maanantai 25. tammikuuta 2010

Lumikenkäilyä peruskuntoiluksi

Tänään oli ohjelmassa lauhassa -20 asteen pakkasessa reilu kaksi tuntia lumikenkäilyä. Aurinko paistoi ja muutoinkin mieli janosi ulkoilemaan. Mikäs sen hienompaa kuin pakata reppu ja lähteä talsimaan puuteriin..

Mikäli lumikenkäillen on tarkoitus tehdä ihan jonkinlainen harjoitus (esim. peruskuntotreeni), kannattaa ainakin ensimmäisillä kerroilla pitää sykemittaria mukana. Sen avulla oppii nopeasti tuntemaan kehoaan ja sitä, että minkälaisessa maastossa (puuteri vai polut) ja millä vauhdilla on edettävä, jotta tavoiteltava sykealue toteutuu.

Mikäli lumikenkäily lajina on hieman vieras, niin tässä kuvassa hieman varustusta, jota tarvitsemme:



Varustukseen kuuluu:

1. Lumikengät,
2. Reppu, johon mahtuu lumikengät,
3. Sopivasti vaatteita huomioiden esim. pyöräilyn kohteelle ja lumikenkäilyn vaatimat eri tarpeet. Pyöräillessä viima on melkoinen, kun metsässä talsiessa tarkenee kevyemmälläkin vaatetuksella. Jonkinlaiset viritelmät estämään lumen pääsy kenkiin kannattaa myös suunnitella jo kotona. Minulla toimii melko mukavasti vanhojen tennissukkien varret.. nämä on niitä opiskelijaratkaisuja,
4. Kisatason cyclocrossari, jolla pääsee sinne, missä lumikengät alkavat olla tarpeelliset,
5. Sopivan vakava ilme tietenkin, ollaanhan sitä menossa treenaamaan..

Ja sitten vain reissu käyntiin. Alkuun tein vajaan 10 kilometrin fillarisiirtymän itse kenkäilypaikalle. Siellä lumikengät jalkaan ja eikun menoksi! Alussa meno oli vielä varsin innokasta:





Joskin vakavempaakin menoa oli hetkittäin havaittavissa. Näyttää kuin kodinavaimet olisi pudonnut hankeen, mutta onneksi näin ei asian laita ollut..



Lumikenkäily on oikeasti oiva keino harjoittaa peruskuntoa erityisesti kylmemmillä ilmoilla. Aika kuluu metsässä kuin siivillä ja aikaisempia polkuja etenemiseen ei välttämättä tarvita. Omien varusteiden mukaan voi reittiä suunnitella, että käveleekö valmiita uria vai meneekö hangen puolella. Tietenkin kylmän tullessa on mahdollisuus ottaa myös muutamia juoksuaskeleita, jos vaatetus on jäänyt alimitoitetuksi.

Mikäli umpihankeilu ei sillä kertaa satu kiinnostamaan, voi
ajankulukseen vaikkapa tamppailla talvipyöräilyyn soveltuvia polkuja. Kun pyöräkin on mukana, voi tamppaamiaan polkuja myös samalla kertaa testailla. Polun on painauduttava melkoisesti, että pyöräily onnistuu siinä ilman suurempaa taiteilua. Tänään totesin, että tamppailtavaa vielä riittää, sillä hieno "lähes hallittu" OTB (over the bar, engl. termi tangon yli lentämiselle) yllätti heti alkuun.

Mukavaa oli ja tästä voi hyvillä mielin suunnitella seuraavia pikkureissuja.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Alkutaipaleella vuonna 1997

Pieni historiaosuus tähän väliin.

Olen tässä viimeaikoina miettinyt, että mikä minut tähän lajiin sai niin kovalla vauhdilla lähtemään mukaan. Vanhoja kuvia selaillessa löytyikin sitten oiva otos vuodelta 1997, jolloin kaksi kaverusta ylpeänä esittelivät uusia pyöriään:



Tämä kuva on siis vuodelta -97, jota itse pidän varsinaisena "ensimmäisenä" harrastusvuotenani. Itse olen siinä etualalla ja naapurimies Eerikäisen Jouni siellä taustalla. Lapsuuden ajan parasta kaveria Jounia pidänkin minulle tärkeimpänä pyöräilyn pariin innoittajana. Jouni oli tainnut saada kipinän taas Hirvensalmelaiselta Ripatin Janilta, jonka keksimiä maastoreittejä Hirvensalmelle pääsin kesäisin silloin tällöin ajelemaan.

Nuo ylpeänä esitellyt maastopyörät ostettiin siis vuonna 1997. Minä pistin elämäni säästöt Schwinn Moab A1:seen ja Jouni osti sen ajan "tykkimerkin" GT Avalancen. Muistaakseni saimme pyörät jo ihan kesän alussa ja tarkoituksenamme oli mennä paikallisen Bike Team Mikkelin treenilenkille, kunhan keräisimme ensin hieman pohjakuntoa ja rohkeutta. Ajotunteja kertyikin heti ensimmäisestä kesästä aika mukavasti ja jossain välissä uskaltauduimme mukaan BTM:n yhteislenkeille. Pyöräilyseurasta löytyivät seuraavat minun fillaroinnille tärkeät ihmiset, kuten: Saalastin Sakari, Riparin Ari, Saksan Janne, Elorannan Antti ja Tuomenpuron Petri. Erityisesti kaksi edellämainittua kannustivat jo ensimmäisenä kesänä lähtemään kisaamaan MTB-enduro nimiseen lajiin.

Ensimmäiset kisamme ajettiin Jounin kanssa samana kesänä Hartolassa. Edessä oli legendaarinen "Päitsi", jonka kokonaispituus oli 70 km, joista kahdeksan pikataipaletta muodostivat yhteensä 25 kellotettavaa kilometriä. Siinä oli minulle, viimeisiä viikkoja 13-vuotiaalle pikkumiehelle, sekä juuri 15 vuotta täyttäneelle Jounille ajamista kerrakseen ensimmäiseksi kisakoitokseksi. Kisasarjoja junnuille ei juuri silloin vielä ollut ja oltiin mukana M18- sarjassa. Tuo kisa on minulle ainakin ollut ikimuistettava ja siitä lähtien maastopyöräily on pitänyt minut otteessaan.

Oi niitä muistoja...

tiistai 12. tammikuuta 2010

Suomen MTB marathonit

Tässä ajankuluksi päätin hieman listailla maastopyöräilyn maratonkisoja, joista minulla on kokemusta. Kovin kattavaa listaa en vielä ainakaan tässä vaiheessa jaksanut tehdä, mutta ehkäpä tätä jaksaisi aina välillä käydä päivittämässä. Koitan laittaa aikanaan linkkiäkin tuohon kehykseen oikealle..

Mutta tästä se lähtee! Suomen MTB-marathonit minun silmin:

Korson maraton- vaihtelevaa polkuverkostoa, jossa tasaisesti juurakkoa. Metsäosuuksien lisäksi radalla on Lyhyitä asfalttipätkiä, mutta ei erityisemmin nousuja (kierroksen lopulla yksi reilumpi nousu). Pyörävalintana suosittelisin Korsoon täpäriä, sillä reiluhko juurakkomäärä poluilla vie hiljalleen voimia. Onhan Korsossa tosin menestytty myös jäykkäperäisillä, joten siinä mielessä pyörän valitsemisella ei liene sen suurempaa merkitystä. Korson kilpailu ajetaan tavallisesti touko- kesäkuun vaihteessa ja perinteisesti kesän parhaat ajokelit ovat olleet Korson kilpailujen aikaan, suosittelen!

Vuokatti MTB on kuntoajotapahtuma kesäkuun alussa, joka tuli kalenteriin mukaan kesällä 2009. Kilpailureitin ja järjestelyiden kannalta hienosti läpiviety tapahtuma (esim. ajanotto hoidettiin esimerkillisesti chipillä). Kesän 2009 kilpailun kruunasivat räntäsade ja pari lämpöastetta. Kovin kylmä reitillä ei ehdi kuitenkaan tulla, koska rata on pääosin hieman muhkuraista ulkoilureittipohjaa ja sisältää verrattain paljon nousuja. Nämä elementit takaavat sen, että reitillä pysyy hyvin kylmemmälläkin säällä lämpöisenä. Ajettavissa sekä jäykkäperäisellä, että täpärillä, tosin itse valitsen tänne aina täysjouston. Hieno kisa kaikin puolin, suosittelen!

Jyväskylän maraton (Laajavuori)- perinteinen kesäkuun puolivälin maratonkisa, joka kannattaa yleensä ottaa ohjelmaan erityisesti silloin, jos mielii menestyä Tahkolla. Nousuja riittää kokoajan ja alamäet hetkittäin teknisiäkin. Ajofiilis nousee näillä eväillä lähelle Tahkon tarpeita, joskin Tahkolle tyypilliset tiepätkät puuttuvat (onneksi). Hyvä hapenottokyky jyrää ja kisa kyllä yleensä omiaan palauttaan maan pinnalle siinä mielessä, jos luulet olevasi kovassa kunnossa. Ehdottomasti must-tapahtuma kuitenkin joka kesä, suosittelen tätäkin!

Seinäjoen maraton
- hieno ja vaihteleva reitti pohjanmaan lakeuksilla. Paikkakunnan ainoata mäkeä on onnistuneesti hyödynnetty radan suunnittelussa ja täysin tasamaata kisa ei näin ole. Polkupätkät ovat hieman tavallista maratonkisaa teknisempiä ja ajotaidoilla pystyy hieman paikkaamaan, jos kuntotekijöissä on vielä parantamisen varaa. Parempi menestys on toki taattu, jos sekä kunto, että ajotekniikka ovat kohdillaan. Polkujen lisäksi ajetaan jonkin verran ulkoilureittipohjaa, joissa saa herätellä sitä sisäistä maantiekiitäjää esiin. Reitillä oli ainakin kesän 2009 kisassa parikin kohtaa, joissa rengasrikon vaara oli ilmeinen, eli ajosilmä kannattaa pitää koko ajan auki! Toivottavasti Seinäjoki pysyy kalenterissa, hieno ja monipuolinen rata! Suosittelen lämpimästi.

Tahko MTB- legenda suomalaisille maastopyöräilijöille. Radalla hyvinkin teknisiä paikkoja, mutta myös kohtalaisen pitkiä tiepätkiä. 60 km reitti sisältää kolme kappaletta suomalaiselle mittapuulle ISOA nousua, jotka vaativat aina kuskeilta veronsa. Mäkien päältä pääsee yleensä ajamaan useampia kilometrejä kohtalaisen teknistä polkua ja vauhdikkaita laskuja. Hieno tapahtuma, jossa puitteet, palkinnot ja muut loistotasolla! Sunnuntaina mahdollisuus vielä osallistua ylämäkikilpailuun, jossa edellispäivän maitohapot on hyvä ravistella Tahkon rinteille. Ehdottamat suosittelut!

Kuusankosken maraton on perinteinen pururata-maraton hyvällä tavalla sanottuna. Täällä pärjää myös maantiepohjilta kisaavat ajajat, koska rata seuraa hyvin paljon paikallista pururataa. "Vääntöwateilla" pärjää täällä. Reitillä on jonkin verran nousuja, mutta ei kuitenkaan mitenkään erityisen paljon. Rata sisältää purun lisäksi kuitenkin jonkin verran vauhdikkaita polkupätkiä, joissa teknisesti taitavat ajajat saattavat päästä oikeuksiinsa ja jopa ratkoa kilpailua. Aloittelevalle maastopyöräilijälle ehkäpä se ”teknisesti helpoin” maraton-osakilpailu Suomessa. Suosittelen!

Nuuksio, Espoo on elokuun lopulla ajettava perinteinen maratoncupin osakilpailu, jonka kilpailumatka on normaalisti ollut hieman alle 60 km. Vuonna 2009 ajettiin poikkeuksellisella reitillä, eikä perinteistä järven kiertoa kuulunut täysin ohjelmaan. Sen sijaan reitillä oli tuttujen polkupätkien lisäksi verrattain pitkät asfalttipätkät, joissa tasainen tehokas pyörittäminen oli ensiarvoisen tärkeää. Toivottavasti kisarata säilyy samana, mitä se oli ennen vuotta 2009, jolloin maastopyöräilytaidot joutuvat hieman suuremmalle haasteelle ja muutamat herkulliset polkuosuudet saadaan taas mukaan reitille. Henkilökohtaisesti olen pitänyt Nuuksion kisasta erittäin paljon, varsinkin tällä "vanhalla" radalla. Omat ajot eivät kuitenkaan ole suoriutuneet ongelmitta, sillä lähes perinteen omaisesti olen aina jotain mokaillut Nuuksiossa.. on sitten kyse ollut pyörän rikkomisesta, lihasten krampeista tai harhailuista. Pääosin näistä kaikista kuitenkin voi syyttää ainoastaan itseään. Onhan tämäkin yksi kesän must-jutuista, suosittelut!

Tähtisadeajot, Nyrölässä on noin 70km pitkä MTB tai cyclocross-pyörällä ajettava maastopyöräily kilpailu Jyväskylän lähellä. Vuonna 2009 kyseinen kilpailu oli järjestelyiltään erittäin laadukas, joka sisälsi loistokkaat palkinnot, hienot saunatilat ja myös ruokailun kilpailun jälkeen. Erityismaininnan Tähtisadeajot saavat loistokkaasti merkitystä kilpailureitistä, josta kenelläkään ei varmasti ollut mitään valittamista; harvoin mutkia on merkitty 300m, 150m, 50m ennen mutkaa ja kolmella nuolella vielä mutkan kohdalla :). Tämä on ehdottomasti kilpailu, johon suosittelen kaikkia osallistumaan. Reitti on hyvin ajettavissa myös cyclocross-pyörällä, koska tiepätkiä on jonkin verran. Mäkiä riittää mukavasti ja polkuakin on siinä määrin, että ratkaisut voi tehdä myös maaston puolella. Mikäli kisa ajetaan myös kesällä 2010, niin koitan ehdottomasti päästä mukaan. Loistotapahtuma!

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Vuosi vaihtunut ja johan on pakkasia pidellyt..

Hyvää vuotta 2010 vaan kaikille! Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä ja ainakin täällä Pohjois-Karjalassa melko talvisissa olosuhteissa. Lunta ei ole vielä erityisen paljon, mutta pakkasta on sen sijaan riittänyt oikein kunnolla. Pyörä puolelta on edelleen hakusessa uudet pelit maastoon ja tietenkin tempoon. Saa nähdä, mitä tältä osin saadaan aikaiseksi, vai joutuuko sitä tekemään jotain kompromisseja. Elokuun lopusta alkanut palkaton opintovapaa jatkuu näillä näkymin helmikuun loppuun ja sitten maaliskuussa ollaan taas täyspäiväisesti työn touhussa. Ainakin taloudellisessa mielessä töihin on jo hieman suurempikin ikävä. Näin vapailla ollessa siviilityötä alkaa arvostamaan entistäkin enemmän ja toivon todella, että opinnot kääntyvät tästä ihan finaaliin asti, viimeistään seuraavien parin kuukauden aikana. Laskeskelin tuossa eilissä päivänä, että tälle 6kk mittaiselle opintovapaalle opintopisteitä on kertymässä noin 75, joten ei tästä ihan niin treenipainotteinen vapaajakso tulekaan, mitä ehkä silloin elokuun lopussa oli mielessä.

Mutta nyt takaisin tähän päivään ja urheilun pariin. Treenien suhteen pakkanen on hieman ongelmallinen, koska ulkona tehtävät treenit ovat vaikeita yli 20 pakkasasteessa. Peruskunnon kehittämisen ja maitohappokestävyyden sijaan on tainnut kehittyä enemmän pakkaskestävyys, josta ei valitettavasti hirveästi ole apua tulevan kesän kisoissa. Noh, olihan kesäkuun alussa 2009 Vuokatti MTB:ssä melko talviset olosuhteet, kun räntäsateessa startattiin kisaan.. oi oi, mitä herkkua se olikaan.

Täällä idässä pakkaskausi näyttää jatkuvan myös seuraavina päivinä ja treenit koostuvat minulla sitten pienemmistä osista. Treenejä koitan tehdä niiden lyhytaikaisuuden vuoksi 1-2 päivää kohti. Tuntimäärät jäävät alas, mutta toivotaan, että sitten keväällä ajohaluja riittää oikein kunnolla. -30 asteessa ei nimittäin paljon yli tunnin treenejä ulkona ole syytä tehdä, joten noihin treenipyrähdyksiin tulee lisättyä hieman minuutteja vielä rullien päällä sisätiloissa. Näillä siis mennään.

Nyt taas opiskelujen pariin kirjojen ääreen..