Hiihtoharjoittelun kuulumisia - Aulangon hiihtoladut

Maastohiihto on niitä harvoja (pyöräilyn lisäksi muita) kestävyysurheilulajeja, jotka toimivat hyvin pyöräilyä tukevana treeninä. Erityisesti vapaan hiihtotyyli täsmää maastopyöräilyn kanssa, kunhan hiihtäjä muistaa kuormittaa hiihtäessään kroppaansa tasapuolisesti. Käytännössä hiihdon olisi siis oltava wassua tai jos tekniikka on enemmän kuokkapainotteinen, niin kuokkatekniikan olisi syytä toimia molemmille puolille yhtä paljon. Varsinkin wassu kehittää ylävartaloa, mutta myös maastopyöräilyssäkin tärkeitä keskivartaloa tukevia lihaksia.

Täällä Hämeenlinnassa on nyt tänä talvena ollut huikean hyvät hiihtomahdollisuudet! Jo joulukuun alkupuolella pääsi hiihtämään erinomaisille laduille Ahveniston moottoriradalle ja nyt viimeiset pari viikkoa ovat myös Aulangon maastot olleet huippukunnossa. Molemmat hiihtopaikat ovat melko mäkisiä, mutta sanoisin, että Aulanko on vieläkin vaihtelevampi kuin moottorirata. Tietenkin luontoihmisenä myös metsän siimeksessä hiihtelylle osaa antaa painoarvoa.

Asun Aulangon latuihin verrattuna eteläpuolella ja lähestyn hiihtouria aina Kihtersuon suunnalta. Aulangon valaistun 6,6km lenkille pääsen aikalailla kierroksen ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että omat hiihtoni starttaavat aina Aulangon tiukimpaan nousuun. Pari pikkulaskua lukuunottamatta lenkin ensimmäiset 10-12 minuuttia on yhtämittaista kiipeämistä. Tämän jälkeen pääsee nauttimaan laskuosuudesta ja kierroksen viimeiset 4km ovatkin varsinaista ilotulitusta myös näin harrastelijahiihtäjän näkökulmasta. Aulangon hiihtoladuilla treenaamalla on hyvä valmistautua erilaisiin kuntohiihtoihin, kuten itselläni Mikkelissä hiihdettävään Savonia-hiihtoon.

Jouluaattona tuli syötyä niin hyvät energiat, että päätin 1. joulupäivänä tehdä tuplaenergioiden avulla tuplalenkin. Samalla lenkki toimi pituudeltaan simulaatioharjoituksena tulevaa Savonia-hiihtoa varten. Vauhdin puolesta on vielä toivomisen varaa, ja en ole uskaltanut lähteä hiihtämään 40km pituista hiihtoa heti alusta kovaa. Onhan kauden hiihtoja takana tässä vaiheessa alle 200 km. Asetin kuun alussa itselleni tavoitteen, että pk-lenkit saisivat taittua noin 18km/h (edellyttää perushiihtokeliä) keskinopeuksilla. Tämä tavoite alkaa hiljalleen täyttyä ja esim. tänään 26km lenkki taittui 18,5 km/h keskivauhdilla. Keskisykkeetkin jäivät reilusti pk-puolelle, ollen tasolla 144.

Tänään oli joulukuun 27. päivä. Ihan kuin vuosi sitten olisin ollut Hirvensalmella uistelemassa ihan samana päivänä.. Ovatpa vuodet erilaisia täällä Suomessa! (Tässä kuva vuoden takaa Väisälänsaaren sillalta)

Hyvää joulua ja menestystä vuodelle 2013!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille tätä blogia seuraaville ihmisille! Kiitos vuorovaikutuksellisesta vuodesta 2012 ja teemmehän vuodesta 2013 vieläkin paremman.

Twiittomakieliset uutiset - joulukuu 2012

Joulukuussa olen uppotunut niin pahasti tavalliseen elämään, että blogitekstit ovat olleet harvassa. Onneksi helppo ja varma tapa kirjata uusi teksti on perinteeksi muodostunut twiittomakieliset uutiset- tekstisarja. Nyt on käsillä joulukuun 2012 kovimmat twiitit (@OMiettinen).

8.12. Piti tänään olla hiihtämässä klo 09. Heräilin tuossa n klo 10. Miksi hiihtää kaksi pitkää lenkkiä, kun voi hiihtää yhden lyhyen? #lusmuilu

11.12. Kauden kolmas hiihto takana. Lumipöpperöä oikein urakalla. Peruskeliä odotellaan, että pääsee testaamaan ukon ja suksen toimintaa kunnolla.

13.12. Nyt on sään mukaiset parkut suksien pohjassa. Huomenna olmi etenee hiihtobaanalla niin kuin kuuluu-eli täysii! #luistaakosennäkeehuomen

14.12. Päivän hiihtotreeni Trackerissa: http://bit.ly/Z6fGUK . Pientä toivoa taas siitä, että ukko alkaa olla hiihtokykyinen ja Savonia siintää.

16.12. Kakkosukset, kesäkelin voitelu, talvimyräkkä ja roskainen baana, aulangon mäkinen reitti= lentokeli? Ei todella, mutta loistava 2h treeni.

20.12. Yllättävän hyvää kulkua aulangon maastossa tänään nahkeasta kelistä huolimatta. Kalusto pelaa! Vastaan tullut peurakin oli vaikuttunut.

20.12. Kääntöpaikka saavutettu. Huomisesta eteenpäin pienin, mutta painavin askelin kohti kesää! Oletko sinä valmis? #talvipäivänseisaus

21.12. Hieman parempaa taas hiihtobaanalla: http://bit.ly/VWAyGy . Viimeinen kymppi 20km/h+. Mäissä pitkäpotkuinen kuokka toimii. Fisut on nopeet!

22.12. Kuusi ok, siivous ok, huonejärjestys ok, kyntteliköt ok, takka ok, puut ok, ruoat ok. Siniset parafiinit Fisuissa ok. Illalla lenkille siis!

22.12. Ounastelu piti paikkansa - sukset kauden nopeimmat. Pakkasta 15 ja baana tyhjillään. Miksi? Ei muuta eroa kuin sauvan ääni lumikontaktissa.

22.12. 1/2 Hiihto ja maastopyöräily muistuttavat kovasti toisiaan. Alkuun kiihdytys, jonka jälkeen vauhtia pidetään yllä mahdollisimman hyvin...

22.12. 2/2 ...ja vältetään samalla aktiivisesti omia toimenpiteitä, jotka ovat omiaan syömään vauhdin pois. MTB=ajosilmä, hiihto=latusilmä?

Täällä on elämän ensimmäinen ikioma joulu edessä oman perheen parissa. Miten on lähtenyt?

1. Sohva Hankittiin tuossa viikolla uusi sohva tänne kotiin. Ei mahtunut normaaliin tapaan olohuoneeseen, niin oli muutettava koko talon järjestys uusiksi. Projekti jatkui 21.12. klo 24 saakka ja jatkui tänään lauantaina reilut 7 tuntia. Nyt alkaa olla palikat kohdallaan, että eläminen on kotona taas mahdollista.

2. Case- joulukuusi Eilen ostimme ensimmäistä omaa jouluamme varten joulukuusen ja siihen kynttilät. Aikaisemmin edelliseltä vuodelta oli hankittuna kuusenjalka, joka pääsisi nyt ensikertaa tositoimiin. Toin kuusen sisälle jo eilen lämpiämään talvipakkasista. Tänään oli sitten aika pistää kuusi pystyyn. Olipa aikamoista hommaa sahailla kuusen tyvestä "kiekko" pois iänikuisella 2 euron sahalla. Varmaan viiden minuutin piinaavan ähellyksen jälkeen runko oli vihdoin pari senttiä lyhyempi. Tämän jälkeen alkoi kuusen pystytys kuusenjalkaan - meni kuulkaas ihan kuin elokuvissa..

Kuusen varsi oli kapea ja jalassa vain kolme kiristyvää ruuvia leveästä reiästä huolimatta. Eihän se kuusi siinä pystyssä pysynyt, joten piti herättää sisäinen patenttikehittämö henkiin. Ensin yritin kiilailla ruuvien kosketuspintaa kuuseen koivun tuohella - ei toiminut, vaan ruuvit painuivat läpi tuohien. Jonkin ajan pähkäilyn jälkeen keksin leikellä saksilla (huom! kolmesta) tyhjäksi jouduista muovisista mehupulloista "levennysholkkeja" kuusen tyvirungon ympärille. Kolmen pulloista leikatun "levennysholkin" ja teipin avulla kuusi vihdoin seisoi paikallaan. En silti vieläkään menisi vannomaan, että on pystyssä aattoon saakka, saati loppiaiseen.

Pienestä arkielämän onnistumisesta iloiten hain puoli litraa vettä, jotka ajattelin kaataa kuusenjalkaan. Kaataessani vettä, puolessa välissä pulloa huomasin, että joku paikka jalasta fuskaa! Tilaa olisi litran verran, mutta pohja vuoti ihan joka ainoasta liitoksesta. Helmi-tyttömme oli jo tässä vaiheessa niin kyllästynyt molempien vanhempien säätötoimiin, että neidin kärsivällisyys oli hyvää vauhtia loppumassa. Jalasta piti saada siis hyvin nopeasti vedenpitävä, että kuusi saisi ensimmäisen vuorokauden aikana tarvitsemansa pari litraa vettä myös jalassa ollessaan. Sisäinen patenttikehittämö pääsi taas työn touhuun. Arvatakaapa, mikä oli ratkaisu tällä kertaa?  1,5 litran muovinen limsapullo tietenkin! Ei muuta kuin sakset taas kauniiseen käteen ja pullo sellaisesta kohdasta poikki ja jalkaan, että kuusta tukevat kiristysruuvit jäivät vielä "vesittämön" yläreunan yläpuolelle. Tämä toimi ainakin jossain määrin ja tällä hetkellä kuusi seisoo nätisti vedessä kuusenjalassa, joka ei alunperin pitänyt vettä.

Tämä lienee hyvin tavallista, että kuusen pystytys vaatii neljä muovista mehu-/limsapulloa? Vai onko?

Hiihtolenkkejä Ahvenistolla

Ahveniston moottorirata oli vihdoin tänään täydellisessä hiihtokunnossa. Hämeenlinnaan on tullut reippaasti luonnonlunta ja lisäksi motarille on tykitetty lumipatjaa reilun viikon ajan. Nyt kelpaa hiihdellä!

Olin vielä reilu viikko sitten aikamoisissa ongelmissa hiihdon suhteen, kun olin ilman kunnollista vapaan paria. Onneksi pyöräilypiireistäkin tuttu hiihtomies Vuokatista (Koo Kittilä) tuli hätiin ja toimitti hyvin asiallisen parin tänne minulle testiin. Nyt muutaman lenkin jälkeen on sukset todettu sen verran nopeiksi, että haluan pitää ne itselläni.

Tänään testasin pitkästä aikaa urheilua suoraan työpäivän perään. Menin töihin seitsemäksi ja hoidin parit tärkeät, osin stressaavatkin, palaverit alta pois. Klo 15 jälkeen astuin töistä pihalle ja alle 10 minuutin palautuksella olin hiihtämässä Ahvenistolla. Suksi ja ukko pelasivat taas hieman paremmin yhteen keskenään ja hetkittäin vauhti oli jo ihan mallikasta. Stressihormonitasot olivat valmiiksi ylhäällä treenin lähtiessä ja hiihtolenkki jatkoa henkisen rasituksen jälkeistä stressitilaa fyysisen rasituksen muodossa. Tällä hetkellä lenkit hyytyvät lopussa ikävästi johtuen käsilihasten surkeasta tilasta. Onneksi wassu tekee sille puolelle kutaa, ja kohta siimoista (siis kädet) on enemmän hyötyä kuin haittaa myös hiihtohommiin. Tämän päivän lenkkidata löytyy Trackerista. Reilun viiden kilometrin kierrokseen meni keskimäärin aikaa noin 17 min 30 sec.

Lenkin jälkeen olin ihan piipussa ja tämä johtuu täysin pitkien lenkkien puutteesta viimeisten kuukausien treeneissä. Hiilarit loppuvat intensiivisessä suorituksessa aina 1,5h kohdalla ja sen jälkeen keho alkaa etsiä energiaa muualta. Kun pitkät lenkit uupuvat, ei keho suoraan osaa käyttää rasvaa energiana ja uutta vauhtia pitää hakea hieman epämiellyttävän energiakuopan kautta.

Tänään energiakuoppa tuli ylitettyä ja lähipäivinä pitemmät treenit onnistuvat jälleen helpommin. On se ihmisen keho vaan fiksu! Ehkäpä viikon kuluttua pääsen tavoitevauhtiani pk-lenkeillä.

Offseasonin jälkitahdit - toivottavasti

Reilun 16 viikon offseason alkaa hiljalleen olla taaksejäänyttä elämää. Tauko on niin pitkä, että vaikka ensimmäiseen kisaan on yli 5 kuukautta aikaa, niin jopa minun on aktivoiduttava treenaamaan ensi kautta ajatellen. Tässä tilanteessa kunnon suhteen ei onneksi ole kuin yksi suunta - ja se on ylöspäin.

Kävin tämän viikon lopussa pari kertaa suksilla Ahvenistolla. Moottoriradan hiihtokunto alkaa olla kohdillaan - tätä tekstiä kirjoittavan suksijan hiihtokunnosta ei voi sanoa samaa. Sairastelin sellaisen pikaflunssan tämän viikon alussa, mutta sain taudin selätettyä pääosin kolmessa päivässä. Torstaina kävin hiihtelemässä kauden avaushiihdot ja samalla sain testattua minulle tuoretta suksiparia (vanhoille kävi näin, niin kuin joku ehkä muistaa). Eilen lauantaina oli toisen hiihtolenkin aika. Minulla on tapana hiihdellä heti kauden alusta lähtien tietyllä intensiteetillä. Vain sillä tavoin saan keholle tärkeät viestit heti perille: peruskunnon kehittämisen lisäksi tavoittelen hiihdon kautta myös hapenoton kehittymistä. Lisäksi minun mielestäni SM-tasolla pyöräilevä henkilö ei voi ainoastaan hissutella jokaikisellä hiihtolenkillä. Jos mielit olla kovemmassa kunnossa kuin toiset, niin lenkkien vauhdinkin pitää olla linjassa tavoitteen kanssa.

Urheilijalla on hyvä lihasmuisti ja reilun puolen vuoden tauko ei sinällään ole aika eikä mikään. Minulla suksi alkaa liikkua heti kauden alusta paremmin, kunhan ensimmäisistä lenkeistä lähtien lihakset oppivat, että mitä tietyn vauhdin ylläpito niiltä vaatii. Tässä on kauden toisen hiihtolenkkini data. Itse asiassa olen hieman pettynyt lenkin keskivauhtiin (16,1 km/h), vaikka kelikään ei ollut mistään nopeimmasta päästä. Hiihdollisesti tavoittelen, että pk-lenkit voisin hiihtää noin 18km/h keskivauhdeilla ja samoin 40km lenkit olisi syytä kyetä taittamaan melko kivuttomasti alla kahdessa tunnissa (toki vk-sykkeillä).

Palautumismuonaa hiihdon jälkeen

Tänään sunnuntaina kaivoin viikkojen tauon jälkeen pyörän ulos varastosta ja kävin ajamassa pienen lenkin. Kulku ei ollut kummoista (data täällä). Ihme, että pyörä ei kulje, vaikka lepoa on liki 4 kuukautta takana! Eikös sen kunnon pitäisi kohota lepäämällä?

Kauden 2013 maantiekisapyörä - esittely

Moni on varmaan huomannutkin blogin yläpalkista, että sinne on ilmestynyt sivu "Pyörät - Bikes 2013". Siellä on nyt reilun viikon ajan ollut ensi kesän yksi kisapyörä esillä.

Kyseessä on maantiefillari - Rose XEON RS 3100 hieman osia muutettuna = konfiguroituna. Kyseinen pyörämalli on pärjännyt mainiosti testeissä hiilikuitupyöriä vastaan. Pyörämalli on lisäksi valittu vuoden pyöräksi 2012.

Minun maantiekisat painottuvat myös tulevalla kaudella lähinnä Ahvnistolla ajettaviin Koh i noor-ajoihin. Rankka ja tekninen rata maantiekisassa kehittää kuskia mainiosti maastopyöräilyn tarpeisiin. Tällä hetkellä Suomen maantiekisojen reiteistä vain Rosendahl GP ja Ahvenisto (koh i noor/ Leijona GP) ovat intensiivisyydeltään lähellä maastokisoja, ja tästä syystä en ole ollut juuri kiinnostunut muiden maantiekisojen kiertämisestä. Vierastan ajatusta, että maaliin voi ajaa sijalla 5, samalla ajalla voittajan kanssa ja keskisyke pyörii oikeasti pk-alueen alkupäässä. Tämä on normaali tilanne Suomen tasaisilla maantiekisareiteillä.

Ajan siis mielelläni mäkisiä kisareittejä ja tämä asettaa tiettyjä odotuksia pyörän suhteen. Itse pidän tärkeimpänä seikkana pyörän ehdotonta toimivuutta ja kohtuullisen kevyttä painoa. Tätä varten pyörästä löytyvät Ultegran sähkövaihteet, jotka eivät juuri tee kompromisseja vaihteiden vaihdon hetkellä. Kiekkoiksi valitsin Mavicin Cosmic Carbone SL -kiekot, koska hintaero alkuperäisiin Ksyrium Elite-kiekkoihin oli naurettavan alhainen. Tehotiedot puolestaan tulevat minulle reaaliaikaisesti tietoon kammista. Luotettavista ajonaikaisista tehotiedoista huolehtii SRM.

Pyöräilijäprofiili - Ollin kisapyöräkartoitus

Tämä teksti on jatkoa tekstille, jossa aloitin pohdinnan itselle parhaan fillarityypin valitsemiseen liittyen.

Vastauksena syntyi: Ollin pyöräilijäprofiili.

1. Ajan mielelläni vaihtelevassa maastossa (tiet, polut, ylä- alamäet) pitkiä lenkkejä? Kyllä - Jos ymmärsit kysymyksen, joka oli suomeksi, ajat luultavimmin lenkkiä Suomessa. Suomen polut ovat aina juurakkoisia ja kivikkoisia.. niinpä tämä vastaus vie sinua kohti täysjoustomaailmaa. Toki saatat pitää haasteista ja nauttia huoltovapaammasta vaihtoehdosta eli jäykkäperäisestä pyörästä. Tällöin varmaan viihdyt enemmän tien ja ulkoilureittien puolella kuin kammovaikeilla polkuosuuksilla?
2. Osallistun suomalaisiin MTB marathon kilpailuihin tai esimerkiksi Tahko MTB- tapahtumaan? Kyllä - Olet siis kiinnostunut pitämään pyörällä vauhtia? Pitkähköt kilpailut edellyttävät, että pyörä kulkee koko kisan kovaa, muutoin lopussa tulee pahasti takkiin. Suomen kisareitit ovat vaihtelevia ja vain harvoja kisoja voitetaan jäykkäperäisellä pyörällä.
3. Pitkässä kovatehoisessa maastopyöräilysuorituksessa koen olevani: 1 jouheva pyörittäjätyyppi, 2 armoton isolla laipalla vääntäjä? 1 - Pyörittäminen jouhevasti on kovaa ajaessa mahdotonta Suomen juurakkoisilla polkuosuuksilla. Mikäli pyörittäminen on ihan selkäytimessä, niin täysjoustopyörä on hyvä vaihtoehto.
4. Jos valitsin edelliseen kysymykseen 1, niin pystyn mielestäni helposti siirtymään myös tyypin 2 ajajaksi? Ei - Näillä vastaajan treenivuosilla ei yhden kesän takia pyöräilytyypin vaihtaminen ole järkevää. Täysjoustopyörä ja jäykkäperäinen vaativat aivan eri ominaisuuksia. Tämän johdosta on luontevaa vahvistaa itselle luontaisinta polkemistekniikkaa.
5. Jos valitsin …2, niin pystyn mielestäni helposti siirtymään tyypin 1 ajajaksi? -
6. Väsyneenä minulle tulee joskus ajovirheitä, en kuitenkaan kaipaa rengastöitä ensimmäisestä ajovirheestä? Samaa mieltä - Täysjoustopyörä antaa iskuja anteeksi enemmän kuin jäykkäperäinen pyörä. Mikäli tekniset osuudet pyöräilytapahtumasta on kisan loppupuolella, niin täysjousto on lähes poikkeuksetta nopeampi vaihtoehto lopussa. Oletuksella, että olet pyörittäjätyyppinen ajaja.
7. Ajan pääosin juurakkoisia ja kivikkoisia polkuja, ja haluan edetä reitillä mahdollisimman nopeasti? Kyllä. Ehkäpä vastaajana tykkäät ajaa näitä polkuja, ja ne kuuluvat suosikkeihisi. Tällöin pyörä on aina kompromissi, koska pyörällä pitää pystyä ajamaan pitkää lenkkiä (toimivuus tieosuuksilla), mutta myös juurakkoisten alamäkien ajaminen olisi oltava pyörän puolesta luontevaa.
8. Saan kiihdytettyä pyörän mielestäni nopeasti hyvään vauhtiin satulassa istuen? Kyllä. Mikäli reisissä riittää paukkuja istualtaan kiihdyttämiseen, ei takaiskarin liikkeestä huku energiaa ennen maakosketusta.Tämä vastaus ei sulje kumpaakaan pyörätyyppiä pois laskuista.
9. Pidän vaikeista alamäistä ja haluan laskea niitä alas vauhdilla? Kyllä. Sama vastaus kuin kohdassa 7.
10. Ajan ”tuoreena” juurakkoiset osuudet mielelläni isolla rattaalla seisaaltaan? Kyllä. Tuoreena vastaajalla on paukkuja ajaa pyörää kovaa juurakoissa. Isolla rattaalla ajaminen on välttämätöntä, jos mielii tykittää kovaa jäykkäperäisellä pyörällä vaikeita polkupätkiä. Joskus on nautinnollista ajaa todella kovaa jäykkäperäisellä pyörällä juurakkoista pätkää. Niinpä tämän kysymyksen perusteella jäykkäperäinen pyörä voisi sopia vastaajalle mainiosti!
11. Ajan väsyneenä kahden tunnin kisan jälkeen juurakkoiset osuudet mielelläni isolla rattaalla seisaaltaan? Ei - en yksinkertaisesti jaksa! Pari tuntia anakynnyksen lähistöllä tekee tehtävänsä ja vastaaja ei välttämättä jaksa nousta jokaisessa juurakossa polkemaan isolla rattaalla seisaaltaan. Niinpä pitkien kilpailujen näkökulmasta jäykkäperäisen pyörän valintaa ei voida pitää tämän vastausken perusteella itsestään selvänä.
12. Pyörän paino on minulle kaikki kaikessa. Luulen, että pyörän paino ratkaisee vauhdin, kuskilla ja pyörän toimivuudella ei ole niin väliä. Ei - Haha, hauska kysymys! Pyörän toimivuus on kovassa ajossa kaikki kaikessa. Pyörän keveys tulee hyvänä kakkosena, eli pyörästä voi tehdä niin keveän kuin mahdollista, mutta oletuksella, että se toimii 99% varmuudella täydellisesti kisassa koko matkan ajan. Näin ollen täysjousto on tämän vastauksen näkökulmasta realistinen valinta, vaikka se on selkeästi yleensä jäykkäperäistä painavampi.
13. Pysyn jäykkäperäisellä pyörällä helposti samakuntoisten täysjoustokuskien mukana teknisillä polkuosuuksilla (koko lenkin/kisan ajan)? Ei pidä paikkaansa. Kun anakynnyksen tuntumassa ajetaan täysillä vaikeaa paikkaa samantasoisen kaverin kanssa, ei pyörällä  ole varaa antaa tasoitusta ajolinjojen suhteen. Vastaajalla kunto ei tällaista kestä, joten tämäkin puoltaa vastaajaa valitsemaan itselleen täysjoustopyörän.. Tämä vastaus toisaalta kumotaan, jos kaikki kilpailiun vastustajat ajavat jäykkäperäisillä pyörillä.
14. Pystyn jäykkäperäisellä pyörälläni jättämään samakuntoiset täpärikuskit helposti tieosuuksilla ja helpoissa nousuissa (koko lenkin/kisan ajan)? En todellakaan. Eikä kukaan jäykkäperäisellä ajava kaveri ole koskaan onnistunut pudottamaan vastaajaa suoraan vetoon tasaisella, vaikka vastaaja on ollut mukana painavammalla ja "energiaa hukkaavalla" täpärillä.

Leikillinen johtopäätös pyöräilijäprofiiliksi

Ollin pyöräilijäprofiili - Selkärangaton maastohissukka, joka ajaa kilpaa eleettömästi pyörittäen. Vastaustensa perusteella menettänyt otteen 90-luvun "oikeaan" pyöräilyyn, jolloin maastossa edettiin tehden elämä kaikissa maaston kohdissa itselle mahdollisimman vaikeaksi. Tiepätkille ei reisissä riitä paukkuja tiputtamaan ketä tahansa suoraan vetoon, ja tähän ei jäykkäperäinen pyörä tuo pelastusta. Luulee tietävänsä, että maastokisat ratkotaan pääosin poluilla ja kisojen loppupuolella, joten panostaa pyörävalinnassaan nimenomaan polkuosuuksille parhaan ja kuskia säästävän pyörän löytymiseen. Ei ole näillä vuosilla enää kiinnostunut treenaamaan seisaaltaan ajoa niin paljoa, että ruuti riittäisi yli 2,5 tunnin suorituksiin.

Tämän profiilin perusteella Ollille sopivat pyörätyypit ovat: 1. täysjoustopyörä XCM ja XCO-kisoihin, 2. jäykkäperäinen pyörä XCE- lajiin

Millainen täysjousto joustomatkan osalta? 

Ollin täysjoustopyörän profiili - Pihi mies ja pyörän keveys ei näemmä ole elämän tärkein asia. Niinpä pyörältä edellytetään toimivuutta ja luotettavuutta erityisesti ratkaisevilla polkuosuuksilla. Pitkät kisasuoritukset supistavat joustomatkan tarpeen alle 140 mm - trailipyöräkeskustelut on käytävä erikseen. Toisaalta 80mm molemmissa päissä on liian vähän, koska joskus reitillä on ollut yli 8cm korkea kivi. Tälle kaverille oikea joustomatka on 100 - 120 mm. 100mm, jos haluaa pärjätä nousuissa edelleen hienosti. 120mm, jos haluaa pysyä muiden perässä varmuudella vaikeissa alamäissä.

26, (27,5) vai 29er?

Ollin pyörän kiekkokoko - Vastauksista ei suoraan ilmene, että kiekkokoko olisi erityisen merkitsevä asia vastaajalle. Kaverin vastaukset on niin kompromisseja täynnä, että ehkäpä 27,5 kiekkokoko olisi tämän ukon valinta, jos sellainen olisi saatavilla? 26-pyörässä Suomessa olisi syytä olla joustoa myös takan. 29er on mahdollinen jäykkäperäisenä, mutta pelastaako iso kiekkokoko oikeasti kisan loppukivikoissa, kun mies ei enää jaksa nousta putkelle? 

YHTEENVETO

Nopein pyörä Ollin pyöräilijäprofiiliin, lajit: 

XCM/XCO:

• Täysjousitettu maastopyörä (26"-kiekot). joustomatkat 120-130mm, esim Rose Jabba Wood (120mm - 11,1kg)

• Täysjousitettu maastopyörä (27,5"-kiekot). joustomatkat 100-120mm

• Täysjousitettu maastopyörä (29er), joustomatkat 100 (-120) mm, Esim. Rose DR Z (100mm - 11,3kg) tai Rose Root Miller (120mm - 12,5kg)

XCE:

• Jäykkäperäinen maastopyörä (26"-29er-kiekot). Edessä 80-100mm joustoa, luotettava ja kevyt peli. Esim. Rose Psycho Path (9kg) tai Rose Mr Big 29er (10kg)

Työmatkatempo – lentävä 200 m

Tapahtuipa tänään tiistaina työmatkalla ehdoton päivän piristys!

Olin normaaliin tapaan ajamassa työmatkafillarillani työpaikalta kohti kotia. Täällä Hämeenlinnassa on työmatkallani pari pientä mäen nyppylää. Ensimmäinen mäki nousee itään päin ajaessa junaradan ylittävälle sillalle ja toinen hieman myöhemmin Hätilän liikekeskukselle saavuttaessa.

Ajelin pyörälläni kohti kotia neljän aikoihin, kunnes jouduin pysähtymään Verkatehtaan kohdalla punaisiin valoihin. Hetken kuluttua valot vaihtuivat vihreälle. Starttasin tyylilleni uskollisena maltilla, mutta kuitenkin oletuksela, että ajaisin 70 metrin päästä alkavaan nousuun ensimmäisenä. Vielä mitä! Oikealta puski nuori, ehkä reilu parikymppinen, kaveri väkisin ohitse ja ajattelin, että mikäpäs siinä. 

Annoin kaverin mennä eteen ajamaan, kun näytti olevan kovin kiireinen. Hetkeä myöhemmin ensimmäinen ylämäki alkoi ja kaveri alkoi painamaan kampea ihan tosissaan. Ajelin siinä peesissä ja katsoin vähän ihmeissäni, kun kaveri oikeasti ulosmittaa kaiken, mitä kehostaan saa irti. Mäen loppupuolella jopa miehen tekniikka hajosi ja pää pomppi n. 30cm ylösalas jokaisella kampikierroksella. Yritystä oli vähintään 110 prosenttia! Ehkäpä myös muutamia maitohappoja pääsi kertymään tämän mäkiajajan jalkoihin?

Rullailin siinä perässä ehkä 350 watin tehoilla. Kieltämättä ajoimme mäen ns. normaaliin työmatkaliikenteeseen nähden ihan kohtalaista vauhtia ylös. Mielessä oli jo seuraava nousu, jossa voisi lisätä tehoja. Minulla ei ekassa mäessä kiire ollut, ja tiukan paikan tullen olisi reisistä löytynyt lisää liki 1000 wattia. 

Ensimmäisen mäen laella koin sitten yllätyksen. Olimme juuri mäen päällä ja ajattelin, että seuraavassa mäessä voisin vähän kiristää vauhtia. Vielä mitä! Mäen päällä kaveri nosti käden nyrkissä ilmaan ja alkoi heiluttamaan kättään lähes hallitsemattomasti! Ensin ihmettelin, että mikä hänelle tuli, kunnes tunnistin liikkeistä aidon tuuletuksen ilon. Kaveri otti tästä ”mäkikirin voitosta” kaiken irti. Kysäisin siinä pienen hämmennyksen jälkeen, että ”Tuliko voitto?” Siihen kaveri vastasi onnellisena, mutta hengästyneenä: ”Voitto tuli!”  Harmittavasti keskustelu loppui siihen, kun kaveri käänsi pyöränsä kaupan pihaan (ehkä kuntosalille) ja tuuletteli vielä muutamia kertoja jälkeenpäin.

Tuli muuten todella hyvä fiilis itsellekin tästä toisen ilon aidosta purkauksesta! Nauroin oikeasti ääneen koko loppu kotimatkan silkasta ilosta! Ehkäpä oli hyvä, ettei kaveri mennyt mäen alla tokaisemaan minulle: ”kumpi ensin mäen päällä?”. Tuollainen lause minulle on kuin punainen viitta härälle. Silloin ei enää peesailla. :)

Kuva: Jouni Uotinen

Sepeli ja matalapainerenkaat

Niin on taas vuosi ehtinyt siihen pisteeseen, että kaupunki kylvää pyöräteille lasinsirun veroista sepeliä. Näin ovat asiat täällä Hämeenlinnassa ja itse sain kokea työmatkapyöräilyn osalta syyskauden ensimmäisen rengasrikon sepelin tunkeuduttua ulkorenkaan lävitse. Tämä siitä huolimatta, että valitsen ajolinjat aina mahdollisimman niukasti sepelöidyiltä kohdin.

Vuosi sitten syksyllä jouduin ajamaan vanteella kotiin yhteensä neljä kertaa. Nyt "kausi" on taas avattu ja jännityksellä odotan, milloin renkaan paineet vajoavat olemattomiin. Kun te muutkin renkaitanne sepeliin varmaan rikkotte, niin muistakaahan rengastöiden ohessa aina kaivaa rikon aiheuttaja pois ulkorenkaan kudoksista! Tällainen ylläri löytyi tämän päivän rengasrikon takaa:

Oli niin terävä, että jo sormien kanssa sai olla varovainen, että selvisi ilman turhaa hemoglobiinireikää sormenpääsä. Todellinen mininuolenkärki.

Onhan tämä vähän ironista, että tällaista sepeliä viljellään pyöräteille, joilla on oikeasti tarkoitus pyöräillä. Sisärengaskauppiaille ja pyörähuolloille sepelikausi on toisaalta hyvää jatkoaikaa bisneksille.

Paras pyörä Suomen mtb-reiteille - pyöräilijäprofiilin kartoitus

Minulta kysytään aika usein, että millainen (tai mieluummin: mikä) pyörä on nopein Suomen mtb-reiteillä. 26, (27,5) vai 29 tuumainen rengaskoko? Täysjoustopyörä ja vai etujousitettu? 80, 100 vai 120 mm joustoa?

Olen pohtinut asiaa ja päätynyt vastaukseen, että tähän ei voi vastata jotain tiettyä pyörämallia. Vastauksen antaminen on mahdotonta, jos kysyjä ei anna minulle tietoa omasta pyöräilijäprofiilistaan. Pyöräilijäprofiililla tarkoitan sitä, että millaiseksi henkilö on itsensä treenannut maastopyöräilijänä. Vastaus löytyy konkreettisesti siitä, kuinka henkilö ajaa pitkän ja kovatehoisen maastopyörälenkin tai -kilpailun.

Ajajan on siis ensitöikseen syytä pohtia omaa maastopyöräilytyyliään. Omaa pyöräilijäprofiilia voi kartoittaa esimerkiksi seuraavien kysymyksien kautta:

1. Ajan mielelläni vaihtelevassa maastossa (tiet, polut, ylä- alamäet) pitkiä lenkkejä? Kyllä/Ei
2. Osallistun suomalaisiin MTB marathon kilpailuihin tai esimerkiksi Tahko MTB- tapahtumaan? K/E
3. Pitkässä kovatehoisessa maastopyöräilysuorituksessa koen olevani: 1 jouheva pyörittäjätyyppi, 2 armoton isolla laipalla vääntäjä? 1 / 2
4. Jos valitsin edelliseen kysymykseen 1, niin pystyn mielestäni helposti siirtymään myös tyypin 2 ajajaksi? K/E
5. Jos valitsin …2, niin pystyn mielestäni helposti siirtymään tyypin 1 ajajaksi? K/E
6. Väsyneenä minulle tulee joskus ajovirheitä, en kuitenkaan kaipaa rengastöitä ensimmäisestä ajovirheestä? Samaa mieltä/Eri mieltä
7. Ajan pääosin juurakkoisia ja kivikkoisia polkuja, ja haluan edetä reitillä mahdollisimman nopeasti? K/E
8. Saan kiihdytettyä pyörän mielestäni nopeasti hyvään vauhtiin satulassa istuen? K/E
9. Pidän vaikeista alamäistä ja haluan laskea niitä alas vauhdilla? K/E
10. Ajan ”tuoreena” juurakkoiset osuudet mielelläni isolla rattaalla seisaaltaan? K/E
11. Ajan väsyneenä kahden tunnin kisan jälkeen juurakkoiset osuudet mielelläni isolla rattaalla seisaaltaan? K/E
12. Pyörän paino on minulle kaikki kaikessa. Luulen, että pyörän paino ratkaisee vauhdin, kuskilla ja pyörän toimivuudella ei ole niin väliä. K/E
13. Pysyn jäykkäperäisellä pyörällä helposti samakuntoisten täysjoustokuskien mukana teknisillä polkuosuuksilla (koko lenkin/kisan ajan)?
14. Pystyn jäykkäperäisellä pyörälläni jättämään samakuntoiset täpärikuskit helposti tieosuuksilla ja helpoissa nousuissa (koko lenkin/kisan ajan)?

Seuraavassa blogitekstissä vastaan itse kyseisiin kysymyksiin ja kartoitan minulle sopivinta maastopyörää ensi kauden kisoihin. Palataan siis pian asiaan!

Kauden 2012 tilinpäätös arvosanoineen

Ennen kautta lupasin blogissani julkisesti, että tulen olemaan kaudella 2012 kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Tämän lupauksen lunastamalla olisin varmistanut todellisen kisamenestyksen vankan perustason ansiosta. Näin kauden jälkeen arvioituna, en voi varmuudella todistaa, että olinko yhtenäkään päivänä paremmassa kunnossa kuin mitä olen joskus ollut aikaisempina vuosina. Näin ollen asetettua päätavoitetta pidän epäonnistuneena.

Harjoittelun lisäksi kauteen mahtui jälleen lukuisa määrä erilaisia pyöräilykilpailuja. Niin harjoittelun kuin kilpailujenkin osalta koin kauden aikana ylä- ja alamäkiä. Käyn kauden tiivistetysti lävitse ensin tuloksellista saldoa tarkastellen, ja sen jälkeen keskittyen harjoitteluun ja pyöräilylajeihin laji kerrallaan. Tämän lisäksi jokainen alalaji on arvostelu kouluarvosanan muodossa ja tekstin lopussa on löydettävissä koko kauden arvosana.

KAUDEN SALDO

Harjoittelu

Päätavoitteeni oli olla paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Tein tätä tavoitetta varten itselleni vuosisuunnitelman, jonka perusteella minun piti harjoitella vuoden aikana yli 600 tuntia. Lopulta laiminlöin treenejä oikein urakalla ja en pysynyt alkuunkaan tavoitteissa. Treenitunteja kerääntyi lopulta niukasti yli 400 ja jouduin todella taistelemaan kisoissa lähinnä mentaalivahvuuden voimalla. Kertyneestä 400 treenitunnista reilut 300 tuntia oli pyöräilyharjoittelua ja loput muita lajeja. Kilpailukauden lopun harjoittelumäärät olivat todellinen vitsi. Viimeisen kahden kuukauden aikana ajoin pyörällä hieman yhteensä 16 tuntia, jotka kerryttivät kilometrejä yhteensä 350. Koko harjoitteluvuoden aikana lenkkikilometrejä kertyi hieman yli 8000.

Vähäisen treenauksen johdosta maksimoin treeneissäni tehotreenien määrän. Ajoin loppukaudesta todellisia täsmäharjoituksia, jolloin yksikään viimeisen kolmen kuukauden lenkeistä ei ollut selkeä pk-lenkki. Erilaisia intervallivetoja sisältyi lenkkeihin aina.

Arvosana harjoittelulleni kuluvana kautena: 6 ½ = välttävä

LAJIKOHTAISEN ANALYYSIT

XCM – MTB-maratonit

Kauden 2012 päätavoitteeni oli pärjätä monipuolisesti erityisesti MTB maraton-matkoilla. Panostin treeneissä pitkiin suorituksiin ja hain kovaa peruskuntoa, jonka avulla olisin vahva kaikkien kisojen loppupuolella, kun sijoitukset varmistetaan.Valitettavasti kesän päälaji meni totaalisesti penkin alle.

Yhteenveto kisoista kesällä 2012:

Rajamäki XCM – keskeytys hyvän alun jälkeen kalustorikkoon

Valkeakosken XCM – DNS

Jyväskylän XCM – Tasapaksulla ajolla kolmanneksi

Tahko MTB – päätavoite, josta keskenkuntoisena keskinkertainen tulos, sijoitus 4, noin 2 min voittajan perässä

Seinäjoki XCM – Hyvän alun jälkeen DNF kovan kaatumisen johdosta

Luukin XCM – Tasapaksulla ajolla kolmanneksi

Hyvinkään XCM SM-kilpailu – Laskukuntoisena jaksoin ajaa hyvin reilu 2 tuntia, mutta lopun kramppien jälkeen rullailin maaliin sijoilla ynnämuut (12.)

Arvosana omalta osaltani lajille XCM: 6 = välttävä (painoarvo 40 %)

XCO – Maastopyöräilyn olympiamatka

Maastopyöräilyn olympiamatkalla kisasin kesän aikana vain kahdesti, mutta priorisoin lajin muutoin todella korkealle ja itselleni tärkeäksi. Aloitin maastokauden Hyvinkäällä toukokuussa todella kovan treeniviikon päälle. Ajo oli erittäin tahmeaa ja vääntäydyin maaliin neljäntenä. Ero kärkeen oli tuossa vaiheessa todella suuri. Lajin huipentuma, eli SM-kilpailut ajettiin toukokuun loppupuolella Kouvolassa. Sain itseni kaatumisen jälkeen kokoon vain päivä ennen kilpailua. Keskenkuntoisena ajoin erilaiset seikat huomioon ottaen hyvän ajon, joka oikeutti lopulta neljänteen sijaan. XCO-kisassa olisin halunnut ehdottomasti taistella kunnolla voitosta, mutta tänä vuonna se ei ollut mahdollista.

Arvosana omalta osaltani lajille XCO: 7 = tyydyttävä (painoarvo 30 %)

XCE – Cross Country Eliminator/maastosprintti

Uudessa maastosprintin lajissa ajettiin kauden aikana yksi kilpailu, joka oli samalla SM-kisa. Kilpailu ajettiin Jämillä, Jämi MTB:n jälkeisenä päivänä. Minulle SM-kilpailut menevät kaikkien muiden kilpailujen edelle ja oli itsestään selvää, että menen SM-kisaan tuoreena. Tiesin ennen kautta, että laji voisi sopia minulle, koska minulla on pikkupojasta lähtien kiinnostanut ajaa pyörällä ihan täysiä. Tätä ei nykyisissä XCM ja XCO-lajeissa voi tehdä, koska aina pitää säästellä pitkän kisan loppua ajatellen. Treenailin viikon verran kohdennetusti XCE-suoritusta ja parin minuutin sprinttejä. Voitin lopulta lajin Suomen mestaruuden helpohkosti, vaikka finaalissa meinasin sohlata mahdollisuuteni pariin pikku mokaan. Olisin mielelläni ajanut kisassa ihan ketä tahansa vastaan kilpaa ja luulen, että en olisi ollut helposti voitettavissa, vaikka kisapäivä olisi ollut jokin muukin kuin Jämi MTB:n jälkeinen päivä.

Arvosana omalta osaltani lajille XCE: 9 ½ = erinomainen (Painoarvo 15 %)

Cyclocross

Cyclocrossissa ajettiin kauden aikana vain yksi kilpailu, SM-kisat Helsingissä. Menin kisoihin yli 9 viikon treenitauon jälkeen. Ennen kilpailua ajattelin: ”jos näissä kisoissa ajan mitalin itselleni, niin olen todella lahjakas kaveri urheilussa”. Kilpailun alku oli odotuksieni mukaisesti erittäin raastavaa ja jäin monen sellaisen kuskin jalkoihin, joita vastaan en yleensä ole joutunut kisaamaan. Noin 15 minuutin ajon jälkeen pyöräily alkoi sujua ja aloin uskomaan itseeni. Ajoin hienolla ajolla lopulta kolmanneksi vain puolen minuutin päähän SM-kullasta.

Arvosana omalta osaltani lajille CX: 8 ½ = hyvä (Painoarvo 10 %)

Maantiepyöräily

Maantien puolella ajoin vain yhden kansallisen cupin kilpailun. Lisäksi Ahveniston moottoriradalla kisattiin muutamina torstai-iltoina KOH I NOOR-kilpailuja. Näissä kisoissa ajetaan maantiepyörillä yhteislähtönä noin tunnin verran kilpaa. Minulle Ahveniston viikkokisat olivat menestys. Ajoin neljä kilpailua, joista kertyi kaksi voittoa ja kaksi kakkostilaa. Cyclocrossarilla onnistuin voittamaan vuoden 2012 maantieajon Suomen mestarin (Niemi) ja hopeamitalistin (Kejo). Crossarilla voitin myös kesän 2012 Tempon hopeamitalistin (Martikainen). Maantiepyörällä sain kunnian ajaa kahdesti ja silloin voitin muun muassa XCO:n Suomen mestarin (Rossi) tältä kaudelta. Kunto oli näiden kisojen mukaan ihan kohtuullinen, toisaalta aktiivista ajoa vaativa moottorirata sopii erityisen hyvin minun ominaisuuksilleni.

Arvosana omalta osaltani lajille maantiepyöräily: 8 = hyvä (Painoarvo 5 %)

KOKONAISARVOSANA KAUDESTA 2012

Harjoittelu ja eri lajien kisamenestys huomioiden kauden kokonaisarvosanaksi tuloksellisesti muodostuu:

7 = Tyydyttävä

Twiittomakieliset uutiset - marraskuu *päivitetty

Näin on marraskuussa ollut vipinää Twitterin puolella. Kannattaa siis seurata twitterissä: OMiettinen.

Esimerkki-twiittejä kuluneelta viikonlopulta (16.-18.11.2012) valmentajakoulutuksen tiimoilta:

16.11. Viikonloppu todellista valmennussparrausta Suomen huipulta Varalassa! Osuuko vallitsevat ajatukset Ollin filosofiaan?

16.11. Hagqvist: "Tunnista kokonaisrasittavuus ja treenaa sen mukaisesti, älä voivottele." Treenit, laatu, työ, perhe, stressitekijät..

17.11. Onko kauden 2013 tärkeät kisat kaikilla selkeänä tällä hetkellä?

17.11. Ensimmäinen juoksulenkki vuoden tauon jälkeen heitetty. 3km ja 27min. Jalat aivan jumiin! Huomenna ei edes kävellä. #Valmentajan palauttava

17.11. Riittääkö kaksi juoksulenkkiä vuoteen? Ensimmäinen ja viimeinen juoksuni.

18.11. Oma yhden viikon treeniohjelma. Mitkä ovat ne kaksi tai kolme tärkeintä treeniä, joiden pitää onnistua? Muu viikko tehdään niiden mukaan.

18.11. Pidämmekö huolen, että helmikuun pyöräilykunto on selkeästi parempi kuin marraskuun lopun? Sama huhti- ja helmikuun välillä.#nousujohteisuus

*18.11. Huomenna blogissa kauden 2012 yhteenveto lajeittain ja kouluarvosanat. Totuudenmukainen analyysi luvassa!

*18.11. Viikolla tulossa: millainen pyörä on Suomen maastokisoissa paras ja nopein? Arviot 26, 29, jäykkis ja täpärit!  

Harjoitteluvuoteni 2012, osa 6. Syys-lokakuun treenit

Harjoitteluvuoden viimeiset kaksi kuukautta ovat minun pyöräilykalenterissani syys- ja lokakuu. Vaikka pyöräilyvuosi oli tässä vaiheessa hyvin lopuillaan, niin nämä kaksi kuukautta ovat minun pyöräilykaudellani todella merkityksellisiä. Ajankohta sisältää kahdet SM-kilpailut ja samalla eri lajien kokonaiscupit ratkeavat lopulta syksyn kisoissa.

1. Oma harjoitteluni oli elokuun lopulla romahtamaan päin. Pienen vauvan kanssa työarki lohkaisi ansaitusti suuren osan harjoittelusta pois. Käsiteltävä treenijakson sisälsi kaksi tärkeää kilpailua: syyskuussa tärkeänä päätähtäimenä oli XCM SM-kilpailut Hyvinkäällä. 
2. Toinen tämän jakson tärkeä kilpailu minulle on Cyclocrossin SM-kilpailut Helsingissä lokakuun puolivälissä.  

Crossissa parasta on se, että siellä mennään todella koko matka alusta asti täysillä. Se on tunti todellista maksimia ja sitten pääsee pitkän kauden jälkeen ansaitulle offseasonille. Odotin molempia tärkeitä kisoja kovasti ja halusin pärjätä niissä. Elokuun jälkeen harjoitteluun oli tultava selkeä ryhdistäytyminen, jos mielisin kisoissa menestyä. Tässä jakson tavoitteet ja toteutumat:

Tavoitteet	Syyskuu 2012	Lokakuu 2012
Pyöräily (tunnit)	43	15
Muu harjoittelu (tunnit)	2	15
Pyöräilyn kilometrit	1400	560
Treenitunnit yhteensä	45	30
Toteutumat
Pyöräily (tunnit)	7,5	8,5
Muu harjoittelu (tunnit)	0	0
Pyöräilyn kilometrit	152	185
Treenitunnit yhteensä	7,5	8,5

Jep jep, se siitä ryhdistäytymisestä. Kaikkien aikojen pohjanoteeraustreenit pyöräilyhistoriassa! Silti pokkana cx-kisoihin mitalijahtiin.

Yhteenveto harjoittelujaksosta syys- lokakuu

Toteumataulukko kertoo karua kieltään jakson "harjoittelusta". Odotettua skarppausta elokuun lopun vähäiselle treenimäärälle en saanut toteutettua. Vietin pitkähköjä työpäiviä töissä ja lähes jokainen pyöräilylle vapaa ilta oli säiden puolesta todella sateista. Jätin lenkkejä väliin ja kohdensin niitä harvoja harjoitteluita tulevia kilpailuja ajatellen. Peruskuntolenkkejä en ehtinyt ajaa syys- lokakuussa yhtään kertaa. Syyskuu opetti minulle jälleen paljon itsestäni ja siitä, että millaiset treenit minua kehittävät. Ajoin kohtalaisen hyvän kilpailun XCM SM-kisoissa siihen nähden, että en ollut päässyt treenaamaan viikkoihin ennen kisapäivää kuin pari lenkkiä.

Lokakuun osalta tilanne jatkui harjoituksellisesti yhtä toivottomasti kuin edellinen kuukausi. Onnekseni viimeinen kisa oli jo kuukauden puolivälissä ja sain edes 4-5 tunnin treeniviikot alle ennen cyclocrossin SM-kisaa. Kaikki treenit oli myös tuolloin suunnattu suoraan kilpailuissa menestymiseen ja keuhkot saivat kyytiä intervallien mukana.

Paluu menneisyyteen: Syyskuussa mietiskelin, kuinka sateisena päivänä lenkki onnistuu asenteen kautta. Teksteissä oli myös yksi arvaus kysymykseen, kuinka saavuttaa kauden toinen kuntopiikki syksyksi? Lokakuun puolella jatkoin itseni parjaamista ja mietiskelin, että olenko pohjimmiltani vätys. Heti perään pääsin kokemaan, kuinka kokenut pyöräilijä tuntee itsensä ja milloin meno loppuu, kun rasvat uinuvat energiatalkoista.

YHTEENVETO HARJOITTELUVUODESTA 2012

Koko harjoitteluvuoden toteuma oli lopulta 416,5 tuntia harjoittelua ja 8296 lenkkikilometriä pyörällä. Harjoitteluvuoden 417 treenitunnin paketista pyöräilyharjoitteita tein 319 tuntia. Jäljelle jäänyt 98 tuntia kertyi juoksu- kuntosali ja hiihtoharjoitteluista. Kokonaistuntien osalta kertynyt lukema oli yli 200 tuntia vähemmän, kuin tavoitteeksi asettamani 622 harjoittelutuntia oli. Jouduin antamaan periksi erityisesti tasavauhtisista pk-lenkeistä ja ne tippuivatkin pois ohjelmasta oikeastaan Heinäkuun lopulla. Pyöräilykilometrejä oli kymmenen treenikuukauden jälkeen ajettuna lähes 8000 – tähän viimeiset kaksi kuukautta eivät tuoneet juuri apua. Ajoin viimeisten kahden kuukauden aikana pyörälenkkejä yhteensä 340km! Niinpä kokonaistavoitteesta pyöräilykilometrien suhteen (13600 km) jäin reilusti yli 5000 kilometriä.

Päätin kuitenkin, että kirjailen tuon kauden 2012 tilinpäätöstekstin vielä erilleen. Siinä käydään kriittisesti läpi harjoitteluvuoden onnistumista ja tuloksellista onnistumista kilpailulajeittain. Samassa tekstissä tulen antamaan itselleni kaudesta kouluarvosanan.

Tähän tekstiin liittyvät seuraavat blogitekstit:

Tavoitteet ja marras-joulukuun treenit

Tammi- helmikuun treenit

Maalis- huhtikuun treenit

Touko- kesäkuun treenit

Heinä- elokuun treenit

Syys- lokakuun treenit

Kauden 2012 tilinpäätös

Cyclocrossin sosiaalisuus kuvina

Cyclocrossissa on sitä jotain.. jotain erilaista kuin muissa pyöräilyn alalajeissa. Yksi tunnusomainen piirre on lajin rentous ja ylenpalttinen sosiaalisuus. Ehkäpä annetaan näiden kuvien kertoa lajista enemmän:

Kuvat: Jouni Uotinen

ps. Loppukevennyksenä:

Ajomiehet juovat lenkillä vauhdista

Harjoitteluvuoteni 2012 osa 5. Heinä- elokuun treenit

Touko- kesäkuun jakso oli huipentunut Tahko MTB -kisaan, mutta kunto ei ollut lähelläkään sellaisella tasolla, mitä olin alunperin toivonut. Tähän jaksoon lisäsin taas odotuksia harjoitteluun liittyen. Kesäloma töistä oli edelleen heinäkuun alussa käynnissä ja pyöräilykilometrien suhteen odotin kunnon petrausta.Jakso oli tärkeä myös siksi, että heinäkuussa edessä olivat XCO SM-kilpailut Kouvolassa ja sitä ennen tärkeät valmistavat kilpailut Seinäjoella. Elokuun osalta jännitystä ilmassa oli pyöräilyn lisäksi myös siviilielämän puolella. Perheenlisäystä jännitin tosissani XCE SM-kilpailujen yhteydessä.  Menikö heinä- elokuun treenit sitten suunnitellulla tavalla? Katsotaanpa seuraavasta taulukosta:

Tavoitteet	Heinäkuu 2012	Elokuu 2012
Pyöräily (tunnit)	48	48
Muu harjoittelu (tunnit)	2	2
Pyöräilyn kilometrit	1470	1540
Treenitunnit yhteensä	50	50
Toteutumat
Pyöräily (tunnit)	40	31
Muu harjoittelu (tunnit)	0	0
Pyöräilyn kilometrit	1100	715
Treenitunnit yhteensä	40	31

Heinäkuun alussa otin parin päivän kevyemmän jakson heti Tahkon perään. Melko pian kuitenkin ajatuksen suuntautuivat Kouvolan SM-kisoihin ja tärkeimmäksi valmistavaksi harjoitukseksi merkitsin itselleni Seinäjoen XCM –kilpailun. Harjoituksellisesti olin ihan kohtalaisen hyvässä vauhdissa vielä ennen Seinäjokea.. kunnes tuli jälleen vähän takapakkia. Kaaduin melko pahasti ja SM-kilpailut näyttivät jäävän kokonaan väliin. Kuin ihmeen kaupalla palauduin kaatumisesta viikon päästä ajettuihin XCO:n SM-kilpailuihin. Olin ajokunnossa vain päivää ennen kilpailuja.

Kulku oli hyvää kolhut ja viikon tauko huomioiden. Valitettavasti mitali jäi kisoista saavuttamatta ja olin missannut jo kaksi äärimmäisen tärkeää kilpailua kesän aikana. Niinpä heinäkuun loppuun mennessä yhtään todellista onnistumista ei ollut kauden osalta vielä plakkarissa.

Yhteenveto jaksosta heinä- elokuu

Heinäkuun hyvä treenaus koki todella ikävän kolauksen Seinäjoen kaatumisen muodossa. Keräilin yli viikon itseäni kuntoon ja harjoittelu oli tuona aikana lähes mahdotonta. Kouvolan XCO SM-kisassa huomasin, että olin jälleen melko hyvässä iskussa, mutta aivan terävin isku oli kaatumisen johdosta kateissa. Heti Kouvolan XCO:n jälkeen aloin treenaamaan joka päivä XCE-kisoja varten. Valmistelin itselleni 1:40 kestävän sprinttiradan. Viiden päivän treenillä paransin aikaani yli 10 sekuntia samalla radalla ja sain tällä valmistautumisella napattua ensimmäisen Suomen mestaruuteni yleisessä sarjassa. Elokuussa aikatauluja muokkasi siviilielämän tärkeät asiat ja kesälomakin oli loppunut jo heinäkuun puolivälissä. Niinpä kokoaikainen työskentely ja kotiarki pienen vauvan kanssa eivät mahdollistaneet tuoreen isän täyspainoista treeniä – olen siis ihminen.

Paluu menneisyyteen. Heinäkuun teksteissä kirjoittelun blogiin pääosin kisaraportteja (maantiellä kulki ihan hyvin (osa 2.), Seinäjoen kaatuminen ja XCO SM-kisan nelossija. Vinkkailin myös pienen vinkkilistan, jos joku on ajatellut aloittaa harrastamaan pyöräilyä tai maastopyöräilyä.  Elokuussa teksteissä näkyi mullistavatasiat siviilielämän puolella ja tietenkin olin iloinen myös pyöräilyurani ensimmäisestä siniristipaidasta. XCE-mitali tuli hieman yllättäen, koska treenien suhteen oli jännitystä ilmassa.

Kymmenen harjoittelukuukauden jälkeen treenitunteja oli kerääntynyt yhteensä 400,5 tuntia. Tämä oli jo lähes 150 tuntia alustavaa suunnitelmaa vähemmän. Pyöräilykilometrejä kymmenen kuukauden jälkeen oli ajettuna liki 8000. Tässäkin suhteessa olin tavoitetta jäljessä yli 3700 kilometriä. Moni teistä lukijoista arveli, että treenit olisivat kauden aikana 400 tunnin kieppeillä. Tämä tuntimäärä tuli täyteen 10 kuukauden jälkeen ja vielä oli kaksi tärkeää kuukautta edessä. SM-kisoja ajamatta oli vielä kahdet: XCM- syyskuussa ja cyclocross lokakuussa.

Seuraava esiteltävä treenijakso on syys- lokakuun treenit.

Tähän tekstiin liittyvät seuraavat blogitekstit:

Tavoitteet ja marras-joulukuun treenit

Tammi- helmikuun treenit

Maalis- huhtikuun treenit

Touko- kesäkuun treenit

Heinä- elokuun treenit

Syys- lokakuun treenit 
Kauden 2012 tilinpäätös

Talvipyöräilyn aloitusta kuvina

 Pakittamista valonnopeudella?

Drop hop!

Kuvat: Jouni Uotinen - Kiitos Jounille!

Ollin talviharjoittelukeskus - ensiesittely

Olen tuolla twitterin puolella uhkaillut, että minulla on ihan ikioma harjoittelukeskus. Ajattelin tänään antaa pientä esimakua asiasta, eli millaisia treenejä muun muassa täällä leikkimielisessä treenikeskuksessa voi harjoittaa ja millaisella kalustolla näitä treenejä tehdään.

Pyörällä erityisesti ylämäkien ajaminen on ollut aina lähellä sydäntäni. Niinpä tässä treenikeskuksessa on mahdollista ajaa esimerkiksi tällaisia mäennyppylöitä:

Ylämäkien suunnittelussa on vain oma mielikuvitus rajana. 

Tässä sitten vähän treenikeskuksen kalustoa. Kalusto on suunniteltu (aivan kuten koko treenikeskuskin) sillä tavoin, että kaudella 2013 en ajatellut pahemmin hävitä Ahveniston moottoriradan KOH I NOOR-ajoissa. Ensimmäiset maistit tässä:

 

Harjoitteluvuoteni 2012 osa 4. Touko- kesäkuun treenit

Touko- kesäkuun jaksolla pääsin vihdoin kilpailemaan maastossa ja aloittamaan kauden todenteolla.

Kilpailujen ohella treeneihin tuli rutkasti tehoja lisää myös lenkkien kautta. Odotukset olivat korkealla ensimmäisiä kisoja ajatellen hyvin sujuneen huhtikuun johdosta. Katsotaanpa sitten, kuinka treenit tällä jaksolla toteutuivat. Puhutaan siis kauden treenikuukausista 7. ja 8.

Tavoitteet	Toukokuu 2012	Kesäkuu 2012
Pyöräily (tunnit)	55	48
Muu harjoittelu (tunnit)	3	2
Pyöräilyn kilometrit	1600	1540
Treenitunnit yhteensä	58	49
Toteutumat
Pyöräily (tunnit)	22,5	40
Muu harjoittelu (tunnit)	0	0
Pyöräilyn kilometrit	523	1000
Treenitunnit yhteensä	22,5	40

Toukokuun ensimmäisessä kilpailussa Hyvinkäällä olin jalat aivan tyhjänä. Tuolla viikolla oli pohjalla viisi tehotreeniä ja mies oli jumissa. Seuraavana viikonloppuna oli Rajamäen kilpailu, joka oli tärkeässä roolissa kunnon kehittämisen kannalta. Rajamäen kilpailu jäi kesken kalustorikon johdosta ja kova pitkä treeni jäi ajamatta. Valkeakosken maratonia odotin seuraavaksi kuin kuuta nousevaa. Kyseinen kisa jäi kuitenkin kokonaan ajamatta mystisen sairauskohtauksen johdosta. Tämä lopulta romahdutti kokonaan toukokuun lopun treenit. Oikeastaan arkailua kesti parisen viikkoa ja jatkoin treenaamiseksi kutsuttavaa pyöräilyä vasta kesäkuussa.

Keskeytyksistä ja treenitauosta johtuen kuntoon pääseminen kesäkuussa oli todella pahasti jäljessä suunnitellusta. Normaalisti olen ajanut kovia lenkkejä ja kisoja todella paljon toukokuussa, nyt se ei ollut mahdollista ja kunto oli sen mukainen. Korson maratoniin saavuin käytännössä toukokuun alun kunnossa – eli kunto oli totaalisessa rakennusvaiheessa. Onneksi pääsin Korsossa maaliin ja sain sentään sieltä ihan hyvän treenin. Treenistä meni myös haastava Jyväskylän maraton ja kuun treenit kruunasi kesäkuun lopussa ajettava Tahko MTB 60km.

Yhteenveto jaksosta touko- kesäkuu

Toukokuun epäonni kilpailuissa ja rintakipukohtaus keskeyttivät nousujohteisen harjoittelun tärkeimpään ajankohtaan vuodessa. Niinpä kesän tärkein treenikuukausi, eli toukokuu, jäi kohdaltani lähes koskemattomaksi. Kesäkuun alkuun jouduin starttaamaan pahasti laskukuntoisena ja en ehtinyt kunnolliseen iskuun koko kuukauden aikana. Tahkolla jaksoin alun hyvin, mutta pitkien kovien lenkkien puute pakotti rullailemaan viimeiset 20km maaliin. Onneksi sentään treenimäärissä kesäkuussa tuli vähän petrausta toukokuuhun verrattuna. Tästä huolimatta treenien kokonaistuntimäärä jaksolta touko- kesäkuu jäi todella matalalle.

Paluu menneisyyteen. Toukokuun teksteissä painottuivat kisaraportit ja kisainto. Ihan kuun alussa huutelin erityisesti teholenkkien perään. Kisojen keskeytysten johdosta muistelin, että kuinka kovia kisoja sitten voisi korvata omilla treeneillä. Valkeakosken jälkeen sain käsiini kunnollisen 29erin. Toukokuun lopussa blogin katselukertoja täyttyi kokonaista 100 000, ja järjestin juhlia varten pienen tietokilpailun. Kesäkuussa teksteissä näkyi Tahko MTB lähestyminen ja sitä edeltävät treeniviikot sekä tärkeät simulaatioharjoitukset. Kesäkuussa käytiin myös tiimin kanssa aluevaltaamassa maantiekisa Ahvenistolla. Tahko MTB:n kisaraportti vielä tähän loppuun.

Kahdeksan kuukautta treeniä takana, neljä edessä

Kahdeksan harjoittelukuukauden jälkeen treenitunteja oli kerääntynyt yhteensä 329,5. Tämä oli 117,5 tuntia vähemmän kuin olin alun perin suunnittelut. Toukokuun pyöräilyn vähäisyys rokotti rankasti myös ajettuja pyöräilykilometrejä. Kahdeksan kuukauden jälkeen kilometrejä oli kertynyt noin 6150, joka oli yli 2500 kilometriä tavoitetta vähemmän!

Seuraava esiteltävä treenijakso on heinä- elokuun treenit. Heinäkuussa ajettiin muun muassa XCO:n SM-kilpailut Kouvolassa. Elokuussa elin jännittäviä aikoja perheenlisäyksen kanssa ja osallistuin muun muassa XCE SM-kisaan Jämillä. Treeneistä ja mainituista kisoista lisää seuraavassa treenitekstissä!

Tähän tekstiin liittyvät seuraavat blogitekstit:

Tavoitteet ja marras-joulukuun treenit

Tammi- helmikuun treenit

Maalis- huhtikuun treenit

Touko- kesäkuun treenit

Heinä- elokuun treenit

Syys- lokakuun treenit 
Kauden 2012 tilinpäätös arvosanoineen