sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Kallista urheilua - lomaa Azoreilla

Tuli viimeksi puhuttua, että ei se kovin kallista ollut kaatua niillä suksilla. Vedänpä sanat takaisin jo tässä vaiheessa. Zoomatkaa katseenne tuonne S-kirjaimen kohdille:
Piti sitten vaihtaa hiihtokalustoa hieman edullisempaan. Näillä, kun vetää pari tuntia wassua, niin tietää hiihtäneensä.

Mutta eipä auta murehtia. Onhan tuo tavallista, että hiihtoreitillä on puolimetriä korkea jäinen auravalli kesken kaiken - vai onko? Olisin eilen käynyt ostamassa paikallisesta Interistä uudet sukset, mutta palvelua ei tippunut parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen ja sukset jäivät kauppaan. Kohtalaisen ostopotentiaalinen mies olisin ollut, kun kilsoja viikkoon tulee parisataa ja parhaat sukset ovat poikki. Pitääpä siis kysellä Enosta taas, josko löytyisi nopea pari hyllystä myös minulle.

Nyt viettelen tässä ansaittua talvilomaa töistä ja alle vuorokauden kuluttua suuntaamme lentokentälle ja koneella Azoreille. Viikon reissulla on tiedossa patikointia ja "trooppisen Islannin" ihmettelyä.

Nyt muuten alkaa olla ajat, että voin kohta alkaa kertoa, millä fillareilla ajetaan tuleva kesä kilpaa. Selvää on se, että nopeita pyöriä on tulossa. Olkaapa kuulolla!

tiistai 21. helmikuuta 2012

Hoitoa lihaskipuun Ollin tapaan

Tänään herätessä ja oikeastaan eilenkin olivat jalat aivan älyttömän kipeät. Luultavimmin olin onnistunut kipeyttämään koipeni fillaroimalla ja kipeytyminen tuli vastaan ehkäpä toista kertaa elämäni aikana. Sitä se teettää, kun käy talvikunnossa hieman ajamassa kovempaa puolitoistatuntisen.

Lihakset olivat siis kipeät, joten jotain oli tehtävä. Tässä Ollin resepti kipeille lihaksille:
1.) Noudatetaan perinteistä ajatusta: ”Sillä lähtee, millä on tullutkin”. Tämän toteutin käytännössä ajamalla crossarilla kipeillä reisillä lumipöpperössä yhteensä 30km/1h15min.
2.) Odotellaan pari tuntia reisien parantumista
3.) Viimeistellään hoito: ”Jollain muulla lajilla, jolla reisien ei pitäisi kipeytyä – suoritukseen mielellään 20 min maksimiveto”. Käytännössä tänään muuna lajina toimi maastohiihto. Hiihtelin illalla haastavalla jääkelillä Aulangolla 24km/ 1h 30min. Paras kierros 6,6km lenkillä taittui aikaan 20:30 (eli horjuttuna melkein täysiä näillä jaloilla).

Kruunasin hoitosuunnitelman vetämällä parit kunnon lipat tuolla pimeällä siirtymäosuudella. Latu oli tosiaan ihan jääkelillä ja luistoa piisasi. Ensimmäiset lipat tuli kiskaistua menomatkalla, kun lyhyt pimeä tienreunapätkä oli lumisateiden jälkeen pitkästä aikaa aurattu. Tien reunasta latu on ennen jatkunut ongelmitta maaston puolelle. Keräilin ihan kunnolla vauhtia.. kunnes.. sukset jäivät paikoilleen ja mies veti oikein kunnon OTB:t eli kuperkeikan etukautta ympäri. Aurausvalli oli puolimetriä korkea ja ihan jäässä, enkä nähnyt pimeässä mitään. Matukat onneksi säilyivät ehjänä, ei tullut kallista reissua. Toisen kerran vedin turvalleen tulomatkalla. Jälleen hiihtelin pimeää siirtymäpätkää ja nyt ei ilta yhdeksältä ollut mitään apuja luonnon valoista, kun kuukin on piilossa. Paukutin viimeiseen mutkaan kunnon vauhdilla ja ladusta ei oikein ollut hajua tälläkään kertaa. Tiukka vasen ja ajattelin potkaista rennosti tukea oikealta, koska suorilla suksilla mutka ei olisi taittunut. Vauhtia oli se parikymppiä ja sitten suksen kärki alkoi upota viereiseen lumipenkkaan. Oikea jalka jäi siihen ja muu vartalo meni (vielä hetken) täysiä eteenpäin. Siitä sitten armoton taiteilu ja loukkaantumisen minimointi kipeillä lihaksilla totaalisessa hasardipaikassa. Pistin latua siinä ”pelastautuessa” varmaan viiden metrin matkalta sileäksi. Mahtaa aamulla ensimmäinen hiihtäjä ihmetellä, että: ”Mitä ihmettä täällä on tapahtunut!?”

No hengissä ollaan ja paikat säilyä luultavimmin ehjänä. Reidet ovat vähintään yhtä kipeät kuin päivään lähtiessäkin. Huomenna ei nousta varmaan edes punkasta kunnialla. Se onkin sitten todellisen hoitosuunnitelman paikka huomenissa!

perjantai 17. helmikuuta 2012

Sataset paukkuu

Sataset tosiaan paukkui, mutta ei nyt ihan lähiaikojen sisällä. Viime viikonloppuna kuitenkin sain pari päivää vedettyä treeniä tavoitteen mukaisesti.

Ensin lauantaina aamupäivällä kiipesin suksille ja kävin luistattelemassa vapaalla 50 kilometriä tasan kolmeen tuntiin. Iltapäivällä oli ruokailun jälkeen pyörän vuoro ja crossarilenkille kertyi mittaa 50km ja tasan 2 tuntia. Launantain saldoksi kertyi tavoiteltu matka, eli 100 km lihasvoimalla.

Sunnuntai noudatti hyvin samoja kuvioita kuin lauantaikin. Lajit vaihtoivat vain paikkaa ja aamu alkoi crossarilenkillä. Rauhallinen lenkki kerrytti kilometrejä 70 ja aikaa paloi 2h 45min. Iltapäivällä sitten vielä suksille ja Aulangon valaistua lenkkiä kiertelin 30 km edestä tasan kahteen tuntiin. Lumisade hidasti luistoa kummasti. Tavoite täyttyi silti myös sunnuntain osalta, eli 100 km lihavoimalla.

Tiivistettynä:
La ap: hiihto 50km / 3h
La ip: pyörä 50km / 2h
Su ap: pyörä 70km / 2h 45min
Su ip: hiihto 30km / 2h

Yhteensä: 200km / 9,5 (kaloreita paloi hirmuisesti)

Lenkit tuli tehtyä hieman puskista ja vielä varsin kehnolla valmistautumisella. Jokaisella neljällä lenkillä oli mukana 0,5l Gutzyn urheilujuomaa. Ruokaa mukana ei ollut ja tarkoitus olikin hieman ravistella kehoa käyttämään rasvoja energianlähteenä. Lenkeillä voimia riitti kaikinpuolin hyvin ja nälkäkään ei jostain syystä päässyt yllättämään. Peruskunto alkaa näin ollen olla sillä tasolla, jotta aletaan olla valmiina kevään fillaripainotukseen ja kisakunnon metsästykseen.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Uusia hiihtovarusteita, pitkiä treenejä, loistavaa palautusmuonaa ja helpostusta autokuumeeseen

Aulangon hiihtoladut ovat olleet kovassa käytössä ja tänään muun muassa tuli kierrettyä pitempää 6,6km lenkkiä 7 kierrosta. Siirtymien kanssa lenkille kertyi mittaa aikalailla tasan 50km ja aikaa paloi hieman alle kolme tuntia. Seitsemällä kierroksella lenkille nousumetrejä kertyy noin 700, joten puhutaan ihan mukavasta latuprofiilista. Päivän kierrosajat Aulangon lenkillä olivat hyvän luiston johdosta 21:30-22:15 välissä.
Aulangon valaistujen latujen profiilit
Ostin tuossa eilen (vihdoin) elämäni ensimmäiset oikeat hiihtosauvat ja täytyypä sanoa, että pitkä lenkki oli käsille aika paljon rennompi kuin vanhoilla Prisman 25 euron kepeillä. Vaparia suihkien pk-lenkkien keskivauhdit on ollut suksilla noin 18 km/h kieppeillä.

Kotiin oli aika juhla saapua, kun palautusmuonat olivat vähintään kohdallaan. Ensin pari lasia maitoa ja sitten jauheliha-ananaspiirakan ja mamiksen kimppuun!

Näiden jälkeen on melkein velvollisuus lähteä vielä tänään illalla fillarilenkille.

Mitäpäs sitten muuta.. Ainiin, auto kisamatkojen taittamiseen löytyi vihdoin! Etsinnässä oli nykyiseen tiimiin ja tulevaan fillariin (?) hyvin istuva auto, joka täyttää muutenkin omat vaatimukset. Entinen valkoinen Mondeo ei oikein ollut kohdallaan Team Skinssin värimaailman kanssa. Nyt asia on kunnossa ja tällä sitten saavutaan kisoihin ensi kesänä!

Eihän tästä enää kauan ole, kun kovakuntoiset fillari-ihmiset kerääntyvät lähtövaatteen alle ja sitten katsotaan kenellä taas kulkee. Mielenkiintoinen kevät ja kesä kaiken kaikkiaan edessä.