Satasen kerhossa myös vuonna 2014

Huh, tulihan se satasen lenkki tänään! Koko vuosi sitä metsästettiin ja nyt tärppäsi. Noh, ei nyt ihan. Kausi on ajettu vaan huomattavasti lyhkäisemmillä lenkeillä, mitä normaalisti tai aikaisempina vuosina. Samalla tämän päivän lenkin kanssa ylittyi nimittäin vuoden 2014 osalta ensimmäisen kerran 3 tuntia treeniä! Toivon, että tuntien "uhraukset" urheilusta ovat olleet hyödyksi perheelle. Tänäänkin oli tehtävä tyly valinta ja jätettävä vaimo huolehtimaan kahden vaippaikäisen aamutoimista aina lounaaseen ja nukutuksiin saakka. Jollain tapaa itsekästä päättää, että "minä nyt menen ajamaan yhden pakkomielteisen kolmituntisen".

Lötköpötkömiehen vuoden ensimmäinen satkupatku. PK-kausi avattu! #pyöräily pic.twitter.com/ghrcIHBFKJ
— Olli Miettinen (@OMiettinen) 30. heinäkuuta 2014

Hyvää kulkua on pitänyt hakea tarkoilla täsmätreeneillä ja koko kesää ei ole ollut mitään mahdollista olla hyvässä kunnossa. Huippukunnon sijaan tällaisen vähän treenaavan harrastelijan on turvauduttava kisoissa nousukunnossa kisaamiseen. Sen saavuttaminen on huippukuntoa huomattavasti helpompaa, ja toisaalta nousukunto tuo viikoittaiseen treenaamiseen onnistumisen kokemuksia, jotka pitävät mielialan korkealla. On mukavaa ajaa viikoittain kovempaa samoilla poluilla kuin koskaan aikaisemmin.

Rovaniemen kisojen jälkeen on ollut ihan hyviä pyöräilypäiviä. Kauden ensimmäinen KOHINOOR- voitto irtosi viikko sitten torstaina. Kisassa oli vielä muutamia ihan kovia maantiemiehiä mukana, joten voitto lämmitti mieltä entistäkin enemmän. Taakse jäivät muun muassa TWL:n Jesse Kaislavuo ja Finnfalzin parivaljakko Urmas ja Järvinen. Loppukiri nousi mukavasti Stravan mukaan tein loppunousuun oman ennätykseni. Aivan mäen päälle vauhti hidastui hitaimmillaan 27,5km/h tasolle.

Syksyn kilpailujen suhteen kalenteri ja mieli on vielä aika avoin. Crossin SM-kisat kiinnostavat ja samoin XCM SM-karkelot. Katsotaan nyt, pystynkö pitämään itseäni edes tässä kunnossa. Lapsiperheen ohella haastetta tulee tuomaan paluu töihin. Elokuun 1. päivästä lähtien ei sitten arkisia vapaita työn puolesta olekaan lähiaikoihin tiedossa.

Rovaniemen XCO SM-kisa 20.7.2014 – kisaraportti

Rovaniemen SM-kisaviikonloppu on siis takana. En voi sanoa onnellisesti takana, koska kilpaurheilijana haluan kisoissa yltää vähintään omalle tasolleni. 

Harmittavaan nelossijaan päättynyt XCE-kilpailu ei ollut poissa mielessä vielä sunnuntainakaan. Pari päivää kauden suurimmasta pettymyksestä oli vuorossa XCO. Ennakkoon huomasin, että minulla on Rovaniemen kisapäivää ajatellen vahvuuksia, mutta myös arveluttavia asioita:

Plussat:

-          Kunto oli Valkeakosken kisojen mukaan lähellä mitalitasoa – jonkinlainen usko vähintään pronssitilaan oli mielessä

-          Rovaniemen mäkinen ja kivikkoinen rata sopisi melko hyvin ominaisuuksilleni

-          Kisapyörä: Rose Thrill Hill:illä en todennäköisesti antanut kenellekään tippaakaan tasoitusta kaluston ajo-ominaisuuksien perusteella

-          Kisan huoltotaktiikka oli selvä

Haasteet:

-          XCE-kilpailun fyysinen vaikutus suoritukseen oli kysymysmerkki

-          XCE-kisan pettymyksen pureskelu oli vielä sunnuntaina kesken

-          Ennen kisaa viimeisten 12 kuukauden aikana treeniä oli kertynyt n. 200 tuntia

-          Kilpailun kesto oli 1h 50min, olin treenannut noin pitkän treenin viimeksi 8 päivää ennen kilpailua

-          Rasvojen käyttö energiana oli kysymysmerkki

-          Mahdolliset kramppihuolet viimeisillä kierroksilla

-          Olin lähes varma, että ajaudun kisan aikana jossain vaiheessa rengasrikkoon

-          Kisarutiini piti ammentaa edellisiltä vuosilta

Haasteita oli siis starttihetkellä plussia enemmän. Olin kuitenkin päättänyt, että kisassa lähdetään taistelemaan hyvästä sijoituksesta ja pyrin ajamaan kropan tyhjäksi maaliin mennessä.

Kisaraportti tuntemuksineen kierros kierrokselta (7 kierroksen kisa).

1. Kierros – Startti ja sijoituksien tunnustelu

Kohtalaisen navakka startti, mutta vauhti ei ensimmäisessä nousussa tuntunut mitenkään mahdottomalta. Ajelin ihan kärkiporukassa lähinnä sijalla 5. Ennen laskuosuutta Jukka Vastaranta karkasi porukalta viimeisessä nyppylässä ja kakkossija oli vielä viiden kuskin ulottuvilla (Tähti, Pökälä, Miettinen, Kittilä, Mikko Vastaranta). Laskussa en ollut opiskellut ajolinjoja aivan muun letkan tavoin ja tipahdin Mikon taakse kuudenneksi. Kakkospaikka oli kuitenkin aivan lähellä ja vauhti tuntui realistiselta. Stravan mukaan 1. kierroksen aikani oli 15:08.

2. Kierros – Meno muuttuu tahmeaksi

Toisen kierroksen alkaessa taas isolla nousulla, ajauduin ensimmäisiin vaikeuksiin. En tiedä, oliko ensimmäisen kierroksen lasku pistänyt kropan koetukselle, koska mäen nousu muuttui aivan myrkyksi heti toisen kierroksen alkuun. Tuntui, että selkä menee jumiin ja pyörittämisestä ei meinannut tulla mitään. Kakkostila katosi nousussa kauas porukalla (Tähti, Pökälä ja Kittilä). Minä jäin Mikon kanssa ajamaan sijasta 5. Mielessä pyörivät ajatukset, että ”näinköhän XCE-kisa painaa edelleen” ja ”mikä ihme se tämän päivän kisavauhtini oikein on?”

2. kierroksen karmea floppi varmistui kierrosajasta: 16:39! Yli 1,5 minuuttia hitaammin, kuin sopivalta tuntuva vauhti 1- kiekalla.. ei hyvä!

3. Kierros – ”Taidan heivata – eihän tästä tule yhtään mitään”

Kolmannelle kierrokselle lähtiessä Mikko oli jo jättänyt minut ja ajelin surkeana yksikseni. Ylämäkeen en päässyt yhtään mihinkään ja päivän ajovauhti oli edelleen totaalisesti kateissa. Selkä oli umpijumissa ja happi ei kulkenut mihinkään. Otin kierroksen alkuun geelin ja toivoin sen tuovan iloa ajoon. Olikohan niin, että pitkä tauko kunnon fillarilenkistä oli ajanut minut totaalisesti hiilarimieheksi ja joutuisin kisaamaan liki 2 tuntia hiilareiden kanssa? Useampaan kertaan mietin, että tämä kisa taitaa jäädä tänään kesken. En pysty kisaa ajamaan, vaan vauhti on todellisen turistireissun tasoa.

Henkisen taistelun tuoksinnassa ja keskeytyksen pyöriessä mielessä kierrosaika romahti vieläkin surkeammaksi: 17:23. Kaiken kaikkiaan näytti todella huonolta!

4. Kierros – Käynti lähes sijalla 7. – hitaasti meno alkaa parantua

Neljännelle kierrokselle lähtiessä otin uuden täyden juomapullon, mutta meno oli edelleen tahmeaa. Olin henkisesti aika rikki. Vanha tuttu kisakaveri Kangaskokko oli saanut minut kiinni. Ylämäessä vaaran päälle tarjosin Juhalle jo ohituspaikkaa, mutta Juha sanoi: ”ei nyt näin nousun aikana”. Tuosta kommentista sain vähän uskoa ja ajoin hieman kovempaa lopun jyrkät osuudet mäen päälle. Juha tippui samalla kyydistä ja aloin lisäämään vähän vauhtia myös muilla osuuksilla. Tällä kierroksella Totto climbissä näin Tonin, joka ajoi mäkeä ylös takarengas tyhjänä. Olin siis äskettäin ollut lähes sijalla 7, mutta nyt olinkin jo 5. Edessä meni Mikko, jonka saavuttaminen pirteällä ajolla voisi olla mahdollista. Vaikka kierros lähti todella nihkeästi käyntiin, niin aloin tuntemaan itseäni kierroksen loppua kohden kilpailijaksi.

Nelos-kierroksen loppuaika oli piristyvän lopun ansiosta 16:49.

5. Kierros – Nousu jatkuu ja meno maistuu

Viidennen kierroksen alkuun otin kisan ensimmäisen kofeiinigeelin. Mäen alkupään otin iisisti, mutta juuri ennen loppujyrkkää sain Mikon kiinni. Kysyin heti ohituspaikkaa ja Mikko herrasmiehenä antoi heti tilaa. Minulla on pyörässä edessä vain 38-hampainen eturatas, joten kovin hiljaa en jyrkkiäkään kohtia voi pyörittää. Niinpä nousin putkelle ja annoin mennä astetta pirteämmin mäen päälle. Mikko oli tipahtanut kyydistä ja olin yhtä-äkkiä vankasti nelostilalla. Pronssista en ajamalla haaveillut, mutta tällä radalla saattaa tapahtua mitä vain. Totto-laskun alkaessa kuulin, että pronssiin olisi minuutti ja siellä ajaa Pökälä. Olin yllättynyt, että Kusti oli onnistunut tiputtamaan Pökälän kyydistään. Alamäki alkoi kisan edetessä parantua myös minulta ja sain melko ehjän kierroksen aikaiseksi.

Vauhdin parantuessa 5. kierros taittui aikaan 16:23. Kyseessä oli siis minun toiseksi nopein kierros tässä kisassa.

6. Kierros – Pronssitila alkaa häämöttää

6. kierroksen alkaessa otin täyden juomapullon pyörääni ja lähdin ajamaan maltilla nousua. Loppujyrkän ajoin taas putkelta ja pääsin takalenkille ihan hyvässä vauhdissa. Erään pitkän suoran päässä olin näkevinäni Pökälän selän. ”Voiko tuo olla totta”, mietin mielessäni ja jatkoin menoa. Totto-climbissä sain varmuuden havainnolleni, kun näin Samuelin laskettelevan kopin alta samalla kuin itse olin nousemassa sinne. Haran Petri huusi, että ero on 25 sekuntia ja nyt kaikki peliin. Iskin laskuun vauhdilla ja alamäen serpentiineissä näin Samuelin jo jatkuvasti. Usko pronssiin heräsi siis kierros ennen maalia. En lähtenyt kuitenkaan pronssia tuulettelemaan, koska edessä ajoin Pökälä. Aika-ajon hallitseva mestari ja kovien maantiekisojen voittaja tältä kaudelta. Jos joku, niin Pökälä kykenee ajamaan myös väsyneenä kovaa fillaria. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä kuulin, että olen vain 11 sekuntia Samuelin perässä!

Kierrosaika 6. kierroksella oli 16:29. Tämän kilpailun kolmanneksi nopein kierrosaika tähän mennessä.

7. Kierros – Kuvitteellinen taistelu pronssista

Viimeinen kierros siis käynnistyi ja ensimmäisen nousun päällä näin TWL:n värit Pökälän selässä. Yritin vähän lisätä kampikierroksia, mutta toinen takareisi napsahti saman tien kramppiin. Ajoin krampin auki, mutta lyhyt alamäki nousun alussa pisti toisenkin takareiden lukkoon. En voinut siis lisätä mäessä vauhtia, vaan jouduin katsomaan, kun Samuel takoo mäkeä hyvällä vauhdilla ylös ja pronssi karkaa. Viimeinen jyrkkä osuus oli minulle itselleni kova taistelu, kun tuntui, että riittävän pientä vaihdetta ei pyörästäni näille kramppijaloille löytyisi. Pääsin lopulta mäen päälle, mutta ero pronssiin oli taas repsahtanut. Jatkoin omaa vauhtiani kohti maalia, koska Rovaniemellä ei yksikään polkupätkä ole varma. Terävät kivet voivat viedä unelman sekunnissa. Onneksemme emme kumpikaan kuitenkaan joutuneet rengastöihin, vaan Samuel lasketteli ansaittuun pronssiin ja itse ajoin maaliin neljäntenä. Aivan, kuten vuosi sitten XCO SM-kisassa.

Viimeisen kierroksen kierrosaika oli lopulta 16:20. Eli ajoin vielä kerran koko kisani toiseksi nopeimman kierroksen. En siis periaatteessa sulanut pronssitaistelussa, vaan se ratkesi Samuelin selkeään tason nostoon vikalla kierroksella.

Yhteenveto:

Kultaan ajoi suvereenisti ja hienolla asenteella Jukka Vastaranta. Hopealle elämänsä parhaalla maastopyöräsuorituksella Kusti Kittilä ja pronssille siis maantiesankari Samuel Pökälä. Onnittelut kolmikolle!

Minulle jäi käteen 4. sija. Tämä 4. sija oli yhteensä viides, joita olen urallani ehtinyt maastopyöräilyyn verrattavissa SM-kisoissa yleisessä-/elite-luokassa saavuttamaan. Rehellisesti sanottuna, minulle on etuoikeus, että sain ajaa Rovaniemellä näin hienosta sijoituksesta. Viimeisen 12 kuukauden aikana treenit ovat olleet todella rikkonaisia ja voisi olla, että tuollainen 200 tuntia vuoteen ei mahdollistaisi edes puumitalisijoitusta.

Temput eivät riittäneet - paita meni XCE:ssä

Kaikki oli aikahyvin kohdillaan, mutta ei vain riittänyt. En hävinnyt huonoille, vaan mahtaville urheilijoille! Omalta osalta harmittaa se, että en pystynyt XCE SM-kisan finaalissa kuin keskinkertaiseen suoritukseen. "Teen oman parhaani"- fraasi ei siis toteutunut. Välierään asti kaikki oli hallussa. Startit pelasivat ja pystyin vaivatta kontrolloimaan itseni jatkoon finaaleihin saakka. En ollut päivän aikana ajanut XCE-kierrosta kertaakaan täysiä ja sen piti tapahtua finaalissa. Finaalissa lähdön uskomaton mokailu jätti minut nelikon viimeiseksi ja tällä radalla sieltä nousu oli mahdotonta. Henkisesti ehkä vähän murruin, kun kultamitaliin meni saumat ja ei tullut ajettua kunnolla edes pronssista.

Virheitä tuli tehtyä ja ne harmittavat. Niitä ei auta kuitenkaan jäädä surkuttelemaan, vaan niistä pitää oppia! Myös vanhan koiran on nyt syytä oppia uusia temppuja. Paita lähti näin kiertoon ja seuraavan vuoden sitä ylpeydellä saa kantaa CCH:n Erik Eklund. Onnittelut!

Huomenna sunnuntaina ajetaan sitten XCO:n SM-mitaleista. Rata on raastava ja kierroksia ajetaan 7 kappaletta. Teräviä kiviä on ja paljon. Mielenkiintoinen kisa siis tulossa. 

XCE SM-kisat pe 18.7.2014 Rovaniemellä

Huomenna mennään ja kovaa klo 16 Rovaniemen Santasportin hiihtomaassa! XCE, eli maastopyöräsprintin SM-kisat pärähtävät kärkikuskien osalta käyntiin tuolloin ja finaalit tykitetään klo 17:30 alkaen.

Kävin tänään tsekkaamassa radan ja vauhtia piisaa. Radan pituus on 900 m ja näyttää siltä, että maksimillakin ajaessa kello tikittää yli kahden minuutin. Happoa kertyy reiteen ja paljon! Kuka vie ja ketkä vikisevät - se selviää huomenna!

Oma XCE-pyöräni on kuin tehty Roviksen XCE-radalle. Alkukiihdytys pitää iskeä kovaa, jotta ensimmäiseen nousuun pääsee hyville paikoille. Tämä pyörä lähtee, kun tarvis on.

Ohituspaikkoja radalla periaatteessa on, mutta kuinka usein niitä pääsee yrittämään, nähdään vasta huomenna. Pirteällä reidellä kaikki on mahdollista.

Ainoa XCE-radan jännä paikka on 30m pitkä kivikko-osuus, jossa mennään täysillä ajaen väkisinkin rengasrikkovaara korkealla. Ainoa varma tapa päästä turvallisesti ja renkaat ehjänä kivikon lävitse on umpikumirenkaat tai ajaa yksinkertaisesti hiljempaa. Toivotaan, että huominen kisa ei kenenkään osalta kaadu kalustorikkoihin, vaan päästään katsomaan rehellisesti, kuka oli nopein.

Saa pitää peukkuja!

Valkeakoski Nordic-cup XCO 13.7.2014 – palautumisen monimutkaisuus SM-kisaa ajatellen

Hienot olivat kisat, vaikka ne minun osalta kesken jäivätkin. Olin epäonnekas, kun jouduin rengastöihin jo ensimmäisen kierroksen puolivälissä. Kisani oli siis tuloksellisesti ohitse, ennen kuin se kunnolla oli edes alkanut. Olin rikkohetkellä kisassa viidentenä, muutaman sekunnin kärkeä perässä.

Harmitushymyt rengasrikon jälkeen 2- kiekan nousussa. Kuva: Jukka G.

Helteinen sää yhdistettynä yli 1000 nousumetrin xco-kilpailuun on kovaa leikkiä. Lämpimässä säässä kroppa on yleensä herkällä päällä ja silloin voi ajaa kovempaa kuin muulloin. Kovaa ajaminen tuo kuitenkin omat haasteensa nestetasapainon ylläpidolle ja sopivan kilpailuvauhdin löytämiselle. Kuskit olivat todellisessa grillissä! Valkeakosken Nordic cupin- osakilpailuun oli saapunut vielä vauhtia pitämään kova xco-kuski Latviasta ja Suomen oma mtb-ylpeys Jukka Vastaranta.

Vielä edellisenä iltana olin latautuneen oloinen ja hyvin keskittynyt kilpailuun. Kuuden kierroksen kilpailu sopi hyvin suunnitelmaan ja ajattelin, että pari kierrosta aluecup:in kisoihin lisää olisi sopiva lisäys, joka ei tuota ongelmia Rovaniemen SM-viikonloppua ajatellen. Edellisenä iltana klo 23 aikaan kuulin kuitenkin Twitterin kautta huhun, että kierroksia ajettaisiinkin 7 kappaletta. Tämä sai kokemuksestani johtuen pasmani vähän sekaisin. Moni varmaan ajattelee, että mitä ihmeen väliä sillä on, että ajetaanko kilpailussa 6 vai 7 kierrosta. Minulle tällä oli suuri merkitys. Kerronpa nyt, että miksi.

Tahkon ja Valkeakosken kilpailun aikaväli oli 2 viikkoa. Olin tuossa välillä kesän parhaassa ja huonoimmassa terässä. Tahkon jälkeisellä viikolla en päässyt mihinkään, kun maitohapot valtasivat kehon jo 125 sykkeillä. Vähän myöhemmin Tein sitten omia ennätyksiäni lähipoluille. Valkeakosken osalta aikaikkuna kisan jälkeen Roviksen kahteen SM-kisan starttiin oli 4 lepopäivän verran. En missään nimessä halunnut vaarantaa kauden päätähtäintä Rovaniemen XCE ja XCO-starteissa. Kun mies on herkässä ja hyvässä kunnossa, saa hän itsestään irti kaiken, jos vain pää kestää. Kovalla latautumisella voimavarojen maksimaalista hyödyntämistä voi edesauttaa. Aluecupin 4 kierroksen kovasta ”tunnin kisasta” palautuminen vie minulta 1-2 päivää. Tahkolta, johon olin ladannut kaiken peliin niin henkisesti kuin fyysisestikin, palautuminen vei massiiviset 7 päivää! Valkeakosken osalta loppu olikin silkkaa matematiikkaa. Kuinka kauan kisassa voin antaa 100% kaikkeni, että palaudun 100% varmuudella XCE-kisaan perjantaiksi, joka ajetaan 5 päivän kuluttua Valkeakosken kisasta. XCE-kisaa ajatellen minun pitää myös virittää olo nopeaksi vähintään yhdellä täsmätreenillä. Tuota treeniä ei voi tehdä, jos ei ole täydessä tikissä. Minun piti olla siis palautuneena Valkeakosken jälkeen mielellään tiistaiksi, mutta viimeistään keskiviikoksi.

Valkeakosken ensimmäisen kierroksen rengasrikon jälkeen minulla oli siis ainoastaan hävittävää. Kunnolliseen tulokseen ei ollut enää saumoja, ja kovalla ajolla olisin voinut ajaa itseni pahimmillaan tiputukseen helteestä johtuen. Näin olisin menettänyt hyvän sijan niin Valkeakosken kisassa kuin kahdessa tulevassa tämän kauden päästartissa Rovaniemellä. Päätin jo edellisenä iltana, että olon Valkeakosken kisassa pitää olla äärimmäisen hyvä, että ajan kaikki 7 kierrosta maaliin. Lopulta rengasrikkoon sulanut latautuminen kävi yhdestä kierroksesta ja koin paremmaksi jättää kisan kesken 6 ajetun kierroksen jälkeen.

 Alamäen vakava tyylinäyte. Kuva: Jukka G.

Stravan mukaan kisavauhtini olisi riittänyt taistelemaan ehkä kolmossijasta. 6 ajetun kierroksen perusteella taisin olla 3 kierroksella Halmeen Sasua nopeampi, mutta kolmella kierroksella hitaampi. Minä jouduin vielä ajamaan yksin, enkä saanut tarvittavaa kiriapua kovista kisakavereista. Jossittelu on kuitenkin turhaa – eilisestä kisasta minulla ei ole tulosta.

Väsyä näkyy jo 5-kiekalla. Kuva: Jukka G.

Minun osaltani käteen jäi vain hyvä treeni aivan mahtavassa tapahtumassa! Kiitos Valkeakosken kisan puuha-ihmisille, olitte tehneet aivan todella hienon kisan! Kiitos myös kannustajille ja iso kiitos Mikkelin huolto-osastolle!

Minä olen jo heti eilisen kisan jälkeen kääntänyt katseeni Rovaniemelle – siellä nähdään!

Huomenna Valkeakoski XCO - Nordic cup!

Kilpailukeskus mallia Medilaser MTB Weekend. pic.twitter.com/LPUGFxr3cP
— Timo Mustikkamaa (@TMustikkamaa) 12. heinäkuuta 2014

Huomenna aivan tässä kotikulmien lähistöllä kisataan kansainväliset maastopyöräilykisat!

http://www.promtb.info/

Valkeakosken Korkeakankaalle on tehty mielenkiintoinen rata, joka on houkutellut liki 30 kovaa kuskia lähtöviivalle. 7 kilpailukierrosta pistää kuskit ahtaalle liki 1200 nousumetrin johdosta. Lepäämään ei pääse myöskään laskuissa, jotka ovat kivien ja kallioiden johdosta teknisyydeltään melko vaativia. Olen henkisesti varautunut jos jonkin tasoiseen selkäsaunaan, mutta lupaan tehdä parhaani ja yrittää minimoida selkäsaunan kovuutta! On hienoa, tai paremminkin kunnia, päästä ajamaan samaa kisaa Vastarannan Jukan ja parin kovan ulkomaalaisen kuskin kanssa.

Latautumista en ole kerännyt huomiselle aivan maksimaalista määrää. Tähän on syynä Tahkon jälkeen tullut sippi, joka varmaan johtui latautumisen purkaantumisesta kovassa kisassa. Nyt pitää olla tarkkana, koska jo perjantaina on edessä Rovaniemellä XCE:n SM-kisat ja viikon päästä XCO:n SM:t. Iskua on oltava myös Valkeakosken jälkeen.

Toivottavasti huomenna Korkkiksella on jalka herkkänä ja ajo maistuu kaikki kuusi kierrosta. Aluecupeissa on ajettu 4 kiekkaa ja sekin on ollut verrattain kovaa touhua. Extrahaasteita huomiselle tarjoaa helle, joka tekee kuskeista keveitä kukkakeppejä maaliin saapuessamme. Hyvin mielenkiintoinen päivä tulossa - tulkaahan kannustamaan!

Valkeakosken XCO-viikko ja SM-kisat Roviksella lähestyvät

Vihdoinkin tänään alkoi tapahtua! Se vei nimittäin 8 päivää, kun happi alkoi Tahkon jälkeen taas kulkea tämän pyöräilijän kropassa.

Yllättävää kyllä, niin pään lyöminen seinään saattaa joskus auttaa. En oikein muuten tehnyt mitään toisin väsyn helpottamiseksi, kuin jätin todella väsyinä päivinä maksimivedot ajamatta. Päätös ei ollut vaikea, koska maksimivetoja ei voinut ajaa. Täysiä lepopäiviä en ole kuitenkaan pitänyt, vaan olen joka päivä käynyt tarjoamassa kovaa ajoa jaloille. Ajokenkä ei ollut kuitenkaan syönnillään ennen tätä päivää. Tänään sykkeet palautuivat alamailta takaisin ylängöille ja happea alkoi reisiin riittää. Parin tutun ylämäen KOM:it (Stravaan kirjautuvat kärkiajat, eli kulkee kovempaa kuin itsellä koskaan aikaisemmin) ovat hyvän päivän takeina vankkumattomasti!

 Kilometrimäki-selfie neonvärit päällä!

Parempi suunta tuli ihan kreivin aikaan, kun Valkeakosken XCO-kisat lähestyvät tulevana sunnuntaina. Siellä pääsee mittaamaan omaa vauhtia tai vauhdittomuutta muun muassa Jukka Vastarantaa vastaan. Odotan innolla, että mitä tuosta kisasta tulee ja paljon tällainen osa-aikainen kuntoilija on perässä kansainvälistä kärkivauhtia.Tärkeää vireen löytäminen on myös Rovaniemen SM-kisoja ajatellen. Ne siintävät jo vajaan kahden viikon päässä ja en ole kyennyt tekemään aitoja XCE-treenejä vielä yhtään! Ne tulevatkin ohjelmaan heti keskiviikosta eteenpäin ja yritän saada ukkoon nopeutta puolentoista viikon pikakurssilla. Rovaniemellä ajan XCE-kisan perjantaina 18.7. ja XCO-skapat sunnuntaina 20.7. Molemmista starteista mitali kiinnostaa ja erityisesti perjantaina on yrityksessä puolustaa siniristipaitaa vuosilta 2012 ja 2013. Tripla on siis hakusessa.

Huomenna tiistaina ajetaan Korkeakankaan samalla radalla Pirkanmaan alue-cuppia. Tarkoituksena on osallistua kisaan myös huomenna ja toivon, että kulku on kohdallaan! Palataan asiaan siis jo huomenna! Mikäli blogiin ei kuulu mitään, niin Twitter-laulaa useammin: https://twitter.com/OMiettinen

Pitkän kaavan palautuminen Tahkosta menossa

Taisi tulla tyhjennettyä tämän miehen Pajazzo Tahkolla. Leikkisästi olen aiemmin ilmaissut, että Tahkon jälkeen alkaa armoton taistelu fyysisen kunnon syöksykierrettä vastaan. Nyt näyttää siltä, että tämä on totisinta totta. Kulkua ei ole Tahko-launtain jälkeen ollut sitten yhtään - ei yhtikäs yhden yhtäkään. Maitohapot ovat puudutusainetta, jotka pistävät reisiä käyttökelvottomaksi. Lenkin alusta lähtien uni painaa päälle ja ajo muuttuu vaikeaksi jo 125 sykkeiden yli mentäessä.

Ei ole siis mies terävimmillään. Niinpä olen antanut itselleni jo varoituksen epäurheilijamaisesta käytöksestä ja huhuillut ihmisen kaulaan sopivia M-kokoisua "epäkunnossa"-kylttejä.

Mennyt sunnuntai Tahkon jälkeen tuli matkustettua tänne Hämeenlinnan kotiin. Perhekyyti Mondeolla kesti 11.40-19:10 välisen ajan ja tämä osaltaan hidasti optimaalista palautumista. Maanantaista minulla ei ole mitään muistikuvaa, pidin varmaan lepopäivän. Tiistaina ajelin rennosti maantiellä, koska tiesin torstaina olevan KOHINOOR-ajot Ahveniston moottoriradalla. Keskiviikkona olin suunnitellut lenkkiä, joka lopulta toteutui iltalähtönä klo 21:20. Ajelin puolihaipakkaa Tyrväntöön ja kokonaislenkiksi tuli 54km / 260w keskitehoilla. Olin kotona joskus klo 23 aikaan ja palloilin pirteänä kuin peipponen vielä klo 00:30.

Torstaina oli sitten kisapäivä Ahvenistolla. Keskiviikon iltalenkissä ei ollut mitään järjen hiventä tätä kisaa ajatellen. Kulku sen mukainen, eli ei kulkua lainkaan. Aika-ajokierroksella ajoin 4 min pintaan 420 w keskitehoilla. Tuo on reilut 40w vähemmän kuin normaalisti motarin kierroksellani. Olin aika-ajossa vasta kolmas ja palautuminen lähti kehnosti käyntiin yhteislähtöä ajatellen. Jarkko Niemi vei suvereeniin tyyliin yhteislähdön nätillä yhden miehen irtiotolla. Me ajettiin Siukolan Laurin kanssa kimpassa sijoilla 2 ja 3, mutta ei mahdettu Niemelle mitään. Joskus olen jaksanut tykittää jokaisella 15 kierroksella ihan hyvää kyytiä mäen päälle, nyt riitti yksi kerta. Kisan aikana tuli muuten vettä aivan älyttömästi! Parhaimmillaan 25km/h vauhdissa ei nähnyt kärkipaikalla eteenpäin! Moottorirata lainehti ja ajo oli melkoisen jännää jyrkissä alamäen mutkissa. Pari kertaa takarengas menetti otteen asfaltista, mutta niin vain pysyin pystyssä ilman haavereita. Maaliin selvisin ja pokkasin kakkostilan loppukirissä Latea vastaan. Kisan keskitehoiksi Rotorit antoivat 290w. Tästä tehosta 51% oli tintattu vasemmalla jalalla ja 49% oikealla (tietokoneella Garmin connect kertoo näemmä 50/50 voimatuotosta). 15 kierrosta Ahvenistolla kerryttää kesän nousumetrisaldoa 660m, ainakin tämän uuden Garmin edge 1000 mukaan.

Tehojen vuoristorataa moottoriradalta

Lisädataa KOHINOOR-ajoista

Mutta juupa juu. Ei ole torstain jälkeen happi kulkenut kropassa ja pari lyhyttä lenkkiä ovat olleet todella vaikeita. Kahden viikon päästä pitäisi olla kunnossa Rovaniemen XCE ja XCO starteissa. Kiire tulee ja ihmeitä pitää taas tapahtua. Välissä on vielä viikon kuluttua ajettava Valkeakosken XCO-kisa, jossa vastassa saattaa olla aivan hurjia kuskeja jopa ulkomailta.

Nyt etsimään jalkoja massiivisen iltapalan avulla!