torstai 29. elokuuta 2013

Maantiekausi pakettiin kahdella kisalla

XCO-kausi loppui viikko sitten ja tällä kuluvalla viikolla on vuorostaan maantiepyöräilykauteni sulkeutumassa. Tänään torstaina kisataan kauden viimeisen kerran Ahveniston moottoriradalla. Sieltä lähden hakemaan varmistusta cupin voittoon.

Sunnuntaina on sitten isommat maantiekarkelot. Nimittäin tour de Helsinki. En ole aikaisemmin käynyt Helsinkiä kiertämässä ja kisan kokonaismatka vähän mietityttää. Kuuleman mukaan ajettavaa on liki 150km ja tämä ylittää minun treenilenkkini todella radikaalisti. Yli kolmea tuntia en ole ajanut kauden aikana kuin kahdesti ja ensimmäinen sadan kilometrin lenkki tuli plakkariin vasta eilen (edellisestä satasen lenkistä oli lähdes puolitoista vuotta)! Olen siis jälleen hyvään aikaan treenaamassa.. parempi myöhään, edes silloin. Sunnuntaina on tarkoitus ajaa hyvä kisa Skins-tiimille sekä päästä ehjin nahoin ja pyörin aina maaliin saakka.

Illalla twitterissä tietoa, että miten Ahvenistolla sujui - painaako eilinen liikaa, vai onko kulku kohdallaan. Itselläni ei tästä ole harmainta aavistusta.

maanantai 26. elokuuta 2013

Korso XCO 25.8.2013 - kisaraportti

XCO-kausi on sitten nyt saatu päätökseen. Viimeinen kisa ajettiin Korson uudella ja juuri rakennetulla radalla, josta ei jumppaa puuttunut. Kuusi kierrosta täysiä ja sanoisin, että siinä korvaava juttu 10-kerran kuntosalikortille!

Ennen kilpailua olin asettanut tavoitteeksi varmistaa cupin kärkipaikan tässä finaalikisassa. Käytännössä ratkaisevaa oli sijoitukset suhteessa tiimikaveri Simoon. Rata oli odotettavasti erityisen sopiva meidän tiimiläisille, joskin itse olisin vahvempi vähän mäkisemmällä reitillä. Starttiviivalla juonimme tiimin kanssa keinoja napsia kolmoisvoitto. Eihän mitään ideoita syttynyt, mutta mukavaa oli silti!

Henkka, minä ja Simo 
Kuva: Tiina Keino

Kisa lähti rennon kovaa liikkeelle, kunnes Henkka pisti jalat pyörimään ensimmäisen polun tullessa vastaan. Jäimme muut ajelemaan rauhallisempaa vauhtia - sijoituksilla Simo, minä ja Samuel. Ensimmäisen kierroksen lopussa nousin Simon ohi, kun tiesin olevani vähän vahvempi nousuissa. Simon urakkaa vaikeutti jäykkäperäinen pyörä ja pystyin tasaisella vauhdilla pitämään eron hallussa myös tasamaapätkillä. 

Oikeastaan seuraavaan neljään kierrokseen ei tapahtunut kisassa mitään. Samuel ohitti Simon ja oli käynyt aika lähellä takanani, mutta ei aivan saavuttanut. Lopulta ero kasvoi lähes minuuttiin. Sama trendi oli minulla suhteessa kärkeen. Olin ensimmäisen kierroksen jälkeen Henkan perässä 40 sekuntia ja sama ero oli voimassa vielä kaksi kierrosta ennen maalia. Pyörä pelasi kisassa mahtavasti ja Korson radalle 29er täysjousto on niin oikea peli. Alamäissä rentouduttiin ja muuten painettiin menemään.

Kuva: Tiina Keino

Maaliin ajoimme siis järjestyksessä: Henkka, minä, Samuel ja Simo. Ihan kolmoisvoittoon ei tiimimme yltänyt, mutta hyvä setti muuten. Oma ajoni sujui kuntoon nähden hyvin. Ajoin koko kauden kovimman keskisykkeen (177) ja tästä on hyvä petrata kuntoa paremmaksi loppukauden tärkeisiin kisoihin.

XCO kokonaiscupin voitto varmistui pisteillä 400. Korson 2. tila toi 110p. Vaasan voitosta 100p. Messilän SM-kisa ja Hyvinkään PM-kisa antoivat 95 pistettä molemmat. Näin Salon kolmossijan 90 pistettä tippui laskuista pois.

lauantai 24. elokuuta 2013

Korso XCO 25.8.2013 - cupin voittoa hakemaan

Huomenna ajetaan kauden 2013 viimeinen XCO-cupin osakilpailu. Kisapaikkana toimii Korson Vierumäen metsät, joissa kesällä hain kivikkoiseen maan tuntumaa kädet verillä. Silloin kilpailu jäi puolitiehen, mutta huomenna on tarkoitus ajaa maaliin. Itselläni kisassa on panoksena vankistaa tämän hetkinen XCO-cupin kärkipaikka kokonaiskilpailun voitoksi. Korsossa on radan eteen tehty kuulemma kovasti töitä ja käytännössä huomenna ajetaan radan avajaiskilpailu. Sää näyttää olevan huomiseksi puotainen, joten myös minulla on saumat pysyä kivikko-osuudet pystyssä, toisin kuin kävi kesäkuussa.

Ajotuntumani ei tällä hetkellä ole ihan parhaassa terässä. Erinäisten syiden johdosta en ole päässyt ajamaan kovaa pyörällä kuin kahdesti viimeiden kahden viikon aikajaksolla. Näistä toinen kerta oli Korttelin SM-kisa. Väliin on sitten mahtunut työskentelyä, sairastelua ja loppuvuoden koti-isyyteen orientoitumista. Varmaa pyöräilykunnon suhteen on se, että en ole ainakaan ylikunnossa. Arvelen, että kroppa on huomenna herkällä päällä - vauhtia voin varmasti antaa lyhyissä pätkissä, mutta pitkähkö ajoaika tulee tekemään reissusta todella kovan.

Kisapyörään olen tehnyt sellaisen muutoksen, että poistin sisärenkaat käytöstä. Sain vihdoin hankittua litkut ja litkuttelin renkaat torstaina. Puolihauskaa hommassa oli se, että luulin reilun kahden kuukauden ikäisten renkaiden olevan vielä täysin litkutuskunnossa. Näin ei ollut ja lopulta jouduin hylkäämään kolme eri TL-ready Racing Ralphia kyljissä olleiden viiltojen johdosta. Minulla oli tainnut kesän aikana olla onnea, koska sisärenkaat olivat viilloista huolimatta pysyneet ehjinä. Onneksi "hyllystä" löytyi pari uutta rengasta alle, ja sain renkaat nousemaan päälle jalkapumppua käyttäen.

Eilen perjantaina pääsin ajamaan ensimmäisen testilenkin ja ilmat näyttävät ainakin toistaiseksi pysyvän sisällä. Eilisellä lenkillä oli samalla tarkoitus antaa keholle vinkkiä siitä, että sunnuntaina on kisa edessä. En ollut käyttänyt sykkeitä yli 150 puoleentoista viikkoon. Eilen kävin kellottamassa Ahveniston XC-radan ja sain keuhkoille mukavaa venytystä aikaiseksi. Ajasta ei eilisen kellotuksen jälkeen puhuta mitään, se nähdään huomenna kisassa!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Ollin 2013 kisapyöriä halvalla

Olettekos muuten huomanneet, että Rosella on syksyn pyöräalet jo täydessä käynnissä? Erityisesti maastopyörien (täysjoustot) puolella ovat hinnat nyt kohdillaan. Sieltä on nyt huippupaikka käydä valikoimassa itselle tai kaverille hyvä, parempi tai paras maastopyörä halvalla, eli todella kilpailukykyiseen hintaan!

Suomalaisessa maastossa koko kesän kotonaan ollut sekä Tahkolla ja Vaasassa minulla kisapyöränä vakuuttanut 100mm joustava 29er täpäri DR Z- mallit löytyvät tästä linkistä (ROSE DR Z 2013 - alessa). Minulla itselläni on 8-mallista itse personoima malli (eikä minulle ole sen enempää personointioikeuksia kuin kenellä muullakaan). Sieltä vain rohkeasti konfiguraattoriin pyörittelemään halutut osat ja mitat kohdalleen. Roselta saa fillarin haluamillaan osilla täysin samaan toimitusaikaan kuin "listamallin" kanssa. Ei ainakaan tarvitse ostaa sikaa säkissä.


Itse antaisin vinkiksi, että panostakaa 29er pyörissä kiekkojen laatuun ja ohjainkannattimen (+ spacereiden) kanssa kannattaa pitää mahdollisimman monta variaatiota tarjolla. Sopivalla kulmalla oleva kannatin kääntyy helposti kummin puolin päin tahansa ja spacereilla voi halutessaan tehdä hienosäätöä. Minun pyörässäni ei spacereita kannattimen alla ole ollenkaan ja 110mm kannatin on käännetty osoittamaan alaspäin. Näin fillari on äärimmäisen hyvässä tasapainossa allani, eikä se keuli tai sukeltele maaston vaihtelujen mukaan. Jotta ketju pysyy päällä ajon kaikissa tilanteissa, takavaihtajaksi kannattaa valita sellainen malli, jossa jousen saa lukkoon (esim. shimanolta XTR -986).

lauantai 17. elokuuta 2013

Uhmaikäisestä urheilijaksi – muistelu lapsuudesta

Pieni neitomme on äskettäin täyttänyt yhden vuoden ja nyt näyttää ensimmäinen uhmaikä nostavan päätään. Mikäli haluamat asiat eivät tule käsien ylettyville nopeasti, lisää neiti pyyntöön desibelejä ja itkua. Näitä tilanteita tulee eteen päivässä parhaimmassa (vai onko se pahimmassa) tapauksessa kymmeniä.

Tämän päivän kovenevat itkut saivat minua pohtimaan lapsuuttani ja mieleeni tulikin eräs hetki, jossa itse turvauduin vastaavaan tapaan saada jotain haluamaani. Ihan vauva-aikaa en tietenkään muista, mutta luulen tapauksen olevan kuitenkin reilusti ennen kouluikää.

Tapahtui nimittäin niin, että olimme pimeänä ja sateisena loppusyksyn iltana lähdössä isän kanssa autolla ostamaan jotain autotarviketta Mikkelin paikallisesta tarvikeliikkeestä. Liike oli jossain Naisvuoren lähettyvillä, koska automme oli parkissa mäessä. Astelimme liikkeeseen sisään, vai olinkohan isän sylissä, kun menimme ulko-oven vieressä olevan kassan ohitse. Bongasin heti kassalla olleet uudet ja komeat pikkuautot. Jatkoimme liikkeessä eteenpäin ja en millään saanut pikkuautoja mielestäni. Kun etsimme osaa tai purkkia isän autoon, niin avasin ensimmäistä kertaa suuni ja tokaisin: ”Olipa hienoja autoja tuossa kassalla. Ihan samanlaisia, kuin naapurin Jounilla”. Kyseessä oli punainen pienehkö urheiluauto näyttävässä läpinäkyvässä muovipaketissa ja se oli ainakin kaksi kertaa suurempi, kuin kotona olevat omat pikkuautot. Nyt muistelen, että tämä olisi ollut elämäni ensimmäinen ihkauusi ja ihan oma pikkuauto, jonka saisin. Aikaisemmat olivat tainneet tulla kierrätyksen kautta vanhemmilta sukulaisilta.

Osan löydyttyä menimme isän kanssa kassalle ja osaa maksaessamme näytin isälle sormella, että noista puhuin juuri äsken. Isä ei pahemmin asiaan reagoinut, vaan sanoi tuttuun tapaan: ”ei nyt”. Yritin vielä vedota hintaankin, kun muistelisin auton maksaneen joko 12, tai 18 markkaa. Sekään ei auttanut. Tuolloin pahoitin asiasta mieleni ja elämäni suurin ja tärkein asia tuntui valuvan ohi. Silmiin hiipivät ensimmäiset kyyneleet – pieni maailmani alkoi murtua. Pikkulapsen tavoin yritin ehkä nyyhkyttää sopivan näkyvästi, jos isä vaikka sittenkin auton minulle ostaisi. Astuimme kuitenkin pian ulos sateeseen ja kävelimme autoomme. Tässä vaiheessa suruni kasvoi entisestään ja itkuun tuli vahvempi ääni mukaan. Istuin takapenkkiin jakkaran päälle ja itkin. Isä käynnisti auton ja minä itkin entistäkin kovempaa. Lopulta isä kääntyi ja sanoi: ”No mene sitten ostamaan se auto!” ja kaivoi lompakkoaan. Puntaroin asiaa ehkä sekunnin ja vastasin: ”En minä sitä autoa tarvitse, kun se oli niin kalliskin”. Suu vastasi ihan eri tavoin, kun mitä sydän sitä autoa halusi. En vain halunnut saada autoa niin, että isä ei halua sitä minulle oikeasti ostaa. Niinpä ajoimme kotiin ja elämä jatkui surusta huolimatta normaaliin tapaan.

En tiedä, onko tämä kokemus opettanut minut siihen, että itkemällä asiat eivät etene, mutta kovalla työllä kyllä. Harmittavasti tämä pikkuautojuttu taisi tapahtua ennen viikkoraha-aikaani, joten emme voineet keskustella auton saamisesta kotitöiden tai viikkorahojen kautta. Vaikka asia on mieleeni hieman katkerana muistona jäänyt, niin olen todella kiitollinen isälleni myös tästä opetuksesta. Toivottavasti myös meidän pieni neitimme oppii, että kaikki ei tule kultalautasella eteen, kun itse haluaa.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kortteliajon SM-kilpailut 11.8.2013 Ylöjärvi - sijoitus 8.

Vierailuni vauhdikkaaseen maantiepyöräilymaailmaan on nyt onnellisesti (luut ja pyörä ehjänä - joskaan tulos ei ihan tyydytä) takana muutaman vuoden tauon jälkeen. Päivän SM-korttelit Ylöjärvellä oli viety hieman ydinkeskustojen ulkopuolelle teollisuusalueelle. Tiukkoja mutkia ja räväköitä kiihdytyksiä kuitenkin oli riittämiin ja 38 kierrosta 1,6km rataa pisti kaikki ajajat hommiin. Välillä jopa kärkiporukan kasassa pitäminen edellytti kunnon vääntöä. Oman suoritukseni datat: 166 keskisyke ja 285 watin keskiteho (nettoteho koko kisan ajalta) kertovat ihan asiallisesta kilvanajosta. 

Maantiekisoissa on aina monta muuttujaa matkassa ja korttelikisoissa vielä muutama muuttuja lisää. Se, että on ratkaisutilanteissa juuri oikeassa paikassa, on todella tärkeää ja haastavaa. Vahvat joukkueet  pitävät tällaisissa kisoissa shown päällä koko ajan ja yksittäisenä ajajana pitää yrittää pelata omat kortit oikein. Olin alustavasti merkannut vain TWD:n kaksi kuskia, Samuel Pökälän ja Paavo Paajasen ennakkoon. Heidän takarenkaansa oli haluttuja paikkoja myös muiden ajajien puolesta, joskin sain aika paljon tarkkailla kisaa heidän peesistään. 

Kilpailun lukuisista tapahtumista huolimatta mitaliratkaisut menivät ihan viimeiselle kierrokselle. Olin melko hyvissä asemissa sijoilla 5-8, kunnes kärkeen ampaisivat Paavo ja Roope Nurmi. Nämä herrat pitivät paikkansa maaliin saakka ja itse osallistuin kuvainnollisesti kiriin sijasta 3. Radan viimeiseen kurviin ehdin kuitenkin vasta sijalla 8. ja pidin sen vaivatta maaliin. Sen enempää eteen kuin taaksekaan päin ei sijoituksia ollut pahemmin muutettavissa. Maaliin ajoin hyvävoimaisena ja olisin voinut olla kisassa jonkin verran aktiivisempi. Paremmalla sijoittumisella olisin kyennyt nappaamaan peesipaikan kärkikaksikon takaa, mutta nyt passailu antoi palkkansa huonompana sijana.

Hienot kisat, rankka rata ja sää kohdillaan. "Heräteostokseksi" ihan ok kisa, mutta ei nappisuoritus.

torstai 8. elokuuta 2013

Korttelikenraalit moottoriradalla - pari voittoa

Tänään ajettiin kesän 2013 toiseksi viimeiset Koh I Noor-ajot Ahveniston moottoriradalla. Yhteislähdön lisäksi oli alkuun maitohappoja tarjolla aika-ajokierroksen muodossa.


Itse tykkään ajaa tuota aika-ajokierrosta (aika noin 4min), mutta sen jälkeiset umpihapot jaloissa ovat epämielyttävät. Jostain syystä saan itsestäni noilla lyhyillä pätkillä hyvin irti ja palautuminen on sitten turhan haastavaa.

Viikon päätavoitteeni on tietenkin Kortteliajon SM-kisoissa sunnuntaina, mutta tämän päivän ajot kävivät hyvästä treenistä ja kenraaliharjoituksesta. Tällä kertaa kenraalit sujuivat hyvin, koska niin aika-ajosta kuin myös yhteislähdöstä napsahtivat voitot. Aika-ajokierros vei aikaa 3:53 ja yhteislähdön voitto ratkesi viimeisen kierroksen irtiotolla. Meillä oli Jarkko Niemen kanssa hyvät skapat tänään, kun lähdimme päivään cupin johdosta tasapisteistä. Päivän erät menivät tällä kertaa minulle 2-0 ja Jarkko ajoi hienosti molemmissa starteissa kakkoseksi.

Yhteislähdössä taktinen peli alkoi heti startista ja päästinkin Jarkon irtiottoon. Itse jäin ajelemaan hyvän matkan päähän kakkosporukkaan toisen kaverin kanssa.


Näin sain säästettyä jalkoja kisan loppuun ja ajosta tuli hyvin mielenkiintoinen. 15 kisakierroksesta Jarkko oli irti liki 13, kunnes kaksi kierrosta ennen maalia sain Jarkon kiinni. Ennen viimeistä kierrosta iskin maalinousuun kunnolla ja sain helpohkosti voiton plakkariin.


Minulla on vain pienet maantiepyöräilijän taktiset aivot, mutta tällä kertaa sain hyödynnettyä pienten aivonystyröiden koko kapasiteetin optimaalisesti.

Eilen säätelin pyörääni hieman keveämmäksi ja kisasetuppi sunnuntaita ajatellen näyttää tältä. Pyörältä tänäänkin täydellistä toimintaa! Kiekkojen keveydellä taitaa olla jotain vaikutusta. Kuukausi sitten ajoin aika-ajokierroksen 460 watin keskitehoilla. Tänään keskitehot kierroksella olivat 440 w. Silti tämän päivän aika pari sekuntia nopeampi.


lauantai 3. elokuuta 2013

Jämi84 2013 - Olmin tuskien taival

Jämin kisareissujen voittoputkea ei syntynyt. Odotetut kaverit iskivät tänään löylyä heti kisan alusta lähtien. Omat jalkani, tai oikeastaan selkä, ei ollut kolmen tunnin maastotempoon valmis. Jo ennen kisan puoliväliä oli selvää, että kärkimiehet menevät menojaan ja itse taistelin sijoista kymmenen joukkoon.

Tiukka alkuvauhti ja maantiepyöräilyn irtiottoa vastaava tykittely aiheutti minulle pahan selkälihasten jumittumisen kisan alkupuolella. Selkäjumin johdosta jalat menettivät voimansa jo 35 ajetun kilometrin jälkeen. Ensimmäisten isojen nousujen tullessa vastaan olin itse totaalisen vastaantulija muiden kärkimiesten seassa. Siitä eteenpäin minun loppukisa oli tuskien taivalta ja kilpailullisessa mielessä epäinhimillistä peesissä roikkumista. Kiitos vielä Juho Saariselle, kun vedit minut pois tänään Jämin pusikoista ja vieläpä hyvää vauhtia! Vasta viimeisellä vitosella pystyin taas ajamaan ja sain oikeasti Juholle kuuluvan sijan kuusi plakkariin. Tarjoan Juholle osallistumisen ensi vuoden Jämi84-tapahtumaan, jos hän niin haluaa.

Keho oli siis jumissa, ja nyt tarvitaan lepoa. Lepoa Olmin tapaan tiedossa: Työviikot alkavat jälleen ja lisäksi tulevalla viikolla kisoja on kolmin kappalein. Ensin tiistaina paikalliset maastokisat Hattulassa, sitten torstaina koh i noor-ajot tempokierroksineen. Viikon kruunaa vielä Kortteliajon SM-kisat Ylöjärvellä. Toivottavasti viikon kuluttua sunnuntaina on isku kohdillaan ja pääsen hämmentämään maantieukkojen kisan tuloslistaa sieltä yläpäästä.

perjantai 2. elokuuta 2013

Jämi84 MTB 3.8.2013 - ennakko

Olenko muuten blogin puolelle muistanut mainita, että sunnuntain XCO:n PM-kisoissa tuli viides sija? Kone kävi kuumana vielä sunnuntainakin perjantain XCE-kisasta ja ajo jäi vähän puolittaiseksi. Sykkeet olivat kauden maksimeissa, mutta vauhti ei vastannut sykkeitä. Ajoin jopa toukokuun treenikisassa PM-kisaa kovempaa. Tarkempi analyysi kouluarvosanoineen PM-kisasta tulee lähiaikoina. Nyt katseet on siirretty huomiseen Jämi84 -kisaan.

Jämiltä minulla on hyvät muistot. Olen ajanut siellä vain yhden ainoan, mutta voitokkaan kisan, tosin laji oli silloin XCE. Vuosi sitten ajossa oli lisäjännitystä tulevan perheenlisäyksen muodossa. Tänä vuonna lähden muiden hurjien mukaan pitkälle 84km retkelle. Kauden alussa en ollut suunnitellut Jämille lähteväni ja ajatus osallistumisesta kypsyi vasta viimeisten kahden viikon aikana. Tuolloin varmistui, että mukana ovat Viron kovat ukot Maasikmets ja Tamkorv. Kaverit eivät olleet mukana tänä vuonna Tahkolla, ja haluan yhden kisan kaudessa ajaa näitä miehiä vastaan. Sinällään vähemmän teknisen ja melko tasaisen kisareitin ei pitäisi sopia minulle alkuunkaan, mutta joskus onnistun tsemppaamaan hyvin myös omien mielireittien ulkopuolella.

Virolaisten lisäksi mukana huomenna on myös kovia suomalaisia. CC-picaron ukot ja Treen Pyöräpojat tulevat varmasti olemaan huomenna korkealla. Samoin odotan hyvää ajoa suksisankari-Kittilältä. Mainittujen lisäksi huomenna fillaria Jämillä ulkoiluttaa pitkälti yli 600 ajajaa, joten ihan pienestä tapahtumasta ei ole kyse.

Nyt pakkaamaan pyörää autoon ja sitten hyville unille. Aamulla onkin aikainen startti ennen klo 7 täältä Hämeenlinnasta. Huomisessa kisassa on muuten GPS-seuranta, ja olen mukana GPS:iä kantavissa ukoissa. Kisan seuraaminen onnistuu siis reaaliajassa! Startti on klo 10. Eiköhän siitä lähdetä, että huomenna voitto tulee Suomeen!