sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Muutokset jatkuu

Niinpä niin. Muutokset ovat jatkuneet kuluvana viikonloppuna rutkasti. Entinen kotikaupunki on jo jätetty taakse ja uusi asuinympäristö on kuulunut ohjelmaan vajaan vuorokauden verran. Omaisuus saatiin muutettua kokonaisuudessaan eilen, mutta asunnon kanssa tekemistä vielä riittää toviksi, että tätä "laatikkomerta" kehtaa kutsua kodiksi.

Utranharjun siirtämiselle en valitettavasti keksinyt ratkaisua, joten kyseinen ulkoilumaasto jäi vielä toistaiseksi Joensuulaisten iloksi. Sääli minua ja uutta kotikaupunkiani ajatellen.

Lupaamani kuvat uudesta kaupungista eivät ole vielä kamerassa, joten en voi vielä tähän tekstiin liittää arvoitusta uudesta sijainnista. Palataan kuva-arvoitukseen pikapuoliin!

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Kohta on aika muutoksen

Vihjailin jokin teksti sitten lähitulevaisuudessa tapahtuvasta muutoksesta. Muutos alkaa nyt hiljalleen konkretisoitua. Nimittäin uuden työtehtävän johdosta on kaupungin vaihto edessä. Kuluneena viikonloppuna fillarit ja sukset jättivät jo tämän -talvisen ja komean- susirajan pääkaupungin. Vento vei mukanaan hienosti neljä kokonaista pyörää, parit sukset, ajokamoja, pari laatikkoa palkintoja ja ylimääräisiä kiekkoja sekä harjoitusvastuksen. Tälle tilaihmeelle tehtävä ei ollut edes erityisen paha:

Loput tavarat ja henkilöt liikahtavat täältä muihin maisemiin sitten viikon kuluttua. Ehkäpä tasan viikon päästä tästä hetkestä, jossain päin Suomea meikäläisen voi bongata kiertämässä paikallisia hiihtoreittejä. Hieman haikea olo tässä alkaa kuitenkin tulla.. Joensuuhun jäävät aivan loistavat fillari- ja treenikaverit kesältä, huippu työporukka töistä ja aivan mielettömän hienot maastot harrastaa kaikenlaista liikuntaa! En ole vielä edes keksinyt, kuinka saan mukaan Utranharjun tuosta vierestä, mutta koitan sen kyllä viedä mukanani uudelle asuinpaikalle. Utranharju on ehkäpä Suomen paras paikka harrastaa xc-maastopyöräilyä.

torstai 20. tammikuuta 2011

Ihan uusi laji

Aloitin tänään ihan uuden lajin. Laji on sama, mitä olen jo pitkään seurannut tv:n välityksellä, ja itse asiassa luullut harrastavani jo pitemmänkin aikaa. Nähtävästi en ollut tiennyt, että mitä luisteluhiihto nykymaailmassa on...

Edelliset vapaan monot olivat palvelleet vankasti jo toistakymmentä vuotta. Alunperin numeroa liian pienet kengät puristivat varpaita ensimmäiset viisi vuotta, mutta hiljalleen vuosien varrella varpaat pureutuivat kenkään (tai painautuivat niveliinsä) ja hiihto onnistui jo ilman pahempia kipuja viimeiset pari vuotta. Kilometrejä tälle rakkaalle monoparille on kertynyt varmaan lähemmäs 10 000. Lopulta monojen ongelmaksi alkoi muodostua sen pohjan uskomaton löysyys:

Tänään päätin sitten lähteä monokaupoille.. mutta mitäpä sitten kävikään?

Kyllähän minulla tietenkin oli vähän mielessä, että jos monokaupat onnistaa, niin voisin harkita hankkia vielä yhden suksiparin täältä susirajan läheisyydestä. Ostohetki alkoi ihan mukavasti monoja testaillen ja alussa näytti sen suhteen lupaavalta, että sopivaa suksiparia ei tänään mukaan tarttuisi. Noh..


Niinpä niin, olisihan se pitänyt arvata! Uusi setti oli pian Venton takakontissa ja ei muuta kuin äkkiä kotio. Pikaisen pohjustuksen jälkeen pinkaisin oitis myöhäisillan testilenkille. Uudet monot olivat kuin.. en edes osaa sanoin kuvata, lyhyesti sanottuna uskomattoman hyvät. No entäpä mono-suksi yhdistelmä sitten baanalla? No ainakaan siinä ei ollut mitään samaa sen lajin kanssa, mitä vielä eilen harrastin. Ja voin kertoa, että muutos ei mennyt ainakaan huonompaan suuntaan. Nyt voi taas hyvillä mielin käydä unille ja huomenna lähdetään uudella setillä taittamaan urakalla kilometrejä!

torstai 13. tammikuuta 2011

Pitkästä aikaa pyörän päällä!

Vihdoin pakkaset ovat myös täällä Joensuussa hetkeksi helpottaneet. Tämä mahdollisti sen, että nousin ensi kertaa aikoihin ulkoilemaan pyörän päälle. Menoa toisaalta hidasti lenkin aikana sataneet viitisen senttiä lunta ja muutoinkin aura-autot olivat olleet päivän sen verram kiireisiä, että melkoisessä pöpperössä piti tuota crossaria ulkoiluttaa. Niinpä tuulinen ja lumensekainen ilta teki lenkistä hetkittäin melkoista painia.

Lenkkikaverilla fillarin vaihteisto oli tukossa lumesta jo ensimmäisen ajotunnin jälkeen, ja samankaltaisia ongelmia oli minullakin lenkin loppupuolella. Eipä juuri auttanut edes vanha kikka käyttää kaikki takarattaat ketjulla lävitse aina viiden minuutin välein. Vaihteisto-ongelmien ohella mielenkiintoisia tilanteita tuli vastaan oman eturenkaan (joku Schwalben nasta) kanssa. Sen ajo-ominaisuudet lumessa ovat kyllä uskomattoman kehnot. Hiemankin syvemmässä hangessa heikon auraksen jälkeen ei välillä tiedä yhtään, että mistä itsensä löytää sekunnin päästä. Auratuilla pohjilla ja jäisillä autoteillä nastaa kyllä sitten myös lenkillä välillä kiittelee.

Olihan lenkissä paljon hyvääkin. Pitkästä aikaa pyöräily ulkona maistui mukavalta ja pitkästä tauosta huolimatta jalat pelasivat ihan kohtalaisesti. Takareidet ovat kyllä tällä hetkellä uskomattomassa jumissa. Tiistain lukkopolkimin tehdyn ajelun jälkeen reidet olivat jo eilen hieman ihmeissään. Niinpä eilisillan salilläkäynti juosten pistivät jalkojen takaosaston ihan totaalisesti jumiin. Mutta eiköhän nuo huomenissa taas pitemmällä hiihdolla aukea täyteen käyttöön viikonlopuksi.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, uudet tuulet

Jahas, se on sitten vuosi vaihtunut taas. Näin ainakin minulle kerrottiin, vaikka en ollut ihan perillä, että alkoiko nyt vuosi 2011 vai 2012. Viisaammat kertovat, että ensimmäinen vaihtoehto on se oikea. Sillä siis mennään!

Tämä vuosi on alkanut muutosten ilmapiirissä. Lähiviikkojen aikana ehkäpä tännekin selviää, mitä näillä muutoksilla tarkoitan. Tässä vaiheessa voinen sanoa jo sen verran, että juuri nyt näyttää siltä, että nykypäivän työelämässä alati tapahtuvat muutokset voivat joskus toimia hyvin myös yksittäisen virkamiehen näkökulmasta.

Onhan tämän vuoden puolelle mahtunut jo pari hyvää treenipäivääkin. Vuoden ensimmäisenä päivänä lauantaina harjoitustunteja kertyi reilut 3,5. Aamupäivällä oli ohjelmassa vaparihiihtoa pari tuntia/30km ja iltapäivällä uskallauduin juosten kaupungin kuntosalille. Kuntosalilla kävin läpi kaikkia lihasryhmiä (pl. jalat) ilman palautuksia, joka mahdollisti myös salitunnilla keskisykkeen pysymisen urheilullisissa luvuissa. Treenipäivän kruunasi tietenkin salilta juoksu kotiin. Kaiken kaikkiaan päivän saldoksi tuli siis vajaa nelisen tuntia treeniä, ja kaikki vieläpä noin 140 keskisykkeillä.

Kisa-auto VW Vento kävi tänään taas jokavuotisessa neuvolassa ja läpihän se taas hulahti. Huomauttamista oli ainoastaan rekisterikilven valossa, joka oli sammunut. Jäätävä suoritus reilut 318 tKm palvelleelta nelipyöräiseltä.

Juuri nyt näyttää siltä, että tästä vuodesta saattaa tulee ihan mukava vuosi.