torstai 28. heinäkuuta 2011

KOH-I-NOOR moottorirata-ajot 27.7.2011

Eilen oli taas tiukat maantiekisat Ahveniston moottoriradalla. Kisaajia mukana oli 13 henkeä, joten onneksi tapahtumaan ilmestyy edes jonkin verran porukkaa! Kisamatka muodostuu kisassa tyylillä 45min + 1 kierros. Eilen ehdin juuri ja juuri ajamaan 12 kierrosta, koska 10 kierroksen täyttyessä kello oli mäen päällä 43 min ja jotain.

Kesäkuussa samoissa ajoissa pääsin ajamaan Olli Teivaalan kanssa suuren osan kisasta, eilen pääosa matkasta tuli vedettyä itsestään keulilla. Alussa lähdettiin reippaammalla mäkivauhdilla Roope Nurmen kanssa porukasta irti ja näyttikin siltä, että maaliin ajetaan parijonossa. Vetovuoroja tein ehkä hitusen enemmän, mutta arvelin, että parin viimeisen kierroksen nousuissa saisin tarittavan eron vedettyä voittoa ajatellen. Tilanne kuitenkin lopulta ratkesi jo aikaisemmin, kun Roopelta tipahteli ketjut noin kuudennella ratakierroksella radan tiukimmassa nousussa. Jatkoin itse samaa tahtia eteenpäin ja pääsin pokkaamaan 12 ratakierroksen kisan voiton ajalla 52:31. Ajoin lähes 50 sekuntia hiljempaa kuin kesäkuun kisassa, joten ihan lennossa ei kunto näytä juuri nyt olevan. Ehkäpä tiistain 100 km maantie pk-lenkki skootterin peesi-pätkineen oli tälle kunnolle hieman liikaa.

On muuten pieni pinnallapysymiskuume päällä tällä hetkellä. Hämeenlinnan seudulta saa tarjoilla kalastukseen soveluvia edullisia veneitä (kajakista pulpettiveneisiin).. :)

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Kesäloma 2011

Neljän viikon kesäloma alkaa olla lopuillaan. Mitähän sitä on oikein tullut tehtyä? Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä useamman tuhannen sadan sanan edestä "blogitekstiä".

Kaikki alkoi ihmettelyllä Särkänniemessä:
Muutaman kiepautuksen jälkeen maha oli siinä kunnossa, että taikajoki oli ainoa laite, jossa kestettiin olla. Oli muuten jännä paikka!

Muutoin viikot ovat kuluneet seuraavien aihepiirien ympärillä:

Hyvää ruokaa ja komeita kesäiltoja:

Lajivalikoiman laajennusta:

Mökkeily on kuulunut joka viikolla ohjelmaan. Shown varastaa aina Elli-kissa. Aivan loistava kaveri tuolla luonnossa!

Kalassa on tietenkin pitänyt käydä myös:
Euroopan kulttuuripääkaupunki?
"Welcome to Estonia.." soi vieläkin päässä.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Miltä tuntuu ajaa täysiä fillarilla?

Tähän kysymykseen sain tänään vastauksen. En tiennytkään, että tässä oli mennyt reipas 10 vuotta edellisestä totaalisen täysiä ajamisen kerrasta..

Noh, tänään se kuitenkin sitten crossarilla tapahtui. Nappularenkaat ja ilmanpaineet noin 3bar per pää. Jaloissa oli kevyttä vk:ta noin 20 min, kun huomasin takaa tulevan mopon. Onnekseni edessä oli loiva alamäki, johon sain kerättyä hieman lisävauhtia 4m/s vastatuulesta huolimatta. Kun fillarilla oli vauhtia 45km/h mopomies kavereineen meni melkein heittämällä ohitse.. ei muuta kuin täysin perään! Hetken kuluttua huomasin olevani peesissä, mittarissa 55km/h lukemat. Imu oli valtava! Päätin, että nyt mennään crossarilla moposta vielä reippaasti ohi.. Ladoin sen, mitä reisistä irtosi ja reilun sadan metrin matkalla pääsin hyvin mopon edelle ja mittariin tuli tasamaalla maksiminopeudeksi 60km/h. Tämä siis nappularenkaista ja vastatuulesta huolimatta. Aioin jo luovuttaa, mutta päätin kuitenkin jatkaa matkaani "loppuun asti" vielä 55km/h peesissä heti vedon jälkeen. Jonkin aikaa kestin.. sitten alkoivat vaikeudet..

Mistä tietää ajaneensa kovaa? Minä ainakin sain tuta seuraavat tunteet heti spurtin jälkeen:
- Keuhkot tuntuivat vioittuneen n. 20min
- Sylkirauhaset aktivoituvat täysille n. 15min
- Hengittäminen oli erittäin vaikeaa
- Keuhkot vinkuvat vielä tunti ajamisen jälkeen.

Uskomaton kokemus tällä fillarointikokemuksella. En tosiaan enää tiennyt, että miltä täysiä ajaminen tuntuu. Melkoinen kisafillaristi sanon minä. PAH!

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Operaatio - Tahko MTB 120km - tilinpäätös

Kaikki alkoi huhtikuussa, jolloin heräsi ensimmäinen ajatus tehdä kesällä 2011 jotain muuta, kuin ajaa kisaa ainoastaan 60km maratonmatkoilla. Halusin saada pyöräilytapahtumilta jotain enemmän. Niinpä Tahko MTB oli oiva tilaisuus rikkoa vanhaa kaavaa ja päätin alkaa valmistautumaan 120km kisamatkalle. Iskin pöytään itselleni realistiset, mutta kovahkot tavoitteet 6. päivä toukokuuta kirjoitetun blogitekstin muodossa:

1.) Mies kuntoon, edessä on elämän pisin maastopyörälenkki
2.) Aikatavoite: 120km, ajoaika alle 6 tuntia
3.) Sijoitustavoite: ei huonompi kuin vuonna 2010/60km
4.) Säätavoite: +18 astetta ja pilvistä, maasto kuiva


TAVOITETTA 1. varten olin todellisen haasteen edessä. Olin tottunut siihen, että en ole mikään ultramatkojen urheilija, vaan parhaiten minulle sopivat tunnin-kahden pituiset ”maksimivedot”. Niinpä kestävyyttä oli saatava rutkasti lisää, mutta samalla Tahkon kisapäivänä pitäisi olla voimakkaassa kunnossa, jotta ylämäkien ajaminen vauhdikkaasti ei veisi jalkoja hapoille.
Tapahtumaan valmistautumiseksi minun oli tarkoitus ajaa lukuisia yli viiden tunnin pyöräilyharjoituksia, ja samalla pitää tehokasta voimatasoa yllä kisailemalla sopivasti ennen kisapäivää. Tahkolle saavuin kuitenkin hyvin epävarmoin ajatuksin, koska pitkiä lenkkejä ei juuri ollut takana ja samalla kisoja olin ajanut erittäin paljon niukemmin kuin edellisinä vuosina. Treenejä toukokuun alusta kertyi seuraavasti:
Vko 18: 10 tuntia
Vko 19: 14 tuntia
Vko 20: 10 tuntia
Vko 21: 3 tuntia
Vko 22: 20,5 tuntia
Vko 23: 7 tuntia
Vko 24: 2 tuntia
Vko 25: 14 tuntia
Vko 26 (sis Tahko): 11 tuntia
Yhteenvetona voidaan todeta, että määrää ei ainakaan liiemmin tullut ajettua. Toukokuussa ajoin yhden yli 100km treenipäivän. Kesäkuussa 100 kilsaa tuli puhkaistua kolmesti. Tahko 120km kuntoon pääsemiseksi nostaisin esille viisi tärkeää seikkaa:
- peruskunnon merkitys menneiltä vuosilta, kyky ajaa melko kovaa (jotta 120 km matkalla ei tarvitse ajaa ”täysiä” kertaakaan)
- helatorstain 156km maantielenkki elämäni toinen yli 5h lenkki
- muutamat bianchi-cupin kisat ja pari XCO-cupin kisaa, 1kpl KOH-I-NOOR ajoja
- Vko 22 kertyneet 20,5 treenituntia
- Onnistunut viimeistelyviikko: esim: 26.6.2011 ajettu treenipäivä 50km verryttely ennen Leijona GP-kisaa (25 kierrosta Ahveniston moottoriradalla) = yhteensä 120 km pyörää, josta viimeiset 70 km täysiä tiukalla radalla. Lisäksi ti 28.6. huomasin maasturilenkillä kunnon nousevan. Verryttelyksi 60km maantienlaitaa 30km/h vauhdilla, josta jatkoin suoraan ajamaan viimeisen tunnin Ahveniston maastoon ylämäkiä. Lenkin saldoksi tuli 85km/reilu 3h, josta palasin kotiin hyvissä voimissa.

TAVOITE 1. TÄYTTYI TÄYSIN. Maalihaastattelussa totesin kahdesti sanan ”tuuri”. Olin mielestäni onnekas, että ajettu vauhti oli minulle juuri sopivaa, toisaalta vastasin ajetusta vauhdista koko kisassa lähes 90km. En juuri päässyt hyötymään muiden ajajien peeseistä. Yksikin maksimiveto väärään paikkaan olisi saattanut johtaa kramppeihin jolloin onnistunut ajo ja tasainen matkavauhti olisivat muuttuneet pitkäksi painajaiseksi. Pientä ”extra-buustia” valmistautumiseen antoi tieto siitä, että kisaan lähtee viivalle myös Vastarannan Mikko. Mikon kanssa ollaan ajettu useita kisoja samaan tahtiin ja minulla oli parista kisasta jäänyt jonkin verran hampaankoloon loppukahinoista.

Alkukesällä mietin vielä pyörävalintaa, että lähdenkö Tahkolle 26” täpärillä vai 29er jäykkiksellä. Pyörävalinta oli ehdottomasti oikea, eli 26” täysjousto.

TAVOITE numero 2. oli ajaa 120km alle kuuteen tuntiin. Aikatavoite oli haasteellinen, mutta kuitenkin jossain määrin varovainen. Tahkolla radan luonne muuttuu paljon, jos tapahtumapäivänä sattuisi joskus satamaan vettä. Näin ei kuitenkaan käynyt ja kisareitti oli 2.7. erittäin nopeassa kunnossa. Viimeisellä valmistautumisviikolla herättelin toiveita ajaa 120km alle 5:50 aikaan. Arvelin, että ensimmäisen kierroksen ajaisin hieman alle 2:50 aikaan ja toinen veisi tasan kolme tuntia. Tämän tavoitteen osalta ylitin todella tavoitteeni, koska:
ensimmäinen 60km kierros taittui aikaan 2:42:36
Toinen kierros 2:53:26
LOPPUAIKA 5:36:02, keskisyke 157 / max. 177.

Näin ollen myös TAVOITE 2. TÄYTTYI. Aika oli alkuperäistä tavoitetta parempi lähes 24 minuuttia. Toisen kierroksen olisi voinut ajaa hieman kovempaa, jos alun tiepätkille olisi ollut tarjolla ajokaveri vuorovetoa ajatellen. Samoin lukuisat ohittamiset kierroksen viimeisellä puoliskolla hidastivat kierroksen vauhtia jonkin verran. Erityisen hienoa oli kuitenkin se, että myös 120km matkalla 60km kierrosajat pysyivät alle kolmen tunnin. Nyt Tahkon 60km lenkki on tullut kierrettyä kuudesti ja jokaisella kerralla aika on alkanut numerolla kaksi.

TAVOITE numero 3. oli sijoittua 120km matkalla vähintään samalle tasolle vuoden 2010 60km tulosten kanssa. Näin ollen tavoittelin ainoastaan sijoja 1. tai 2. Tämän vuoden reissu oli minulle viides kerta Tahkolla ja edelliset neljä kertaa olin ajanut 60km kisamatkan. Sijoitukseni ovat nousseet Tahkolla tasaisesti, niin kuin seuraavasta voimme todeta:
2007 (60km): 8th / 2:58:31
2008 (60km): 4th / 2:56:49
2009 (60km): 3rd / 2:48:12
2010 (60km): 2nd / 2:35:56
2011 (120km): 1st / 5:36:02

Myös TAVOITE 3. TÄYTTYI. Jos samaa nousujohteisuutta haluan jatkaa myös seuraavana vuonna, niin pitää miettiä, että mitähän sijoituksia on vuonna 2012 tarjolla??

TAVOITE 4. oli asetettu tapahtuman säälle ja perustui ennakko-oletuksena vaaniviin kramppeihin. Noh, +18 astetta ja pilvipoutainen sää ei koskaan toteutunut, vaan Tahkolla poljettiin edellisvuosiltakin tutulla hellesäällä. Tänä vuonna jo aamusta lähenneltiin +30 lukemia ja toisella kierroksella lämpömittari kohosi Nilsiässä lähemmäksi +32 lukemia. Ehkäpä minun pitää perua hieman tämän tavoitteen kaltaisia toivomuksia. Nähtävästi lihaksistoni voi toimia myös lämpöisemmällä säällä, kunhan pidän ajovauhdin kurissa ja huolehdin riittävästä nestetankkauksesta myös kisan aikana. Maasto oli toivomuksen mukaisesti totaaliset kuivassa kunnossa.

TAVOITE 4. EI TÄYTTYNYT kokonaan, mutta tarkemmin ajatellen eipä sen väliäkään.. :P

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Tahko MTB 2011 - Maalissa + kisaraportti

Operaatio Tahko 120km on nyt saatu päätökseen.

Tavoitteet täyttyivät täysin. Pyörä pelasi loistavasti ja mies ajoi tasaisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Krampit tulivat vastaan vasta maalissa.

Voittoaika 5:36:02.
Eka kierros (60km) noin: 2:44
Huippunopeus 71 km/h
Mitä tuli syötyä? Yksi fazerin marjapiirakka, 4 geeliä, yksi energiapatukka.

Kiitokset kisakumppaneille ja varsinkin hienosti tilaa anteneille toisella kierroksella. Lisäksi lämmin kiitos huoltajille, täydellistä toimintaa. Ruoka maistui edellisenä iltana hyvin ja aamupalakin klo 07 upposi kohtalaisesti. Yöllä nukuin aivan surkeasti, koska majapaikassamme yön viilein hetki tallensi lämpömittariin 29,1 asteen lukemat. Noin kuumassa minä en koskaan nuku hyvin.

KISARAPORTTI:

Starttipaikalle fillaroin rennoin fiiliksin ja kävimme kevyellä pyörittelyllä Vastarannan Mikon kanssa. Kuulumisten vaihdon lisäksi koetin hieman saada selville Mikon päivän taktiikkaa. Starttiviivalla riitti kuhinaa ja 120km kiertämisen epävarmuus alkoi hiipiä mieleeni, olihan edessä elämäni pisin maastopyörälenkki. Sain kaiken lisäksi taskuuni GPS-seuranta kapulan, jonka kautta ihmiset pystyivät reaaliajassa seuraamaan ajoni kulkua. Vihdoin pitkät viimeiset minuutit kuluivat ja lippusiima nousi kasvojen edestä - ei muuta kuin matkaan siis!

1. kierros mentiin omien suunnitelmieni mukaisesti sopivan haipakkaa vauhtia. Tarkoituksena kisan alussa oli välttää maitohappoja ja hirmuisiin tykittelyihin ei ollut määrä lähteä. Mummonmäessä ensimmäiselle Kinahmille noustessa aloimme kokoontua 120km polkijoiden kesken (minä, Mauri, Mikko ja Jari). Kärjessä paahtivat 60km hurjapäät ja annoimme heidän mennä menojaan. Väkeä ensimmäiseen tiukkaan nousuun (Kinahmi 1:sen polkunousu) pakkautui sen verran paljon ja meidän 120km "jengi" jouduimme tallustamaan mäki ylös muiden jatkona. Kinahmin päällä ajohaluja olisi ollut hieman napakampaankin menoon, mutta ohituspaikat olivat tutun harvassa. Kinahmilla ohitin Jerryn ja hiljalleen aloin saavuttamaan Dania ja Kuittoa. Välissä oli yksi virolainen ja hänestä pääsin ohitse vasta tutussa paikassa ojan ylityksen jälkeen. Siitä pääsin ajamaan hetken omaa vauhtia ennen Eskolan huoltoa. Sain Danin (60km) kiinni alamäessä hieman ennen Eskolaa. Alamäet kulkivat koko kisassa hienosti ja pian huomasin, että niissä saan pieniä eroja aikaiseksi muihin 120 ukkoihin verrattuna. Kinahmintiellä hyppäsin Danin loistavaan peesiin ja siinä pääsin reippaasti yli 40km/h vauhdilla tietä viilettäen sydämen iskien rauhallisesti pk-sykkeillä. Dani ajoi kiinni seurakaverini Sorviston ja Kuiton. Hyvästä vauhdistä huolimatta tien päässä Maukka ja Mikko saavuttivat meidät ja olimme taas pian sulassa sovussa jonossa. Mukana meillä pyöri 60km kiertäjiä (esim. CCH:n Visuri 6.) ja hiljalleen saavutimme eri lisää 60km ajajia (esim. A. Schwarz lopulta 11.). 60km sijalle kuusi ajanut Samuli olikin minun seurana aina ensimmäisen kierroksen loppuun saakka ja saimme kohtalaisesti hoideltua vetovuoroja vuorotellen. El Granden alkaessa lähdin ajamaan mäkeä omaan tuttuun vauhtiin. Mukana taisi pysyä ainoastaan maaliin saapuva Samuli muiden jäädessä hieman taakse. Mäki nousi rennosti ylös saakka ja sitten oli aika nauttia hetki alamäen huimasta menosta. Loppulaskussa maksiminopeudeksi mittariin tallentui 71km/h lukemat.
Kuva: Jani S.
Lahtea kiertässä en tiennyt yhtään, kuinka paljon Maukka ja Mikko olivat minusta jääneet. Olivathan kaverit olleet ihan perässä vielä El Granden juurella. Ensimmäisen kierroksen taitin hieman alle 2:43 aikaan. Oli lyhyen eväshetken aika..

2. kierrokselle lähdin siis yksin matkaan. Vaihtopaikalla minulla oli juomapullo ja kierroksen alun asfalttipätkällä koetin saada syödyksi yhtä taskussa kantamaani marjapiirakkaa. Olo oli varsin hyvävoimainen ja lähdin ihan hyvillä ajatuksilla katsomaan kerran ajetun kierroksen uudelleen. Hieman ajoa huolestutti seikka, että alun tiepätkillä ei ollut mitään mahdollisuuksia pitää ensimmäisen kierroksen huimia vauhteja yksin yllä. Tiepätkillä reilu 30km/h oli tarpeeksi ja säästelin voimia reitin koviin nousuihin. Vilkuilin vähän väliä taakse, mutta seuraajia ei näkynyt pitemmilläkään suorilla. Yllätyin hieman, että El Grandessa tullut ero riitti eroksi ja Maukka/Mikko –yhdistelmä ei saanut minua tiepätkillä kiinni. Kuuleman mukaan Mummonmäessä ja ensimmäisen Kinahmin polkunousun juurella pojat kävivät jo hyvin lähellä.. Mäki nousi minulta kuitenkin mukavasti ja pääsin rennosti polkemaan kohti Eskolaa. Kinahmi 1:sen päällä kulkevalla polulla minulla kävi ensi kertaa mielessä ajatus, että näinköhän jaksan maaliin hyvässä vauhdissa. Ajatukset alkoivat harhailla, välillä tuli kevyitä vilunväristyksiä, juomakin alkoi olla lopussa ja fiilikset olivat hieman sekavat. Vihdoin pääsin laskettelemaan kohti Kinahmintien huoltoa. Alamäissä ajolinjat meni välillä vähän miten sattuu, mutta onneksi pienet lipsautukset eivät kostaantuneet. Tärkeintä oli, että jarruissa ei tullut liiemmin turhaa roikuttua.

Eskolan huollosta otin mukin urheilujuomaa ja omasta huollosta sain päähäni kylmää vettä sekä uuden juomapullon. Pieni vesisuihku piristi kummasti ja sain kuin sainkin taisteltua itseni Kinahmi 2:sen polulle ”piiloon”. Juuri ennen kävelyosuutta mieleen vyöryi väistämättä pelko siitä, että tuleekohan ylämäen talsimisesta mitään, vai kramppaavatko pohkeet jossain tiukassa kohdassa.. noh, onneksi eivät krampanneet. Pääsin jatkamaan Kinahmi 2:sen päältä omaa perusvauhtia eteenpäin ja takana alkoi olla 90km. Tästä eteenpäin polulla alkoi olla enemmän ja enemmän ruuhkaa. Ruuhka jatkui aina maaliin asti, ja välillä en tiennyt, että muistanko hengittää, kun pyytelin ohitustilaa edessä ajavilta ja koetin kiittää kaikkia samaa tahtia. Pahoittelen, jos olin joillekin töykeä ohittaessani, mutta valitettavasti matka alkoi painaa jo aika rajusti siellä lähellä 100km täyttymistä.

Ajaessa koetin pitää ajatukset poissa väsymyksestä ja keskityin pyörittämään koipia tasaisesti tarkkailemalla samalla parhaita ajolinjoja reitillä. Ajaessa odotin rajusti Tuulivaaraa, että pääsisin todella testaamaan onko minusta oikeasti 120km voittajaksi tänä vuonna. Vihdoin viimeiset nousut ennen El Grandea alkoivat ja lukuisista ohituksista huolimatta pääsin ajamaan ne melko jouhevasti ylös saakka. Pahimmillaan nousun juurella näin yli 20 henkilöä taluttamassa mäkiä ylös. Suu kävi jalkoja vinhammin, kun pyytelin vapaata ajolinjaa jyrkissä mäissä ja kapealla polulla. Jalat eivät ihme kyllä krampanneet ja toivo voitosta alkoi hiljalleen heräämään. Tiesin, että takana tulijat ajavat varmasti kovaa loppuun saakka ja odottavat minun hyytyvän (Ollin krampit kisoissa tunnetaan jo kohtalaisen hyvin). Vihdoin ohitin viimeisen huoltopisteen ja siitä ei tarvinnut kauan odottaa tämän vuoden El Granden kyltille. Mäen alla jalat pelasivat vielä melko hyvin, joten pinnistelin viimeisen El Granden ylös melko hyvin ja pikkuratastakaan ei minun tarvinnut onneksi käyttää. Loppunousu on minulle tuttu menneiden vuosien Tahkoista ja uphill-mittelöistä. Puolessa välissä mäkeä olin varma, että mäki nousee kunnialla ylös saakka, ja niin onneksi nousikin. Mäen päällä odottavat aina niin loistavat tuolihissin telineet. Ne näköpiirissä ajamisen ilo puski päällimmäiseksi olotilaksi painavan väsymyksen tilalle. Loppulaskun pistin tulemaan niin kovaa kuin uskalsin suinkin päästää. Edelleen lahden kierron vedin varmuuden vuoksi nenä kiinni tangossa, koska en tiennyt, kuinka kaukana tai lähellä Maukka perässä ajaa. Kohtalaisen hieno hetki kuitenkin, kun Hartikaisen Tero oli seppele käsissä hieman ennen maalia ja sai nostaa kädet maalissa voiton edestä ilmaan.
Maalissa kello pysähtyi aikaan 5:36:02.

Koko ajossa minun keskisykkeeni oli 159, joten ihan maksimeilla ei tarvinnut polkea; toisaalta en kyllä yhtään kovempaa olisi eilen voinut kahta kierrosta peräjälkeen kiertää. Kaloreita tapahtumassa paloi Polarin mukaan 6020.

Ajoin yhden parhaista ajoistani koskaan ja en olisi koskaan uskonut selviävän matkasta tuohon loppuaikaan ja ilman kramppeja. Nyt pidän hitusen lomaa fillaroinnista ja nautin tv-ohjelmista hieman isommasta TV:stä kuin ennen. :)