tiistai 30. maaliskuuta 2010

Kevättä rinnassa

Tänään oli kyllä lenkillä todella kevättä rinnassa. Pieni tarina nautinnollisesta kevätpäivästä Joensuussa.

Kaikkihan alkoi siitä, kun sähköpostiin tuli ilmoitus, että gradukirjasi on palauttamatta. Ei muuta kuin töiden jälkeen fillarikamat niskaan ja reppu palauttamatta jääneine kirjoineen selkään. Suunta kohti yliopiston kirjastoa mukavan keväisessä loskakelissä. Kirjastoreissun jälkeen päätin jatkaa lenkkiä hieman lisää, koska ei kai sitä turhaan varusteita päälle pueta.

Vanha kunnon Karsikko-Kulho-Kuurna-Uuro- lenkki käyntiin ja rapsakka nastarenkaan ääni korvissa tuli lenkin alkuun koettua kaikki mahdolliset Joensuun keskustan punaisena palavat liikennevalot Karsikkoa kohti mentäessä. Matka siinä jatkui puolijouhevasti yli vesilätäköiden ja loskaisten pyörätien pätkien, luonnollisesti kengät alkoivat saada vettä päälleen reilusti tässä vaiheessa. Tämän lisäksi jaloissa tuntui mukavasti tuskaa eilisen "hieman pieleen menneen" maanantain jälkeen. Kuukausien juoksutauon jälkeen päätin eilen hätäpäissäni käydä juoksulenkillä ja napakka 40 minuuttinen oli tuhonnut pienet pyöräilijän jalkani melko totaalisesti tälle päivälle. Noh, eihän siinä mitään; kyllähän aina vajaa 50km fillarilla suhahtaa, vai suhahtaako sittenkään?

Reilu parikymppinen takana taivaalta alkoi ripotella sadekuuro nro 1. Ajolasit huurtuivat alle 34 km/h vauhdissa ja se vauhti oli tälle päivälle ja kehnoille jaloille hieman liikaa. Silmät sumeana, hitaasti kastuvin ajohanskoin matka sen kuin jatkuu. Lämpötilahan lenkin aikana oli noin +1 aste, joten vesisade toi mukavan viilennyksen perussäähän. "Tällaista tämä nyt vaan on", tuli lenkin aikana useampaan kertaan mietittyä, joskin saman aikaisesti kylmä alkoi hiipiä erityisesti käsille. Uuroon asti nyt päästiin vielä ihan mukavasti, mutta sitten oli edessä viimeinen vastatuulipätkä kohti kotia. Sadekuuro nro 2. asteli tietenkin tässä vaiheessa mukaan kuvioihin. Ehkäpä sillä vain varmistettiin, että ajohanskoihin ei jäisi kovin paljon kuivia kohtia loppumatkaa ajatellen, ja kädet alkoivat olla umpijäässä. "Tällaista tämä nyt vaan on..."

Tultiin sitä toki kotiinkin. Joskin hieman kylmettyneenä, jalat hapoilla ja lähes tulkoon rauhallisella fiiliksellä. Ah, tätä Suomen kevättä. Mikä nautinto! Onneksi omaan verrattain hyvät varusteet ja tänään ainoastaan kädet paleltuivat. Mikäli ajokengät ei olisi pitänyt vettä ja ajotakki vettä sekä tuulta, niin ukko olisi jäätynyt jääkalikaksi jo puolimatkassa. Hyvillä varusteilla pysyy kroppa toimintakunnossa ja jopa mieli virkeänä.

Ehkäpä nyt kuitenkin ymmärrän, miksi valtaosa pyöräilevistä lajitovereista ottaa keväällä suunnan kohti Mallorcaa tai muuta vastaavaa eteläistä pyöräilykohdetta.

- Ehkäpä joku päivä minäkin.. :)

torstai 25. maaliskuuta 2010

Alustava kisakalenteri 2010 julkaistu

Suunnittelin tuonne oikealle sivustalle itselleni alustavaa kisakalenteria tulevalle kesälle. On muuten vaikeaa hommaa, koska lähes joka viikonloppuna on vähintään yksi kilpailu, johon olisi mukava osallistua. Tulevana kesänä tulevat (minun kohdalla) vielä maantiekisat ja tempoilut kasvattamaan osuuttaan painotuksissa, joten pähkäiltävää kalenterin suunnittelussa riittää.

Alkukausi tulee varmasti hyvin pitkälle määrittämään, että mihin kokonaiscuppeihin on syytä painottaa ja myös sen, että pyritäänkö kuntoa hiomaan teräväksi yksittäisiin kilpailuihin, vai mennäänkö eteenpäin vanhalla "kunnossa kaiken kesää"-tyylillä. Jälkimmäinen on vain erityisesti loppusyksystä fyysisesti ja henkisesti raskasta aikaa; onhan sitä silloin paukutettu koko kesä kisoja lävitse täysillä ja odotukset korkealla.

Mielelläni kuulostelen, jos jossain päin on mielenkiintoista ajettavaa tarjolla, niin ehdottomasti laittelen osallistumista harkintaan. Tilaahan tuolla kalenterissa on vielä reilusti.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Sunnuntaipyöräilijän päivä

Mitäs tällainen sunnuntaipyöräilijä sitten tekee viikon toisena vapaapäivänä?
-Hyvä kysymys, sillä eipä ole tätä tullut juurikaan pohdittua. Tässä yksi esimerkki miten päivän voi suorittaa; ei ehkäpä ihan tavallinen päivä minulle, mutta hieno päivä kuitenkin.

Aamulla herätys klo 08 pyörälenkki mielessä. Täyttävä aamupala alkuun ja pyöräilyvaatteet päälle ja sitten vain lenkille klo 09 alkaen. Eilinen lumisade oli tauonnut ajoissa ja aura-autot olivat pääosin saaneet tiet ihan hyvään kuntoon. Lenkki-ilma oli mitä mainioin, paitsi tuulen suhteen. Melko napakka pohjoisensuuntainen tuuli puhalsi koko lenkin ajan. Tämä tiesi mielenkiintoisia hetkiä huonommin auratuille tiepätkille, nastarenkaille ja vastatuuliosuuksille. Tuo on muuten yhdessä sellainen kolmikko, joka tänään vei mehut aikalailla irti miehestä.

Lenkki lähti ihan mukavasti, ensimmäiset 35 km ajo sujui oikein kevyesti. Tämän jälkeen alkoi pienimuotoinen taistelu lähinnä vastatuulta vastaan. Vastatuulipätkää oli tarjolla reilu 40 kilsaa, ja yksin lenkkejä ajaessa ei paljon vetoapuja löydy. Seiskakympin kohdalla jouduin sitten hieman vaihtamaan suunnitelmaa ja oikeisemaan lenkkiä, koska energiavarat olivat hiipuneet jo melko heikolle.

Välillä Joensuun "hienosti" auratut tiet tuottivat vielä pientä päänvaivaa etenemisen suhteen.


Crossarin nastarengas ei millään meinaa ajaa suoraan, kun alla on jäistä kiharaa ja päällä reilu 10 cm auringon pehmentämää lunta. Onneksi sää kuitenkin oli kohdallaan ja energiavajeesta huolimatta huumori pysyi mukana. Energiavajeen pelastajana toimi muuten Fazerin laku. Toimivat ainakin minulla energiapatukoiden korvaajana. Lopulta lenkin saldoksi jäi 92 km ja aikaa paloi 3h45min.. kaloreita ehkä hiukan enemmän.

Keittolounaan jälkeen gradun kimppuun, jota jatkui enemmän tai vähemmän innostuneissa merkeissä kolmisen tuntia.

Tässä vauhdikkaassa ja kaiken ihmeellisen (työt, opiskelut, urheilu yms) sisältämässä elämässä on välillä hyvä pysähtyä miettimään hieman isompiakin kysymyksiä, ja mitäpä olisi todellinen sunnuntai ilman kirkollisia toimituksia. Puoliväsyneenä urheilun ja gradun tyhjentämänä sitten Tuomasmessuun paikalliseen kirkkoon. Puolentoista tunnin rauhoittuminen tekikin hyvää, ja päätin vielä sen jälkeen kiristyneen pakkasen innoittamana suorittaa päivän viimeisen urheilusuoritteen. Eli ei muuta, kun juosten kotiin ja hiihtokamat niskaan.

Kuunsirpin valaistessa uskomattoman liukkaalla ladulla hiihtelin sitten illan päätteeksi reilut 15 km perinteistä. Aikaa meni tasan tunti ja päivän liikunnalliseksi kokonaissaldoksi kertyi noin 110 km ja 4h 45 min liikuntaa.

Hiihto, tai erityisesti perinteinen hiihtotapa, on muuten hauska harrastus. Hyvillä vehkeillä ei suksien päällä tarvitse tehdä mitään, vaan silloin tällöin kumartelu ja sauvojen isku maahan riittää. Sykkeet pysyy matalalla, mutta silti vauhti ihan kohtalaisena.

Tämän viikon aikana tajusin, että hiihto kaikenkaikkiaan on aika yksinkertaista. Ensimmäinen 30 metriä kiihdytetään ja loppulenkki vain pidetään vauhtia yllä. Siistiä!

torstai 18. maaliskuuta 2010

Kohinaa kuuluu..

Kyllä vain. Eikä kohina tule reilu kymmenen vuotta vanhasta televisiosta, vaan eiköhän se ole kunto, joka kohisee. Vihdoin sairastelujen jälkeen treeni on maistunut, vaikkakin töiden tekeminen viisi päivää viikossa onkin vienyt rutkasti tehokasta treeniaikaa. Hiljalleen kroppa kuitenkin töihin tottuu ja puoliseiskan herätykset onnistuu ilman suurempia ongelmia. Virkamiehenä treenaamaan pääsee, kun oikein tsemppaa, jo kello 16 aikoihin iltapäivällä.

Aurinkoiset säät on houkutelleet työpäivän jälkeen suksille ja hiljalleen hiihtoonkin on tullut lisää vauhtia. Eilen perinteisellä n. 30km lenkki sujui alle kahteen tuntiin ja tänään tuli kellotettua vaparilla omia enkkoja paikallisille hiihtobaanoille (Lehmon vitonen alle 13:30 ja Rantakylän valaistu-puru 4:42).

Nyt vaan lisää vettä myllyyn ja treeniä vaan. Pieniä toiveita olisi, että melko tarkalleen kuukauden päästä ajellaan ainakin viikon verran jossain lämpöisessä ja mäkisessä maassa etelässä. Toivottavasti samoihin aikoihin alkaa olla gradu paketissa ja uusi tempopyöräkin alla. Saa nähdä toteutuvatko suunnitelmat näiltä osin.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Maantiepyörä Felt F4

Noniin,

Vihdoin päästään taas asiaan! Uusi maantiepyörä on kotiutunut Joensuuhun jo jokin aika sitten ja tässä (vihdoin) kuva fillarista. Pyörän (Felt F4) kävin noutamassa Jyväskylän Sportiasta:



Pyörä tuli meille Picaron Elite-tiimille tiimipyöräksi Huntterin toimittamana. Ihan hyvältä pyörältä tuntuu ja runko ainakin on tukeva kuin mikä! Lopullisen ajoasennon hiomista joutuu hieman vielä odottelemaan, koska talvi jatkuu täällä täydellä tohinalla. Jonkin verran olen päässyt istumaan pyörän päälle kuitenkin ja rullat sekä traineri on ollut hetkittäin käytössä.

On muuten ensimmäinen pyörä, jossa minullakin on vihdoin miesten eturattaat. Compactit on nyt taaksejäänyttä elämää ja nyt pääsee tykittelemään 53 piikkisellä etulaipalla. Noh, kyllähän viimekesänä tempomenestys oli kohtuullista 50-piikkiselläkin, joten ei kai sillä niin hirmuisesti ole merkitystä. :)

Tempoprojekti etenee hiljalleen. Niin ja asiahan oli niin, että "johan on aikoihin ajettu-projekti" ei ole ainoastaan tempopyörän rakennusprojekti. Tarkoitushan on löytää kunnon peli alle ensi kesäksi, mutta erityisesti valmistaa ukkoa iskukuntoon tempokisoihin. Tämän asian tiimoilta palaan juttuun jälleen lähiaikoina...

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Talvifiilistelyä Joensuusta

Jos talvi on ollut kylmä, niin onhan se ollut myös kaunis. Tässä hieman kännykkäotoksia maaliskuulta 2010:

Maasturiulkoilua toissapäivältä:


Hiihdellen eilen:



Lumimaisemaa harjujen päältä:


Hiljainen urheilukeskus:


Giant helmikuun lumissa:


Maantiepyöräkin odottelee kovasti pääsyä blogisivuille; pitänee lisäillä siitä juttua lähiaikoina.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Suoja takahaarukkaan Ollin tapaan

Antakaa hyvä ihmiset nyt toipuvalle potilaalle anteeksi ja ymmärretään, ettei blogikirjoitusten laatu aina pysy määrän mukana. Oikeastaan tämän päivän blogimotto: "määrä korvaa laadun" päteekin hyvin suomalaisiin pyöräilijäpiireihin, joissa harjoittelu suunnataan yleisesti turhan usein määrään, ei niinkään laatuun.

Tästä se siis lähtee:
Tänään siis askarrellaan p**karrellaan (en olisi muuten käyttänyt jälkimmäistä sanaa missään nimessä, mutta sopii niin hyvin läheisesti tutustumaani norovirus-teemaan) takahaarukkaan suoja ketjun iskuja vastaan.

0.5) Huomaat olevasi tee-se-itse-mies, etkä suostu hankkimaan tähän tarkoitettua suojaa suoraan pyöräliikkeestä.

1.) Huomataan kisatason sisärenkaan puhkeaminen yllättäen ja todetaan vaurion laatu. Reilun sentin halkeamaa ei voi paikata, joten sisärengas sopii oikein mainiosti päivän tarkoitukseen. Into nousee: "tästähän tulee kevyt suoja takahaarukkaan, mutta missä on sopiva pyörä?"


2.) Sitten etsitään pyörä, jossa ei haarukan suojaa vielä ole. Samalla suojan tarpeellisuus todella todetaan (ketju lyö kivikkoisilla pätkillä hienoon ja arvokkaaseen runkoon, jotain on siis tehtävä).



3.) Seuraavaksi leikataan sisärengas esimerkiksi reiän kohdalta kokonaan poikki.


4.) Mitataan takahaarukan pituus, jotta sopivan mittainen pätkä saadaan renkaasta leikattua. Suoritetaan toimenpiteen jälkeen myös leikkaus.



5.) Suoritetaan sisärenkaalle ruumiinavaus televisiosta tuttuun CSI/NCIS tyyliin. Tai, no ehkäpä suora viilto kokomatkalta on parempi.


6.) Sopivan mittainen pätkä sisäkumia asetellaan hyvin takahaarukalle ja kiinnitetään esimerkiksi nippusiteillä, tosin teippikin varmasti sopii tähän aivan hyvin.


7.) Katkotaan ylimääräiset pätkät nippusiteistä poikki.


8.) Todetaan kuinka hieno suojasta tulikaan ja simuloidaan sisätiloissa tulevaa ketjun liikettä kivikossa.



9.) Hyvin toimii! :) Kolmen vuoden päästä huomaat, kun irroitat suojaa haarukasta, että juuri se kovimmille iskuille altistuva rungon kohta on kuin uusi.

Hyvää tässä suojassa on perinteiseen erkkarin käyttöön ainakin se, että sisärengan suodattaa iskujen ohella myös äänitekijän eli kolinan hyvin vähäiseksi. Aikaa kesäkelissä suojan tekemiseen menee alle 5 minuuttia, talvella sitten katkeilevien nippusiteiden ja jäätyneiden sormien kanssa noin 6,5-8 min.

Päivän pyöräilypähkinä

Mikä on uusi ja sihisee ja suhisee itsekseen olohuoneessa?
- Maxxis überkevyt sisärengas tietysti.

Jokainen voi päätellä minun kannan asiaan, että kannattaako kyseisiä sisärenkaita hommata minkäänlaiseen käyttöön. Noh, jotain hyvää asiassa kuitenkin! Saapahan rakennettua kevyen ja lähes huomaamattoman ketjusuojan takahaarukkaan. Rakennusprojekti kuvineen pikapuoliin tässä blogissa.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Päivän arvoitus

Mikä ei nuku öisin, mutta pesee tunnin välein hampaitaan?
- Olli noroviruksessa tietenkin.

Eli ei mene ihan putkeen täällä tällä hetkellä; tai varsinkaan pe-la välisenä yönä. Kevään tavoileltu kisapaino tuli kyllä saavutettua ja jopa alitettua nopeasti, kun alle vuorokauden aikana kehon paino sukelsi 72 kilosta alle 67 kiloon. Siinä samalla miehen olotila meni jo sen verran heikoksi, että oikein mikään ei näyttänyt hyvältä ja huumorintajukin alkoi hiljalleen loppua. Juuri nyt kuitenkin menee jo hitusen paremmin ja minimaaliset ruoka-annokset pysyvät onneksi sisällä.

Alkuvuosi on kaiken kaikkiaan ollut hieman vaikea sairastelujen ja kovien pakkasjaksojen johdosta. Näistä erinäisistä syistä yhtenäisiä ja selkeitä harjoitusjaksoja ei ole juuri kertynyt, joten odotukset aurinkoisemmasta keväästä ja paremmasta treenifiiliksestä ovat korkealla.