Noviisin triathlonin SM-täysmatka Tahkolla - 9:53:24

Vuoden takainen päähänpisto triathlonin täysmatkan läpäisystä konkretisoitui 5.8.2017 Tahkolla. 3 vuotta ja 3 viikkoa sitten olin vielä vannonut, etten koskaan tule osallistumaan yhteenkään triathlon-kisaan ennen kuin uinti poistetaan lajikolmikosta kokonaan. Noh, kolme viikkoa myöhemmin olin mukana Hauhon jokamiestriathlonissa koiraa ja tarzania uiden. Vuonna 2015 otin ensimmäisiä maisteja lajista totisemmin ja vuoden 2016 pyhitin maastopyöräilylle. Näin ollen täysmatkaan valmistautuminen oli sangen epäjohdonmukaista viimeistä kuuden kuukauden pätkää lukuunottamatta. Olin ennakkoon laskenut, että jos en jostain syystä väsyisi juuri lainkaan kilpailun aikana, pystyisin noin 9,5 tunnin loppuaikaan. Ihanne suoritusajoiksi olin kaavaillut 1:15 uintiin, 4:45 pyöräilyyn ja 3:20 marathonille. Väsyn välttely ei tietenkään olisi mahdollista, niinpä realistisempi tavoite oli alittaa 10 tuntia, joka vaatisi myös jouhevaa etenemistä aina maaliviivalle saakka, mutta mahdollistaisi yhteensä noin 30min lisäaikaa mainittuihin ihanneaikoihin.

Saavuimme perheen kera Tahkolle jo torstaina. Majoitus oli ensiluokkainen Tahko Span Vuori Apartments, joka sijaitsi aivan kisakeskuksen ja kisakanslian välittömässä läheisyydessä. Odotin perjantaina jo kovasti lähtöä, että saisin uintiosuuden nopeasti pois alta. Menohalut eivät kuitenkaan auttaneet, vaan oli syytä odottaa vielä yksi yö lauantaiaamuun - startti koitti jo klo 08 ja sitä ennen olisi vietävä pyörä ja varusteet vaihtoalueelle. Perjantaina illalla iskostin mieleeni ravintorytmin, jolla saisin mahdollisimman lähelle 60g hiilareita per tunti suorituksen aikana. Pääpaino ravinnossa oli pyöräilyosuudella, jossa päätin ottaa yhden Gutzyn energiapatukan ja yhden Gutzy-energiageelin jokaisen tunnin aikana. Juoksuosuudelle laskin mukaan 2,5 energiageeliä per juostu tunti. Kehnosti nukutun yön jälkeen kello herätti klo 05:30 ja aamupalan ja varusteiden viennin kautta olinkin pian lähtöalueella kellon lähestyessä starttihetkeä.

Uinti 3.8km - 1:18:53

Startti tapahtui tunteikkaasti Finlandia-hymnin soidessa taustalla. Olin päättänyt, että kunnioitan uintiosuutta ja otan sen todella rauhallisesti. Olin vain kertaalleen uinut yli 2,2km avovedessä ja senkin viikkoa ennen tätä starttia. Niinpä lähdin starttitorven pärähtäessä joukon hänniltä tekemään varovaisia uintiliikkeitä ja keskityin lähinnä oman olotilani rauhoittamiseen. Yritin myös olla miettimättä, että uinti tulisi kestämään ikuisuuden. En halunnut kroppaan yhtään maitohappoa ja koitin päästä vedessä eteenpäin niin helposti kuin vain mahdollista. Uintireitti koostui ponttoonisillalta lähtien kahdesta noin 1500m uintikierroksesta sillan pohjoispuolella, jonka jälkeen sillan ali uiden polskittiin Tahkolahden perukoille vaihtoalueelle.

Täysmatkalaiset liikkeellä leveässä rintamassa. Voi että, tämä kesti ikuisuuden.. Kuva: Teemu Ojapalo

Uin, odotin, uin, odotin. Kierrettävät keltaiset poijut lähestyivät inhottavan hitaasti. Yritin vain olla miettimättä asiaa ja odottaa vielä kärsivällisemmin. Välillä etsin jotain jalkoja, joita voisin seurata. Hetkittäin meni pitkiä aikoja, etten tiennyt yhtään missä seuraava poiju olisi edessä päin. Luulen tehneeni melkoisen mutkaisen reitin tästä syystä ja välillä jouduin suuntaamaan melko jyrkästi rantojen lähettyviltä seuraavalle poijulle. Noin tunnin uinnin kohdilla toispuoleinen hengittäminen alkoi väsyttää vasenta lonkankoukistajaa. Tuo aiheutti vähän huolta, koska lonkankoukistajia tarvitaan pyöräilyssä ja ennen kaikkea taloudellisessa juoksussa. Samalla alkoi pettää core-lihaksisto, enkä kyennyt pitämään kroppaa yhtään tikkuna. Löysänä makaronina uinti ei ole järkevää, mutta en antanut sen vaikuttaa enempää. Odotin ja odotin ja vihdoin pääsin alittamaan ponttoonisillan ja vaihtopaikka siinsi edessä noin 400m päässä.  Selvittäisin ensimmäisen etapin, enkä joutuisi keskeyttämäään yritystä ainakaan uintiosuudelle, olin tyytyväinen. Rannassa katsoin kelloa ja näin ajan olevan 1:18 ja osia. Pieni pettymys, mutta ennätyksiä on hankala tehdä, jos ei ole harjoitellut lajin vaatimia vaatimuksia. Päätin mennä tuhlaamaan aikaa lisää ensimmäiseen vaihtoon. :)

T1 - vaihto 4:29

Olin painanut päähäni, että tässä suorituksessa ei sitten hätäillä. Tämä kostaantui vaihdossa siinä mielessä, että sain aikaa palamaan oikein kunnolla. Vesisade ja viileä lämpötila johtivat siihen, että puin pyöräosuudelle fillaripaidan triathlonasun päälle. Paidan taskussa oli vielä pari energiapatukkaa, jotka tulisin tarvitsemaan energiatasojen ylläpitämiseksi. Aikaa kului ja muun muassa märkkärin saaminen vaihtopussiin oli tällä kertaa todella työn takana. Hölköttelin vihdoin Rose-fillarin luokse ja pääsin taittamaan minulle tutuinta lajia.

180km pyöräily 5:00:56

Olin treeneissä pystynyt ajamaan rennosti 150km 37,5 km/h keskivauhdilla pk1-sykkeillä. Herättelin toiveita, että pystyisin kisassa ajamaan samaa, tai hieman kovempaa vauhtia 180km. Lähdin tunnustellen liikkeelle ja annoin wattien pyöriä noin 240-250 watin hujakoilla. Syke pysyi matalana ja vauhti tuntui riittävältä. Tein pyöräilyyn lähdössä kuitenkin pienen virheen, kun laskin ottavani järjestäjien huollosta mukaani vesipullon. Missasin kuitenkin ensimmäisen huollon ja sitten totesinkin pian, että seuraavaa huoltoa sai odottaa lähes 30km matka Varpaisjärven tuntumassa ajetun tasauskierroksen johdosta. En kuitenkaan pahemmin tuosta huolestunut. Jano ei ollut yhtään ja minulla oli fillarissa oma juomapullo, johon oli liuotettu 5 geeliä mukaan. Tuon pullon piti olla tyhjä pyöräosuuden loppuun mennessä.

Fillariosuuden alussa meno maistui ja kellokin tykkäsi. On muuten rankkaa olla tuossa asennossa 5 tuntia, en jaksanut. Kuva: Teemu Ojapalo

Ensimmäinen 90km taittui suunnitelmien mukaan noin 38km/h keskivauhdilla. Söin patukoita aina kellon mukaan alkavan tunnin aluksi ja geelipullohuikan vuoro oli puolituntia myöhemmin. Järjestäjiltä sain vesipullon mukaan vihdoin noin 50km kohdilla ja siten myös nestetankkaus lähti paremmin käyntiin siinä vaiheessa. Sade oli välillä todella rankkaa, mutta sateen ropinan kuuntelu Aerokypärän laelle oli ihan mukavaa ajanvietettä. Olin toivonut, että pajamaja-paussia ei olisi tarvinnut miettiä lainkaan pyöräosuudella, mutta niin vain kupla otsassa alkoi kasvamaan liian suureksi, kun 120km oli ajettuna. Päätin kuitenkin mennä vielä jonkin aikaa ja jatkoin ajamista. Niskaa väsytti, ja välillä tuntui jotain lihasten nykimistä alaselän ja pakaran yläreunojen tietämillä. Syke oli jatkuvasti alhaalla, noin pk1 alueen alarajoilla. Huoli jaksamisesta ja marathonista alkoi kuitenkin hiipiä mieleen noin 130km kieppeillä. Päätin höllätä vähän vauhtia ja pudotin tehoja noin 20-40 watilla. Syke laski entisestään, vesisade ropisi samaan malliin ja aloin palella. Tärisin ja leuka kalisutti hampaita. Tehojen laskiessa urheilu ei pitänytkään minua enää lämpimänä, vaikka minulla oli pari paitaa päällekkäin. Tärinä alkoi viedä myös parasta terää reisistä ja lisäksi niska sekä olkapäiden etuosat alkoivat väsyä aeroasentoon. "Olisipa nyt muutaman viisi tuntinen treeni ajettuna", tuo ajatus kävi useampaan kertaan tässä vaiheessa mielessä. Totuus oli, että en pystynyt ajamaan pk1-sykkeillä vajaata viittä tuntia tällä kertaa. 

Olin vähän pulassa. Palelin hervottomasti ja samalla kupla otsassa alkoi olla kriittisellä tasolla. Oli pakko pysähtyä seuraavalle levikkeelle ja pinkoa metsän reunaan. Kun osuutta oli ajettu 150kmm oli pitkän ja hartaan pissatauon vuoro. Sain kyllä pyörän stopattua ja asteltua tärisevänä metsän reunaan, mutta sitten totesin, että en saa kylmästä kangistuneilla sormilla kiinni paidan vetoketjusta. Ongelma oli vielä se, että paitoja oli kaksin kappalein. Nysväsin ja nysväsin - aikaa paloi. Onneksi tänään aikaa saikin palaa ja tässä vaiheessa päätin, että olen erittäin tyytyväinen, jos pääsen alle 10 tunnin loppuaikaan. Olin sen verran horkassa, että en tiedä menikö stopissa aikaa 2 vai 4 minuuttia. Varmaa on se, että ainakin tuo kaksi. Vihdoin pääsin jatkamaan ja taittamaan viimeistä 30km. Ajatukset olivat sinällään kelvolliset, mutta välillä leikittelin ajatuksella, että toivoisin pyöräosuuden jo lopppuvan. Samalla toinen aivopuolisko heitti vastaan: "hah, sitten sä juokset 60km"! Se veti hiljaiseksi. Oli selvää, että pyörällä todellakin olisi fiksuinta edetä tätä 226km kokonaismatkaa, vaikka olisi kuinka jäässä ja väsyn lisääntyessä. Ajoaikani romahti palelun ja pakollisen stopin johdosta päälle viiden tunnin. Keskitehoiksi jäi 215 wattia (NP 234 W) ja Garminin mukaan keskinopeus oli tasan 36km/h. Olin siis hukannut 10-15 minuuttia täysin realistisesta pyöräilyajasta, enkä jaksanut ajaa viiden tunnin pk-lenkkiä suosiolla lävitse. Onnekseni jalat tuntuivat varsin juoksukykyisiltä T2 lähestyessä.

T2 - vaihto 2:57

Toinen vaihto oli taas oiva sauma tuhrata aikaa ylimääräinen minuutti. Päätin käyttää tuon mahdollisuuden. Tein mielestäni fiksujakin tekoja, kuten vaihdoin kuivat sukat jalkaan lenkkareiden alle. Se, että miksi minulla oli ekat sukat kastumassa pyöräilyssä, niin sitä en tiedä. Olo ja ajatukset seuraavista tunneista olivat hassut. Edessä oli elämän ensimmäinen marathon ja pisimmän juoksulenkin kilometrit oli tuplattava. Lisäksi suoritus oli kestänyt tässä vaiheessa 6h 27 minuuttia, joka oli kauemmin kuin koskaan aiemmin elämäni aikana yhdenmittaista urheilua. 

Marathon 42,2km 3:26:09

Garminista juoksu käyntiin ja ei muuta kuin marathonia taittamaan. Jalat toimivat alussa mahtavasti. Mikään lihas ei kiristellyt ja energiaakin tuntui olevan kropassa. Mielialaa nosti myös se, että palelu loppui kuin seinään sään poutaantuessa ja tietenkin jo juoksemallakin saa pidettyä itseään lämpimänä vaikka nollakelissä. Pidin edelleen tavoitesykkeinä rentoa hengitystä ja pk1-alueen yläaluetta. Kovia tunnin lenkkejä juoksen noin 175 sykkeillä, nyt sykehaarukka oli 135-140 tasolla. Hyvät juoksutuntemukset vahvistuivat kilometrien edetessä. Alussa minun oli hankala pitää vauhti yli 4:10 tahdissa. Ensimmäinen vitonen taittui rivakasti ja olin alle kolmen tunnin marathon vauhdissa.

Alussa oli lenkkarit syönnillään! Kuva: Teemu Ojapalo

Syke pysyi alhaalla, mutta olin todellakin huolestunut vauhdistani. Menin aivan liian kovaa ja juostavaa oli vielä kolmen tunnin verran. En tietenkään voisi jaksaa tuota vauhtia loppuun saakka ja mieleen nousivat elämän aikana useaan kertaan mainittu todealla hankala viimeinen 10km marathonilla. Toisaalta en halunnut turhaan jarrutella, koska en sinällään grillannut kestävyyskuntoani tällä tahdilla. Enemmänkin olin huolissani jalkojen lihaskestävyydestä. Treenilenkeilläni pohkeet menevät lukkoon aina noin 10km kohdilla. Tällä kertaa toivoin pääseväni ilman tuuliskivipohkeita huomattavasti pidemmälle. 

Ensimmäinen reilu kymppi sujui hyvällä askeleella rapiaan 46 minuuttiin ja samalla sain tutustuttua juoksureittiin. Reitillä näkyi kisakavereita useaan otteeseen ja erityisesti Törmälän Teemun ja Hiltusen Paavon kanssa tuli tsempattua toisiemme menoa. Ekan kympin kohdilla kuulin olevani noin 8 min johdossa omassa sarjassa. Jaloissa oli edelleen hyvät tuntemukset, mutta maaliin oli kuitenkin yli 32km jäljellä! Järkyttävä matka. Edelleen piti juosta 10km matka, että maaliin olisi saman verran matkaa kuin elämäni pisin juoksulenkki. Sain rakkaalta vaimoltani aina jokaisella kierroksella pienen geelipullon, jossa oli 2,5 energiageeliä sekoitettuna veteen. Geelipullo oli juotava tyhjäksi tasaisesti kierroksen aikana ja järjestäjien juomahuollosta otin vettä yleensä pienen pysähdyksen tehden, jotta sain vedet vatsaan ilman ilmapallon nielaisua. Veden juominen oli äärimmäisen tärkeää. Olin nauttinut ensimmäisen 7,5 tunnin aikana nestettä alle 2 litraa. Nestehukkani oli tuossa vaiheessa jo melkoinen.   

Toinen kymppi sujui vielä ihan hyvin ja juoksuvauhti asettui 4:40 tienoille. Kierroksen loppupuolella reisissä alkoi painamaan kuitenkin melkoisesti. Myös pohkeissa alkoi kiristellä ja jouduin keskittymään niin matalaan askeltamiseen kuin mahdollista. Yritin pitää kadenssin korkealla noin 180 tienoilla. Geeliä, vettä, reitin mutka ja suora kerrallaan. "Liikuta niitä jalkoja, älä mieti muuta" ajattelin. Nyt oli tärkeää päästä niin pitkälle kuin mahdollista - totaaliseinää ei vielä ollut tullut, ja se oli melkoisen suurella todennäköisyydellä vielä edessä. Puolimarathonin kohdilla olin käyttänyt aikaa juoksuuni noin 1:39. Tuntemukset jaloissa olivat selvät, että vauhti tulisi jonkin verran hiipumaan. Aloin nitkahtaa. Toisen kierroksen lopussa kuulin olevani 10 minuutin johdossa sarjassani.

Kolmas kierros sujui kelvollisesti aina 25km kohdille saakka. Vauhti oli jo kierroksen alussa tipahtanut 4:50 tasolle ja pienikin keskittymisen herpaantuminen pudotti kilometrivauhdin 5:00 lähettyville. Nautin tasaisesti geeliä ja pysähtelin huolloissa vettä hörppimään. Vatsa hölskyi, mutta pystyin silti juoksemaan. Lihakset ja koko ukko alkoi olla kierroksen lopulla todella väsynä. Kolmas kierros täyttyi aikaan 51:28 ja enää olisi 10,3km teräsmiehen titteliin ja ensimmäisen maratonin maaliin. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä kuulin johtavani sarjaani 13 minuutilla. Sarjavoitto tulisi plakkariin, kunhan en pysähtyisi ja pystyisin pitämään alle 5:30 kilometrivauhteja. 

Viimeinen kymppi oli työläs. Kiersin reittiä jokaiseen seuraavaan kiintopisteeseen. Välillä ne oli seuraavat mutka, välillä seuraava huolto. Kilometrit tuntuivat ikuisilta. En oikeastaan enää juossut vaan menin sellaista epämääräistä rangaistavaa pikakävelyä hidatettuna. Kilometrivauhti tipahti 5:20 lukemiin, joka sai tällä kertaa riittää. Tärkeinä oli, että en pysähtyisi - voisi olla, että en saisi enää juoksua käyntiin. Otin geeliä kierroksen alussa vähän korostetulla vauhdilla ja jatkoin hiipivällä hölkällä eteenpäin. Kilometri kerrallaan sain vaihdoin kierroksen kerittyä kokoon ja mieli alkoi rentoutua isommin viimeiselle lahden kierrokselle lähtiessä vain 1,5 km ennen maalia. 

Maaliviivan ylitys oli paikka tuulettaa. Päähänpistoprojekti oli viety onnistuneesti läpi ja vieläpä alle 10 tunnin loppuaikaan. Marathoniin käytin lopulta aikaa 3:26:09, joka oli kaikki osallistujat huomioiden 7. nopein juoksuaika. Loppuaikani koko suorituksessa oli lopulta 9:53:24. Sarjavoitto varmistui lopulta noin 11 minuutin erolla jalkapallopuolelta tunnettuun Gustav Långbackaan.

Maalitunnelmat

Maalissa olin väsynyt, kuten tällaisen suorituksen jälkeen pitää ollakin. En ollut halunnut vain läpäistä kilpailua, vaan ulosmitata kehon suorituskyvyn totaalisesti. Maalissa pystyin vaivoin kävelemään, mutta tunnistin kuitenkin perheeni ja muistin missä maassa nämä kisat pidettiin. Nestehukkaa oli todennäköisesti 4-5 litraa. Koko 10 tunnin aikana olin saanut nestettä kehooni vain 2,5-3 litran verran. Palautumisjuoma maistui, mutta sitten loppui ruokahalu. Ravinnon syömisen ajattelukin etoi. Majoitukseen kävely 700m matka tuntui lähes epärealistiselta. Jalat olivat vain totaalisen loppu. Olin tyytyväinen - jokainen tehty treenitunti konkretisoitui matkan aikana matkaa edistävästi. Pari tuntia maaliviivan ylittämisen jälkeen mietin, että näinköhän palaudun seuraavaan kisaan kahden viikon päähän. Silloin edessä on Waltteri Bottas duathlon, jossa pitäisi painaa reilu tunti maksimivauhdeilla. Pidin tätä ajatusta terveenä merkkinä, en ollut saanut urheilusta todellakaan tarpeekseni triathlonin täysmatkan kisan aikana. Mieli teki mieli koviin kisoihin heti saman tien. :) 

Kun ruoka alkoi vihdoin maistua illalla yhdeksän jälkeen, pääsi palautuminen käyntiin todenteolla. Tuon hetken jälkeen kroppa on ottanut ravintoa vastaan poikkeuksellisen hyvällä ruokahalulla.

Varhaiskeski-ikäisten miesten 30-34 mitalikolmikko: Långbacka, Miettinen, Pyykkö. 

Kuva: Teemu Ojapalo

Pitkien urheilusuorituksien ravitsemus Olmin tapaan

Teksti sisältää Gutzy-tuotesijoittelua

Pitkissä urheilusuorituksissa ja kehitystä hakiessa urheiluravinteiden merkitys korostuu huomattavasti. Ollaan siis tilanteessa, jossa urheilija mielii eteenpäin ja etsii esimerkiksi yksittäisessä urheilusuorituksessa oman suorituskykynsä todellisia rajoja. Osa liikkujista pystyy kyllä läpäisemään pitkiä urheilusuorituksia vaikkapa pelkän veden kanssa, mutta kropassa oleva potentiaali jää silloin lähes väistämättä piiloon. Ja vaikka yksittäinen suoritus onnistuisikin lähelle omaa maksimisuoritusta, järkevän ravitsemuksen laiminlyönti kostaantuu heikompana palautumisena ja kehitys jää näin puolitiehen hieman pitemmällä aikavälillä. Minä pystyn järkevällä energiatankkauksella jopa tuplaamaan suorituskykyni ajallisen keston verrattuna pelkän veden tarjoamaan tasoon – minulla urheiluravinteet tukevat maksimisuoritusta jo noin 45min suorituksesta eteenpäin.

Pointit urheiluravinteiden hyödyistä voidaan tiivistää muutamaan näkökulmaan:

• Kovassa urheilusuorituksessa kroppa käyttää energiana lähtökohdin hiilihydraatteja ja hiilihydraattivarastot ovat ihmisellä rajalliset 
• Hiilihydraattien nauttiminen suorituksen aikana siirtää uupumiskynnystä kauemmaksi, eli se kannattaa
• Urheiluravinteet ovat helpoin tapa nauttia näitä hyödyllisiä ravinteita suoritustason ollessa lähellä maksimisykettä (vertaa energiageeli vs foliossa oleva makaronilaatikko kisan aikana - toista pystyt syömään, toista et) 
• Hiilihydraatteja ja proteiinia kannattaa tankata nopeasti suorituksen jälkeen, jotta palautuminen kohti seuraavaa harjoitusta tai suoritusta lähtee heti käyntiin; tämäkin onnistuu teoriassa jälleen perusravitsemuksella, mutta palautumisjuoma on helpompi ottaa treeniin tai kisaan mukaan ja ainesosat ovat valmiiksi kohdallaan palautumisen kannalta
• Edellisten summana: Urheiluravinteet mahdollistavat pitempiä ja kovempia yksittäisiä treenejä ja treeniviikkoja joiden ansiosta urheilija todennäköisesti saavuttaa paremman fyysisen kyvykkyyden ja saapuu kisatapahtumissa selkeästi nopeammin maaliin kuin ilman urheiluravinteita

Avaan tässä tekstissä omaa suhdettani urheiluravinteisiin kisapäivän aikana ja sitä ennen. Teoriassa tavallinen ja runsas kotiruoka tosiaan riittäisi, mutta kiinteän olomuotonsa takia pelkästään siihen nojautuminen muodostuu ongelmaksi. Perusravintoni koostuu kuitenkin aivan tavallisesta suomalaisesta kotiruoasta. Tähän perusmuonaan haen (kovista hiilarinpoltto-treeneistä pitävänä) ehkäpä hieman korostetusti hiilihydraatteja ja proteiinia.

Mitä sitten syön ja tankkaan ennen kisaa ja kisapäivänä?

Kisaa edeltävänä päivänä tankkaan yleensä hiilihydraattipitoista kotiruokaa, kuten makaronilaatikkoa, risottoa tai vaikkapa kalaa tai kanaa riisin kera. Välipaloilla nautin runsastäytteisiä leipiä, teen rahka/jogurtti/mysli/banaani sekoituksia ja en välttele #hiilarimiehenä tietenkään pullakahvejakaan. Pitkien hiilihydraattien löytämisen kehoon varmistan ottamalla pari desiä Gutzyn Energy Loader- tankkausjuomajauhetta sekoitettuna 7dl nestettä. Pyrin siihen, että kropan hiilihydraattivarastot täyttyvät sekä pitkillä, että ”keskipitkillä” hiilihydraateilla, jotta kisapäivään nähden energiatasot olisivat kohdallaan niin intensiteetin kuin ajallisen keston näkökulmasta.

 Gutzyn tankkaustuotteet tunnistaa vihreästä värisävystä

Hyvään kisasuoritukseen kuuluu tietenkin onnistuneet yöunet. Hyvien unien jälkeen kisaan valmistautuva kroppa on tankattava vielä nopeasti urheilusuoritusta tukevin energioin - tämä tapahtuu aamupalan aikana.

Aamupalan nautin noin 4 tuntia ennen starttia, ellei startti ole aikaisin kuten yhdeksän maissa, tällöin 2,5h ennen saa riittää, jotta unta kertyy riittävästi. Kisapäivän aamupala koostuu minulla aivan normaalista aamupalasta, joskin syön sen mitä vatsa vetää eli määrät ovat tavallista arkista työaamua suuremmat. Normaali setti voisi olla vaikkapa seuraava:

• 2-3 palaa paahtoleipää runsailla täytteillä 
• Iso kuppi kahvia
  Iso lasillinen vettä 
• Rahka/jogurtti/mysli/banaani -sekoitus

Aamupalan jälkeen teen pulloon Gutzyn urheilujuomaa (oma suosikkini makujen puolesta on tropical). Yhden 0,7l pullollisen urheilujuomaa juon ennen starttia ja viimeiset huikat otan 1,5-1h ennen lähtöä. Näin ylimääräinen neste ehtii erittyä ulos ja silti kropan nestetasot ovat suoritukseen kohdallaan. Samassa kohdassa nestetankkauksen päättämisen kanssa on hyvä ottaa vaikka Gutzyn energiapatukka, jotta kisan aikana ei pääse nälkä yllättämään – onhan aamupalasta kulunut jo useita tunteja.

Juuri ennen suoritusta ja suorituksen ajaksi sopivia Gutzyn urheiluravinteita - värikoodina punainen

Suorituksen aikainen ravitsemus

Kisaa edeltävän ravinnon lisäksi nappisuoritus onnistuu vain nauttimalla energiaa myös suorituksen aikana. Kisan ajaksi pakkaan mukaan Gutzyn energiajuomaa (1 x 7-8dl pullo / tunti). Jos kisa on vaikkapa kolmen tunnin pituinen, teen ensimmäisen pullon tavallisesta energiajuomajauheesta ja lisään toiseen ja kolmanteen pulloon hieman Gutzyn kofeiiniurheilujuomaa. Näin saan kofeiinista hieman piristystä kisan loppupuolelle ja reagoin myös juoman makuun henkisesti hyvillä fiiliksillä.

Juomien lisäksi taskuihin nappaan mukaan energiageelejä - kofeiinilla ja ilman (suhde noin puolet ja puolet). Oikea rytmi kisan aikana on ottaa energiaa 2-3 geeliä per tunti. Tiesittehän, että kroppaa voi muuten harjoittaa ottamaan vastaan hiilihydraatteja kisan aikana. Jos opetat kehon treeneissä tavoille, että kovassa vauhdissa ei hiilihydraattia tule lainkaan, niin sama meno voi jatkua kisoissa. Näin ollen energiatankkausta kisatyyppisissä treeneissä kannattaa harjoitella. Sopiva määrä hiilihydraattia on noin 60g/tunti – enempää vatsasta ei juuri elimistöön imeydy. Tuo 60g (tai jos enemmän imeytyy, niin sen verran) kannattaa kuitenkin pyrkiä täyttämään, mikäli haluaa varmistaa, että ruuti reisissä riittää mahdollisimman pitkälle. Hiilihydraateista on tutkitusti hyötyä myös silloin, kun saa annettua aivoilleen viestin kroppaan tulevista hiilareista. Vauhdin ylläpitoa ajatellen hiilaripitoista nestettä voi olla järkevää käyttää suussa, vaikka vatsasta enempää ei imeytyisikään. Jos kisassa on mahdollista nauttia myös kiinteämpää energiaa, niin pakkaan mukaan myös energiapatukoita. Yksi geeli ja yksi Gutzyn energiapatukka täyttävät myös tunnin hiilaritarpeen – samalla näläntunne pysyy loitolla. Tiukoissa MTB-kisoissa syke ei tosin koskaan laske niin alas, että patukan syöminen olisi mahdollista. Maantiellä ja triathlonissa tilanne on toinen ja suorituksetkin ovat yleensä pitempiä. Patukat tuovat tällöin myös mukavaa vaihtelua energiageelien keskelle. Kofeiinigeelit säästelen yleensä kisan loppupuoliskolle, joista koen saavani hyvää tukea vahvaa loppua ajatellen. Noin tunnin kisoihin otan kofeiinigeelin jo ennen starttia, jotta saan kahvi-ihmisenä kropan hereille varmasti startista lähtien. Reagoin myös mentaalisesti kofeiinigeeliin hyvin usein kilpailullisesti suosiollisella tavalla. Geeli toimii minulla merkkinä siitä, että pian on kroppa tarkoitus laittaa tiukoille ja usein haluankin sen sitten kisassa tehdä.

Suorituksen jälkeen

Suorituksen jälkeen urheilijan kannattaa maksimoida palautuminen mahdollisuuksien mukaan. Minulle toimiva keino on ottaa heti suorituksen jälkeen Gutzyn palautumisjuomaa 6-9 mitallisen verran sekoitettuna 3-5dl nesteeseen. Tämän nautin puolen tunnin sisällä suorituksen päättymisestä. Jos lämmintä ruokaa ei ole tarjolla seuraavan tunnin aikana, niin otan vielä Gutzyn palautumispatukan, jotta saan varmasti vatsaan jotain kiinteääkin – nälkä piilee suorituksen jälkeen kropassa, vaikka olo ei siltä välttämättä heti tunnukaan. Patukasta saan samalla vielä lisää hiilihydraatteja ja proteiinia, joiden kautta palautuminen lähtee rullamaan hyvin eteenpäin. Suorituksen raakuudesta riippuen pyrin lämpimän aterian luokse noin 1-2 tunnin kuluttua suorituksen jälkeen. Minulla on yleensä kisan jälkeen on ainakin parin litran nestehukka lisäksi taakkana, joten nautin nestettä tasaisesti koko loppupäivän, että saan nestehukan mahdollisimman nopeasti tasoitettua.

Gutzyn palautumiseen tsemppaavat tuotteet tunnistaa sinisestä värisävystä

Oikeastaan näillä askelmerkeillä olen kisannut jo iät ja ajat. Poimi sinulle sopivat vinkit talteen!

Huomasittehan meneillään olevan Gutzy-kampanjan? Pitkäaikaisen mahtavan yhteiskumppanini Gutzyn kanssa päätimme viime vuoden tapaan uusia olmi-kampanjan myös tänä vuonna näin kesän aluksi. Osoitteessa www.gutzykauppa.fi on voimassa alekoodi: olmi2017 aina 18.6.2017 saakka. Käykäähän noukkimassa kotimaiset ja erinomaisesti toimivat urheiluravinteet nyt entistäkin edullisempaan hintaan - suosittelen!

4kk täydenmatkan triathloniin - treenit alkakoon

Elokuun 5. päivä tänä vuonna koittaa triathlonin täysmatka Tahkolla. Rapiat 225km lihasvoimin etenemistä pistää allekirjoittaneen todelliseen testiin. Tähän mennessä elämässä ei ole yhtään täysmatkaa varten tehtyä treenivuotta, eikä viimeiseen 6 vuoteen yhtään tuota tapahtumaa tukevaa sopivaa treeniviikkoa..

ROSE - kisacrossarista on kuoriutunut todella pätevä kevään treenipyörä tri-kisoja ajatellen

3 minuuttia megahapoilla on minulle tuttuakin tutumpaa ja 10-11 tuntia rennon kovaa on täyttä utopiaa. Juuri nyt, aikaa kisapäivään on alle 4kk. Tämän viikon alussa oli ensimmäinen virallinen treenipäivä tätä tavoitetta kohti ja sama meno on jatkunut lomaviikkoa hyödyntäen crossarilenkeillä ja kevyillä pitemmillä hölkkäsuorituksilla. Näin ensimmäisinä viikkoina on tavoitteena kerätä täysmatkan kilometrit viikossa yhden päivän sijaan. Huomasin nimittäin kauhukseni, että alkuvuoden aikana en ollut ajanut yhtenäkään viikkona pyörää 180 kilometriä, saatikka uinut 4km tai juossut 42 km matkaa. 

Tässä 4kk aikana painetta lisätään vähitellen ja elokuussa toivotaan parasta. Tulee kutkuttava fyysinen ja henkinen projekti tästä - se on varmaa! Olkaahan mukana seuraamassa, miten äijän käy. Facen kautta kannattaa laittaa urheilijasivuni seurantaan - sieltä pystyy seuraamaan projektin etenemistä hieman tiiviimmin kuin täältä blogin kautta.

Kilpaurheilu koulujen opetussuunnitelmaan

Kuva: Tarja Kivirinta

 

Viime päivinä on lehdissä kirjoitettu, että sana ”liikunta” saa ihmiset voimaan pahoin. Ennalta meillä kieltolistalla ovat olleet sanat ”urheilu” ja ”kilpailu”. Useat suomalaiset potevat aikuisiän liikunta-allergiaa. Oli syy mikä tahansa, niin passiivisena liikkujana ei voi itse ottaa vastuuta terveellisistä elämäntavoistaan. Kun on juuri seurannut aivan huikeita urheilusuorituksia esimerkiksi paralympialaissa, tulee aikuisten terveiden ihmisten liikunta-sanapahoinvoinnista hämmentävä olo. Varsin tyypillistä on, että syntipukkia allergialle etsitään esimerkiksi kouluajan liikuntatunneilta.

Ehdottaisin, että koulujärjestelmään koululiikunta korvattaisiin aineella kilpaurheilu. Kilpaurheilu aineessa puhuttaisiin ja opetettaisiin asiaa niin kuin sen oikea laita onkin – yhtään kaunistelematta.

Miltä kuulostavat tämän karmean aineen opetustavoitteet?

Kilpaurheilun kautta:

1. opiskelijat harjoittelevat realististen tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista. Onnistumisista saa ja kuuluu iloita spontaanisti. Pakkomielteinen voiton tavoittelu saa meidät voimaan pahoin ja se taas vie mahdollisuudet tehdä hyviä suorituksia.

2. opiskelijat huomaavat, että missä tahansa kehittyminen vaatii aina tekoja, ponnisteluita. Uuden ja vieraan asian epämukavuusalue hälvenee, nyt ollaankin oppimassa uutta! Työ ja ponnistelut palkitaan, jokainen meistä kehittyy aivan taatusti – me pystymme.

3. opiskelijat sisäistävät, että aina pitää pelata reilusti ja toista kunnioittaen. Oikotietä onneen ei ole ja sääntöjen rikkominen vaikeuttaa lopputulokseen pääsemistä. Yhteisten pelisääntöjen noudattamisesta tulee itsestäänselvyys kaikissa elämän tilanteissa.

4. opiskelijat tulevat huomaamaan, että minkä tahansa asian menestys edellyttää hyvää, avointa ja luottamukseen perustuvaa yhteistyötä muiden ihmiset kanssa. Lokaa heittämällä eivät asiat etene. Arvostus, kannustaminen, mahdollistaminen ja toisten tsemppaaminen johtavat meitä kaikkia parempaan lopputulokseen.

5. opiskelijat huomaavat, että kukaan ei ole seppä syntyessään. Lähes kaikki maailman asiat ovat taitojen kautta kehitettävissä meillä jokaisella.

6. opiskelijat näkevät, että suorituksen laadulla ja tuloksella on lopputuloksen kannalta merkitystä. Ei ole yhdentekevää, kuinka asioita loppupelissä tehdään – laatu ja tuottavuus ovat osa ihmiselämää nykypäivänä.

7. opiskelijat ymmärtävät, että epäonnistuminen kuuluu elämään - kukaan ei ole virheetön tai täydellinen. Epäonnistuminen ei lannista, se on opettavaista ja tuo tärkeää tietoa tulevaisuutta varten.

8. opiskelijat ymmärtävät, että omasta terveydestä huolehtiminen on äärettömän tärkeää. Opiskelijat oppivat kuuntelemaan kehoaan ja pitämään huolta omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistaan.

9. opiskelijoille kirkastuu lepojaksojen, palauttavien jaksojen ja rentouttavien yöunien merkitys takaamaan niin pääkopan, hermoston kuin muun kropan kehityksen. 

10. opiskelijat oppivat keskittymään nykyajan infotulvassa oleelliseen, elämään hetkessä. Valmiiksi saaminen edellyttää huolellisuutta ja tavoitteen fokusointia. Rehti kilpailuelementti kannustaa opiskelijoita parempiin suorituksiin kuin yksin puurtaen. 

Miltä kilpaurheilu-aineen opetustavoitteet kuulostavat muiden mielestä?

Tahko MTB 2016 - Olmin lupaus, olenko aikataulussa?

Vuosi sitten Tahko MTB-kilpailu meni osaltani alakanttiin. Heti tapahtuman seuraavana päivänä tein Olmin lupauksen, että samanlainen ajo ei toteudu tänä vuonna (lupaus luetaan rennosti elastimaisesti räppäillen). Kilpailuun on nyt aikaa hieman vajaa kuukausi, joten nyt on hyvä aika pohtia, että missä vaiheessa lupauksen suhteen ollaan menossa.

  
Viime kaudella debytoin triathlon-kisoissa ja minulla oli haastava kilpailuohjelma, joissa maastopyöräilytapahtumat ja triathlonkisat vuorottelivat muutaman viikon välein. Olin koko kesän ajan hermotuksellisessa sekametelisopassa. Pystyin tekemään kilpailuissa kohtalaista tulosta, mutta treenaaminen oli todella hankalaa, koska niitä tehdessä tunsin olevani aina vieraan lajin parissa. Mikään ei tuntunut omalta. Palautuminen oli hidasta, koska ukko joutui kilpailuissa venymään äärimmilleen niin fyysisesti, henkisesti kuin hermotuksenkin osalta. Se mitä vuosi sitten opin, maastopyöräilyn huippusuoritus ja minulle huippu triathlonkunto ei voi olla minussa samanaikaisesti. Kun maastopyöräilyssä kroppa viritetään tuottamaan kovaa tehoa lähellä anakynnystä metsäpolkujen vaihtelevuuden ehdoilla, pitää triathlonissa taitaa vahvasti kaikki kolme lajia. Erityisesti juoksuharjoittelu (oikeastaan jo juoksukyky) tuntuu olevan vahvalle ja harmoniselle pyöräilysuoritukselle myrkkyä.

Vuonna 2015 treenitunteja minulle kertyi yhteensä 280 tuntia. Kertynyt tuntimäärä kertoo siitä, että palauttelu vaati viime vuonna paljon aikaa. Nyt vuoden 2016 alkupuoliskon ollessa lopuillaan, on treenimäärissäkin tapahtunut roimaa petrausta. Ruuhkavuosia viettävänä, kokoaikaisena työntekijänä ja lonkkaoperaatiosta toipilaana olen päässyt urheilemaan aikaisempaan nähden hyvin. Ruuhkavuosien vaikutus urheilijaan on yleensä urheilijan henkilökohtainen valinta. Jos perhettä haluaa nähdä ja lasten kanssa viettää aikaa mahdollisimman paljon, niin treeniajoista on jonkin verran tingittävä. Esimerkiksi minulla tämä tarkoittaa sitä, että saatan tehdä puolet viikon harjoituksista silloin, kun lapset ovat yöunilla (käytännössä klo 20:30-6:30 välisenä aikana). Perhe-elämän sujuvuus on ihmisen kokonaishyvinvoinnin kannalta yksi isoimmista avaintekijöistä, joka myös osaltaan tukee huippusuorituksen saavuttamista ja siihen pyrkimistä. Mutta toki myös omasta jaksamisesta ja laadukkaista yöunista on pidettävä kiinni.

Lenkeillä mieli lepää Suomen valoisassa kesäillassa

Treenitunteja on nyt alkuvuoden osalta kasassa noin 220. Pikku hiljaa noususuhdanteinen harjoittelu on vaikuttanut kulkuun positiivisesti. Kun vuosi sitten yhdestä XCM-kisasta palautuminen vei liki viikon, niin nyt alkukauden perusteella vastaava palautumisaika on noin 20 tuntia. Niin se vain on - pyöräilijät tehdään pyöräilemällä. Kun tunteja kertyy vähänlaisesti, ei treenejä tehdä tietenkään treenitunteja tai kilometrejä tavoitellen. Oleellisempaa on, että jokainen treenihetki kehittää minua kilpailusuoritukseen joko vahvuutta vahvistamalla tai heikkoutta parantamalla. Esimerkiksi Tahko MTB-kisassa kuskilta vaaditaan laajalla rintamalla erilaisia ominaisuuksia, joiden kaikkien on syytä olla kohdallaan, kun tavoitellaan huippuaikaa esimerkiksi 60km matkalla. Kun ominaisuudet ovat pääosin hallussa ja kilpailukalusto tukee huippusuorituksen ulosmittausta, voi lopputulos olla tavoitteiden kaltainen.

Tahkolla kisapyörällä on kohtalaisen suuri merkitys. Pyörän osalta tärkeänä pidän sitä, että pyörä on äärimmäisen luotettava ja sillä pystyy ajamaan kovaa teknisillä polkuosuuksilla ja laskuissa. Lisäksi, kun reitillä on nousuja noin 1200 metriä, pitää kiekkojen olla riittävän kevyet ja renkaiden rullata kohtalaisesti. Yksi kuskin tärkeistä ominaisuuksista on ajaa siellä polulla oman kalustonsa mukaisesti. Pyörän ja erityisesti renkaiden ehjänä pitäminen on kuskin vastuulla. Jos 1,5 barin paineella täytetyn maastorenkaan ajaa koko kuski-pyörä-kombinaation painolla päin terävää kiveä, niin rengas puhkeaa melko varmasti. Samoin erilaiset kevennysosat, jotka saattavat osoittaa milloin mihinkin suuntaan, pysyvät poissa minun kisapyöristäni.

ROSE DR Z-kisatykki, 29er täpäri 100mm joustomatkoilla

Minun valintani tänä vuonna Tahkolle on ROSE DR Z 29er täysjoustopyörä. Olen nyt alkukauden aikana päässyt ajamaan pyörällä paljon ja tiedän, että tänä vuonna huippuaika ei jää kalustosta kiinni. Tekisi mieli sanoa, että kuivalla kelillä minun olisi jopa hieman noloa viettää Tahkon 60km matkalla yli 2,5 tuntia. En kuitenkaan sano tuota ääneen, koska matkaan pitää lähteä nöyrin mielin ja oletuksena ei voi pitää täydellistä onnistumista. Lukuisat kellotukset ja testipätkät Hämeenlinnan poluilla kertovat kuitenkin hyvästä menosta. Olmi ja Tohtori-pyörä ovat paukuttaneet polkupätkien ennätyksiä uusiksi hyvin laajalla rintamalla. Fillari menee poluilla kuin ajatus ja pääsen todella tekemään vain omaa hommaani kuskin paikalla – eli polkea niin vimmatusti. Aulanko MTB:n jälkeen Stravaan on kirjautunut 28 uutta KOM:ia, joten myös treeneissä on ollut vapaus tykittää kovaa.

Tämän epämääräisen välitilinpäätöksen yhteenvetona voisi mainita, että olen aika hyvin ”Olmin lupauksen” suhteen aikataulussa. Viimeisen kuukauden aikana tapahtuvilla asioilla on iso merkitys Tahkon kisan kulkuun. Tavoitteenani on nyt jatkaa XCM-kisojen ajamista melko tiiviisti ja näin yritän pitää kunnon osalta maltillista noususuhdannetta yllä aina heinäkuun alkuun saakka. Haluan olla Nilsiässä viivalla nousukunnossa, joka on tänä vuonna haastavampaa kuin aiemmin. Yleensä olen ollut Tahkoa ennen niin pohjilla, että muuta kuin nousukuntovaihtoehtoa ei ole ollutkaan. On selvää, että marginaalit fyysisen iskun suhteen ovat tänä vuonna kapeammat. Tulee mielenkiintoinen kesäkuu. Tsemppiä itse kullekin kesän fillaritapahtumissa – ja nähdään Tahkolla vajaan kuukauden päästä!

Unelma elää edelleen - passion to be the fastest

Passion to be the fastest - videota kehiin!

20 vuotta sitten haaveilin olevani maastopyöräilijä. Vuotta myöhemmin ostin ensimmäisen todellisen maastopyöräni.

Maastopyöräilijän status täyttyi, mutta nälkä kasvoi. Jo 13-vuotiaana nassikkana halusin ajaa kilpaa

maastopyörällä. Nopeasti ajatukset siirtyivät siihen, että joskus haluan taistella tässä lajissa Suomenmestaruusmitalista myös aikuisten tasolla. Vuodet vierivät, unelma jäi selkäytimeen. Vuonna 2008 tavoite yleisen sarjan SM-mitalista täyttyi. Haave ja tavoite siirtyi Suomenmestaruuden tavoitteluun. Olen aina rakastanut ajaa maastopyörällä sydämen kyllyydestä kovaa. Vuodet vierivät edelleen. Kuin tilauksesta vuonna 2012 viralliseksi lajiksi tuli XCE, eli maastosprintti. Pääsin yhdistämään tärkeät tavoitteeni - ajaa pyörällä täysillä ja tavoitella Suomenmestaruutta muita vastaan. Heti ensimmäisenä vuotena tärppäsi!

Tavoitteet on täytetty nyt kolmeen kertaan, mutta sama intohimo kovaan maastopyöräilyyn elää edelleen. Siksi teimme seuraavan videon. Hyppää kyytiin vauhdikkaaseen maastopyöräilyyn Hämeenlinnan poluilla! Olkaahan hyvät!
Kiitos Jouni Uotiselle, joka oli mukana kameran kanssa ja tekemässä tärkeää työtä editoinnin kanssa. 

Passion to be the fastest (in Finland)

Urheilutapahtuman ravinto - saavuta nappisuorituksesi

Haluatko tehdä parhaasi osallistuessasi urheilutapahtumaan? Jos vastasit kyllä, niin sinun kannattaa tsekata oheinen kotikutoinen video. Video kertoo, kuinka esimerkiksi Tahko MTB 60km matkalla voi lähteä tavoittelemaan 2,5 tunnin loppuaikaa. Ajoin vuonna 2014 Tahkon 2:29:46 aikaan tismalleen tämän ohjeen mukaisesti. Tietenkin ohje on sovellettavissa myös muihin suorituksiin.



Positiivisen palautteen johdosta jatketaan Gutzy-karkeloita vielä toisella viikolla! Suunnista siis www.gutzykauppa.fi ja täppää ostoskoriin alekoodi: Olmi

Ihan oikea MTB-treeni

Minulle eräs hyvän kunnon mittari on se, että onko pokkaa ja kykyä lähteä painamaan itsekseen 2,5-3h kovaa maastopyörällä. Kaudella 2015 en uskaltanut lähteä kertaakaan kiertämään Hämeenlinnaa polkuja pitkin tällä ajatuksella. Pyöräily ei tuntunut omalta, kun hermotus harhaili triathlonlajien puolelle muutaman viikon välein.

Nyt tänä keväänä kampien pyörittäminen on oikein. Eilen uskalsin tällaisen treenin tehdä ja olihan se mahtavaa! Kun 10min jälkeen hapoilla ollessa hiipii ensimmäiset ajatukset mahdottomasta reissusta mieleen ja samalla hetkellä ne siirtyvät pois, kun kroppa kertoo: "tää on sun juttusi, sä selviät". Vedät siinä lenkin lopulla vielä yhdet pohjat polkupätkälle 55km ajon jälkeen.

Garmin ja Stravan live-segmentit mahdollistavat suorituksen analysoinnin jatkuvasti ajon aikana. Ajaessa pääsen näkemään reaaliajassa, miten kello tykkää kovasta ajosta. Kylläpä tuntui kehittävältä päivältä!

Me like!

Olmin avoin treenipäiväkirja - Stravassa

Allekirjoittaneen ihan kaikki treenit löytyvät sinunkin katsottaviksi netistä jo neljättä vuotta putkeen. Sen sijaan, että pihtaisin tekemisiäni sijalle 300(0)+ maailmassa päästäkseni, haluan, että kuka tahansa voi oppia ja motivoitua harjoittelustani. Suomessa tämän lajin aito tason nosto edellyttää hyvää yhteistyötä ja vuorovaikutusta sekä kovaa tsemppausta ja harjoittelua. Sen jälkeen - ehkä jonain päivänä, löydämme useampia kovia ajajia kansainvälisistä pyöräily-/mtb-kisoista!

Treenit ja tilastot löydät Stravasta: https://www.strava.com/athletes/3506067

Wattbike - laite, joka pitäisi löytyä jokaiselta kuntosalilta

Miksi Wattbike pitäisi löytyä jokaiselta kuntosalilta? Entäpä miksi jokaisen kuntoutujan kannattaa käyttää nimenomaan Wattbikeä keskeisenä kuntoutusvälineenä?

Oman lonkkaoperaation jälkeen olen tarkastellut Wattbikeä nimenomaan optimaalisen kuntoutumisen näkökulmasta. Omien kokemuksieni perusteella on todettava, että Wattbikellä kuntoutujat pystyvät toteuttamaan kuntoutusjakson suunnitelmallisesti ja keholle hyödyllisimmällä tavalla. 

Seuraavasta listasta löydät viisi vankkaa perustetta Wattbiken oivallisuudesta nimenomaan kuntoutustarkoituksessa:

1.)    Wattbiken vastus on säädettävissä erittäin kevyestä vastuksesta aina megatehoihin saakka

Kuntoutuksen alkuvaiheessa on elintärkeää, että tehot pysyvät aisoissa. Toisaalta kuntoutuksien tavoitteena on yleensä palauttaa henkilön toimintakyky normaalille tasolle kuntoutusjakson aikana.  Wattbikellä pystyt seuraamaan jokaista polkaisua ja vastuksella ja kadenssilla on helppo pitää tavoitetehot päällä koko ajojakson ajan. Esimerkiksi 8 vkon kuntoutusjakson 40 ajokertaa on helppo suunnitella niin, että vastus ja kadenssi kohoavat kohti normaalia maltillisesti ja hallitusti.

2.)    Wattbiken ajoasento on monipuolisesti säädettävissä. 

Tämä näkökulma on äärimmäisen tärkeä erilaisten operaatioiden jälkeen. Se, että tehot pysyvät alhaalla ei välttämättä riitä. Esimerkiksi minun lonkkaoperaation jälkeen kisapyörän ajoasento oli suoranainen mahdottomuus. Wattbiken monipuolisten säätömahdollisuuksien avulla kuntoutuja saa säädettyä tilanteeseen sopivan ajoasennon alle minuutissa. Olotilan kohetessa ajoasentoa voi palauttaa asteittain kohti normaalia ajoasentoa.

3.)    Wattbikellä saat tiedon jokaisesta polkaisusta välittömästi.

Kuntoutujan on syytä pitää maltti mukana koko kuntoutusjakson ajan. Mutu-tuntuma omasta ajovauhdista on yleensä ajosession alkuvaiheessa pahasti hakoteillä – tulee ajettua liian kovaa sopivaan vastukseen nähden. Wattbikellä näet datan heti jokaisesta polkaisusta ja pystyt toteuttamaan kuntoutumissuunnitelmaa 100 prosenttisesti.

4.)    Loistava ja aito ajotuntuma - pyörivä liike ja sopiva vastus säästävät kehoa

Loistava ajotuntuma ei aiheuta yllätyksiä kuntoutussession aikana. Kuntoutuja voi halutessaan pitää taukoja polkemisen aikana. Tämä ei ole mahdollista tavallisella spinningpyörällä, jossa kammet pyörivät aina eteenpäin ja voivat aiheuttaa kuntoutujalle vammoja kuntoutumisen sijaan.

5.)    Kaikki data jää talteen

Jokainen Wattbikellä kuntoutuja sopii vaikka suoraan tutkimuskohteeksi. Kaikki kampikierrokset ja ajosessiot ovat muistissa. Ei jää epäselväksi, mitä kuntoutuja on oikeasti tehnyt. Jokainen polkaisu jää muistiin ja esimerkiksi fysioterapeutin kanssa voi selata kuntoutushistoriaa aina tapaamisten yhteydessä.

Vauhdin hurmaa

Eihän tuo mikään salaisuus ole. Olen mennyt fillarilla aina vauhti edellä. Jo 13-vuotiaana oli haave olla maastossa nopeampi kuin kaverit mopoillaan - tämä sama ajatus on jalostuneena päässä edelleen. Mikäs sen hienompaa kuin ajaa lihasvoimalla oikeasti kovaa tuolla maastossa. Joskus myöhemmin voin ajaa rauhassa ja pitkää siivua. Nyt mennään vielä "kovaa", kun ikä ja ominaisuudet sen mahdollistaa. Kilpailuissa tämä tarkoittaa vauhtia, jolla voi taistella kärkisijoista.

Vauhdin hurmaa Kuva: Jouni Uotinen

Minun filosofialla mennään siis mielummin puolet kisasta kärkivauhtia ja loppu nakit silmillä kuin  tullaan tuoreena maaliin ja olen tippunut porukoista jo ekoilla kilometreillä.

Kilpailukausi ohi - opettavainen vuosi takana

Viheliäs virustauti on asettunut asumaan ylähengitysteihini. Ensin kipeytyi kurkku, sitten ärtyivät poskiontelot ja nyt mennään keuhkoputken puolella. Puolitoista viikkoa urheilemattomia päiviä ja edelleen toipilaana oleminen johtivat valitettavaan ratkaisuun. Minä en tule puolustamaan tulevana sunnuntaina cyclocrossin Suomenmestaruutta Oulussa. Sain urheilla oikeastaan koko vuoden lävitse ilman sairasteluita, joten en osaa olla erityisen murheellinen tästä kiintiöflunssasta. Tätä se elämä vaan on, vaikka kuinka olisi halu kilpailla ja pysyä terveenä.

Kaikki valmiina, mutta kuski vain puuttuu..

Tuloksellisesti kulunut kausi on ollut huikea menestys. Aikaa urheilemiselle on ollut vähemmän kuin koskaan aiemmin. Kahden pienen lapsen isänä olen hyvällä omallatunnolla viettänyt aikaa perheen parissa. Jotenkin tuntuu inhimilliseltä, että 19:sta perättäinen aktiivinen kilpakuntoiluvuosi harjoitteluineen ei ehkä ole omia lapsia tärkeämpää tekemistä. Olen saanut nähdä lapsieni kasvua, mieletöntä luontaista kehittymisen iloa ja hetkeen heittäytymistä. Tämän kivijalan ollessa vahvana taustalla, olen voinut hyvällä asenteella ja raikkaalla pääkopalla panostaa urheiluun käyttämäni ajan täysillä. Jokaisella treenillä on ollut kehittävä tarkoitus ja jokaisessa kilpailussa on tavoitteena ollut nappisuoritus tasapaksun perussuorituksen sijaan. Koen, että olen henkisesti huomattavasti vahvempi urheilija kuin koskaan aiemmin, tästä iso kiitos kuuluu perheelle.

Kulunut vuosi on ollut debyyttikauteni triathlonin pariin. Tämän vuoden tammikuussa olin yhden kerran uinut yli 200m putkeen altaassa. Uinnin kanssa olin aivan lastenkengissä ja samoin juoksupuoli oli todellinen arvoitus. Nollatasolta ponnistaessa kehittymistahti oli nopeaa ja oman kehittymisen konkreettinen näkeminen oli äärimmäisen inspiroivaa. Harjoittelin vuoden lävitse viikkotasolla 5-7 tuntia ja yritin pitää edellisvuosien pyöräilytasoni ja samalla kehittää hyvin agressiivisesti uinti- ja juoksukykyä. Kombinaatio oli haastava, mutta erittäin opettavainen. Opin kauden aikana älyttömän paljon itsestäni. Oppia tuli kantapään kautta, mutta myös fiksulla järkeilyllä ja ennakoinnilla. Löysin muun muassa realistisen rytmin, jolla pystyin kilpailemaan pyöräilykilpailuissa ja triathlonkilpailuissa omaa kuntoa hyvin ulosmitaten. Opin myös sen, että ollessani omalla tasollani hyvässä juoksukunnossa, en pysty ylläpitämään vahvuuksiani maastopyöräilijänä. Edelleen opin, että voin "juosta pyöräillen". Triathlonissa olen edelleen aivan totaalinen noviisi ja en pidä itseäni vielä triathlonistina. Olen tämän lajin suhteen oppimatkan alkupäässä. Kisatuloksien lisäksi kausi on pitänyt sisällään mahtavia uusia tuttavuuksia, joihin en olisi koskaan törmännyt pyörimällä vain maastopyöräilypiireissä. Tämä sosiaalinen ulottuvuus on ollut minulle todella tärkeä. Minulla on mahtava oman kaupungin seura (Tawast Cycling Club) takana ja on ollut kunnia kantaa kisoissa TCC:n kisa-asua.

Hyvän ja tasaisen perussuorittamisen sijaan luotin kuluneena kautena aaltoilevaan fyysiseen suorituskykyyn. Olin hyvällä omalla tasollani vain kilpailuviikonlopuissa. Vielä muutama päivä ennen kilpailuita suorituskyky saattoi olla totaalisen keskeneräinen. Henkisesti tämä ei ollut pelkkää herkkua, koska lähes jokaisella treenilenkillä olin fysiikan osalta pahasti "pihalla". Kun minun piti olla nopea pyörän kanssa, olinkin juoksukunnossa. Kun minun piti olla nopea juoksija, jalat olivatkin tottuneet kovaan juurakkoajoon. Kun minun piti olla kestävyysurheilija, olinkin sippi jo tunnin kohdalla. Osaltaan tähän löytyy luonnollisia selityksiä. Saavutin kauden aikana Suomenmestaruudet muun muassa MTB sprintissä (XCE) ja maastotriathlonissa. Toisessa ajetaan pyörällä 2 minuutin pituisia maksimivetoja ja toisessa uidaan, maastopyöräillään ja maastojuostaan kokonaissuorituksen kestäen liki kolme tuntia. Jälkimmäisessä yksi kahden minuutin maksimiveto voisi pilata koko kilpailun. Urheilijalta vaaditaan näissä kahdessa kilpailussa aivan erilaisia ominaisuuksia ja näin muokkasin omia ominisuuksiani hyvin nopeallakin aikavälillä seuraavaa tavoitekilpailua silmällä pitäen. Lajit ovat kuitenkin riittävän lähellä toisiaan, että hermotusmuutoksilla ja oman kropan tuntemisella oli mahdollisuus tehdä hyvät suoritukset kilpailuissa ja tismalleen kalenteriin merkittyinä SM-kisapäivinä. Hyväkuntoisen urheilijan ei tarvitse tällaiseen peliin lähteä, mutta suoraan toimistosta kilpailemaan tullessa pitää pienetkin asiat tehdä tismalleen oikein, jos mielii pärjätä.

Kauden 2015 tuloslista

Kauden nostot:

- Rakastan ajaa kovaa maastopyörällä: kolmas XCE-mestaruus oli mannaa

- Hauhon jokamiestriahtlonin voitto, vuoden projekti kruunautui käsikirjoituksen mukaan

- Sprinttitriathlonin loppuajan parannus 8 pv aikana 1.12:36 --> 1:04:06 Vanajanlinna

- Tawast Cycling Club ja kotikisan Aulanko MTB:n voitto toukokuussa
- Hämeen Sanomien viikon vitosen ykköspaikka kertaalleen :)

HäSa 30.9.2015

On kiitoksien aika! Kiitos perheelle, kiitos seuralle, kiitos kilpailujen järjestäjille, kiitos kisakavereille. Oli mahtava kisakausi teidän kanssanne. En malta odottaa, että kisat taas odottavat ensi kaudella.

Suurkiitokset aivan mahdottoman tärkeille yhteistyökumppaneille, jotka takaavat minun onnistuneet treenit ja luovat mahdollisuuden nappisuorituksiin kisoissa!

• ROSE-fillarit
• Gutzy-ravineet
• Lake-kengät
• Wattbike

Kilpailuun valmistautuminen – ajatusluokittelun kautta oikeaan kisavireeseen

Olen useissa kisaraporteissani ja blogiteksteissäni painottanut korvien välin merkitystä kilpailun suorituskyvyssä. Ajattelin nyt avata aihetta hieman laajemmin, mutta kuitenkin tiivistäen, hyvin maanläheisesti ja maalaisjärkeä seuraten. Aihe on minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä. ”Kohtalaisen kilpailuhenkinen maastopyöräilijä” on lukenut kuvaustekstissäni vuosikausia. Kilpailuhenkinen -sana tuo minulle ajatuksen kaverista, joka syttyy erityisesti kilpailuissa – hän rakastaa kilpailemista. Jos hän rakastaa kilpailemista, se kuulostaa siltä, että hän lähes poikkeuksetta onnistuu kilpailuissa saavuttamaan tavoitteensa. Kuvausteksti ei ole sattumaa. Jokaisessa kilpailusuorituksessani minua kiinnostaa sen tietyn hetken urheilupotentiaalin maksimaalinen hyödyntäminen. Uskon vahvasti siihen, että urheilija voi kehnommilla fyysisillä ominaisuuksilla pärjätä fyysisesti paremmilleen pelkästään sillä, että hän osaan hyödyntää kropan potentiaalia tehokkaammin kuin joku parempikuntoinen. Puhutaan siis henkimaailman asioista.

Henkimaailman jutut eivät ole välttämättä helppoja. Optimaalisen kilpailusuorituksen henkisen puolen kokonaisuuden toistaminen seuraavassa kilpailussa voi olla äärimmäisen vaikeaa, vaikka puhutaan yhdestä ja samasta henkilöstä. Ainakin allekirjoittaneella kaikkien päähän ilmestyvien ajatuksien kokonaisvaltainen hallinta ei meinaa onnistua sitten millään. Realistina olen päätynyt valitsemaan helpon ja toisaalta kisasuoritukseen positiivisesti vaikuttavan tason.

Minulle tämä on tarkoittanut sitä, että hallitsen kisaan valmistautuessa stressitilojani luokittelemalla päähän tulevia ajatuksia. Minun päähäni ilmeneviä ajatuksia olen luokitellut niiden aiheuttaman stressin perusteella ja nimenomaan kilpailusuorituksen näkökulmasta. Näitä ajatusluokkia on kolme, eli ajatukset:  

1. jotka aiheuttavat kilpailusuoritusta edistäviä stressitiloja
2. jotka aiheuttavat kilpailusuoritukseen negatiivisesti vaikuttavia stressitiloja
3. jotka ovat nollaluokkaa, eli merkityksettömiä kisasuorituksen kannalta

Ajatuksia voi hallita aktiivisella ajatustyöllä. Yritän omalla valmistautumisjaksollani päästää ajatuksiini kilpailusuoritusta edistäviä ajatuksia luoden hyödyllisiä stressitiloja ja toisaalta pyrin pitämään negatiivisesti vaikuttavan stressin kokonaan poissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on asioita, joita suostun ajattelemaan ja asioita, joita en suostu. Perhe lähipiirissä on kisa-aamuina varmasti huomannut varsinkin ajattelukiellossa olevien asioiden olemassaolon. On huomioitava, että homma yltyy kovin rankaksi, jos ajatuksia kertyy päähän solkenaan ja jokaisen yksittäisen ajatuksen kohdalla joutuu tekemään päätöksen, että otanko ajatuksen jatkokäsittelyyn, vai asetanko karanteeniin pääkopan ulkopuolelle. Onneksi maailmassa on paljon ajatuksia, jotka kuuluvat ns. nollaluokkaan, että niillä ei juurikaan ole positiivista tai negatiivista vaikutusta kilpailutilanteen läpivientiin. Nollasummapelin keinoja on monia, joista toiselle sopii toinen touhu ja toiselle toinen. Joku kuuntelee musiikkia, toinen lähtee kalastamaan, kolmas huoltaa kisakaluston kiiltäväksi ja neljäs voi tehdä vaikkapa rubikin kuutiota.

Minimivaatimuksena henkisen puolen valmistautumiselle voisi pitää esimerkiksi sitä, ettei ainakaan ajatuksillaan aiheuta fyysisten ominaisuuksien alisuoritusta kilpailutilanteessa. Maalaisjärjellä alisuorittamisen tasoon ajautuu sillä, että päästää korvienväliin ja/tai kehoon lähtökohtaisesti kilpailusuoritukseen negatiivisesti vaikuttavaa kuormitusta. Ajatustenhallinta menee niin sanotusti päin prinkkalaa. Selkeästi parempi vaihtoehto on elää kilpailuun saakka nollaluokassa, eli touhuilee asioita, joilla ei ole negatiivista, mutta ei juuri positiivistakaan vaikutusta kisasuoritukseen. Luultavasti aika moni meistä valmistautuu tismalleen näin kisaan, eli pyrimme pitämään kisan poissa mielestä ihan loppuun saakka. Tämä voi olla myös tietoinen valinta siinä mielessä, että omasta kokemuksestaan urheilija tietää tekevänsä joskus vääriä ratkaisuja latautumisajatuksiensa kanssa. Tällöin urheilija on ensin ajatellut jonkin ajatuskombinaation toimivan maksimisuorituksen löytämiseksi, mutta kilpailusuoritus onkin ollut jotain täysin muuta. Latautuminen on mennyt pahasti ylitse tai urheilija on voinut stressata itsensä muuten vain pois pelistä. Itse asiassa tilanne on jo melko hyvä, jos urheilija on tajunnut voivansa aiheuttavan ajatuksillaan hallaa urheilusuoritukseen ja nyt pitäytyy suoritusta haittaavasta ajattelutyöstä. Mitään sellaista, joka ei edistä tai pidä yllä kisasuoritusta, ei ole syytä tehdä juuri ennen kilpailutapahtumaa.

Parempia vastaan kisaillessa nollatason ajatuspeli ei kuitenkaan riitä. Mikäli haluaa esimerkiksi kestävyyslajeissa taistella tasaväkisesti fyysisesti parempiaan vastaan, on latautumisen kautta päähän ja kroppaan löydettävä perustason kilpailusuorituksen ylitykseen piiskaavia stressitiloja. On selvää, että alisuorittaminen ei tällöin tule kysymykseen, eikä nollapelikään ole riitä (ellei kaikki vastustajat kilpaile alisuorittavana). Ajatuspelin hallitsevat urheilijat osaavat löytää sopivat ajatukset, joilla suoritus onnistuu lähes kerta toisensa jälkeen. Kisoissa on sauma tehdä perustason ylittäviä suorituksia. Seuraavassa joitain esimerkkejä päässä pyöritettävistä ajatuksista:

1. Esimerkki: Triathlonistin pieni huoli omasta uintiosuudesta voi sparrata keskittymään napsun verran parempaan uintitekniikkaan ja pitämään alkuvauhdin sopivasti kynnysvauhdissa ja rantautuminen tapahtuu omaan tason nähden hyvässä ajassa (negatiivinen ääripää: sohellus jatkuu, toivotaan ihmettä, peesataan kärkiuimaria ja levätään kajakin reunalla 10 minuuttia). 
2. Esimerkki: Maastopyöräilijä saattaa juuri riittävästi huolehtia renkaidensa kestävyydestä, jolloin hän keskittyy polkemaan kovaa renkaisen kannalta turvalliset paikat ja osaa tarkkailla juuri teräviä kiviä riittävällä tarkkuudella päästen maaliin ongelmitta (negatiivinen ääripää: 30min starttiin ja renkaat vaihtoon litkuttamalla tottakai, ei löydy mistään, syke 180 ja verenpaineet maksimissa jo ennen starttia. Rengas menee rikki ekalla vitosella ensimmäiseen kiveen, kotimatka noituen alkaa).  
3. Esimerkki: Sopiva huoli omasta jaksamisesta saattaa johtaa siihen, että urheilija kerrankin kuuntelee aidosti omia tuntemuksiaan, ei sorru turhiin energian hukkaamiseen johtaviin tyhmyyksiin kisan aikana. Lisäksi hän saattaa pitää paremmin huolen juomahuollosta ja kisan aikaisesta ravinnosta (negatiivinen ääripää: minulla ei ole mitään mahdollisuuksia, luin netistä, että treenaan liian vähän. Häviän pelin jo tässä vaiheessa, tästä tuleekin lenkki johon ei tarvitse panostaa millään tasolla).

Ajatuksien otanta esimerkeissä on hyvin suppea. Tarkoitus oli antaa esimerkkejä aiheista, jotka voivat aluksi tuntua negatiivisesti vaikuttavilta ajatuksilta, mutta onkin käännettävissä kisatilanteessa osaksi nappisuoritusta. Mainittujen kolmen ajatuksen lisäksi ajatuksia on tarjolla satoja, ellei tuhansia. Kaikkea ei voi hallita, mutta top5 vaikuttavimmat ajatukset -listan kanssa saattaa löytää kisavauhtiin jo uutta ruutia.  

Mielenkiintoinen näkökulma on myös pohtia omaa käyttäytymistä tilanteissa, jotka eivät ole ennalta suunniteltuja. Kuinka kilpailusuorituksen käy, jos kisapyörän ketjut ovat poikki 15min ennen lähtöä? Mitä tapahtuu kisasuoritukselle, jos viikkotempossa tulee kesän huonoin ajo vain kolme päivää ennen päätapahtumaa? Meneekö urheilija näistä kipsiin, vai johtaako esimerkiksi mainittu viime hetken ketjurikko lopulta siihen, että suuremmat negatiiviset asiat pysyvät pääkopasta poissa ja ajatukset ovat juuri sopivan yksinkertaisella tasolla viimeiselle vartille ennen suoritusta. Haet autosta liittimen, korjaat ketjun ja olet onnellinen, että pääsetkin starttaamaan. Päätät tehdä kaikkesi, että maalissa loppuaika on kohdallaan.

Minulla on oiva mahdollisuus taas treenata omaa latautumistaitoani tulevana viikonloppuna. Lauantaina edessä on maastotriathlonin SM-kisa Imartalla. Kilometrin uintimatka, 40km maastopyöräily ja 10km maastojuoksu vie minut varmasti mukavuusalueen ulkopuolelle. Optimaalinen suorituskyky edellyttää suurin osin myös optimaalista pääkopan toimintaa ja latautumista. Lauantaina Imartalla nähdään kuinka tämä onnistui!

Tähtäin Aulangolla - 10 päivän valmistava treeniohjelma MTB-kisaan

From zero to hero? Olen ollut nyt kahdeksan päivän ajan maastopyöräilijä. Katse ja keskittyminen on ollut vahvasti ylihuomisessa Aulanko MTB-kilpailussa - kotikisassani. Talven ja kevään ajan olen treenannut sekalaisesti triathlonin eri lajeja ja kunto oli sen mukainen. Kaikki lajit luonnistuivat jotenkin, mutta mikään ei kunnolla. Reilu viikko sitten tein päätöksen keskittyä vähäksi aikaa pyöräilyyn. Se oli henkisesti hyvä päätös. Tämä kulunut kahdeksan päivän jakso on sisältänyt kehitysodotuksia monella rintamalla, jotka käyn nyt lyhyesti läpi treeni kerrallaan.

Tehdyt treenit:

To 14.5. Treeni MTB 54,1km - 2h 45min. Aulanko MTB:n sateisella radalla 1,5 kierrosta (noin 1h
45min) rennon kovaa, mutta treeni jäi kesken sippaamisen takia. Rasvat eivät toimineet energiana ja talvella väliin jätetyt pk-lenkit kostautuivat. Oli lähdettävä treenaamaan kisakunnon ohelle peruskuntoharjoitteita ja keskityttävä erityisesti hiilarimiehen adaptoitumiseen hiilari-rasvamieheksi.

Pe 15.5. Cyclocrossari-lenkki pintakaasulla (rehti PK) 53km - 1h 53 min, keskisyke 119. Kaikki spurtit kiellossa. Jos reidessä tuntui tarve käyttää voimaa, lyötiin kevyempää vaihdetta silmään. Hiilarit loppuivat 1h 25min kohdalla. Hiilaria himoitseva vatsani raapi tyhjää muutaman kerran ja noin 5 min kuluttua rasvat alkoivat lähteä energiatalkoisiin mukaan. Hyvä merkki - oli sauma palata vielä kestävyysurheilijaksi, vaikka pieni kuoppa matkassa olikin!

La 16.5. MTB-lenkki 63km - 2h 56min (rehti PK), keskisyke 121.  Kaikki spurtit edelleen käyttökiellossa ja pääpaino yhä vaan käynnistää rasvoja energiahommiin. Hiilarit loppuivat 1h 40 min kohdalla ja rasvat käynnistyivät noin 4min tyhjäpotkun jälkeen. Enää viikko kisoihin ja minä täällä treenaan PK-kauden keskeisimpiä juttuja paniikissa!

Su 17.5. ap MTB-VK-treeni Aulangon kisareitillä. 35km - 1h 45min, josta 1h 10min rennon kovaa maastossa. Torstain aika kierrokselta parani liki 8 minuuttia, toki ratakin oli vähän kuivempi. Näyttää kuitenkin paremmalta, koska lepopäivää ei pidetty.

ip Uintireeni 45min käsipainotteisesti. Kaikki keskittyminen maastopyöräilyn kehittämiseen - triathlonin tavoitteet ovat tauolla vielä viikon. Uintimatka n. 1,5km.

Ma 18.5. Lepo

Ti 19.5. Maantiepyöräilyä 60km - 2h. KOH-I-NOOR-kisa Ahvenistolla. Maantiekilpailu, johon starttasin crossarilla, jotta maantiepyörän soikeat rattaat ja lyhyemmät kammet eivät sekoita hermotusta maastopyöräilyn tarpeisiin. Huipputreeni! 1h 4min kovaa tykitystä ja jalat soivat. Terävin Olli kateissa, eikä loppuun riittänyt voimaa iskeä maalimäkeen voitosta. Sijoitus 8, 22 sekuntia kärjen takana. Jaloissa useampia treenejä ja kovat vedot puuttuivat lähes tyystin maantieltä. En ollut erityisen huolissani tuloksesta. Kisan nopeusdata kuvassa.

Ke 20.5. Maantielenkki crossarilla 23km - 41min. Pääosin rentoa pyöritystä pl. yksi 5,5km pätkä kovempaa 40km/h keskarilla. Tämän jälkeen uimaan 45min pullarilla jalkoja säästellen. Uintimatka n. 1,4km.

To 21.5. MTB-pk-treeni  61km - 2h 15min. Kisaan valmistava viimeinen voitelu. Tarkoitus pistää rasvat taas energiatalkoisiin ja spurtit olivat pääosin kiellossa. Olihan viikkoon tehotreenejä ja vetoja jo lähes 3,5 tuntia. Ilokseni ei mainittavaa energiavajetta, enkä tuntenut hiilareiden loppumista koko lenkin aikana. Näin ei ollut käynyt sitten viime syksyn.

Lopputulema: Nyt tarvittavat ja mahdolliset treenit on tehty. Huominen ja ylihuominen mukaan laskettuna 10 päivään on isketty kaikki, mitä työssä käyvään kroppaan uskalsin ärsykkeitä antaa. Huomenna perjantaina pidän levon ja tankkailen. Ehkä vähän valmistavaa lihashuoltoa myös ohjelmassa. Lauantaina olen valmis - niin valmis, kuin 10 päivän täydellä valmistelulla voin olla.  Aulangolla nähdään!

Kisakauden avaus Rajamäellä - hyvillä mielin!

 Kisakauden kynnyksellä hymyilyttää. Uusi seura, uusi kisapyörä, uusi lajivalikoima odottavat!

Huomenna taas mennään ja hyvillä mielin mennäänkin. Kisakausi 2015 alkaa - huh huh, että voisi jopa vähän jännittää! Minä suuntaan tuohon viereen Rajamäelle ja lähden totuttelemaan kroppaa maastopyöräkisojen vaatimuksiin. Viimeistelyjakso on ollut haastava kahden flunssan ja pienten selkäongelmien vuoksi. En ole saanut tuttua ja turvallista vähintään neljän päivän treeniputkea tällä kertaa toteutettua, ja kroppa ei ole saanut selkeää vinkkiä tulevasta. Rikon siis tärkeintä kisaan valmistavaa periaatettani, joka kisa-aamuna on: "Olen antanut kropalle selkeät askelmerkit siitä, että mitä tänään on edessä ja mitä siltä tänään odotan". Kolmen viikon sairastelu-/työ-/ palauttelujakso ja kisaa edeltävän päivän rauhallinen 30km pyörittely eivät tätä ajatusmallia tue ja kropan pitäisi olla kisan suhteen aivan hakoteillä. Osaltaan maastopyöräilytekemistä on ollut sekoittamassa myös triathlon-lajien treenailut, joka on tietenkin ollut oma inspiroiva valintani. Siellä on tapahtunut paljon positiivista pöhinää, mutta jätän niiden kertomisen seuraaviin blogiteksteihin.

Optimaalinen näkymä kisakavereiden näkökulmasta? Miettisen selkä painuu vastustamattomasti horisonttiin.. :)

En kuitenkaan huolehdi huomisen kisan osalta tuon enempää. Huominen on tavallaan juhlapäivä. Kyllähän sitä kilpailijan luonteinen kaveri syttyy kisaan aina, olivat lähtökohdat sitten ihan mitä tahansa. Minulle huominen on tärkeä askel kevään treeneissä, josta lähden astelemaan rappusia aina sinne lokakuun cyclocross SM-kisaan saakka. Huominen on testi ja kesän aloitus, joka on vaan puskettava lävitse. Parhaimmillaan puhutaan positiivisesta kärsimyksestä koko kisan ajan. Ennen kaikkea huominen on tärkeä etappi kohti seuraavaa tärkeää kisaa Aulanko MTB:tä, joka ajetaan tässä kotikonnuilla reilun kahden viikon kuluttua. Siellä haluan olla jo ajokunnossa ja sen jälkeen muuntelen hermotusta taas triathlonin suuntaan. Paperilla kaikki menee nätisti, käytäntö voi olla vähän toinen. :)

Huominen kauden alku Rajamäellä on minulla iso juttu myös uuden seuran näkökulmasta. Minut on otettu Tawast Cycling Clubiin aivan älyttömän hienosti vastaan ja puen suurella kunnialla uuden seurani värit päälle huomiseen kisaan. Lähtökohdin edustan TCC:tä triathlon-kisoissa, kuntoajoissa ja tietenkin fillaripuolen SM-kisoissa. Maastopyöräilyn cup-kisoissa saatan vielä vetää jonkin puolittaisen yllärikortin, jos ja kun mtb-tiimikuviot asettuvat ihan uomiinsa.

Aurinkoista kevättä ja ajointoa itse kullekin säädylle!

Kova treeni kestävyysurheilussa - voiko siitä nauttia?

Onneksi tämä ei pidä paikkaansa kestävyysurheilussa. Ainakin viimeinen lause sitaatista.. isosti eri mieltä. pic.twitter.com/MNEgWfM3CP
— Olli Miettinen (@OMiettinen) 3. huhtikuuta 2015

Twiitillä lähdetään liikkeelle ja perään kirjataan vähän perusteluita. Monille tulee varmaan mieleen, että kestävyysurheilijat eivät edes tiedä, mitä kova treeni tarkoittaa. Tämä voi sinällään pitää paikkaansa, jos urheiluviikot ovat ainoastaan pitkää ja kevyttä treeniä. Kovaksi treeniksi itse luokittelen kovat intervallivedot, tai esimerkiksi 15-180 minuutin maksimivauhtituuppaukset. Kovaa treeniä en itse luokittele kivun perusteella. Minua treenissä kiinnostaa lähtökohdin maksimaalinen kehittävyys. Tämä on joskus kovaa treeniä, joskus jotain muuta. Tässä kuitenkin esimerkki kestyvyysurheilun yhdestä "kovasta treenistä": 

Kestävyysurheilu on perinteisesti hissuttelua. Mennään vähintään pari tuntia ja kovasta treenistä ei välttämättä voi puhua. Mutta kyllä, myös kestävyyslajeissa treenataan kovaa. Esimerkiksi pyöräilyssä kuskin anakynnys voi olla tehoissa 340w. Kun aletaan ajamaan vetoja, jotka ovat tehoiltaan 2-3x tuon.. eli 700-1000w ja mennään niin pitkää kuin pystyy - alkaa kehoon kertymään erilaisia tuntemuksia. Kokenutta kuskiakin nämä tuntemukset alkavat pian kangistaa. Treenannut kroppa on kuitenkin sellainen, että ei se välttämättä kipua tuota. Erityisesti, jos hapoista on tehty arkipäivää. Kivulta vältytään myös silloin, jos keukot eivät veny isommaksi kuin aikaisemmat maksimit. Kovaa fillarointi ei myöskään riko paikkoja, tai aseta niveliä ja jänteitä äärirajoille voimailulajeihin verrattuna. 

Kovaa treeniä voidaan vetää silti. Todella kovaa. Se, että annat kaikkesi ja menet vaikka 60km/h mittarissa viritetyn mopon ohi tuo kovan vauhdin tunnetta ja antaa adre-tyydytystä, vaikka oikeasti olet ihan nakit ja muusi jo minuutissa. Meidän lajeissa kokovartalomaitohappoilu ei ole välttämättä pois nautinnosta.. Olet nimittäin juuri nauttinut maksimivauhdista ja tiedät, että kehityt niin paljon kovemmaksi seuraavia treenejä ja kisoja ajatellen. Eli ei muuta kuin veto uusiksi. Palautellaan pari minsaa ja sitten uudelleen! Kerrankin saa latoa kovaa, jota varten on koko elämä treenattu. "Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän, jos sitäkään."