lauantai 24. joulukuuta 2011

HYVÄÄ JOULUA!

Oikein rauhallista joulua ja liikunnan täyteistä vuotta 2012 kaikille!

-Olli-

Elli-kisu on nauttinut joulusta urakalla.


lauantai 17. joulukuuta 2011

Tiimi vaihtuu

Jotkut henkilöt ovat varmaan huomanneet, että ensi kaudelle tiimini on kokemassa muutoksia. Siitä kertovat niin SPU:n seuravaihtajalistaus, kuin myös tämän blogin oikealle reunalle kertyvät tukijoukot.

Asiasta hieman laajemmin myöhemmin.

lauantai 3. joulukuuta 2011

3. joulukuuta - nurmikko vihertää

Tänään oli erittäin komea syyspäivä. Aurinko paistoi ja pelloilla nurmikko oli mukavalla vihreällä oraalla. Hetkinen.. joulukuun kolmas päivä - mitä ihmettä?

Niin se vain on. Leuto marraskuu on tehnyt tehtävänsä ja ainakin täällä Hämeessä luonto on hyvin syksyisessä kunnossa. Ei paljon komeampaa lenkkisäätä voisi Suomessa tähän aikaa pyöräilyn näkökulmasta toivakaan. Tiet olivat rutikuivat pitkästä aikaa ja aurinko paisteli komeasti koko lenkin ajan. Ainoastaan kertaalleen fillari haki hieman uutta linjaa jäätyneen vesilamingon ylityksessä mutkassa. Kaiken lisäksi repäisin oikein kunnolla ja pakkasin tänään mukaani juhlallisesti puoli litraa urheilujuomaa. Rasvat antavat energiaa jo ihan kohtalaisesti, joten nyt pienen lisäenergian ja nesteen nauttiminen pitemmillä lenkeillä on paikallaan.

Päivän saldo 85 kilometriä aurinkoisia teitä ympäriinsä. Ajoaikaa kului tasan kolme tuntia.

Sään puolesta kyllä toivoisi jo talven saapumista. Hiihto ja erityisesti perinteisen tasatyöntö säästäisi jalkoja viikon rasituksilta ja tuntimäärä olisi helpompi pitää korkeampina. Fillarilenkkien perään heitetyt reilun tunnin "palauttavat" juoksulenkit eivät ole oikein toimineet tarkoitetulla tavalla. Pitäisiköhän hakea vielä kajakki talvisäilöstä ja lähteä melomaan Vanajalle.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Marraskuu - treenien parissa mennään

Kesän loppupuolella sitä joskus ihmettelee, että kuinka voisin jaksaa treenata marraskuussa. Aikana, kun kaikkialla on pimeää, märkää ja kylmää. Elokuussa joskus on niin väsynyt olo, että lenkki jää väliin pilvipoutasäällä, kun lämmintä on "vain" 19 astetta.

Tänä vuonna kaikki on ollut toisin. Mennyt kausi meni tuloksellisesti hyvin, vaikka treeniä tuli melko vähän ja kisoja kiersin säästellen. Kaudella 2011 treenitunteja kertyi yhteensä noin 350. Saldona Tahko 120km voitto ja parissa SM-kisoissa samalla loppusuoralla voittajan kanssa. Toisin sanoen treenit, joita tehtiin, onnistuivat hienosti. Kauden vähäinen kisaaminen ja progressiivinen treeni näkyi myös kauden loputtua Keravan cyclokisoissa lokakuun alussa. En millään olisi malttanut lopettaa kautta siihen kisaan ja lenkeillä käyntikin maittoi - ihan erilailla kuin aikaisempina vuosina.

Kaikesta huolimatta cyclo SM-kisojen jälkeen pidin kolmisen viikkoa matalaa profiilia pyöräilystä. Siinä samalla aloittelin varovasti juoksuharjoittelun. Välillä tuli hypättyä pyörän päälle ja lenkit mentiin yleensä mallilla "tunti haipakkaa". Lokakuu kului nopeasti ja syksyn edettyä siirryttiin viettämään marraskuuta. Tänä vuonna marraskuussa alkoi konkreettinen kauteen 2012 valmistautuminen. Tulevalle vuodelle ote treeniin tulee olemaan napakampi kuin koskaan ennen (siihen ei tosin paljon vaadita).

Tänään on vielä päivä jäljellä tämän vuoden marraskuuta. Pyöräilykilometrejä on tässä kuussa kertynyt 680. Metriäkään ei ole ajettu kenenkään peesissä. Kuukausittain työmatkoista kertyy noin 200 ajokilometriä treenikilsojen päälle. Työmatkoja en toisaalta laske kuuluvan harjoitteluun. Fillarilenkkien lisäksi kuukausi on pitänyt sisällään melko paljon juoksua. Aulangon mäkiset ulkoilureitit ovat olleet kovassa käytössä ja harvassa ovat ne kerrat, kun juoksulenkki on jäänyt alle tuntiin. Yleensä juoksulenkit ovat sisältäneet vähintään muutamia loikka- tai koordinaatioharjoituksia. Pohkeet ja reidet ovat olleet ylämäissä todella kovilla hetkittäin. Juoksukilometrejä on laskujeni mukaan kertynyt marraskuussa noin 115.

Yritystä ainakin hieman siis on. Katsotaan, missä vaiheessa tämä ukko alkaa taas treenistä lipsumaan. :)

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Talvilenkit

Näin on talvi hiljalleen saapumassa myös Hämeenlinnaan. Eilen launtaina aamulla oli maassa jo ohut valkoinen lumikerros. Päivän aikana se ehti sulaa, tosin tänään sunnuntaina lämpötila on pysynyt visusti pakkasen puolella.

On ollut hyvä valmistaa kehoa talven pyörälenkkejä varten. Tänään pyörittelin mukavasti reilun parituntisen kylmemmässä kuin -5 pakkasasteessa. Mikään paikka ei kylmettynyt, joten talven suhteen näyttää hyvältä. Yleensä keho vielä karaistuu talven edetessä ja jos nyt ensi pakkasissakin homma toimii, niin hyvältä näyttää.

Treenit ovat sujuneet ihan mukavasti ja varsinkin juoksupuolella on tapahtunut kehitystä. Reidet ja pohkeet ovat olleet kovilla Aulangon kilometrimäessä, jota on tullut pompittua ylös aika usein. Kohtahan sitä pysyttäisiin jo Utranharjulla Karsun hankijuoksuilla ryhmän mukana (sitä treeniä tulee satavarmasti talvella ikävä). Terveisiä vaan Leppäsen Jaskalle ja Okkosen Mikalle!

lauantai 12. marraskuuta 2011

Rasva palaa ja sen kyllä tuntee - urheilijan ketoosi

Karppaukset ja ketoosit puhuttavat tällä hetkellä Suomessa aikamoisesti. Urheilijana ei tietenkään karppausta ole syytä edes harkita, mutta tuo ketoosin tunteminen on tavallista varsinkin näin syksyaikaan. Ketoosia ei siis saavuteta ruokavalion kautta, vaan treenien kautta. Muutaman viikon vähäisempi urheilumäärä alkoi kerätä milli milliltä rasvaa keskivartaloon. En juuri ole tottunut, että heikkojen vatsalihasteni päällä olisi yli puolta senttiä rasvaa.

Noh, siitä ei tarvitse enää huolehtia, koska tämän viikon treenit ovat jo tehneet tehtävänsä. Innostuin valmennusviikonlopun jälkeen vähän miettimään omaa treenaamistani. Minun treenaamisestani on järjestelmällisesti puuttunut kaksi melko keskeistä asiaa – harjoituspäiväkirja ja harjoitusohjelmat. Parhaimmillani olen tässä viimeisen 10 vuoden aikana suorittanut suunniteltua harjoitusohjelmaa putkeen noin kolme viikkoa, ja se tapahtui lopputalvella 2011. Harjoituspäiväkirjaa en ole pitänyt sitten 16 ikävuoden jälkeen. Jotta treenin kautta voin paremmalla todennäköisyydellä saavuttaa konkreettista kehitystä, on tilanteeseen viimeistään nyt puututtava.

Tällä hetkellä on vankasti mielessä rakentaa suunnitellumpi vuosi 2012. Suunnitelmassa tärkeää on hyödyntää se tietomäärä, jonka olen sisäistänyt omasta kehostani ja treenien vaikutuksesta tässä reilun 15 vuoden urheilun aikana. Vaikka minua ei saa yleensä pysymään urheilematta muutoinkaan, on suunnitelman kautta odotettavissa ainakin jonkin tason lisäarvon saavuttamista. Suunnitelman kautta jokaiseen treeniin voi asettaa ennalta jonkin teeman. Kuukausitasolla eri teemojen tasapainoa ja suhdetta on siten helpompi seurata. Suunnitelman avulla on myös mahdollista saavuttaa treeneissä niitä kuuluisia kriittisiä kilometrejä ja tunteja, joilla oikeasti kehitytään.

Niin, mutta sitten siitä ketoosista. Olen tällä viikolla päättänyt treenailla kuusi päivää. Ajatuksena ajaa joka toinen päivä pyörää ja välipäivät vietetään pururadalla juosten. Pitkä juoksutauko (yleensä juoksu on mukana treeneissä noin pari viikkoa vuodessa) on tehnyt tehtävänsä ja juoksu on ollut melkoista tuskaa. Erityisesti pohkeet, penikat ja nivuset ovat olleet kovilla. Siitä huolimatta juoksulenkeillä olen pyrkinyt saavuttamaan tunnin rajapyykkiä ja treenipaikkana on ollut Aulangon mäkinen ulkoilureitti. Keskiviikkona tuli vedettyä jopa ensi kertaa elämässä sauvarinnettä 7km lämmittelyjuoksun perään. Eilen taas ylämäissä tarvottiin hitaasti, mutta varmasti ”jättiläisharppauksilla”, eli pitkä askel eteen ja syvällä telemarkilla käytetään taaemman jalan polvi maassa. Oi sitä huutoa reisissä! 

Keho ollut ihan ihmeissään, mutta samalla fiiliksissä näistä treeneistä. Iltaisin joka paikkaan kolottaa ja jos hiilarit on loppunut lenkin aikana, niin on sellainen hieman pahoinvoinnin tapainen olotila iskee jo lenkillä ja vielä useiden tuntien jälkeen treenistä sama tunne jatkuu; se on meidän urheilijoiden ketoosi. Rasva palaa ja keho ymmärtää taas, millaiseksi sen on tultava, että homma toimii.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Valmennusoppia hakemassa

PVT, eli pyöräilyvalmentajan tutkinto alkoi tänä viikonloppuna. Ensimmäinen lähijakso opiskeltiin Varalan urheiluopistolla ja täytyy sanoa, että ihan mielenkiintoinen viikonloppu takana. Reilu 40 innokasta valmentakokelasta kuulivat, kuinka Latviassa kehitetään maantiepyöräilyhuippuja ja saimme melko kattavan kuvan toiminnan luonteesta.

Olin ennen viikonloppua hieman peloissani siitä, että koulutuksessa vannottaisiin ainoastaan "25h viikossa pk:ta"-malliin, mutta näin ei ollutkaan. Ainakin Latviassa tehoja ajetaan jo nuorena ja vuosittain heti helmikuun alusta lähtien. Ei tämä oma säätäminen siis kovin paljon eroa heidän touhuista, vaikkakin omat tuntimäärät jäävät alle puoleen heidän järjestelmän 17-18v poikien ohjelmasta ja siellä eletään treenien ehdoilla täysin. Vai miltä kuulostaisi vajaan kahden kuukauden pyöräilyleiri helmi-maaliskuussa? Noh, onhan minullakin leirikokemusta, eli ainoa fillarileirini - yksi viikko Mallorcalla ja silloin yli puolet kipeänä.

Viikonloppu jätti kyllä hyvän kipinän päälle myös omaan treeniin ja en meinannut millään malttaa odottaa, että pääsen kotona pyörän päälle ja lenkille.

Tämän valmentajakoulutuksen jälkeen lähtee muuten suomalainen pyöräily nousuun. Kaikki me, eli 40 tulevaa valmentajaa lupailtiin, että valmennetaan Suomeen yksi pyöräilyn maailmanmestari lähivuosien aikana. Yeah!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kellot talviaikaan

Näin se aika rientää. Kesä on todella taaksejäänyttä elämää ja oikeastaan elellään jo loppusyksyä. Kellot siirtyivät yöllä talviaikaan ja tämähän tarkoittaa sitä, että pimeä tulee jo viiden aikaan iltapäivällä; joulukuussa jo kolmelta. Pihalla on siis pääosin aivan uskomattoman pimeää ja varhaisin aamulla töihin mennessä pitää olla tarkkana, että autoilijat havaitsevat meidät fillareilla liikkuvat työmatkalaiset. Valoisuutta toisi kovasti lumi ja sitä ainakin minä odottelen kovasti. Valoisuuden lisäksi lumi tuo pyöräilijälle oivat talviharjoittelumuodot, kuten hiihdon ja lumikenkäilyn lajivalikoimaan lisäksi. Joensuussa ei ollut poikkeuksellista käydä ensi kertaa luonnon lumilla hiihtämässä vielä lokakuun puolella. Täällä Hämeessä lämpötila on pysynyt vielä todella vankasti plussan puolella.

Kohti uutta kautta

Seuraavan kerran pitäisi olla kunnossa joskus toukokuussa. Tämä luo omanlaisensa haasteen pyöräilijälle Suomessa. Talviaika pitäisi malttaa rakennella pohjaa ja kestävyyttä, mutta toisaalta talvella on hyvä aika kehittää kehoon voimaa ja miksei kisavauhtiakin. Kaiken olisi oltava tasapainossa, että toukokuun tullessa keho olisi sopivan kovassa iskussa, mutta silti kunnon olisi tärkeää kestää aina lokakuun alkuun saakka. Talvella liikaa revitellyt vauhtikestävyyslenkit taas saattavat väsyttää ihmisen jo ennen kauden alkua. Ylenmääräisellä pk-jauhannalla taas on vaara ajaa keho kunnolliseen pk-jumiin, jolloin kisavauhdin löytyminen voi olla koko kesän aikana hyvin haastavaa. Suomalaisella (maasto)pyöräilijällä haasteita siis riittää.

Ensi kautta odotan jo todella kovalla innolla. Tämä johtuu siitä, että minun pyöräilyyni vuodelle 2012 on tulossa melko paljon muutoksia. Saa nähdä mitä lähiaikoina tämän suhteen selviää.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Uusi kausi on alkanut

Se on sitten siirtymäkausi pidetty ja uusi kausi on ollut jo kolme päivää käynnissä. Maastopyöriä kun ei tallissa enää ole, niin pari lenkkiä on tullut survottua crossarilla. Aulangon mäet ovat tulleet entistä tutummiksi, koska lenkkien laatu on ollut enemmänkin mallia lyhyttä ja napakkaa. Harjoittelu on hyvin pitkälle tätä, mitä vuosijaksotuksestani olen joskus aikaisemmin avautunut. Tästä klikkaamalla pääsee pitempään tekstiin (löytyy myös tuolta vasemmalta harjoitusfilosioista).



Niin se vain lepo tekee ihmeitä. Tänään muun muassa tuli hankittua PS3, joten koville pakkasjaksoille on sitten töiden jälkeen tekemistä. Eihän tuota muuten, mutta kyllä nyt velimies pitää Fifassa pöllyttää, kun ei pyörällä uskaltaudu minua haastamaan. ;)

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Otsikko pielessä?

Voiko urheilija kirjoittaa blogia, nimeltä Maastopyöräilijän tie, jos hänellä ei ole tallissa yhtään maastopyörää?

Sellainen tilanne on täällä päällä juuri nyt. Aika harvinaista meikäläiselle, että paras maastokykyinen pyörä tallissa on crossari.

Täällä mietitään kuumeisesti ensi kauden kalustoa ja onhan tässä syksyllä tulossa kerrontaan varmaan jotain muutakin. Palataan niihin asioihin jonkin verran myöhemmin, kun asiat varmistuvat.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Cyclocross SM-kisat 2011/2012, sekuntipeliä!

Tiukkaa menoa oli tänään. Parin viikon flunssailu ei tarjonnut optimaalista valmistautumista, mutta paitakin olisi ollut tarjolla tänään. Loppukiriin mentiin ja tiistaina huippukuntoa esittänyt Sami Tiainen korjasi potin. Itse nyhväilin taas lopun ja ajamattomuudella ansaitulle sijalle 5 samalla ajalla kärjen kanssa.

Kilpailu alkoi sähäkästi ja ensimmäinen kierros mentiin jo melko tiukkaa vauhtia. Kierrosaika oli vain hiukan yli kuuden minuutin. Kärkeen oli muodostunut kuuden ajajan joukko, joka piti sisällään kaksi TWD:n miestä, kaksi Picarolaista ja lisäksi mukana olivat Kananen ja Ojala. Toisella kierroksella ensin Sami pisti urut auki ja muut joutuivat vastaamaan kovaan tykitykseen. Ruohikkomäen jälkeen purulla vauhdin tasoituttua Rossi iski hanakasti irti ja Samin ollessa muutoin keulilla hieman tukkona eroa alkoi syntyä nopeasti. Kakkostilasta taistelemaan jäivät: minä, Kangaskokko, Tiainen, Ojala ja Kananen. Kakkosporukassa pidettiin ihan hyvää vauhtia, mutta Rossi näytti karkaavan selkeään voittoon.

Kisan puolivälissä kaikki kuitenkin muuttui. Juoksuesteille tultaessa huomasin, että Rossi on pyöränsä kanssa lippusiimojen toisella puolella. Pyörä oli pettänyt ja yhtä-äkkiä meidän kakkosporukka taisteli siniristipaidasta. Alkoi vaihteleva hiillostus.

Kukaan ei tehnyt mitään erityisiä iskuja, mutta vauhti pidettiin melko kovana toivoen, että viiden porukka alkaisi harventua jossain välissä. Itse otin mielelläni kärkipaikkaa nousuissa ja lopun nurmikenttäpätkällä, koska niissä ajo tuntui jatkuvasti hyvältä.
Tiukaa vääntöä nurminousussa, allekirjoittanut kärjessä. Kuva: Antti Kuitto

Maali lähestyi kierros kierrokselta, eikä mitään mullistavaa tapahtunut. Viimeinen kierros alkoi lähestyä. Juuri ennen viimeistä kierrosta juoksuesteillä vasen takareiteni kramppasi. Onneksi olin tuolloin kärkipaikalla ja maalisuora ajettiin aina iisisti; käytännössä kaikilla kierroksilla. Sain krampin auki ajoissa ja olin vielä hyvin mukana kärkitaistossa. Viimeisen kierroksen alkaessa pidin paikkani kärjessä ja lähdin siltä paikalta radan alkunousuun. Maaliin oli vain vajaa kolme kilsaa matkaa.

Lähdin kärjessä ajamaan nousua rennon kovaa ylös kunnes nousun puolivälissä huomasin Tiaisen iskevän rajusti ohitse. Liimauduin Samin takarenkaaseen ja saatiin pienen laskun ja shikaanin jälkeen lyhyelle asfalttipätkälle jo 30m kaula muihin nähden aikaiseksi. Harmittavasti en päässyt asfaltilla heti Samin peesiin, vaan jouduin kirimään täysillä hetken, että pääsisin taas takarenkaaseen kiinni. Samalla Sami tarjosi vetopaikkaa ja huuti ”aja”! Toki olisin ajanut, jos tuota muutamien sekuntien täyttä maksimivetoa ei olisi ollut jaloissa. Porukka kasaantui jälleen hiekkatiepätkällä ja niinpä pian voittokamppailu oli jälleen viiden kauppaa.

Viimeisellä kierroksella nurmimäelle pääsin hyvin kakkostilalla. Sami oli kärjessä. Mäen toisen puolen juoksussa Kimmo kuittasi ohitseni ja laskettelin alas purulle kolmannella sijalla. Arvelin paikan olevan hyvä, koska en uskonut Kimmon jäävän Samista tässä vaiheessa. Toisin kuitenkin kävi.. Sami alkoi jättämään Kimmoa metri metriltä ja olin siinä hetken aikaa hämilläni tilanteesta. Ojala käytti tämän tilaisuuden hyväkseen ja hyökkäsi vauhdilla minun ja Kimmon ohi hieman ennen maalikentälle saapumista. Lähellä oli, että Ojala ja Kimmo olisivat kaataneet toisensa tuossa tilanteessa. Olin siis tiukasti neljäntenä ja Juha ihan siinä hollilla. Juoksuesteet menivät kohtalaisesti, mutta Sami oli jo toivottoman kaukana Ojalan kanssa. Kolmannesta sijasta taistelu käytiin Kimmon, Juhan ja minun välillä. Loppusuoralle tultaessa olin letkan hännillä ja en jotenkaan saanut mitään kiriä aikaiseksi. Juhalla oli kirin alussa pieni keskiö pelissä, joten Kimmo kuittasi pronssin Picaron miesten tyytyessä sijoihin 4 ja 5. Maalissa harmitti melkoisesti, cyclon SM-kisoissa sijalle 5 samalla ajalla voittajan kanssa! Ehkäpä olisin kaivannut cycloradalle enemmän nousua tai vaihtoehtoisesti kunnon kuraa. Nyt rata oli turhan paljon peesauksen piirissä, joten aikaisiin iskuihin ei ollut kannattavaa lähteä näin pienillä kuntoeroilla.

Zeus järjesti kuitenkin huippukisat ja oli aivan loistavaa olla mukana, suuri kiitos siis järjestäjille!

Tulokset:

Lähtö 5 klo 13.30 M-Elite
nimi seura aika krs
1 Tiainen Sami TWL 01:04:59
2 Ojala Henri KoiI 01:04:59
3 Kananen Kimmo VCR 01:04:59
4 Kangaskokko Juha Picaro 01:04:59
5 Miettinen Olli Picaro 01:04:59
6 Halme Samuel V8 01:07:39
7 Tähti Toni Picaro 01:07:40
8 Hietala Juhana CCH 01:08:21
9 Leppämäki Marko V8 01:08:45
10 Salonen Erkko CCH 01:09:20

lauantai 1. lokakuuta 2011

Kalusto iskussa, onko mies?

Kisoihin reilu vuorokausi ja kalustopuoli on viritetty täyteen iskuun.
Kuluneet renkaat ovat taaksejäänyttä elämään. Nyt pitäisi huomenna pitoa riittää. Näihin isketään huomenna se 4-5 baria ilmaa ja annetaan mennä. Jotkut puhuu cyclopiireissä jostain tuubeista ja pienistä paineista.. minä en sekoita hammastahnateollisuutta tähän lajiin vielä tänä vuonna.
Kuskin kunto on taas epävarmalla pohjalla, tosin kehnot kenraalit ovat toimineet hyvin tänä kesänä. Toivotaan, että sama meno jatkuu huomenna. Nyt vain kisafiiliksen hakua rauhallisissa tunnelmissa. Iltanuotio makkaroineen sopii tähän loistavasti!

torstai 29. syyskuuta 2011

CX SM-kisat lähestyy

Keravan cyclocrossin SM-kisat lähestyvät vauhdilla, enää reilu pari päivää starttiin! Kisavalmistautuminen meni hieman sekaisin tiistain Bianchi-cupista. Kovavauhtinen kisa olisi oikeasti kuulunut ohjelmaan vasta keskiviikkona. Nyt keskiviikko jäi lepopäiväksi ja sen sijaan keskityin sinä päivänä kaluston hoitamiseen. Renkaat alkoivat olla varsinkin takaa heikossa kunnossa. Ostin sitten elämäni kalleimmat renkaan paikallisesta Interistä. Kaksi Rocket Ron renkulaa oli hinnoiteltu lähtöhinnaltaan 60 euroon kappale, meinasin pyörtyä hinnan kuultua.

Tänään oli ohjelmassa vajaa tunti vaihtelevaa crossailua. Huomenna ajetaan pitempi siivu ja sitten lauantai lataudutaan kisoihin. Saa nähdä, miten sunnuntaina irtoaa!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Cyclocross - kisa Haltialassa

Tänään ajettiin "cyclokisa" Helsingin Haltialassa. TWD:n Sami Tiainen on jäätävässä iskussa!

Luulin osaavani kisapaikalle ihan hyvin ja saavuinkin jollekin metsämajalle ihan hyvissä ajoin. Eihän siellä ketään pyöräilijöitä ollut mailla halmeilla, mutta uskalsin pistää pyörän kasaan ja lähteä etsimään starttipaikkaa. Eipä aikaakaan, kun vastaan polki työmatkallaan Vastarannan Mikko ja yhdessä löydettiin pian starttipaikka. Mikko jatkoi kotiinsa, itse jäin ihmettelemään maastoon rakennettua temporeittiä. Päivän kisassa oli mukana vanha treenikaveri Joensuusta, Tiasen Sami. Vauhtia oli siis tiedossa, mutta en olisi uskonut sen olevan niin jäätävää.

Heti paukusta oli selvää, että Sami vie ja muut vikisee. Watteja pyöri vuoroin tuhatta vuoroin sataa ja vauhti oli aina Samin keulavuorolla uskomatonta. Tuskailin peesissä sen mitä kehtasin ja vetovuoroissa ei ollut iskua ollenkaan. Noh, maaliin tuli räpiköityä kolmantena, keskivauhti kisassa n. 33km/h, sykkeet 172avg/182max. Kaikki siis otettiin, mitä irtosi. Sunnuntaihin aikaa löytää jalkoihin kunnon iskua, jännät päivät taas edessä!

Tulokset:

Yleinen (8 kierrosta)
1. Sami Tiainen 45.35
2. Erkko Salonen 45.43
3. Olli Miettinen 45.44
4. Petri Lindqvist 48.24
5. Kare Eskola 48.25
6. Mikko Kivi 49.42
7. Otto Selen 51.02
8. Hiski Kanerva 51.08

Kiitokset Tuomakselle järjestelyistä, tulipa vuoden tuskaisin ja kovin treeni tehtyä. Oli ehkäpä vieläkin pahemman tuntuista kuin keväällä Kimmon peesissä Arolammen maantiekisassa.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Arkistojen kätköt: 1. SM-mitalini

Kirjoitin tuossa viime viikolla ajatuksia pyöräilytapahtumista, jotka minulle merkitsevät jonkin verran muita enemmän. Niinpä kaivelin arkistojen kätköistä kauden 2008 ensimmäisen SM-mitalini tunnelmia. Tätä blogia ei vielä silloin ollut pystyssä ja leikillisesti tuli kirjattua joskus blogityyppisesti ajatuksia Joensuun yhteislenkki-topiciin fillarifoorumille. Blogimaisuus johtui siitä, että välillä suorittelin siellä niin monologista keskustelua, että se alkoi näyttää nettipäiväkirjalta (nykyään Suur-Joensuu aihe on hyvin aktiivisessa käytössä foorumilla). Sieltähän pieni raportti sitten XCO:n hopeamitalista myös löytyi ja kunniallisesti ihan topicin sivulta 100.

--------
Rovaniemi XCO SM-kisa 10.8.2008

Rovaniemi tosiaan takana ja aika putkiloonhan tuo oma ajo meni. Toistakymmentä vuotta piti melkeen päivittäin painella, että sai vihdoin ihan oikean mitskun... ja kyllä vain lämmittää mieltä. Enää ei ole paljon petraamista, niin olis uran tavoitteet hanskassa.

Rovaniemelle ajeltiin isukkihuoltajan kanssa jo perjantaina ja päädyttiin Rovaniemen halvimpaan hotelliin yöksi. Illalla siinä käytiin Ounasvaaralla rataa tutkailemassa ja sitä nyppylää katsoessa alkoi jo jännitys yltyä. Olin melko varma, että seuraavana päivänä (kisapäivä) pillitetään taas häntä koipien välissä jossain kannon nokassa, niinkuin on ollut tapana tehdä SM-kisoissa tähän asti.

Kisaa edeltävä yö nukutti ihan mukavasti ja aamupalakin maistui normaalista kisapäivästä poiketen. Jostain syystä ihan "lukkojännitystä" ei vielä ollut syntynyt. Startti oli vasta klo 15 iltapäivällä, joten aikaa oli vielä radan tutustumiseen ja täydelliseen panikointiin.

Ratahan tuolla Rovaniemellä on aika viimisen päälle XC-kisaksi. Alussa tiukka reilun kilsan nousu. Sitten mukavaa tasamaa- kivikkoa ja loppuun vauhdikasta laskettelua, siitä pieni nousun töppyrä ja stadionkierrosten jälkeen 6 km takana ja "uusi kierros alkaa". Tuota oli edessä 7 kieppiä, joten kyllähän siinä alkoi puntti tutista...

Klo 15! (vihdoin) Starttivihellys ja kisa alkaa.. Oma ajo lähti ihan ok liikkeelle ja alkuvauhti oli sitä luokkaa, että täpöllä ajaen pysyi just hyvin kärkikahinoissa. Heti ekalla kiekalla oli selvää, että oma vauhti ei riitä kultakamppailuun, mutta putkeen mennessä muut sijat olisi mahdollisia. Siitä kisa eteni sitten siihen malliin, että Ojalan Henkka karkas minuutin päähän ja ite sain saman eron taaksepäin. Omaa jännitystä aiheutti, kun sähläilin juomahuollossa kahdesti tiputtamalla pullon ja sen noukkimiseen paloi varmaan puolisen minuuttia. Onneksi noilla ei ollut vaikutusta lopputuloksiin. Kokonaisuutena 7 kiekkaa kulki ihan mukavasti ja jalat ei painanut juurikaan ennen viimeistä nousua. Viimeiset kolme kiekkaa ajelin nousua lukuun ottamatta vähän iisimmin ja varsinkin laskuissa tuli palauteltua ihan kunnolla.

Maalissa sijana sitten hopeaa ja ensimmäisenä onnittelemaan tuli kaksi tummapukuista miestä. Toinen antoi puhuttelun ja varoituksen juomapullojen noukkimisesta huoltoalueella ja toinen pyyti mukaansa doping-testiin.

Kaikenlaista tuli siis koettua, mutta mukavaa oli pitkistä automatkoista ja hieman syksyisestä säästä huolimatta. Toivottavasti kukaan ei jaksa lukea tänne asti, itse en ainakaan jaksaisi.

--------

Näin siis fillarifoorumilla joskus elokuussa 2008. Itse asiassa kesä 2008 oli kaikin puolin hyvä kausi ja oli hyvin lähellä, että mitalisaldo olisi kasvanut toiseen mitaliin Kempeleen cyclocross-kisoissa. Siellä jouduin kuitenkin niukasti taipumaan viimeisillä kierroksilla neljänneksi ja nälkää crossipuolella jäi reilusti seuraavalle vuodelle.

torstai 22. syyskuuta 2011

Cyclocross SM-kisarata 2011/2012

Kävin tänään flunssan jälkimainingeissa tutustumassa Keinukallion crossin SM-kisarataan. 9 päivän ajamattomuus ja suoraan autosta leikkimielisen kisan viivalle pisti kehon aika kovaan testiin.

Pari kierrosta piti seurailla missä reitti menee ja sen jälkeen lisäsin vauhtia sen verran, mitä tuon ajotauon jälkeen oli mahdollista pistää peliin. Tuntuipa vaikialta ja rata liukkaalta! Rata on älyttömän nopea ja täällä myös peesamisesta saa hyötyä. Juoksuosuudet ovat varsin lyhyitä ja niillä ei tule pahemmin olemaan vaikutusta pyöräilyvauhtiin. Tulossa on hyvin mielenkiintoinen SM-kisa viikon kuluttua. Pitää muistaa, etä tämänkin radan luonne tulee osittain muuttumaan, kunhan saadaan kunnolla ajajia viivalle; varsinkin ruohikkopätkät alkavat tuntua todelliselta crossilta, jos sateet jatkuvat vilkkaina kisapäivään saakka. Ei muuta, kuin kaikki rohkeasti mukaan, hienot kisat on tulossa!

Ajoin radan myös kypäräkameralla ja kohtapuoliin tänne tulee video siitä.

Tässä radasta traileri:


Kuinka itse kilpailussa kävikään, sen voit lukea täältä!

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Crossivaihde silmään

Ylöjärven XCM-kisat alkavat olla jo kaukaista historiaa ja on aika siirtää katseita tulevaisuuteen. Sitkeä 8 päivän flunssa alkaa olla hiljalleen taittumassa ja nyt on jo kiire kerätä itsensä kuntoon ja vartalo Cyclocross valmiuteen.

Lähipäivät vietetään siis hyvin pitkälle crossarin päällä ja treenit sisältävät joitain jalkautumisia, mutta ennen kaikkea ajoa. Nythän olisi crossikeli parhaimmillaan.. vettä on satanut sen kolmisen tuntia putkeen. Ei muuta kun nurminousuja vetämään!

torstai 15. syyskuuta 2011

Kilpailuista jaloimmat

Kun on harrastanut jotain lajia hyvin pitkään ja on pyörinyt kilpailuissa pitkälle toistakymmentä vuotta, alkavat toiset kisat olla merkityksellisempiä kuin jotkin toiset. On siis kilpailuita, joissa on jotain erityistä. Jotain niin erityistä, että vuosi toisensa jälkeen ne saavat ihmiset mukaan viivalle tavoittelemaan sitä jotain. Suomalaisessa maastopyöräilyssä ja minulle henkilökohtaisesti tällaisia kisoja ovat XCO:n ja XCM:n SM-kisat. Hyvänä kolmosena seuraa cyclocrossin SM-kisat. Nämä kilpailut ovat minun rankingissa ihan omassa luokassaan.

SM-kisoissa määritellään kyseisen vuoden Suomen parhaat pyöräilijät. Kisapäivä on kaikilla pitkään tiedossa ja useat pyrkivät nostamaan kuntonsa huippuiskuun. Voittajalle jaetaan kultaisen mitalin lisäksi siniristin koristama ajopaita merkiksi Suomen parhaan ajajan tittelistä. Myös sijat kaksi ja kolme palkitaan mitalein. Silloin muilla ei palkinnoilla ole enää väliä. Ainoa, joka merkitsee, on mitali ja sen kautta tuleva arvostus satojen ja tuhansien tuntien treeneille ja vuodatetuille hikipisaroille.

Muistan kuin eilisen päivän ensimmäisen yleisen sarjan XC:n SM-hopeamitalini Rovaniemeltä kesältä 2008. Samoin Korsosta saavutettu XC:n SM-pronssi vuodelta 2009 on niin hyvin muistissa, että luulen sen vieläkin olevan viime kesältä. Cyclon puolelta 2009 saavutettu pronssimitali Laukaan Peurungassa on myös pyöräilymuistojen kärkiviisikossa. Vuosi 2010 jäi väliinputoaja vuodekasi, mutta tänä kesänä vihdoin pääsin myös XCM puolella mitalikantaan Ylöjärven Pirkka maratonissa. Erityisesti XCM-mitali antaa entistäkin enemmän uskoa taistella siitä siniristipaidasta jatkossa. Positiivisista muistoista voi ammentaa lisäenergiaa ja se tuo otetta kaikkeen tekemiseen.

SM-kisojen kanssa samaan tekstiin kehtaan mainita Tahko MTB:n. Onhan Tahkolla menestyminen omalta osaltaan huimaa ja antoisaa. Se on tapahtuma, joka kokoaa Suomessa suurimman määrän osallistujia ja palkinnotkin ovat omaa luokkaansa, jotain kuitenkin puuttuu. Sen tapahtuman perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä siitä, että kuka todella on Suomen kovin ajaja sinä vuonna. Tahkolla menestyminen on sitä paitsi paljon helpompaa kuin menestyminen SM-kisoissa. Tahko on kuitenkin kisa, josta nappiajolla saattaa jokin muistojälki mielen perukoille jäädä. Niin kävi mm. tänä kesänä 120km jälkeen ja siitä saan varmasti positiivista energiaa ensi kauden Tahkon lähtöviivalle.

Hiltusen Paavo kirjoitti blogissaan jokin aikaa sitten siitä, kuinka merkityksellisiä henkilökohtaisia urheilutapahtumia ovat sellaiset, joista mieleen jää jokin muisto. Se on juuri näin.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Ylöjärvi XCM SM-kisat 2011 - hopeinen kisaraportti

kuva, Ari Alanko

Kisaan lähdettäessä ennakkoasetelmat olivat jännittävät ja oma kunto täydellinen arvoitus. Olihan kenraali pari viikkoa sitten sujunut surkeasti ja muun muassa Jussi Rossille olin hävinnyt tuolloin vastaavalla matkalla yli 10 minuuttia. Hyvä treenipätkä (2vk) oli kuitenkin nyt alla ja vuosien mittaan olen vähän oppinut tuntemaan itseäni niin, että saan sen hetkisen parhaan itsestäni irti. Kunto nousee myös nopeammin silloin, kun ei tarvitse rakentaa kuntoa kokonaan alusta, vaan fokuksena on enemmin kaivella se kehossa oleva potentiaali käyttöön ja tulla sopivan tuoreena kisoihin. Näin kisan jälkeen voin sanoa onnistuneeni tässä.

Viiva oli täynnä kovia ukkoja. Arvelin, että tänään saattaa hyvänäkin päivänä sijoittua sijalle 6. tai vastaavaa. En tiennyt yhtään mitä odottaa.

Kilpailu lähti melko rauhallisesti käyntiin. Kärjessä pyöri muun muassa TWD:n ja Picaron kavereita, jotka eivät tavallisesti ole olleet kärkkymässä vetovuoroja. Alkupuolen harjupätkät mentiin siis suhteellisen sopuisasti ja väkeä oli vielä reilusti mukana. Takalenkkien polkujen alettua kärkeen muodostui hiljalleen kuuden ajajan letka, jossa mukana olivat Juha Kangaskokko, Jussi Rossi, Henkka Ojala, minä ja Kimmo Kananen. Skinssin Simo Sohkanen oli hieman aikaisemmin joutunut antamaan periksi. Vauhdista polkupätkillä vastasivat lähinnä Juha ja Kimmo. Nopeasti tuli selväksi, että Henkalla ei ollut ihan paras päivä ja varsinkin nousuissa Henkka oli pienissä vaikeuksissa. Oma ajoni tuntui yllättävän hyvältä ja yllätyin suuresti, että ensin Simo ja lopulta Henkka putosivat meidän kyydistä, vaikka minulla ei tuntunut vielä edes pahalta.

Polkuja pisteltiin menemään erityisesti Juhan johdolla ihan mukavaa vauhtia, mutta ulkoilureittiosuudet ajettiin kärkiletkan osalta aivan älyttömän hiljaa. Niinpä kierroksen lähestyttyä loppuaan Venäjän Alexander ja Henkka saivat meidän neljän ukon kärkiletkan kiinni. Kierroksen lopun nousuissa Ojala tipahti uudemman kerran ja hieman myöhemmin myös Alexander oli kadonnut takarenkaan tuntumasta.

Oli toisen kierroksen vuoro. Ensimmäinen kierros meni sykemittarin mukaan aikaan 1:06. Ensimmäisen kierroksen tavoin, myös toisella kierroksella harjupätkä kohti takalenkkien polkuosuuksia mentiin hieman rennompaa kyytiä. Oli selvää, että polkupätkien alettua alkaisi vauhtia tulla rutkasti lisää.

Näin kävikin, kun noin 40 kilometrin kohdalla kärkeen ampaisi seurakaveri Juha. Kimmo seuraili toisena jonkin aikaa, mutta huomasi pian, että ajorytmi ei tänään riittänyt Juhan tahtiin. Pääsimme helposti Jussin kanssa Kimmon ohitse ja liimauduimme Juhan vauhdikkaaseen ajoon mukaan. Nopeasti selvisi, että mitalikolmikko alkaa olla kasassa, jos mitään pahempia havereita ei tule sattumaan kenellekään. Toisen kierroksen jyrkissä nousuissa tunsin oloni vielä varsin voimakkaaksi ja arvelin, että tänä vuonna pääsen vihdoin ajamalla myös kierroksen lopun nousut ylös. Kärjessä olivat siis vuosikerran 1983 kaverit: Kangaskokko, minä ja Rossi. Tällä porukalla ollaan oltu samoissa kisoissa jo viime vuosituhannen puolella, joten kyseessä oli jo melko pitkän linjan maastopyöräilijät.

Kilometrit toisensa jälkeen maali alkoi lähestyä. Aloin ottamaan jo joitain vetovuoroja vastoin ennakkotaktiikkaani. Olin tässä vaiheessa tosin henkisesti varautunut ottamaan tänään maksimissaan pronssia; olihan Juhan ajo niin voimakasta ja Rossin meno puheineen kuulosti uskomattoman kevyeltä. Vajaa kymmenen kilometriä ennen maalia vedin nurminousun jälkeiseen kivikkolaskuun kärjessä.
kuva, Ari Alanko

Perässä tulivat Rossi ja Juha. Annoin mennä rennon kovaa parisen minuuttia ja kun katsoin taakse, yllättäen perässä oli vain Jussi. Jussi sanoi kuulleensa kivikkolaskussa jonkinlaisen kolahduksen ja yhdessä toivottiin, että toivottavasti Juha ei ollut kaatuessaan satuttanut itseään. Kisan luonne muuttui melkoisesti ja tajusin nopeasti taistelevani jopa SM-kullasta. Kisan viimeiset kaksi nousua alkoivat lähestyä. Jaloissa oli vielä kohtalaisen hyvin taakia jäljellä.

Toiseksi viimeisen nousun vedin kärjessä, vajaan parin minuutin kihnuutus ei kuitenkaan tuonut ratkaisua. Jussi tuntui tulevan kevyesti perässä ja siellä supan syvyyksissä ennen viimeistä nousua tokaisin, että ”eipä taida tänään minusta olla vastusta tuohon nousuun”. Jussi vastasi, että ”eihän sitä koskaan tiedä”. Viimeisen nousun alettua kaveri lisäsi vauhtia ja selkä erkani jo melkein kymmenen metrin päähän. Mäen päällä oli kannustamassa Korpelan Aki joka huusi, että minulla on vielä mahkut saada Jussi kiinni. Jatkoin omaa vauhtiani mäen päälle ja niinpä vain Jussin takarengas oli yhen äkkiä ihan siinä edessä. Matkaa maaliin oli vajaa kilometri ja siitäkin puolet alamäkeä. Kumpi ehtii ensin tuohon viimeiseen laskuun, niin voittaa tänään, arvelin mielessäni..

Painoin mäen alkaessa väkisin Jussista ohi ja tulin hyvällä kyydillä alamäen kärjessä velodromin vierelle asti. Maali oli vain kahden mutkan takana! Siniristipaita yleisessä sarjassa on ollut tavoitteenani vuodesta -97 lähtien.. nyt tänään maaliin oli vain 300m ja kiinnitys tuohon paitaan on minulla. Mitä sitten Olli päättää tehdä?

Sen sijaan, että polkisi niin mielettömän kovaa pyöräkilpailun maaliin, niin meikäläinen alkaa laittamaan keulaa ja takaiskaria lukkoon! Järki käteen mies! No järkeä ei siellä kädessä ollut, vaan vipu sieltä takaiskarista, ja unohdin hetkeksi polkemisen kokonaan.. Jussi kuittasi siinä sitten ohitse ja en kehdannut kaataa meitä molempia viimeisessä mutkassa tunkemalla väkisin sisäkurvista kylkeen. Parempi mies voitti tänään, mutta olihan voittokin lähellä. Kuittasin hopeaa reilu 10m siniristipaidan jälkeen. Olipahan huima kisa!
2. Miettinen, 1. Rossi, 3. Kangaskokko

Siitä sitten vielä mitalia:

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

XCM SM-kisat, Ylöjärvi 11.9.2011 ja hopeaa!

Hopea on häpeä.. ei ei ei! Hopeahan on ihan unelmien täyttymys!
2. Miettinen, 1. Rossi, 3. Kangaskokko

Hieno kisa tänään takana. Yläjärven Lamminpäässä ajettu XCM SM-kisa meni kohdaltani ihan nappiin. Viimeisen parin viikon treenit purivat loistavasti ja meno oli kuin toiselta planeetalta kahden viikon takaiseen Nuuksion kisaan verrattuna. Plakkariin fillariuran toinen yleisen sarjan hopeamitali parin pronssin ohelle. Oma jalka oli tänään hyvässä iskussa ja mäet nousivat varsin vaivattomasti. Missään vaiheessa vauhti ei tuntunut liian kovalta ja välillä olisi voitu mennä rapsakamminkin. Kisa taittui keskisykkeellä 167, joten ihan maksimeilla ei tarvinnut tosiaan mennä (tosin tulihan sitä ainakin Juhan perässä peesailtua).

Siniristipaitakaan ei tänään ollut järin kaukana. Vielä 300 m ennen maalia olin kärjessä, mutta sitten tuli rävellettyä sen verran, että parempi mies (Rossi) pääsi kuittaamaan ohitse. Picaron miehet oli jäätävässä iskussa ja varsinkin seurakaveri Juha veti polkuja hienoa kyytiä.

Tarkempi kisaraportti julkaistaan lähiaikoina. Voi olla, että menee huomiseen.

Tulokset:
1 Rossi Jussi TWD-Länken 2:12:54,0
2 Miettinen Olli CC Picaro 2:12:58,0
3 Kangaskokko Juha CC Picaro 2:14:08,0
4 Lomakin Alexander Venäjä 2:15:45,0
5 Sohkanen Simo HyPy/ Team Skins 2:17:14,0
6 Repo Valtteri CC Picaro 2:17:31,0
7 Ojala Henri Koiviston Isku/ Team Skins 2:18:16,0
8 Halme Samuel Velo 8/ Team Continental 2:19:44,0
9 Kananen Kimmo Velocitor 2:20:06,0
10 Heinikainen Jari TWD 2:21:17,0

perjantai 9. syyskuuta 2011

Varustepäivitys, Bell Volt

Uutta kypärää SM-kisoihin! Nyt vaihtui merkki. Cratonin, Giron ja BBB:n jälkeen vuorossa on Bell. Tarkemmin mainittuna Bell Volt.

Se meni muuten tuo Aulangon pyöräilyvideo uusiksi. Tässä päivitetty versio siitä!

Inbike-kamerat ja kaikki. :)

torstai 8. syyskuuta 2011

Pyörien nopeuserot tempoajossa

Vihdoinkin sain ajettua Rastilan viikkotemporeitin myös maastopyörällä. Miksi maastopyörällä sitten pitää mennä maantielle aika-ajoa ajamaan, vaikka sen pyörän parhaat ominaisuudet korostuvat ihan erilaisessa ympäristössä?

Tähän oli muutamiakin syitä:

1. Sain kerättyä eri fillareiden ja ajovarusteiden aikaeroja samalla maantiepätkällä:

Tempopyörä (kiekot: takana Zipp 808, edessä AC 420), tempohaalarilla ja tavallisella kypärällä. Loppuaika: 14:40 (keskiwatit 370)

Cyclocross-pyörä (Focus Mares Pro) maantiekiekoilla (AC 420, Vittoria evo cxII), tavalllinen maantiepyöräilyvarustus. Aika: 15:05

Maastopyörä (täysjousitettu Focus Super Bud 1.0), maastorenkaat 2,2 Raceking, perus lenkkivarustus. Aika: 16:37.

Testiajat eivät ole täysin vertailukelpoisia johtuen temporeitin kolmiomaisesta muodosta. Tuulen vaikutus on tällöin perinteistä ”yhdellä käännöllä” ajettavaa reittiä merkittävämpi. Maastopyörällä ajettuna päivänä tuuli oli testipäivistä kaikista navakin. Erityisesti vastatuuliosuudet ovat maasturille tiukkoja ja tyynellä säällä loppuaika olisi luultavasti kovempi. Sinänsä aikaero on kuitenkin yllättävän pieni tempopyörän ja maasturin välillä.

2. XCM SM-kisat lähestyy. Mikäpä olisi parempaa treeniä, kun ajaa täysillä samalla pyörällä, jolla kilpailu ajetaan.

Kisat tosiaan lähestyvät vauhdilla ja enää kolme päivää starttiin. Lupaamani treeniviikko ei nyt ihan niin kova ole ollut, kuin suunnittelin, mutta silti tehoja on sisältynyt jokaisella lenkillä su-ke. Tänään torstaina lienee lepopäivän paikka ja huomenna perjantaina ajellaan taas sopivan napakasti maastoa. Lauantaina, eli kisaa edeltävänä päivänä on tarkoitus pyöritellä jalkoja herkemmiksi noin 1,5h kevyellä lenkillä. Toki joitain 10sec kiihdytyksiä voi lenkkiin sisällyttää. Sunnuntain kisapäivänä verryttelyksi riittää 10min pyörittely parilla tiukemmalla nousulla. Sitten vain rypistämään itse kisa!

tiistai 6. syyskuuta 2011

50 000 lukijaa - Juhlavideo julki!

Blogin vierailuissa on tänään paukkunut rikki yksi iso rajapyykki, eli 50 000 kävijää. Kiitos kaikille lukijoille ja näistä tarinoista kiinnostuneille!

Hätäpäissäni sitten tein hankinnan, jonka kautta toivon, että jatkossakin pystyn pitämään ihmisiä edes jonkin verran kiinnostuneena näistä fillarijutuista. Tässä tämän päivän liikuvaa kuvaa Hämeenlinnan Aulangolta. Olkaapa hyvät!

Video on muokattavana! Tätä kautta pääsee katsomaan hieman päivitettyä versiota aiemmin olleesta videosta. Mukana mm "inbike"-kameran kuvaa.

Sopivien kuvausasetusten löytyminen vie varmasti aikansa ja päivän sateen jälkeinen kostea ilmakaan ei ollut ihan paras valonlähde maastovideota ajatellen. Harjoitus tekee mestarin varmasti tässäkin asiassa.

maanantai 5. syyskuuta 2011

SM-kisat tulossa - viikossa kuntoon

Otsikossa oleellinen, missä realismi?

Eräs kauden päätavoitteista siintää vajaan viikon päässä edessä. Maastopyöräily marathonin SM-kilpailut Ylöjärvellä 11.9.2011. Tiedosta huolimatta tämä kuski on luumuillut parhaansa mukaan Tahko MTB:n jälkeen jo pari kuukautta. Katselin tuossa harjoitusmääriä sykemittarista ja viimeiseen kolmeen kuukauteen viikoittaiset treenimäärät ovat ylittäneet 10 tuntia vain kahdesti! Yli kolmen tunnin lenkkiä en ole ajanut Tahkon (2.7.) jälkeen kertaakaan. Kuulostaa kohtalaisen epä-maratonistiselta..
Nyt on sitten viikko aikaa päästä taas kuntoon. Aikamoinen lenkkivelho pitää olla, että vajaassa viikossa koivet olisivat edes kohtalaisessa iskussa. Eli sellaisessa iskussa, että Lamminpään nousuissa ei tarvitsisi ihan kokonaan tätä hienoa lajia häpäistä.

Kestävyysurheilussa kuulee usein sanottavan: ”viimeisellä viikolla ei voi kuin pilata kisasuorituksensa”. En tiedä, onko tuo myytti vai mikä, mutta nyt sitä lähdetään uhmaamaan. Treeniä on siis tiedossa vähintään kohtalaisesti, mielellään enemmänkin. Eilen ajoin jalat loppuun vajaan kolmen tunnin (hitaalla) peruslenkillä. Vertailun vuoksi heinäkuussa sama lenkki olisi mennyt reippaasti kovempaa ilman mitään tuntemuksia jaloissa. Ajattelin muistutella pieniä reisilihaksiani myös tänään, joten koiville on tiedossa samankaltaista menoa kuin eilen ja keskellä viikkoa lisätään tehoja ja maksimivetoja. Melkoinen treeni-cocktail tiedossa, jolla lähdetään uuteen nousuun tai ollaan suossa ja syvällä.

Huhujen mukaan reitin pituus tulee olemaan hieman totuttua SM-kisakäytäntöä lyhyempi. Minulle 60km ei kuulosta huonolta, vaan päinvastoin kisamatka voisi sopiakin. Pitkien lenkkien puute on aiheuttanut sen, että viimeaikoina jaloilla on ollut tiukkaa jaksaa pyöriä tehokkaasti kahden tunnin ajon jälkeen. Treenirutiinin puuttuessa myös päiväkohtaiset erot kunnossa ovat valtavia. Joskus happea riittää ja ajo on lennokasta, toisena päivänä en pääse pk-sykkeilläkään tunnin lenkkiä lävitse – kohtalainen itse aiheutettu syyskunto menossa täällä. Sekalainen syyskunto on toisaalta eräänlainen pelote kisaan, mutta toisaalta myös mahdollisuus. Toiveissa on, että ensi sunnuntaina päiväkohtainen kunto on kohdallaan.

lauantai 27. elokuuta 2011

Nuuksio MTB-marathon 27.8.2011 - kisaraportti

Ken katajaan kapsahtaa, sen kisa siihen samoin tein kupsahtaa.. vai miten se menikään?

Niinpä niin, minulla oli tänään edessä jännä paikka, kun kevään ensimmäinen marathonkisa oli tänä vuonna kohdallani Nuuksiossa! Ja niin - kyllähän kaikki sujuikin kuin ensimmäisessä kisassa - puita naaman edessä, puita pinnoissa ja muutenkin päivä päin mäntyä.

Aamulla kaikki oli vielä niin hyvin. Kello herätteli klo 08:30 uuteen päivään, mutta eihän Hämeenlinnasta ollut kiire mihinkään. Nuuksioon oli hieman alle tunnin automatka ja kisa alkoi vasta klo 12. Jännittänyt ei tippaakaan, aamupala maistui ja edellispäivän 2,5 tuntinen maastolenkki ei juuri painanut jaloissa. Kaikki oli siis kohdallaan.

Kisapaikalle ehdin hyvissä ajoin noin tunti ennen starttia. Kisakamat niskaan, fillari iskuun ja kevyt 15 min pyörittely jaloille ennen starttia. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa mara-cupin kiertäjiä ja muitakin tuttuja ennen lähtöä! Toiveena minulla oli tänään, että alku ajettaisiin kärkiporukoissa rauhallisesti.. Siihen toiveeksi se sitten jäikin.

Heti paukusta Skinssin juna alkoi kerätä vauhtia alun ulkoilureittiosuuksilla. Vauhdista vastasi lähinnä Skinsin ukot Henkka ja Simo ja Pirttimäkeen saavuttiin neljän miehen jonossa. Edellämainittujen lisäksi letkassa oli mukana allekirjoittanut ja Rossin Jussi. Tein lyhyen vetovuoron ja päästin sitten Jussin vetohommiin. Voe sitä vauhtia, jota Rossi vetää! Alkoi näyttää selvältä, että meikäläinen ei ole kärkikahinoissa mukana tänään. Ajo ei kuitenkaan ollut ihan niin tuskaista, että olisin tipahtanut letkasta luonnollisesti. Emme ehkä päässeet ensimmäisen kierroksen puoleen väliinkään, kun ajauduin pieniin ongelmiin. Jussi paukutti hienoa kyytiä edessä ja olin siinä toisena. Yht´äkkiä reitti kääntyikin oikealle viettävältä ulkoilureitiltä oikealle polulle. Jussi jatkoi suoraan ja minä siinä perässä. Koetin jouhevasti jatkaa matkaa eteenpäin niin, että pääsisin takaisin polulle hieman myöhemmin. Polulle vauhdilla rymistellen koin yllärin, kun eturengas kimposi nopeasti vasemmalle jostain juuresta ja nenän edessä seisoi jykevä koivu. Toiset jatkoivat matkaa reilusti yli 30km/h vauhdilla ja minä olin menossa lähes samaa kyytiä päin puita. Kun puihin oli matkaa pari metriä, totesin, että nyt minun ja Focuksen tiet eroavat hetkeksi ja hyppäsin pois pyörän päältä. Fillari päin puita ja minä muutaman metrin siellä puiden takana. Hyvästi mitalisijat!

Jatkoin matkaa keskenäni. Tänään jalka ei ollut siinä kunnossa, että olisin voinut nousta vajaan minuutin takamatkalta kärkiporukkaan. Ehdin melkein Pirttimäkeen ensimmäiseltä kierrokselta, kun sain seuraa Maukasta ja Samulista. Toinen kierros ajettiin kohtalaista kyytiä ja ero kärkeen oli reilussa kolmessa minuutissa. Ajo ukkojen kanssa sujui ihan kohtalaisesti, tosin pientä väsymistä koivissa alkoi tuntua viimeiselle kierrokselle siirryttäessä. Meidän kolmikko oli juuri alkanut taistella sijasta kolme, kun Simo oli kokenut pieniä tuubiongelmia kesken toisen kierroksen. Omat ongelmat eivät kuitenkaan jääneet koivukontaktiin tai väsymyksen ja kramppien väistelyyn. Kaiken kruunasi viimeisen kiekan puolivälissä takahaarukan, renkaan ja ketjun sekaan sotkeentunut puolen ranteen paksuinen karahka. Siinä suli taas turhaa aikaa ja tämän päivän jaloilla ei ollut paukkuja taistella myöskään sijasta kolme. Rullailin maaliin Luukkiin viidentenä jääden kärjestä ja mitaleista vaikka kuinka paljon. Jussi oli voittanut, Henkka krampeista kärsien toinen, Maukka kolmas ja Samuli sijalla neljä.

Oma ajo tosiaan muistutti hyvin paljon kevään ensimmäistä maratonia. Tämän tyyppinen säätäminen on kuulunut perinteisesti kuvaan Korson marassa touko-kesäkuun taitteessa. Ihmeitä pitää tapahtua, jos olen kahden viikon kuluttua mitalitaistossa mukana Maratonin SM-kisoissa Ylöjärvellä.

Ei auta kuitenkaan masentua ja päivä pelastuikin evästauolla Klaukkalan Bike Parkin edustan puusillalla. Lisää balsamia haavoihin sain Hyvinkään Motonetista, mistä ostin seuraavan mara-cupin osallistumismaksun verran kalastustarvikkeita. Jos ketjut ei pysy kireällä, niin koetetaan sitten siimojen kanssa. :)

torstai 25. elokuuta 2011

Henkilökohtaisia ennätyksiä

Parin työreissun jälkeen olivat kehon energiavarastot sopivan täynnä, kiitos ruokaa pursuvien seisovien pyötien.

Tänään pääsin vihdoin maasturin päälle ja suuntasin reilun tunnin lämmittelyiden jälkeen Ahvenistolle XC-radan kimppuun. Nuuksiota varten oli tarkoitus kellotella sopivan tiukasti yksi kierros. Entinen ennätys oli 17:22, tosin vielä kertaakaan en ollut päässyt kiertämään rataa täysin keskeytyksittä. Tänään se vihdoin onnistui ja aikaan tuli mukavahko parannus. Oma henk.koht. Ahveniston XC-radan ennätys on tänään kirjattu aikaan 16:20 / avg 170.

Mielenkiintoista nähdä, että onko jalka yhtähyvässä iskussa viikonloppuna Nuuksiossa!

maanantai 22. elokuuta 2011

Syksyn suunnitelmia

Alkusyksyn kisakausi on vauhdissa ja meikäläinen vain luumuilee kotona! Mitähän sitä on tällä kertaa mielessä.. senpä kun tietäisi.

Otin tänään vihdoin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin tulevaksi viikonlopuksi mara-cupin kisaan Nuuksioon. Luukissa siis nähdään! Taitaa muuten olla ensimmäinen maraton-kisa tänä kesänä, uskomatonta.

Kunto on jälleen arvoitus, kun pk-lenkkejä en ole ajanut viikkokausiin. Melontatreenit ovat motivoineet enemmän ja varsinkin puolikkaiden tai 3/4 eskimoiden teko on ollut kovassa huudossa.
Viikonloppuna oli laitettava jo sukellusmaski naamalle ennen pulikointia:
Melontojen ansiosta ylävartalossa on alkanut tuntua minimaalista kehittymistä.

Välillä on tullut onneksi istuttua myös pyörän selässä. Muun muassa tuossa viikko sitten kävin ajamassa (pitkästä aikaa) tempopyörällä paikallista viikkotemporataa. Tempopyörän ajoasento on vaan sen luonteinen, että minun on vaikea saada matalasta ajoasennosta parhaimpaani irti. Toinen ongelma ovat nuo maantiet, koska niissä ei ole mitään maastofillaroinnista tuttuja palautumispaikkoja, kuten: kivikkoja, juurakkoja tai jyrkkiä laskuja. Niinpä tempossa "ylikovaa" ajetut hetket kostautuvat hetkessä. Maastossa sitä vastoin voidaan mennä vähän väliä punaiselle ja sitten palautella jo mainituissa pakollisissa kohdissa. Tempopuolella olisi siten paljon kehittymisen varaa. Rastilan lenkki taittui vajaa viikko sitten aikaan 14:40. Aika syntyi tuottaen hieman yli 370W keskiwatit.

Jep, mutta jos ei ennemmin tule kirjoitettua, niin palataan asiaan viimeistään Nuuksion jälkeen!

torstai 11. elokuuta 2011

Kuntokajakki, Lettmann Streamliner S

Hip hei! Pyöräilijä päätti, että nyt aletaan pitämään myös ylävartalo kunnossa. Mikäpäs olisi siihen parempi kesälajivalinta kuin melonta!

Alkoi armoton kajakkikuume. Piti löytää nopea, kohtalaisen tukeva, edullinen ja erityisesti minun näköinen kuntokajakki. Eräkettu Oy:stä Nokialta tällainen peli sitten löytyi! Lettmann Streamliner S, strategiset mitat 520/52 ja 19 kg. Kiitos Eräketun Timolle loistavasta palvelusta!
Komea ja nopea kajakki tosiaan! Jopa meikäläinen narukäsineni pääsin vauhdin hurmaan tänään heti ensituntuman jälkeen. Streamliner S on sopivan tukeva, melonta-asento sopivan napakka. Tällä vedetään vielä vauhdikasta lenkkiä tämän vuoden puolella!
Vaikka en tänään ehtinyt vesille kuin tunniksi, niin meno parani jatkuvasti. Luottamus kajakkiin kasvoi ja uskalsin taiteilla jo erinäköisiä koukeroita melko rennosti.
Lopulta kaikki sujui kuin tanssi (ainakin maalla)
Ensituntuman mukaan eriomainen kuntokajakki urheilijoille, jotka haluavat laajentaa lajivalikoimaansa. Katsellaan, että milloin uskaltaudun Streamlinerin kanssa eskimotreeneihin. Sieltä tehdään sitten videopätkääkin.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Viikkokisaputki osa 2. KOH-I-NOOR -ajot 10.08.2011

Huh! Olipas tiukkaa vääntöä Ahvenistolla tänään.

Ei mennyt valmistautuminen tänään ihan putkeen, kun kisat alkoivat klo 18:30. Olin kisapaikalla klo 18:10, kun huomasin, että olin ottanut väärät ajokengät mukaan matkaan. Crossarissa oli kiinni maantiepolkimet ja minulla mukana ainoastaan maantiekengät. Noh, nopea soitto vaimolle, joka lähti roudaamaan fillarilla oikeita ajokenkiä minulle. Itse tykittelin sitten nopeusrajoitusten mukaisesti Mondeolla vastapalloon. Ehdin kuin ehdinkin ajoissa ja Fordilla tehty lämmittely sai tänään riittää. Eilinen Keinukallion maastokisa tuntui vielä painavan jonkin verran jaloissa.

Kisan koostui kahdesta osasta. Ensin ajettiin soolona kelloa vastaan yksi kierros moottorirataa. Toinen osa koostui tältä vuodelta tutusta tyylistä, eli kärki ajoi 45min + yhden kierroksen. Tempokierroksen sain ajettua ilman lämmittelyä juuri ja juuri kärkiaikaan. Aika oli 3:57 ja jotain. Chebicin Timmerbacka jäi vain reilut puoli sekuntia.

Maantiellä oli sitten vääntämistä tosissaan, kun yhtä-äkkiä olin irti kahden Chebicin ajajan kanssa (Timmerbacka ja Niemi). Pojat siinä revittelivät vuoronperään irti ja koettivat kuumottaa minulta jalkoja alta. Omissa pienissä nykäisyissä jäin aina ilman apuvoimia, joten tiesin, että illasta tulee vielä vaikea. Siellä sitten säädeltiin menemään, välillä alle kahtakymppiä ja välillä reilua kuuttakymppiä. Vikalla kiekalla olin sitten Timmerbackan kanssa kahdestaan loppunousussa ja pääsin siinä kuittaamaan voiton muutaman kymmenen metrin erolla. Viikkokisaputki meni siis tällä viikolla hienosti. Voitot 2/2.

tiistai 9. elokuuta 2011

Viikkokisaputki osa 1. Keinukallio XCO

Tänään ajettiin Keravalla XCO:ta Bianchi-cupin merkeissä. Keinukallion maastoissa kiemurrellut vajaan kolmen kilometrin pituinen rata kierrettiin kuudesti. Itse satuin osittain vahingossa paikalle, kun samalla reissulla tuli käytyä tarkastamassa Etelä-Suomen kajakkitarjontaa. Fillari kamoineen oli kuitenkin mukana, joten ei muuta kuin viivalle.
Viivalla oli kuhinaa ihan mukavasti
Kovaa lähdettiin heti alusta. Kärjessä paahtoivat lähinnä Riivo Schumann ja Mikko Vastaranta. Itse puottelin siinä kolmentana ja takana lähistöllä seurasi myös Samuli Visuri. Puolessa välissä alettiin Riivon kanssa päästä Mikosta hieman irti, Samuli oli pudonnut ja vähän aikaisemmin.
Viidennellä kierroksella pääsin irtoamaan Riivosta reitin ainoassa teknisemmässä kohdassa ja eroa tuli ehkäpä kymmenisen sekuntia. Ero piti maaliin saakka ja sain aloitettua "viikkokisaputken" voitolla.
Tulokset:
AIKUSET (6x2,6km=15,6km)
sija nimi seura sarja aika krs
1 Miettinen Olli CC Picaro Elite 0:47:01 6krs
2 Schuman Riivo Viro Elite 0:47:56 6krs
3 Lehtinen Sakari HyPy M18 0:48:16 6krs
4 Visuri Samuli CCH M30 0:48:18 6krs
5 Vastaranta Mikko Velo8 Elite 0:48:28 6krs
6 Lindqvist Petri Zeus M30 0:52:04 6krs
7 Keskiaho Jere KorsKa Elite 0:52:07 6krs
8 Mustonen Timo KuoPys M30 0:52:36 6krs
9 Kivi Mikko IK32 M40 0:53:50 6krs
10 Kuittinen Petteri Zeus M30 0:54:15 6krs

Huomenna on tarkoitus lähteä crossarilla KOH-I-NOOR ajoihin Ahvenistolle.. saa nähdä paljon tämänpäiväinen ajo siellä painaa. Viikolla on tullut muutenkin ajettua normaalia kovempaa, koska sunnuntaina kävin ajelemassa napakkaa tempoa, ja maanantailta oli pohjalla Ahveniston XC-radan kellottelua. Tehoja siis tälle viikolle on luvassa! :)

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Heinä- elokuun kuvasatoa

Haastetta ja hienoutta fillarilenkeillä:

Mustikkaa, ämpärillinen tuntiin:
Hoitohauveli:

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Tempoa crossarilla

Tänään kävin sotkemassa Rastilan viikkotempon crossarilla. Noh nappularenkailla en sentään ajellut, vaan virittelin alle tutun ja nopean AC:n kiekot ja Vittorian 23mm kisanakit. Ajosää suosi ja osallistujia oli kuusi ukkoa. Olin hieman turhan aikaisin lähtöpaikalla, niin päätin lämmitellä temporeitin rennon kovaa kertaalleen lävitse. Lämppärin aika oli tasan 16min. Kellotuskierroksella hieman myöhemmin jalat olivat lukossa heti ensimmäsessä nousussa, mutta onneksi pian alkoi helpottamaan. Mihinkään superlentoon ei vauhti koskaan yltynyt, mutta 15:15 oli päivän ajaksi ja ajokalustoon nähden ihan kelvollinen.

Sunnuntaina kävin Ahveniston XC-radalla kellotushommissa ja rennon kovaa poljettu kierros taittua aikaan 17:33. Ahvenistolla pitäisi käydä ajamassa useamminkin kovaa, siellä on rata, jossa kunto todella nousee kohinalla! Ahveniston xc-radan reittikartta löytyy vanhoilta Hml Tarmon -sivuilta.

tiistai 2. elokuuta 2011

maanantai 1. elokuuta 2011

Muutoksia fillarikokoelmassa

Pyöräpuolella tapahtui viikonloppuna hieman muutoksia, kun reilun vuoden palvellut Felt siirtyi uuteen hyvään kotiin. Tsemmiä Reimalle Feltin kanssa - hyvän pyörän sait!

Saapi sitten nähdä, että millä pyörällä vedetään seuraavissa KOH-I-NOOR-ajoissa elokuussa. :) Päivitin pyörät-sivua hieman ajankohtaisemmaksi.

torstai 28. heinäkuuta 2011

KOH-I-NOOR moottorirata-ajot 27.7.2011

Eilen oli taas tiukat maantiekisat Ahveniston moottoriradalla. Kisaajia mukana oli 13 henkeä, joten onneksi tapahtumaan ilmestyy edes jonkin verran porukkaa! Kisamatka muodostuu kisassa tyylillä 45min + 1 kierros. Eilen ehdin juuri ja juuri ajamaan 12 kierrosta, koska 10 kierroksen täyttyessä kello oli mäen päällä 43 min ja jotain.

Kesäkuussa samoissa ajoissa pääsin ajamaan Olli Teivaalan kanssa suuren osan kisasta, eilen pääosa matkasta tuli vedettyä itsestään keulilla. Alussa lähdettiin reippaammalla mäkivauhdilla Roope Nurmen kanssa porukasta irti ja näyttikin siltä, että maaliin ajetaan parijonossa. Vetovuoroja tein ehkä hitusen enemmän, mutta arvelin, että parin viimeisen kierroksen nousuissa saisin tarittavan eron vedettyä voittoa ajatellen. Tilanne kuitenkin lopulta ratkesi jo aikaisemmin, kun Roopelta tipahteli ketjut noin kuudennella ratakierroksella radan tiukimmassa nousussa. Jatkoin itse samaa tahtia eteenpäin ja pääsin pokkaamaan 12 ratakierroksen kisan voiton ajalla 52:31. Ajoin lähes 50 sekuntia hiljempaa kuin kesäkuun kisassa, joten ihan lennossa ei kunto näytä juuri nyt olevan. Ehkäpä tiistain 100 km maantie pk-lenkki skootterin peesi-pätkineen oli tälle kunnolle hieman liikaa.

On muuten pieni pinnallapysymiskuume päällä tällä hetkellä. Hämeenlinnan seudulta saa tarjoilla kalastukseen soveluvia edullisia veneitä (kajakista pulpettiveneisiin).. :)

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Kesäloma 2011

Neljän viikon kesäloma alkaa olla lopuillaan. Mitähän sitä on oikein tullut tehtyä? Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä useamman tuhannen sadan sanan edestä "blogitekstiä".

Kaikki alkoi ihmettelyllä Särkänniemessä:
Muutaman kiepautuksen jälkeen maha oli siinä kunnossa, että taikajoki oli ainoa laite, jossa kestettiin olla. Oli muuten jännä paikka!

Muutoin viikot ovat kuluneet seuraavien aihepiirien ympärillä:

Hyvää ruokaa ja komeita kesäiltoja:

Lajivalikoiman laajennusta:

Mökkeily on kuulunut joka viikolla ohjelmaan. Shown varastaa aina Elli-kissa. Aivan loistava kaveri tuolla luonnossa!

Kalassa on tietenkin pitänyt käydä myös:
Euroopan kulttuuripääkaupunki?
"Welcome to Estonia.." soi vieläkin päässä.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Miltä tuntuu ajaa täysiä fillarilla?

Tähän kysymykseen sain tänään vastauksen. En tiennytkään, että tässä oli mennyt reipas 10 vuotta edellisestä totaalisen täysiä ajamisen kerrasta..

Noh, tänään se kuitenkin sitten crossarilla tapahtui. Nappularenkaat ja ilmanpaineet noin 3bar per pää. Jaloissa oli kevyttä vk:ta noin 20 min, kun huomasin takaa tulevan mopon. Onnekseni edessä oli loiva alamäki, johon sain kerättyä hieman lisävauhtia 4m/s vastatuulesta huolimatta. Kun fillarilla oli vauhtia 45km/h mopomies kavereineen meni melkein heittämällä ohitse.. ei muuta kuin täysin perään! Hetken kuluttua huomasin olevani peesissä, mittarissa 55km/h lukemat. Imu oli valtava! Päätin, että nyt mennään crossarilla moposta vielä reippaasti ohi.. Ladoin sen, mitä reisistä irtosi ja reilun sadan metrin matkalla pääsin hyvin mopon edelle ja mittariin tuli tasamaalla maksiminopeudeksi 60km/h. Tämä siis nappularenkaista ja vastatuulesta huolimatta. Aioin jo luovuttaa, mutta päätin kuitenkin jatkaa matkaani "loppuun asti" vielä 55km/h peesissä heti vedon jälkeen. Jonkin aikaa kestin.. sitten alkoivat vaikeudet..

Mistä tietää ajaneensa kovaa? Minä ainakin sain tuta seuraavat tunteet heti spurtin jälkeen:
- Keuhkot tuntuivat vioittuneen n. 20min
- Sylkirauhaset aktivoituvat täysille n. 15min
- Hengittäminen oli erittäin vaikeaa
- Keuhkot vinkuvat vielä tunti ajamisen jälkeen.

Uskomaton kokemus tällä fillarointikokemuksella. En tosiaan enää tiennyt, että miltä täysiä ajaminen tuntuu. Melkoinen kisafillaristi sanon minä. PAH!

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Operaatio - Tahko MTB 120km - tilinpäätös

Kaikki alkoi huhtikuussa, jolloin heräsi ensimmäinen ajatus tehdä kesällä 2011 jotain muuta, kuin ajaa kisaa ainoastaan 60km maratonmatkoilla. Halusin saada pyöräilytapahtumilta jotain enemmän. Niinpä Tahko MTB oli oiva tilaisuus rikkoa vanhaa kaavaa ja päätin alkaa valmistautumaan 120km kisamatkalle. Iskin pöytään itselleni realistiset, mutta kovahkot tavoitteet 6. päivä toukokuuta kirjoitetun blogitekstin muodossa:

1.) Mies kuntoon, edessä on elämän pisin maastopyörälenkki
2.) Aikatavoite: 120km, ajoaika alle 6 tuntia
3.) Sijoitustavoite: ei huonompi kuin vuonna 2010/60km
4.) Säätavoite: +18 astetta ja pilvistä, maasto kuiva


TAVOITETTA 1. varten olin todellisen haasteen edessä. Olin tottunut siihen, että en ole mikään ultramatkojen urheilija, vaan parhaiten minulle sopivat tunnin-kahden pituiset ”maksimivedot”. Niinpä kestävyyttä oli saatava rutkasti lisää, mutta samalla Tahkon kisapäivänä pitäisi olla voimakkaassa kunnossa, jotta ylämäkien ajaminen vauhdikkaasti ei veisi jalkoja hapoille.
Tapahtumaan valmistautumiseksi minun oli tarkoitus ajaa lukuisia yli viiden tunnin pyöräilyharjoituksia, ja samalla pitää tehokasta voimatasoa yllä kisailemalla sopivasti ennen kisapäivää. Tahkolle saavuin kuitenkin hyvin epävarmoin ajatuksin, koska pitkiä lenkkejä ei juuri ollut takana ja samalla kisoja olin ajanut erittäin paljon niukemmin kuin edellisinä vuosina. Treenejä toukokuun alusta kertyi seuraavasti:
Vko 18: 10 tuntia
Vko 19: 14 tuntia
Vko 20: 10 tuntia
Vko 21: 3 tuntia
Vko 22: 20,5 tuntia
Vko 23: 7 tuntia
Vko 24: 2 tuntia
Vko 25: 14 tuntia
Vko 26 (sis Tahko): 11 tuntia
Yhteenvetona voidaan todeta, että määrää ei ainakaan liiemmin tullut ajettua. Toukokuussa ajoin yhden yli 100km treenipäivän. Kesäkuussa 100 kilsaa tuli puhkaistua kolmesti. Tahko 120km kuntoon pääsemiseksi nostaisin esille viisi tärkeää seikkaa:
- peruskunnon merkitys menneiltä vuosilta, kyky ajaa melko kovaa (jotta 120 km matkalla ei tarvitse ajaa ”täysiä” kertaakaan)
- helatorstain 156km maantielenkki elämäni toinen yli 5h lenkki
- muutamat bianchi-cupin kisat ja pari XCO-cupin kisaa, 1kpl KOH-I-NOOR ajoja
- Vko 22 kertyneet 20,5 treenituntia
- Onnistunut viimeistelyviikko: esim: 26.6.2011 ajettu treenipäivä 50km verryttely ennen Leijona GP-kisaa (25 kierrosta Ahveniston moottoriradalla) = yhteensä 120 km pyörää, josta viimeiset 70 km täysiä tiukalla radalla. Lisäksi ti 28.6. huomasin maasturilenkillä kunnon nousevan. Verryttelyksi 60km maantienlaitaa 30km/h vauhdilla, josta jatkoin suoraan ajamaan viimeisen tunnin Ahveniston maastoon ylämäkiä. Lenkin saldoksi tuli 85km/reilu 3h, josta palasin kotiin hyvissä voimissa.

TAVOITE 1. TÄYTTYI TÄYSIN. Maalihaastattelussa totesin kahdesti sanan ”tuuri”. Olin mielestäni onnekas, että ajettu vauhti oli minulle juuri sopivaa, toisaalta vastasin ajetusta vauhdista koko kisassa lähes 90km. En juuri päässyt hyötymään muiden ajajien peeseistä. Yksikin maksimiveto väärään paikkaan olisi saattanut johtaa kramppeihin jolloin onnistunut ajo ja tasainen matkavauhti olisivat muuttuneet pitkäksi painajaiseksi. Pientä ”extra-buustia” valmistautumiseen antoi tieto siitä, että kisaan lähtee viivalle myös Vastarannan Mikko. Mikon kanssa ollaan ajettu useita kisoja samaan tahtiin ja minulla oli parista kisasta jäänyt jonkin verran hampaankoloon loppukahinoista.

Alkukesällä mietin vielä pyörävalintaa, että lähdenkö Tahkolle 26” täpärillä vai 29er jäykkiksellä. Pyörävalinta oli ehdottomasti oikea, eli 26” täysjousto.

TAVOITE numero 2. oli ajaa 120km alle kuuteen tuntiin. Aikatavoite oli haasteellinen, mutta kuitenkin jossain määrin varovainen. Tahkolla radan luonne muuttuu paljon, jos tapahtumapäivänä sattuisi joskus satamaan vettä. Näin ei kuitenkaan käynyt ja kisareitti oli 2.7. erittäin nopeassa kunnossa. Viimeisellä valmistautumisviikolla herättelin toiveita ajaa 120km alle 5:50 aikaan. Arvelin, että ensimmäisen kierroksen ajaisin hieman alle 2:50 aikaan ja toinen veisi tasan kolme tuntia. Tämän tavoitteen osalta ylitin todella tavoitteeni, koska:
ensimmäinen 60km kierros taittui aikaan 2:42:36
Toinen kierros 2:53:26
LOPPUAIKA 5:36:02, keskisyke 157 / max. 177.

Näin ollen myös TAVOITE 2. TÄYTTYI. Aika oli alkuperäistä tavoitetta parempi lähes 24 minuuttia. Toisen kierroksen olisi voinut ajaa hieman kovempaa, jos alun tiepätkille olisi ollut tarjolla ajokaveri vuorovetoa ajatellen. Samoin lukuisat ohittamiset kierroksen viimeisellä puoliskolla hidastivat kierroksen vauhtia jonkin verran. Erityisen hienoa oli kuitenkin se, että myös 120km matkalla 60km kierrosajat pysyivät alle kolmen tunnin. Nyt Tahkon 60km lenkki on tullut kierrettyä kuudesti ja jokaisella kerralla aika on alkanut numerolla kaksi.

TAVOITE numero 3. oli sijoittua 120km matkalla vähintään samalle tasolle vuoden 2010 60km tulosten kanssa. Näin ollen tavoittelin ainoastaan sijoja 1. tai 2. Tämän vuoden reissu oli minulle viides kerta Tahkolla ja edelliset neljä kertaa olin ajanut 60km kisamatkan. Sijoitukseni ovat nousseet Tahkolla tasaisesti, niin kuin seuraavasta voimme todeta:
2007 (60km): 8th / 2:58:31
2008 (60km): 4th / 2:56:49
2009 (60km): 3rd / 2:48:12
2010 (60km): 2nd / 2:35:56
2011 (120km): 1st / 5:36:02

Myös TAVOITE 3. TÄYTTYI. Jos samaa nousujohteisuutta haluan jatkaa myös seuraavana vuonna, niin pitää miettiä, että mitähän sijoituksia on vuonna 2012 tarjolla??

TAVOITE 4. oli asetettu tapahtuman säälle ja perustui ennakko-oletuksena vaaniviin kramppeihin. Noh, +18 astetta ja pilvipoutainen sää ei koskaan toteutunut, vaan Tahkolla poljettiin edellisvuosiltakin tutulla hellesäällä. Tänä vuonna jo aamusta lähenneltiin +30 lukemia ja toisella kierroksella lämpömittari kohosi Nilsiässä lähemmäksi +32 lukemia. Ehkäpä minun pitää perua hieman tämän tavoitteen kaltaisia toivomuksia. Nähtävästi lihaksistoni voi toimia myös lämpöisemmällä säällä, kunhan pidän ajovauhdin kurissa ja huolehdin riittävästä nestetankkauksesta myös kisan aikana. Maasto oli toivomuksen mukaisesti totaaliset kuivassa kunnossa.

TAVOITE 4. EI TÄYTTYNYT kokonaan, mutta tarkemmin ajatellen eipä sen väliäkään.. :P

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Tahko MTB 2011 - Maalissa + kisaraportti

Operaatio Tahko 120km on nyt saatu päätökseen.

Tavoitteet täyttyivät täysin. Pyörä pelasi loistavasti ja mies ajoi tasaisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Krampit tulivat vastaan vasta maalissa.

Voittoaika 5:36:02.
Eka kierros (60km) noin: 2:44
Huippunopeus 71 km/h
Mitä tuli syötyä? Yksi fazerin marjapiirakka, 4 geeliä, yksi energiapatukka.

Kiitokset kisakumppaneille ja varsinkin hienosti tilaa anteneille toisella kierroksella. Lisäksi lämmin kiitos huoltajille, täydellistä toimintaa. Ruoka maistui edellisenä iltana hyvin ja aamupalakin klo 07 upposi kohtalaisesti. Yöllä nukuin aivan surkeasti, koska majapaikassamme yön viilein hetki tallensi lämpömittariin 29,1 asteen lukemat. Noin kuumassa minä en koskaan nuku hyvin.

KISARAPORTTI:

Starttipaikalle fillaroin rennoin fiiliksin ja kävimme kevyellä pyörittelyllä Vastarannan Mikon kanssa. Kuulumisten vaihdon lisäksi koetin hieman saada selville Mikon päivän taktiikkaa. Starttiviivalla riitti kuhinaa ja 120km kiertämisen epävarmuus alkoi hiipiä mieleeni, olihan edessä elämäni pisin maastopyörälenkki. Sain kaiken lisäksi taskuuni GPS-seuranta kapulan, jonka kautta ihmiset pystyivät reaaliajassa seuraamaan ajoni kulkua. Vihdoin pitkät viimeiset minuutit kuluivat ja lippusiima nousi kasvojen edestä - ei muuta kuin matkaan siis!

1. kierros mentiin omien suunnitelmieni mukaisesti sopivan haipakkaa vauhtia. Tarkoituksena kisan alussa oli välttää maitohappoja ja hirmuisiin tykittelyihin ei ollut määrä lähteä. Mummonmäessä ensimmäiselle Kinahmille noustessa aloimme kokoontua 120km polkijoiden kesken (minä, Mauri, Mikko ja Jari). Kärjessä paahtivat 60km hurjapäät ja annoimme heidän mennä menojaan. Väkeä ensimmäiseen tiukkaan nousuun (Kinahmi 1:sen polkunousu) pakkautui sen verran paljon ja meidän 120km "jengi" jouduimme tallustamaan mäki ylös muiden jatkona. Kinahmin päällä ajohaluja olisi ollut hieman napakampaankin menoon, mutta ohituspaikat olivat tutun harvassa. Kinahmilla ohitin Jerryn ja hiljalleen aloin saavuttamaan Dania ja Kuittoa. Välissä oli yksi virolainen ja hänestä pääsin ohitse vasta tutussa paikassa ojan ylityksen jälkeen. Siitä pääsin ajamaan hetken omaa vauhtia ennen Eskolan huoltoa. Sain Danin (60km) kiinni alamäessä hieman ennen Eskolaa. Alamäet kulkivat koko kisassa hienosti ja pian huomasin, että niissä saan pieniä eroja aikaiseksi muihin 120 ukkoihin verrattuna. Kinahmintiellä hyppäsin Danin loistavaan peesiin ja siinä pääsin reippaasti yli 40km/h vauhdilla tietä viilettäen sydämen iskien rauhallisesti pk-sykkeillä. Dani ajoi kiinni seurakaverini Sorviston ja Kuiton. Hyvästä vauhdistä huolimatta tien päässä Maukka ja Mikko saavuttivat meidät ja olimme taas pian sulassa sovussa jonossa. Mukana meillä pyöri 60km kiertäjiä (esim. CCH:n Visuri 6.) ja hiljalleen saavutimme eri lisää 60km ajajia (esim. A. Schwarz lopulta 11.). 60km sijalle kuusi ajanut Samuli olikin minun seurana aina ensimmäisen kierroksen loppuun saakka ja saimme kohtalaisesti hoideltua vetovuoroja vuorotellen. El Granden alkaessa lähdin ajamaan mäkeä omaan tuttuun vauhtiin. Mukana taisi pysyä ainoastaan maaliin saapuva Samuli muiden jäädessä hieman taakse. Mäki nousi rennosti ylös saakka ja sitten oli aika nauttia hetki alamäen huimasta menosta. Loppulaskussa maksiminopeudeksi mittariin tallentui 71km/h lukemat.
Kuva: Jani S.
Lahtea kiertässä en tiennyt yhtään, kuinka paljon Maukka ja Mikko olivat minusta jääneet. Olivathan kaverit olleet ihan perässä vielä El Granden juurella. Ensimmäisen kierroksen taitin hieman alle 2:43 aikaan. Oli lyhyen eväshetken aika..

2. kierrokselle lähdin siis yksin matkaan. Vaihtopaikalla minulla oli juomapullo ja kierroksen alun asfalttipätkällä koetin saada syödyksi yhtä taskussa kantamaani marjapiirakkaa. Olo oli varsin hyvävoimainen ja lähdin ihan hyvillä ajatuksilla katsomaan kerran ajetun kierroksen uudelleen. Hieman ajoa huolestutti seikka, että alun tiepätkillä ei ollut mitään mahdollisuuksia pitää ensimmäisen kierroksen huimia vauhteja yksin yllä. Tiepätkillä reilu 30km/h oli tarpeeksi ja säästelin voimia reitin koviin nousuihin. Vilkuilin vähän väliä taakse, mutta seuraajia ei näkynyt pitemmilläkään suorilla. Yllätyin hieman, että El Grandessa tullut ero riitti eroksi ja Maukka/Mikko –yhdistelmä ei saanut minua tiepätkillä kiinni. Kuuleman mukaan Mummonmäessä ja ensimmäisen Kinahmin polkunousun juurella pojat kävivät jo hyvin lähellä.. Mäki nousi minulta kuitenkin mukavasti ja pääsin rennosti polkemaan kohti Eskolaa. Kinahmi 1:sen päällä kulkevalla polulla minulla kävi ensi kertaa mielessä ajatus, että näinköhän jaksan maaliin hyvässä vauhdissa. Ajatukset alkoivat harhailla, välillä tuli kevyitä vilunväristyksiä, juomakin alkoi olla lopussa ja fiilikset olivat hieman sekavat. Vihdoin pääsin laskettelemaan kohti Kinahmintien huoltoa. Alamäissä ajolinjat meni välillä vähän miten sattuu, mutta onneksi pienet lipsautukset eivät kostaantuneet. Tärkeintä oli, että jarruissa ei tullut liiemmin turhaa roikuttua.

Eskolan huollosta otin mukin urheilujuomaa ja omasta huollosta sain päähäni kylmää vettä sekä uuden juomapullon. Pieni vesisuihku piristi kummasti ja sain kuin sainkin taisteltua itseni Kinahmi 2:sen polulle ”piiloon”. Juuri ennen kävelyosuutta mieleen vyöryi väistämättä pelko siitä, että tuleekohan ylämäen talsimisesta mitään, vai kramppaavatko pohkeet jossain tiukassa kohdassa.. noh, onneksi eivät krampanneet. Pääsin jatkamaan Kinahmi 2:sen päältä omaa perusvauhtia eteenpäin ja takana alkoi olla 90km. Tästä eteenpäin polulla alkoi olla enemmän ja enemmän ruuhkaa. Ruuhka jatkui aina maaliin asti, ja välillä en tiennyt, että muistanko hengittää, kun pyytelin ohitustilaa edessä ajavilta ja koetin kiittää kaikkia samaa tahtia. Pahoittelen, jos olin joillekin töykeä ohittaessani, mutta valitettavasti matka alkoi painaa jo aika rajusti siellä lähellä 100km täyttymistä.

Ajaessa koetin pitää ajatukset poissa väsymyksestä ja keskityin pyörittämään koipia tasaisesti tarkkailemalla samalla parhaita ajolinjoja reitillä. Ajaessa odotin rajusti Tuulivaaraa, että pääsisin todella testaamaan onko minusta oikeasti 120km voittajaksi tänä vuonna. Vihdoin viimeiset nousut ennen El Grandea alkoivat ja lukuisista ohituksista huolimatta pääsin ajamaan ne melko jouhevasti ylös saakka. Pahimmillaan nousun juurella näin yli 20 henkilöä taluttamassa mäkiä ylös. Suu kävi jalkoja vinhammin, kun pyytelin vapaata ajolinjaa jyrkissä mäissä ja kapealla polulla. Jalat eivät ihme kyllä krampanneet ja toivo voitosta alkoi hiljalleen heräämään. Tiesin, että takana tulijat ajavat varmasti kovaa loppuun saakka ja odottavat minun hyytyvän (Ollin krampit kisoissa tunnetaan jo kohtalaisen hyvin). Vihdoin ohitin viimeisen huoltopisteen ja siitä ei tarvinnut kauan odottaa tämän vuoden El Granden kyltille. Mäen alla jalat pelasivat vielä melko hyvin, joten pinnistelin viimeisen El Granden ylös melko hyvin ja pikkuratastakaan ei minun tarvinnut onneksi käyttää. Loppunousu on minulle tuttu menneiden vuosien Tahkoista ja uphill-mittelöistä. Puolessa välissä mäkeä olin varma, että mäki nousee kunnialla ylös saakka, ja niin onneksi nousikin. Mäen päällä odottavat aina niin loistavat tuolihissin telineet. Ne näköpiirissä ajamisen ilo puski päällimmäiseksi olotilaksi painavan väsymyksen tilalle. Loppulaskun pistin tulemaan niin kovaa kuin uskalsin suinkin päästää. Edelleen lahden kierron vedin varmuuden vuoksi nenä kiinni tangossa, koska en tiennyt, kuinka kaukana tai lähellä Maukka perässä ajaa. Kohtalaisen hieno hetki kuitenkin, kun Hartikaisen Tero oli seppele käsissä hieman ennen maalia ja sai nostaa kädet maalissa voiton edestä ilmaan.
Maalissa kello pysähtyi aikaan 5:36:02.

Koko ajossa minun keskisykkeeni oli 159, joten ihan maksimeilla ei tarvinnut polkea; toisaalta en kyllä yhtään kovempaa olisi eilen voinut kahta kierrosta peräjälkeen kiertää. Kaloreita tapahtumassa paloi Polarin mukaan 6020.

Ajoin yhden parhaista ajoistani koskaan ja en olisi koskaan uskonut selviävän matkasta tuohon loppuaikaan ja ilman kramppeja. Nyt pidän hitusen lomaa fillaroinnista ja nautin tv-ohjelmista hieman isommasta TV:stä kuin ennen. :)

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Hauen ja kuhan kalastusta rannalta

Kävin eilen kalassa! Tai no ei tätä touhua ihan kalastukseksi voi sanoa.. mutta aivan tyhjin käsin ei tällä kertaa tarvinnut vesistön äärelle lähteä.
Rannalta virvelöintiä, huomaa kuvan ajoitus!
Komia koski..
Liekö kielto vielä voimassa?
Olihan sitä kunnioitettava, ei muuta kuin mieli murheelliseksi, Ford tulille ja kotio.
Ainiin, se saalis:

Hei, mut tää mies on tästä eteenpäin neljä viikkoa lomalla. Maastopyöräilijän tie vie välillä vesillekin ja täältä blogista tullaan bongaamaan lähiaikoina komeita kaloja.. tämä oli melkein lupaus.