torstai 27. joulukuuta 2012

Hiihtoharjoittelun kuulumisia - Aulangon hiihtoladut

Maastohiihto on niitä harvoja (pyöräilyn lisäksi muita) kestävyysurheilulajeja, jotka toimivat hyvin pyöräilyä tukevana treeninä. Erityisesti vapaan hiihtotyyli täsmää maastopyöräilyn kanssa, kunhan hiihtäjä muistaa kuormittaa hiihtäessään kroppaansa tasapuolisesti. Käytännössä hiihdon olisi siis oltava wassua tai jos tekniikka on enemmän kuokkapainotteinen, niin kuokkatekniikan olisi syytä toimia molemmille puolille yhtä paljon. Varsinkin wassu kehittää ylävartaloa, mutta myös maastopyöräilyssäkin tärkeitä keskivartaloa tukevia lihaksia.

Täällä Hämeenlinnassa on nyt tänä talvena ollut huikean hyvät hiihtomahdollisuudet! Jo joulukuun alkupuolella pääsi hiihtämään erinomaisille laduille Ahveniston moottoriradalle ja nyt viimeiset pari viikkoa ovat myös Aulangon maastot olleet huippukunnossa. Molemmat hiihtopaikat ovat melko mäkisiä, mutta sanoisin, että Aulanko on vieläkin vaihtelevampi kuin moottorirata. Tietenkin luontoihmisenä myös metsän siimeksessä hiihtelylle osaa antaa painoarvoa.

Asun Aulangon latuihin verrattuna eteläpuolella ja lähestyn hiihtouria aina Kihtersuon suunnalta. Aulangon valaistun 6,6km lenkille pääsen aikalailla kierroksen ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että omat hiihtoni starttaavat aina Aulangon tiukimpaan nousuun. Pari pikkulaskua lukuunottamatta lenkin ensimmäiset 10-12 minuuttia on yhtämittaista kiipeämistä. Tämän jälkeen pääsee nauttimaan laskuosuudesta ja kierroksen viimeiset 4km ovatkin varsinaista ilotulitusta myös näin harrastelijahiihtäjän näkökulmasta. Aulangon hiihtoladuilla treenaamalla on hyvä valmistautua erilaisiin kuntohiihtoihin, kuten itselläni Mikkelissä hiihdettävään Savonia-hiihtoon.

Jouluaattona tuli syötyä niin hyvät energiat, että päätin 1. joulupäivänä tehdä tuplaenergioiden avulla tuplalenkin. Samalla lenkki toimi pituudeltaan simulaatioharjoituksena tulevaa Savonia-hiihtoa varten. Vauhdin puolesta on vielä toivomisen varaa, ja en ole uskaltanut lähteä hiihtämään 40km pituista hiihtoa heti alusta kovaa. Onhan kauden hiihtoja takana tässä vaiheessa alle 200 km. Asetin kuun alussa itselleni tavoitteen, että pk-lenkit saisivat taittua noin 18km/h (edellyttää perushiihtokeliä) keskinopeuksilla. Tämä tavoite alkaa hiljalleen täyttyä ja esim. tänään 26km lenkki taittui 18,5 km/h keskivauhdilla. Keskisykkeetkin jäivät reilusti pk-puolelle, ollen tasolla 144.

Tänään oli joulukuun 27. päivä. Ihan kuin vuosi sitten olisin ollut Hirvensalmella uistelemassa ihan samana päivänä.. Ovatpa vuodet erilaisia täällä Suomessa! (Tässä kuva vuoden takaa Väisälänsaaren sillalta)

maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää joulua ja menestystä vuodelle 2013!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille tätä blogia seuraaville ihmisille! Kiitos vuorovaikutuksellisesta vuodesta 2012 ja teemmehän vuodesta 2013 vieläkin paremman.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Twiittomakieliset uutiset - joulukuu 2012

Joulukuussa olen uppotunut niin pahasti tavalliseen elämään, että blogitekstit ovat olleet harvassa. Onneksi helppo ja varma tapa kirjata uusi teksti on perinteeksi muodostunut twiittomakieliset uutiset- tekstisarja. Nyt on käsillä joulukuun 2012 kovimmat twiitit (@OMiettinen).

8.12. Piti tänään olla hiihtämässä klo 09. Heräilin tuossa n klo 10. Miksi hiihtää kaksi pitkää lenkkiä, kun voi hiihtää yhden lyhyen?

11.12. Kauden kolmas hiihto takana. Lumipöpperöä oikein urakalla. Peruskeliä odotellaan, että pääsee testaamaan ukon ja suksen toimintaa kunnolla.

13.12. Nyt on sään mukaiset parkut suksien pohjassa. Huomenna olmi etenee hiihtobaanalla niin kuin kuuluu-eli täysii!

14.12. Päivän hiihtotreeni Trackerissa: . Pientä toivoa taas siitä, että ukko alkaa olla hiihtokykyinen ja Savonia siintää.

16.12. Kakkosukset, kesäkelin voitelu, talvimyräkkä ja roskainen baana, aulangon mäkinen reitti= lentokeli? Ei todella, mutta loistava 2h treeni.

20.12. Yllättävän hyvää kulkua aulangon maastossa tänään nahkeasta kelistä huolimatta. Kalusto pelaa! Vastaan tullut peurakin oli vaikuttunut.

20.12. Kääntöpaikka saavutettu. Huomisesta eteenpäin pienin, mutta painavin askelin kohti kesää! Oletko sinä valmis?

21.12. Hieman parempaa taas hiihtobaanalla: . Viimeinen kymppi 20km/h+. Mäissä pitkäpotkuinen kuokka toimii. Fisut on nopeet!

22.12. Kuusi ok, siivous ok, huonejärjestys ok, kyntteliköt ok, takka ok, puut ok, ruoat ok. Siniset parafiinit Fisuissa ok. Illalla lenkille siis!

22.12. Ounastelu piti paikkansa - sukset kauden nopeimmat. Pakkasta 15 ja baana tyhjillään. Miksi? Ei muuta eroa kuin sauvan ääni lumikontaktissa.

22.12. 1/2 Hiihto ja maastopyöräily muistuttavat kovasti toisiaan. Alkuun kiihdytys, jonka jälkeen vauhtia pidetään yllä mahdollisimman hyvin...

22.12. 2/2 ...ja vältetään samalla aktiivisesti omia toimenpiteitä, jotka ovat omiaan syömään vauhdin pois. MTB=ajosilmä, hiihto=latusilmä?

Täällä on elämän ensimmäinen ikioma joulu edessä oman perheen parissa. Miten on lähtenyt?

1. Sohva Hankittiin tuossa viikolla uusi sohva tänne kotiin. Ei mahtunut normaaliin tapaan olohuoneeseen, niin oli muutettava koko talon järjestys uusiksi. Projekti jatkui 21.12. klo 24 saakka ja jatkui tänään lauantaina reilut 7 tuntia. Nyt alkaa olla palikat kohdallaan, että eläminen on kotona taas mahdollista.


2. Case- joulukuusi Eilen ostimme ensimmäistä omaa jouluamme varten joulukuusen ja siihen kynttilät. Aikaisemmin edelliseltä vuodelta oli hankittuna kuusenjalka, joka pääsisi nyt ensikertaa tositoimiin. Toin kuusen sisälle jo eilen lämpiämään talvipakkasista. Tänään oli sitten aika pistää kuusi pystyyn. Olipa aikamoista hommaa sahailla kuusen tyvestä "kiekko" pois iänikuisella 2 euron sahalla. Varmaan viiden minuutin piinaavan ähellyksen jälkeen runko oli vihdoin pari senttiä lyhyempi. Tämän jälkeen alkoi kuusen pystytys kuusenjalkaan - meni kuulkaas ihan kuin elokuvissa..

Kuusen varsi oli kapea ja jalassa vain kolme kiristyvää ruuvia leveästä reiästä huolimatta. Eihän se kuusi siinä pystyssä pysynyt, joten piti herättää sisäinen patenttikehittämö henkiin. Ensin yritin kiilailla ruuvien kosketuspintaa kuuseen koivun tuohella - ei toiminut, vaan ruuvit painuivat läpi tuohien. Jonkin ajan pähkäilyn jälkeen keksin leikellä saksilla (huom! kolmesta) tyhjäksi jouduista muovisista mehupulloista "levennysholkkeja" kuusen tyvirungon ympärille. Kolmen pulloista leikatun "levennysholkin" ja teipin avulla kuusi vihdoin seisoi paikallaan. En silti vieläkään menisi vannomaan, että on pystyssä aattoon saakka, saati loppiaiseen.

Pienestä arkielämän onnistumisesta iloiten hain puoli litraa vettä, jotka ajattelin kaataa kuusenjalkaan. Kaataessani vettä, puolessa välissä pulloa huomasin, että joku paikka jalasta fuskaa! Tilaa olisi litran verran, mutta pohja vuoti ihan joka ainoasta liitoksesta. Helmi-tyttömme oli jo tässä vaiheessa niin kyllästynyt molempien vanhempien säätötoimiin, että neidin kärsivällisyys oli hyvää vauhtia loppumassa. Jalasta piti saada siis hyvin nopeasti vedenpitävä, että kuusi saisi ensimmäisen vuorokauden aikana tarvitsemansa pari litraa vettä myös jalassa ollessaan. Sisäinen patenttikehittämö pääsi taas työn touhuun. Arvatakaapa, mikä oli ratkaisu tällä kertaa?  1,5 litran muovinen limsapullo tietenkin! Ei muuta kuin sakset taas kauniiseen käteen ja pullo sellaisesta kohdasta poikki ja jalkaan, että kuusta tukevat kiristysruuvit jäivät vielä "vesittämön" yläreunan yläpuolelle. Tämä toimi ainakin jossain määrin ja tällä hetkellä kuusi seisoo nätisti vedessä kuusenjalassa, joka ei alunperin pitänyt vettä.

Tämä lienee hyvin tavallista, että kuusen pystytys vaatii neljä muovista mehu-/limsapulloa? Vai onko?

perjantai 14. joulukuuta 2012

Hiihtolenkkejä Ahvenistolla

Ahveniston moottorirata oli vihdoin tänään täydellisessä hiihtokunnossa. Hämeenlinnaan on tullut reippaasti luonnonlunta ja lisäksi motarille on tykitetty lumipatjaa reilun viikon ajan. Nyt kelpaa hiihdellä!

Olin vielä reilu viikko sitten aikamoisissa ongelmissa hiihdon suhteen, kun olin ilman kunnollista vapaan paria. Onneksi pyöräilypiireistäkin tuttu hiihtomies Vuokatista (Koo Kittilä) tuli hätiin ja toimitti hyvin asiallisen parin tänne minulle testiin. Nyt muutaman lenkin jälkeen on sukset todettu sen verran nopeiksi, että haluan pitää ne itselläni.

Tänään testasin pitkästä aikaa urheilua suoraan työpäivän perään. Menin töihin seitsemäksi ja hoidin parit tärkeät, osin stressaavatkin, palaverit alta pois. Klo 15 jälkeen astuin töistä pihalle ja alle 10 minuutin palautuksella olin hiihtämässä Ahvenistolla. Suksi ja ukko pelasivat taas hieman paremmin yhteen keskenään ja hetkittäin vauhti oli jo ihan mallikasta. Stressihormonitasot olivat valmiiksi ylhäällä treenin lähtiessä ja hiihtolenkki jatkoa henkisen rasituksen jälkeistä stressitilaa fyysisen rasituksen muodossa. Tällä hetkellä lenkit hyytyvät lopussa ikävästi johtuen käsilihasten surkeasta tilasta. Onneksi wassu tekee sille puolelle kutaa, ja kohta siimoista (siis kädet) on enemmän hyötyä kuin haittaa myös hiihtohommiin. Tämän päivän lenkkidata löytyy Trackerista. Reilun viiden kilometrin kierrokseen meni keskimäärin aikaa noin 17 min 30 sec.

Lenkin jälkeen olin ihan piipussa ja tämä johtuu täysin pitkien lenkkien puutteesta viimeisten kuukausien treeneissä. Hiilarit loppuvat intensiivisessä suorituksessa aina 1,5h kohdalla ja sen jälkeen keho alkaa etsiä energiaa muualta. Kun pitkät lenkit uupuvat, ei keho suoraan osaa käyttää rasvaa energiana ja uutta vauhtia pitää hakea hieman epämiellyttävän energiakuopan kautta.

Tänään energiakuoppa tuli ylitettyä ja lähipäivinä pitemmät treenit onnistuvat jälleen helpommin. On se ihmisen keho vaan fiksu! Ehkäpä viikon kuluttua pääsen tavoitevauhtiani pk-lenkeillä.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Offseasonin jälkitahdit - toivottavasti

Reilun 16 viikon offseason alkaa hiljalleen olla taaksejäänyttä elämää. Tauko on niin pitkä, että vaikka ensimmäiseen kisaan on yli 5 kuukautta aikaa, niin jopa minun on aktivoiduttava treenaamaan ensi kautta ajatellen. Tässä tilanteessa kunnon suhteen ei onneksi ole kuin yksi suunta - ja se on ylöspäin.

Kävin tämän viikon lopussa pari kertaa suksilla Ahvenistolla. Moottoriradan hiihtokunto alkaa olla kohdillaan - tätä tekstiä kirjoittavan suksijan hiihtokunnosta ei voi sanoa samaa. Sairastelin sellaisen pikaflunssan tämän viikon alussa, mutta sain taudin selätettyä pääosin kolmessa päivässä. Torstaina kävin hiihtelemässä kauden avaushiihdot ja samalla sain testattua minulle tuoretta suksiparia (vanhoille kävi näin, niin kuin joku ehkä muistaa). Eilen lauantaina oli toisen hiihtolenkin aika. Minulla on tapana hiihdellä heti kauden alusta lähtien tietyllä intensiteetillä. Vain sillä tavoin saan keholle tärkeät viestit heti perille: peruskunnon kehittämisen lisäksi tavoittelen hiihdon kautta myös hapenoton kehittymistä. Lisäksi minun mielestäni SM-tasolla pyöräilevä henkilö ei voi ainoastaan hissutella jokaikisellä hiihtolenkillä. Jos mielit olla kovemmassa kunnossa kuin toiset, niin lenkkien vauhdinkin pitää olla linjassa tavoitteen kanssa.

Urheilijalla on hyvä lihasmuisti ja reilun puolen vuoden tauko ei sinällään ole aika eikä mikään. Minulla suksi alkaa liikkua heti kauden alusta paremmin, kunhan ensimmäisistä lenkeistä lähtien lihakset oppivat, että mitä tietyn vauhdin ylläpito niiltä vaatii. Tässä on kauden toisen hiihtolenkkini data. Itse asiassa olen hieman pettynyt lenkin keskivauhtiin (16,1 km/h), vaikka kelikään ei ollut mistään nopeimmasta päästä. Hiihdollisesti tavoittelen, että pk-lenkit voisin hiihtää noin 18km/h keskivauhdeilla ja samoin 40km lenkit olisi syytä kyetä taittamaan melko kivuttomasti alla kahdessa tunnissa (toki vk-sykkeillä).
Palautumismuonaa hiihdon jälkeen

Tänään sunnuntaina kaivoin viikkojen tauon jälkeen pyörän ulos varastosta ja kävin ajamassa pienen lenkin. Kulku ei ollut kummoista (data täällä). Ihme, että pyörä ei kulje, vaikka lepoa on liki 4 kuukautta takana! Eikös sen kunnon pitäisi kohota lepäämällä?

tiistai 4. joulukuuta 2012

Kauden 2013 maantiekisapyörä - esittely

Moni on varmaan huomannutkin blogin yläpalkista, että sinne on ilmestynyt sivu "Pyörät - Bikes 2013". Siellä on nyt reilun viikon ajan ollut ensi kesän yksi kisapyörä esillä.

Kyseessä on maantiefillari - Rose XEON RS 3100 hieman osia muutettuna = konfiguroituna. Kyseinen pyörämalli on pärjännyt mainiosti testeissä hiilikuitupyöriä vastaan. Pyörämalli on lisäksi valittu vuoden pyöräksi 2012.


Minun maantiekisat painottuvat myös tulevalla kaudella lähinnä Ahvnistolla ajettaviin Koh i noor-ajoihin. Rankka ja tekninen rata maantiekisassa kehittää kuskia mainiosti maastopyöräilyn tarpeisiin. Tällä hetkellä Suomen maantiekisojen reiteistä vain Rosendahl GP ja Ahvenisto (koh i noor/ Leijona GP) ovat intensiivisyydeltään lähellä maastokisoja, ja tästä syystä en ole ollut juuri kiinnostunut muiden maantiekisojen kiertämisestä. Vierastan ajatusta, että maaliin voi ajaa sijalla 5, samalla ajalla voittajan kanssa ja keskisyke pyörii oikeasti pk-alueen alkupäässä. Tämä on normaali tilanne Suomen tasaisilla maantiekisareiteillä.

Ajan siis mielelläni mäkisiä kisareittejä ja tämä asettaa tiettyjä odotuksia pyörän suhteen. Itse pidän tärkeimpänä seikkana pyörän ehdotonta toimivuutta ja kohtuullisen kevyttä painoa. Tätä varten pyörästä löytyvät Ultegran sähkövaihteet, jotka eivät juuri tee kompromisseja vaihteiden vaihdon hetkellä. Kiekkoiksi valitsin Mavicin Cosmic Carbone SL -kiekot, koska hintaero alkuperäisiin Ksyrium Elite-kiekkoihin oli naurettavan alhainen. Tehotiedot puolestaan tulevat minulle reaaliaikaisesti tietoon kammista. Luotettavista ajonaikaisista tehotiedoista huolehtii SRM.


lauantai 1. joulukuuta 2012

Pyöräilijäprofiili - Ollin kisapyöräkartoitus

Tämä teksti on jatkoa tekstille, jossa aloitin pohdinnan itselle parhaan fillarityypin valitsemiseen liittyen.

Vastauksena syntyi: Ollin pyöräilijäprofiili.
  1. Ajan mielelläni vaihtelevassa maastossa (tiet, polut, ylä- alamäet) pitkiä lenkkejä? Kyllä - Jos ymmärsit kysymyksen, joka oli suomeksi, ajat luultavimmin lenkkiä Suomessa. Suomen polut ovat aina juurakkoisia ja kivikkoisia.. niinpä tämä vastaus vie sinua kohti täysjoustomaailmaa. Toki saatat pitää haasteista ja nauttia huoltovapaammasta vaihtoehdosta eli jäykkäperäisestä pyörästä. Tällöin varmaan viihdyt enemmän tien ja ulkoilureittien puolella kuin kammovaikeilla polkuosuuksilla?
  2. Osallistun suomalaisiin MTB marathon kilpailuihin tai esimerkiksi Tahko MTB- tapahtumaan? Kyllä - Olet siis kiinnostunut pitämään pyörällä vauhtia? Pitkähköt kilpailut edellyttävät, että pyörä kulkee koko kisan kovaa, muutoin lopussa tulee pahasti takkiin. Suomen kisareitit ovat vaihtelevia ja vain harvoja kisoja voitetaan jäykkäperäisellä pyörällä.
  3. Pitkässä kovatehoisessa maastopyöräilysuorituksessa koen olevani: 1 jouheva pyörittäjätyyppi, 2 armoton isolla laipalla vääntäjä? 1 - Pyörittäminen jouhevasti on kovaa ajaessa mahdotonta Suomen juurakkoisilla polkuosuuksilla. Mikäli pyörittäminen on ihan selkäytimessä, niin täysjoustopyörä on hyvä vaihtoehto.
  4. Jos valitsin edelliseen kysymykseen 1, niin pystyn mielestäni helposti siirtymään myös tyypin 2 ajajaksi? Ei - Näillä vastaajan treenivuosilla ei yhden kesän takia pyöräilytyypin vaihtaminen ole järkevää. Täysjoustopyörä ja jäykkäperäinen vaativat aivan eri ominaisuuksia. Tämän johdosta on luontevaa vahvistaa itselle luontaisinta polkemistekniikkaa.
  5. Jos valitsin …2, niin pystyn mielestäni helposti siirtymään tyypin 1 ajajaksi? -
  6. Väsyneenä minulle tulee joskus ajovirheitä, en kuitenkaan kaipaa rengastöitä ensimmäisestä ajovirheestä? Samaa mieltä - Täysjoustopyörä antaa iskuja anteeksi enemmän kuin jäykkäperäinen pyörä. Mikäli tekniset osuudet pyöräilytapahtumasta on kisan loppupuolella, niin täysjousto on lähes poikkeuksetta nopeampi vaihtoehto lopussa. Oletuksella, että olet pyörittäjätyyppinen ajaja.
  7. Ajan pääosin juurakkoisia ja kivikkoisia polkuja, ja haluan edetä reitillä mahdollisimman nopeasti? Kyllä. Ehkäpä vastaajana tykkäät ajaa näitä polkuja, ja ne kuuluvat suosikkeihisi. Tällöin pyörä on aina kompromissi, koska pyörällä pitää pystyä ajamaan pitkää lenkkiä (toimivuus tieosuuksilla), mutta myös juurakkoisten alamäkien ajaminen olisi oltava pyörän puolesta luontevaa.
  8. Saan kiihdytettyä pyörän mielestäni nopeasti hyvään vauhtiin satulassa istuen? Kyllä. Mikäli reisissä riittää paukkuja istualtaan kiihdyttämiseen, ei takaiskarin liikkeestä huku energiaa ennen maakosketusta.Tämä vastaus ei sulje kumpaakaan pyörätyyppiä pois laskuista.
  9. Pidän vaikeista alamäistä ja haluan laskea niitä alas vauhdilla? Kyllä. Sama vastaus kuin kohdassa 7.
  10. Ajan ”tuoreena” juurakkoiset osuudet mielelläni isolla rattaalla seisaaltaan? Kyllä. Tuoreena vastaajalla on paukkuja ajaa pyörää kovaa juurakoissa. Isolla rattaalla ajaminen on välttämätöntä, jos mielii tykittää kovaa jäykkäperäisellä pyörällä vaikeita polkupätkiä. Joskus on nautinnollista ajaa todella kovaa jäykkäperäisellä pyörällä juurakkoista pätkää. Niinpä tämän kysymyksen perusteella jäykkäperäinen pyörä voisi sopia vastaajalle mainiosti!
  11. Ajan väsyneenä kahden tunnin kisan jälkeen juurakkoiset osuudet mielelläni isolla rattaalla seisaaltaan? Ei - en yksinkertaisesti jaksa! Pari tuntia anakynnyksen lähistöllä tekee tehtävänsä ja vastaaja ei välttämättä jaksa nousta jokaisessa juurakossa polkemaan isolla rattaalla seisaaltaan. Niinpä pitkien kilpailujen näkökulmasta jäykkäperäisen pyörän valintaa ei voida pitää tämän vastausken perusteella itsestään selvänä.
  12. Pyörän paino on minulle kaikki kaikessa. Luulen, että pyörän paino ratkaisee vauhdin, kuskilla ja pyörän toimivuudella ei ole niin väliä. Ei - Haha, hauska kysymys! Pyörän toimivuus on kovassa ajossa kaikki kaikessa. Pyörän keveys tulee hyvänä kakkosena, eli pyörästä voi tehdä niin keveän kuin mahdollista, mutta oletuksella, että se toimii 99% varmuudella täydellisesti kisassa koko matkan ajan. Näin ollen täysjousto on tämän vastauksen näkökulmasta realistinen valinta, vaikka se on selkeästi yleensä jäykkäperäistä painavampi.
  13. Pysyn jäykkäperäisellä pyörällä helposti samakuntoisten täysjoustokuskien mukana teknisillä polkuosuuksilla (koko lenkin/kisan ajan)? Ei pidä paikkaansa. Kun anakynnyksen tuntumassa ajetaan täysillä vaikeaa paikkaa samantasoisen kaverin kanssa, ei pyörällä  ole varaa antaa tasoitusta ajolinjojen suhteen. Vastaajalla kunto ei tällaista kestä, joten tämäkin puoltaa vastaajaa valitsemaan itselleen täysjoustopyörän.. Tämä vastaus toisaalta kumotaan, jos kaikki kilpailiun vastustajat ajavat jäykkäperäisillä pyörillä.
  14. Pystyn jäykkäperäisellä pyörälläni jättämään samakuntoiset täpärikuskit helposti tieosuuksilla ja helpoissa nousuissa (koko lenkin/kisan ajan)? En todellakaan. Eikä kukaan jäykkäperäisellä ajava kaveri ole koskaan onnistunut pudottamaan vastaajaa suoraan vetoon tasaisella, vaikka vastaaja on ollut mukana painavammalla ja "energiaa hukkaavalla" täpärillä.

Leikillinen johtopäätös pyöräilijäprofiiliksi

Ollin pyöräilijäprofiili - Selkärangaton maastohissukka, joka ajaa kilpaa eleettömästi pyörittäen. Vastaustensa perusteella menettänyt otteen 90-luvun "oikeaan" pyöräilyyn, jolloin maastossa edettiin tehden elämä kaikissa maaston kohdissa itselle mahdollisimman vaikeaksi. Tiepätkille ei reisissä riitä paukkuja tiputtamaan ketä tahansa suoraan vetoon, ja tähän ei jäykkäperäinen pyörä tuo pelastusta. Luulee tietävänsä, että maastokisat ratkotaan pääosin poluilla ja kisojen loppupuolella, joten panostaa pyörävalinnassaan nimenomaan polkuosuuksille parhaan ja kuskia säästävän pyörän löytymiseen. Ei ole näillä vuosilla enää kiinnostunut treenaamaan seisaaltaan ajoa niin paljoa, että ruuti riittäisi yli 2,5 tunnin suorituksiin.

Tämän profiilin perusteella Ollille sopivat pyörätyypit ovat: 1. täysjoustopyörä XCM ja XCO-kisoihin, 2. jäykkäperäinen pyörä XCE- lajiin

Millainen täysjousto joustomatkan osalta? 

Ollin täysjoustopyörän profiili - Pihi mies ja pyörän keveys ei näemmä ole elämän tärkein asia. Niinpä pyörältä edellytetään toimivuutta ja luotettavuutta erityisesti ratkaisevilla polkuosuuksilla. Pitkät kisasuoritukset supistavat joustomatkan tarpeen alle 140 mm - trailipyöräkeskustelut on käytävä erikseen. Toisaalta 80mm molemmissa päissä on liian vähän, koska joskus reitillä on ollut yli 8cm korkea kivi. Tälle kaverille oikea joustomatka on 100 - 120 mm. 100mm, jos haluaa pärjätä nousuissa edelleen hienosti. 120mm, jos haluaa pysyä muiden perässä varmuudella vaikeissa alamäissä.

26, (27,5) vai 29er?

Ollin pyörän kiekkokoko - Vastauksista ei suoraan ilmene, että kiekkokoko olisi erityisen merkitsevä asia vastaajalle. Kaverin vastaukset on niin kompromisseja täynnä, että ehkäpä 27,5 kiekkokoko olisi tämän ukon valinta, jos sellainen olisi saatavilla? 26-pyörässä Suomessa olisi syytä olla joustoa myös takan. 29er on mahdollinen jäykkäperäisenä, mutta pelastaako iso kiekkokoko oikeasti kisan loppukivikoissa, kun mies ei enää jaksa nousta putkelle? 

YHTEENVETO

Nopein pyörä Ollin pyöräilijäprofiiliin, lajit: 

XCM/XCO:

  • Täysjousitettu maastopyörä (27,5"-kiekot). joustomatkat 100-120mm

XCE: