Pyöräilyn tai maastopyöräilyn aloittaminen - Ollin vinkkilista

Jos todella olet pyöräilyä aloittamassa, niin ihan ensimmäisenä täytyy sanoa, että olet tekemässä todella viisasta päätöstä. Tervetuloa mukaan! Pyöräily on erinomainen laji fyysisen kunnon ylläpitoon, samalla saat raitista ilmaa ja maisemat vaihtuvat nopeasti ilman luonnon kuormittamista. Maastopyöräily on mielestäni maailman paras urheilulaji. Tutut perusteet löytyvät täältä.

Vinkkivideo aloittavalle pyöräilijälle (ajotekniikkaosuus tulossa myöhemmin)


Maastopyöräilyn ajotekniikka

Pyörän valinta

Pyörässä tärkeintä on se, että se kestää harrastuksen aloittamisen ja jatkamisen varmuudella. Ratkaisevaa on lähinnä voimansiirron (kammet, rattaat, ketju ja takapakka) tasokkuus, sekä vanteiden laadukkuus. Halvimmissa osissa voimansiirto menee nopeasti huonoon kuntoon tai vanteet eivät kestä suorina edes kanttikivien ylityksiä. Heikot osat saattavat mennä huonoksi jo yhden kesän aikana, kun laadukkaat osat kestävät vuosi toisensa jälkeen ja tuhansia ajokilometrejä. Harrastukseen pääsee hyvin kiinni sijoittamalla pyörään noin 800-1000 euroa. Tuolloin esim. maastopyörässä pitäisi osasarjan olla SLX, LX tai XT tasoa, joka on varmuudella jo kestävä kokonaisuus.

Pyörän hankinnan jälkeen pyörästä kannattaa pitää hyvää huolta. Ei sitä joka päivä tarvitse pestä ja vahata, mutta varsinkin voimansiirron, jarrujen ja vaihteiston toimintaa kannattaa pitää yllä. Renkaissakin on hyvä pitää sopivasti ilmaa, ettei lenkillä tai työmatkalla joudu yllättäen talutushommiin löysän renkaan kolahtaessa johonkin terävään korokkeeseen. Voimansiirron puhtaana pito viikoittain ei vie kuin pari minuuttia. Voitelu tässä tekstissä olevassa videossa!

Varusteet

Jo ensimmäisellä lenkeillä kypärä on syytä laittaa päähän. Vaikka itse selviäisikin liikenteessä ilman ongelmia, voi joskus tapahtua jotain odottamatonta, joka ei johdu itsestä. Kypärän säädöt kannattaa tehdä huolella. Kypärän on syytä pysyä päässä kumarrettaessa eteenpäin, vaikka hihnat olisivatkin vielä auki. Tämän jälkeen hihnat säädetään sopivalle kireydelle, jolloin yksi sormi mahtuu hyvin hihnan alle leuan alapuolelta.

Pyörät myydään yleensä ilman kunnollisia polkimia. Pyörän tärkeimpänä lisävarusteena pidän itse lukkopolkimia. Lukkopolkimilla ajo ei ole kummallisempaa kuin tavallisillakaan polkimilla, pyörällä vain pääsee paljon huimemmista paikoista kuin koskaan olisi uskonut! Ihmisellä on voimakkaita lihaksia myös jalkojen takapuolella, joiden hyödyntäminen ilman lukkopolkimia on lähes mahdotonta. Lukkopolkimet ostettaessa mukana tulevat pyöräilykenkiin kiinnitettävät klossit. Klossien avulla kenkä lukittuu ajajan halutessa polkimeen ja vapautuu kantapäätä käännettäessä ”ulospäin”. Voimankäytön lisäksi lukkopolkimien hyvä puoli on myös siinä, että niiden avulla aloittelijan jalka asettuu polkimelle oikein, eli polkimen akseli on suurin piirtein ison varpaan juuressa olevan nivelen alapuolella. Harmittavan usein ihmisten näkee pyöräilevän niin, että toinen jalka on polkimella kantapään kohdalla ja toinen jalka keskellä jalkaterää. Näin lonkka on sitten vinossa ja polkiessa kaiken lisäksi toinen polvi tai molemmat ulkonevat ajon aikana. Polvien vääntyileminen sivuille kertoo yleensä satulan liian matalasta asennosta.

 

Pyöräilyvaatteet ovat tärkeä osa miellyttävän kokemuksen syntymisessä. Hyvät ajovarusteet eivät tartu hikoillessa ihoon, taskuissa kännykkä ei pääse pomppimaan ajon aikana ja takamus kestää satulassa istumista perusvaatteisiin verrattuna huomattavasti paremmin. Pyöräilyhousujen kanssa kannattaa tarkistaa, että niissä on hyvä säämiskä helpottamaan pitkiä istumasessioita. Pyöräilypaita taas on kevyt ja taskut löytyvät selän puolelta. Kolme selkätaskua mahdollistaa kännykän, vararenkaan, työkalut ja pienen pumpun mukaanoton lenkeille. Halutessaan taskuun voi sujauttaa myös vähän varaenergiaa, jos lenkki venähtää pitkäksi. Ihonmyötäisillä ajovarusteilla ajaminen tuo myös lisää vauhtia etenkin maantiellä polkiessa. Ilmanvastus on suurin vauhtia hidastava ulkoinen tekijä tien päällä, joten sen minimoiminen pienillä ratkaisuilla voi olla kannattavaa.

Ajosasento (tanko, satula, polkeminen)

Ajoasennon nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että ihmisen pitää näyttää pyörän päällä tasapainoiselta kokonaisuudelta. Pyydä vaikka kaveria ottamaan muutama valokuva sinusta, kun ajat pyörällä. Vertaile kuvaa enemmän ajaneisiin pyöräilijöihin ja tee ratkaisuja sen jälkeen. Vaikka usein aloittelijoita kannustetaan säätämään ajoasento itselle mieluisaksi, kannattaa myös muistaa, että ihminen tottuu nopeasti uusiin juttuihin. Niinpä ajoasento kannattaa säätää suoraan oikeanlaiseksi ja totutella se pari viikkoa uuteen asentoon. Tämä palkitaan sitten myöhemmin, kun harrastus ehtii pidemmälle ja ajomäärät kasvavat. Vaikka kilpapyöräilijät näyttävät makaavansa käsiensä päällä etukenossa, ei tilanne ole niin radikaali. Pääpaino on edelleen satulassa ja kädet ovat rennosti tangon päällä. Toki ajoasento vaatii hyviä vatsa- ja selkälihaksia, mutta ajamalla ne kehittyvät nopeasti!

Satulan korkeuteen kannattaa kiinnittää myös huomiota. Sopiva satulankorkeus osuu kohdalleen, kun jalka suoristuu ihan suoraksi poljettaessa pyörää kantapäillä. Tällöin päkijällä ajaessa jalka menee sopivasti hieman koukkuun ja keho pysyy paikallaan keikkumatta.

Ajotekniikka ja sen kehittäminen

Kun fillari istuu hyvin pyöräilijän alla ja varusteet ovat kunnossa, voi pyöräilijä pohtia, kuinka hän saisi ajamisesta mahdollisimman paljon irti. Ensimmäinen seikka on polkemistekniikka ja optimaalisten vaihteiden käyttö ajamisen yhteydessä. Lukkopolkimilla ajaessa polkemistekniikan harjoittelu on huomattavasti helpompaa ja pyörälle saa annettua vauhtia myös kammen noustessa ylöspäin ala-asennosta. Aloittelijan olisi hyvä tehdä viikoittain yksi tai kaksi pyöritystekniikkaa kehittävää lenkkiä, jolloin kampikierroksia kertyy minuutissa 100-120. Ylävartalo pysyy aina lonkkaan saakka paikallaan ja vain jalat tekevät työtä. Vauhdin ei tarvitse olla kova, vaan tarkoitus on opettaa lihaksia ja hermostoa pyöräilyn tavoille. Poljettaessa polvilinja kulkee suorassa linjassa eteenpäin ja ei missään nimessä kierrä yhtään ulkokautta. Jotkut ammattilaiset polkevat jopa niin, että polvi melkein hipaisee rungon vaakaputkea jokaisella kampikierroksella.

Maastoon siirryttäessä ensimmäinen tärkeä taito on kyky avata lukkopolkimet nopeasti aina tarvittaessa. Jouheva maastossa eteneminen edellyttää polkemistekniikan lisäksi kuskilta muutamia muita pikkujuttuja.  Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että pyörä menee kaikkialle sinne, mihin on eturenkaansa saanut laitettua. Aloittelevan pyöräilijän kannattaa harjoitella vähäistä eturenkaan nostoa (minikeulimista) vähintään sen verran, että rengas nousee helposti 10-20 cm aina halutessaan. Tasapainoilua, etu- ja takarenkaan pomputuksia kannattaa harjoitella avoimella hiekkapihalla. Samalla saa tuntumaa jarruihin, pyörän käyttäytymiseen ja kehon sisäiset lihakset kehittyvät nopeasti.

KOH I NOOR 26.7.2012 - kalavelkoja maksamassa (video mukana)

Näin on viikon paras treeni saatu ajettua, kun Hämeenlinnan Tarmo järjesti heinäkuun toisen KOH I NOOR-kilpailun Ahveniston moottoriradalla. Koh i noorien tapaan kyyti oli kovaa jälleen, kun haastamaan tänään saapui XCO:n hallitseva Suomen mestari Jussi Rossi. Samalle miehelle hävisin vuosi sitten maratonin SM-kilpailuissa parilla sekunnilla taistelun mestaruudesta. Hieman oli siis jäänyt hampaankoloon..

Ajo sujui tänään aika mukavasti ja ylämäen vedin melkein joka kierroksella omaa rentoa vauhtia. Ennen kisaa pyörittelin lämmittelyksi tutut 40km Hattulan kautta ja Lehijärven kiertäen. Ennen kisaa oli hieman pehmoinen olo, mutta kovaa ajaminen maistui lopulta hyvin. Kilpailun alussa kärkeen muodostui viiden pyöräilijän joukko, johon kuuluivat Jussi, minä ja kolme Kruunukattoista kaveria (Tuomas, Kalle ja Saku). Noin viidennen kierroksen kohdilla Saku jätti homman kesken ja jatkoimme tasaisella vuorovedolla neljästään. Olisikohan sitten ollut yhdeksäs kierros, kun Jussi päänousussa kiristi vähän tahtia ja hyppäsin siihen kyytiin mukaan. Eroa taakse kertyi parikymmentä metriä, joten sitten oli aika pistää jalkaa pyörimään hetkeksi, että taistelu kärkipaikasta olisi lopulta kahden kauppaa. Vedettiin Jussin kanssa melko tasaisesti puolet ja puolet aina viimeiselle kierrokselle saakka. Väänsin 14 kierroksen loppumäen hieman napakammin ylös ja Jussi jätti kymmenisen metriä väliä. Menin vähäksi aikaa hämilleni, koska voittotaistelu piti käydä vasta viimeisellä kierroksella ja viimeisessä mäessä. Viittoilin Jussia mukaan ja löysäsin vähän alamäessä. Alamäen alla sitten yhtä-äkkiä huomasin, että Jussi painaa 70km/h mittarissa oikealta ohitse. Ehdin juuri vastaamaan ajoissa ja pääsin peesiin varikkosuoran takamutkassa. Kierroksen lopussa oli vielä vähän jännityselementtiä, kun 3-4 melko kovaa ajavaa kierroksella ohitettavaa olivat mukana loppupeleissä. Saatiinkin sitten Italian maajoukkuemieheltä hyvä lead out loppumäen kiriin ja kummankaan ei tarvinnut vetää kumpaakaan mäen alle. Päästiin siis melko tasaväkisistä lähtökohdista kiipeämään viimeistä nousua. Jussi oli edellä ja minä sinä peesissä. Maaliin oli ehkäpä 60m ja viimeinen mutka edessä, kun ajattelin koettaa ratkaista pelin. Urku auki ja jalat pyörimään! Ei mikään optimaalinen kiri ja ajo muuttui väkinäiseksi, mutta totaalihappoja ei tällä kertaa tullut. Nyt sain revanssin aikaisemmista kisoista ja pääsin kuittaamaan voiton loppukirissä sekunnin parin erolla Jussiin. Hyvä päivä kaiken kaikkiaan.

Kisavideo on katsottavissa tästä alta. Toivotaan, että kuva ei tällä kertaa ole niin leveä kuin viimeksi - no jaa, ei varmasti, sillä videon erikoisuutena saamme kaikki "nauttia" laajakuvasta pystysuorassa.. kohta tiedätte, mitä tarkoitan. Kuvaajalle annettakoon tämä anteeksi, viimeisillään kaikki ei mene niinkuin elokuvissa.

Tulevia tekstejä - vinkkejä aloittelevalle pyöräilijälle

On tässä aikojen kuluessa tullu luvattua kirjoitella useammastakin aiheesta blogitekstejä. Nyt täytyy kyllä myöntää, että osa on varmasti päässyt pahemmin unohtumaan. Kypsymässä on tästä huolimatta ainakin seuraavia aiheita:

• Pyöräilyn tai maastopyöräilyn aloittaminen - vinkkejä harrastuksen alkuvaiheessa
• Huippukunnon säilyttäminen syksyyn
• Kausi painaa - kauden toinen kuntopiikki syksyksi
• Kilpaa kaupunkien parhailla poluilla - aikamatka 90-luvulle
• Pyöräpohdinta: 29er - helppoa menoa vaikeassa maastossa?
• Pyöräpohdinta: 26-tuumainen täysjousto - lastenpyörä isojen joukossa?
• Perhe-elämän mullistukset vakavamieliseen (ei kai?) urheiluharrastukseen

Nämä tekstit ovat kypsymässä hyvää vauhtia ja ainakin aloittevalle pyöräilijälle on vinkkipakettia tulossa ihan piakkoin. Onko jotain muuta toiveita, mistä voisi tekstiä kirjoittaa?

Myyntipuolelle lisäilin pari juttua tänään. Pyöräreissuja varten on myynnissä käyttämätön Natsan kovakantinen pyöränkuljetuslaukku. Lisäksi maantielle, ja erityisesti tempoajoon soveltuvan Vista Magic -polkimet ovat sieltä bongattavissa. Puhuin joitain viikkoa Focuksen crossarin myymisestä. Pyörä on jo siirtynyt eteenpäin uuteen omistukseen, joten sitä ei enää ole tarjolla.

Tänään torstaina 26.7.2012 on vuorossa taas kilvanajoa Ahveniston moottoriradalla (KOH I NOOR-ajot). Minulla on vielä tänään kunnia ajaa Rosen XEON CRS - maantiepyörällä kilpaa, joten pitää nauttia vauhdista oikein urakalla. Illemmalla voi täältä käydä lukemassa, kuinka ajo maantiellä tällä kertaa sujui.

Maastopyöräilyn XCO SM-kilpailut 2012, Kouvola – Kisaraportti neljännestä sijasta

Kisa siis takana ja tässä vähän raporttia. Lähtökodiltaan valmistautuminen ei mennyt aivan putkeen. Viikkoa aikaisemmin olin kaatunut sen verran pahasti, että koko kisoihin osallistuminen oli vaakalaudalla. Taistelu aikaa vastaan tuotti tulosta ja sain juuri ajoissa itseni maastokuntoon sunnuntaiksi Kouvolaan kisaan. Vielä kisapäivänä polvi mätäni edelleen ja tikit pysyivät huulessa. Näitä suurempi ongelma oli kuitenkin se, että lepoviikko on kaikkea muuta, mitä minä olen kisaan valmistautuessa tottunut tekemään. Kun lepään, niin keho odottaa vieläkin reilumpaa lepoa seuraavana päivänä. Kone vaipuu uneen todella nopeasti ja sen herättelyyn menee joskus päiviä, joskus viikkoja. Näiden lisäksi olkapää oli oirehtinut kisaa edeltävänä päivänä, kun kävin ensimmäistä kertaa kaatumisen jälkeen ajamassa pienen pätkän maastoa. Kisarata ei ollut minulle tuttu, vaan ehdin ajamaan kierroksen ainoastaan kertaalleen ennen starttia. Pyörävalinnaksi otin 29er Mr Bigin. Myös Jabba oli takakontissa, mutta ajattelin kisan ratkeavan nousuissa ja onhan Bigi helpoissa pitkissä nousuissa vähän Jabbaa nopeampi. Lähdössä asetuin toiseen riviin, joka oli ihan ok paikka lähteä.

Nimilista osallistujien osalta oli tasokasta luettavaa. Nopeasti oli havaittavissa, että kisassa mitalin ajaminen ja sijoituksille 7-8 päätyminen on pienestä kiinni. Taso on laajentunut ja noussut sen verran, että kenelläkään ei pahemmin ole varaa säätää kisan aikana mitään ylimääräistä. SM-kisoissa kaiken on osuttava nappiin, että mitalin saaminen onnistuu.

Kisa lähti räväkästi käyntiin ja olin ensimmäisessä nousussa sijoilla 4-6. Kärkeen paahtoivat Sakke, Henkka ja Jussi. Vauhti kärjessä ei ollut aivan mahdotonta, mutta en uskaltanut lähteä ajamaan ihan maksimaalista vauhtia kisan alussa. Jälkimmäisessä nousussa sain kärkeä jonkin verran kiinni ja en ollut kuin pari polkaisua letkan takana. Alamäkiosuudella sitten alkoivat minun vaikeudet. En pystynyt vastaamaan yhtään kärkimiesten alamäkivauhtiin sunnuntaina. Jäin heti alkuun 15-20 sekuntia ja ajaminen oli kaikkea muuta kuin jouhevaa. Simo oli jo mennyt minusta ohi ja laskun edetessä myös Juiden fillari alkoi pitää ääntä kokoajan lähempänä. Hetkeä myöhemmin jäätyilin taas juurakkoisessa tykittelylaskussa ja Juide kuittasi minusta ohi. Tuolloin ajattelin, että jään siihen Juiden perään ja hän vetää meidät takaisin mitalitaisteluun. Alamäissä en Juidea karkuun päästäisi. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin siis kahdeksantena.

Toisen kierroksen ensimmäisessä nousussa huomasin, että Juiden mäki ei kulje ihan sillä tasolla, että mitaliletka olisi saavutettavissa. Kuittasin hiljaa hivuttaen ohitse ja jatkoin omaa vauhtia mäen ylös. Valtteri oli ihan lähellä edessä ja Juide alkoi jäädä hiljalleen taakse. Kärkeenkään ei ollut mikään mahdoton matka ja ero ykköspaikkaan takanousussa oli jossain 40 sekunnin hujakoilla. Ongelmia oli kuitenkin taas tiedossa, koska tiesin alamäessä olevani tänään heikko. Olen ajanut täysjoustopyörällä niin paljon viime vuosina, että Jabballa olisin paahtanut laskuja hurjasti kovempaa vauhtia alas. Nyt en pysynyt edes Valtterin perässä, vaan taas eroa eteenpäin alkoi tulla lisää. Kierroksen jälkeen olin seitsemäntenä. Kärjessä järjestys oli Jussi, Henkka, Sakke, Mikko, Simo ja Valtteri. Mitalin suhteen alkoi näyttämään todella heikolta.

Kolmas kierros sujui yksistään ja erot kasvoivat vähän kaikkiin suuntiin hiljalleen. Simon selkä tosin lähestyi aina nousuosuuksilla ja neljännen kierroksen alkaessa kuittasin nousussa Simon ohitse. Jonkin verran myöhemmin Simo joutui kisan keskeyttämään. Kisan edetessä myös alamäkien ajaminen alkoi luonnistua minulta vähän paremmin ja myös mutkat alkoivat tulla tutuiksi. Alkuvaiheessa minulla oli suuria vaikeuksia kääntyä mutkiin ajoissa, kun mutkat oli tehty lippusiimalla ja nuolia oli säästelty. Neljän kierroksen jälkeen tästä ei enää ollut haittaa, kun rata oli tullut tutuksi. Neljännen kierroksen jälkeen sain huollosta täyden juomapullon. Kisan kärjessä mentiin järjestyksessä: Jussi, Sakari, Valtteri, Henkka, Mikko ja minä. Mikon selkä lähestyi hiljalleen ja kakkospaikkaan oli eroa vajaa minuutti.

Joko neljännellä tai viidennellä kierroksella ylämäkiosuuksilla Henkan selkä alkoi hitaasti lähestyä. Takanousussa pääsin jo ihan peesiin ja ajattelin laskussa ottavani hyvän peesin ja oikeat ajolinjat Henkan takana. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Henkka paineli nopeasti karkuun ja ohittaminen näytti jäävän seuraavan kierroksen hommaksi. Vähän myöhemmin laskuosuudella näin kuitenkin Henkan taluttavan pyörää ja nopeasti ehdin saada tietooni keskeytyksen johtuvan rengasrikosta. Harmittavaa tuuria Henkalla, kun koko kesän mies on mennyt ylivoimaista vauhtia Suomen kisoissa! Nousin siis tuossa vaiheessa sijalle 4.

Viidennellä kierroksella pääsin ylämäessä Mikon perään ja jatkoin siinä aina kierroksen loppuun saakka. Ajattelin, että seuraavalla kierroksella lisään vähän vauhtia nousussa ja yritän pudottaa Mikkoa kyydistä. Vauhti tuntui ihan sopivalta, mutta kovin isku mitaleita ajatellen oli ehkä tässä vaiheessa jäänyt unholaan. Ajattelin ajavani tasaista vauhtia maaliin ja katsotaan sitten kisan jälkeen sijoitusta tarkemmin.

Kuudennen kierroksen nousussa Mikko alkoi jäädä taakse, mutta kuulin nousun puolivälissä kolmossijan olevan lähes minuutin päässä. Jatkoin kuitenkin myös takanousun hieman kovempaa ylös ja niinpä ero kolmoseen oli kaventunut nopeasti 45 sekuntiin. Tämä sama ero oli myös kierroksen päätyttyä. Jussi varmisteli kärjessä jo kultaa, Valtteri oli asettunut hopealle ja Sakke ajoi noin 40-45 sekuntia edelläni pronssisijalla.

Kuva: Jukka Härkönen
Viimeisen kierroksen alettua lisäsin vielä vähän vauhtia nousussa. Jalat eivät kuitenkaan antaneet mennä nousua ihan vapaasti ylös, vaan jouduin polkemista passailemaan vähän pienen kramppivaaran takia. Ensimmäisen nousun edetessä Saken selkä alkoi lähestyä ja ero oli nousun puolivälissä 35 sekuntia. Nyt tai ei koskaan olisi pistettävä kaikki peliin ja Sakke olisi pitänyt ajaa kiinni viimeistään takanousussa. Takanousun väänsin hampaat irvessä ylös, mutta ero mäen päällä oli edelleen 30 sekuntia. Tiesin, että alamäkipätkälle en ajamalla Sakkea saa enää kiinni, ellei ukko ole todella pahoissa ongelmissa jaksamisen kanssa. Vedin maaliin sen mitä pystyin, mutta ero oli maalissakin 30 sekunnin luokkaa. Tahkon mukaisesti nelossija-putki sai jatkoa tämän kauden tärkeimmissä kisoissa. Toivottavasti seuraavissa kisoissa tahti muuttuu, ja sijoitukset saadaan odotuksia vastaavalle tasolle!

Samuelit ajoivat U23-sarjassa huikeaa vauhtia ja oikea sijoitukseni olisi sunnuntaina ollut joko 5 tai 6. Kiitos Kouvolaan järjestäjille hienosta kilpailusta ja kisakavereille rehdistä, mutta kovasta kisasta!

Mielenkiintoista kierrosaikadataa neljältä viimeiseltä kierrokselta:

Lap 4: Jussi 15:10, Vallu 15:15, Sakke 15:36, Olli 15:44

Lap 5: Jussi 15:14, Vallu 15:36, Olli 15:44, Sakke 15:47

Lap 6: Vallu 15:21, Jussi 15:25, Olli 15:31, Sakke 15:43

Lap 7: Jussi 15:26, Olli 15:36, Vallu 15:38, Sakke 15:43

4th XCO SM 2012 -kilpailuissa Kouvolan Mielakassa

Mitali niin lähellä, mutta silti niin kaukana! Maaliin vääntäydyin neljäntenä reilu 2,5min kärjelle hävinneenä ja noin puoli minuuttia mitalista.

Kuva: Kai Patjas

Kuva: Jukka Härkönen

Onnittelut Jussille, Valtterille ja Sakelle mitaleista! Olin kisan alussa aika jäässä kaatumisen jälkeisestä lepoviikosta johtuen. Ensimmäisten kierrosten jälkeen pyörin sijoilla 7-8. Kisan edetessä mäki alkoi nousujen lisäksi kulkea paremmin myös alaspäin ja sijoitus parani hitaasti aina neljänneksi saakka. Maalissa pääsin elämäni toiseen doping-testiin. Hienoa, että myös tätä lajia testattiin kunnolla tällä kertaa!

Kiitos kaikille kannustuksia ja väliaikoja huutaneille katsojille. Perheen ulkopuolisista henkilöistä Teemu Selvenius, Henri Ahonen ja Aki Korpela saavat erityismaininnan - kiitos!

Tulokset:

MYL : 32,9 km

 (Lähti: 17, Keskeytti: 2, Hylätty: 0) 

1. Rossi Jussi TWL                     1:46:12
2. Repo Valtteri Picaro                1:47:39       +1:27
3. Lehtinen Sakari HyPy                1:48:06       +1:54
4. Miettinen Olli Team Skins/HyPy/Rose 1:48:41       +2:28
5. Sakala Mikko UP                     1:50:17       +4:05
6. Kangaskokko Juha Picaro             1:52:06       +5:54
7. Jääskeläinen Pekka Akilles          1:53:54       +7:41
8. Toivonen Ville TsV                  1:54:14       +8:01
9. Härginen Dani MTBCF                 1:54:39       +8:26
10.Vähämetsä Juha KiiRi                1:54:54       +8:42

XCO SM kilpailut, 22.7.2012 Kouvola (Mielakka) kutsuu

Näin se vain aika rientää ja huomenna on urheilupäivä edessä! XCO:n SM-kilpailut ajetaan 90-luvulta tutulla alueella Kouvolan Mielakassa. Mäkeä on 4,7 kilometrin reitille kerätty älyttömästi ja miesten elite ajaa kisassa seitsemän kilpailukierrosta. Yhteensä nousua tuolla kierrosmäärällä kertyy lähes 1300m!

Huomenna vahvat ajajat pärjäävät. Ajotaito ja kuskin teho/painosuhde nousevat arvoon arvaamattomaan - suurempiin virheisiin ei ole varaa ja mitalin nälkäisiä ajajia on viivalla reilusti jaettavia mitaleita enemmän.

Täällä auto on pakattu, pyörä säädetty iskuun ja haavoja paranneltu parhaan mukaan huomista ajatellen. Tankkaus on vielä hieman kesken. Tässä auttaa tuoreista mansikoista tehty mansikkarahka.

Kisasta löytyy live-seuranta täältä. Miesten yleisen startti tapahtuu huomenna sunnuntaina klo 13:01.

Ekasta pompusta vauhtia ja kisaamaan

”Varavarjo auki sitten ensimmäisestä pompusta”, noinhan sitä tavattiin sanoa laskuvarjolla hypätessä. Tällä kertaa ei varavarjoa tarvittu, vaan sunnuntaisesta kivikontaktista on suunta ollut jatkuvasti ylös- ja eteenpäin.

Toipuminen sunnuntain kaatumisesta on ollut verrattain nopeaa ja olen alkanut herätellä toiveita osallistumisesta sunnuntain XCO:n SM-kilpailuun Kouvolassa. Tilanne on  oikeasti todella hyvä siihen nähden, että kymmenen sekuntia kaatumisen jälkeen olin aivan varma, että naamasta olisi useita luita murskana ja käsikin tuntui terveyskeskuksessa toivottomalta. Parantelu on onneksi tuottanut hyvin tulosta ja kaikki kolhuja saaneet kropan osat ovat edistyneet lähtötilanteesta.

Mikäli kilpaileminen sunnuntaina osaltani onnistuu, niin menestymispaineet on heitetty tuosta kisasta sivuun jo tässä vaiheessa. Viivalle asettuminen tulevana sunnuntaina on jo iso voitto sinällään. Tarkoitus on vain nauttia ajosta ja siitä, että pyöräily ylipäänsä (jo tässä vaiheessa) onnistuu.

Tässä jo pitemmän aikaa urheilleena on ollut mukava todeta, että pahemmankin sortin vammat parantuvat todella nopeasti. Lievempiä ikäviä vammoja ei oikein synnykään, koska vartaloon ei juuri mistään saa aikaiseksi mustelmia tai turvotuksia. Pelkästään paha jonkin paikan turpoaminen saattaisi estää ajamisen pitkäksikin aikaa.

Nähdään siis sunnuntaina Kouvolassa – jos ei 100% kisakuskin, niin vähintään 100% kisaturistin roolissa!

Illalla meno näytti jo tältä:

Olmin kuntokartoitus - pikkuvikoja

Täällä mennään jo parempaan suuntaan - kävely ja pienen pieni hymy onnistuvat melkein normaalisti. Ukosta pikkuvikoja löytyy: polvi vuotaa edelleen, huuli on turvoksissa ja kipeä (syöminen pienissä osissa onnistuu normaalisti), ranne ei kestä pahemmin nojailua, pikkusormen kämmenluu edelleen hellänä, niska alkanut mennä vähän lukkoon (vasen puoli juilii ikävästi) ja olkapää on kipeytynyt pahemmaksi (lienee vaan lihasperäistä). Pahinta säätöä on ollut tuon huulen kanssa, koska on tiennyt, että ei saisi nauraa. Mä oon todella huono olemaan nauramatta silloin, kun sitä ei missään nimessä saa tehdä..Ollut sitten melkoista kurkunkujellusta, kun on nauranut melkein täysiä, tyylillä: "suu paikallaan ja huulet rentona".

Saikkupäiviä riittää vielä huomiseksi ja uskonkin huomisen vievän parantumista reilusti eteenpäin. Ehkäpä torstaina pääsen jo varovaisesti pyörän päälle, koska töihin menokin varmaan luonnistuu.. Saakohan tikkien kanssa muuten ajaa lenkkiä?

Seinäjoen XCM 15.7.2012 - kaatumisilmoitus

Eipä mennyt Seinäjoki osaltani ihan niin putkeen, kun olin ajatellut. Itse ehdin ajamaan kisaa noin 1h 15min - tuolloin olimme tiimikaveri Henkan kanssa kahdestaan kärjessä useampien minuuttien turvin. Henkka hoiti kokonaan vetotyöt ja joutui jopa polkupätkillä himmailemaan, että ehdin tieosuuksille mukaan. Henkka on hirmukunnossa, mikä näyttää hienolta viikon päästä ajettaviin XCO SM-kisoja ajatellen. Minun osaltani tulevat SM-kisat eivät sen sijaan näytä niin hyvältä..

Oltiin tosiaan ajettu tuo 1h 15min ja lähestyimme toisen kierroksen päätöstä ja Joupiskaa. Reitillä oli sellainen pieni hiekkaparkkipaikka, josta käännyttiin vasemmalle ja sitten uudelleen vasemmalle tielle. Välissä oli lyhyt ja leveä, mutta jonkin verran kivikkoinen pätkä. Ei todellakaan mikään erityinen paikka, ja itse asiassa se tässä koituikin turmioksi. Ajatukset olivat lähinnä vauhdinpidossa ja kanttasin polulle Henkan perässä vauhdin ollessa jossain 35km/h kieppeillä. Yhtä-äkkiä vasen kampi osui maahan ja ampui fillarin takarenkaan sivuttain ilmaan ja takarenkaan tullessa maahan mentiin vauhdilla naama, polvi ja olkapää edellä kivikkoon. Henkka jäi siihen auttamaan yli viideksi minuutiksi ja menetti siinä kisan voittonsa. Siinä tiimipeluri viimeisen päälle, kiitos vielä Henkalle!

Apua sain myös paikalliselta pyörällä liikkuneelta kaverilta, jonka nimeä en ehtinyt siinä tohinassa kysellä. Pääsin melko pian ambulanssiin ja kaveri hoiti fillarin ja osan ajokamoista kisakeskukseen – kiitos myös hänelle! Itse menin paikkailtavaksi Seinäjoen TK:hon, jossa läpi asti haljenneeseen huuleen tuli tikkejä ja sain nopeimmat hoidot vuotaviin haavoihin. Tikit ovat huulessa 23.7. asti. Pään kolauttamisen johdosta tuli autoilukieltoa, mutta onneksi toinen tiimikaveri, eli Jerry lupautui ajamaan minut auton kanssa Hämeenlinnaan. Kiitti tästä Jerrylle!

Illalla oikean käden ranne kipeytyi sen verran pahasti, että kävin näyttämässä ruhjeita vielä Hämeenlinnan päivystyksessä. Pikaisella vilkaisulle ranne saattoi selvitä ilman murtumaa, mikä olisi hieno asia! Tästä huolimatta käsi on kipeä ja kipeytyy todella helposti kaikesta pikkutekemisestä, kuten tästä bloggaamisesta. Saa nähdä, milloin käsi kestää kunnon maastoajoa taas uudelleen.

Tilanne huomioon ottaen selvisin todella vähillä, joten voi olla siihen nähden erittäin hyvillä mielin. Eiköhän tämä tästä muutaman päivän jälkeen ala helpottamaan!

Olotilapäivitys tiistailta.

Joupiska XCM, MTB-maraton 15.7.2012 Seinäjoki - ennakko

Huomenna ajetaan MTB-maratonsarjaan paikkansa vakiinnuttanut kilpailu Seinäjoella, Juopiska XCM. Ensimmäistä kertaa Seinäjoki oli virallisena cup-kisana muistaakseni mukana vuonna 2006. Itse en vielä tuolloin päässyt mukaan, mutta vuosina 2007 ja 2009 olen ollut kilpailemassa Seinäjoella. Kisa on sujunut minulta aina melko hyvin - toisaalta pitää muistaa, että reitti on hieman muuttunut ihan ensimmäisistä kisavuosista.

Vuonna 2007 ihan terävin kansallinen kärki ei ollut mukana kisoissa ja pääsin tuolloin viemään yleisen sarjan voiton. Vuonna 2009 kisaan osallistui jo huomattavasti kovempi porukka kuskeja ja tuolloin nopeimpana maaliin ajoi nykyinen tiimikaverini Henri Ojala, jonka jälkeen saavuin kisan kakkosena maaliin. Eroa kärkeen jäi tuolloin vajaa puolitoista minuuttia.

Seinäjoella on totuttu märkiin olosuhteisiin ja rutikuivaa ajokeliä ei liiemmin kisaan ole ollut tarjolla. Huomenna sunnuntaina tilanne voi olla parempi, koska nyt viimeiseen pariin päivään ei Seinäjoen seudulla olisi pitänyt vettä juuri tulla. Saman trendin odotan jatkuvan myös huomenna, että ainakin ajokamat ja pyörä on starttiviivalla puhtaana ja kuivana. Joitakin mutaspotteja lienee kuitenkin Tahkon tapaan tarjolla myös huomisessa kisassa.

Huominen kilpailu 60km matkalla koostuu kolmesta lenkistä. Ensin kierretään lyhyempi 12km starttikierros, jonka jälkeen ajajat suuntaavat kiertämään kahdesti pidemmän, 24km pituisen reitin. Seinäjoella on totutusti odotettavissa hyvää polkupätkää, muutamia teräviä nousuja ja kovaa tykitettäviä hiekkatieosuuksia. Reitti on mielestäni hyvä maastopyöräilyn kisareitti ja sitä on mukava ajaa niin kuivemmalla säällä kuin sateellakin - joskin sateella haastavuus reitillä tuplaantuu. Reitillä on muutamia todella teräviä kiviä ja renkaiden kanssa kannattaa olla tarkkana koko kisan ajan.

Valittavina olevat fillarit:

Rose MR Big 8

Rose Jabba wood 6

Itse starttaan huomiseen kisaan Tahkolta tutulla täpärillä, eli Jabballa. Uskon, että fillari sopii todella hyvin Seinäjoen poluille ja odotan myös itseltäni kesän parasta ajoa. Seinäjoen kisa tulee olemaan keskeisin valmistava treeni myös viikon kuluttua siintäviin XCO:n SM-kisoihin Kouvolaan. Tänään lauantaina pitää käydä vielä testilenkillä pyörän kanssa ja pyöritellä jalkoja käyntiin maantiefillarilla. Iltapäivän ja illan aikana on syytä huolehtia myös sopivasta ruoka- ja nestetankkauksesta huomista ajatellen. Hyvään iskuun minua auttaa Gutzyn energy loader - tankkausjuoma, ei pitäisi huomenna päästä ainakaan energiat loppumaan!

Katsotaan ja kuulostellaan huomenna, kuinka lopulta kävi!

Täydellinen pyöräilykilpailu

Mietitäänpä hetki maastopyöräilyä ja siinä kisaamista. Millainen kilpailu olisi parasta, mitä xc-tyyppisessa maastopyöräilyssä voisi olla?

Keräilin itse muutaman jutun, jotka minua kilpaa ajamisessa kiehtovat eniten.

1.) Olisipa kiva ajaa kilpaa eri paikkakuntien parhailla poluilla
- Eipä vain onnistu, nykyään kilpailut keskittyvät hyvin pienelle alueelle

2.) Olisipa kiva ajaa kilpailussa koko kellotettava aika oikeasti täysillä
- Huti tuli taas. Nykyään kilpailut kestävät maastopyöräilyssä niin kauan, että voimia on pakko säästellä

3.) Olisipa hienoa, että kilpailut kehittäisivät kaikkia kuskeja aivan mielettömästi parempaan kuntoon
- Niinpä niin, oman maksimivauhdin ylittäminen on parasta ärsykettä parempaan kuntoon.

Pitäisiköhän pyörä keksiä uudelleen.. hmmm.

Kirppari blogissa

Tein tuonne ylös sivujen viereen vielä yhden sivun - myytävänä. Sieltä löytyy nyt todella halvalla käyttökelpoista tavaraa pyöräilyyn liittyen.

Kannattaa tsekata!

Ajattelin myös, että voisin luopua hiljalleen tuosta Focuksen CX2- hiilaricrossarista. Jos pyörä kiinnostaa, niin fillaria voi minulta kysellä - kuva täällä. Pyörän koko on 56cm ja menee todella hyvin 175-185 kuskille. Pyörä on varsin nopea, sillä on ajettu 50m päähän Crossin SM-kullasta ja samalla pyörällä on myös voitettu parit maantiestartit Ahveniston moottoriradalla.

KOH I NOOR-ajot 5.7.2012 - Hapenottotreeniä kisamuodossa

Huikea kisa tänään Ahveniston moottoriradalla. Ensin ajettiin yhden kierroksen tempokisa ja sitten päälle 15 kierrosta yhteislähtönä. Tässä videossa ensin kierroksen tempo ja sitten vähän maisteja yhteislähtökisasta.

Ennakkokaavailujen mukaan TWL:n Sami Tiainen oli kovassa iskussa. Sami korjasi molempien kisojen voitot noin sekunnin marginaalilla meikäläiseen. Yhden kierroksen aika oli minulla 3:53,7.

Yhteislähdön kärkikolmikko maalissa. Voittaja tuolla oikealla.

Intervallitreeniä Ahveniston moottoriradalla

Tänään ajetaan Ahveniston moottoriradalla jälleen kilpaa maantiepyörillä. Maastopyöräilijälle erittäin hyvin sopiva maantiekisa on nimeltään Koh I Noor- ajo.

Ajattelin ottaa päivän kisaan kypäräkameran mukaan, niin saadaan tänne blogiin vähän tuntumaan siltä, miltä moottoriradan ajaminen pyörällä tuntuu. Tänään kilpailussa ajetaan ensin yksi kierros väliaikalähdöllä tempona ja toiseen osioon kuuluu 15 kierroksen yhteislähtö-startti.

Minulla on vahva tuntuma siitä, että tänään kisassa mennään kovaa. Ainakin TWD:n hurja maantiemies Sami Tiainen on tulossa tänään viivalle! Palataanpa illalla asiaan, kuinka kisa sujui ja oliko ajosta hyötyä myös treenimielessä.

Minulla illan kisaan on alla testissä ihan oikea maantiefillari. Hieman jännittää, kuinka maantiepyörän ajo sujuu reilun vuoden tauon jälkeen.

Tahko MTB 30.6.2012 – Kisaraportti

Suomen suurin ja Suomen hienoin maastopyöräilytapahtuma on jälleen tämän vuoden osalta takanapäin. Aamulla herätessä kisajännitys oli poikkeuksellisen huipussaan. Aamupala maistui äärimmäisen heikosti ja pienenkin sämpylän syönti tuotti suuria ongelmia. En ollut jännittänyt mitään asiaa näin paljoa varmaan kymmeneen vuoteen, joten jotain speciaalia tässä Tahkon kisassa aina on. Tämän vuoden 60km kilpailussa miesten sarjassa oli yli 1200 kuskia, Tahkon kokonaisosallistujamäärä havitteli liki 2000 ajajan rajaa – aikamoinen määrä fillari-ihmisiä!

Sää suosi ja matkaa pääsimme starttaamaan +17 aurinkoisessa kesäsäässä. Monilla varmasti oli toiveita, että kisareitin ennakkoon puhutut mutakohdat olisivat ehtineet kuivua perjantain ja lauantain kesäisissä säissä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan reitillä oli lukuisia mutaisia kohtia. Tarjolla oli hieman syvempää spottia ja sitten myös helposti ylitettäviä tai reunasta kierrettäviä matalia lammikoita. Mutapaikoista monet olivat vielä sellaisissa paikoissa, että edellisinä Tahko-vuosina ei kyseisten paikkojen olisi uskonut koskaan olevan niin märkiä. Mutta maastopyöräilytapahtumaan joskus mutaisempikin keli kuuluu, joten annettaneen se anteeksi Tahkolle lukuisten hellekisojen jälkeen.

Kuumaryhmä starttasi perinteiseen tapaan klo 09. Kenelläkään ei ollut tietoa, kuinka kovaa tällä kertaa alussa mentäisiin. Startti sujui äärimmäisen rauhallisesti. Ajoimme Tahkolle poikkeuksellisesti alkuun masters-startit ensin etuauton ja hieman myöhemmin etumönkijän takana. Noin parin kilometrin jälkeen Tero Hartikainen kiihdytti mönkijän vauhtia ja kisa pääsi oikeasti alkuun. Siitä huolimatta alku mentiin todella tunnustellen ja voimia säästellen. Kenelläkään ei ollut äärimmäisiä vetohaluja ja maltillinen vauhti kesti aina mummonmäkeen saakka. Sitten alkoi tapahtua!

Mummonmäen alkupuolella kärkeen vauhtia pitämään siirtyivät Viron Maasikmets ja Pruus. Perässä seurasivat Riivo, Kimmo Kananen ja minä. Ero taakse repesi yllättävän helposti ja isompi porukka jäi seuraamaan kauemmaksi meidän kärkiviisikkoa. Oli muuten hauskaa pumpata 130mm joustavalla notkupyörällä hiekkatienousua keveiden jäykkäperäisten pyörien mukana. Jossain testissä oli vielä aikanaan maininta, että Jabba wood ei muka olisi ylämäkipyörä.. tämä myytti murrettiin jo mummonmäessä. Hiekkatieosuus loppuu melko nopeasti ja silloin vastassa on kisan ensimmäinen todellinen kulminaatiopiste – tiukka käännös oikeaan Kinahmi I:sen polkuosuudelle. Näin tänäkin vuonna ja itsekin tiedostin, että nyt olisi tärkeää päästä Kinahmi I:sen nousuun mielellään ensimmäisenä. Tämä ei kuitenkaan kohdaltani onnistunut, vaan kärkeen pääsivät puikkaamaan ensimmäisinä Maasikmets, Pruus ja Kananen. Itse jämähdin vielä Riivonkin taakse, joten Kinahmi I:sen päällä mentiin minun fillarin makuun turhan rauhallisesti. Kyselin muutaman kerran ohituspaikkaa Riivolta, mutta sitä ei minulle suotu. Rauhallista etenemistä jatkui varmaan 10 minuuttia, kunnes Kinahmin päällä oleva puron ylitys tarjosi ohituspaikan Riivosta. Pääsin helpohkosti ohi ja hetken kuluttua myös Kimmo päästi minut ohi pyynnön jälkeen. Aikaa kärkikaksikon kiinniottoon ei polulla ollut paljoa jäljellä; matkaa oli ehkä vain kilometrin verran ennen Kinahmintietä. Pääsin hyvin irti Kimmon edestä ja Kinahmintielle saavuttuani olin kärkikaksikon perässä noin puoli minuuttia. Ongelmana tässä vaiheessa oli se, että Viron kaksikko veti hiekkatiellä vuorovedolla todella kovaa ja minä olin yksin kiinniajajana. Tiesin, että takaa seuraa Kimmo, ja rauhoitin tiellä sen verran vauhtia, että Kimmo saavutti minut ja jatkoimme yhdessä matkaa aina Kinahmi II:sen kävelyosuuden jälkeiselle polulle saakka. Tuolloin saimme ensin seuraa tiimikaveri Simo Sohkasesta ja pian tämän jälkeen vielä Riivosta ja Juha Vähämetsästä.

Jatkoimme etenemistä viiden kuskin voimin eteenpäin. Jossain vaiheessa tien varressa näkyi Pruus ymmärtääkseni rengasrikon johdosta. Kärjessä yksin matkaa jatkoi Alges ja meidän viisikko taisteli nyt sijasta 2 (tästä en ollut kyllä aivan varma kisan tuoksinnan aikana). Ero kärkeen pysyi jatkuvasti kahden minuutin luokissa. Polkupätkillä edettiin melko rauhallisesti jo todellista kisavääntöä ei ollut missään vaiheessa. Iso osa jaloista jää Tahkolla aina Kinahmin nousuihin! Olisikohan ollut jossain Rahasmäen vaiheilla, kun Riivo nosti vauhtia nousussa ja alkoi erkaantua Simon kanssa minusta, Kimmosta ja Juhasta. Tässä vaiheessa minulla oli ensimmäinen vaikea hetki, kun sisäreisistä pienet suikaleet kramppasivat samanaikaisesti molemmista jaloista. Jouduin pyörittelemään mäen hyvin iisisti ylös ja tuolloin tiesin kisa-ajamisen olevan kisan loppupuolella todella vaikeaa. Nappasin sitten Gutzyn geelin siinä nousussa ja se vei mukanaan pahimmat kramppiongelmat – täysiä en kuitenkaan enää ensimmäisten kramppien jälkeen voinut ajaa. Jonkin verran myöhemmin Juha tipahti tästä kyydistä ja hänen paikkansa minun ja Kimmon seurassa otti Hypyn nuori maastospecialisti Sakari Lehtinen. Podium-sijat tuntuivat tässä vaiheessa karanneen. Olihan Alges kärjessä, ja Simo ja Riivo jo näkymättömissä.

Loppupuolen mutaisemmassa loivassa nousussa Kimmo päästi ensin Saken ja sitten minut ohitseen. Tuon jälkeen Kimmosta ei kisassa enää ollut havaintoja. Jatkettiin siis Saken kanssa kohti El Grandea. Granden alla näytti siltä, että taistelemme Saken kanssa sijasta 4. ja en pitänyt omia mahdollisuuksiani tässä asiassa kovin vahvoina. Sakke lähtikin vetämään Grandea melko kovaa ylöspäin ja jäin aina sadan metrin matkalla sekunnin verran lisää. Nousun puolivälin kohdilla pisimmillä suorilla edessä alkoi siintää ensin Riivon, mutta myös Simon selkää. Näin, kuinka Sakke jyräsi molempien kantaan ja itse tulin perästä noin 15-25 sekunnin päässä. Näin mentiin aina mäen päälle saakka ja edessä oli paljon puhuttu loppulasku. Vedin alas sellaista kyytiä, mitä pyörän kanssa helposti uskalsin ja mäki tulikin alas ihan hyvää kyytiä ja hallitusti. Hyvä ja nopea tekniikka laskussa oli jarrutaa viiden metrin matka ja päästää parikymmentä metriä vapaalla. Laskun loppupuolella huomasin yllätyksekseni, että tiimikaveri Simo vetelee polulla ja polun ulkopuolella varsin hervottomasti ja ainakin eturengas alkoi olla tyhjän sorttinen. Pääsin helposti ohi ja vedin maaliin niin kovaa kuin pystyin. Tarkoituksena oli viedä Tahkon joukkuekisan voitto meidän tiimille.

Maalissa kuittasin sijan 4. ja eroa kärkeen oli kertynyt 2:07. Riivo voitti Saken loppukirissä ja nämä ukot tulivat minua 20 sekuntia ennen maaliin. Oma loppuaikani oli 2.46:04.

Kisan jälkeen oma fillarini oli Rosen teltassa nähtävillä. Fillari on siis Rosen Jabba Wood 6 -malli, johon on muutettu muutamat osat. Fillarin ovh-hinta on noin 2600 euroa.

Tahko MTB 30.6.2012 - Kisaraportti - tulossa

Suomen suurin ja Suomen hienoin maastopyöräilytapahtuma on jälleen tämän vuoden osalta takanapäin. Aamulla herätessä kisajännitys oli poikkeuksellisen huipussaan. Aamupala maistui äärimmäisen heikosti ja pienenkin sämpylän syönti tuotti suuria ongelmia. En ollut jännittänyt mitään asiaa näin paljoa varmaan kymmeneen vuoteen, joten jotain speciaalia tässä Tahkon kisassa aina on. Tämän vuoden 60km kilpailussa miesten sarjassa oli yli 1200 kuskia, Tahkon kokonaisosallistujamäärä havitteli liki 2000 ajajan rajaa – aikamoinen määrä fillari-ihmisiä!

Jatkuu!

Kuva loppulaskusta