sunnuntai 28. helmikuuta 2010

X-Wiima, 27.2.2010 Kolilla

Eilen lauantaina oli ohjelmassa jo lähes perinteeksi muodostunut vierailu Karsun järjestämään talviseikkailukisaan, X-Wiimaan. Viime vuoden tapaan kisa järjestettiin haastavissa Kolin maisemissa. Lajivalikoima oli tänä talvena laaja, koska mukana oli: lumikenkäilyä, hiihtoa, potkurointia, maastopyöräilyä, juoksua ja guest-tyyppisenä tehtävänä ratsastusta. Tänä vuonna parini vaihtui (Väätäisen Pekasta) ja päätettiin osallistua skabaan Hamusen Heikin kanssa. Kolmossijaa lähdettiin hakemaan ja kaiken säätämisen kanssa tavoite onneksi myös saavutettiin. Alun perin oli jo selvää, ettei me ihan kärkijoukkueiden mukana tulla pysymään, koska esim. multisport.fi (Eero Jäppinen/ Ville Mäkelä) olivat kisassa mukana. Kyseinen tiimi vei myös voiton muutamien minuuttien erolla, mutta hyvän haasteen heille tarjosi Karsun joukkue (Mikko Auvinen, Jaakko Leppänen).

Miten kisa sitten meidän duolla meni?

Aamulla startattiin Joensuusta ja ehdittiin hyvissä ajoin Kolille. Reittikartat saatiin käsiin klo 09 ja kisan suunnitteluun oli aikaa tunnin verran ennen starttia. Kaikki meni valmisteluissa ihan ok siihen asti, kun kymmenisen minuuttia ennen starttia huomattiin, että kartta on kadoksissa.. tässä vaiheessa homma näytti hetkellisesti jo varsin koomiselta, koska muut joukkueet olivat ulkona valmiina lähtemään ensimmäiselle osuudelle ja me etsitään karttaa varusteiden seasta. Onneksemme kartta sitten löytyi juuri ennen starttia ja ehdittiin sisätiloista ulos kun starttiin oli aikaa alle minuutti. Siinä sitten legendaarinen kommentti: ”Onko täällä siis joku kisa?” ja äkkiä pyörille, joilla ensimmäinen osuus päätettiin tykittää. Vaihtoehtoisesti ensimmäisen osuuden olisi voinut suorittaa myös hiihtämällä.

Päästiin liikkeelle Heikin kanssa ihan mukavasti ja tiepätkillä pyörillä riitti vauhtia pitkälle yli 30 km/h kokoajan. Ensimmäiset rastitkin löydettiin ongelmitta ja pienet lumikenkäosuudet onnistuivat ihan jouhevasti. Varusteiden vaihtopaikalla koimme yllätyksen, kun kuulimme olevamme toisena vain minuutti kärjestä. Perässä tuli muutaman minuutin päässä hiihtäen vaihtopaikalle multisportin joukkue. Toinen osuus oli selkeämpi pyöräilyosuus, johon kuului puolivälissä useampien kilometrien lumikenkäily jylhissä Herajärven kierroksen maisemissa. Heikin kanssa otettiin lumikenkäosuus hieman iisimmin ja osuuden puolivälissä oltiin kärjestä perässä vajaa 10 minuuttia ja päätettiin päästää multisporttikin ohitse. Siitä sitten jatkettiin matkaa pyörillä. Tämän osuuden loppuvaiheessa oli ratsastustehtävä, jossa pääsin ensi kertaa elämässäni hepan selkään.. vähän taisi jopa jännittää, vaikka ei nämä hevoset ihan mitään älyttömän kookkaita kilpureita tainnut olla. Vajaa sadan metrin ratsastus onnistui muutamassa minuutissa, joten vauhti ei ainakaan päätä huimannut.. mukava kokemus silti.

Kolmannelle osuudelle (hiihto/lumikenkä) lähtiessä oltiin kärkeä perässä noin 20 minuuttia, koska varusteiden vaihdossakin pidettiin hieman rauhallisempaa linjaa. Eväitä syötiin ihan antaumuksella. Tämä kolmas osuus sitten muodostuikin meiltä melkoiseksi säätämiseksi. Kumpikaan meistä ei nyt mitään ihan täydellisiä suunnistusmiehiä ole ja heti lähdettiin eri suuntaan kuin oltiin alun perin suunniteltu. Sinänsä tämä ei aiheuttanut suurempaa ongelmaa, koska rastit oli mahdollista kerätä tällä osuudella vapaassa järjestyksessä ja muokattiin sitten hieman alkuperäistä suunnitelmaa. Räsävaaran näkötornille hiihdettäessä (noin 6km matka) kerkesin pariin otteeseen rypeä nurin suksen haukatessa hankeen ja pätkän ainoassa vauhdikkaassa laskussa onnistuin pudottamaan kartan kesken laskun. Näin tämä menomatkan ainoa lasku muodostui minulle myös nousuksi. Hetki tämän jälkeen Heikillä alkoi hieman tuntua reisissä krampin oireita, mutta päästiin vielä ihan ok vauhdilla eteenpäin.. mutta vain hetken aikaa, koska hiihtovälineiden kanssa lumikenkäilystä oli tulossa meidän duolle melkoinen seikkailu…

Suurimmat ongelmat tuli Heikille, jonka lumikengät eivät suostuneet yhteistyöhön hiihtomonojen kanssa. Lumikengät olisi ollut erittäin tärkeät, koska pehmeää lunta oli reilusti. Useammin kuin kertaalleen lumikenkä roikkui nilkan takapuolella ja Heikki melkein vyötäröään myöden lumessa sukset ja sauvat käsissä. Parhaimmillaan toisessa kädessä oli sukset, toisessa sauvat ja lumikengät ja lumikenkä ura upotti joka askeleella yli puoli metriä. Onneksi molemmat oltiin enemmän tai vähemmän seikkailu-/retkeilymielellä tässä mukana, joten saatiin huumori pidettyä hommassa mukana. Meno oli välillä sitä luokka, että herkemmät etenijät puoliväsyneenä olisi saattanut jättää kamat hankeen ja painella suorinta reittiä autolle ja kaupunkiin. Hauskaakin oli, kun hetkittäin päästiin laskettelemaan suksilla lumikenkäuria ja vauhdikkaita tiepätkiä. Heikki veti yhdelle tielle tullessa päivän komeimmat kuperkeikat, kun vauhdikas alamäki vei sukset kohti hiekoitettua kohtaa ja mies lensi komeasti penkalle. Onneksi mitään vakavampaa ei kuitenkaan käynyt.

Noh, kolmas osuus kuitenkin vihdoin päättyi meidänkin osalta jossain välissä, mutta ylimääräistä aikaa oli tuhrautunut lähes tunnin verran. Näin emme sitten ehtineet seuraavalle pyöräily/potkuri/lumikenkäosuudelle, koska lähimmällekin rastille olisi tullut matkaa noin 20 kilometriä. Varmistettiin näin kolmas sija ja jäätiin odottelemaan maalialueelle, että kärkijoukkueet eivät ehtisi ennen kello 16 maaliin ja nousisimme myöhästymissakoilla kisan kärkeen.. Näin ei kuitenkaan lopulta käynyt, vaan kärkijoukkueet ehtivät koko kisan kiertäneenä muutaman minuutin ennen neljää maaliin, ja nettosivat sijat yksi ja kaksi harvinaisen ansaitusti.

Kisan jälkeen oli tarjolla sauna ja hernekeittoruokailu. Palkinnoiksi saimme leipälapiot, joten nyt voi hyvillä mielin alkaa tilaamaan kerrostalo kaksioon leivinuunia tuulitunneli-olohuoneeseen. Tulomatkalla autolla Joensuuta kohti nähtiin vielä Heikin kanssa harvinaisen tumma pienehkö kuusi tienlaidassa. Todettiin sitten loppujen lopuksi ohi ajaessa nämä ”kaksi kuusta” puita jyrsiviksi, polviin asti lumessa oleviksi hirviksi. Onneksi eivät sattuneet kimpoamaan tielle väärään aikaan ja kotiin päästiin siis turvallisesti. Kisa ei mennyt ihan putkeen, mutta eväät oli hyviä ja olihan tämä mukava reissu kaiken kaikkiaan.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

MSC Koncept Carbon R XT

Siinä se sitten on, eli uusi maastopyörä: MSC Koncept Carbon R XT. Osapuolelle tulee vähän päivitystä kevään mittaan, kunhan kilpailut lähestyvät. Painoa fillarilla on jo tässä vaiheessa alle 10 kiloa, joten kilpailukykyinen paketti on jo nyt hanskassa.



En malttanut olla pyörästä pitempään erossa, niin oli tungettava omakin naama kuvaan mukaan.. katse on kohdistettu jo kohti kesän päätavoitteita:



Pyörä on nyt ainakin iskussa ja kesän menestys tulee jäämään mitä todennäköisimmin täysin allekirjoittaneen harteille. Treeni on maistunut ihan mukavasti, joten toiveissa on, että pyörä kulkee hyvin jo heti keväästä lähtien. Hyvin menee, mutta menköön!

Kevättä odotellen.

lauantai 20. helmikuuta 2010

Pakkaskisailua

Kisat ovat takana ja tuntemukset ovat vaihtelevat. Ylöjärvelle hallikisaan oli tehty mukava rata, ja osallistujia oli noin 30 kappaletta. Pakkasta riitti, klo 10 aikaan aamulla kisan alkaessa pakkasta oli pitkälle yli 20 astetta.. myös hallissa.

Eilen haettu komea uusi maasturi (MSC Koncept Carbon) pääsi heti täyteen toimintaan mukaan. Pyörä antoi viitteitä erittäin toimivasta paketista ja odotukset erityisesti kesäkeleille on erittäin korkealla! Varsinkin kiihdytyksissä MSC tuntuu jopa selkeästi nopeammalta pyörältä kuin Giant Anthem ja näin lienee myös tulevien kesän kisojen ylämäissä.

Sitten hallikisaan.. Olosuhteet olivat, kuten sanottu, todella kylmät ja ilmassa leijaili pientä hiekkaista usvaa jatkuvasti; melkoista extreme-meininkiä siis. Hallin sisälle oli onneksi pystytetty lämmittelyteltta, johon kuskit aina oman ajovuoron jälkeen kiiruhtivat lämmittämään kylmettyneitä varpaitaan. Kova pakkanen pisti koville niin kuljettajat kuin kalustonkin. Ehdottomasti paras pyörävalinta tähän kisaan olisi ollut jäykkäperäinen pyörä sopivalla kierrejousitetulla etujoustolla. Nyt me keveillä pyörillä mukana olleet jouduimme ilmaiskareiden kanssa melkoisiin ongelmiin, kun iskarit eivät meinanneet pitää ilmojaan sisällä.

Tämän johdosta minunkin kilpailu kutistui kahden osion mittaiseksi. Ensimmäisessä osassa, eli aika-ajossa taisin sijoittua sijalle 5. Toinen osio, joka ajettiin paripudotuskilpailuna sijoituin kuudenneksi. Valitettavasti iskariongelman takia en uskaltanut startata viimeiseen pisteajo-osuuteen, joka olisi varmasti meille xc-miehille sopinut kisamuotona paremmin. Lopullisissa sijoituksissa jäi käteen 10. sija. Kaksi ensimmäistä osiota kuitenkin näytti, että olen muihin xc-ukkoihin verrattuna ihan mukavassa vauhdissa. Täytyy kuitenkin muistaa, että kesällä kisattavat matkat ovat aivan eri luokkaa ja tästä johtuen nämä muutamien kymmenien sekuntien kisat eivät välttämättä anna paljon osviittaa todellisesta iskukyvystä kuskien välillä.

Uudesta pyörästä olen kaikesta huolimatta erittäin innostunut ja eilinen Ypäjän reissu MSC Bikes Fin:in tiloihin oli oikea ratkaisu. Nyt sitten edustan maastokisoissa CC Picaron lisäksi myös MSC:tä. Tuskin maltan odottaa, että kevät tästä etenee ja pääsen tykittämään tuolla keijukaisella eri kisoihin!

Pyörästä teen selkeämmän jutun kuvineen, kunhan saan ajoa hieman enemmän alle.

torstai 18. helmikuuta 2010

Talviset kisavarusteet

Ylöjärven hallikisoissa on kuulemma lauantaina talviset olosuhteet. Niinpä olohuoneen tuulitunnelitesteissä oli testattava kisavarusteita:



Varusteet toimivat hienosti. Ei tullut trainerilla edes kylmä windstopper- vaatteissa, vaikka sisälämpötila oli lähes 25 astetta plussalla. Ilmanvastus näillä varusteilla oli kuitenkin turhan kova, joten oli testattava myös toista kypärämallia kisoja varten:



Johan alkoi ajo toimia! Erityisesti pitkillä suorilla tällä varustuksella ja kypärävalinnalla saa selkeää etua kilpakavereihin verrattuna. Yhteenvetona on todettava, että mikäli aika-ajon jälkeen kisa näyttää menevän sadasosakamppailuksi, on jälkimmäinen kypärä pidettävä koko ajan saatavilla.

Action viikonloppu edessä

Toiminnantäyteinen viikonloppu edessä: reilu tuhat kilometriä autoilua ja päälle pari uutukaista pyörää ja vuoden ensimmäiset maasturikilpailut. Eipähän olisi helmikuisesta viikonlopusta uskonut.

Tiivistetty ohjelma viikonlopun kulusta: Startti tapahtuu huomenna perjantaina tälle road-tripille heti aamusta. Joensuusta messiin lähtee huoltajakaveriksi Henkka. Menomatkalla Tamperetta kohti kiepataan kyytiin uusi maasturi. Sen metkuihin tutustumiseen on aikaa muutama tunti ennen lauantaiaamun kisoja. Tampereella on tarkoitus sitten viettää vielä yö sunnuntaihin olympialaisia seuraten. Sunnuntaina ajellaan Joensuuhun Jyväskylän kautta, josta mukaan tarttuu vielä toinen uusi pyörä, eli ensi kauden kisapyörä maantielle.

Ylöjärven hallikisojen osallistujalista kertoo kilpailusta tulevan oletettavasti tasokkaan. Mukana on maastopyöräilyn eri lajien SM-kultamitalisteja ja muidenkin lajien harrastajia. Toki osallistujia kisaan saisi tulla mukaan enemmän, jotta tämänkaltaisia tapahtumia uskalletaan järjestää Suomessa jatkossakin. Toivotaan, että matti- ja maijamyöhäiset vielä innostuvat ja ovat sitten viivalla lauantaina..

Omasta iskukyvystä en osaa tässä vaiheessa sanoa mitään, koska kisassa ajettavat suoritukset ovat alle prosentin mittaisia normaaleihin kisamatkoihini verrattuna. Toivottavaa on myös se, että uuden pyörän kanssa ollaan heti samaa mieltä siitä, kuinka pyörällä kovaa edetään. Näiden tekijöiden lisäksi viikon kestänyt flunssa näyttää vasta nyt nujertuneen, joten treenaamaan en ole päässyt vähään aikaan. Lähtökohdat eivät siis ole täysin optimaaliset, mutta lauantaina sitten nähdään kuinka kävi.

Koitan päivitellä viikonlopun etenemistä blogiini mahdollisimman tiuhaan.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Uusi kisakalusto ja ensimmäiset kisat

Noniin, täällä aletaan elellä jo yllättävän jänniä aikoja talvinen ajankohta huomioon ottaen.

Ensi viikonloppuna pitäisi ajella jo ensimmäistä kertaa kilpaa tällä kaudella. Ylöjärvellä kisataan lauantaina 20. päivä maastopyörillä tietynlaiset hallikisat, joihin myös itse koitan ehtiä mukaan. Odotan tapahtumaa innolla, koska kisa on varmasti siinä mielessä harvinainen, että useiden eri maastopyöräilylajien edustajat voivat kisata tasaväkisesti toisiaan vastaan. Kisasta lisäinfoa löytyy mm. fillarifoorumilta. Uskon, että kisa sopii erilaisille ajajille ja useampi pääsee näyttämään vahvuuksiaan eri "lajeissa" kisan aikana. Minulle, varsin kilpailuhenkisenä kaverina, osallistumisintoa lisää erityisesti se, että Suomessa on kerrankin mahdollisuus ajaa täysillä kisaa myös talvella!

Lisäjännitystä minulle tuo kisaan mukaan se, että siellä olisi tarkoitus myös julkistaa kauden 2010 kisakalusto maastopuolelle. Saa nähdä, kuinka uusi pyörä on hallussa heti ensimmäisenä päivänä noinkin teknisessä kisassa ja intensiivisessä kisassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viimeistään tasan viikon päästä, ja juuri tähän aikaan, uusi maasturi pitäisi olla jo minulla.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Suksiostokset Itä-Suomesta, Enon Erä ja Urheilu

Kävin päivittämässä hiihtokalustoa eilen Enon Erä ja Urheilu -liikkeestä, jonka kanssa on suksikauppoja hierottu ennenkin. Sieltä muuten kannattaa muidenkin Itä-Suomen tai Joensuun alueen henkilöiden harkita suksienostoa, jos on pienintäkin tarvetta murtomaahiihtovälineille. Enosta (nykyään kuntaliitoksen johdosta Joensuusta) löytyy pitkä rivi niin luistelu- kuin perinteisen tyylin hiihtovälineitä ja hinnat ja palvelu ovat kohdallaan. Linkki kaupan nettisivuille löytyy tuolta oikeasta laidasta "hyödyllisten linkkien" kohdalta.

Parin vuoden takaisen luisteluhiihtopaketin rinnalle sain nyt haalittua sitten perinteisenkin hiihtotavan välineet ja hyvältä tuntuu. Ensikokemusten mukaan vauhti ei ainakaan jää välineistä kiinni, sillä sukset luistivat jo pelkillä pohjustuksilla ja lähes vitikelissä paremmin kuin omat luistelusukset. Harvemmin nuo minun Matukatkaan ovat kavereille luistossa jääneet jälkeen.

Tässä vielä kuva pertsan suksista:



Nyt on Atomiccia ja World Cuppia, joskin maailman cupit voi kyllä hiihdon puolella jäädä vielä tältä ukolta saavuttamatta. :) Nyt kelpaa kuitenkin hiihdellä ja kunhan vielä pitovoitelun salat tässä valkenee paremmin, niin uskaltaa jo ihan tosissaan harkita myös osallistumista kuntohiihtoihin pertsalla.

torstai 4. helmikuuta 2010

Tammikuu takana.

Aika rientää ja tammikuu onkin ehtinyt vaihtua jo helmikuuksi. Kovat pakkaset näyttävät olevan taaksejäänyttä elämää ja treenimäärät ovat nousseet viimepäivinä jo ihan hyvälle tasolle. Tammikuusta jäi käteen lähinnä erinäisiä korvaavia harjoitteita kestävyystreenin sijaan. Minulle harvinaista oli se, että jo tammikuun puolella tuli ajettua pari tehokkaampaa treeniä trainerilla, ja muutoinkin vanhaa Swingiä tuli käytettyä huomattavasti aikaisempia vuosia enemmän. Muistaakseni vuosi sitten ensimmäiset tiukemmat vedot ajoin vasta maaliskuun puolella, joten saa nähdä, että missä vaiheessa tänä kesänä kuntohuippu tulee esiin.

Opintovapaasta alkoi viimeinen kuukausi ja 6 kuukauden opintopätkä alkaa näin ollen olla lopuillaan. Maaliskuun alusta on tarkoitus palata jälleen innokkaana työn pariin Palkeille.. saa nähdä kuinka työasiat ovat muistissa pitkän poissaolon jälkeen. Noh, aikaa kuitenkin on vielä niin opiskelujen päättämiseen kuin myös harjoitteluun ja hyviin treenipäiviin. Hyvä näin!

Fillaripuolelle on muuten tulossa uutta väriä melko laajalla rintamalla lähiaikoina.. kannattaa pysytellä kuulolla. Vanhat huippupelit (Giant Anthem maasturi ja Canyon Passione Elite maantiepyörä) odottavat kotiutumista uuteen omistukseen ja kiinnostuttuaan niitä voikin halutessaan kysellä vaikka mailin kautta.

Helmikuun etenemisestä palaan juttuun lähiaikoina.. voi olla, että ensimmäinen kisakin ajetaan jo tässä kuussa!