Aulanko MTB 23.5.2015 – maksimiajolla voittoon

Kisapäivä tiivistetysti: 

• Kevään tärkein kisa (kauden tavoitteet: SM-kisat, TahkoMTB ja AulankoMTB)
• Valmistautuminen kohdallaan (maksimionnistuminen 8 päivän valmistautumisen kanssa)
• Latautuminen kohdallaan (Oikea tunne suorituskyvyn maksimointiin)
• Fillari kohdallaan (Rose Thrill Hill, uskomaton pyörä nousuissa ja poluilla = Suomen maastossa!)
• Päivän kunto kohdallaan (Ylivoimaisesti paras päivä koko keväänä)
• Kisarata kohdallaan (Aulangon reitti sisältää kaikki maastopyöräradan elementit)
• Kisaeväät kohdallaan (Gutzyn urheiluravinteet mahdollistavat maksimisuorituksen tekemisen)

Olipa tässä kisassa aivan erityinen lataus päällä. Aulanko MTB on minun kotikisani. Edustan TCC-seuraa ja kisan reitti kiertelee suosikkitreenipolkujani ja tämän alueen parhaat ylämäet. Aulanko MTB ajettiin ensi kertaa vuosi sitten (2014), mutta silloin minun kisa jäi kesken rengasrikkon takia. Tänä vuonna oli siis revanssin paikka ja halusin todella onnistua. Ennakko-odotukset olivat hatarat, koska huomasin viikko sitten olevani fysiikan puolesta aivan kesken tämän kisan tarpeisiin. En pystynyt ajamaan edes yhtä 27km lenkkiä tarvittavaa kisavauhtia. Laadin riskillä monipuolisen ja kunto kohottovan valmistavan treeniviikon ja kaikki taisi osua kohdalleen. Pystyin pitämään kisassa yli 2,5 tunnin ajan kovempaa vauhtia kuin viikko sitten tunnin! Huikea petraus.

Ennen kisapäivää olin ollut jo parin päivän ajan täpinöissäni. Tiesin, että starttiin saapuu kovia kuskeja. Fysiikan epävarmuun johti väistämättä ajatukseen, että kisassa pitäisi onnistua täydellisesti, että voisi taistella voitosta. Sippaamiseen ei Aulangolla ole varaa, jos haluaa menestyä. Kun tällä reitillä alkaa jalka painamaan liikaa, niin vauhti hidastuu radikaalisti. Poikkeuksellinen kisaa edeltävä latautuminen muistutti minulle tuttua Tahkoa edeltävää jännitystä. Juuri sitä, jolla kehoni valmistautuu tärkeään suoritukseen. Tiedän, että tuon fiiliksen jälkeen parhaimmillaan keho toimii reilusti paremmin kuin treenien perusteella uskallan toivoakaan. Tämä luo oikeanlaista tervettä itseluottamusta, kun startin hetki koittaa.
 

Kisapyörä iskussa, pullo täynnä Gutzya ja ukko valmis lähtöön!

Kuva: Juha Reinikainen

Kisanumeroa hakiessani en olisi millään malttanut odottaa vielä puolta tuntia starttiin. Kisanumeroni oli muuten 234. Aivan kuin loppuaikaa olisi jollain tapaa ennakoitu (maalissa aika 2:34:27). Kroppa halusi jo startata ja kilpailijanluonteeni kaipasi kisavauhdin ja kisatiimellyksen tuomaa vapautta siitä, että mikään muu ei ole juuri silloin tärkeää. Oleellista on vain kisahetki ja keskittyminen on 110% suorituksessa. Kisan lähtöviivalla oli kovia nimiä vastassa: Holmberg, Schumann, Saarela, Sairanen, Mäkelän veljekset, uusi kova nimi Pessi yms. yms.!

 

Startti hetken kuluttua. Allekirjoittanut oikeassa reunassa keskittyneenä.

Kuva: Juha Reinikainen

Kisakeskuksena toimi Aulangon kylpylä. Reitti poikkesi hieman vuoden takaisesta. Alkuun kierrettiin kylpylä kertaalleen ja sitten suunnattiin puistometsän tutuille maasto-osuuksille. Kisa lähti verrattain räväkästi liikkeelle. Kylpylän kierroksen seurasin Saarelaa, mutta otin kärkipaikan haltuun heti ekaan oikeaan nousuun. Ensimmäisen pienen mäen päällä Joutsenlammella oli jäljellä vain viiden ukon jono. Olihan tehoja käytetty, nyt todella iskettiin W/painokiloa peliin. Seuraavaksi edessä oli lasku ennen näkötornille nousua. Näkötornin nousun päällä oli enää vain kolme miestä: minä, Jerkku ja Pessi. Pessiä en ollut ennen nähnytkään. Uusi tuttavuus ajoi hienosti ja piti käydä ihan Stravasta tutkimassa miehen treenejä. Tammikuusta lähtien liki 5000 fillarikilometriä ovat toimineet kaverilla mainiosti. Minulla vastaava kilsalukema on hieman yli 2000km. ”Harjoitus tekee mestarin, erityisesti maastopyöräilyssä” - taitaa pitää paikkaansa.

Mutta sitten takaisin kisaan.. Näkötornin jälkeen pudotetaan vanhan puikkarinteen alamäki vapaalla alas. Sen jälkeen mennään rennon kovaa Kilometrimäki ylös. Kolmikkomme erosi muista, eikä muita enää loppukisan aikana näkynyt. Olin tutulla radalla alamäissä nopea. Pääsin aina parikymmentä metriä karkuun ja sain sopivasti löysäysvaraa varaa esimerkiksi Kilometrimäkeen. 

 Alamäissä karkasin, perässä Jerkku ja Pessi. Kuva: Tiia Niemi

Polkuosuuksille halusin pääosin keulassa, että sain ajaa hyviä ajolinjoja ja näin reitin ongelmitta edessäni. Näin saatiin myös koko kolmikkoa vietyä optimaalista vauhtia eteenpäin. Kisakello nakutti olettamaani vauhtia melkein sekuntiaikataululla. Minulla oli kaksi henkilökohtaista huoltoa. Isäni oli huoltamassa 25km kohdalla ja vaimo 40km kohdilla. Molemmille pystyin kertomaan huoltoajan ennakkoon viiden minuutin tarkkuudella. Huoltovälit olivat täydellisiä ja aina, kun juomapullo alkoi tuntua kädessä kevyemmältä, tuli uusi täysi pullo käteen.

Polkuosuuksille ja nousuihin ajamani kärkipaikka johti siihen, että ajoin keulassa kisamatkasta varmaan 90%. Tykkitien tieosuudella sain vähän vetoapua Jerkusta. Lopussa myös Pessi teki toisella kiekalla vähän töitä, mutta joutuikin sitten antamaan periksi vain 10 min ennen maalia Heikkilän lomakylän kohdilla. Koko kisa ei ollut minulle helppoa. Ensimmäinen kierros meni vielä aika hyvällä jalalla, mutta toisen kierroksen alun nousut saivat jalkoihin orastavia kramppituntemuksia aikaan. Selvisin vielä Kilometrimäen päälle ongelmitta, mutta Aulangon Torpalta polkuosuudelle lähdettäessä toinen takareisi ja toisen jalan lähentäjä iskivät kramppiin. Olin onneksi keulassa ja kertonut pojille jalkojen tuntemuksista. En voi kuitenkaan sanoa, ettenkö olisi ollut huolissani maaliin pääsystä kunnialla. Olen viimeiset kaksi vuotta oppinut ajamaan krampit pyörällä auki ja annoin vain mennä kivuista huolimatta. Polkupätkällä sain rytmitettyä ajoani sen verran, että veri alkoi taas kiertää paremmin. Gutzyn kofeiinigeelit toimivat myös täydellisesti. Otin niitä viimeisen kierroksen aikana 4 kappaletta ja sain jokaisesta lisävoimia eteenpäin. Krampit pysyivät perusvauhdilla pois, mutta tehojen terävät lisäykset toivat haasteita. Onneksi myös kisakaverit olivat voimien kanssa samassa jamassa ja sain kontrolloida vauhtia lihasongelmista huolimatta.

Poluilla tuttu järjestys. Olmi vetää, Jerkku ja Pessi seuraavat..

Kuva: Juha Reinikainen

Niin kuin kirjoitin aikaisemmin, joutui Pessi päästämään minut ja Jerkun karkuun vain 10 min ennen maalia Heikkilälle saavuttaessa. Oltiin jotain 15 sekuntia karussa Jerkun kanssa ja saatiin vuorovedolla pidettyä riittävää vauhtia yllä. Viimeinen polkupätkä ennen Aulangon majaa meni minulta vanhasta muistista rennosti ja Jerkku seurasi perässä. Tuolla pätkällä Pessi jäi ehkä 10 sekuntia vielä lisää. Oli enää loiva nousu ja sen jälkeen kisakeskuksella kylpylän kierto. Vastatuuli toi pienen lisämakunsa hommaan ja vetovuoron vaihdoista oli suurta hyötyä.

Maaliin oli vain 600m ja oltiin vielä Jerkun kanssa kimpassa. Käännyttiin Vanajaveden rantaan peräkkäin ja lähdettiin kiertämään viimeistä kertaa kylpylää. Maaliin oli vain kolme lyhyttä suoraa ja kolme mutkaa. Ennen maalia oli jyrkkä mutka vasemmalle, johon pitäisi päästä ensimmäisenä, jos halusi voittaa. Vedettiin Jerkun kanssa lyhyitä vetovuoroja annoin viimeiselle suoralle ennen viimeistä mutkaa Jerkulle vetovuoron. Jerkku veti 50m matkan, löysäsi vähän painetta polkimilta ja sitten oli paikka iskeä! Kaikki peliin krampeista välittämättä ja täysillä maaliin. Jerkku ei vastannut kiriini ja pääsin kuittaamaan viimeiseen mutkaan rauhassa ja ajoin pienellä määrällä toimivia jalkalihaksia maaliviivalle voittajana. Mahtava kisa!

 Ero viimeisessä mutkassa 30m ennen maalia.
Kuva: Jouni Uotinen

Maalissa helpottunut tuuletus - nappisuoritus!
Kuva: Juha Reinikainen

Tähtäin Aulangolla - 10 päivän valmistava treeniohjelma MTB-kisaan

From zero to hero? Olen ollut nyt kahdeksan päivän ajan maastopyöräilijä. Katse ja keskittyminen on ollut vahvasti ylihuomisessa Aulanko MTB-kilpailussa - kotikisassani. Talven ja kevään ajan olen treenannut sekalaisesti triathlonin eri lajeja ja kunto oli sen mukainen. Kaikki lajit luonnistuivat jotenkin, mutta mikään ei kunnolla. Reilu viikko sitten tein päätöksen keskittyä vähäksi aikaa pyöräilyyn. Se oli henkisesti hyvä päätös. Tämä kulunut kahdeksan päivän jakso on sisältänyt kehitysodotuksia monella rintamalla, jotka käyn nyt lyhyesti läpi treeni kerrallaan.

Tehdyt treenit:

To 14.5. Treeni MTB 54,1km - 2h 45min. Aulanko MTB:n sateisella radalla 1,5 kierrosta (noin 1h
45min) rennon kovaa, mutta treeni jäi kesken sippaamisen takia. Rasvat eivät toimineet energiana ja talvella väliin jätetyt pk-lenkit kostautuivat. Oli lähdettävä treenaamaan kisakunnon ohelle peruskuntoharjoitteita ja keskityttävä erityisesti hiilarimiehen adaptoitumiseen hiilari-rasvamieheksi.

Pe 15.5. Cyclocrossari-lenkki pintakaasulla (rehti PK) 53km - 1h 53 min, keskisyke 119. Kaikki spurtit kiellossa. Jos reidessä tuntui tarve käyttää voimaa, lyötiin kevyempää vaihdetta silmään. Hiilarit loppuivat 1h 25min kohdalla. Hiilaria himoitseva vatsani raapi tyhjää muutaman kerran ja noin 5 min kuluttua rasvat alkoivat lähteä energiatalkoisiin mukaan. Hyvä merkki - oli sauma palata vielä kestävyysurheilijaksi, vaikka pieni kuoppa matkassa olikin!

La 16.5. MTB-lenkki 63km - 2h 56min (rehti PK), keskisyke 121.  Kaikki spurtit edelleen käyttökiellossa ja pääpaino yhä vaan käynnistää rasvoja energiahommiin. Hiilarit loppuivat 1h 40 min kohdalla ja rasvat käynnistyivät noin 4min tyhjäpotkun jälkeen. Enää viikko kisoihin ja minä täällä treenaan PK-kauden keskeisimpiä juttuja paniikissa!

Su 17.5. ap MTB-VK-treeni Aulangon kisareitillä. 35km - 1h 45min, josta 1h 10min rennon kovaa maastossa. Torstain aika kierrokselta parani liki 8 minuuttia, toki ratakin oli vähän kuivempi. Näyttää kuitenkin paremmalta, koska lepopäivää ei pidetty.

ip Uintireeni 45min käsipainotteisesti. Kaikki keskittyminen maastopyöräilyn kehittämiseen - triathlonin tavoitteet ovat tauolla vielä viikon. Uintimatka n. 1,5km.

Ma 18.5. Lepo

Ti 19.5. Maantiepyöräilyä 60km - 2h. KOH-I-NOOR-kisa Ahvenistolla. Maantiekilpailu, johon starttasin crossarilla, jotta maantiepyörän soikeat rattaat ja lyhyemmät kammet eivät sekoita hermotusta maastopyöräilyn tarpeisiin. Huipputreeni! 1h 4min kovaa tykitystä ja jalat soivat. Terävin Olli kateissa, eikä loppuun riittänyt voimaa iskeä maalimäkeen voitosta. Sijoitus 8, 22 sekuntia kärjen takana. Jaloissa useampia treenejä ja kovat vedot puuttuivat lähes tyystin maantieltä. En ollut erityisen huolissani tuloksesta. Kisan nopeusdata kuvassa.

Ke 20.5. Maantielenkki crossarilla 23km - 41min. Pääosin rentoa pyöritystä pl. yksi 5,5km pätkä kovempaa 40km/h keskarilla. Tämän jälkeen uimaan 45min pullarilla jalkoja säästellen. Uintimatka n. 1,4km.

To 21.5. MTB-pk-treeni  61km - 2h 15min. Kisaan valmistava viimeinen voitelu. Tarkoitus pistää rasvat taas energiatalkoisiin ja spurtit olivat pääosin kiellossa. Olihan viikkoon tehotreenejä ja vetoja jo lähes 3,5 tuntia. Ilokseni ei mainittavaa energiavajetta, enkä tuntenut hiilareiden loppumista koko lenkin aikana. Näin ei ollut käynyt sitten viime syksyn.

Lopputulema: Nyt tarvittavat ja mahdolliset treenit on tehty. Huominen ja ylihuominen mukaan laskettuna 10 päivään on isketty kaikki, mitä työssä käyvään kroppaan uskalsin ärsykkeitä antaa. Huomenna perjantaina pidän levon ja tankkailen. Ehkä vähän valmistavaa lihashuoltoa myös ohjelmassa. Lauantaina olen valmis - niin valmis, kuin 10 päivän täydellä valmistelulla voin olla.  Aulangolla nähdään!

Maantiekausi käyntiin crossarilla

Viikkokisat Ahvenistolla takana. Ajajia melkein 40 ja useammista tiimeistä kaksi tai enemmän kuskeja. Hyvää treeniä lähdettiin hakemaan ja se tuli. Alla oli crossari maantiekiekoilla, jotta kampien pituus täsmää lauantain Aulangon kisan kaluston kanssa.

Fillari oli nopea ja alamäissä tunnuin olevan porukan nopeimmalla pyörällä liikkeellä. Kisassa kiskottiin tuttuun tapaan 15 kierrosta. Niistä 13 meni ihan hyvin, mutta käytännössä tuo tarkoittaa, ettei voitosta tarvitse sitten taistella. Jalkojen pitää olla pirteät nimenomaan loppukierroksilla. Kärkisijat menivät Suomen tämän hetken kärkipään ajajille (Roope Nurmi ja Sasu Halme), joilla kisoja alla jo 5-8 kpl.

Omalla kohdallani tärkeät treenit on tehty ja mieli suunnataan entistä vahvemmin Aulanko MTB-kisaan. Takana on hyvät viisi treeniä ja nyt odottelen yllättävää superkompensaatiota lauantaiksi. Vastassa kovia nimiä myös Aulangolla, kuten S. Visuri ja J. Holmberg!

Kisakausi avattu

Kisakausi avattu. Rajamäellä kisattiin lopulta kolme 16km kierrosta edellisvuosista poiketen. Oma ajo oli sekoitus ylä- ja alamäkiä. Kierroksien luonteet: 1 kierros selkäsauna (olin siis ottavana osapuolena), 2 kierros välikuolema (hirmuinen keräily ja tuulettuminen ylikovasta alusta johtuen) ja 3 kierros paluu pyöräilijäksi (loppua kohden oma kisavauhti löytyi). Maalissa sijoitus oli neljäs. Edellä Ojala, Sohkanen ja Visuri. Eka kierros meni tosiaan kärkiporukassa ylikovaa. Sitten katkeaminen ja voimien keräily yksin ja vikalla kierroksella normaalia olmimaista omaa ajoa. Tästä jatketaan keuhkot puoli litraa isompina seuraaviin koitoksiin ja erityisesti Aulangolle!

Kisakauden avaus Rajamäellä - hyvillä mielin!

 Kisakauden kynnyksellä hymyilyttää. Uusi seura, uusi kisapyörä, uusi lajivalikoima odottavat!

Huomenna taas mennään ja hyvillä mielin mennäänkin. Kisakausi 2015 alkaa - huh huh, että voisi jopa vähän jännittää! Minä suuntaan tuohon viereen Rajamäelle ja lähden totuttelemaan kroppaa maastopyöräkisojen vaatimuksiin. Viimeistelyjakso on ollut haastava kahden flunssan ja pienten selkäongelmien vuoksi. En ole saanut tuttua ja turvallista vähintään neljän päivän treeniputkea tällä kertaa toteutettua, ja kroppa ei ole saanut selkeää vinkkiä tulevasta. Rikon siis tärkeintä kisaan valmistavaa periaatettani, joka kisa-aamuna on: "Olen antanut kropalle selkeät askelmerkit siitä, että mitä tänään on edessä ja mitä siltä tänään odotan". Kolmen viikon sairastelu-/työ-/ palauttelujakso ja kisaa edeltävän päivän rauhallinen 30km pyörittely eivät tätä ajatusmallia tue ja kropan pitäisi olla kisan suhteen aivan hakoteillä. Osaltaan maastopyöräilytekemistä on ollut sekoittamassa myös triathlon-lajien treenailut, joka on tietenkin ollut oma inspiroiva valintani. Siellä on tapahtunut paljon positiivista pöhinää, mutta jätän niiden kertomisen seuraaviin blogiteksteihin.

Optimaalinen näkymä kisakavereiden näkökulmasta? Miettisen selkä painuu vastustamattomasti horisonttiin.. :)

En kuitenkaan huolehdi huomisen kisan osalta tuon enempää. Huominen on tavallaan juhlapäivä. Kyllähän sitä kilpailijan luonteinen kaveri syttyy kisaan aina, olivat lähtökohdat sitten ihan mitä tahansa. Minulle huominen on tärkeä askel kevään treeneissä, josta lähden astelemaan rappusia aina sinne lokakuun cyclocross SM-kisaan saakka. Huominen on testi ja kesän aloitus, joka on vaan puskettava lävitse. Parhaimmillaan puhutaan positiivisesta kärsimyksestä koko kisan ajan. Ennen kaikkea huominen on tärkeä etappi kohti seuraavaa tärkeää kisaa Aulanko MTB:tä, joka ajetaan tässä kotikonnuilla reilun kahden viikon kuluttua. Siellä haluan olla jo ajokunnossa ja sen jälkeen muuntelen hermotusta taas triathlonin suuntaan. Paperilla kaikki menee nätisti, käytäntö voi olla vähän toinen. :)

Huominen kauden alku Rajamäellä on minulla iso juttu myös uuden seuran näkökulmasta. Minut on otettu Tawast Cycling Clubiin aivan älyttömän hienosti vastaan ja puen suurella kunnialla uuden seurani värit päälle huomiseen kisaan. Lähtökohdin edustan TCC:tä triathlon-kisoissa, kuntoajoissa ja tietenkin fillaripuolen SM-kisoissa. Maastopyöräilyn cup-kisoissa saatan vielä vetää jonkin puolittaisen yllärikortin, jos ja kun mtb-tiimikuviot asettuvat ihan uomiinsa.

Aurinkoista kevättä ja ajointoa itse kullekin säädylle!

Polkujuoksuilta Aulangolla - video