Tahko MTB 2016 - Olmin lupaus, olenko aikataulussa?

Vuosi sitten Tahko MTB-kilpailu meni osaltani alakanttiin. Heti tapahtuman seuraavana päivänä tein Olmin lupauksen, että samanlainen ajo ei toteudu tänä vuonna (lupaus luetaan rennosti elastimaisesti räppäillen). Kilpailuun on nyt aikaa hieman vajaa kuukausi, joten nyt on hyvä aika pohtia, että missä vaiheessa lupauksen suhteen ollaan menossa.

  
Viime kaudella debytoin triathlon-kisoissa ja minulla oli haastava kilpailuohjelma, joissa maastopyöräilytapahtumat ja triathlonkisat vuorottelivat muutaman viikon välein. Olin koko kesän ajan hermotuksellisessa sekametelisopassa. Pystyin tekemään kilpailuissa kohtalaista tulosta, mutta treenaaminen oli todella hankalaa, koska niitä tehdessä tunsin olevani aina vieraan lajin parissa. Mikään ei tuntunut omalta. Palautuminen oli hidasta, koska ukko joutui kilpailuissa venymään äärimmilleen niin fyysisesti, henkisesti kuin hermotuksenkin osalta. Se mitä vuosi sitten opin, maastopyöräilyn huippusuoritus ja minulle huippu triathlonkunto ei voi olla minussa samanaikaisesti. Kun maastopyöräilyssä kroppa viritetään tuottamaan kovaa tehoa lähellä anakynnystä metsäpolkujen vaihtelevuuden ehdoilla, pitää triathlonissa taitaa vahvasti kaikki kolme lajia. Erityisesti juoksuharjoittelu (oikeastaan jo juoksukyky) tuntuu olevan vahvalle ja harmoniselle pyöräilysuoritukselle myrkkyä.

Vuonna 2015 treenitunteja minulle kertyi yhteensä 280 tuntia. Kertynyt tuntimäärä kertoo siitä, että palauttelu vaati viime vuonna paljon aikaa. Nyt vuoden 2016 alkupuoliskon ollessa lopuillaan, on treenimäärissäkin tapahtunut roimaa petrausta. Ruuhkavuosia viettävänä, kokoaikaisena työntekijänä ja lonkkaoperaatiosta toipilaana olen päässyt urheilemaan aikaisempaan nähden hyvin. Ruuhkavuosien vaikutus urheilijaan on yleensä urheilijan henkilökohtainen valinta. Jos perhettä haluaa nähdä ja lasten kanssa viettää aikaa mahdollisimman paljon, niin treeniajoista on jonkin verran tingittävä. Esimerkiksi minulla tämä tarkoittaa sitä, että saatan tehdä puolet viikon harjoituksista silloin, kun lapset ovat yöunilla (käytännössä klo 20:30-6:30 välisenä aikana). Perhe-elämän sujuvuus on ihmisen kokonaishyvinvoinnin kannalta yksi isoimmista avaintekijöistä, joka myös osaltaan tukee huippusuorituksen saavuttamista ja siihen pyrkimistä. Mutta toki myös omasta jaksamisesta ja laadukkaista yöunista on pidettävä kiinni.

Lenkeillä mieli lepää Suomen valoisassa kesäillassa

Treenitunteja on nyt alkuvuoden osalta kasassa noin 220. Pikku hiljaa noususuhdanteinen harjoittelu on vaikuttanut kulkuun positiivisesti. Kun vuosi sitten yhdestä XCM-kisasta palautuminen vei liki viikon, niin nyt alkukauden perusteella vastaava palautumisaika on noin 20 tuntia. Niin se vain on - pyöräilijät tehdään pyöräilemällä. Kun tunteja kertyy vähänlaisesti, ei treenejä tehdä tietenkään treenitunteja tai kilometrejä tavoitellen. Oleellisempaa on, että jokainen treenihetki kehittää minua kilpailusuoritukseen joko vahvuutta vahvistamalla tai heikkoutta parantamalla. Esimerkiksi Tahko MTB-kisassa kuskilta vaaditaan laajalla rintamalla erilaisia ominaisuuksia, joiden kaikkien on syytä olla kohdallaan, kun tavoitellaan huippuaikaa esimerkiksi 60km matkalla. Kun ominaisuudet ovat pääosin hallussa ja kilpailukalusto tukee huippusuorituksen ulosmittausta, voi lopputulos olla tavoitteiden kaltainen.

Tahkolla kisapyörällä on kohtalaisen suuri merkitys. Pyörän osalta tärkeänä pidän sitä, että pyörä on äärimmäisen luotettava ja sillä pystyy ajamaan kovaa teknisillä polkuosuuksilla ja laskuissa. Lisäksi, kun reitillä on nousuja noin 1200 metriä, pitää kiekkojen olla riittävän kevyet ja renkaiden rullata kohtalaisesti. Yksi kuskin tärkeistä ominaisuuksista on ajaa siellä polulla oman kalustonsa mukaisesti. Pyörän ja erityisesti renkaiden ehjänä pitäminen on kuskin vastuulla. Jos 1,5 barin paineella täytetyn maastorenkaan ajaa koko kuski-pyörä-kombinaation painolla päin terävää kiveä, niin rengas puhkeaa melko varmasti. Samoin erilaiset kevennysosat, jotka saattavat osoittaa milloin mihinkin suuntaan, pysyvät poissa minun kisapyöristäni.

ROSE DR Z-kisatykki, 29er täpäri 100mm joustomatkoilla

Minun valintani tänä vuonna Tahkolle on ROSE DR Z 29er täysjoustopyörä. Olen nyt alkukauden aikana päässyt ajamaan pyörällä paljon ja tiedän, että tänä vuonna huippuaika ei jää kalustosta kiinni. Tekisi mieli sanoa, että kuivalla kelillä minun olisi jopa hieman noloa viettää Tahkon 60km matkalla yli 2,5 tuntia. En kuitenkaan sano tuota ääneen, koska matkaan pitää lähteä nöyrin mielin ja oletuksena ei voi pitää täydellistä onnistumista. Lukuisat kellotukset ja testipätkät Hämeenlinnan poluilla kertovat kuitenkin hyvästä menosta. Olmi ja Tohtori-pyörä ovat paukuttaneet polkupätkien ennätyksiä uusiksi hyvin laajalla rintamalla. Fillari menee poluilla kuin ajatus ja pääsen todella tekemään vain omaa hommaani kuskin paikalla – eli polkea niin vimmatusti. Aulanko MTB:n jälkeen Stravaan on kirjautunut 28 uutta KOM:ia, joten myös treeneissä on ollut vapaus tykittää kovaa.

Tämän epämääräisen välitilinpäätöksen yhteenvetona voisi mainita, että olen aika hyvin ”Olmin lupauksen” suhteen aikataulussa. Viimeisen kuukauden aikana tapahtuvilla asioilla on iso merkitys Tahkon kisan kulkuun. Tavoitteenani on nyt jatkaa XCM-kisojen ajamista melko tiiviisti ja näin yritän pitää kunnon osalta maltillista noususuhdannetta yllä aina heinäkuun alkuun saakka. Haluan olla Nilsiässä viivalla nousukunnossa, joka on tänä vuonna haastavampaa kuin aiemmin. Yleensä olen ollut Tahkoa ennen niin pohjilla, että muuta kuin nousukuntovaihtoehtoa ei ole ollutkaan. On selvää, että marginaalit fyysisen iskun suhteen ovat tänä vuonna kapeammat. Tulee mielenkiintoinen kesäkuu. Tsemppiä itse kullekin kesän fillaritapahtumissa – ja nähdään Tahkolla vajaan kuukauden päästä!

Korso MTB 2016 64km - taistelukisassa kolmanneksi

 Päivän 64km nopein Kanenen, 2. Visuri, Olmi kolmantena

Viime viikonloppuna ajettiin jo klassikkokisaksi hiljalleen muodostuva Korso MTB. Reitti on vuosien varrella hieman muuttunut, mutta vivahde on pysynyt samana. Korsossa paahdetaan nopeaa kangaspolkua ja oikeasti kovaa. Erityisiä hitaita paikkoja ei juuri ole ja samoin mäet loistavat poissaolollaan pl. täyttömäki kierroksen loppupuolella. Kilpailumatkojen vaihtoehtoina tänä vuonna oli 32, 64 ja 96 kilometriä. 64km oli maratoncupin päämatka ja muun muassa cup-pisteet jaettiin 64km ajomatkan jälkeen (myös 96km sarja sai pisteet 64km kohdalta). Pisteiden laskutavan muutos oli ilahduttava ja antaa mahdollisuuden kovakuntoisimpien nauttia pitkästä kisasta niin, että pisteiden laskutavasta ei tule turhaan takkiin cup-pisteissä. Ainakin minun mielestäni pitkän matkan ajajat ansaitsevat pisteensä, koska harvoin se 30% lisämatka kilpailusta ainakaan helpompaa tekee.

Minä olen tuttuun tapaan kesäkuun alussa vielä niin talviterässä, että 64km kilpailu piisaa aivan hyvin. Kilpailussa oli mielenkiintoista lisäväriä siinä mielessä, että lähtevätkö kovakuntoiset 96km matkan ajajat taktikoimaan cup-pisteillä, vai ajavatko he vain 96km matkan voitosta. Aivan kärkipäästä Ojalan Henkka ja Kittilän Kusti olivat näitä pitkän matkan valinneita. Maraton cupin päämatkalla vilisi myös kovia nimiä: Visuri, Färm, Kananen, superjunnu Juntunen, Kuitto, Repo, Uusi-Piuhari ja ehkä minäkin. Olin itse odottavaisin mielin hyvin sujuneen Aulanko MTB:n jäljiltä. En tiennyt, että onko kunto nousussa ja kuinka kroppa pelittäisi tasamaatykittelyssä. Perinteisesti olen pärjännyt paremmin mäkisillä reiteillä, joissa on verrattain paljon polkujumppaa mukana. Lähdin kisaan hyvillä mielin ja sangen vahvalla taisteluasenteella. Kisapyörän (ROSE DR Z) kanssa oltiin viikolla ylletty jopa polkupätkillä ennätysvauhteihin.
Nyt pitäisi olla sauma taistella jopa kisan voitosta!

Heti startista lähtien oli selvää, että tälläkään kertaa Korsossa ei oltaisi sunnuntaista huolimatta vain sunnuntaiajelulla. Kärjessä riehuivat Visuri, Kittilä, Färm ja Kananen. Viimeistään tuossa vaiheessa oli selvää, että ainakaan Kusti ei ollut lähtenyt matkaan taktikoimaan. Kärkimies vetää hiekkatiellä letkaa 40km/h vauhdissa sen 25-30% kovemmilla tehoilla kuin letkassa viihtyvät, eli energiaa palaa ja paljon. Ojala tsekkaili tilannetta taaempaa ja myös minä ajattelin, että ehdin kyllä repiä itseni tilttiin myös toisella kierroksella. Oma ajamiseni tuntui vaivattomalta, mutta jotenkin kaipaan nykyään kokoajan mukavuusaluetta. Tuntuu siltä, että kisassa pitää pärjätä ajamalla mukavuusalueella - tämä on vähän hankala yhtälö tulostavoitteiden kanssa.

6-7 hengen perällä ajaessa joutuu töihin aina jyrkkien mutkien ja metsästä ulostulojen aikaan. Kärkimies painaa liki 100m karussa ja letkalaiset joutuvat kiihdyttämään ja jarruttelemaan milloin mistäkin syystä. Oma tavallinen ajosvengi puuttuu, jonka pystyy kärkipaikalla ja tai kärkikolmikossa helpommin pitämään. Kovat kiihdytykset syövät näin peesaajaankin jalkaa, joka on ihan oikein. Olin vähän hankaluuksissa näiden kiihdytysten johdosta ja polkuosuuksien teknisten paikkojen hitaiden ylitysvauhtien takia. Kun ensimmäinen kierros lähestyi loppuaan oli kärkeen muodostunut letka, jossa ajoivat 96km ukot Kittilä ja Ojala sekä 64km matkan herruudesta taistelevat Kananen, Visuri, Färm, Juntunen ja Olmi. Juuri ennen kierroksen vaihtumista jäin jossain kalliokynnyksellä (Färmin liki pysähdyttyä edessäni) kielekkeen väärälle puolelle. Samalla letka kiristi vauhtia ja jäin noin 100m päähän yksinäni. Paikka oli vähän hankala, koska nimenomaan kierroksen alussa Korsossa on pitkiä hiekkatieosuuksia, joissa itsenäinen kärkiletkan kiinniajo olisi epävarmaa puuhaa. Olin kierroksen vaihduttua noin 10-15 sekuntia kärkimiehiä perässä.

En ollut kuitenkaan tullut luovuttamaan ja päätin yrittää letkan kiinni saamista uudelleen. Olisihan se jossain mielessä jopa noloa, jos letkan peesaaja ei saisi tuollaista eroa kiinni. Kovasta kärkiletkan vauhdista kertoi toisaalta myös se, että Färm jojotteli letkan takana 10-50m päässä. Minulla oli vielä se reilu 100m Färmiin. Olisikohan toista kierrosta ajettu noin 3-4km, kun reitti kääntyi polulle ja kärkiletka ihan vähän löysäsi vauhtia. Pääsin sen turvin letkaan takaisin. Pieni henkinen ärsytys hälveni hetkessä ja letkassa meno tuntui taas hyvältä. Geelit ja urheilujuomat toimivat mahtavasti ja toivat ajoon jatkuvasti pirteyttä. Toinen kierroksen aikana ajo alkoi tuntua jopa helpommalta kuin ensimmäisellä kierroksella.

Matkaa oli ajettu noin 40km, kun edessä oleva Färm alkoi jäädä kärkiukkojen kyydistä. Pyysin päästä ohitse ja sainkin kohteliaasti tietä. Kerin itseni kovalla spurtilla takaisin kärkiletkaan, ajo svengasi ja tuntui hyvältä. Sitten käännyttiin polkulaskuun. Kaikki meni hyvin, kunnes PAM! Kampi osui johonkin kiveen polun varressa ja molemmat jalat irtosivat polkimilta. Vauhtia oli noin 35km tunnissa, polku oli kapea, lonkka on hiljattain leikattu ja minun pitäisi alkaa juosta kohta tuota vauhtia kapeaa metsäpolkua fillarikengillä 29er maastopyörä jalkojen välissä. Ensin löi satulan nokka haaruksiin, sitten vaakaputki. Samalla vasen polvi pamahti ohjaintankoon ja sattui niin mahdottomasti. En ollut varma, että onko kaikki ehjänä, mutta ajohan sen kertoo. Keräilin itseäni, "Hei kaverit, viitsittekö odottaa?" Hento kuiskaus hiipui metsän syövereihin. Färm lasketteli taas ohitseni, ja kärkiletka oli karannut. Polvi kipuili paljon ja nivuset olisivat kaivanneet vähintään pienen hengähdystauon.. Mutta siihen ei nyt ollut aikaa. Ei muuta kuin tuskaiseen takaa-ajoon yhä uudelleen.

Luotin Färmiin. Rajamäellä mies oli dominoinut itsensä sijalle 2. Tänään Aki oli useaan kertaan noussut mukaan kärkiletkaan. Jäin ajamaan Färmin perään ja toivoin kipujen hellittävän. Kärkiletkaa ei enää näkynyt ja muutaman kilometrin ajelun jälkeen tunsin, että nyt meidän vauhti kyllä tippuu radikaalisti. Enää ei hengästyttänyt lainkaan, vaan homma oli ajautunut rentoon ajeluun. Sanoin Färmille, että voin vetää vähän ja lisäsin tehoja. Aki ei kuitenkaan seurannut ja jäin motivoivaan, mutta toistaalta ikävään paikkaan keskenäni. Kärkiletka menee jossain kaukana edessä yhdessä ja minä olen 15km päässä maalista yksin ilman vetoapuja. Onneksi ajo lähti taas kulkemaan.

Pystyin pitämään rennon kovaa tahtia ja jopa välillä hengästymään joissain kohdin. Odotin, että jätemäellä näen, että onko minulla vielä mahdollisuuksia saada sijoitusta petrattua. Jätemäen juurella en nähnyt ketään edessäni. Ero olisi eteenpäin siis vähintään 45 sekuntia. Olin ajanut kovaa jo yli 5km matkan yksikseni ja näkymä ei ollut kovin uskoa herättävä. Jätemäen puolivälissä näin vihdoin edessä vilauksen Visuria ja Kanasta. Huomasin, että kiipeän nousua kovempaa kuin nämä kaverit ja voisin vielä lopun polkupätkillä saada eroa pienemmäksi. Näin kävikin. Jätemäen jälkeen huomasin, että olen pikkuhiljaa polkuosuuksilla Kanasta perässä noin 25 sekuntia. Kun maaliin oli enää kilometri Kananen ja Visuri saivat Juntusen kiinni ja minä paahdoin 20 sekunnin päästä 64km johtajasta. Jalat alkoivat olla takaa-ajosta melko valmiit, mutta olipa hienoa ajaa taas kilpaa! Maaliin oli enää lyhyt polkupätkä ja sitten maalia edistävät shikaanit. Olin vain 15m päässä kärkiukoista, kun Kananen ja Visuri lähtivät ratkomaan voittoa loppulaskuun ja shikaaneihin. Pääsin Juntusen takarenkaan vierelle, kunnes AJ kontrasi ja hyökkäsi loppulaskuun minua ennen. Sprinttasin viimeiset shikaanit vimmatusti ja hävisin lopulta AJ:lle pari metriä.

Voittoon kaahasi lopulta Kananen ja Visuri oli toinen. AJ ei saanut ali-ikäisenä yleisen sarjan kolmatta sijaa, vaan sain kuitattua palkintosijan tässä mielessä säälittävästi. Tässä yhteydessä on muistuttava, että 96km kiertäjät Ojala ja Kittilä olivat meitä aikaisemmin 64km maalissa ja painoivat siellä viimeistä kierrostaan. Ojala voitti meitä yli kolme minuuttia ja Kusti yhden. Isoa respectiä sinne suuntaan! Minä hävisin Kanaselle 7 sekuntia ja Visurille vähän vähemmän.

Korsossa oli hienot kisat, joihin starttasi noin 500 ajajaa eri matkoille. Aikataulut ja merkkaus toimivat mainiosti. Ehkäpä jätemäelle kääntyvä mutka olisi voinut ekalla kiekalla olla hieman paremmin merkitty. Nyt osa kuskeista taisi ajaa sen kohdan ohitse vanhasta muistista. Kiitos Korson suuntaan hienosta tapahtumasta!

Allekirjoittanut jatkaa tästä ainakin yhden viikkokisan kautta seuraavaan XCM-kisaan. Laajavuorella on 11.6. luvassa pitkä ja työläs reissu. Nousua piisaa ja kisa-aikakin tulee menemään yli kolmen tunnin. En ehkä ole siellä ihan parhaimmillani, mutta nyt kisasuunnitelmat on tarkoitettu tukemaan vahvaa iskua Tahko MTB:ssä. Toistaiseksi olen melko hyvin aikataulussa ja kesäkuun treenit + kisat tulevat vaikuttamaan lopulliseen fillarijalkaan todella merkittävästi. Toivottavasti pelaan korttini oikein ja treeniaikaa löytyy!

Tulokset top 10
1. Kananen Kimmo IBD Cycling    2:37:27 +0 
2. Visuri Samuli CCH     2:37:29 +2 
3. Miettinen Olli TCC/Team Medilaser MTB/ROSE  2:37:34 +7 
4. Färm Aki Team EVOC     2:39:33 +2:06 
5. Repo Valtteri Team Bike Hotel Concept  2:41:09 +3:42 
6. Kuitto Antti Team EVOC / Hypy   2:41:10 +3:43 
7. Uusipiuhari Teemu Team Medilaser MTB  2:42:30 +5:03 
8. Miettinen Ville Korson Kaiku   2:43:46 +6:19 
9. Pärssinen Perttu Team Medilaser MTB   2:46:04 +8:37 
10.Järvinen Mikko CC Ilves    2:47:19 +9:52

Kisaraportti: Aulanko MTB 2016 – Mestarimiesten jälkeen kolmanneksi

Huikea kotikisa Hämeenlinnassa keräsi kotimaisen kärkipään kuskit kisaamaan Aulangon herruudesta. Mukana olivat muun muassa Jukka Vastaranta, Kusti Kittilä, Toni Tähti, Joonas Pessi, Samuli Visuri ja Teemu Uusi-Piuhari. Team Evocin kaverit palauttelivat vielä tämän tapahtuman aikaan Ranskan reissuaan viikon takaa. Allekirjoittanut oli kotikisassa mukana puolustamassa vuoden takaista voittoaan. Fyysinen isku oli parempi kuin vuosi sitten, mutta oli selvää, että myös kilpailu olisi tänä vuonna huomattavasti kovempaa. Vuoden takainen vauhti ei riittäisi tänä vuonna edes podiumille!

Aulangon puitteet ovat maastopyöräilykilpailulle täydelliset. Haastava kisareitti, miellyttävä kilpailukeskus, kylpylämahdollisuus jne. Tähän kun lisätään erittäin asiansa osaava porukka järjestämään tapahtumaa, ei voi kuin olla erittäin ylpeä oman Tawast Cycling Clubin väestä.

Pyöräilin aamulla kisapaikalle ja pakkasin mukaan kilpailuun tarvittavat kisaenergiat. Kaksi ja puoli pulloa melko laimeaa Gutzyn urheilujuomaa. Sain sovittua täydelliset huoltovälit kotijoukkojen kanssa ja saisin kerrankin nauttia nesteet kisan aikana täysin oppikirjan mukaan. Tämän lisäksi pakkasin 27km kierrokselle kolme geeliä (suhteessa 2 tavallista, yksi kofeiinigeeli) ja toiselle kierrokselle sama (mutta kaksi kofeiinigeeliä ja yksi tavallinen). Olin sekoittanut geelit keskenään pieniin juoksuvyön pulloihin, että ei tarvinnut pelata geelipussien ja roskien kanssa maastossa – toimii ja suosittelen muillekin!

Kilpailun startissa kovia kavereita, allekirjoittanut TCC-oransseissa Kuva: Juha Reinikainen

Kilpailu lähti räväkästi liikkeelle. Jukka Vastaranta löi ammattilaisen elkein liki kaikki peliin heti paukusta ja muut vastasivat kykyjensä mukaan jääden kuitenkin sekunti sekunnilta. Olin päättänyt, että en räjäytä jalkojani kisan kolmeen ensimmäiseen nousuun, tapahtui alussa mitä tahansa. Niinpä Jukan jälkeen kärjessä olivat Toni Tähti, Joonas Pessi ja Kusti Kittilä. Näkötornin laskussa pääsin ottamaan pienen eron kärkimiehiin kiinni ja toin mukanani Teemu Uusi-Piuharin. Muita ei enää juuri näkynyt. Jukka meni siis kärjessä menojaan, ja hetken kuluttua seurasi neljä kuskia: Tähti, Kittilä, Miettinen ja Uusi-Piuhari. Hieman yllättäen Pessi ei tainnut olla kisan alussa parhaimmillaan ja jäi meidän nelikosta vähän kauemmaksi. 

Aulangontorpan jälkeiseen polkuosuuteen minulla oli vahva luotto. Ajattelin, että kotipolkujen tutut ajolinjat olisivat hyödyksi ja niin olivatkin. Parin minuutin jälkeen Toni kärkimiehenä missasi yhden 90-asteen käännöksen ja Kusti meni hieman ohi samalla. Pääsin kuittaamaan itseni kisan kakkospaikalle ja ajamaan tuttua omaa ajoani. Perässä seurasi tiukasti Teemu ja myös Kusti oli hetkessä takaisin letkassa. Sen sijaan Toni jäi ajamaan 20m päähän ja hiljalleen ero alkoi kasvaa. Tonia emme enää kisan aikana nähneet. Saajantiellä sain huollosta täyden juomapullon, jonka olin laskenut riittävän toisen kierroksen Aulangontorpalle saakka.

Saajan hevostallin jälkeen on pari polkua, joita värittävät muutamat pehmeät suo-osuudet. Olin innoissani. Kisaa oli ajettu 40 minuuttia, Jukkaan ero oli minuutin verran ja olin Kustin kanssa samassa letkassa. Tätä ei ollut tapahtunut pariin vuoteen kertaakaan! Tunsin kyllä, että vauhti on vähän liian railakasta siinä mielessä, että myös toisella kierroksella pitäisi pystyä ajamaan vahvasti. Ehkä toivoin mielessäni, että kaikki himmaisivat vähän, tai sitten pystyisin selviämään poikkeuksellisesta löylytyksestä ihmeen kaupalla.. lopulta kumpaakaan ei käynyt, vaan ensivaikutelma jäi totuudeksi. 

Ensimmäisen kierroksen jälkimmäisellä puoliskolla Kusti kävi vähän matkaa karussa, mutta saimme hänet kiinni Heikkilän tilalle saapuessamme. Tästä on kierroksen päätökseen vain 10 minuutin matka, joten oli selvää, että tulen pysymään Kustin kyydissä kokonaisen kierroksen. Kärkeen Jukkaan kierroksen jälkeen ero oli 50 sekuntia, olimme siis polkuosuudella olleet jopa kärkimiestä vähän nopeampia. Ensimmäisen kierroksen hurjastelu tultaisiin pian mittaamaan toisen kierroksen alun kolmessa kovassa nousussa. Näin kävikin..

Toisen kierroksen 1. nousu: Olmi, Kusti ja Teemu Kuva: Juha Reinikainen

Ensimmäinen nousu Joutsenlammelle mentiin vielä hyvässä yhteistyössä, samoin nousu näkötornille piti kolmikon tiiviisti nipussa. Puikkarinteen laskun jälkeinen kilometrimäki (rakas treenimäkeni) toimi tällä kertaa kakkostilan sinettinä. Kusti lähti painamaan vähän pirteämmällä jalalla eroa metri metriltä ja mäen päällä olimme Teemun kanssa Kustin takana noin 10 sekunnin verran. Teemu ei pystynyt auttamaan vetotöissä, koska hänen juomahuollossa oli jotain häikkää ja seuraavaa täyttä pulloa ei ollut tiedossa. Kusti pääsi siis karkaamaan ja minä päätin ottaa jaloille pienen palautteluhetken. Takareidessä kova 1,5 tunnin tykitys alkoi tuntua kiristävänä tunteena, krampit olivat lähellä. 

Vasen jalkani kramppasikin ennen Saajan hevostallia. Jouduin vielä vähän löysäämään, että pystyisin yhtään tykittämään kisan loppupuolella. Teemu teki muutamia vetotöitä ja sain tärkeitä palautumishetkiä. Poluilla hyödynsin tuttua reittiä ja ajoin niin rennosti kuin pystyin. Ero Jukkaan alkoi kasvaa nopeasti ja Kustikin oli mennyt menojaan jo minuutin päähän. Taaksepäin tilanteesta ei ollut mitään tietoa. Sijat yksi ja kaksi olivat siis selviä. Minä ja Teemu ratkaistaisiin kisa todennäköisesti loppukirissä. Näin tapahtuikin. Päästin Teemun viimeisellä kylpylän kierroksella kärkeen ja ajattelin yrittää ratkaisua samassa kohdassa kuin vuotta aiemmin, eli 200m ennen maalia. Suunnitelma toimi ja sain kolmannen sijan haltuuni. 

 Täpärästi kolmanneksi krampit jaloissa! Kuva: Juha Reinikainen

Oma loppuaikani 2:25 ja osia oli 9 minuuttia kovempi kuin vuonna 2015. Ajettiin siis todella napakasti! Kärkeen eroa kertyi lähes viisi minuuttia ja Kustiin ero taisi olla maalissa vähän yli 1,5 minuuttia. Olen todella tyytyväinen. Maalissa minua odotti vielä tuore pulla ja sain kahvitkin heti käsiini – kyllä kelpasi (kiitos Miia-Maria ja Pinja).

 Kisapyörässä (ROSE DR Z 3) kaikki kohdallaan. Mies useita kiloja starttia kevyempi. Kuva: Juha Reinikainen

Jukka ja Kusti suuntavat kahden viikon päästä lajin EM-kisoihin ja minä jatkan harjoituksia kohti tärkeimpiä tavoitteita. En ole asettanut keväälle oikeastaan mitään erityisiä tavoitteita, vaan yritän rakentaa kisakuntoa heinäkuun tärkeitä kisoja kohti. Talven kuntouttavat treenit Wattbiken päällä ovat olleet kultaakin arvokkaampia ja pystyn jo tässä vaiheessa kevättä ajamaan varsin vahvasti. Tahko MTB ja XCE/XCO:n SM-kisat ovat siis heinäkuussa kiikarissa. Tällä hetkellä näyttää, että olen aikataulussa ja tästä kaudesta voi tulla vielä nautinnollista touhua.

Urheilutapahtuman ravinto - saavuta nappisuorituksesi

Haluatko tehdä parhaasi osallistuessasi urheilutapahtumaan? Jos vastasit kyllä, niin sinun kannattaa tsekata oheinen kotikutoinen video. Video kertoo, kuinka esimerkiksi Tahko MTB 60km matkalla voi lähteä tavoittelemaan 2,5 tunnin loppuaikaa. Ajoin vuonna 2014 Tahkon 2:29:46 aikaan tismalleen tämän ohjeen mukaisesti. Tietenkin ohje on sovellettavissa myös muihin suorituksiin.



Positiivisen palautteen johdosta jatketaan Gutzy-karkeloita vielä toisella viikolla! Suunnista siis www.gutzykauppa.fi ja täppää ostoskoriin alekoodi: Olmi

Parasta urheilussa on kehittyminen - minun projektini

Parasta urheilussa on kehittyminen. Siitä lähdetään, että tulevana kesänä mennään jossain fillaripuolen asiassa selkeitä askelia eteenpäin. Olen kehno laskuissa - tiedän. Pari vuotta sitten Rovaniemen SM-kisassa menetin mitalisaumat pelkuruuteen alamäissä. Alamäkihommia on siis petrattava. Täysin toivoton tilanne ei kuitenkaan analyysin perusteella ole.

Kuvassa on pari pitkää laskua Tahko MTB-kisasta. Toinen on alamäkiosuus Kinahmi I päältä ja toinen Tuulivaaran jälkeinen pitkä laskupätkä. Poljettavat laskut näyttävät kulkevan kohtuullisesti. Kuivalla kelillä kello on tykännyt, vaikka teen poljettavissa laskuissa kaikkeni, että voimaa säästyy tulevaan. Heikkoudet ovat kuitenkin tiedossa ja prosessien alla petrattavana. Katsotaan, mitä saadaan kesäkaudelle tällä saralla aikaan!

Nopeutta maastopoluille - ROSE Ground Control 2

Kauden 2016 toisen maastofillarin julkaisu! Onko tämä se puuttuva palanen, jota Olmi hyräili kaudella 2015? Kyllä on!

ROSE Ground Control 2 27,5"

Pyörää suunnitellessa odotukset painottuivat vauhdin ja hauskanpidon puolelle. Nyt haettiin pyörää, joka tuo ajovuoteen lisää huippufiiliksen fillarointitunteja!

No, mitä sitten laitettiin? 27,5" pomminvarmat kiekot, 130mm joustoa molemmissa päissä, leveä risertanko, Reverb hissitolppa, uusi Sram GX 1x11 osasarja.. yms. Tämän pyörän päälle hypätään, kun Olmin: pää, sydän ja reidet huutavat vauhtia. Silmät eivät vuoda vettä vain ajoviimasta, vaan ajaessa itketään onnesta! Tällä suuntaan haastaville metsäpoluille ja päästän pedon irti. Siitä lähdetään, että valtaosa polkupätkistä mennään kovempaa kuin koskaan aiemmin - erityisesti, jos lähtö on vähän maalia ylempänä. Lopputuloksena allrkirjoittaneen alamäki- & polkuvauhdit tulevat kehittymään myös kisoihin!

Paluu aikuisten sarjaan - uusi kisapyörä ROSE DR. Z 3

Olmin uusi kisatykki on nyt julkaistu! Täysjousitettu 29er täysjousto, joka pitää sisällään useita hyvin olmimaisia ratkaisuja.

Avainsanoja pyörää suunnitellessa olivat: luotettavuus, nopeus, maastovauhti ja kuskin voimien säästäminen. Taas on fillari räätälöity viimeisen päälle kuskin ominaisuuksiin ja mieleen sopivaksi.  Löytyy lukitusvipua molempiin päihin, ketjuohjuria ja leveää ohjaustankoa. Esimerkiksi Tahkolla 2,5 tunnin loppuajan missaamiselle löytää syyn ainoastaan satulan päältä. Pyörähän on Rosen DR. Z 3 ja vuosimallia 2016. Tarkempi esittely fillarista löytyy lähiaikoina täältä blogista. Kiitos Roselle mahtavasta fillarista!

Wattbike - laite, joka pitäisi löytyä jokaiselta kuntosalilta

Miksi Wattbike pitäisi löytyä jokaiselta kuntosalilta? Entäpä miksi jokaisen kuntoutujan kannattaa käyttää nimenomaan Wattbikeä keskeisenä kuntoutusvälineenä?

Oman lonkkaoperaation jälkeen olen tarkastellut Wattbikeä nimenomaan optimaalisen kuntoutumisen näkökulmasta. Omien kokemuksieni perusteella on todettava, että Wattbikellä kuntoutujat pystyvät toteuttamaan kuntoutusjakson suunnitelmallisesti ja keholle hyödyllisimmällä tavalla. 

Seuraavasta listasta löydät viisi vankkaa perustetta Wattbiken oivallisuudesta nimenomaan kuntoutustarkoituksessa:

1.)    Wattbiken vastus on säädettävissä erittäin kevyestä vastuksesta aina megatehoihin saakka

Kuntoutuksen alkuvaiheessa on elintärkeää, että tehot pysyvät aisoissa. Toisaalta kuntoutuksien tavoitteena on yleensä palauttaa henkilön toimintakyky normaalille tasolle kuntoutusjakson aikana.  Wattbikellä pystyt seuraamaan jokaista polkaisua ja vastuksella ja kadenssilla on helppo pitää tavoitetehot päällä koko ajojakson ajan. Esimerkiksi 8 vkon kuntoutusjakson 40 ajokertaa on helppo suunnitella niin, että vastus ja kadenssi kohoavat kohti normaalia maltillisesti ja hallitusti.

2.)    Wattbiken ajoasento on monipuolisesti säädettävissä. 

Tämä näkökulma on äärimmäisen tärkeä erilaisten operaatioiden jälkeen. Se, että tehot pysyvät alhaalla ei välttämättä riitä. Esimerkiksi minun lonkkaoperaation jälkeen kisapyörän ajoasento oli suoranainen mahdottomuus. Wattbiken monipuolisten säätömahdollisuuksien avulla kuntoutuja saa säädettyä tilanteeseen sopivan ajoasennon alle minuutissa. Olotilan kohetessa ajoasentoa voi palauttaa asteittain kohti normaalia ajoasentoa.

3.)    Wattbikellä saat tiedon jokaisesta polkaisusta välittömästi.

Kuntoutujan on syytä pitää maltti mukana koko kuntoutusjakson ajan. Mutu-tuntuma omasta ajovauhdista on yleensä ajosession alkuvaiheessa pahasti hakoteillä – tulee ajettua liian kovaa sopivaan vastukseen nähden. Wattbikellä näet datan heti jokaisesta polkaisusta ja pystyt toteuttamaan kuntoutumissuunnitelmaa 100 prosenttisesti.

4.)    Loistava ja aito ajotuntuma - pyörivä liike ja sopiva vastus säästävät kehoa

Loistava ajotuntuma ei aiheuta yllätyksiä kuntoutussession aikana. Kuntoutuja voi halutessaan pitää taukoja polkemisen aikana. Tämä ei ole mahdollista tavallisella spinningpyörällä, jossa kammet pyörivät aina eteenpäin ja voivat aiheuttaa kuntoutujalle vammoja kuntoutumisen sijaan.

5.)    Kaikki data jää talteen

Jokainen Wattbikellä kuntoutuja sopii vaikka suoraan tutkimuskohteeksi. Kaikki kampikierrokset ja ajosessiot ovat muistissa. Ei jää epäselväksi, mitä kuntoutuja on oikeasti tehnyt. Jokainen polkaisu jää muistiin ja esimerkiksi fysioterapeutin kanssa voi selata kuntoutushistoriaa aina tapaamisten yhteydessä.

Kilpailukausi ohi - opettavainen vuosi takana

Viheliäs virustauti on asettunut asumaan ylähengitysteihini. Ensin kipeytyi kurkku, sitten ärtyivät poskiontelot ja nyt mennään keuhkoputken puolella. Puolitoista viikkoa urheilemattomia päiviä ja edelleen toipilaana oleminen johtivat valitettavaan ratkaisuun. Minä en tule puolustamaan tulevana sunnuntaina cyclocrossin Suomenmestaruutta Oulussa. Sain urheilla oikeastaan koko vuoden lävitse ilman sairasteluita, joten en osaa olla erityisen murheellinen tästä kiintiöflunssasta. Tätä se elämä vaan on, vaikka kuinka olisi halu kilpailla ja pysyä terveenä.

Kaikki valmiina, mutta kuski vain puuttuu..

Tuloksellisesti kulunut kausi on ollut huikea menestys. Aikaa urheilemiselle on ollut vähemmän kuin koskaan aiemmin. Kahden pienen lapsen isänä olen hyvällä omallatunnolla viettänyt aikaa perheen parissa. Jotenkin tuntuu inhimilliseltä, että 19:sta perättäinen aktiivinen kilpakuntoiluvuosi harjoitteluineen ei ehkä ole omia lapsia tärkeämpää tekemistä. Olen saanut nähdä lapsieni kasvua, mieletöntä luontaista kehittymisen iloa ja hetkeen heittäytymistä. Tämän kivijalan ollessa vahvana taustalla, olen voinut hyvällä asenteella ja raikkaalla pääkopalla panostaa urheiluun käyttämäni ajan täysillä. Jokaisella treenillä on ollut kehittävä tarkoitus ja jokaisessa kilpailussa on tavoitteena ollut nappisuoritus tasapaksun perussuorituksen sijaan. Koen, että olen henkisesti huomattavasti vahvempi urheilija kuin koskaan aiemmin, tästä iso kiitos kuuluu perheelle.

Kulunut vuosi on ollut debyyttikauteni triathlonin pariin. Tämän vuoden tammikuussa olin yhden kerran uinut yli 200m putkeen altaassa. Uinnin kanssa olin aivan lastenkengissä ja samoin juoksupuoli oli todellinen arvoitus. Nollatasolta ponnistaessa kehittymistahti oli nopeaa ja oman kehittymisen konkreettinen näkeminen oli äärimmäisen inspiroivaa. Harjoittelin vuoden lävitse viikkotasolla 5-7 tuntia ja yritin pitää edellisvuosien pyöräilytasoni ja samalla kehittää hyvin agressiivisesti uinti- ja juoksukykyä. Kombinaatio oli haastava, mutta erittäin opettavainen. Opin kauden aikana älyttömän paljon itsestäni. Oppia tuli kantapään kautta, mutta myös fiksulla järkeilyllä ja ennakoinnilla. Löysin muun muassa realistisen rytmin, jolla pystyin kilpailemaan pyöräilykilpailuissa ja triathlonkilpailuissa omaa kuntoa hyvin ulosmitaten. Opin myös sen, että ollessani omalla tasollani hyvässä juoksukunnossa, en pysty ylläpitämään vahvuuksiani maastopyöräilijänä. Edelleen opin, että voin "juosta pyöräillen". Triathlonissa olen edelleen aivan totaalinen noviisi ja en pidä itseäni vielä triathlonistina. Olen tämän lajin suhteen oppimatkan alkupäässä. Kisatuloksien lisäksi kausi on pitänyt sisällään mahtavia uusia tuttavuuksia, joihin en olisi koskaan törmännyt pyörimällä vain maastopyöräilypiireissä. Tämä sosiaalinen ulottuvuus on ollut minulle todella tärkeä. Minulla on mahtava oman kaupungin seura (Tawast Cycling Club) takana ja on ollut kunnia kantaa kisoissa TCC:n kisa-asua.

Hyvän ja tasaisen perussuorittamisen sijaan luotin kuluneena kautena aaltoilevaan fyysiseen suorituskykyyn. Olin hyvällä omalla tasollani vain kilpailuviikonlopuissa. Vielä muutama päivä ennen kilpailuita suorituskyky saattoi olla totaalisen keskeneräinen. Henkisesti tämä ei ollut pelkkää herkkua, koska lähes jokaisella treenilenkillä olin fysiikan osalta pahasti "pihalla". Kun minun piti olla nopea pyörän kanssa, olinkin juoksukunnossa. Kun minun piti olla nopea juoksija, jalat olivatkin tottuneet kovaan juurakkoajoon. Kun minun piti olla kestävyysurheilija, olinkin sippi jo tunnin kohdalla. Osaltaan tähän löytyy luonnollisia selityksiä. Saavutin kauden aikana Suomenmestaruudet muun muassa MTB sprintissä (XCE) ja maastotriathlonissa. Toisessa ajetaan pyörällä 2 minuutin pituisia maksimivetoja ja toisessa uidaan, maastopyöräillään ja maastojuostaan kokonaissuorituksen kestäen liki kolme tuntia. Jälkimmäisessä yksi kahden minuutin maksimiveto voisi pilata koko kilpailun. Urheilijalta vaaditaan näissä kahdessa kilpailussa aivan erilaisia ominaisuuksia ja näin muokkasin omia ominisuuksiani hyvin nopeallakin aikavälillä seuraavaa tavoitekilpailua silmällä pitäen. Lajit ovat kuitenkin riittävän lähellä toisiaan, että hermotusmuutoksilla ja oman kropan tuntemisella oli mahdollisuus tehdä hyvät suoritukset kilpailuissa ja tismalleen kalenteriin merkittyinä SM-kisapäivinä. Hyväkuntoisen urheilijan ei tarvitse tällaiseen peliin lähteä, mutta suoraan toimistosta kilpailemaan tullessa pitää pienetkin asiat tehdä tismalleen oikein, jos mielii pärjätä.

Kauden 2015 tuloslista

Kauden nostot:

- Rakastan ajaa kovaa maastopyörällä: kolmas XCE-mestaruus oli mannaa

- Hauhon jokamiestriahtlonin voitto, vuoden projekti kruunautui käsikirjoituksen mukaan

- Sprinttitriathlonin loppuajan parannus 8 pv aikana 1.12:36 --> 1:04:06 Vanajanlinna

- Tawast Cycling Club ja kotikisan Aulanko MTB:n voitto toukokuussa
- Hämeen Sanomien viikon vitosen ykköspaikka kertaalleen :)

HäSa 30.9.2015

On kiitoksien aika! Kiitos perheelle, kiitos seuralle, kiitos kilpailujen järjestäjille, kiitos kisakavereille. Oli mahtava kisakausi teidän kanssanne. En malta odottaa, että kisat taas odottavat ensi kaudella.

Suurkiitokset aivan mahdottoman tärkeille yhteistyökumppaneille, jotka takaavat minun onnistuneet treenit ja luovat mahdollisuuden nappisuorituksiin kisoissa!

• ROSE-fillarit
• Gutzy-ravineet
• Lake-kengät
• Wattbike

Tahko MTB 2016 - Olmin lupaus

Jos asiat vain minusta ovat kiinni. Minä Olmi, joka liiton MTB:n kanssa solmi. Lupaan ja vannon. Kautta Granden kiven, kautta Kinahmin kannon. Vuonna 2016, heinäkuun ensimmäisenä lauantaina..

Olen kykynevä polkemaan riittävällä voimalla kokonaiset 2,5 tuntia. Päästämättä selkääni lukkoon. Ajamatta pieniä reisiäni tukkoon. Nöyränä poikana kaikkeni annan. Selkä suorana Olmin nimeä kannan.

Jos joku kysyy, niin Olmi alussa kärkiporukassa pysyy. Muorinmäkeen kovan tsempin haen, ekana ehkä, nään Kinahmi1:sen laen. Kinahmintiellä saa isosti päästää, ota Kusti mukaan, niin reidessä säästää. Kuin liukuportaat kiipeen taivaanraput, kysyy muut: warum sind meine legs kaput? Vauhdilla matkaa taitan, en hyydy, Varpaisjärventielle mittariin viiskymppii laitan. Tää on vain yksi kiekka, niin pöllyää hurjasti Tuulivaaran hiekka.

Pysyy ehjänä Rose, on renkaan alla vaikka millainen sose. Rahasmäestä enää kymppi maaliin, lisää vauhtii, tarttua saat illalla pokaaliin. Vielä loppuun isompaa pattia, El Grande, siin kaikki peliin, tilauksessa minimissä 400 wattia! Hyvällä jalalla kirit Piazzan eteen, oli nää askelmerkit piirretty jo vuotta aiemmin Syvärin veteen. Illalla ilo, Olmi is back, jylläs tuttu teho ja painokilo.

Vuoden päästä nähdään!

Mitä ihmettä: Tahkolle 2,5vrk ja ukko triathlonkisassa!

Tahkoviikolla minulla on ollut tapana ajaa kovempi treeni tai mielellään pieni kisa virittämään kroppaa kisavauhtiin. Viikonloppuna ajelin kuitenkin pitempiä lenkkejä ja alkuviikolla en saanut lenkeillä itsestäni mitään irti. Aloin jopa vähän huolestua. Niinpä otin varasuunnitelman käyttöön ja bongasin Mikkelissä triathlonin treenikisan, johon voisin seuran ulkopuolisena osallistua. Kisan 20km kova pyöräily sopi suunnitelmiin kuin uusi Laken ajokenkä räpylään, eli täydellisesti.

Vitosen juoksu taasen pari päivää ennen pitkää mtb-kisaa ei kuulu ihan minun rutiineihini.. :)

Lyhyt kisaraportti:
---
Onnistunut ilta Mikkelissä. Uinti n. 300m, fillari 20km (maantiepyörällä) ja 5km juoksu. Tärkeintä oli saada vähän valoa tunnelin päähän pyörän päällä. Lupaavaa ajoa pariin edellispäivään nähden onneksi. Uinti ja juoksu tuli otettua kevyemmin. Juoksuosuudella eroa seuraavaan näytti olevan parin kilsan verran. Oma loppuaika oli 59:01, jos kuulin oikein. Kiitokset paikallisille kisan järjestämisestä ja yleisölle kannustuksesta!

---
Nyt matka jatkuu jo kohti Tahkoa. Toivotaan sopivan liukasta reittiä lauantaiksi! :)

Tahko MTB 60km 2015 - kisaennakko

Enää viisi yötä, niin kaksituhatpäinen iloinen joukko maastopyöräilijöitä kirmaa Tahkovuoren huikeissa maastoissa fillareillaan. Edessä on järjestyksessään 17. TahkoMTB. Edellisvuosien tapaan ylivoimaisesti suosituin kilpailumatka on 60km. Reitin kiertää vuorokauden aikana n. 1500 eri kuskia. Hurjimmat kiertävät radan jopa kolme-neljä kertaa.

Ollin 8. kerta Tahkolla - 60km lenkit aina alle 3 tunnin

Minulle TahkoMTB on tänä vuonna yhdeksäs kerta. Olen kertaalleen ajanut voittokkaasti 120km matkan, mutta muutoin olen startannut 60km matkalle - siinä jättipotti ei ole koskaan osunut kohdalleni, mutta kakkostilat ovat tulleet varsin tutuiksi. Launtaina minulla on edessä jälleen 60km kilpailu. Olen päässyt jokaisella 8. aikaisemmalla osallistumiskerralla maaliin. Muutama rengasrikko on osunut kohdalle, mutta muuten eteneminen on ollut verrattain sujuvaa. 60km lenkkejä on 120km osallistumisen takia plakkarissa jo 9 kappaletta. Nopein kierrokseni on kellotettu vuoden 2014 kisassa (2:29:43) ja hitain on ensimmäiseltä osallistumisvuodelta 2007 (2:58:31). En ole vielä toistaiseksi kertaakaan viettänyt Tahkon 60km lenkillä aikaa yli kolmen tunnin, en edes vuonna 2011, jolloin kierrettävää riitti kaksin kappalein. Harjoituskierroksia ei reitiltä ole kertynyt yhtään, vaan aina on ajettu numerolapun kanssa.Toivottavasti kolmen tunnin aika tulee alitettua myös tulevana lauantaina.

Tahkon henki on ainutlaatuinen osallistujasta riippumatta

Tahkon tunnelma on Suomen maastopyöräilykulttuurissa ainutlaatuinen. Tahko tuntuu mahanpohjassa jo viikkoja ennen tapahtumapäivää. Tahkolle saapuvia kuskeja yhdistää joku poikkeuksellinen hyvän mielen fiilis. Ilmapiiri on rento ja mukaansatempaava. Fiiliksellä mitaten olemme samalla viivalla kaikki. Hymy on huulilla, oli tavoitteena sitten 2,5 tunnin ajan alitus tai nauttia lenkistä omaan tahtiin maisemia katsellen.

Kilpailullisia asetelmia ajatellen Tahko on hyvä tason mittari. Minulla on ollut tapana latautua Tahkolle useita vuorokausia hakien oikeaa vireystilaa kisahetkeen. Tämän vuoden tilanne poikkeaa aikaisemmista siinä mielessä, että olen vain kaksi viikkoa aikaisemmin kilpaillut minulle uudessa lajissa - triathlonissa. Olen jo lyhyen triathlon-harrastukseni aikana huomannut, että hyvä juoksukunto ja huippukunto pyörän päällä ei meinaa sopia samojen viikkojen ajalle. Tämän vuoden Tahkon kisaan minulla ei ole ollut haasteena pelkästään henkisen tilan maksimointi, vaan myös fysiikan puolella on riittänyt ja riittää edelleen valmistelutyötä. Juoksukuntoa ajetaan vauhdilla alas ja jalkojen hermotuksen toivon olevan riittävässä kunnossa lauantaina aamulla klo 09 eteenpäin. Koen, että minulla on paljon mahdollisuuksia vielä ajonopeuden suhteen tämän viimeisen viiden päivän aikana.

Maastopyöräilyn vaatimuksia olen ajanut kroppaan triathlon-kisojen jälkeen nyt 8 päivän ajan. Vajaa viikko sitten kävin Valkeakosken Korkeakankaalla ajamassa viikkokisaa ja Juhannuksen aika meni pitempiä (minun mittapuulla) lenkkejä ajellen. Tänään maanantaina on yksi tärkeimmistä valmistautumispäivistä koko kahden viikon mtb-jaksolla. Yritän pitää sopivan hyvää intensiteettiä ja muistutella keholle, että mitä siltä odotan viiden päivän kuluttua. Mielestäni ei ole reilua, että ajelisin hitaita pitkiä lenkkejä ja sitten lauantaina vaatisin kropalta kovaa ajoa yli 2,5 tunnin maastotykityksen muodossa. Yli tunnin pyöräkisan olen ajanut viimeksi Aulanko MTB:ssa 23.5., jossa sain pyörän kulkemaan hyvin. Aulangon kisasta on vain aivan liian pitkä aika siihen, että sen päivän kunnosta olisi kisan ansiosta juuri mitään jäljellä tulevana lauantaina.

2015 kisan suosikit

TahkoMTB:n 60km matkan ennakkosuosikkeina minun papereissani matkaan starttaavat Kusti Kittilä ja Toni Tähti. Myös Sakari Lehtiseltä, Jeremias Holmbergilta, Teemu Uusi-Piuharilta, Joonas Pessiltä ja Kimmo Kanaselta odotan vahvaa ajoa. Tietenkään emme voi unohtaa vahvoja virolaisia, jotka tulevat varmasti sekoittamaan kärkipäätä ja on siellä aina muutama potentiaalinen kaveri ajamaan myös voitosta. En ole perannut lähtölistaa tarkasti, joten en valitettavasti pysty nostamaan tämän enempää nimiä esille. Nimilista on myös sillä oletuksella, että Henri Ojala ja Simo Sohkanen ajavat muita matkoja kuin 60km. Itseäni en nosta tämän vuoden kärkipään suosikkeihin triathlon-kokeilun jälkeen. Voin kuitenkin luvata, etten todellakaan lähde matkaan maatani myyden, vaan tulen antamaan reitille kaikkeni.

Oman lisämausteensa Tahkolle tuo 60km joukkuekilpailu. Kilpailun kärkeen on tarjolla monia eri tiimejä. Joukkue, joka tuo kolme kuskiaan ilman ongelmia maaliin, on yleensä vahvoilla. Pidän yhtä sinisen sävyistä tiimiä joukkuekisan suosikkina...

60km matkan voittoajan veikkaaminen on aina vaikeaa. En tiedä, onko reitti pysynyt entisellään ja onko reitillä märkiä paikkoja. Myös viimeisen viikon säät vaikuttavat reitin nopeuteen radikaalisti. Veikkattava se on silti. Heitetäänpä nyt lonkalta, että sään pysyessä kuivana kärkeen ajetaan ajalla 2:31:02 ja alle 2:34:00 ajaa neljä kuskia. Jos tapahtumapäivänä sataa radikaalimmin, niin loppuaikoihin voi lisätä 8 minuuttia lisää. Välikeleillä vaikutus on jotain tuosta välistä. Oletan, että voittosuoritus ajetaan kovemmilla tehoilla kuin vuosi sitten, mutta arvelen radan olevan vähän hitaampi. Voittajan ero ja pieni hidastuminen tulee siis siitä.

Kisapyöräksi täysjousto tai voimakkaalle kuskille jäykkäperä

Minulle Tahkon reitti on selvästi täysjoustorata. Olen jo vuosia tottunut ajamaan kisat jyrkkiä ylämäkiä lukuunottamatta istualtaan, joten täysjousto on ainoa vaihtoehto. Kiviä, juuria ja vauhdikkaita laskuja on niin paljon, että jäykkäperäinen pyörä edellyttää kuskilta huomattavasti aktiivisempaa ajotyyliä. Vuosi sitten jo huomasin, että omistan aivan älyttömän nopean "Tahkopyörän". 27,5" tuuman vannekoko, 10 kilon paino ja molempien päiden 100mm joustomatka ovat Tahkolla kovaa valuuttaa. Näin ollen minulla ei ollut pienimpiäkään intressejä vaihtaa pyörääni - sen sijaan olen tehnyt  vain pientä hienosäätöä. Lauantaina starttaan kisaan Rosen Thrill Hill - täysjoustolla. Iskarit on säädetty melko herkälle ja renkaat ovat tämän vuoden kisapyörässä litkutettuina alla. Vararengas kulkee mukavasti satulatolpassa.

Ylämäkikykyä, polkunopeutta ja tukevuutta tiepätkille - Rose Thrill Hill 3

Nähdään Tahkolla!

Tässä vielä tuttu vinkkilista Tahkolle lähtijöille

Unelmista totta - Kisakalusto 2015 saapunut! Rose Thrill Hill 3 (2015)

Odotus palkittiin ja unelmista on jälleen tehty totta. Kiitos Rosebikes! Tässä ensimmäiset maistit pyörästä, joka on Rose Thrill Hill 3 - Olmi edition. Tämä peli huutaa Tahkolle ja kesän XCO-kapinoihin!

Kaudella 2014 minulla oli todella nopea pyörä. Suurempiin muutoksiin ei ollut siis tarvetta. Tämän kauden kisapyörään tehdyt modaukset perustuvat kisojen kokemuksiin. Rosella toiveet toteutaan ja sain jälleen päättää osat, mitkä pyörään tulivat, ihan vapaasti. Niin sinäkin, jos pyörää Roselta ajattelit tilata - suosittelen!

Mitä muutoksia sitten teetin? Alamäkiin kaipaan hieman lisää vauhtia ja halusin pyörästä vähän helpommin käskytettävän. Pyörän muutosten lisäksi ajattelin myös kuskin ominaisuudessa kiriä laskuihin lisää vauhtia. Vauhti nähdään sitten kesän kisoissa! Toinen muutos liittyy iskariin, vaikka ylämäissä minulla ei ole hätää juuri ollut. Valitsin tälle kaudelle takaiskariksi vaihtoehdon, jonka saa kokonaan lukkoon. Nyt minulla on äärimmäisen nopea täysjousto ja kevyt jäykkäperäinen maasturi samassa paketissa. Renkaisiin lähdin tällä kertaa suosiolla vahvempien renkaiden maailmaan. Snake skin-mallit siis alla, tottakai.

Hovimekaanikko oli ihan täpinöissään ja pisti osaltaan pyörää kasaan. Ensimmäiset sanat mekaanikon suusta pyörästä: "WAU, WAU, WAU, WAUUUU!". Totuus tulee tosiaan lasten suusta.

Kädessä kolme ässää – työ, perhe ja urheilu

Työelämässä puhutaan työn ja perheen yhteensovittamisesta. Urheilun puolella puhutaan työn ja urheilun yhteensovittamisesta. Suomessa hyvin moni meistä yhdistää nämä kaksi yhtälöä. Puhutaan työn, perheen ja urheilun yhteensovittamisesta. Kuinka näitä tekijöitä hallitaan ja voiko kaikessa pärjätä? Siinä tämän blogitekstin teema.

Minulle itselleni näiden kolmen tekijän hallinnointi kuuluu jokaiseen päivääni. Urheilen sydämelläni, työskentelen aivoillani, elän perheelle sydämellä ja aivoillani. Urheilussa valintoja ohjaavat enemmän tunteet, työelämässä rationaalisuus ja perhe-elämässä näiden erilaiset yhdistelmät. Vaikka perhe on listan asioista ylivoimainen ykkönen, niin periaatteessa mikään asia ei täysin jyrää tässä listassa. Minä näen, että ihminen on kokonaisuus ja yhden kortin pelaaminen on nykymaailmassa harvoin viisasta.

Työ, perhe ja urheilu. Näiden tekijöiden tasapainottelu on tarkoittanut käytännössä sitä, että olen pyrkinyt hoitamaan kaikkia näkökulmia tilanteeseen nähden mahdollisimman asiallisesti. Työelämässä tai opiskellessa en ole hakenut urheilun johdosta yhtään ylimääräistä vapaapäivää urheiluharrastustani edistämään. Kilpakuntoilijana en ehkä ole kokenut, että minun pitäisi olla yhtään erilaisessa asemassa muihin kollegoihin nähden. Valtion virkaehtosopimuksen mukaan olympialajissa vähintään EM-kisoihin yltävä saa vuosittain treenivapaata 30 päivää palkallisena – tähän en ole valitettavasti vielä tänäkään päivänä pystynyt. Opintoihin ja työhön panostaminen ei ole ollut pelkkää riistämistä muualta pois. Olen saanut paljon onnistumisen tunteita ja tyydytystä myös opintojen ja työelämän saralta. Työelämän piristysruiskeita ovat myös loma-ajat.  En ole yli-itsekkäästi käyttänyt harvoja lomiani yksinomaan urheiluun, vaan olen pyrkinyt löytämään aikaa erityisesti perheelle. Kokonaisuuteen panostaminen on näkynyt minulla jossain määrin yllätyksellisesti myös urheilutuloksissa. Ehkä ratkaisut ovat olleetkin juuri oikeita. Mietin pyöräilyuraani taaksepäin ja löysin sieltä mielestäni kiinnostavan seikan. Huomiostani seuraavassa lisää.

En tiedä, pitikö minun kasvaa aikuiseksi ja jollain tapaa eheytyä kokonaisemmaksi saavuttaakseni kunnolla urheilullisia tavoitteitani. Saalistin pitkään yleisen sarjan SM-mitalia, mutta pitkään näytti siltä, että se ei osu kohdalleni millään. Opiskelun loppuvaiheessa menin vuonna 2008 kokoaikaiseksi töihin ja samana kesänä suunnittelimme myös elokuun loppuun häitä nykyisen vaimoni kanssa. Kuinka ollakaan elokuun puolivälissä vuonna 2008 sitten napsahti ensimmäinen SM-mitali kouraan. Minun piti siis työskennellä kokoaikaisesti ja vieläpä suunnitella häitä kahden viikon päähän, että urheilutulokset astuivat askeleen eteenpäin. Elämään oli tullut merkitystä ja toisaalta työelämään siirtyminen muutama kuukausi aikaisemmin olivat varmaan tuoneet jonkinlaista rauhaa korvien väliin.

Työssäkäynnin lomassa urheilumenestys lähti rullaamaan paremmin ja paremmin. SM-mitaleita alkoi tulla lähes vuosittain ja siirsin tavoitteeksi voittaa ”uran” aikana edes yksi siniristipaita, eli Suomen mestaruus yleisessä sarjassa. Elokuussa 2012 kaikki osui kohdalleen. Tähän tarvittiin kokoaikainen työssä käyminen, naimisissa oleminen ja ensimmäisen lapsen laskettuaika. Kilpailua ajaessa ajatukset pyörivät koko ajan, että jokohan minun pitäisi olla sairaalassa vaikeuttamassa synnytystä. Lopulta esikoinen syntyi 5 päivää myöhemmin. Kesäkuussa 2013 oli samantyyppinen tilanne, eli työskentelin edelleen kokoaikaisena, olin naimisissa, mutta meillä oli jo esikoinen vauvana kotona. Tällöin tuli uran toinen Suomen mestaruus ja kesän aikana kertyi XCO-lajin kokonaiskilpailun voitto.

Kesä 2014 oli sitten lähtökohdiltaan haastavampi. Meille oli syntynyt jo toinen pienokainen lopputalvella 2014. Kesällä (ja edelleen) kotosalla pyöri siis melkoinen sirkus, kun oli kaksi pienokaista vaippoineen mahtavaa show:ta järjestämässä. Samalla työelämä jatkui normaalin tapaan ja aikaa urheiluun alkoi olla vain rajallisesti. Silti kaudelle mahtui joitain hienoja suorituksia, kuten Tahko MTB 60km 2. tila loppuajalla 2:29 ja osia. Lokakuussa 2014 rävähti sitten cyclocrossin SM-kisassa, joista pokkasin ensimmäisen sprinttilajien ulkopuolisen SM-kultani yleisessä sarjassa. Tähän vaadittiin työelämä, naimisissa olo, kaksi vaippaikäistä ja yli 8 kuukauden ajalta kertynyt univelka. Niin vain kroppa toimi paremmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin lokakuussa. 

Joskus pohdin, että olisiko urheiluun määrätietoisempi panostus vienyt minua kovempiin ja parempiin suorituksiin urheilun puolella. ”Olen voinut keskittyä täysipäiväisesti urheiluun”. Tämä lause esiintyy usein tv:ssä, kun menestyneitä huippu-urheilijoita haastatellaan. Minä en voi sanoa, että olisin elänyt tämän lauseen mukaan yhtään päivää. Toisaalta voin sanoa jo monen vuoden osalta, että ”olen voinut keskittyä perheeseen, työhön ja urheiluun täysipäiväisesti ja täysillä”. Tuntuu kuin kädessä olisi kolme ässää ja elämä kestävällä pohjalla.

Kausi 2014 - Yhteenveto - 285 treenituntia ja 6 voittoa

Kausi 2014 on tullut yhteenvetoa vaille valmiiksi. Haastava kausi on kaiken kaikkiaan takana. Osasyynä ruuhkavuodet kahden pienen vaippaikäisen isänä ja toisaalta kevään lukuisat sairastelut tekivät valmistautumisjaksosta vaikean. Nämä kaksi tekijää ovat näkyneet erityisesti treenimäärissä, jotka eivät tällä kaudella ole kovin mairittelevissa lukemissa. Perustekemisen tason ylläpito ei ole ollut sitten mahdollista ja olen joutunut ponnistelemaan yhä harvempiin kisoihin erilaisia täsmätreenejä tehden ja nousukuntoa hakien.

Koko kauden aikana treenitunteja kertyi 284,5. Tuossa ajassa ehdin ajaa/hiihtää kilometrejä kasaan yhteensä 6362 verran. Stravaan näillä ajoilla ehdin paukuttaa yhteensä 237 KOM:ia. Eli eli melkein 1 KOM/treenitunti.

Kilpailuja laskin nopeasti käyneeni 15 kappaletta. Kilpailuiksi lasken kaikki kisat, jotka ovat olleet vähintään aluecup-statuksella ja vastassa on ollut vähintään 2 kuskia Suomen tämän hetken top 10:istä. Näistä voittoja kertyi seitsemän kappaletta. Kakkostiloja tuli kaksi kappaletta, kolmanneksi ajoin kerran, neljänneksi päädyin neljästi ja kerran olin seitsemäs.

Kauden ehdottomana huippuhetkenä oli lopulta cyclocrossin suomenmestaruus. TahkoMTB:n kakkostilaa pidän toiseksi kovimpana suorituksena ja oli ihan mukava hävitä omalle valmennettavalle se 24 sekuntia. Taakse jäi kuitenkin liki 2000 kuskia. Suuremmista kuntoajoista voitot irtosivat Luonteripyöräilystä ja Tähtisadeajoista. KOHINOOR-kisoissa ehdin kärjessä maaliin kahdesti, joista toisella kerralla sain hyvän päänahan U23 mestarista. SM-kisoista jäi käteen cyclocross-mestaruuden lisäksi nelostilat XCE ja XCO-lajeista ja sijoitus 7. XCM-lajista. Näistä sijoituksista XCO on tyydyttävä, mutta XCE ja XCM menivät pahasti alakanttiin odotuksiin nähden. Uskaltanen mainita onnistumisena vielä Hauhon jokamiestriathlonin kuntosarjan voiton, joka lopulta auttoi minua pärjäämään paljon paremmin syksyn fillarikisoissa - tästä enemmän toisessa tekstissä myöhemmin. Hauhon voittoa en kuitenkaan laske yhdeksi kuudesta voitosta.

Vaihtelevista tuloksista huolimatta olen varsin tyytyväinen kauteen 2014. Pahimmillaan haastavan kevään jälkeen olisin voinut olla kokonaan ulkona kisatasosta. Näin ei lopulta käynyt ja kisoissa syntyi tulosta vaikeista lähtökohdista huolimatta. Paljon parempaan en lopulta voinut tällä kaudella pystyä, koska aivan kaikkea ei voi itse hallita ja tilastollisia epäonnistumisia tulee näin herkissä lajeissa väkisin.

Iso kiitos kaikille kisakavereille hienosta kaudesta! Olette rehdillä kisaamisella antaneet todella paljon haastetta ja ilon hetkiä minulle tämän vuoden aikana. Olen etuoikeutettu, että saan ajaa toistaiseksi siellä kärkiporukoissa ja silti hyvin kannustavan ilmapiirin ympäröimänä. Kiitos myös kaikille kisojen järjestäjille ja erityiset kiitokset omalle (nyt jo ex-)tiimille - Team Skinsille! Kiitos myös Hypy:lle, jonka väreissä ajoin viimeisen kerran Tampereen cyclocrosseissa. Kiitokset ROSE:lle mahtavista kisapyöristä, Gutzylle äärimmäisen kisakykyisistä urheiluravinteista ja Skins/Evoc:ille kisavaatteista! Erityiskiitokset perheelle ja vaimolle, että olen saanut lähteä noin moneen kisaan perhekiireistä huolimatta!

Kiitos myös Stravalle, jonka kautta saan kilpailla jokaikinen päivä, jos vain haluan. Tästä jatketaan intoa puhkuen valmistautumaan kauteen 2015.

Toivoo pyöräilijä ja toivottavasti tuleva sprinttitriathlonisti
Olli M alias Olmi

-----

Valtaosa treeneistä on ollut noin tunnin pituisia. Silloin teemana on ollut "treenaa tunti, jolla on tarkoitus". Mihinkään summittaiseen hakuammuntaan ei ole ollut varaa. Tavoite oltava selkeänä mielessä ja joka kerta pyörän päällä pitää miettiä päivän parasta tekoa sitä jotain tavoitetta kohti. 

Kisaviikoilla tämä ajattelu korostuu. "Jos minulla olisi käytössä vain yksi treenitunti, niin miten minun olisi treenattava, että kisaan vaadittava kokonaisuus (kunto, vire, hermotus jne.) on seuraavan kisan tarpeisiin parhaimmillaan?".

Nousukuntoa/ -virettä varten oma kroppa on tunnetava hyvin ja jo kahden peräkkäisen päivän suunnittelu etukäteen voi olla vaarallista. Pitää olla rohkeutta tarjota juuri oikeat ärsykkeet sinä tiettynä päivänä. Usein tämä tarkoitti myös totaalisen lepolenkin valitsemista kovan treenin sijaan. Hölmöintä on mennä kisaan vähän treenanneena ja väsyneenä!

Henkisesti vaan rankkaa miettiä jokaikistä treeniä näin. Enemmän tunteja antaisi varaa tehdä turhia tunteja enemmän..

-----

Valkeakoski Nordic-cup XCO 13.7.2014 – palautumisen monimutkaisuus SM-kisaa ajatellen

Hienot olivat kisat, vaikka ne minun osalta kesken jäivätkin. Olin epäonnekas, kun jouduin rengastöihin jo ensimmäisen kierroksen puolivälissä. Kisani oli siis tuloksellisesti ohitse, ennen kuin se kunnolla oli edes alkanut. Olin rikkohetkellä kisassa viidentenä, muutaman sekunnin kärkeä perässä.

Harmitushymyt rengasrikon jälkeen 2- kiekan nousussa. Kuva: Jukka G.

Helteinen sää yhdistettynä yli 1000 nousumetrin xco-kilpailuun on kovaa leikkiä. Lämpimässä säässä kroppa on yleensä herkällä päällä ja silloin voi ajaa kovempaa kuin muulloin. Kovaa ajaminen tuo kuitenkin omat haasteensa nestetasapainon ylläpidolle ja sopivan kilpailuvauhdin löytämiselle. Kuskit olivat todellisessa grillissä! Valkeakosken Nordic cupin- osakilpailuun oli saapunut vielä vauhtia pitämään kova xco-kuski Latviasta ja Suomen oma mtb-ylpeys Jukka Vastaranta.

Vielä edellisenä iltana olin latautuneen oloinen ja hyvin keskittynyt kilpailuun. Kuuden kierroksen kilpailu sopi hyvin suunnitelmaan ja ajattelin, että pari kierrosta aluecup:in kisoihin lisää olisi sopiva lisäys, joka ei tuota ongelmia Rovaniemen SM-viikonloppua ajatellen. Edellisenä iltana klo 23 aikaan kuulin kuitenkin Twitterin kautta huhun, että kierroksia ajettaisiinkin 7 kappaletta. Tämä sai kokemuksestani johtuen pasmani vähän sekaisin. Moni varmaan ajattelee, että mitä ihmeen väliä sillä on, että ajetaanko kilpailussa 6 vai 7 kierrosta. Minulle tällä oli suuri merkitys. Kerronpa nyt, että miksi.

Tahkon ja Valkeakosken kilpailun aikaväli oli 2 viikkoa. Olin tuossa välillä kesän parhaassa ja huonoimmassa terässä. Tahkon jälkeisellä viikolla en päässyt mihinkään, kun maitohapot valtasivat kehon jo 125 sykkeillä. Vähän myöhemmin Tein sitten omia ennätyksiäni lähipoluille. Valkeakosken osalta aikaikkuna kisan jälkeen Roviksen kahteen SM-kisan starttiin oli 4 lepopäivän verran. En missään nimessä halunnut vaarantaa kauden päätähtäintä Rovaniemen XCE ja XCO-starteissa. Kun mies on herkässä ja hyvässä kunnossa, saa hän itsestään irti kaiken, jos vain pää kestää. Kovalla latautumisella voimavarojen maksimaalista hyödyntämistä voi edesauttaa. Aluecupin 4 kierroksen kovasta ”tunnin kisasta” palautuminen vie minulta 1-2 päivää. Tahkolta, johon olin ladannut kaiken peliin niin henkisesti kuin fyysisestikin, palautuminen vei massiiviset 7 päivää! Valkeakosken osalta loppu olikin silkkaa matematiikkaa. Kuinka kauan kisassa voin antaa 100% kaikkeni, että palaudun 100% varmuudella XCE-kisaan perjantaiksi, joka ajetaan 5 päivän kuluttua Valkeakosken kisasta. XCE-kisaa ajatellen minun pitää myös virittää olo nopeaksi vähintään yhdellä täsmätreenillä. Tuota treeniä ei voi tehdä, jos ei ole täydessä tikissä. Minun piti olla siis palautuneena Valkeakosken jälkeen mielellään tiistaiksi, mutta viimeistään keskiviikoksi.

Valkeakosken ensimmäisen kierroksen rengasrikon jälkeen minulla oli siis ainoastaan hävittävää. Kunnolliseen tulokseen ei ollut enää saumoja, ja kovalla ajolla olisin voinut ajaa itseni pahimmillaan tiputukseen helteestä johtuen. Näin olisin menettänyt hyvän sijan niin Valkeakosken kisassa kuin kahdessa tulevassa tämän kauden päästartissa Rovaniemellä. Päätin jo edellisenä iltana, että olon Valkeakosken kisassa pitää olla äärimmäisen hyvä, että ajan kaikki 7 kierrosta maaliin. Lopulta rengasrikkoon sulanut latautuminen kävi yhdestä kierroksesta ja koin paremmaksi jättää kisan kesken 6 ajetun kierroksen jälkeen.

 Alamäen vakava tyylinäyte. Kuva: Jukka G.

Stravan mukaan kisavauhtini olisi riittänyt taistelemaan ehkä kolmossijasta. 6 ajetun kierroksen perusteella taisin olla 3 kierroksella Halmeen Sasua nopeampi, mutta kolmella kierroksella hitaampi. Minä jouduin vielä ajamaan yksin, enkä saanut tarvittavaa kiriapua kovista kisakavereista. Jossittelu on kuitenkin turhaa – eilisestä kisasta minulla ei ole tulosta.

Väsyä näkyy jo 5-kiekalla. Kuva: Jukka G.

Minun osaltani käteen jäi vain hyvä treeni aivan mahtavassa tapahtumassa! Kiitos Valkeakosken kisan puuha-ihmisille, olitte tehneet aivan todella hienon kisan! Kiitos myös kannustajille ja iso kiitos Mikkelin huolto-osastolle!

Minä olen jo heti eilisen kisan jälkeen kääntänyt katseeni Rovaniemelle – siellä nähdään!

Pitkän kaavan palautuminen Tahkosta menossa

Taisi tulla tyhjennettyä tämän miehen Pajazzo Tahkolla. Leikkisästi olen aiemmin ilmaissut, että Tahkon jälkeen alkaa armoton taistelu fyysisen kunnon syöksykierrettä vastaan. Nyt näyttää siltä, että tämä on totisinta totta. Kulkua ei ole Tahko-launtain jälkeen ollut sitten yhtään - ei yhtikäs yhden yhtäkään. Maitohapot ovat puudutusainetta, jotka pistävät reisiä käyttökelvottomaksi. Lenkin alusta lähtien uni painaa päälle ja ajo muuttuu vaikeaksi jo 125 sykkeiden yli mentäessä.

Ei ole siis mies terävimmillään. Niinpä olen antanut itselleni jo varoituksen epäurheilijamaisesta käytöksestä ja huhuillut ihmisen kaulaan sopivia M-kokoisua "epäkunnossa"-kylttejä.

Mennyt sunnuntai Tahkon jälkeen tuli matkustettua tänne Hämeenlinnan kotiin. Perhekyyti Mondeolla kesti 11.40-19:10 välisen ajan ja tämä osaltaan hidasti optimaalista palautumista. Maanantaista minulla ei ole mitään muistikuvaa, pidin varmaan lepopäivän. Tiistaina ajelin rennosti maantiellä, koska tiesin torstaina olevan KOHINOOR-ajot Ahveniston moottoriradalla. Keskiviikkona olin suunnitellut lenkkiä, joka lopulta toteutui iltalähtönä klo 21:20. Ajelin puolihaipakkaa Tyrväntöön ja kokonaislenkiksi tuli 54km / 260w keskitehoilla. Olin kotona joskus klo 23 aikaan ja palloilin pirteänä kuin peipponen vielä klo 00:30.

Torstaina oli sitten kisapäivä Ahvenistolla. Keskiviikon iltalenkissä ei ollut mitään järjen hiventä tätä kisaa ajatellen. Kulku sen mukainen, eli ei kulkua lainkaan. Aika-ajokierroksella ajoin 4 min pintaan 420 w keskitehoilla. Tuo on reilut 40w vähemmän kuin normaalisti motarin kierroksellani. Olin aika-ajossa vasta kolmas ja palautuminen lähti kehnosti käyntiin yhteislähtöä ajatellen. Jarkko Niemi vei suvereeniin tyyliin yhteislähdön nätillä yhden miehen irtiotolla. Me ajettiin Siukolan Laurin kanssa kimpassa sijoilla 2 ja 3, mutta ei mahdettu Niemelle mitään. Joskus olen jaksanut tykittää jokaisella 15 kierroksella ihan hyvää kyytiä mäen päälle, nyt riitti yksi kerta. Kisan aikana tuli muuten vettä aivan älyttömästi! Parhaimmillaan 25km/h vauhdissa ei nähnyt kärkipaikalla eteenpäin! Moottorirata lainehti ja ajo oli melkoisen jännää jyrkissä alamäen mutkissa. Pari kertaa takarengas menetti otteen asfaltista, mutta niin vain pysyin pystyssä ilman haavereita. Maaliin selvisin ja pokkasin kakkostilan loppukirissä Latea vastaan. Kisan keskitehoiksi Rotorit antoivat 290w. Tästä tehosta 51% oli tintattu vasemmalla jalalla ja 49% oikealla (tietokoneella Garmin connect kertoo näemmä 50/50 voimatuotosta). 15 kierrosta Ahvenistolla kerryttää kesän nousumetrisaldoa 660m, ainakin tämän uuden Garmin edge 1000 mukaan.

Tehojen vuoristorataa moottoriradalta

Lisädataa KOHINOOR-ajoista

Mutta juupa juu. Ei ole torstain jälkeen happi kulkenut kropassa ja pari lyhyttä lenkkiä ovat olleet todella vaikeita. Kahden viikon päästä pitäisi olla kunnossa Rovaniemen XCE ja XCO starteissa. Kiire tulee ja ihmeitä pitää taas tapahtua. Välissä on vielä viikon kuluttua ajettava Valkeakosken XCO-kisa, jossa vastassa saattaa olla aivan hurjia kuskeja jopa ulkomailta.

Nyt etsimään jalkoja massiivisen iltapalan avulla!

Lupauksia herättävää kulkua Valkeakoskella 18.6.2014 - voitto

Näin on napakka aluecupin osakisa Valkeakosken Korkeakankaalla ajettu. KV-kisoihin suunniteltu rata ajettiin kilpailussa neljä kertaa. Valkeakosken rata on aikalailla Vaasan XCO-radan kaltainen ja tälläinen reitti sopii yleensä ominaisuuksilleni. Sunnuntain tutustumisen perusteella ajattelin, että pystyisin ajamaan noin 15:30 viittaaviin kierrosaikoihin neljän kierroksen kisassa. Meno oli lopulta pirteämpää kuin olin ennakkoon ajatellut. Minulle on tyypillistä, että kisakaverit saavat minut ajamaan reilusti kovempaa kuin treeneissä. Maitohappokynnys siirtyy yleensä mukavasti ylöspäin harjoituksiin verrattuna.

Kisassa startattiin melko kovaa heti ensimmäiseen nousuun ja mäen päällä huomasin, että olemme Pärssisen Pertun kanssa irti muista. Oma meno oli ihan kisan alussa vähän tukkoista, koska aitoa verraa en ehtinyt ennen kisaa ajaa. Alamäkisektorilla palauduin kuitenkin kummasti ja polun ajovauhti Pertun perässä tuntui jossain määrin rauhalliselta. Oma täpäri - Thrill Hill - söi kiviä ja juuria ihan eri malliin kuin Pertun jäykkis ja pysyin kyydissä hyvin helpolla. Seuraava nousu oli laskettelurinteen serpentiini, johon päätin ottaa kärkipaikan. Yllätyksekseni Perttu tipahti kyydistä jo tuossa nousussa ja pääsin ajamaan viimeiset yli 3,5 kierrosta sooloajoa.

Ensimmäisen kierroksen aika oli lopulta 14:22, joka oli minuutin kovempaa kuin sunnuntain tutustumiskellotuksessa. Kierrosajat olivat lopulta seuraavat:

1. kierros 14:22
2. kierros 15:03
3. kierros 14:58
4. kierros 15:00

Ensimmäisen kierroksen hurjastelun jälkeen löysin anakynnyksen, jota pystyin pitämään hyvin koko loppukisan ajan. Heinäkuussa kansainvälisessä kisassa ajetaan tätä rataa 6 kierrosta. Eilen kolmannen kierroksen jälkeen tunsin oloni väsyneeksi, mutta neljännen kierroksen jälkeen tuntui paremmalta. Maalissa koin, että ehkäpä ne kaksi kierrosta olisivat vielä olleet mahdollisia.

TOP 5 tulokset:

1	Miettinen	Olli	Skins/HyPy/ROSE				59;24,99
2	Pärssinen	Perttu	Medilaser/P-P				1;01;10,47
3	Lehtinen	Sakari	HyPy				1;01;11,47
4	Oksman	Jerry	Skins/HyPy				1;03;48,36
5	Kuitto	Antti	Skins/HyPy				1;08;10,77

Tässä vielä kuva kisasta kolmannelta tai neljänneltä kierrokselta. Kuvan on ottanut Timo Mustikkamaa ja varastin sen omin luvin. Timo reklamoi minua halutessaan.

Tästä on hyvä jatkaa kohti Tahkoa!