole vertailukelpoisia, mutta tämä viimeinen kisa alkoi olla kunnon mukainen suoritus. 

Mitä mieltä olen triathlonista? Tykkään!

Triathlon kisa nro 2 Himos SM-sprintti - Ikäryhmän hopeaa venelaitahuilista huolimatta

Triathlon-startit nro 2 ja 3 ovat nyt onnellisesti takanapäin. Lauantaina kisasin Himoksella ikäryhmän SM-kisassa ja sunnuntaina oli kotikisa Vanajanlinnan Finntriathlonissa. Molemmissa kisamatkana oli sprintti, eli 750m, 20km ja 5km. Triathlonurani oli kestänyt ennen lauantaita kokonaisen viikon. Tässä lauantain SM-kisan raportti.

Himos SM-sprintti sarjassa M30-34 – Veneen laidalta hopealle

 

Himokselle suuntasin Vantaan triathlonin jälkeen vähän oudoin mielin. Vantaalla en ollut debyytissäni onnistunut juoksemaan lainkaan. Himoksella halusin saada siten kunnon mukaisen suorituksen aikaiseksi. Lähtöryhmän suuri koko yllätti veteen päin kävellessä, kun startissa oli liki 150 urheilijaa. Epävarmana uimarina en tiennyt yhtään, mihin minun pitäisi sijoittua porukassa ja kuinka reagoisin uimahärdelliin muiden seassa. Uinnistani tulikin sitten melkoinen episodi.

Starttitorven jälkeen lähdin uimaan varmaan napsun verran liian kovaa porukan mukana. Osumia ja omaa uintia häiritseviä kontakteja tuli jatkuvasti. Tekniikasta ei ollut mitään tietoa ja pääni oli kokoajan pinnalla. Jalat painuvat tuolloin minulla pohjaan päin ja uinnista tulee armotonta voimatuuttausa. Ekalle poijulle pääsin vielä kohtuullisesti ja suuntasin takasuoralle ihan hyvässä vauhdissa. Syke tuntui vaan olevan aika tapissa ja takasuoralla meno tuntui jo vähän vaikealta. Hyperventilaationkin merkkejä oli ilmassa. Muutamat osumat toisiin uimareihin häiritsivät edelleen, enkä ollut vedessä lainkaan rentona tekemässä omaa suoritusta. Toinen poiju ennen rantaan päin kääntymistä tuli kuitenkin melko nopeasti vastaan, mutta tunsin oloni edelleen epämukavaksi. Olin mennyt aivan liian kovaa tasooni nähden, Käännyin poijulta rantaan päin. Kroppa ihan ylikierroksilla ja pystyin hengittämään vain tuttuun tapaan oikealta. Rantaan oli noin 250m, kun vedin isosti sivuaallokosta vettä keuhkoihini. Yritin yskiä vettä pois, mutta maksimihengityksellä siitä ei meinannut tulla mitään. Vauhtini pysähtyi.. yritin jatkaa, mutta heti seuraavalla kerralla taas vettä keuhkoihin ilman sijasta. Olin aivan loppu, happea ei tuntunut riittävän, oksetti ja viittoilin itseni vieressä olevan soutuveneen laidalle lepäämään. Porukkaa lappasi ohi valtoimenaan ja minulla pyöri ajatukset keskeytyksen ja lajin lopettamisen ympärillä. "Hukkumaan en ole tänne tullut". Noh, parin minuutin stopin jälkeen aloin miettiä, jos nyt uisin kuitenkin rantaan. Näin teinkin ja kelluin hitaasti hömpsötellen rantaan ja vaihtoalueelle.

Maalla fiilis vähän palasi ja päätin vielä yrittää kisaa maaliin. Tein melko nopean vaihdon. Maastokengät jalkaan, kovaa juoksua pyöräilyn alkuun ja cyclocross-tyylillä kisapyörä Rosen päälle. Isältäni kuulin, että aikaero kärkeen oli 4:15 - uskomaton ero ja sijoitus jossain 60-70 kieppeillä. Pyöräosuuden alkuun oli onnekseni myötätuulta ja fillari kulki rennosti. Mittarissa vaihteli 45-55km/h lukemat ja ajofiilis nousi nopeasti. Selkiä tuli vastaan kymmenittäin ja vauhtini oli ihan eri luokkaa kuin monella muulla. Vilkku päälle ja keskiviivaa pitkin porukoista ohitse. Kolme kierrosta sujui tasaisesti tuupaten ja keskivauhti oli koko fillariosuudella hieman yli 42km/h. Sain kärkeä kiinni parilla minuutilla ja olin vaihtoon tulless 2:15 koko lähdön kärkipäätä perässä. Oman sarjan johtajaan ero oli pienempi, mutta tätä en tiennyt, koska en tunne väkeä vielä tarpeeksi hyvin.

 Kisapäivän nopeimpia fillareita - ROSE Aero Flyer

Myös toinen vaihto meni hyvin, mutta kokemattomuuteni kostaantui jälleen. Luulin, että juoksuun lähdetään samasta suunnasta kuin pyöräosuudellekin ja huomasin olevani valmiina aivan väärässä päässä vaihtoaluetta. Ei muuta kuin pujotellen toiseen nurkkaan ja juoksu käyntiin. Ylimääräistä aikaa hukkui vaihtoalueella lähes puoli minuuttia. Ei siis riitä, että on juoksuvalmiudess nopeasti. Omaa sijoitustani en tiennyt, koska edessä olevat kaverit saattoivat olla omasta sarjasta tai muista ikäluokista. Olin juoksun alussa kaikista näistä sijalla 12. Vantaalla 5km aikani oli reilusti päälle 23 minuuttia ja nyt toivoin kunnon petrausta.

Juoksu lähti vähän kankeasti liikkeelle, mutta niin näytti jalka painavan muillakin. Onnekseni ilma kulki nyt keuhkoihin ja sain sen puolesta hengittää rauhassa. Ohitin alkuun pari kolme kaveria ja kääntöpaikalla huikkasin kisaa seuraamassa olleelle Söderdahlin Kaitsulle, että ei kulje mihinkään. Maaliin oli enää 2,5km ja näin edessä vielä yhden kaverin, jonka voisi ohittaa. Pääsin helpohkosti peesiin ja odottelin viimeisen kilsan alkuun. Sitten lisäsin vauhtia hetkeksi 3:30 tasolle ja sain vähän eroa syntymään. Maaliin hölköttelin koko lähdön sijalla 8 ja kuulin olevani oman sarjani toinen. Voittaja oli tullut maaliin vain 40 sekuntia ennen minua. Pokkasin siis sarjan M30-34 SM-hopeaa toisessa triathlonstartissani.

Tulokset - uinnin lepotauko näkyy ajan romahtamisena, fillari kulki mallikkaasti ja juoksukin ok.

Lopulta olin tyytyväinen siihen, että pääsin ylipäänsä maaliin ja sain myös kohtalaisen loppuajan aikaiseksi. Myös mitali lämmitti mieltä. Optimaalinen suoritus tämä ei kuitenkaan ollut. Veneeseen nojatessa hukkui pari minuuttia ylimääräistä ja toisen vaihdon sekoilukin itsessään pilasi voittosaumat. Näin sitä opittiin Vantaan jälkeen taas lajista paljon lisää. Himokselta suuntasin nopeasti takaisin Hämeenlinnaan, koska seuraavana päivänä oli edessä Vanajanlinnan kisa. Jalat alkoivat tuntua painavilta jo heti Himoksen kisan jälkeen ja henkisesti oli vähän epävarma fiilis. Mitähän seuraavasta päivästä tulisi ja uskallanko Katumajärveen lainkaan? Kovin oli epäröivä olo.

Triathlonin superviikonloppu - Jämsä SM ja Vanajanlinna

Elän lyhyen triathlon-elämäni vauhdikkainta aikaa. Ensimmäinen kisani oli muutama päivä sitten Vantaalla ja lisää on tulossa heti tulevana viikonloppuna. Lauantaina suuntaan Jämsään sprinttimatkojen SM-kisoihin ja sunnuntaina on vuorossa kotikisa, Finntriathlon-sarjaan kuuluva Vanajanlinnan triathlon. Molemmissa kisoissa matkana on sprintti-matkat, eli 750m, 20km ja 5km.

Olen triathloneissa älyttömän alussa ja haluan tänä kesänä säilyttää myös maastopyöräilykykyni. Olen myös yli 30-vuotias ruuhkavuosissa elävä kokopäiväistä työtä tekevä kaveri. Näin päätin osallistua itselleni sopiviin sarjoihin näissä tulevissa kisoissa. Vantaalla kilpailin yleisessä, mutta Jämsässä ja Vanajanlinnassa on M30-sarjan vuoro. Ikäluokkakilpailussa SM-kisan osalta on myös sellainen lisäarvo, että saan startata kisaan aika-ajopyörällä, koska Jämsässä pyöräosuudella on peesikielto. Ruuvasin tämän tähden levykiekon TT-fillariin ja lähdin totuuttelemaan itseäni levytuntumaan tuulisena kesäpäivänä.

Jämsän sprintti SM-kisapyörä - ROSE AERO FLYER

Fillarilajeista olen ylivoimaisesti heikoimmillani nimenomaan tempoajossa. Olen nyt muutaman päivän yrittänyt totutella kroppaa aika-ajon asentoon ja tasaiseen wattien tuottamiseen. En odota mitään ihmeitä Jämsässä, mutta kyllähän tällä pyörällä pitäisi 300 watin tehoilla vauhdin olla lähellä 40km/h. Siinä ehkä jokin tavoite lauantaiksi. Vantaan kisasta muuten selvisi, että minun pyöräosuuttani kovempia fillariaikoja ajettiin jopa 60-70 wattia kevyemmillä tehoilla kuin mitä minä olin ajanut. Peesin vaikutus on siis aivan mieletön tuolla 38-40 tuntivauhdeissa. Vantaalla tuli annettua melkoisesti tasoitusta ajamalla soolona lähes koko fillariosuus. Jämsässä tätä vaaraa ei ole, kiitos peesikiellon. Heikko uintia ei rankaista niin armottomasti.

Omaan tasooni nähden olin Vantaalla todella pulassa erityisesti juoksuni kanssa. Menin vähän hämilleni, koska juoksu oli oikeastaan mahdotonta kisassa, kun treeneissä kaikki oli sujunut lähestulkoon normaalisti. Helppoahan juoksuun lähtö ei ole kovan uinnin ja pyörän perään varmaan koskaan, mutta Vantaalla minulla oli muitakin ongelmia. Nyt ongelmat on todennäköisesti selvitetty ja odotan reilusti rapsakampaa juoksuaskelta lauantaina Jämsässä. Tänään sain hyvää esimakua, että saatan olla oikealla tiellä juoksuni kanssa. Fillarilenkin perään parin minuutin palautuksella pystyin nakuttamaan pieniä ennätyksiä lyhyellä 3km juoksupätkällä.

Dataa testijuoksusta

Uintiin ei tässä ajassa ole varmaan pahemmin mitään tehtävissä. Jämsässä toivon, että voisin uida ainakin osan uintimatkasta jonkin muun peesissä, jos saisin siitä uintiaikaan vähän petrausta. Myös uinnin jälkeiseen huimaukseen voinee keksiä ratkaisun ennen lauantaita. Jospa Jämsässä vedestä noustessa ei tarvitsisi selvitellä päätään puolta minuuttia ennen juoksuaskelia vaihtoon..

Odotan siis innolla tulevaa viikonloppua priorisoin tietenkin suorituskykyni lauantain SM-kisaan ja sunnuntaina yritän selvitä maaliin kunnialla niillä voimilla, mitä lauantailta ei toivoittavasti pahemmin ole jäänyt varastoon. Mahtava viikonloppu tulossa!!

Kisaraportti - oppireissu Vantaan triathlonissa

Seuraava askel urheilijana on nyt otettu. Jännittävä päivä uusine rutineineen sai puntin tutisemaan kokeneellakin kaverilla. Toinen toistaan huikeamman oloisia urheilijoita samassa lähdössä sai olon tuntumaan siltä, että olenkohan ihan väärässä paikassa. Olin vielä turhan tiukalla aikataululla Vantaalla ja sain juosta kiireessä vaihtopaikan, kilpailukanslian, numerointipaikan, info-teltan, lähtöpaikan, narikan ja pukutilojen välillä. Huomasin muun muassa 20min ennen starttia, että kisanumeroni ei ollut vaihtopaikalla, vaan minulla mukana. Uidessa sitä ei ole tarkoitus kantaa, että numero on selkeä vielä pyörä- ja juoksuosuuksilla.

Tärkeää aikaa söi vielä kisainfo, joka tuntui kestävän ikuisuuden. Hyvin yksinkertaiset asiat kerrottiin infossa 25 min ajassa ja minulle olisi keskeiset jutut jääneet muistiin nopeammallakin tempolla. Mutta sitten itse kisaan - miten ensimmäinen virallinen triathlonkisani meni?

Uinnissa otin lähdön varman päälle ja lähdin jalat pohjassa. Nopeimmat kelluivat lähtöviivalla ja olivat 10sec kuluttua starttitöötistä jo 15m minua edellä. Takkiin tuli siis heti startista. En päässyt uintiosuudella edes metriksi kenekään peesiin. Uinnissa peesimahdollisuudet ovat hyvät, joten peesiin pääsy on myös uinnissa tärkeää. Yksin uinti ja jatkuva suunnistus polttaa tärkeää kisa-aikaa. Uimaosuudella hävisin voittajalle 3:20. Tämä on toisaalta ihan ok veto siihen nähden, että elokuussa 2014 hävisin saman ajan kärjelle jo 200m matkalla. Tämän lisäksi tammikuussa en jaksanut uida lähellekään 750 metriä. Alkuvuonna on kehitytty uinnissa paljon, mutta kehittyä pitää edelleen. Minun uintini nopeus perustuu siihen, että saanko jalat pintaan. Jatkuvalla suunnistamisella tämä ei onnistu ja voimaa hukkuu ns. jalkajarruihin rutkasti. Tein tekniikkaan melko suuren muutoksen reilu viikko sitten ja en ole sen takia päässyt treenaamaan jalat pinnassa uintia kuin n. 2km matkan elämäni aikana. Uudella tekniikalla minulla ei ole käsien fysiikkaa kehitetty kuin ensimmäinen mininiaskel. Lajissa voi siis vielä kehittyä ja paljon.

Vaihto uinnista pyörän päälle ei mennyt putkeen, ja hävisin kärjelle yli minuutin lisää. Sählään jotain ylimääräistä, joka pitäisi karsia pois. Pistin sukkia jalkaan ja kengät jo vaihtopaikalla. Fillari kulki sinällään ihan hyvin, mutta kärkiryhmissä peesasi kovia nimiä toistensa perässä ja minä ajoin yksistään. Tuulinen päivä ja vastatuuliosuudella yksin ajaen tuli voimissa takkiin paljon. Tämän johdosta ero kärkeen kasvoi myös pyöräosuudella (n. 1,5min). Olin ihan tyytyväinen yli 300w keskitehoihin, kun kylmävesiuinnin lämmittely ja aika-ajon (huonoin fillarilajini ylivoimaisesti) yhteisvaikutus on minulle myrkkyä myös pyöräosuudelle.

Fillariosuus paketissa. Kuva: Arto Mutanen

Kovan pyöräilyn jälkeen juoksu oli vaikeaa. Laskin sykkeet alas ja lihakset olivat rentona, mutta en saanut hengitettyä juoksun alussa normaalisti. Myös jotain vatsakrampin kaltaista oli ilmoilla. Homma meni melkein kävelyksi, mutta sain sentään kevyen hölkän pidettyä käynnissä. Ekalla 2,5km matkalla hävisin kärjelle jo 3min lisää. Tokalla lenkillä ihan lopussa pääsin ihan vähän jujuun kiinni ja juoksin liki samaa vauhtia sijan 5 kanssa, silti jääden 1,5min lisää kärjelle. Analysoin asiaa kisan jälkeen illalla ja taisin keksiä syyn juoksun floppiin.Tämä selviää viikon päästä Jämsän SM-kisassa, jossa osallistun 30-sarjaan. Siellä pääsen ajamaan myös TT-pyörälläni ja muutkaan eivät pääse nauttimaan peesista kisan aikana, koska se on kiellettyä. Toivon, että pääsen ensi la Jämsässä juoksemaan rehtiä syke- ja lihaskipua vastaan ilman outoja puristustuntemuksia rintakehässä.

Yhteenveto Vantaalta: 

• Ensimmäinen triathlon nyt takana +
• uinti teknisenä lajina omalla tasolla + 
• Vaihto pahasti alakanttiin - (treenattava!) 
• Pyörä sooloajoksi ok, koska peesiavulla aika olisi ollut helposti petrattavissa + 
• Juoksu ei ollut lähellekään tasollani -

Triathlon nro 1 huomenna - Vantaa Kuusijärvi

Ei jännitä - pelottaa! Huomenna kisa nro 1. triathlonin puolelta. Kisamatka mahdollisimman kaukana pyöräilyä suosivasta (lyhyt ja peesivapaa). Uinti sen sijaan korostuu (750m suhteellisesti ylipitkä 1/8 osa matkalle). Vantaalle tulossa 1300 urheilijaa, ja minä olen yleisessä sarjassa n. 20 muun kanssa. Olenkohan ihan väärässä joukossa? Vieläkö huomenna juoksuun lähtiessä hymyilyttää?

Tänään vietän ensimmäistä lomapäivää työstä. Eilen oli tiivis urheilullinen loman aloitus. Olin ollut työreissun jälkeen kotosalla vain reilun tunnin, kun suuntasin Ahvenistolle ajamaan KOH I NOOR-kisaa. Kokousjalat eivät olleet herkimmillään, enkä myöskään halunnut vaarantaa huomista kisaa Vantaalla palautumisongelmiin. Maaliin ajoin sijalla kolme. Kärkikaksikko Sasu Halme, Stefu Urmas veivät ansaitusti kärkisijat.

Mutta nyt ajatuksia huomiseen kisaan ja yritän muistaa kaiken mukaan Vantaalle. On muuten vaikeaa, kun ei ole näihin kisoihin minkäänlaista rutiinia. Oppireissu siis tulossa!

Triathlon-kisat lähestyy! Testiä..

Tärkeä triathlon-treenien päivä tänään takana. Olen ollut nyt 10 päivää wannabe-triathlonisti maastopyöräjakson perään. Viikko sitten olin juoksukyvytön, nyt alkaa lajit käynnistyä.

Suoraan työpäivän perään suuntasin Ahvenistolle järveen uimaan. Oli muuten viimeiseen 7 päivään kuudes kerta, kun oli märkkäri päällä. Tein tänään elämäni pisimmän avovesiuinnin ja matkaa kertyi tasan 20min ajassa n. 1200m. Vauhti rennon lupsakkaa. Illalla oli sprinttikisojen pyörän testi ja nopealla vaihdolla perään 5km testijuoksu. Fillari toimi mahtavasti ja Vanajanlinnalta ajoin kotiin päin 6min jakson n. 370 watilla. Kotona vinhasti lenkkarit jalkaan ja juoksemaan. 5,4km lenkki meni vähän yli 20 minuuttiin. Vitosen aika 19:03 ja koko lenkin keskivauhti 3:49/km. Suunta on siis oikea ja triathlon-debyytti odottaa lauantaina Vantaalla!