Minkä verran treeniä riittää triathlonin täysmatkalle?

Pikakelauksella sprintteristä dieseliksi. Toivottavasti se on mahdollista. 

Fillarilenkeillä pidetään pää matalalla myös kuvia otettaessa

Ensimmäinen triathlonin täysmatka on lähempänä kuin uskallan ajatellakaan. Tulevana lauantaina kropan olisi siedettävä 3,8km uintia, 180km pyöräilyä ja 42,2km juoksua. Yhteensä taivallettavaa on siis 226km ja jo tuon matkan läpäisy on kovan luokan suoritus. Mitä tahansa matkalla voi tapahtua ja vaikka kaikki olisi tehty viimeisen päälle, saattaa matka tyssätä syystä tai toisesta. Olen valmistautunut tähän megapitkään suoritukseen parhaani mukaan työ- ja perhe-elämää kunnioittaen. Yhtenä pääfokuksena on ollut pitää kokonaiskuormitus hallussa ja en ole hyökännyt päätä pahkaa jättisuuriin treenimääriin. Olen rakentanut kuntoa säntillisen epäsäännöllisesti loppua kohti ruuvia kiristellen. Itse asiassa ruuvi on kiristynyt aika aggressiivisesti aivan tapahtumapäivän kynnyksellä.

Suorituskykyni tulee Tahkolla nojaamaan ennen kaikkea muutamiin avainharjoituksiin, joita olen tehnyt vain 1-2 viikkoa ennen päätapahtumaa. Uin elämän ensimmäisen yli 3km uinnin 8 päivää ennen starttia ja pyörällä onnistuin tekemään ensimmäisen IM-triathlon-treenin (150km/4h) vain viikko ennen Tahkoa. Juoksulenkeistä pisimpänä on ja pysyy 22km lenkit (3kpl tältä keväältä). Kahdessa lajissa tulen siis tekemään elämäni pisimmät suoritukset (uinti ja juoksu), pyörällä 180km tulee olemaan toiseksi pisin lenkkini - olen ylittänyt kertaalleen vuonna 2011 Sulkavalla maantiepyöräilyn SM-kisoissa.

Puula kierretty 150km aikaan 4 tuntia tasan

Aloin pohtimaan, että millähän tasolla treenimäärät ovat olleet viimeisen puolen vuoden aikana. Yleisesti olisi paikallaan kerätä riittävästi ns. perustekemisen tasoa, jotta kropassa olisi mahdollisimman hyvä rutiini kisan tarpeisiin nähden. Minun tilanteeni oli 3 viikkoa sitten se, että jo puolikkaan triathlonin läpäisy tavoitevauhdeilla oli kovan työn takana ja selkeimmät ongelmat löytyivät kestävyyden ja erityisesti lihaskestävyyden puolelta. Minulla oli siis kolme viikkoa aikaa kerätä kestävyyttä ja samalla löytää realistisia tavoitetehoja, joiden kanssa voisin taivaltaa (ainakin teoriassa) täydenmatka triathlonin lävitse. Pelkästä läpäisystä en ole oikein innostunut, vaan tietenkin haluan läpäistä matkan juuri niin nopeasti kuin edellytykseni juuri sinä kisapäivänä tarjoavat.

Tsekataanpa, että paljon treeniä on kertynyt tässä alkuvuoden aikana.

Treenidataa aikavälillä 1.1.-1.8.2017. (yhteensä 30 viikkoa)

• Uinti 32 tuntia ja 104km (1h 3min ja 3,45km viikossa)
• Pyöräily 172 tuntia ja 4750km (5h 45min ja 158km viikossa)
• Juoksu 47 tuntia ja 598km (1h 33min ja 19,9km viikossa)

Yhteensä: 251 tuntia (keskimäärin 8h 20min viikossa)   

 Uintimäärät ovat kasvaneet viimeisen vuoden aikana

Viimeisen reilun viiden vuoden aikana treeniä on kertynyt lajeista seuraavasti:

• Uinti 200km (noin 650m/viikko)
• Pyöräily 30827km (n. 102km/viikko)
• Juoksu 1549km (n. 5km/viikko)

Olen siis pystynyt nostamaan treenimääriä viimeisellä puolen vuoden jaksolla, jos perspektiiviä laajennetaan noin viiden vuoden aikajänteelle.

Niin kuin huomaamme, lauantain suoritus tulee olemaan ajallisesti pitempi, kuin keskimääräisen treeniviikkoni viikoittainen tuntimäärä. Edes viimeisen puolen vuoden aikajaksolla en ole pystynyt keräämään 7 päivän aikana treeniä yhden täydenmatkan triathlonin ylittävää määrää. Huolestuttavaa on osaltaan myös se, että viikoittaisilla treeneillä olen päässyt yhden täydenmatkan määrien lähelle vain pyöräilyssä ja uinnissa. Juoksun keskiarvot ovat viikossa vain puolet yhdestä marathonista. Sinällään tämä ei ole yllätys, koska juoksu on ainakin minun jaloilleni (kuten monien muidenkin ihmisten jaloille) ylivoimaisesti vammaherkin harjoitusmuoto. Olen pystynyt välttämään tyystin erilaiset rasitusvammat nimenomaan ylenmääräisiä juoksuharjoituksia välttelemällä. 

Lauantain kisa tulee olemaan minulle äärimmäinen koettelemus. Lähden nöyrin mielin matkaan, mutta tietty suunnitelma takaraivossa. Launtaina pitää olla rohkeutta muuttaa suunnitelmaa tuntemuksien mukaan. Olenkin laskenut ns. ihanneaikani täysmatkalle, mutta kuten kotona sanoin - siihen pitää lisätä varoaikaa vähintään tunnin verran. Pitäkäähän peukkuja lauantaina!

Talven kuulumisia ja kesän suunnitelmia muissa lähteissä

Blogitekstit meinaavat pahasti painua unholaan vauhdikkaan arkielämän johdosta. Urheiluhommissa minua kannattaa seurata esimerkiksi Facen urheilijasivuni kautta. Olen siellä Pyöräilijä Olli Miettinen. Yritän toki ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjata kuulumisiani myös tänne blogin puolelle.

Talvi ei ole siis mennyt laakereilla lepäillen. Parissa muussa lähteessä onkin ollut ensi kesän suunnitelmia avaavia juttuja.

1. Hattulaan.fi verkkolehdessä oli tarinaa ensi kesän huikeimmista suunnitelmista.

Olli Miettinen haukkaa ahnaasti berliininmunkkia ja juo kahvia päälle. Tämän jälkeen hän kertoo yhdeksi kauden 2017 päätavoitteekseen triathlonin täysmatkan Tahkolla elokuussa 2017. Kun maastopyöräilyn eniten nopeutta vaativan lajin XCE:n SM-mitalisti kertoo tähtäävänsä triathlonin täysmatkalle, voisi puheet helposti kuitata sokeri-kofeiinihumalan aikaansaannoksena.
Omaa mieltymystään hiilihydraattipitoiseen ruokavalioon usein itsekin ironisoiva Miettinen on kuitenkin myös neljän päivän takainen cyclocrossin SM-hopeamitalisti, samoin hopeinen mitali tuli viime kesänä maastotriathlonin SM-kisasta.

Vaikka suorituskunto on pinnalla, puheet ovat siis mietittyjä.
– Finntriathlon-sarja alkaa Vanajanlinnan sprintillä ja siitä matkat tuplaantuvat aina seuraavaan osakilpailuun. Joroisten puolimatkalle asti en ole huolissani mistään mutta sen jälkeen olen huolissani aika monesta asiasta.

Lue koko juttu:
http://hattulaan.fi/uutiset/urheilu/triathlonin-taysmatkasta-pyorasprintterin-uusi-haaste/

2. Aika-ajo.com teki taas jutun harjoittelustani ja muista kuulumisista.

Millaisia treenimääriä teet, ei tarvitse paljastaa ohjelmaa mutta jotain suuntaviivoja.
Kalenterivuoden 2016 aikana minulle kertyi yhteensä 400 tuntia treeniä. Tästä pyöräilyä oli iso valtaosa n. 350 tuntia, juoksua kertyi 40 tuntia ja uintia minimaaliset 9 tuntia. Hiihto on laji, joka on todella hyödyllistä kaikkiin lajeihini. Toivottavasti tänä talvena saan hyvin hiihtokilometrejä kertymään. Vuonna 2016 minulla oli lonkkaleikkaus pohjilla ja en voinut juurikaan hiihdellä. Tällä hetkellä olen ehtinyt ladulle vasta viidesti ja mennään jo tammikuun puoliväliä. Treenaan aika paljon kovilla tehoilla ja seuraan suorituskykyäni jokaisessa harjoituksessa. Jos kello ei tykkää, niin menen rauhallisemmin. Jos kello tykkää, niin teen intervallitreenejä niin kauan kuin tulokset näyttävät hyviltä. Minulle on mahdollista, että erilaisia intervallitreenejä tulee jopa kuudessa harjoituksessa putkeen ja sitten kroppa pyytelee rauhoittamaan vauhtia. Treenaan aina, kun voin kokea hyvällä omalla tunnolla lähteväni harjoittelemaan. Kokopäivätyö ja kaksi pientä lasta kotona vaikuttavat tietenkin treeniin. Olen harrastanut näitä kisahommia 20 vuoden ajan ja joudun aika usein pohtimaan, mikä on tärkeää elämässä – se, että lapset tekevät jotain ensi kertaa elämänsä aikana vai minun 3500 kerta samaa kaavaa seuraava treeni. Seuraan paljon kokonaisrasitusta ja yritän varmistaa vähintään kohtalaiset yöunet.

Lue koko juttu:
http://www.aika-ajo.com/harjoittelu/urheilijaesittelyssa-olli-miettinen/

Cyclocross SM 8.1.2017 - nappiajolla hopeaa

ENNAKKO

Mikäs sen hienompaa kuin murtaa blogihiljaisuus onnistuneen SM-kilpailun kisaraporttiin. Se, että fillarikisasta tulee raportti ulos tammikuussa on vähintään poikkeuksellista. Aikaisempina vuosina kisakausi on päättynyt lokakuun puolivälin kieppeillä, mutta tällä kertaa cyclocrossin SM-kisat päätettiin järjestää samana päivänä muun maailman kanssa. Helsinkiin Hietsun uimarannan tuntumaan rakentuikin todellinen cyclocross-tapahtuma, joka ei löydä haastajaa aikaisempien vuosien kisoista – ainakaan radan ja kisatunnelman näkökulmasta. Suomen talvi toi kilpailuun juuri oikean lisämausteensa ja olosuhteet olivat hyvällä tavalla eeppisellä tasolla.

Cyclocross on mahtava laji. Laji, jossa vähän hassulla pyörällä ajetaan niissä vuoden surkeimmissa ajokeleissä. Cyclocross on myös niitä harvoja pyöräilylajeja, joissa Suomi voisi oikeasti menestyä ilman mieletöntä tasoitusta muille maille. Meillähän pyöräilysäät ovat yleensä vähän sinne päin ja muutama plussa-aste on oikeastaan se ainoa oikea crossi-keli. Tuo keli, joka meillä on niin juhannuksena kuin joulunakin.

Minulle kisan ennakkotunnelmat olivat jännittävät. Edellisestä kunnon fillarikisasta oli aikaa puolisen vuotta. Allekirjoittaneelle on tyypillistä, että lasken kisakuntoni talvikaudella melko alas, jotta saan hyvän nousuboostin sitten kesän kilpailuja ajatellen helpommin aikaiseksi. Nyt tammikuun intensiivinen kisa ei päästänyt varsinkaan pääkoppaa marras- ja joulukuussa helpolla. Taustalla oli jatkuvasti ajatus, että kisapäivän keliä pitäisi päästä uudella ROSE-crossarilla treenaamaan ja rutkasti.

 Rosen kisacrossari - 8 kiloa täyteläisyyttä!

Tarkoitus oli kiertää myös useampia kansallisia crossi-kisoja ja käydä kunnolla tutustumassa Hietsun rataan etukäteen, mutta niin vain kaikki ennakkosuunnitelmat oli tehty murrettaviksi. Vesisadepäivät ja pakkasjaksot seurailivat toisiaan ja tein lopulta selkeän päätöksen. Kaikki avaintreenit tulen tekemään lopulta Wattbiken päällä ja mielellään Zwiftin kautta kilpailuja ajellen. Wattbike-treenit purivat lopulta minuun mainiosti ja sain muutamilla tärkeillä avaintreeneillä suorituskykyni melko hyvälle tasolle. Näin ollen 1,5 viikkoa ennen kilpailua pystyin pitämään yli tunnin ajan 325 watin keskitehoa yllä vauhtikestävyys-sykkeillä. Tämä oli minulle hyvä tulos, koska kauden 2017 pääpaino on triathlon-lajeissa ja olin juossut loppuvuoden puolella minun mittapuulla moninkertaisia määriä. Juoksutreenit eivät tunnetusti vie pyöräilyä juurikaan eteenpäin, mutta ehkäpä cyclocrossiin niistä on vähemmän haittaa kuin muissa fillarilajeissa.

Pyöräilytreenejä oli kertynyt koko joulukuun ajan keskimäärin 4,5h per viikko. Suurin määräviikko osui vuoden viimeiselle viikolle, kun Stravaan kertyi pyöräilyä 5h 23min ja kilometrejäkin päälle 150. En siis todellakaan ollut jumissa liiasta treenaamisesta. Enemmän huolta aiheutti se, että voiko kisakykyä olla yhtä-äkkiä ja tuleeko lihaksisto toimimaan crossin vaatimuksia vastaavasti koko tunnin ajan kisapäivänä. Kalusto minulla oli kisaan kunnossa. Toivoin pakkaskeliä, että renkaiden litkutushommiin tai tuubiratkaisuihin ei ole tarvetta lähteä. Nyt piti vain valita sopiva rengassetti kahdesta hyvin erilaisesta vaihtoehdosta. Onnekseni pelinlukulasit olivat päässäni kisa-aamuna, kun tein viimeisen päätöksen ja vaihdoin vielä syyskelin luottokisarenkaani toiseen malliin. Rengastöiden johdosta menetin mahdollisuuteni tutustua rataan myös ennen kisaa kisapäivänä. Renkaiden vaihto näytteli kuitenkin hyvin merkittävää roolia päivän lopputuloksen näkökulmasta.

KISAPÄIVÄ

Kisapaikalle saapuminen oli sopivaa härdelliä. Radalle ei päässyt muiden kisojen takia ja meillä oli koko perhe mukana, joka vei ehkäpä sopivasti turhaa stressiä itse kisasta pois. Yritin saada jalkoihin pientä lämpöä ennen starttia ja siinä vähän onnistuinkin. Lämpöä oli saatava ja radan mutkista olisi päästävä nopeasti kisassa selville. Mitali olisi nimittäin tiukassa erityisesti oman äärimmäisen epävarman suorituskyvyn johdosta. Toinen haastava tekijä oli vahvat vastustajat.

Kisassa oli vastassa erityisesti kivikova kolmikko. Sasu Halme oli ehdoton ennakkosuosikki edellisen vuoden mestarina ja loppuvuoden testitulokset kertoivat jopa 15-20% paremmasta suorituskyvystä kuin mitä minun omat testini olivat olleet. Toinen suosikki oli Antti Kuitto, joka oli kiertänyt loppuvuonna useita crossi-kisoja niin Suomessa kuin Viron puolella. Voittoputki oli tainnut venähtää jo kymmenen kisan pituiseksi ja Hietsun ratakin oli miehelle varmasti tuttua tutumpi. Antti on vielä tunnettu äärimmäisen timanttisesta ajotaidosta, jonka olin laskenut säästävän hänen voimavarojaan rutkasti näin syheröisellä radalla. Kolmas erityisessä seurannassa ollut kuski oli Jarkko Niemi. Maantiepyöräilyn Suomenmestari parin vuoden takaa ja olen ottanut usein Jarkolta turpiin Ahveniston Koh i noor-ajoissa kesäisin. Tehoja tunnin suoritukseen oli siis Jarkollakin takana ja paljon. Tämän kolmikon lisäksi listalla oli useampiakin tuntemattomia nimiä. Kuka tahansa saattoi olla musta hevonen, jolla olisi vetää cyclocross-jokeri takataskustaan. Päätin, että lähden nöyrin mielin kunnioittamaan ihan kaikkia lähtöviivalla olijoita ja en hätkähtyisi, vaikka edessä näkyisi minulle vieraampiakin ajotamineita.

Taktiikkani oli selvä ja tuttu aikaisemmilta vuosilta. Tiesin, että jos löydän tehojen puolesta anaerobisen kynnyksen kisan alkuvaiheessa, niin pystyn kiristämään kisan viimeisellä puolikkaalla vauhtiani vielä vähän. Tietenkin sillä oletuksella, että lihaksisto toimii ja esimerkiksi selkä ei lyö lukkoon aivan totaalisesti. Oleelliseksi muodostui se, että riittääkö minun päivän ana-kynnykseni kisassa mihinkään. Olin tehnyt kuitenkin päätöksen, että en paukuta itseäni hapoille alussa, vaan ajan rennon kovaa ja tasaisesti. Nimenhuudossa minulla meinasi tulla vähän kiire, kun kuulin lopulta starttiin olevan minuutin verran ja minulla oli vielä lämpötakki ja tuplahousut päällä. Lopulta olin lähtöviivalla juuri sopivasti 15 sekuntia ennen starttia ja sain lyötyä Garminin käyntiin keräämään kisadataa jälkispekulaatiota ajatellen. Otin Gutzyn geelin ja tiesin, että nyt kroppa tietää taas kilpailun olevan käsillä. Sitten vain nauttimaan.

KILPAILUN KULKU

Ennakkosuosikit järjestyksessä ensimmäiseen kaarteeseen tullessa. Kuva: Jere Keskiaho

Lähtö oli yllätyksekseni helppo. Antti ja Sasu menivät kärkeen ja pääsin hyvin rennolla jalalla kolmospaikalle. Jo ensimmäisissä mutkissa Antti ja Sasu ottivat pienen eron minuun ja tuntuivat vaihtavan paikka alituiseen. Virheitä tehtiin oikein urakalla ja minullakin oli hankaluuksia löytää sopivaa vauhtia syheröisiin mutkiin. Kierroksen loppupuolella olimme kuitenkin melko hyvin taas porukassa, kun aivan kierroksen loppupuolella pääsin vähän jouhevammalla ajolinjalla kärkikaksikon kyytiin. Ensimmäisen kierroksen aikana huomasin, että juostavat raput tulevat olemaan minulle sopivat tässä kisassa ja nyt olisi vaan saatava ajo svengaamaan. Heti toisen kierroksen alussa Sasu teki pieniä nykäyksiä ja pääsi livahtamaan Antilta noin 10 sekunnin päähän. Antti yritti selkeästi haastaa Sasua ja niinpä Antti karkasi vielä minultakin muutaman sekunnin päähän eteen. Erityisesti Anttia vastaan pystyin olemaan portaissa selkeästi nopeampi ja myös pöpperölumessa löysin hyviä ajolinjoja omalle kisasetupilleni.

Juoksuosuudet kulkivat hyvin

Sain Antin toisen kierroksen puolivälissä kiinni ja päätin vähän hengähtää siinä kyydissä. Hengähdys ei kestänyt lopulta kovin kauaa, kun alkoi tapahtua. Lähestyimme Antin kanssa ensimmäistä pitkää rantahiekkaosuutta toisella kierroksella, kun Antille kävi jotain. Eturengas lähti vähän vaeltamaan ja taittoi lopulta 90 astetta poikittain. Samalla hetkellä Antti lähti tangon yli lennolle ja näin nousin pakolla kisassa toiseksi. Olen aikaisemminkin nostanut SM-kisoissa sijoituksiani vastaavalla tavalla ja pari vuotta sitten saavutin SM-kultaa Juho Hännisen tehden samanlaisen ilmalennon kriittisessä kisavaiheessa.

 Antin kaatumisen johdosta nousin kakkospaikalle toisella kierroksessa. Kuva: Jere Keskiaho

Olin hetken vähän ymmälläni. Sasu oli edessä liki 20 sekunnin päässä ja Antti ehkä tulisi kovaa takaa vielä mukaan taisteluun. En tiedä, että kiristinkö pikkaisen ajoa, mutta niin  vain alkoi mutkissa meno tökkiä pahemman kerran.  Eturengas livahti milloin minnekin ja löysin itseni kertaalleen kunnolla kumostakin lyöden polven kovaa jäätyneeseen maaperään. Antti oli takana vähimmillään ehkä reilun 5 sekunnin päässä, mutta ei kuitenkaan saavuttanut minua. Tärkeimpänä asiana tässä oli se, että lopetin höseltämisen ajon aikana. En enää ajanut mutkiin kovaa, vaan pelkästään mutkien väleissä. Pyrin pitämään renkaat maassa ja välttämään virheitä. Tämä tepsi mahdottoman hyvin. Ero Sasuun pysähtyi välittömästi siihen 20 sekunnin tuntumaan ja ero taakse päin Anttiin alkoi kasvaa. Ajoni siis helpottui, mutta toisaalta minusta tuli paljon nopeampi. Ajotakin takataskussa minulla oli vielä toinen Gutzyn kofeiinigeeli, jonka nappasin kisan puolivälissä.

 ROSE:n kisapyörä oli reitillä kohdallaan. Kuva: Jere Keskiaho

Tunnelma ajon aikana oli aivan mahtava. Kannustusta riitti lähes koko radan ympärille, kellot kalkattivat ja katsojat tsemppasivat nimeltä huutaen ajamaan kovempaa. Niin parasta – kiitos!

Kaikki alkoi mennä täysin suunnitelman mukaan. Kakkospaikalla ajaminen tuntui hienolta ja pystyin rennolla diesel-jyhkinnällä pitämään eron kärkimies-Sasuun samoissa. Olisikohan se ollut neljäs tai viides kierros, kun lisäsin aivan vähän tehoja ja ero oli Sasuun pienimmillään reilut 15 sekuntia. Tällä kierroksella ajoin myös oman nopeimman kierrosaikani kisassa ja se saattoi olla samalla myös koko kisan nopein kierrosaika (Stravan mukaan).  Jostain syystä tässäkin tilanteessa jatkoin taktiikkaani hyvin tarkasti, enkä lähtenyt päättömästi repimään eroa Sasua kohti kiinni. Fyysisesti se olisi voinut olla jossain määrin realistista, mutta toisaalta olisin äärimmäisen todennäköisesti alkanut kaatuilla mutkissa ja näin olisi ollut sauma kalusto-ongelmiin ja sitä kautta kakkossijakin olisi ollut vaarassa. Ajoin kovaa mutkien välejä, mutta mutkissa varmistelin edelleen. Kroppa ja pyörä pelasivat mahtavasti. Suorituskyky oli puoleen vuoteen reilusti parhaimmillaan ja jälleen kerran täysin oikeana päivänä.

 Maali alkaa häämöttää - kakkospaikka on sinettiä vaille. Kuva: Jere Keskiaho

Keskityin ja nautin. Mikäs se hienompaa kuin mennä rennon kovaa eteenpäin ja kello tykkää. Viimeiset kaksi kierrosta ero pysyi samana Sasuun ja kaveri ajoi ansaittuun voittoon. Minä saavuin maaliin toisena tasan 20 sekuntia Sasulle hävinneenä. Antti nappasi pitkän uransa ensimmäisen yleisen sarjan SM-mitalin ollen hienosti kolmas minulle reilun minuutin taipuneena. Niemen Jarkko oli neljäs.

 Nuoruutta ja kokemusta palkintopallilla. Kuva: Antti Ruotsalo

Tästä kisatuloksesta iso kiitos yhteistyökumppaneilleni. Levyjarrullinen ROSE XEON CDX CROSS -huippucrossari oli varmaan kisan paras pyörä tälle radalle. Wattbiken avulla tehdyt kovat treenit olivat minun suorituskyvyn tärkein tekijä. Gutzyn lisäravinteet mahdollistavat minulta kerta toisensa jälkeen nappisuoritukset kisatilanteessa. LAKE:n huippukengillä voima siirtyy reidestä takarenkaaseen täsmällisesti. Uusi yhteistyökumppani OmaSP mahdollistaa kauden kilpailureissuja. KIITOS!

RacebikeFocus Cupin osakisan voitto ja kohti Laajavuoren XCM

Jotain hyvää on tässä vuoden aikana tapahtunut. Eilen ajettiin tutulla Ahveniston moottoriradalla kilpaa 15 kierrosta yhteislähtönä. Kun vuosi sitten tuskailin reilun tunnin alle 300 watin keskitehoilla, niin eilen kilpailussa oli aivan eri meininki. "Syyskelissä" ajetussa kisassa ei ollut osallistujaryntäystä. Käytännössä tämä tarkoitti, että vetoapuja ei juuri ollut tarjolla. Tavoitteena oli hyvä treeni huomiseen XCM-kisaan ja lähdin heti paukusta ajamaan kärkeen omaa ajoa. Pystyin ajamaan kynnystä tunnustellen ja happoja vältellen. Kierros toisensa jälkeen ajat pysyivät lähellä toisiaan (nopein kierros 4:14, hitain 4:29). Lopulta aika oli hieman alle 1:05 & keskitehot koko kisassa 339W. Pari viime vuotta olen jäänyt kisassa keskitehoissa aina alle 300 watin ja vuosi sitten 1:05 loppuaikaan tarvitsin parin tai kolmen kaverin apuja.

Nyt on mielenkiintoista nähdä, kuinka tämän tyyppinen treeni toimii kovaan kisaan valmistavana ajona. Jyväskylässä on huomenna tarjolla todellinen haaste. 72km ja yli 1500m nousuja ovat yhdessä jotain, mitä ainakaan minä en pysty treeneissä tekemään. Lähdetään siis testaamaan, mihin Olmi pystyy.

Vauhti ei jää ainakaan tankkauksesta kiinni. Pullaollia alias #hiilarimies on hemmoteltu näin kisapäivän aattona tuoreella pullalla. Gutzyn energyloader ja pullalla vahvistettu monipuolinen kotiruoka on taas, johon luotan kisaa edeltävänä päivänä.

Tahko MTB 2016 - Olmin lupaus, olenko aikataulussa?

Vuosi sitten Tahko MTB-kilpailu meni osaltani alakanttiin. Heti tapahtuman seuraavana päivänä tein Olmin lupauksen, että samanlainen ajo ei toteudu tänä vuonna (lupaus luetaan rennosti elastimaisesti räppäillen). Kilpailuun on nyt aikaa hieman vajaa kuukausi, joten nyt on hyvä aika pohtia, että missä vaiheessa lupauksen suhteen ollaan menossa.

  
Viime kaudella debytoin triathlon-kisoissa ja minulla oli haastava kilpailuohjelma, joissa maastopyöräilytapahtumat ja triathlonkisat vuorottelivat muutaman viikon välein. Olin koko kesän ajan hermotuksellisessa sekametelisopassa. Pystyin tekemään kilpailuissa kohtalaista tulosta, mutta treenaaminen oli todella hankalaa, koska niitä tehdessä tunsin olevani aina vieraan lajin parissa. Mikään ei tuntunut omalta. Palautuminen oli hidasta, koska ukko joutui kilpailuissa venymään äärimmilleen niin fyysisesti, henkisesti kuin hermotuksenkin osalta. Se mitä vuosi sitten opin, maastopyöräilyn huippusuoritus ja minulle huippu triathlonkunto ei voi olla minussa samanaikaisesti. Kun maastopyöräilyssä kroppa viritetään tuottamaan kovaa tehoa lähellä anakynnystä metsäpolkujen vaihtelevuuden ehdoilla, pitää triathlonissa taitaa vahvasti kaikki kolme lajia. Erityisesti juoksuharjoittelu (oikeastaan jo juoksukyky) tuntuu olevan vahvalle ja harmoniselle pyöräilysuoritukselle myrkkyä.

Vuonna 2015 treenitunteja minulle kertyi yhteensä 280 tuntia. Kertynyt tuntimäärä kertoo siitä, että palauttelu vaati viime vuonna paljon aikaa. Nyt vuoden 2016 alkupuoliskon ollessa lopuillaan, on treenimäärissäkin tapahtunut roimaa petrausta. Ruuhkavuosia viettävänä, kokoaikaisena työntekijänä ja lonkkaoperaatiosta toipilaana olen päässyt urheilemaan aikaisempaan nähden hyvin. Ruuhkavuosien vaikutus urheilijaan on yleensä urheilijan henkilökohtainen valinta. Jos perhettä haluaa nähdä ja lasten kanssa viettää aikaa mahdollisimman paljon, niin treeniajoista on jonkin verran tingittävä. Esimerkiksi minulla tämä tarkoittaa sitä, että saatan tehdä puolet viikon harjoituksista silloin, kun lapset ovat yöunilla (käytännössä klo 20:30-6:30 välisenä aikana). Perhe-elämän sujuvuus on ihmisen kokonaishyvinvoinnin kannalta yksi isoimmista avaintekijöistä, joka myös osaltaan tukee huippusuorituksen saavuttamista ja siihen pyrkimistä. Mutta toki myös omasta jaksamisesta ja laadukkaista yöunista on pidettävä kiinni.

Lenkeillä mieli lepää Suomen valoisassa kesäillassa

Treenitunteja on nyt alkuvuoden osalta kasassa noin 220. Pikku hiljaa noususuhdanteinen harjoittelu on vaikuttanut kulkuun positiivisesti. Kun vuosi sitten yhdestä XCM-kisasta palautuminen vei liki viikon, niin nyt alkukauden perusteella vastaava palautumisaika on noin 20 tuntia. Niin se vain on - pyöräilijät tehdään pyöräilemällä. Kun tunteja kertyy vähänlaisesti, ei treenejä tehdä tietenkään treenitunteja tai kilometrejä tavoitellen. Oleellisempaa on, että jokainen treenihetki kehittää minua kilpailusuoritukseen joko vahvuutta vahvistamalla tai heikkoutta parantamalla. Esimerkiksi Tahko MTB-kisassa kuskilta vaaditaan laajalla rintamalla erilaisia ominaisuuksia, joiden kaikkien on syytä olla kohdallaan, kun tavoitellaan huippuaikaa esimerkiksi 60km matkalla. Kun ominaisuudet ovat pääosin hallussa ja kilpailukalusto tukee huippusuorituksen ulosmittausta, voi lopputulos olla tavoitteiden kaltainen.

Tahkolla kisapyörällä on kohtalaisen suuri merkitys. Pyörän osalta tärkeänä pidän sitä, että pyörä on äärimmäisen luotettava ja sillä pystyy ajamaan kovaa teknisillä polkuosuuksilla ja laskuissa. Lisäksi, kun reitillä on nousuja noin 1200 metriä, pitää kiekkojen olla riittävän kevyet ja renkaiden rullata kohtalaisesti. Yksi kuskin tärkeistä ominaisuuksista on ajaa siellä polulla oman kalustonsa mukaisesti. Pyörän ja erityisesti renkaiden ehjänä pitäminen on kuskin vastuulla. Jos 1,5 barin paineella täytetyn maastorenkaan ajaa koko kuski-pyörä-kombinaation painolla päin terävää kiveä, niin rengas puhkeaa melko varmasti. Samoin erilaiset kevennysosat, jotka saattavat osoittaa milloin mihinkin suuntaan, pysyvät poissa minun kisapyöristäni.

ROSE DR Z-kisatykki, 29er täpäri 100mm joustomatkoilla

Minun valintani tänä vuonna Tahkolle on ROSE DR Z 29er täysjoustopyörä. Olen nyt alkukauden aikana päässyt ajamaan pyörällä paljon ja tiedän, että tänä vuonna huippuaika ei jää kalustosta kiinni. Tekisi mieli sanoa, että kuivalla kelillä minun olisi jopa hieman noloa viettää Tahkon 60km matkalla yli 2,5 tuntia. En kuitenkaan sano tuota ääneen, koska matkaan pitää lähteä nöyrin mielin ja oletuksena ei voi pitää täydellistä onnistumista. Lukuisat kellotukset ja testipätkät Hämeenlinnan poluilla kertovat kuitenkin hyvästä menosta. Olmi ja Tohtori-pyörä ovat paukuttaneet polkupätkien ennätyksiä uusiksi hyvin laajalla rintamalla. Fillari menee poluilla kuin ajatus ja pääsen todella tekemään vain omaa hommaani kuskin paikalla – eli polkea niin vimmatusti. Aulanko MTB:n jälkeen Stravaan on kirjautunut 28 uutta KOM:ia, joten myös treeneissä on ollut vapaus tykittää kovaa.

Tämän epämääräisen välitilinpäätöksen yhteenvetona voisi mainita, että olen aika hyvin ”Olmin lupauksen” suhteen aikataulussa. Viimeisen kuukauden aikana tapahtuvilla asioilla on iso merkitys Tahkon kisan kulkuun. Tavoitteenani on nyt jatkaa XCM-kisojen ajamista melko tiiviisti ja näin yritän pitää kunnon osalta maltillista noususuhdannetta yllä aina heinäkuun alkuun saakka. Haluan olla Nilsiässä viivalla nousukunnossa, joka on tänä vuonna haastavampaa kuin aiemmin. Yleensä olen ollut Tahkoa ennen niin pohjilla, että muuta kuin nousukuntovaihtoehtoa ei ole ollutkaan. On selvää, että marginaalit fyysisen iskun suhteen ovat tänä vuonna kapeammat. Tulee mielenkiintoinen kesäkuu. Tsemppiä itse kullekin kesän fillaritapahtumissa – ja nähdään Tahkolla vajaan kuukauden päästä!

Valmiina ollaan - Evoc MTB huomenna

Kun pyöräilijä alkaa olla kunnossa, kävely vaikeutuu. Missä istutaan? Entäs sitten kädet! Mihin ihmeeseen ne laitetaan? Niinpä. Kävin tuossa juuri kisaan valmistavalla kävelyllä Aulangon metsissä. Jotenkin hankalaa..

Eilen oli valmistavan treenin aika. Viimeistelylenkki vedettiin lävitse suunnitelman mukaisesti. Rapiat 2,5h maastoajelua, johon loppuun kova 15min veto entisiä huippuaikoja vastaan. Huomenna on mielenkiintoinen ja kutkuttavan jännittävä päivä tiedossa. Nähdään Rajamäellä!

Kisat lähestyy - valmistava treeni edessä

Vuonna 2010 olin tähän aikaan vuodesta ajamassa ainoaa kertaani ulkomailla. Mallorcan reissu kompuroitiin lävitse lähinnä sairastellen. Onneksi yksi terve ajopäivä mahdollisti Sa Calobran vierailun. Kokemus on lopulta näyttänyt, että varsinkin MTB-kisoihin voi valmistautua myös kotimaan maisemissa. Ei pääse ainakaan vetoamaan harjoitusleirin väsymykseen.

Lauantaina edessä on EVOC-MTB, eli 60km polkukaahailua. Huomiseksi on suunniteltu kisaan virittävä treeni. Riittävän pitkä, riittävän tehokas ja oikea alusta. Ajoaikaa haetaan yli 2h, jotta rasvat pääsevät energiatalkoisiin. Lenkki ajetaan maastossa, jotta koko kropan mtb-lihakset aktivoituvat. Lenkki tulee sisältämään yhden 15min maksimivedon maastossa, jolla haetaan lyhyen aikavälin superkompensaatiota lauantai-päivään.

Nähdään lauantaina Rajamäellä!

Luonteripyöräily 2015 - nautinnollista puolustustaistelua hakemaan

Luonteri kutsuu taas. Tälläkään kertaa kyseessä ei ole lapsuudesta tuttu kalareissu, vaan Mikkeliin Anttolaan saapumisen syy on pyöräily. 

Lähtötunnelmaa vuoden takaa

Luonteripyöräily on reilun 90km pituinen hiekkatieajelu höystettynä n. 1300 nousumetrillä. Vuoden takaa puolustettavaa on voiton edestä, vaikka lähtökohdin tämän vuoden tapahtuman tavoitteeksi olen asettanut vauhdikkaasta pyöräilystä nauttimisen. Lisäksi en malta odottaa kuinka hyvästä treenistä lauantain tapahtuma käykään loppusyksyn kilpailuja ajatellen. Kroppaa tulee varmuudella saamaan oikeita ärsykkeitä, jotka liittyvät kestävyyteen, voiman käyttöön, pyöritystekniikkaan, ajotaktiikkaan ja oman kisakyvyn hallintaan aina maaliviivalle saakka.

Tälle kesälle ominaiseen tapaan olen joutunut hakemaan aktiivisesti kisakuntoa myös aivan viimeisellä viikolla ennen tapahtumaa. Usein sanotaan, että viimeisellä viikolla ei pysty enää kunnolle tekemään mitään, mutta olen vahvasti eri mieltä. Ehkä inhimillisempää on ajatella, että kunto ei sinällään kehity, mutta kehon piileviä voimavaroja juuri tavoitekisan tarpeisiin on mahdollista kehittää paljon vielä viimeisellä viikolla. Viikko sitten keskiviikkona olin 30 minuutin superlyhyen triathlonin kunnossa. Laskin tuossa alkuvuoden treenimääriä tammikuusta lähtien ja harjoittelua on kertynyt yhteensä 200 tuntia. 180 tuntia olen ollut pyörän päällä ja juoksua on tullut 20 tunnin edestä. Umpipyöräilijänä Hauhon kisan 3:20-3:30/km juoksuvauhti oli jotain uskomatonta minulle verrattain kovan pyöräilyn perään. Juoksuvauhdin perustana oli fillaroinnin hermotuksen hienosäätö juoksun tarpeisiin. On sanomattakin selvää, että mainittua juoksuvauhtia ylläpitämällä en mitenkään voi Luonterilla ajaa kolmea tuntia liki 300 watilla, näillä treenimäärillä. Ongelmaa ei olisi, jos kuntopohja olisi vankka ja laaja. Minun tapauksessani kapeaa terävää kärkeä suunnataan viikkotasolla eri tapahtumien suuntaan.

Tämän viimeisen viikon ohjelmassa on ollut opettaa jalkoja pyörimään. Pyöräilykunto on hermotuksen osalta hyvä silloin, kun kävely tuntuu oudolta, mutta kisapyörän päällä meno on luonnollista. Crossarilla 30km/h vauhti pitäisi pysyä päällä niin, ettei tunne edes polkevansa.  Ennen sunnuntaita elokuussa oli ollut vain yksi yli 1,5 tunnin lenkki. Sunnuntaina sain ajettua vähän yli kaksi tuntia ja (6 päivän ja kolmen treenin) valmistautumisjakso Luonteria ajatellen jatkui tiistaina. Kävin testilenkillä ja olin vielä pitkän tien päässä tavoitteesta. En jaksanut ajaa ylipäänsä kolmea tuntia, vaikka pidin sykkeet 10 pykälää PK:n alarajan alapuolella. Kropalla ei vielä tiistaina ollut mitään hajua kestävyysurheilusta.  Kolme päivää aikaa, ja hitaan vauhdin sippaus pitää muuttaa voimakkaaksi ajoksi ilman pienintäkään väsähtämismahdollisuutta. Normaalisti ajatteleva urheilija jättäisi Luonterin kisan väliin järjettömänä ratkaisuna ja jäisi kotiin ajamaan pitempää lenkkiä..

Tänään torstaina minulla on viimeinen fiksu paikka muistuttaa kroppaa Luonteripyöräilyn vaatimuksista. Lenkin pitää olla pitkä, mutta se ei saa painaa yhtään jaloissa lauantaina. Olisin halunnut tykittää kovaa, että saan varmasti hiilarit loppuun nopeasti ja joudun rasvojen käyttäjäksi. En voi kuitenkaan ottaa riskiä palautumisen kanssa.  Jos tiistain tavoin tänäänkin ajaudun lenkillä suuriin energiaongelmiin myös matalilla sykkeillä, ei tilanne näytä lainkaan hyvältä lauantain rallia ajatellen.  Kuinka paljon saa tehtyä henkisen puolen tsemppauksella ja mitä ehtii tapahtua fysiikan puolella. Se nähdään lauantaina.  Kävi miten kävi, niin nousukunto on taas tilattu.

Nähdään lauantaina Anttolassa ja nautitaan kiharaisista hiekkateistä nousuineen!

Hauhon jokamiestriathlon 2015 - ennakko

Vuosi sitten innostuin triathlonista juuri Hauholla. Viiden päivän treenillä irtosi kuntosarjan voitto. Lupasin silloin, että olen vuonna 2015 kisassa mukana nopeampana ja voimakkaampana. Suora lainaus 7.8.2014 blogitekstistä:

"Loppua kohden juoksu helpottui entisestään ja viimeinen puoli kilometriä tuli jo paremmin. Otin vielä puolittaiset loppukirit maaliin ja kuulin kuulutuksesta, että olin voittanut kuntosarjan ajalla 34:15. Viimeisen vaihdon ja juoksun yhteisajaksi tuli näin 12:19. Eroa oman sarjan kakkoseen oli kertynyt 1:10 ja kilpasarjaan verrattuna hävisin päivän nopeimmalle Kai Söderdahlille 3:15.

Ero kärkimiehiin on iso, mutta ehkäpä lopulta kuitenkin realistinen saavutettava. Vielä 6 päivää sitten olin varma, että en koskaan koskisi lajiin, jossa on uintia ja olin menettänyt myös toivoni, että voisin koskaan juosta edes tämän tyyppistä suoritusta polvivaivojen takia. Viiden päivän treeneillä lopputulos oli tässä. Nyt minulla on kokonainen vuosi aikaa treenailla ja lupaan, että kesällä 2015 olen mukana yleisessä sarjassa. Tavoitteena on pudottaa uinnista pois 1,5 minuuttia, pyöräilystä 0,5 minuuttia (samalla läpäistä vähäisemmällä kuormituksella peesistä johtuen) ja juoksussa näen kirivaraa olevan 1-1,5 minuuttia. Teoreettiset haastamismahdollisuudet ovat siis ilmassa.

Yhtä iloisena, yhtä rentona, mutta selkeästi vahvempana ja nopeampana - vuoden päästä Hauholla nähdään!"

Näin siis aika tarkalleen vuosi sitten. Nyt on tullut aika lunastaa vuoden takaiset lupaukset todeksi. Kuntopuolta on hiottu timanttiseksi, jotta mies ei hyydy alkumetreille. Eilen uintireissu päättyi isoon märkäpukuun tulleeseen repeämään. 15 vuoden tauko juoksuradalta oli innostavampi kokemus. 1000m (3:14) ja 400m (64s) olivat ohjelmassa. Tykkäsin!

Keskiviikkona Hauholla, hymyhuulilla! Ei totisesti, mutta varmasti täysillä. 

Tasavauhtinen valmistava pyöräily suoritettiin maanantai-iltana Vanajanlinna Finntriathlonreitillä.

Tahko MTB 60km 2015 - kisaennakko

Enää viisi yötä, niin kaksituhatpäinen iloinen joukko maastopyöräilijöitä kirmaa Tahkovuoren huikeissa maastoissa fillareillaan. Edessä on järjestyksessään 17. TahkoMTB. Edellisvuosien tapaan ylivoimaisesti suosituin kilpailumatka on 60km. Reitin kiertää vuorokauden aikana n. 1500 eri kuskia. Hurjimmat kiertävät radan jopa kolme-neljä kertaa.

Ollin 8. kerta Tahkolla - 60km lenkit aina alle 3 tunnin

Minulle TahkoMTB on tänä vuonna yhdeksäs kerta. Olen kertaalleen ajanut voittokkaasti 120km matkan, mutta muutoin olen startannut 60km matkalle - siinä jättipotti ei ole koskaan osunut kohdalleni, mutta kakkostilat ovat tulleet varsin tutuiksi. Launtaina minulla on edessä jälleen 60km kilpailu. Olen päässyt jokaisella 8. aikaisemmalla osallistumiskerralla maaliin. Muutama rengasrikko on osunut kohdalle, mutta muuten eteneminen on ollut verrattain sujuvaa. 60km lenkkejä on 120km osallistumisen takia plakkarissa jo 9 kappaletta. Nopein kierrokseni on kellotettu vuoden 2014 kisassa (2:29:43) ja hitain on ensimmäiseltä osallistumisvuodelta 2007 (2:58:31). En ole vielä toistaiseksi kertaakaan viettänyt Tahkon 60km lenkillä aikaa yli kolmen tunnin, en edes vuonna 2011, jolloin kierrettävää riitti kaksin kappalein. Harjoituskierroksia ei reitiltä ole kertynyt yhtään, vaan aina on ajettu numerolapun kanssa.Toivottavasti kolmen tunnin aika tulee alitettua myös tulevana lauantaina.

Tahkon henki on ainutlaatuinen osallistujasta riippumatta

Tahkon tunnelma on Suomen maastopyöräilykulttuurissa ainutlaatuinen. Tahko tuntuu mahanpohjassa jo viikkoja ennen tapahtumapäivää. Tahkolle saapuvia kuskeja yhdistää joku poikkeuksellinen hyvän mielen fiilis. Ilmapiiri on rento ja mukaansatempaava. Fiiliksellä mitaten olemme samalla viivalla kaikki. Hymy on huulilla, oli tavoitteena sitten 2,5 tunnin ajan alitus tai nauttia lenkistä omaan tahtiin maisemia katsellen.

Kilpailullisia asetelmia ajatellen Tahko on hyvä tason mittari. Minulla on ollut tapana latautua Tahkolle useita vuorokausia hakien oikeaa vireystilaa kisahetkeen. Tämän vuoden tilanne poikkeaa aikaisemmista siinä mielessä, että olen vain kaksi viikkoa aikaisemmin kilpaillut minulle uudessa lajissa - triathlonissa. Olen jo lyhyen triathlon-harrastukseni aikana huomannut, että hyvä juoksukunto ja huippukunto pyörän päällä ei meinaa sopia samojen viikkojen ajalle. Tämän vuoden Tahkon kisaan minulla ei ole ollut haasteena pelkästään henkisen tilan maksimointi, vaan myös fysiikan puolella on riittänyt ja riittää edelleen valmistelutyötä. Juoksukuntoa ajetaan vauhdilla alas ja jalkojen hermotuksen toivon olevan riittävässä kunnossa lauantaina aamulla klo 09 eteenpäin. Koen, että minulla on paljon mahdollisuuksia vielä ajonopeuden suhteen tämän viimeisen viiden päivän aikana.

Maastopyöräilyn vaatimuksia olen ajanut kroppaan triathlon-kisojen jälkeen nyt 8 päivän ajan. Vajaa viikko sitten kävin Valkeakosken Korkeakankaalla ajamassa viikkokisaa ja Juhannuksen aika meni pitempiä (minun mittapuulla) lenkkejä ajellen. Tänään maanantaina on yksi tärkeimmistä valmistautumispäivistä koko kahden viikon mtb-jaksolla. Yritän pitää sopivan hyvää intensiteettiä ja muistutella keholle, että mitä siltä odotan viiden päivän kuluttua. Mielestäni ei ole reilua, että ajelisin hitaita pitkiä lenkkejä ja sitten lauantaina vaatisin kropalta kovaa ajoa yli 2,5 tunnin maastotykityksen muodossa. Yli tunnin pyöräkisan olen ajanut viimeksi Aulanko MTB:ssa 23.5., jossa sain pyörän kulkemaan hyvin. Aulangon kisasta on vain aivan liian pitkä aika siihen, että sen päivän kunnosta olisi kisan ansiosta juuri mitään jäljellä tulevana lauantaina.

2015 kisan suosikit

TahkoMTB:n 60km matkan ennakkosuosikkeina minun papereissani matkaan starttaavat Kusti Kittilä ja Toni Tähti. Myös Sakari Lehtiseltä, Jeremias Holmbergilta, Teemu Uusi-Piuharilta, Joonas Pessiltä ja Kimmo Kanaselta odotan vahvaa ajoa. Tietenkään emme voi unohtaa vahvoja virolaisia, jotka tulevat varmasti sekoittamaan kärkipäätä ja on siellä aina muutama potentiaalinen kaveri ajamaan myös voitosta. En ole perannut lähtölistaa tarkasti, joten en valitettavasti pysty nostamaan tämän enempää nimiä esille. Nimilista on myös sillä oletuksella, että Henri Ojala ja Simo Sohkanen ajavat muita matkoja kuin 60km. Itseäni en nosta tämän vuoden kärkipään suosikkeihin triathlon-kokeilun jälkeen. Voin kuitenkin luvata, etten todellakaan lähde matkaan maatani myyden, vaan tulen antamaan reitille kaikkeni.

Oman lisämausteensa Tahkolle tuo 60km joukkuekilpailu. Kilpailun kärkeen on tarjolla monia eri tiimejä. Joukkue, joka tuo kolme kuskiaan ilman ongelmia maaliin, on yleensä vahvoilla. Pidän yhtä sinisen sävyistä tiimiä joukkuekisan suosikkina...

60km matkan voittoajan veikkaaminen on aina vaikeaa. En tiedä, onko reitti pysynyt entisellään ja onko reitillä märkiä paikkoja. Myös viimeisen viikon säät vaikuttavat reitin nopeuteen radikaalisti. Veikkattava se on silti. Heitetäänpä nyt lonkalta, että sään pysyessä kuivana kärkeen ajetaan ajalla 2:31:02 ja alle 2:34:00 ajaa neljä kuskia. Jos tapahtumapäivänä sataa radikaalimmin, niin loppuaikoihin voi lisätä 8 minuuttia lisää. Välikeleillä vaikutus on jotain tuosta välistä. Oletan, että voittosuoritus ajetaan kovemmilla tehoilla kuin vuosi sitten, mutta arvelen radan olevan vähän hitaampi. Voittajan ero ja pieni hidastuminen tulee siis siitä.

Kisapyöräksi täysjousto tai voimakkaalle kuskille jäykkäperä

Minulle Tahkon reitti on selvästi täysjoustorata. Olen jo vuosia tottunut ajamaan kisat jyrkkiä ylämäkiä lukuunottamatta istualtaan, joten täysjousto on ainoa vaihtoehto. Kiviä, juuria ja vauhdikkaita laskuja on niin paljon, että jäykkäperäinen pyörä edellyttää kuskilta huomattavasti aktiivisempaa ajotyyliä. Vuosi sitten jo huomasin, että omistan aivan älyttömän nopean "Tahkopyörän". 27,5" tuuman vannekoko, 10 kilon paino ja molempien päiden 100mm joustomatka ovat Tahkolla kovaa valuuttaa. Näin ollen minulla ei ollut pienimpiäkään intressejä vaihtaa pyörääni - sen sijaan olen tehnyt  vain pientä hienosäätöä. Lauantaina starttaan kisaan Rosen Thrill Hill - täysjoustolla. Iskarit on säädetty melko herkälle ja renkaat ovat tämän vuoden kisapyörässä litkutettuina alla. Vararengas kulkee mukavasti satulatolpassa.

Ylämäkikykyä, polkunopeutta ja tukevuutta tiepätkille - Rose Thrill Hill 3

Nähdään Tahkolla!

Tässä vielä tuttu vinkkilista Tahkolle lähtijöille

Triathlonin superviikonloppu - Jämsä SM ja Vanajanlinna

Elän lyhyen triathlon-elämäni vauhdikkainta aikaa. Ensimmäinen kisani oli muutama päivä sitten Vantaalla ja lisää on tulossa heti tulevana viikonloppuna. Lauantaina suuntaan Jämsään sprinttimatkojen SM-kisoihin ja sunnuntaina on vuorossa kotikisa, Finntriathlon-sarjaan kuuluva Vanajanlinnan triathlon. Molemmissa kisoissa matkana on sprintti-matkat, eli 750m, 20km ja 5km.

Olen triathloneissa älyttömän alussa ja haluan tänä kesänä säilyttää myös maastopyöräilykykyni. Olen myös yli 30-vuotias ruuhkavuosissa elävä kokopäiväistä työtä tekevä kaveri. Näin päätin osallistua itselleni sopiviin sarjoihin näissä tulevissa kisoissa. Vantaalla kilpailin yleisessä, mutta Jämsässä ja Vanajanlinnassa on M30-sarjan vuoro. Ikäluokkakilpailussa SM-kisan osalta on myös sellainen lisäarvo, että saan startata kisaan aika-ajopyörällä, koska Jämsässä pyöräosuudella on peesikielto. Ruuvasin tämän tähden levykiekon TT-fillariin ja lähdin totuuttelemaan itseäni levytuntumaan tuulisena kesäpäivänä.

Jämsän sprintti SM-kisapyörä - ROSE AERO FLYER

Fillarilajeista olen ylivoimaisesti heikoimmillani nimenomaan tempoajossa. Olen nyt muutaman päivän yrittänyt totutella kroppaa aika-ajon asentoon ja tasaiseen wattien tuottamiseen. En odota mitään ihmeitä Jämsässä, mutta kyllähän tällä pyörällä pitäisi 300 watin tehoilla vauhdin olla lähellä 40km/h. Siinä ehkä jokin tavoite lauantaiksi. Vantaan kisasta muuten selvisi, että minun pyöräosuuttani kovempia fillariaikoja ajettiin jopa 60-70 wattia kevyemmillä tehoilla kuin mitä minä olin ajanut. Peesin vaikutus on siis aivan mieletön tuolla 38-40 tuntivauhdeissa. Vantaalla tuli annettua melkoisesti tasoitusta ajamalla soolona lähes koko fillariosuus. Jämsässä tätä vaaraa ei ole, kiitos peesikiellon. Heikko uintia ei rankaista niin armottomasti.

Omaan tasooni nähden olin Vantaalla todella pulassa erityisesti juoksuni kanssa. Menin vähän hämilleni, koska juoksu oli oikeastaan mahdotonta kisassa, kun treeneissä kaikki oli sujunut lähestulkoon normaalisti. Helppoahan juoksuun lähtö ei ole kovan uinnin ja pyörän perään varmaan koskaan, mutta Vantaalla minulla oli muitakin ongelmia. Nyt ongelmat on todennäköisesti selvitetty ja odotan reilusti rapsakampaa juoksuaskelta lauantaina Jämsässä. Tänään sain hyvää esimakua, että saatan olla oikealla tiellä juoksuni kanssa. Fillarilenkin perään parin minuutin palautuksella pystyin nakuttamaan pieniä ennätyksiä lyhyellä 3km juoksupätkällä.

Dataa testijuoksusta

Uintiin ei tässä ajassa ole varmaan pahemmin mitään tehtävissä. Jämsässä toivon, että voisin uida ainakin osan uintimatkasta jonkin muun peesissä, jos saisin siitä uintiaikaan vähän petrausta. Myös uinnin jälkeiseen huimaukseen voinee keksiä ratkaisun ennen lauantaita. Jospa Jämsässä vedestä noustessa ei tarvitsisi selvitellä päätään puolta minuuttia ennen juoksuaskelia vaihtoon..

Odotan siis innolla tulevaa viikonloppua priorisoin tietenkin suorituskykyni lauantain SM-kisaan ja sunnuntaina yritän selvitä maaliin kunnialla niillä voimilla, mitä lauantailta ei toivoittavasti pahemmin ole jäänyt varastoon. Mahtava viikonloppu tulossa!!

Triathlon nro 1 huomenna - Vantaa Kuusijärvi

Ei jännitä - pelottaa! Huomenna kisa nro 1. triathlonin puolelta. Kisamatka mahdollisimman kaukana pyöräilyä suosivasta (lyhyt ja peesivapaa). Uinti sen sijaan korostuu (750m suhteellisesti ylipitkä 1/8 osa matkalle). Vantaalle tulossa 1300 urheilijaa, ja minä olen yleisessä sarjassa n. 20 muun kanssa. Olenkohan ihan väärässä joukossa? Vieläkö huomenna juoksuun lähtiessä hymyilyttää?

Tänään vietän ensimmäistä lomapäivää työstä. Eilen oli tiivis urheilullinen loman aloitus. Olin ollut työreissun jälkeen kotosalla vain reilun tunnin, kun suuntasin Ahvenistolle ajamaan KOH I NOOR-kisaa. Kokousjalat eivät olleet herkimmillään, enkä myöskään halunnut vaarantaa huomista kisaa Vantaalla palautumisongelmiin. Maaliin ajoin sijalla kolme. Kärkikaksikko Sasu Halme, Stefu Urmas veivät ansaitusti kärkisijat.

Mutta nyt ajatuksia huomiseen kisaan ja yritän muistaa kaiken mukaan Vantaalle. On muuten vaikeaa, kun ei ole näihin kisoihin minkäänlaista rutiinia. Oppireissu siis tulossa!

Triathlon-kisat lähestyy! Testiä..

Tärkeä triathlon-treenien päivä tänään takana. Olen ollut nyt 10 päivää wannabe-triathlonisti maastopyöräjakson perään. Viikko sitten olin juoksukyvytön, nyt alkaa lajit käynnistyä.

Suoraan työpäivän perään suuntasin Ahvenistolle järveen uimaan. Oli muuten viimeiseen 7 päivään kuudes kerta, kun oli märkkäri päällä. Tein tänään elämäni pisimmän avovesiuinnin ja matkaa kertyi tasan 20min ajassa n. 1200m. Vauhti rennon lupsakkaa. Illalla oli sprinttikisojen pyörän testi ja nopealla vaihdolla perään 5km testijuoksu. Fillari toimi mahtavasti ja Vanajanlinnalta ajoin kotiin päin 6min jakson n. 370 watilla. Kotona vinhasti lenkkarit jalkaan ja juoksemaan. 5,4km lenkki meni vähän yli 20 minuuttiin. Vitosen aika 19:03 ja koko lenkin keskivauhti 3:49/km. Suunta on siis oikea ja triathlon-debyytti odottaa lauantaina Vantaalla!

Tähtäin Aulangolla - 10 päivän valmistava treeniohjelma MTB-kisaan

From zero to hero? Olen ollut nyt kahdeksan päivän ajan maastopyöräilijä. Katse ja keskittyminen on ollut vahvasti ylihuomisessa Aulanko MTB-kilpailussa - kotikisassani. Talven ja kevään ajan olen treenannut sekalaisesti triathlonin eri lajeja ja kunto oli sen mukainen. Kaikki lajit luonnistuivat jotenkin, mutta mikään ei kunnolla. Reilu viikko sitten tein päätöksen keskittyä vähäksi aikaa pyöräilyyn. Se oli henkisesti hyvä päätös. Tämä kulunut kahdeksan päivän jakso on sisältänyt kehitysodotuksia monella rintamalla, jotka käyn nyt lyhyesti läpi treeni kerrallaan.

Tehdyt treenit:

To 14.5. Treeni MTB 54,1km - 2h 45min. Aulanko MTB:n sateisella radalla 1,5 kierrosta (noin 1h
45min) rennon kovaa, mutta treeni jäi kesken sippaamisen takia. Rasvat eivät toimineet energiana ja talvella väliin jätetyt pk-lenkit kostautuivat. Oli lähdettävä treenaamaan kisakunnon ohelle peruskuntoharjoitteita ja keskityttävä erityisesti hiilarimiehen adaptoitumiseen hiilari-rasvamieheksi.

Pe 15.5. Cyclocrossari-lenkki pintakaasulla (rehti PK) 53km - 1h 53 min, keskisyke 119. Kaikki spurtit kiellossa. Jos reidessä tuntui tarve käyttää voimaa, lyötiin kevyempää vaihdetta silmään. Hiilarit loppuivat 1h 25min kohdalla. Hiilaria himoitseva vatsani raapi tyhjää muutaman kerran ja noin 5 min kuluttua rasvat alkoivat lähteä energiatalkoisiin mukaan. Hyvä merkki - oli sauma palata vielä kestävyysurheilijaksi, vaikka pieni kuoppa matkassa olikin!

La 16.5. MTB-lenkki 63km - 2h 56min (rehti PK), keskisyke 121.  Kaikki spurtit edelleen käyttökiellossa ja pääpaino yhä vaan käynnistää rasvoja energiahommiin. Hiilarit loppuivat 1h 40 min kohdalla ja rasvat käynnistyivät noin 4min tyhjäpotkun jälkeen. Enää viikko kisoihin ja minä täällä treenaan PK-kauden keskeisimpiä juttuja paniikissa!

Su 17.5. ap MTB-VK-treeni Aulangon kisareitillä. 35km - 1h 45min, josta 1h 10min rennon kovaa maastossa. Torstain aika kierrokselta parani liki 8 minuuttia, toki ratakin oli vähän kuivempi. Näyttää kuitenkin paremmalta, koska lepopäivää ei pidetty.

ip Uintireeni 45min käsipainotteisesti. Kaikki keskittyminen maastopyöräilyn kehittämiseen - triathlonin tavoitteet ovat tauolla vielä viikon. Uintimatka n. 1,5km.

Ma 18.5. Lepo

Ti 19.5. Maantiepyöräilyä 60km - 2h. KOH-I-NOOR-kisa Ahvenistolla. Maantiekilpailu, johon starttasin crossarilla, jotta maantiepyörän soikeat rattaat ja lyhyemmät kammet eivät sekoita hermotusta maastopyöräilyn tarpeisiin. Huipputreeni! 1h 4min kovaa tykitystä ja jalat soivat. Terävin Olli kateissa, eikä loppuun riittänyt voimaa iskeä maalimäkeen voitosta. Sijoitus 8, 22 sekuntia kärjen takana. Jaloissa useampia treenejä ja kovat vedot puuttuivat lähes tyystin maantieltä. En ollut erityisen huolissani tuloksesta. Kisan nopeusdata kuvassa.

Ke 20.5. Maantielenkki crossarilla 23km - 41min. Pääosin rentoa pyöritystä pl. yksi 5,5km pätkä kovempaa 40km/h keskarilla. Tämän jälkeen uimaan 45min pullarilla jalkoja säästellen. Uintimatka n. 1,4km.

To 21.5. MTB-pk-treeni  61km - 2h 15min. Kisaan valmistava viimeinen voitelu. Tarkoitus pistää rasvat taas energiatalkoisiin ja spurtit olivat pääosin kiellossa. Olihan viikkoon tehotreenejä ja vetoja jo lähes 3,5 tuntia. Ilokseni ei mainittavaa energiavajetta, enkä tuntenut hiilareiden loppumista koko lenkin aikana. Näin ei ollut käynyt sitten viime syksyn.

Lopputulema: Nyt tarvittavat ja mahdolliset treenit on tehty. Huominen ja ylihuominen mukaan laskettuna 10 päivään on isketty kaikki, mitä työssä käyvään kroppaan uskalsin ärsykkeitä antaa. Huomenna perjantaina pidän levon ja tankkailen. Ehkä vähän valmistavaa lihashuoltoa myös ohjelmassa. Lauantaina olen valmis - niin valmis, kuin 10 päivän täydellä valmistelulla voin olla.  Aulangolla nähdään!

Kisakauden avaus Rajamäellä - hyvillä mielin!

 Kisakauden kynnyksellä hymyilyttää. Uusi seura, uusi kisapyörä, uusi lajivalikoima odottavat!

Huomenna taas mennään ja hyvillä mielin mennäänkin. Kisakausi 2015 alkaa - huh huh, että voisi jopa vähän jännittää! Minä suuntaan tuohon viereen Rajamäelle ja lähden totuttelemaan kroppaa maastopyöräkisojen vaatimuksiin. Viimeistelyjakso on ollut haastava kahden flunssan ja pienten selkäongelmien vuoksi. En ole saanut tuttua ja turvallista vähintään neljän päivän treeniputkea tällä kertaa toteutettua, ja kroppa ei ole saanut selkeää vinkkiä tulevasta. Rikon siis tärkeintä kisaan valmistavaa periaatettani, joka kisa-aamuna on: "Olen antanut kropalle selkeät askelmerkit siitä, että mitä tänään on edessä ja mitä siltä tänään odotan". Kolmen viikon sairastelu-/työ-/ palauttelujakso ja kisaa edeltävän päivän rauhallinen 30km pyörittely eivät tätä ajatusmallia tue ja kropan pitäisi olla kisan suhteen aivan hakoteillä. Osaltaan maastopyöräilytekemistä on ollut sekoittamassa myös triathlon-lajien treenailut, joka on tietenkin ollut oma inspiroiva valintani. Siellä on tapahtunut paljon positiivista pöhinää, mutta jätän niiden kertomisen seuraaviin blogiteksteihin.

Optimaalinen näkymä kisakavereiden näkökulmasta? Miettisen selkä painuu vastustamattomasti horisonttiin.. :)

En kuitenkaan huolehdi huomisen kisan osalta tuon enempää. Huominen on tavallaan juhlapäivä. Kyllähän sitä kilpailijan luonteinen kaveri syttyy kisaan aina, olivat lähtökohdat sitten ihan mitä tahansa. Minulle huominen on tärkeä askel kevään treeneissä, josta lähden astelemaan rappusia aina sinne lokakuun cyclocross SM-kisaan saakka. Huominen on testi ja kesän aloitus, joka on vaan puskettava lävitse. Parhaimmillaan puhutaan positiivisesta kärsimyksestä koko kisan ajan. Ennen kaikkea huominen on tärkeä etappi kohti seuraavaa tärkeää kisaa Aulanko MTB:tä, joka ajetaan tässä kotikonnuilla reilun kahden viikon kuluttua. Siellä haluan olla jo ajokunnossa ja sen jälkeen muuntelen hermotusta taas triathlonin suuntaan. Paperilla kaikki menee nätisti, käytäntö voi olla vähän toinen. :)

Huominen kauden alku Rajamäellä on minulla iso juttu myös uuden seuran näkökulmasta. Minut on otettu Tawast Cycling Clubiin aivan älyttömän hienosti vastaan ja puen suurella kunnialla uuden seurani värit päälle huomiseen kisaan. Lähtökohdin edustan TCC:tä triathlon-kisoissa, kuntoajoissa ja tietenkin fillaripuolen SM-kisoissa. Maastopyöräilyn cup-kisoissa saatan vielä vetää jonkin puolittaisen yllärikortin, jos ja kun mtb-tiimikuviot asettuvat ihan uomiinsa.

Aurinkoista kevättä ja ajointoa itse kullekin säädylle!

500 000 lukijaa täynnä - juhlakisa tulossa

Naps! Blogissa napsahti eilen illalla 500 000 katselukertaa täyteen. Kiitos kuuluu teille lukijoille! On pienen juhlakisan paikka. Tästä tiedotan myöhemmin. Kisassa mahtava tuotepalkintosetti Gutzyn tarjoamana!

Tässä odotellessa nostan esiin pienen otoksen suosikkitekstejä tästä blogista. Tekstit haarukoitu hyvin rankalla kädellä-

Maastopyöräilyn aloittaminen: http://ollimiettinen.blogspot.com/2012/07/pyorailyn-tai-maastopyorailyn.html

Olmin vinkit kuntoajon loppuajan parantamiselle: http://ollimiettinen.blogspot.fi/2012/03/tahkoennatykset-uusiksi-ollin-vinkit.html

Kilpakuntoilu, kiire ja kisailu - nousukuntoilun perusteet: http://ollimiettinen.blogspot.fi/2014_12_01_archive.html

Suomen mestaruus cyclocrossissa 2015: http://ollimiettinen.blogspot.fi/2014/10/cyclocross-sm-2015-tampere-mestarin.html

XCE SM-kulta kausi 2013 - Hyvinkää: http://ollimiettinen.blogspot.fi/2013/07/xce-finnish-championships-2013-voitto.html

Syksyn kuulumiset - monipuolista syystreeniä

Syyskuu menossa jo! Huh, vauhti on vain kiihtynyt työelämään siirtymisen jälkeen. Vapaa-aika vuorokausittain on laskettavissa minuuteissa ja monet rutiineiden päälle tulevat extra-puuhat on pitänyt järjestää yöunien kustannuksella. Orastavaa väsyä on jo nyt havaittavissa.

Luonterin jälkeen on tapahtunut paljon, joskin kisarintamalta ei ole paljon kerrottavaa. Vajaa viikko sitten oli Ahvenistolla kauden päättävä KOHINOOR-kilpailu, josta sain puristettua kauden toisen voiton. Ajokunto tuossa kisassa oli totaalinen mysteeri, koska pyöräilytreenit olivat sadekauden johdosta vähissä ja olen samalla aloittanut treenaamaan uintia. Käyn nykyään kolmesti viikossa ennen työpäivää uimahallissa ja nyt on kaikkiaan kuusi vapaaehtoista uintitreeniä takana. Myös uinnit ovat olleet pois yöunista, koska hallille olen pyrkinyt heti aamukuuden jälkeen, jotta ehdin töihin ennen puolta kahdeksaa.

Ensin kuitenkin muutama sana tuosta KOHINOOR-kisasta. Panosta oli mukavasti, kun minulla oli mahdollisuudet kokonaiskisan voittoon triplan edestä, eli kolmas vuosi peräkkäin. Siukolan Lauri oli ennen viimeistä kisaa pisteissä vain 10 pisteen päässä, joten Laurin mahdollisesti voittaessa oli minun päästävä vähintään neljän joukossa maaliin. Vauhtia oli taattu, kun kisassa oli mukana myös TWL:n kova U23-ikäinen maantie suomenmestari Oskari Vainionpää. Itse olin kisassa mukana oikeastaan täysin uintitreenien varassa. Yllätyin kovasti, kun keuhkollisesti meno oli helpompaa kuin kauden missään muussa kisassa. Näemmä uimahallissa tehdyt hengityksenpidätykset olivat saaneet jotain muutosta keuhkoissa aikaiseksi.

Irtiotto syntynyt. Kuva: Jari Viitanen

Kisa ratkesi lopulta aika varhain, kun Oskari kiristi vauhtia jo toisen kierroksen lopussa. Säntäsin perään ja muut tippuivat kyydistä. Teimme hyvällä vuorovedolla töitä koko kisan ajan ja lopulta voitto ratkesi loppukirissä maalimäkeen. Loppukiristä on hyvä video, sen pääset katsomaan tästä:



Tuloksena siis tuli kisan voitto ja lopulta myös kolmas perättäinen KOHINOOR-cupin voitto. En ollut tänä kesänä radalla oikein kertaakaan terävimmilläni, mutta onneksi rutiinillakin saa tulosta aikaan. Maastopyöräilijälle moottoriradan profiili sopii myös mainiosti.

Sitten muutama sananen syyskuun suunnitelmista. Uintitreenit jatkuvat ja metsästän itselleni kohtuullista uintivauhtia triathloneja ajatellen. Ihmeisiin en varmasti tule pystymään, mutta kehittymisen nälkä on melkoinen. Jokaisella kuudella nyt tehdyillä uintikerroilla minulla on ollut kello mukana ja vaadin, että vauhti on kiihtynyt edellisestä treenikerrasta. Tällä hetkellä uintivauhti tuntuu olevan noin 3:30/200m ja tuota vauhtia pystyn ylläpitämään "joitain" satoja metrejä. Volttikäännökset olen laittanut hallissa karanteeniin, koska niitä ei myöskään avovedessä tulla koskaan tekemään. Uintitreenit eivät ole minulle ainoastaan urheilullinen tavoite, vaan olen perustellut itselleni hyvän uintitaidon tärkeyttä myös laajemmalla perspektiivillä. Pienten lasten isänä olisi kyllä harvinaisen järkyttävää, jos vesillä tiukan paikan tullen jollekin rakkaalle tapahtuisi todella ikävästi, kun minun oma uintitaitoni ei olisi ajantasalla. Koen, että minun vastuulla on, että pystyn veden varaan joutuessani pelastamaan itseni, mutta myös mahdollisesti hädässä olevia toisia ihmisiä. 

Triathlonin näkökulmasta lopulta homma on karkasi niin isosti käsistä, että menin jo ostamaan itselleni märkäpuvun. Puku saapui tämän viikon tiistaina ja tänään torstaina ehdin ensimmäistä kertaa järveen sen kanssa. Olipa ihan mukavaa ja veikkaan, että tässä syksyn aikana löydän itseni järvestä vielä monta kertaa.

Triathlonkärpäsen puraistua menin ilmoittautumaan Finntriathlonin ensimmäiseen osakisaan tuohon naapuriin. Kisa on Vanajanlinnan triathlon ja se kisataan 14.6.2015. Siellä on tarkoitus pistellä menemään se, mitä talven treeneiltä saan kapasiteettia rakennettua.

Mutta kyllä minä tulen tänä syksynä ajamaan kilpaa myös pyörällä! Itse asiassa seuraava koitos on jo hyvin lähellä, kun palaan Tähtisadeajojen kilpailijaksi vuosien tauon jälkeen. Olen osallistunut kisaan kertaalleen vuonna 2009 ja silloin kisasta napsahti voitto. Nyt reitti on kokenut jonkin verran muutoksia ja cyclocrossarin sijaan starttaan maasturilla. Mäkiä 60km reitille on kerätty huimasti, noin 1500m edestä! Yritän saada nousukunnon rakennettua neljällä kohdistetulla treenillä, joista kolme on nyt ajettu. Vielä yksi pitkähkö treeni olisi edessä ja sen aika on huomenna perjantaina. Sunnuntaina toivon, että nautin superkompensaatiosta ja jalka on pirteä aina maaliin saakka.

Tähtisadeajojen jälkeen suunnitelmissa on vielä XCM SM-kisa Rajamäellä 20.9.2014. Palataan näihin kisakuulumisiin, kun skapat ovat takana!

Hyvää syksyä ja nautinnollisia ulkoilukelejä kaikille!

Tulossa Luonteri-Pyöräily 2014 - Mikkelin Anttolassa

Tulevana lauantaina teen paluun synnyinseudulleni Mikkeliin ja sieltä tuttujen kalavesien lähistölle Anttolaan ja Luonterille. Tällä kertaa virvelit jäävät kotiin, mutta armoton kelaaminen pidetään edelleen ohjelmassa. Edessä on nimittäin Luonteri-Pyöräily! Tarjolla cyclocrossarille 92km mäkisiä hiekkateitä ja hienoja maisemia.

Vuosi sitten kyseisen tapahtuman vei nimiinsä Kimmo Kananen ja kakkoseksi polki Jarmo Rissanen. Ei siis mitään turhia kuskeja tässä maassa. Huhujen mukaan herra Kananen on myös tällä kertaa mukana ja treenejä on kertynyt ukon jalkoihin Stravan mukaan todella paljon. Minulle matka tulee olemaan vähän ylipitkä ja tällä kaudella maantie- ja hiekkatieajot ovat olleet minulle myrkkyä. Poluilla on tuntunut kotoisalta, mutta pelkkiä "helppoja" watteja vastaan ajaminen ei meinaa luonnistua. Lähtökohdat eivät siis mairittele minun menestymistoiveitani.

1300 nousumetrin lisäksi tällä reitillä on muutamia mielenkiintoisia juttuja. Ensinnäkin mieleen juolahtaa ajettavien hiekkateiden kunto. Lähes 1,5kk kuiva kausi Suomen suosituimpiin kuuluvalla kesämökkialueella on varmasti ollut armoton tieosuuksille. Parhaimmillaan tai paremminkin pahimmillaan nimismiehen kiharaa on kymmeniä kilometrejä! Tärisen jo valmiiksi! Toinen kiintoisa seikka on 70km kohdalla oleva lossi. Lossilla ylitetään 200m leveä vesistö. Se kuinka lossi tulee vaikuttamaan kilpailuun, on minulle vielä melko suuri mysteeri. Eiköhän se lauantaina kisan tuoksinnan aikana selviä.

Odotukset oman ajon suhteen ovat maltilliset, mutta toiveikkaat. Toivon, että jaksaisin ajaa maaliin saakka ja voimia riittäisi vielä viimeisiin mäkiinkin. Kenraalitreenit ovat olleet katastrofaalisen vaikeita, joten lauantaina lienee huippukulku! Vuoden 2014 toiseksi pisin lenkki siis edessä. Nähdään lauantaina Anttolassa!

Lajilaajenus päähänpistona - triathlon (jokamiestriathlon Hauholla)

Viime perjantaina päässäni napsahti. Ilmoittauduin illalla klo 20 aikaan elämäni ensimmäiseen triathloniin. Kyseessä on huomenna keskiviikkona kilpailtava jokamiestriathlon Hauholla. Matkoina inhimilliset 200m uinti, 10km pyöräily ja 3km juoksu. Varmistuksen osallistumisesta sain perjantaina klo 21 ja ensimmäinen uintitreeni oli käynnissä klo 21:15 Aulankojärvellä. Triathlon-stressi oli iskenyt.

Lähtökohdat: En ole koskaan uinut 200m matkaa putkeen ilman maakosketuksia. Noin pitkä uintimatka suoritettu edellisen kerran vuonna 2002, eli 12 vuotta sitten ja sekin hallissa. Edellisestä 3km pituisesta hölkästä oli aikaa yli 2,5 vuotta. Nyt näiden lajien treeniin oli aikaa 5 päivää.

Tavoitteet huomiselle ovat tässä: 1.) Selvitä uinnista läpi ja hengissä - tuurilla 6 minuuttia 2.) Ajaa pyörällä oma hyvä suoritus noin 40km/h keskarilla - eli joku 15 min veto 3.) Juoksussa pyrin pääsemään matkan läpi juoksemalla ja toivon, että polvet pysyvät ehjinä - kova aikatavoite 13min.

Nyt päivää ennen H-hetkeä uintitreeniä on kertynyt yhteensä 20 minuuttia. Pääsen irtaantumaan iltaisin uimaan vasta klo 21 jälkeen, joten olen yrittänyt antaa uintiin lähinnä hermotustreeniä ja toivonut, että yön aikana oppi tarttuisi käytännöksi ja seuraavana päivänä hyödynnettäväksi. Uintireenejä on nyt takan 5 kpl ja niiden kestot ovat olleet 1,5-6 minuuttia. Hengitys vaparissa tuottaa edelleen ongelmia ja olen hyvin skeptinen, että pääsisin koko 200m ilman rintauintitaukoja. Hengitys on tärkeää, koska jo 6 minuutin hengittämättömyys sekoittaa pyöräilyvauhdin ja pahasti. Pyöräily on kuitenkin laji, jossa on tehtävä kunnon tulos. Juoksun kanssa olen sitten taas ongelmissa. En oikein tykkäisi juosta 3km matkaa yli 12 minuutin, mutta nyt siihen on varmaan pakko tyytyä. En ehtinyt käydä juoksemassa kuin kerran ja jalkojen lihakset tuntuvat repeilevän jo hölkässä. Pitää tässä miettiä, kuinka paljon kehtaa jalkoja huomenna repiä kisassa. Aikanaan Joensuussa juoksu kehittyi syksyisin nopeasti ja pystyin 3 viikon treenillä juoksemaan 1,8km matkan maastossa 6 minuutin pintaan. Nyt taso on hyvin kaukana tuosta.

Huomenna nähdään Hauholla! Nyt illalla edessä vielä klo 21 jälkeen vähän fillarointia ja viimeinen 6 minuutin uinti.

XCE SM-kisat pe 18.7.2014 Rovaniemellä

Huomenna mennään ja kovaa klo 16 Rovaniemen Santasportin hiihtomaassa! XCE, eli maastopyöräsprintin SM-kisat pärähtävät kärkikuskien osalta käyntiin tuolloin ja finaalit tykitetään klo 17:30 alkaen.

Kävin tänään tsekkaamassa radan ja vauhtia piisaa. Radan pituus on 900 m ja näyttää siltä, että maksimillakin ajaessa kello tikittää yli kahden minuutin. Happoa kertyy reiteen ja paljon! Kuka vie ja ketkä vikisevät - se selviää huomenna!

Oma XCE-pyöräni on kuin tehty Roviksen XCE-radalle. Alkukiihdytys pitää iskeä kovaa, jotta ensimmäiseen nousuun pääsee hyville paikoille. Tämä pyörä lähtee, kun tarvis on.

Ohituspaikkoja radalla periaatteessa on, mutta kuinka usein niitä pääsee yrittämään, nähdään vasta huomenna. Pirteällä reidellä kaikki on mahdollista.

Ainoa XCE-radan jännä paikka on 30m pitkä kivikko-osuus, jossa mennään täysillä ajaen väkisinkin rengasrikkovaara korkealla. Ainoa varma tapa päästä turvallisesti ja renkaat ehjänä kivikon lävitse on umpikumirenkaat tai ajaa yksinkertaisesti hiljempaa. Toivotaan, että huominen kisa ei kenenkään osalta kaadu kalustorikkoihin, vaan päästään katsomaan rehellisesti, kuka oli nopein.

Saa pitää peukkuja!