tiistai 31. joulukuuta 2013
Menestyksekästä urheiluvuotta 2014 kaikille!
Tiimi on ollut minulle erittäin tärkeä kisoissa, joissa yhteinen huolto on suureksi hyödyksi. Olen saanut myös akuuttia huoltoapua, kun pyörässäni on ollut pieniä rengashuolia kesän parissa kisassa. Lisäksi kovia ukkoja täynnä oleva tiimi sparraa minua treenaamaan kovempaa ja vaatimaan itseltäni enemmän.
Yhteistyökumppaneiden osalta Skinsin ajokamat, Gutzyn urheiluravinteet ovat olleet tapansa mukaan huipputasolla. Kun käytössä on tuotteet, jotka kestävät vertailun mihin tahansa kilpailijaan nähden, ei asiat paremmin voisi olla. Kuitenkin erityiskiitokset menevät ROSE:lle! Minulla oli kesällä 2013 käytössä aivan mahtavat ja toiveideni mukaiset kisapyörät, joilla ajaminen on ollut yhtä juhlaa. Hienoa, että yhteistyö jatkuu myös tulevalle kaudelle kaikkien yhteistyökumppaneiden kanssa.
Kanssakilpailijoille haluan mainita kiitokset rehdistä ja tiukasta kilpailuhengestä. Kilpailujen ajaminen on ollut mahtavaa ja koko kisoissa pyörivä porukka on ihan huippusakkia. Teissä ei ole ketään, jolle en antaisi viimeistä sisärengasta taskustani kisan aikana (jos sitä minulta tajutaan pyytää).
Kisajärjestäjille kiitos arvokkaasta työstä meitä urheilijoita varten, että saamme nauttia mahtavasta harrastuksesta mittaamalla omia kykyjämme toisia urheilijoita vastaan! Kilpailut ovat tie parempaan kuntoon ja uusiin tuttavuuksiin sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Jatkuva kehittymisen seuraaminen ja kunnon ylläpito näkyy myös yleensä positiivisesti omassa terveydentilassa.
Lähipiirin tukijoihin kuuluvat oma perheeni ja kaverit. Kiitos tuesta ja hengessä mukana olemisesta! Erityiskiitokset vaimo-Miialle ja Helmi-tytöllemme kisareissuilla mukana kulkemisesta ja aivan mahtavasta huoltotyöskentelystä. Olette todella rakkaita!
Muutoin vuoden kulusta pääsee hyvin kärryille vanhemmista blogiteksteistä. Urheilullisina kohokohtina ovat olleet XCE SM-kullan ja XCO kokonaiscupin voitot. Muutamia muitakin hyviä kisoja sattui vuoden varrelle ja parit todella mahtavat porukkalenkit täällä Hämeessä ja Mikkelissä. Tässä syksyllä blogitekstien suhteen on ollut hiljaisempaa. Syksyn kuntopiiritavoitteet floppasivat melko pahasti syksyn sairasteluihin ja solisluussa esiintyneeseen nivelongelmaan. Koti-isänä vietetty syksykausi on kuitenkin ollut yksi elämän hienoimmista ajoista, joten tästä voi hyvillä mielin lähteä painamaan taas töitä heti tammikuun toisesta päivästä lähtien.
Tämän illan juhlat huipentuvat meillä täällä Hämeessä elämäni ensimmäiseen ilotuliteostokseen (näin jälkíkäteen voin sanoa, että ostos ei ollut menetetyn rahan arvoinen). Reilun 7 euron rakettipanostus pitää vielä täysi-ikäisenä eletyt vuodenvaihteet keskikulutukseltaan alle eurossa. Kuvassa näkyy myös joululahjaksi saamani polkupyörä.
Hyvää ja urheilullisen nautittavaa vuotta 2014 kaikille! Pysytäänhän terveenä ja hymyillään, kun tavataan!
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Rosen mielenkiintoiset uutuudet aloittelijoille ja kuntoilijoille
Maastoon oiva lenkkikaveri:
Hyvä, kevyt ja Suomen pienien kivien ja juurien täyttämiin maastoihin loistavasti osuva: ROSE Count Solo 27,5". 2014 pyöristä Count Solo 2-malli maksaa hitusen päälle 1500 euroa, mutta sillä saa rahoille vastinetta uuden 27,5 kiekkokoon myötä. Ketteryyttä menettämättä pyörällä pystyy ajamaan paremman pidon turvin vaivattomammin kuin perinteisellä 26" tuumaisella renkaalla. Pito lähestyy jopa 29er pyörää, mutta painonlisäys ei ole niin merkittävä uudessa kiekkokoossa kuin 29er:ssä. Koko pyörä, eli 2-mallin Count Solo painaa vain 10,3kg.
Maantielle urheilullisuutta edulliseen hintaan:
Kevyt ja hiilikuitupyörille tiukan vastuksen antava ROSE Xeon RS. Pyörää ovat muuten arvioineet 84 ihmistä, jotka ovat pyörän tilanneet - arvioiden keskiarvo on 5/5 tähteä. Myös minulla oli RS käytössä kesällä 2013 ja kisoja myöten pyörällä ajo sujui hyvällä ja luotettavalla menestyksellä. Tässä linkki alle 7 kiloiseen Ultegran osilla varustettuun RS-3000 pyörään, jonka hinta on reilusti alle kahdessa tonnissa.
lauantai 21. joulukuuta 2013
Valoa tunnelin päässä - 1h ja 300w
Olen yrittänyt orientoitua kehnoimmilla säillä ajamaan pyörää myös sisätiloissa. En ole koskaan oikein syttynyt traineritreeneistä ja varsinkin maastoajoon nähden trainerilla ajaminen on hyvin erilaista. Oikeassa maastossa kroppaa käytetään ajossa todella paljon, kun trainerilla on tiukasti pysyttävässä satulassa ja pyörä tuntuu kuin naulatulta maahan. Tehokkaampia treenejä trainerilla voi kuitenkin jossain määrin tehdä ja erityisesti tempovauhtiin ja helpoille radoille voi trainerin päältä saada lisävauhtia.
Traineriajossa tärkeimpänä lisälaitteena pidän itse tuuletinta. Vaikka trainerihuoneessani on vain 15 astetta lämmintä, niin lisätuuletus on välttämätöntä. Tuulettimilla on sitten rutkasti eroja. Minulle ei ole vielä liian tehokasta tuuletinta tullut koskaan vastaan. Aloittelin tämän syksyn ajot kuvassa näkyvällä valkoisella tuulettimella, mutta viikko sitten investoin tehokkaampaan mustaan malliin.
Tunnin ajon aikana tehokkaampi tuuletin pitää kropan lämpötilaa paremmin hallussa ja nestehukan määrä ei totaalisesti karkaa käsistä. Uudessa tuulettimessa on kaukosäädin, ja säätöjä vaikka kuinka rutkasti. Trainerilla treenaava ukko toimii myös hyvänä lämpöpatterina huoneeseen. Treenin alkaessa huoneen lämpötila on 15 astetta, mutta tunnin ajon jälkeen tuulettimen pauhusta huolimatta lämpömittari saattaa näyttää reilusti yli 22 asteen lämpötilaa.
Toinen tärkeä tekijä minulle traineritreeneihin on motivaattori. Pelkän seinän katsominen ei minulle riitä. Tämän johdosta minulla on traineri kiinni tietokoneessa ja ohjelmalla voin tehdä itselleni haluamiani ratoja. Tacx:n ohjelmalla pystyy myös asettamaan radoille virtuaalivastustajia haluamillaan keskivauhdeilla. Netin kautta kisoja pystyy ajamaan muita ihmispyöräilijöitä vastaan. Oma nettilisenssini on toistaiseksi päättynyt, niin olen ainakin tässä alkuvaiheessa tyytynyt ajamaan treenit virtuaalivastuksia vastaan. Itse olen suosinut mäkisiä reittejä ja olen tehnyt ohjelmalla myös kohtalaisen kopion Ahveniston moottoriradasta. Vuosi sitten kilpailin kyseisellä reitillä netin kautta hollantilaisia ja ruotsalaisia pyöräilijöitä vastaan, mutta toistaiseksi olen ollut radalla voittamaton. Tänä syksynä en ole vielä Ahveniston virtuaalirataa uskaltanut vielä kiertää.
Viikko sitten ajoin ensimmäisen virtuaalikisani oikeastaan vahingossa. Minun oli määrä ajaa kevyempi lenkki, mutta en osannut arvioida virtuaalivastuksen keskivauhtia oikein. Radaksi otin 32km lenkin, jossa oli vastassa 850 nousumetriä. Ylä- ja alamäkien vaihteluita taitaa reitillä olla yli 500 kappaletta. Vaihteita saa todella rämpätä tosissaan, että ehtii polkemaan kaikkiin alamäkiin ajoissa, joita voi olla huonon grafiikan johdosta muuten vaikea havaita. PK-ajeluni muuttui astetta tuskaisammaksi, kun kylmiltään treeniin lähdettyä vastukset pistivät minut ajamaan 240 keskiwatilla. Tästä huolimatta hävisin virtuaalivastukselleni kilometritolkulla.
Nyt eilen otin samaan vastustajaan nähden revanssin. Tankkasin vain 40 minuuttia ennen ajoa Hesen kerrosaterian (jossa muuten hävettävän pienet ranskikset). Odotukset eivät ehkä olleet kovin korkealla, mutta olin valmis taisteluun. Ylä- ja alamäkiin reagoin edellistä ajokertaa nopeammin, kun seurasin kuvan ohella ruudulla näkyviä nousu- ja laskuprosentteja. Revanssi toteutui ja sain pestyä virtuaalivastustajani yli kilometrin erolla. En tiedä, johtuiko lisääntyneet tehot uudesta tuulettimesta ja ajon aikana nautitusta Gutzystä, mutta nyt keskitehot nousivat 300 watin pintaan (294). Keskisyke taisi ajon aikana olla 163.
Vertailun vuoksi voin mainita, että maantiellä tuolla 300 keskiwatin tehoilla pysyy minun painoiseni ajaja hyvin mukana kisoissa. Niin kesän KOH I NOOR- ajoissa, tai kortteliajon SM-kisoissakaan ei keskitehoni olleet yli 300 rajan. Maastokisoista minulla ei ole tehotietoja, mutta arvelen wattien pyörivän jonkin verran korkeammalla. Puhun aidoista keskitehoista, kun normalisoiduista tehoista minulla ei ole harmainta aavistusta.
Minulle eilinen ajo oli henkisesti todella tärkeä. Edellisen traineriajon ja sippaamisen johtaneen 50km pk-lenkin jälkeen en ollut varma, että kaikki olisi kehossa kunnossa. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta ja ehkäpä pyörä alkaa kevättä kohti taas kulkea odotetulla tavalla.
Hyvää joulun aikaa kaikille ja antoisia ulkopyöräilykelejä! Ainakin täällä etelämpänä valkoiseen jouluun ei ole mahdollisuuksia, joten hiihdot jäävät automaattisesti vuodelle 2014.
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Peruskuntoilun vaikeudesta
Eipä ole ollut sairastelusyksyn jälkeen paluu urheilijaksi helppoa. Kroppa ei tunnu tietävän pyöräilystä yhtään mitään ja tunnin lenkit ovat olleet sopivan pituisia. Olen osittain tietoisesti aloittanut treenit nyt maltilla, koska nousujohteisuus aina kevääseen ja samalla kesän tärkeimpiin kisoihin nähden on pidettävä koko ajan mielessä. Jos nyt treenaan 60 tuntia kuukauteen, enkä pysty selkeästi kuukausitten tuomaan treeniin lisähaastetta toukokuuhun saakka, ei kuntoni kehity toivotulla tavalla. Pahimmassa tapauksessa olisin hyvässä kunnossa helmikuussa, kun kisoista ei ole tietoakaan. Nykyisellä tahdilla treenin kaksin-, tai jopa kolminkertaistaminen on mahdollista keväällä ja alkukesästä, kun hienot ajokelit taas valtaavat Suomen.
Pitkien treenilenkkien puute ja kovahko kuntopiiriharjoittelu on suunnannut kehon ominaisuuksia pois pitkistä urheilusuorituksista. Minulle pitkä urheilusuoritus tarkoittaa yli kahden tunnin rykäisyä, oli vauhti sitten ihan mitä tahansa. Käytännössä kroppa on pärjännyt viimeiset kuukaudet hienosti hiilireilla, ja rasvojen hyödyntäminen energiana on ollut todella minimaalista.
Kun kestävyysurheilija päästää itsensä tähän jamaan, on ensimmäiset pitemmät lenkit todella vaikeita. Minulle tämä konkretisoitui eilen, kun lähdin crossarilla tavoittelemaan syksyn ensimmäistä yli 40km pyörälenkkiä. Pohjiksi minulla oli pahasti tukossa olevat jalat edellisen päivän pistoolikyykkytestistä (jossa muuten meni 35 toistoa/jalka) ja tunnin sekalaisesta traineriajosta 250 keskiwatilla. Kaiken kruunasi crossarin katkennut vaijerikuori, jonka takia takavaihtaja oli jämähtänyt takapakan puoliväliin paikalleen. Vaihteita oli siis kaksi, koska pystyin vaihtamaan vaihdetta etuvaihtajan avulla kahden eturattaan välillä. Edessä nasta ropissen lähdin kuitenkin kohti Rastilaa ja tavoitteena oli pyöriä pimeässä, märässä ja liukastuvassa illassa yli kaksituntinen.
Ensimmäinen tunti sujui kohtuullisesti, mutta seuraava vartti muutti tilanteen totaalisesti. Rastilan ainoa ylämäki oli vaikea päästä ylös ja putkelle en kyennyt nousemaan lainkaan. Lonkankoukistajat ja reisien yläosat olivat 125 sykkeellä totaalisen tulessa ja tuntui, että veri ja happi ei kulje kummankaan jalan läpi ollenkaan. Kiersin sitkeästi 2,5 kierrosta paikallista kymppitemporeittiä, mutta kotimatkalla jouduin oikomaan ruotoani, kun ajoa oli takana 40km.
Pääsin juuri ja juuri pois pyörän päältä, mutta reiden venytys tuntui lähes ylivoimaiselta ponnistukselta. Pieni juomapullo oli loppunut ja lisäenergiaa ei ollut. Hiilarit kehosta olivat loppuneet ja kroppa oli täysin unohtanut, että myös rasvoja voisi hyödyntää lenkin aikana. Noin viiden minuutin koomailutauon jälkeen jatkoin viimeisen rypistyksen kotiin. Kylmähiki päässä ja valotolppa kerrallaan hivuttauduin kohti määränpäätä. Reisien paikalla tuntui olevan isot hiekkasäkit, joista oli yhtä paljon hyötyä ajon etenemiseksi. Toivoin vain, että olisin jo perillä. Lopulta tutut mutkat tulivat vastaan ja lenkki oli paketissa. 52km/2h 06min - ukko ihan valmis. Ilta meni hiilareita tankkaillessa ja lievää etovaa oloa potien. Tuoltahan se tuntuu, kun kroppa miettii ketoosin käynnistelyä seuraavaa päivää varten..
Ei ole siis peruskuntoilu helppoa vanhalla ketullakaan. Älkää siis muutkaan luovuttako, että urheilu on liian rankkaa. Kyse on siitä, että sohvalla makaamisen jälkeen kropalla ei ole harmainta aavistusta siitä, että mitä kaikkea kehossa pitää herättää henkiin, että urheilu alkaa taas sujua. Pahin virhe, mitä minä voisin nyt tehdä, olisi pitää yli kolme päivää vapaata seuraavasta peruskuntolenkistä. Jos pidän vapaata tuon verran, niin samanlainen tuskalenkki on vastassa juuri jouluaaton korvilla.
Kaikesta huolimatta todella mukavaa Joulun aikaa kaikille! Toivotaan hyviä ulkoiluilmoja!
torstai 5. joulukuuta 2013
Kuntopiiritavoitteiden eteneminen
Onneksi ensimmäiset kisat ovat edessä vasta toukokuussa ja sinne ehtii vanhojen pohjien avulla kuntoon, jos vain alkutalven treenit toteutuvat "suunnitellusti". Terveenä on siis pysyttävä ja pitää toivoa, että vuodenvaihteessa paluu työelämään ja yöunien tipahtaessa kuuden tunnin pintaan ei aiheuta palautumiseen ja treeni-intoon isompia ongelmia.
Mutta kuntopiirijutuistahan minun piti tässä kertoa. Solisluuepisodin vuoksi etunojapunnerrukset junnaavat kuntopiirissä lähes paikallaan. Rintamaahan-punnerrukset ovat raakoja, ja happojen iskiessä ei kovin montaa toistoa ole enää edessä. Jos maahan jättäisi väliä esim. nyrkin verran, niin toistomäärät olisivat ihan eri tasolla. Solisluun lepuuttelua jatkoin tasan kolme viikkoa, ennen kuin uskalsin tehdä ensimmäisen kerran uudelleen punnerruksia.
Parhaiten kuntopiirissä olen edistynyt pistoolikyykyissä ja vatsalihaksissa. Pistoolikyykyissä olen siirtynyt jo lisäpainojen käyttöön, koska perusvoiman ja tekniikan kehittyminen oli nopeaa alussa. Parhaimmillaan kuntopiirin yhteydessä kykenin tekemään lyhyehköillä palautuksilla pistoolikyykkyjä 75 kpl/jalka. Nyt kyykyissä olen siirtynyt voiman hankkimiseen lyhyemmillä toistoilla ja hermotusta ärsytellen.
Keskivartalon puolelta vatsalihaksien liikkeitä laajensin istumaannousun lisäksi parilla lisäliikkeellä. Nyt on vatsamakkarat sulaneet ja kohta uskaltanen koettaa 200 vatsalihaksen tekoa putkeen, viimeksi meni sarja 50, 50, 50, 50 & 110 onnistuneesti läpi (minuutin palautuksella). Selkälihaksien tekoon hain lisävinkkejä youtubesta ja nyt sekin puoli alkaa vahvistua mukavasti.
Kuntopiiri on pistänyt kroppaa timmimpään kuntoon, mutta paino on silti lähtenyt nousuun. Vuosi sitten blogissa sain kommenttia, että kuntopiirit ja sali ei nosta painoa, vaan hiihto tekee sen. Nyt hiihtoa ei ole tullut metriäkään ja silti lisäkiloja on kertynyt kroppaan 2-3. Tämä siis siitä huolimatta, että ulkoisesti rasvan määrä näyttäisi kehossa olevan laskussa. Vielä muutama kuukausi eteenpäin, niin alkaa ukko olla valmis lihaksiston perusvoimaltaan ensikesän fillarikisoja ajatellen.
Kalustopuolelta olisi paljon kerrottavaa, mutta enpä taida vielä kehdata niistä raapustella. Huonoja uutisia sieltä ei ole suinkaan tulossa. Ja kyllä, ROSE:lla minä tietenkin ajan myös tulevalla kaudella - ja olen sopparista todella mielissäni.