lauantai 24. toukokuuta 2014

Aulanko MTB 24.5.2014 - Rengashuolien kautta kesken 2-paikalta

Hieno kisapäivä, kisasää, kisakaverit, kisajärjestelyt, kisarata ja kisamerkkaus - mutta...

Kuva: Juha Huhtala

Kovin oli epäonninen minun lähireissuni Aulanko MTB-kisaan. Hirmuinen latautuminen suli lopulta eturenkaan puhjettua ja reilun 10 minuutin säätämisen jälkeen päätin heivata kisan kesken. Muistoksi päivästä jäi vain paleltunut sormenpää, kun koetin saada ilmoja pysymään kahden Co2-patruunan kanssa. Ongelmat tulivat vastaan, kun kisan ensimmäinen kierros oli loppupuolella ja ajoa oli takana noin 45 minuuttia. Olin tuossa vaiheessa kisassa toisena Ojalan Henkan takana (noin 15 sekunnin päässä). Minun takana vajaan parin minuutin päässä kolmantena ajoi pyöräsuunnistus-sankari Pekka Niemi.

Kisa-aamuna jännitys oli käsinkosketeltava.




Eipä auta itkut markkinoilla, joten uutta matoa koukkuun ja nenä kohti seuraavia kisoja. Kunto on vielä kovasti rakennusvaiheessa, mutta pientä valoa näkyy kokoajan. Päivän kehnosta kisatuloksesta huolimatta mieliala on korkealla ja tästä on mukava lähteä rakentamaan peruskuntopohjaa uuden maantiepyörän kanssa.




keskiviikko 21. toukokuuta 2014

AulankoMTB lähestyy - 50km/1100nousumetriä

Tulevana lauantaina ajetaan täällä Hämeenlinnassa Aulanko MTB aivan mahtavalla 25km pituisella radalla. Päämatkana on 50km, jolloin ratakierros kierretään kahdesti. Rata kiertelee pääosin minulle tutuilla treenipoluilla, mutta jonkin verran olen itsekin löytänyt lähimaastoista uutta ajettavaa reitin ansiosta.


Reitti ei jätä ketään meitä kylmäksi. Rauhallisesti nautiskeltuna kierros on todella miellyttävää maastopyöräilyä. Silloin kierroksen aikana ehtii välillä pysähtyä katsomaan vaikkapa Aulangon näkötornin maisemia. Reitin alkupuolella löytyvät myös kierroksen suurimmat nousut. Noin 70 nousumetrin mäki kiivetään alkuosassa yhteensä kolmesti ylös saakka. Heti näkötornin jälkeen lasketaan reitin vaikein lasku, jossa erityisesti aloittelijoiden kannattaa olla tarkkana. Nopean laskun jälkeen noustaan minun suosikkinousuni (kilometrimäki) aivan ylös saakka. Sitten voi hengähtää, koska nousut ovat hetkellisesti ohitse. Alkupään nousujen jälkeen tulee muutaman kilometrin palauttava osio ulkoilureittillä. Ulkoilureitin vauhdikkaat osuudet menevät nopeasti ja pienen pehmeän suopolkuosuuden jälkeen reitti suuntautuu Aulangon torpalle (Aulangonjärven eteläpäässä). Torpalta päästään sitten reitin todellisten polkuosuuksien pariin. Aulangon polut eivät ole erityisen teknisiä, mutta vauhti ja väsymys lisäävät niiden vaativuutta reilusti. Myös mahdollinen sade vaikuttaa teknisyyteen melko paljon. Ensimmäinen yhtenäinen polku vie kovallakin yrittämisellä yli 15 minuuttia. Tämän jälkeen on lyhyt tieosuus ja polut jatkuvat vielä edelleen. Polkuosuuksilla löytyy melkein kaikkea, mitä suomalainen metsä voi tarjota. Kovalla vauhdilla ajaminen edellyttää flow:ta, mutta rauhallisemmin ehtii katsomaan ajolinjoja paremmin. Lähes kaikki kivet ovat kierrettävissä, mutta silloin vauhti ei ole kärkipäähän soveltuvaa. Polkua riittääkin sitten melkein kierroksen loppuun saakka, mutta vielä pari kertaa pistäydytään vähän hiekkatiellä ja kiivetään yksi melko pitkä soratienousu ylös. Tämän jälkeen ajetaan pari kilometriä Tykkitietä. Tämän leveän hiekkatien laskuosuus kertoo, että kierros alkaa olla lopussa. Sen päätteeksi on vain lyhyt polkuosuus lähtöpaikalle uudelle kierrokselle tai maaliin.

Kun sanoin, että reitti ei jätä meitä ketään kylmäksi, tarkoitin sitä todella. Tällä radalla oman optimaalisen maksimivauhdin löytäminen on haastavaa. Alun tiukat pitkät nousut ja pitkähkö puolitekninen polkuosuus voi viedä rutkasti voimia, mikä näkyy erityisesti jälkimmäisellä kierroksella. Kilpailun kärkipään suhteen uskon kisan ratkeavan siihen, että kuka jaksaa tintata myös toisen kierroksen lävitse ilman pahempaa vauhdin tippumista. Kramppaavilla jaloilla ei tällä radalla vauhdin kanssa pääse juhlimaan, joten nestetasapainon ylläpidosta kannattaa huolehtia heti alusta lähtien. Tällä radalla ilman tehoja ei pääse mäkien päälle, ja myös polkuosuuksilla vauhti tippuu oikeasti alas. 

Tällä hetkellä Ilmatieteenlaitos lupailee lauantaille +27 asteen hellekeliä. Näin kuumaa kisaa en olisi mielelläni ottanut vastaan tälle reitille. Veikkaanpa, että maaliin saapuu aika monta kiloa keveyempiä kuskeja kuin he ovat olleet lähtiessä. Kenen kroppa tätä nestehukkaa sietää parhaiten ja kenen lihaksissa ruuti on kuivaa aina loppuun saakka, tekee kisassa varmasti kovaa tulosta.

Omat lähtökohtani tähän kisaan ovat kiusalliset. Haluaisin niin kovasti ajaa kovaa koko kisan lävitse, koska onhan kisa minulle käytännössä "kotikisa". Ongelmana minulla on kuitenkin edelleen kestävyystreenien puute ja se, että olen ajatellut olla kunnossa vasta kesäkuun lopussa Tahkolla. Nurmijärven maraton-kisan jälkeen en ole ehtinyt edelleenkään ajamaan yhtään yli kahden tunnin treenilenkkiä. Tammikuun jälkeen yli 2h lenkkejä on pohjalla alle yhden käden sormien määrä. AulankoMTB vie voittajalta varmuudella lähelle 2:15, joten kestävyysominaisuudet nousevat väistämättä tässä kisassa ratkaisevaan asemaan.

Olen siis kovin arvoitus jopa itselleni, mutta en kuitenkaan ajatellut luovuttaa lauantaina missään vaiheessa...

lauantai 17. toukokuuta 2014

Lieto XCO 17.5.2014 - puumitalinen raportti


Tulokset Skins-tyyppien ja hypyläisten hallinnoimassa kisassa:

M-Elite 6x3,4 km = 20,4 km

1 Henri Ojala    Team Skins/TVC    1.09.13   
2 Jeremias Holmberg    HyPy    1.09.31   
3 Mikko Kupiainen   Team Skins/Hypy    1.12.51   
4 Olli Miettinen    Team Skins/Hypy/ROSE    1.13.06     
5 Simo Sohkanen    Team Skins/Hypy    1.13.23

Liedon lämpöiset XCO-karkelot ovat nyt takanapäin. Omalta kohdaltani ajo oli alkukankeaa, mutta lopulta nousujohteista. Ehkäpä XCO:n vaatima tuntuma korkeaan intesiteettiin oli vähän kisan alussa hakusessa. Tätä korosti se, että Liedon radalla on paljon kohtia, joiden tunteminen etukäteen olisi hyödyllistä. Järjestäjän eivät antaneet tänään tutustua rataan junnu-lähdön aikana, joten minun oli startattava kisaan vieraalle radalle. Ensimmäiset kierrokset otin aivan mielettömästi turpiin kärkipäähän nähden yllättävissä droppikohdissa ja alamäissä. Muut näyttivät tunteneen radan edellisvuosien kisojen ansiosta. Kisan edetessä ajolinjat alkoivat hiljalleen painua myös minun selkäytimeen ja loppua kohden vauhtia alkoi löytyä ajostani paremmin.

Pientä jännitystä kisaan minulle aiheutui torstaina illalla myöhään litkutuista renkaista. Erityisesti takarengas oli vielä kisassakin hitaasti vajuvaa sorttia ja jouduin pumppaamaan ennen starttia ns. "vajumisennakkoa" renkaaseen. Käytännössä kisan alussa rengas oli turhan kova, kisan puolivälissä hetken kohdallaan ja kisan loppupäässä aivan liian pehmeä. Maalissa katsoin rengaspaineet ja takarenkaassa oli jäljellä 0,7 bar ilmaa. Tiputus oli melkoinen, kun lähtöön oli pumpattu 2,3 bar. Yllättävän hyvin onnistuin kiviä reitillä kiertämään, kun vanne ei ottanut yhtään kivikontaktia koko kisan aikana. Suotavaa olisi, että myös takarengas alkaisi pitämään ilmat sisällä ennen tulevaa viikonloppua ja Aulanko MTB:tä.

Tuntemukset näin kisailtana ovat aivan toista luokkaa kuin Rajamäen jälkeen. Viikko sitten olin aivan sippinä vielä illalla ja kävely oli haasteellista. Nyt tuntuu siltä, että voisi ajaa toisen kisan putkeen. Tämä tunne oli myös maaliin ajaessa, ja jalkaa olisi ollut vielä muutamaa kierrosta varten. Tämä lupaa paljon parempaa tulevalle treeniviikolle, koska pystynen tekemään parit kovat treenit ennen Aulangon kisaa.

On muuten mielenkiintoinen viikko tulossa, kun yritän taas yhdistää kokopäivätyön ja perhe-elämän (kahden vaippaikäisen taktiikalla) arkea yhteen treenien kanssa. 

perjantai 16. toukokuuta 2014

XCO-avaus huomenna Liedossa!

Nurmijärven maratonkisa vaati veronsa ja ukko oli aika niitissä tämän viikon puoliväliin saakka. Kestävyyskuntoni rajoittuneisuus konkretisoitui viimeistään kisan jälkeen. Raskas viikko lopulta hieman helpotti ja alkuun epärealistinen ajatus xco-kauden avaamisesta muuttui realistiseksi eilen torstaina.
Huomenna pistellään siis menemään Liedon teknisellä reitillä. Minulle rata on täysin vieras, kun en ole uutta rataa päässyt pariin viimeiseen vuoteen koeponnistamaan. Huhut kertovat teknisestä menosta, joten kroppa saisi olla hereillä koko kisan ajan.
Pyörään tein pieniä säätöjä Rajamäen jälkeen. Renkaat on nyt litkutettu tasaisen vuotaviksi, jarrut on säädetty laahaamaan jatkuvasti ja nostin kannatinta rohkeasti 5mm ylöspäin. Näillä siis mennään kohti huomista. Kyyti tulee olemaan kylmää, mutta sää ei! Lyhkäset päälle ja rymyämään!

tiistai 13. toukokuuta 2014

KOH-I-NOOR-ajojen 1. osakisa ohi suun

Eipä tullut minulle kauden maantieavausta tänään. Kävin aamulla pyörittelemässä maantiecrossarillani liki 60km lenkin ja vedin pari kovempaa vetoa. Keho ilmoitteli, että tänään ei ole syytä lähteä tykittämään illalla märkään keliin tunnin maksimitreeniä. Päätin olla kaukaa viisas ja passasin illan kisan. Tärkeämmät kapinat ovat edessäpäin ja onhan kuntoni vasta raakilevaiheessa. Syksyn ja kevään sairasteluputkelle on nyt vihdoin saatava loppu ja uskon rauhallisten lenkkien olevan tähän parasta lääkettä. Ukko kaipaa selkeästi kestävyystreenejä.

Mikäli haluan pärjätä kesän tärkeissä kisoissa, on nyt pidettävä maltti mielessä kokoajan. Ilman peruskuntokautta ei 3-5 kovan treenin/kisan ajaminen viikkoon ole viisasta. Nyt on annettava keholle erilaisia ärsykkeitä ja tällä kertaa ne erilaiset ärsykkeet ovat rauhallisia pyörittelyitä. Pitemmät lenkit huoltavat samalla lihaksistoon maksimivetojen kautta kertynyttä kuormitustilaa parempaan suuntaan.

Rajamäen kisa osoitti, että nopeuteni riittää jo tällaisenaan Suomen kärkivauhtiin. Seuraavien treeniviikkojen pointtina on kerätä tarvittavat tunnit ja minuutit siihen, että nopeus säilyy ja kroppa jaksaa ihan kisan loppuun saakka.

Nyt edessä on kropan kuuntelua ja pidän kovasti peukkuja, että viikon kestänyt kova öinen kurkkukipuilu pikkuhiljaa helpottaisi. Jos olotila petraantuu ja jalkoihin ilmestyy ennen viikonloppua lihakset takaisin, niin suuntaan katseet eittämättä kohti Liedon XCO-kisaa. Katsotaan ja kuulostellaan!

maanantai 12. toukokuuta 2014

Huomenna 13.5.2014 KOH-I-NOOR-kauden avaus

Otsikossa oleellinen, eli kisakausi Hämeenlinnan Ahveniston moottoriradalla alkaa huomenna tiistaina Bianchi-cupin osakilpailuna. Minun kisapyörä on tällä kertaa aikamoinen ilmestys. Crossarilla mennään ja asensin siihen myynnissä olevat Cosmic Carbonet alle. 


Kävin tänään nopealla testilenkillä, koska takapakan ja ketjun yhteentoimivuus ei ollut taattua. Kiekkojen pakalla on ajettu alle 300km ja crossarin voimansiirto on jo yli 2,5 vuotta ajettua mallia. Tuulipuku päällä vedot eivät ketjua saaneet pomppimaan, joten uskaltanen kisaan huomenna tällä setupilla lähteä. Mitään menestystoiveita en itselleni huomiselle aseta, vaan koetan saada hyvän treenin ja jonkin verran pisteitä kesän Koh i noor-cuppia varten. Veikkaanpa, että sarjan seuraavassa kisassa uskallan asettaa jo normaalit tavoitteet kisaa ajatellen.

Jalat eivät ole oikein palautuneet menneen viikonlopun xcm-kisasta, mutta joskus kunnon kisat sytyttävät väsyneenkin miehen ihan hyvään iskuun. Ei auta kuin toivoa hyviä jalkoja, laatusydäntä ja isoja keuhkoja huomiseen kisaan. Sääennustukset lupailevat muuten ihan oikeaa sadetta Hämeeseen illaksi. Hurjimmat ennustukset ovat puhuneet jopa kaatosateista. Tämä ei ole Ahveniston radalla ihan optimaalisin tilanne, koska rata sisältää muutaman todella tiukan mutkan alamäissä. Toivotaan, että kaikki pysyy mutkissa ja muutenkin kisassa pystyssä!

lauantai 10. toukokuuta 2014

XCM Nurmijärvi 10.5.2014 - kisaraportti

Kisa takana ja olipahan oikeastaan ihan mahtipäivä ennakko-odotuksiin nähden. Voimatasot olivat kohdallaan ja Strava-tykittelyt näyttävät pelittävän hyvin myös mtb-maratonin treeneinä. Yllättäen kevään pisin lenkki ei tuottanut ongelmia edes kisavauhdissa.

Kisan voitti odotetusti tiimikaveri Ojalan Henkka. Kakkoseksi ajoi komeasti valmennettava Jeremias Holmberg, vain 15 sekuntia Henkan perässä! Kolmanneksi itsensä taisteli jäykkäperäisellä pyörällä sitkeällä iskutuksella Medilaserin Samuel Halme. Onnittelut kärkikolmikolle!

Minä olin kisassa lopulta neljäs tiukan loppukirin jälkeen. Kirikavereina ja oikeastaan koko kisan ajokavereina olivat Riivo Schumann ja Samuli Visuri. Riivo meni hetkittäin ylämäissä menojaan, mutta Samulin kanssa meillä oli varsin yhteiset sävelet kisan läpiviemiseksi. Ensimmäisellä kierroksella Samulin kanssa vähän hölmösti passailtiin ja päästettiin kärkikolmikko karkaamaan. Ensimmäinen kierros ajettiin minuutin päässä kärjestä ja toisella kierroksella ero kasvoi parilla minuutilla lisää. Odotin eron kasvavan isommaksikin, koska todellinen tykittely ei oli toisella kierroksella meidän porukassa vähissä. 

Loppukiriin asetelmat olivat mielenkiintoiset, koska maali oli asfalttitien varressa pitkän helpon osuuden perään. Ainoa haastava kohta oli jyrkkä käännös pihalle, jossa maali lopulta oli. Etureisien kramppihuolien jälkeen en pitänyt itseäni kovin suurena kirisuosikkina, mutta päätin pistää jalat pyörimään heti asfaltille käännöksen jälkeen. Riivo seurasi tiukasta perässä ja taisi jopa ohittaa minut ennen tiukkaa mutkaa vasemmalle. Olin kuitenkin sisäkurvin puolella ja Riivo jätti siihen metritolkulla minulle tilaa kääntää sisäkurvista itseni pihalle kohti maalia. Näin olin ehkä pari metriä ennen Riivoa maalissa.

Maalissa minulla oli kärkeen eroa reilut 3 minuuttia, jota pidän melko pienenä aikaerona. Kisan keskisyke 166 kertoo, että kirraamisen varaa jäi tuleviin karkeloihin. Tässä kisassa kiristämiseen ei oikeastaan ollut mahdollisuuksia, koska kramppihuolet ja pitkien kestävyystreenien puute aiheutti haastetta kisan loppupuolelle rennosta olotilasta huolimatta.


perjantai 9. toukokuuta 2014

Kauden avaus edessä - Nurmijärvi XCM 10.5.2014

Näin niitä yllätyksiä ja ihmeitä tapahtuu. Kausi 2014 alkaa osaltani huomenna XCM-osakilpailulla Nurmijärvellä. Rata on tuttu aikaisemmilta vuosilta Rajamäen kisasta. Matka on nyt inhimillisempi, kun ajettavaa riittää kahden kierroksen verran, yhteensä 51km.

Vaikka matka kuulostaa maraton-matkaksi lyhyeltä, voi kisasta tulla minulle tuskien taival. Odotettavasti ajettavaa riittää yli kahdeksi tunniksi. Katselin kevään treenidatojani ja helmikuun alun jälkeen olen ajanut yli kahden tunnin lenkin kahdesti. Näistä pitempi, eli koko kevään pisin lenkki on ollut 2h 5min. Kestävyyspuolen ei ainakaan pitäisi olla ihan kohdallaan huomista kisaa ajatellen.

Lähden todennäköisesti räpiköimään kuitenkin niin kovaa kuin pääsen. Katsotaan, milloin kunto pettää ja joutuu pyörittämään maaliin. Vuosi sitten kuntoni riitti reilun tunnin kohdalle ja nyt voi käydä vielä kehnommin.

Huominen kisa tulee olemaan minulle lähinnä treeni. En ole keventänyt ajojani ollenkaan huomista ajatellen. Treenipäiviä on kertynyt putkeen nyt 10 ja niistä vain kahdessa EN ole tykittänyt maksimivetoja. Lihaksia on siis kuormitettu ja hermostokin on saanut osansa. Mielenkiintoista tulee olemaan se, että mihin tällaisella valmistautumisella voi yltää itse kisassa. Olen jo monta vuotta ajanut lähinnä vanhoilla pohjilla ja nyt treenihaasteita on riittänyt aina elokuusta 2013 saakka. Syksy meni sairastellen ja paljon helpotusta ei ole tullut alkuvuonna 2014. Tammikuun alusta treenitunteja on kertynyt yhteensä 99. Keskimäärin treeniä on siis kertynyt 5h/vko.

Haastavasta alkutilanteesta huolimatta lähden reisuun hyvillä mielin ja ennenkaikkea tapaamaan pitkän kisatauon jälkeen kisakavereita. Tehdään huomisesta hieno pyöräilypäivä!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kruunajaiset Mikkelin poluilla

Maitohappovarastoni olivat ennen viikonloppua ehtyneet huolestuttavasti. Arvonsa tunteva kestävyysurheilija on aina hieman hapoilla, joten nyt oli tartuttava tilaisuuteen ja suuntasin varhain lauantai-aamuna Savoon, synnyinkaupunkiini Mikkeliin. Olin suunnitellut reissua jo muutaman kuukauden ja maitohappotäydennyksen ohella janosin menestystä paikallisilla Strava-segmenteillä.

Ennakkosuunnitelmissa isku Mikkelin poluille piti tapahtua sitten, kun seuraavat kolme asiaa täyttyvät: olen hyvässä kunnossa, lämpötila on vähintään +15 ja tuulen pitäisi olla lähellä tyyntä. Niin kuin yleensäkin, suunnitelmani ovat vedenpitävät kuin verkkosukkahousut. Startessani lenkille suunnitelman kriteereistä täyttyi komeasti 0/3. Kylmä pohjoistuuli vaivasi, lenkin aikana satoi kaikkea veden, rännän, lumen ja rakeiden väliltä ja ukko oli kaikkea muuta kuin kovassa kunnossa.Vuoden alusta kertyneet 80 treenituntia joutuivat nyt todelliseen testiin. Olin myös väsyttänyt itseäni edellispäivänä ajamalla Aulanko MTB:n reitin rennon kovaa Hämeenlinnassa. Jalka painoi jo startissa, aivan kuten pitääkin!

Huolimatta huolestuttavista ennakkoasetelmista en lannistunut. Alla lenkillä minulla oli mahtava pyörä, jolla ei yksinkertaisesti pääse kovin hiljaa. Suomalaisessa metsässä Rosen Thrill Hill on enemmän kuin kotonaan! Pitoa on kuin 29er:issä, ketteryyttä kuin 26-pyörissä ja tämä on yksinkertaisesti molempia noita kokoluokkia nopeampi. Testasin lenkillä vielä uutta pyöritystekniikkaa, jossa pidän poikkeuksellisesti alaketjua kireällä yläketjun sijaan. Kuva lenkin lopulta kertoo oleellisen.


Edessä oli eeppinen reissu, johon mahtui kaikenlaista. Tangonylilentelyä, revennyt sadetakki, kramppeja, eksymisiä, arpomista, hienoja polkuja ja mahtava määrä toivottuja maitohappoja. Löysin ilman karttaa ja kartallista gps-laitetta maastosta noin 30 segmenttiä, joista puolet olivat reittejä, joissa en ollut koskaan käynyt. Puolet reiteistä olivat polkuja, joita olin ajanut silloin vuoden -97 tienoilla, kun aloitin kisaamisen maastopyörällä. Periaatteena tällä lenkillä oli, että "kerralla purkkiin", joten oletettavan segmentin alkaessa pistin happoiset jalat pyörimään ja sen hetken irtoavat watit maksimiin.

Kahden tunnin aikana ehdin kiertää 42km ja ajoin segmenttejä noin 45 minuutin edestä. Tuo 45 minuuttia kertyi eripituisista tykityksistä, joissa tehot eivät olleen ana-kynnyksellä, vaan reilusti sen ylitse. Yli 30 pätkän hallitseminen spontaanisti oli tässä kunnossa niin haastavaa, että jouduin muutaman keskeisen suunnan jättämään väliin. Olin yksinkertaisesti lenkin lopussa niin hapoilla, että jo rauhallinen lipuminen pyörän päällä oli vaikeaa. Sydän oli joutunut kaikkien aikojen vuoristorataan ja ukon suorituskyky oli tällä kertaa ulosmitattu täydellisesti.

Lenkin data tässä: http://www.strava.com/activities/136800798?ref=1MT1yaWRlX3NoYXJlOzI9dHdpdHRlcjs0PTM1MDYwNjc%253D

Tuloksena yhteensä 27 kärkiaikaa (KOM) ja iso määrä nälkää seuraavalle päivälle. Illalla olin väsyneempi kuin koskaan. Jalat olivat totaalisen sipissä ja varhaiskeski-iän kuumataallot iskivät kehossani ristiaallokon tavoin seuraavat 20 tuntia.

Huonosti nukutun yön jälkeen kävin täyttämässä maitohappovarastoni vielä toisella lenkillä. Sunnuntaina mukanani oli myös ajoseuraa, joten sain vähän helpotusta hapotukseen kohonneen adrenaliinin avulla. Kiitoksia Jukalle ajoseurasta! Lenkin 12 saavuttettua kärkiaikaa sai tällä kertaa riittää ja rintakehässä alkoi tuntua siltä, että pieni lepojakso voisi olla paikallaan. Taidettiin olla hapoilla sydäntä myöten.

Onnistunut treenileiri Savossa oli takana. Kokonaistulokset viikonlopulta: 65km/3,5tuntia/39 kärkiaikaa Stravaan.