maanantai 27. syyskuuta 2010

Pirkka MTB maraton 2010, Ylöjärvi

Ennen kilpailua odotukset eivät olleet järin korkealla. Sairaana olon johdosta oli viimeiseen 1,5 viikkoon ennen kisaa treenilenkkejä kertynyt hieman yli tunnin verran. Tämän lisäksi pari päivää ennen tapahtumaa piti käydä "availemassa" hengityselimistöä flunssan jäljiltä, mutta lenkki loppui jo puolen tunnin verryttelyn jälkeen ketjun vääntyessä ropellin muotoon. Onneksi sain uuden ketjun hieman ennen kisaa, kun MSC Bikes-Fin edustajat toivat YBN-ketjun vanhan deoren tilalle. Olihan se toki jo aika vaihtaa ketjua, koska deorella oli ajokertoja kertynyt jo liki kymmenkunta.

Treenien puuttuminen tarkoittaa rasvojen heikompaa hyödyntämistä energiana, joten oli odotettavissa, että pitkässä suorituksessa tämä teettää ongelmia. Onneksi hiilaritankkaus meni lauantaina nappiin. Ensin päivällä maha täyteen ABC:n noutopöytää ja tämän jälkeen loistavat ruoat yöpyömispaikassa Juupajoella (kiitokset vain sinne suuntaan!).

Sunnuntai 26.10.2010: Ylöjärvi, Lamminpää, Teivon ravirata.
Aamulla Juupajoen yöpymispaikasta startatessa aurinko paistoi, mutta lämpötila oli lähellä nollaa astetta. Heti oli selvää, ettei sää ollut optimaalinen flunssan parantelua ajatellen. Lamminpään radalla kisa alkaa vielä parilla napakalla nousulla, joten keuhkot joutuvat heti startista kovalle rasitukselle. Tunnin automatkan jälkeen saavuimme kisapaikalle puolen yhdentoista aikaan ja sain uuden ketjun heti käsiini parkkipaikalle saavuttaessa. Sitten vain uusi ketju kiinni ja testaamaan ensimmäiseen nousuun, että pysyykö ketju rattailla kovemmillakin voimilla- pysyihän se.

Kisaan päätin lähteä hyvin rauhallisesti ja muistelin alun hiekkatieosuuksien jälkeen tulevan muutamia mukavia polkupätkiä. Viimeistään noille polkupätkille oli tarkoitus selvittää oma "päivän vauhti" ja etsiä itselle sopiva ajoseura loppu kisaa ajatellen. Heti startista kärkeen muodostoi kolmen ajajan porukka ja itse olin mukana noin 10 ajajan kakkosporukassa. En muistanutkaan kuinka ahdasta ajaminen on jo tuollaisessa porukassa siellä sijojen 10 kieppeillä alkoi hieman ahdistamaan, että mitähän tästä oikein tulee. Hiljalleen onneksi ajorytmin löytyminen helpotti ajamista ja pääsin lopulta ihan hyville paikoille polkujen lähestyessä.

Ensimmäisille polkuosuuksille tultaessa kakkosporukaksi (taistelu neljännestä sijasta) muodostui Viitamaan Mauri, Vastarannan Mikko ja meikäläinen. Ensimmäisellä kierroksella lähinnä Maugga piteli vauhtia yllä ja Mikon kanssa ajettiin vähän epäaktiivisemmin. Ensimmäinen 30 kilometriä taittui johonkin 1:10 pintaan ja kärkeen oli eroa jo lähes nelisen minuuttia. Kolmossijaan eroa oli tasan kaksi minuuttia. Toiselle kierrokselle saatiin vielä hetkeksi seuraa maantie puolella paremmin kunnostautuneesta Marko Leppämäestä. Leppis kuitenkin jäi pienen takamatkan päähän taas ensimmäisellä polkuosuudella. Tässä vaiheessa jo Mikkokin ja minä alettiin pitämään hieman enemmän vauhtia ja ajo kulkikin ihan mukavasti. Hetken jo näytti, että kaikki menisi maaliin ihan nappiin ja ensimmäisen kierroksen perusteella arvelin olevani vahva viimeisissä nousuissa ja saalistavan nelossijan sen ansiosta itselleni. Maalinkaan ei ollut enää paljon mitään matkaa, ehkäpä jotain 20 minuuttia. Kaikki kuitenkin muuttuu nopeasti..

Erityisesti parina viime kesänä ollaan Vastarannan Mikon kanssa oltu hyvin samassa iskussa jokaisessa kisassa mihin ollaan osallistuttu. Ei sitten eilenkään kehdattu tehdä tähän poikkeusta. Radan viimeisen isommanpuoleisen sillan ylityksen jälkeen noustaan pari puolinapakkaa hiekkatienousua ylös. Ensimmäinen nousu pudotti Mikon pois minun ja mauggan letkasta. Tuossa samalla kyllä tunsin omissakin jaloissa väsymystä ja krampin oireet tuntuivat entistä selvempinä. En tiedä, ovatko jalkani Mikkoa kohtaan niin solidaariset, mutta pääsin ehkäpä kilometrin verra pitemmälle kunnes molemmat takareidet kramppasivat samanaikaisesti. Ajo loppui tässä vaiheessa kuin seinään.. ensimmäisen kerran. Siinä jumitellessa Leppis otti ja meni ohi ja olinkin hetkessä sijalla 6. Tiesin, että kaksi viimeistä nousua tulevat olemaan uskomatonta tuskaa, koska molemmat etureidetkin sekä pohkeet ilmoittelivat olevansa hyvin kramppiaktiivisia lähiminuuttien aikana. Viimeisellä parilla kilometrillä sain aikaa palamaan varmaan kymmenisen minuuttia, joista kolmisen minuuttia tuli seistyä lähes paikallaan toiseksi viimeisessä nousussa. Ihme, että en menettänyt enempää kuin kolme sijoitusta tuona aikana, eikä Mikko ollut näiden ukkojen joukossa. Olemattomilla jaloilla sain kömmittyä lopulta maaliin sijalla 9.

Mikon näin lopulta maalialueella ja selvisi, että se mies ollut kehdannut tulla häpäisemään itseään kahteen viimeiseen nousuun, vaan oli jättänyt kisan kesken pari kilometriä ennen maalia. Noh, minä häpäisin itseni kyllä Mikonkin edestä, joten tuli kyllä tältä osin vietyä pisteet kotiin oikein urakalla! :)

Hyvä treeni kaikinpuolin ja tästä on mukava jatkaa kautta vielä kaksi viikkoa. Hyvää tässä on se, että ainakaan kehnommin en luultavasti tätä pysty cyclo SM:eissä suorioutumaan, joten hyvillä mielin täällä mennään.

torstai 23. syyskuuta 2010

Syysterveiset, enää kaksi kisaa jäljellä

Hyvää alkanutta syksyä vain kaikille!

Säiden puolesta ulkoilemaan ei ole tänä syksynä erityisesti tehnyt mieli, ja vettä on välillä tullut oikein urakalla. Myös vauhdilla pimenevät illat on jotenkin kesäurheilijoille usein myrkkyä ja näin on asian laita myös minun kohdalla. Onneksi treenifiilis muutoin on ollut ihan kohdallaan. Lenkillä on tullut käytyä aina, kun työkiireet vaan on antaneet siihen mahdollisuuden. Valitettavasti viimeinen viikko on mennyt tässä sairastellessa ja väliin jäivät muun muassa Tähtisadeajot Nyrölässä. Olisin kovasti halunnut kisaan mukaan, koska kunto Luoston jälkeen tuntui ihan hyvältä ja muutenkin pitempi kisa viime viikonloppuna olisi ollut hyvää treeniä kohti loppusyksyn kahta viimeistä kisaa.

Ensimmäinen kisa näistä kahdesta on edessä tulevana sunnuntaina Tampereella tai oikeammin kai Ylöjärvellä. Siellä ajetaan perinteinen Pirkan MTB-marathon, joten napakoita ylämäkiä ja kovien tamperelaisten pyöräilijöiden treenipolkuja päästään tahkoamaan. Viime vuodelta minulla ei ole erityisen hyvät muistot tästä kisasta, koska olin jo niin syyskunnossa, kun ihminen voi ikinä olla. Tänä vuonna odotukset eivät tosin paljon ole valoisammat, koska nyt on mennyt jo täysi viikko ilman yhtään lenkkiä! Kylmiltään kisaan meneminen on aina vähän niin ja näin, joten voi olla, että sunnuntai toimii enemminkin lämmittelynä kauden kahdelle viimeiselle viikolle.

Tämä kaksiviikkoinen huipentuu sitten 10.10.2010, kun edessä on yksi kauden ehdottomista päätavoitteista, eli Cyclocrossin SM-kisat. Niihin karkeiloihin olen muuttanut valmistautumistani melko paljon edellisiin kausiin verrattuna, joten saa nähdä, onko nykyinen tapa sitten sen parempi. Fillaripuolella cyclokisoihin olisi hieman parantamisen varaa, kun nykyisessä pyörässä on esimerkiksi turhan reilut eturattaat ja jarrujen kanssa pientä tehottomuutta. Näillä näkymin sillä kuitenkin kisaan lähdetään, ellei tässä sitten keksitä jotain ihmeellistä viimeisen kahden viikon aikana.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Luoston MTB SM-Maraton;Tyhjin käsin

Luoston kisareissu on nyt suoritettu loppuun ja päällimmäiseksi käteen ei jäänyt oikeastaan mitään. Menomatkalla toki oli aikaa ihastella maisemia. Tässä muun muassa hieman ennen Paltamon ruokatankkausta kohtalaisen komeaa syysiltaa.
Toki se oli napapiirilläkin pysähdyttävä, kun ei tuota rajaa tule nykyään erityisen usein ylitettyä.
Luostoa lähestyttäessä puiden pituus oli kutistunut täysin minimiin ja maisemia vallitsi lähinnä suoperäinen maasto. Toki kaukana näkyvät tunturit toivat iloa muutoin karuun maisemaan.


Sitten vähän itse kilpailusta:
Tunturiseudulle viety kisa ei tarjonnut juurikaan ihmeempiä maisemia ja reittikin oli hetkittäin hieman arveluttava, koska selkeää ajouraa ei kanervikossa ollut näköpiirissä lainkaan. Polkujen teettäminen SM-kisojen kustannuksella ei ehkäpä ole ihan maraton-hengen mukaista, mutta onneksi reitti oli kaikille yhtä kehno. Edelleen ”ajourattomuus” teetti erityisen lisähaasteen terävien ja ihmetavalla sinkoilevien irtokivien muodossa. Vaikka alamäkiä tuli ajettua todella ilman riskejä, saattoi esimerkiksi edessä ajavan pyöräilijän renkaiden johdosta irrota todellisia "sirkkelinterä"-kiviä kohti omia renkaita.

Kilpailu alkoi kohdaltani hieman odottavin mielin, kun en yhtään tiennyt missä kunnossa tällä hetkellä olisin muihin ajajiin verrattuna. Toki Jukka oli odotusten mukaan menossa omaa ylivoimaista vauhtiaan ja Henkankin kyytiin olisi tarvittu erittäin hyvää päivää. Näin sitten ajattelin, että seurakaveri Juha voisi olla hyvä ajokaveri ainakin kisan alkuun, koska Juha punnertaa lähes aina SM-kisoissa mitaleille!

Näin siinä sitten kävikin, että heti kisan alun polkupätkillä kärkeen lähtivät Jukka ja Henkka. Heidän perässään ajeltiin jo Juhan kanssa pian kahdestaan ja taakse eroa alkoi kertyä hyvää vauhtia. Juhan kanssa ensimmäinen kierros mentiin ”rennon kovaa”, eikä missään kohdissa tarvinnut puskea ns. punaisella. Näinpä kakkostilaan eroa oli jo ensimmäisen kierroksen jälkeen kertynyt pari minuuttia, joten alkoi vahvasti näyttää siltä, että viimeinen mitali tullaan ratkaisemaan minun ja Juhan välillä. Toinenkin kierros lähettiin ajamaan melko lailla samaa vauhtia ensimmäisen kanssa, ja ajo kulki oikeastaan oikein mukavasti. Kierrosta ehdittiin vetää noin 25 minuuttia, kunnes Juha sanoi, että takarenkaastani pilkistää jotain vihreää (latexit sisurihan se tietenkin oli). Matkaa oli edessä vielä liki puolet ja kyljestä paistaa sisuri ulkona; tilanne ei ollut kohdaltani näin ollen erityisen loistokas. Päätin kuitenkin antaa mennä niin pitkälle kuin kalusto antaa myöden asiaa tuota enempää murehtimatta. Hetken kuluttua tästä huomasimmekin Henkan olevan pyörä katollaan renkaanvaihtopuuhissa, ja ehdin olla lähes 100m kisassa hopeapaikalla.. kunnes.. takarenkaasta alkoi kuulua armoton suhina. Tarkempi tarkastelu johti toteamukseen noin kahden sentin pituisesta repeämästä 2,2 tuuman NBX:n kyljessä (eivät muuten ole ihan ohuimmat kyljet näissä renkaissa). Yritin pistää uuden sisäkumin kanssa geelipussia repeämän kohdalle, mutta eihän siitä sitten lopulta mitään tullut. Pikkupumppukaan ei suostunut yhteistyöhön korkean AC:n vanteen ja lyhyen sisurin venttiin kanssa, joten 15 minuutin suheeraus oli lopetettava tuloksettomana. Kyllähän tuo harmitti, sillä taaksepäin ero oli kasvanut jo melko massiiviseksi ja maalin ehjästi ajamalla olisi mitali ollut pomminvarma Henkan epäonnen johdosta. Jossittelu on kuitenkin turhaa, joten pistelin metsästä juoksujalkaa Luostotunturille, fillarin autoon ja nokka kohti Joensuuta.

Tulomatkan jännimmät paikat aiheutuivat porojen hivoittelusta ja pimenevässä illassa suuren hirven ylitettyä tie ihan automme nokan edestä. Tuloksellisesti Lapin viikonloppu tarjosi näin ainoastaan taloudellisia menetyksiä. Jos jotain hyvää koittaa tästä väkisin löytää, oli kunnon kohdalla tapahtunut pientä positiivista kehitystä kesään verrattuna. Harmittavasti päivän aikana en ehtinyt kertaakaan vielä ajaa pyörää täysillä, niin todellinen kuntotesti jäi tänään tekemättä.

torstai 9. syyskuuta 2010

Kohti lappia

Hiljaiseksi on tällä rintamalla vetänyt ja eipä ole blogitekstejä tullut kirjoitettua pitkään aikaan. Tämä taisi olla pisin tauko kirjoittelusta sitten blogin aloittamisen jälkeen. Nyt kuitenkin ollaan taas lähdössä kisareisuun, kun viikonloppuna on edessä maratonin SM-kisat Luostolla. Autolla saa ainakin ajella ihan sydämen kyllyydestä ja toivotaan, että sunnuntaina ajofiilis olisi kohdallaan myös fillarin päällä. Lämpöisen kesän jälkeen elokuun lopun kylmät ajokelit on hieman latistanut ajofiiliksiä, ja kisoistakin on kertynyt taukoa aika reilusti. Saapa siis nähdä, että miten Luostolla kulkee. Vaikka osallistujalista näyttää varsin kapealta, niin nimet ovat sitäkin kovempia! Kaiken on mentävä nappiin, jos mielii mitalinsyrjään päästä kiinni.