Talvipyöräily - Ehkäpä paras talviajokenkä - LAKE MXZ 303

Jo LAKE-kengän ulkonäkö kertoo, että kyseessä on todellinen talviajokenkä

Talvipyöräily ja talviajokengät: Palelevat varpaat pyöräillessä on yksi ikävimmistä pyöräilyä hankaloittavista tekijöistä talvipyöräilyn osalta. Toisin kuin yleisesti luullaan, talvipyöräilyä ei tarvitse harrastaa varpaat jäässä tai huonolla polkemistuntumalla tavallisilla kengillä. Asiaan löytyy ratkaisu – hyvät ja laadukkaat talviajokengät. Olen onnekas, että minulla on hyviä yhteistyökumppaneita, kuten LAKE. Sain käyttööni ja testiin ehkäpä parhaat talvipyöräilykengät, jotka löytyvät tällä hetkellä markkinoilta. Kuinka LAKE MXZ 303 kenkä sitten suoriutuu suomalaisessa talvikelissä sekä mitä tekniikkaa ja ominaisuuksia kengästä löytyy? Näitä teemoja käyn läpi tässä tekstissä.

Kengän sopivuus: LAKE:n valikoimasta on erittäin hyvä mahdollisuus löytää juuri itselleen sopivat ajokengät. Lestin leveyttä on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: ns. normaali ja leveä. Kokotaulukko pitää hyvin paikkaansa ja esimerkiksi jalkaterän mittaamalla pääsee hyvin kiinni sopivaan ajokenkään. Tässä vaiheessa kannattaa miettiä, että talvea ajatellen vähän reilu koko toiminee paremmin kuin tiukasti mitoitettu kenkä, joka voisi tulla kyseeseen kesäkäytössä. Vähän reilumpaan kokoon voi helposti lisätä toisen pohjallisen tai käyttää kahta sukkaa, jolloin kengästä saa taatusti sopivan eri säätiloja ajatellen.

Kengän istuvuus: LAKE MXZ 303-ajokenkä kiristetään jalkaterän osalta BOA-kiristyksellä sekä yhdellä hihnalla nilkan korkeudelta. BOA-kiristyksellä on elinikäinen takuu. Kengän saa hyvin tiukattua vasten jalkaa ja polkemistuntuma säilyy talviajokengäksi hyvällä tasolla. Oikein kylmillä keleillä säätöä on helppo tehdä myös ajon aikana, jos haluaa välillä enemmän liikkumatilaa tai tiukemman otteen jalkaterälleen. Pikakiristys toimii siis molempiin suuntiin.

Kengän saa kiinni ryhdikkäästi BOA-kiristyksellä ja pikasoljella

Kengän talviominaisuudet: Kengän päällä on vettähylkivä ja hengittävä Pittards WR100 nahkapäällinen. Kengän korkeus yltää aina pohjelihaksen alareunaan saakka, joten nilkat pysyvät talvikelissä lämpöisenä ja pyöräilyhousu selviää omasta osuudestaan paremmin. Nilkan seudun mukavuuden takaa Airprene-neopreenivarsi. Klossin kiinnitys on eristetty kokonaan jalasta eikä kylmä viima pääse klossin pulttien rei’istä kengän sisälle. Kengän Vibran-pohjan kuviointi on karkea ja kenkä pitää hyvin tarvittavilla askelilla maahan. Kengän LAKE-tekstit ovat heijastimet, jotka on suunnattu sivuille ja taakse. Pyörivä jalka herättää hyvin huomion liikenteessä ja heijastimet ovat oiva turvallisuutta lisäävä ominaisuus. Lämmön ylläpidon takaavat kolme eri ominaisuutta, joita kengästä löytyy. Koko kengässä on Outlast lämmönsäätelyvuoraus, varpaita suojaa 3M Thinsulate kärkivuoraus ja Thermosol-eristepohjallinen estää lämpöhukan pohjan kautta. Teknisiä nimiä tärkeämpää allekirjoittaneelle on se, että miten kenkä toimii käytännössä. Tästä tärkeästä näkökulmasta LAKE täyttää odotukset esimerkillisesti.

 Parhaimmillään LAKE MXZ 303 on juuri siinä, mihin se on tarkoitettu - talvipyöräilyssä

LAKE MXZ 303-ajokenkä talvikäytössä: Allekirjoittaneelle talviajokengän tärkeimmät ominaisuudet kallistuvat siihen, että kenkä ei nouse rajoittavaksi tekijäksi talven ulkoiluja ja lenkkejä suunniteltaessa. Odotan kengältä, että se pitää jalat lämpimänä, mutta samalla kengän on toimittava myös lauhemmassa talvikelissä ilman ylenmääräistä ylikuumentumista. Nämä odotukset ovat Suomen ajokeleissä itse asiassa hyvin merkittävät. Kengän pitää olla lämmin, hengittävä ja sohjokeleillä sen on pidettävä jalka kuivana. LAKE palvelee tässä näkökulmassa urheilijaa tai työmatkapyöräilijää erittäin hyvin. Olen ajanut kengällä kylmimmillään liki 20-asteen pakkaskelissä ja ajon aikana suurimmat huolet olivat aivan muualla kuin jalkaterien lämmönsäätelyssä. Yhdellä sukalla tarkenee ajaa muutaman tunnin lenkkejä optimaalisessa pikkupakkaskelissä. Loskakeleillä olen päässyt sukat kuivana aina määränpäähän. Kenkä on riittävän ryhdikäs jalassa ja poljintuntuma on näin lämpimäksi talviajokengäksi erinomainen. Pohjan kuviointi toimii luvatun kaltaisesti ja se on myös miellyttävä kävellä rakennuksien sisätiloissa. Olen pystynyt astelemaan työpaikalle sangen huomaamattomasti ilman työkavereiden luuloa, että olisin pukenut yhtä-äkkiä korkokenkiä jalkaani.

Kengän hinta ja laatu: Kengän ovh-hinta on 300 euron tienoilla. Kengän hinta ei ole halvimmasta päästä, mutta rahoilleen ostaja saa vastinetta. Talviajokenkä on vuosien sijoitus ja sijoittamaansa hintaa vastaan ihminen saa markkinoiden parhaan ajokengän, joka toimii mainiosti Suomen talviolosuhteissa. Olen saanut ajaa liki 20 vuoden aikana useilla erilaisilla talvipyöräilyratkaisuilla. Palelevat varpaat ja pelaaminen kengänsuojien kanssa ovat asioita, joiden kanssa mittani alkoi lopulta täyttyä. Huono kenkätilanne aiheuttaa sen, että urheilijan tai työmatkoja pyöräilevän pitää jättää talvikauden pyörälenkkejä ajamatta tai kärsiä niiden aikana kylmistä jalkateristä. LAKE:n talviajokenkä poistaa tämän kaltaiset hankaluudet ja suoriutuu talviominaisuuksiltaan tehtävästään moitteettomasti. Hyvät talviajokengät on sijoitus, joka yksi suomalaisen pyöräilijän fiksuimmista hankinnoista. Kenkä on jo nyt päivittäisessä talvipyöräilykäytössä. Tämän lisäksi en malta odottaa, että pääsen maaliskuun alussa napakoille talvipoluille pitämään hauskaa fillarin kanssa!

Syksyn kuulumiset - monipuolista syystreeniä

Syyskuu menossa jo! Huh, vauhti on vain kiihtynyt työelämään siirtymisen jälkeen. Vapaa-aika vuorokausittain on laskettavissa minuuteissa ja monet rutiineiden päälle tulevat extra-puuhat on pitänyt järjestää yöunien kustannuksella. Orastavaa väsyä on jo nyt havaittavissa.

Luonterin jälkeen on tapahtunut paljon, joskin kisarintamalta ei ole paljon kerrottavaa. Vajaa viikko sitten oli Ahvenistolla kauden päättävä KOHINOOR-kilpailu, josta sain puristettua kauden toisen voiton. Ajokunto tuossa kisassa oli totaalinen mysteeri, koska pyöräilytreenit olivat sadekauden johdosta vähissä ja olen samalla aloittanut treenaamaan uintia. Käyn nykyään kolmesti viikossa ennen työpäivää uimahallissa ja nyt on kaikkiaan kuusi vapaaehtoista uintitreeniä takana. Myös uinnit ovat olleet pois yöunista, koska hallille olen pyrkinyt heti aamukuuden jälkeen, jotta ehdin töihin ennen puolta kahdeksaa.

Ensin kuitenkin muutama sana tuosta KOHINOOR-kisasta. Panosta oli mukavasti, kun minulla oli mahdollisuudet kokonaiskisan voittoon triplan edestä, eli kolmas vuosi peräkkäin. Siukolan Lauri oli ennen viimeistä kisaa pisteissä vain 10 pisteen päässä, joten Laurin mahdollisesti voittaessa oli minun päästävä vähintään neljän joukossa maaliin. Vauhtia oli taattu, kun kisassa oli mukana myös TWL:n kova U23-ikäinen maantie suomenmestari Oskari Vainionpää. Itse olin kisassa mukana oikeastaan täysin uintitreenien varassa. Yllätyin kovasti, kun keuhkollisesti meno oli helpompaa kuin kauden missään muussa kisassa. Näemmä uimahallissa tehdyt hengityksenpidätykset olivat saaneet jotain muutosta keuhkoissa aikaiseksi.

Irtiotto syntynyt. Kuva: Jari Viitanen

Kisa ratkesi lopulta aika varhain, kun Oskari kiristi vauhtia jo toisen kierroksen lopussa. Säntäsin perään ja muut tippuivat kyydistä. Teimme hyvällä vuorovedolla töitä koko kisan ajan ja lopulta voitto ratkesi loppukirissä maalimäkeen. Loppukiristä on hyvä video, sen pääset katsomaan tästä:



Tuloksena siis tuli kisan voitto ja lopulta myös kolmas perättäinen KOHINOOR-cupin voitto. En ollut tänä kesänä radalla oikein kertaakaan terävimmilläni, mutta onneksi rutiinillakin saa tulosta aikaan. Maastopyöräilijälle moottoriradan profiili sopii myös mainiosti.

Sitten muutama sananen syyskuun suunnitelmista. Uintitreenit jatkuvat ja metsästän itselleni kohtuullista uintivauhtia triathloneja ajatellen. Ihmeisiin en varmasti tule pystymään, mutta kehittymisen nälkä on melkoinen. Jokaisella kuudella nyt tehdyillä uintikerroilla minulla on ollut kello mukana ja vaadin, että vauhti on kiihtynyt edellisestä treenikerrasta. Tällä hetkellä uintivauhti tuntuu olevan noin 3:30/200m ja tuota vauhtia pystyn ylläpitämään "joitain" satoja metrejä. Volttikäännökset olen laittanut hallissa karanteeniin, koska niitä ei myöskään avovedessä tulla koskaan tekemään. Uintitreenit eivät ole minulle ainoastaan urheilullinen tavoite, vaan olen perustellut itselleni hyvän uintitaidon tärkeyttä myös laajemmalla perspektiivillä. Pienten lasten isänä olisi kyllä harvinaisen järkyttävää, jos vesillä tiukan paikan tullen jollekin rakkaalle tapahtuisi todella ikävästi, kun minun oma uintitaitoni ei olisi ajantasalla. Koen, että minun vastuulla on, että pystyn veden varaan joutuessani pelastamaan itseni, mutta myös mahdollisesti hädässä olevia toisia ihmisiä. 

Triathlonin näkökulmasta lopulta homma on karkasi niin isosti käsistä, että menin jo ostamaan itselleni märkäpuvun. Puku saapui tämän viikon tiistaina ja tänään torstaina ehdin ensimmäistä kertaa järveen sen kanssa. Olipa ihan mukavaa ja veikkaan, että tässä syksyn aikana löydän itseni järvestä vielä monta kertaa.

Triathlonkärpäsen puraistua menin ilmoittautumaan Finntriathlonin ensimmäiseen osakisaan tuohon naapuriin. Kisa on Vanajanlinnan triathlon ja se kisataan 14.6.2015. Siellä on tarkoitus pistellä menemään se, mitä talven treeneiltä saan kapasiteettia rakennettua.

Mutta kyllä minä tulen tänä syksynä ajamaan kilpaa myös pyörällä! Itse asiassa seuraava koitos on jo hyvin lähellä, kun palaan Tähtisadeajojen kilpailijaksi vuosien tauon jälkeen. Olen osallistunut kisaan kertaalleen vuonna 2009 ja silloin kisasta napsahti voitto. Nyt reitti on kokenut jonkin verran muutoksia ja cyclocrossarin sijaan starttaan maasturilla. Mäkiä 60km reitille on kerätty huimasti, noin 1500m edestä! Yritän saada nousukunnon rakennettua neljällä kohdistetulla treenillä, joista kolme on nyt ajettu. Vielä yksi pitkähkö treeni olisi edessä ja sen aika on huomenna perjantaina. Sunnuntaina toivon, että nautin superkompensaatiosta ja jalka on pirteä aina maaliin saakka.

Tähtisadeajojen jälkeen suunnitelmissa on vielä XCM SM-kisa Rajamäellä 20.9.2014. Palataan näihin kisakuulumisiin, kun skapat ovat takana!

Hyvää syksyä ja nautinnollisia ulkoilukelejä kaikille!

Kaikki blogitekstit auki!

Oli aika pistää blogin lukeminen taas helpoksi. Nyt on erityisesti tietokoneella ja tableteilla helppo selailla myös tämän blogin vanhempia tekstejä.

Palaan perinteiseen näkymään taas, kunhan pyöräilytapahtumia alkaa tänne blogin puolelle kertyä nykyistä useammin. Nyt kirjoittelu on ollut valitettavan tauotettua. Lupaan parantaa tapani tässä kevään edetessä!

Takatalvi iski tänne Hämeeseen ihan tosissaan. Asensin tänään uutukaiset nastarenkaat maasturiin ja kävin ajamassa renkaita sisään reilun 30km verran. Toivottavasti nastat pysyvät nyt kiinni ja seuraavilla lenkeillä pääsee testaamaan renkaiden oikeaa suorituskykyä. Pyörästä tuli kyllä mahtava nopeille jääränneille. Veikkaanpa, että kyseessä on yksi Suomen nopeimmista talvipolkujen maastureista tällä hetkellä!

Schwalbe vakuutti eturenkaana jo sisäänajolenkillä, mutta Aulangon puistometsän jääränneillä takarenkaana toimiva Continental oli vähän livakan oloinen. En edes vielä testannut, että mihin nämä pystyvät, vaan ajo oli todella hissuttelua. Toivottavasti myös Conti alkaa pelittämään kunnolla.

Kesän kisamaasturi nro 2. ROSE THRILL HILL 27,5

Tässä tulevan kesän kisapeli, joka kuoritui maanantaina saapuneesta pyörälaatikosta. Pyörä on ROSE Thrill Hill 3, muutamilla pienillä muutoksilla. Ihan mahdottoman huikea peli!

Tämä pyörä on XCO ja XCM-kisoja varten. Kiekkokoko on uutukainen 27,5". Uskon olevan tällaiselle keskimittaiselle kaverille se täydellinen koko. Runko on hiilikuitua ja jousituksia löytyy molemmista päistä. Painoa polkimineen hitusen yli 10 kiloa. Iskarit Foxia, jarrut Maguraa, kiekot Mavic SLR, putkiosat mallia luotettavia ja kohtalaisen keveitä.

Uusi kiekkokoko on todella mielenkiintoinen! Ensitestin mukaan pyörä tulee käyttäytymään lähes 26" pyörän ketteryydellä, mutta pito-ominaisuudet hipovat sitten jo 29er pyörää. Lähes yhtä mielenkiintoisena pidän Thrill Hillin takahaarukan ratkaisua. Ensinnäkin perinteinen linkku takanavan lähistöltä uupuu kokonaan, mutta vielä jännempi seikka löytyy iskarin kiinnityspisteestä. Takaiskari on nimittäin kiinni linkun sijaan itse takahaarukassa ja takahaarukan joustavuus on mukana perän aktiivisessa toiminnassa. Kun huomioi 27,5 kokoluokan, rungon keveyden (alle 2kg ilman iskaria), joustomatkan ja toimivuuden, on minulle tällainen pyörä uusi tuttavuus.

 

Ratkaisusta on myös mainio kommentti tämän tekstin kommenttiosiossa. Tässä kommentista suora lainaus:

 

"Tosiaan, kyseessä ei ole single pivot, ehkäpä sitä voisi kutsua esim. "virtual dual pivot" ratkaisuksi. Ja mielestäni siinä on kyllä uutuusarvoa, sillä harvalla valmistajalla on joustavat seatstayt takajousituksissaan. Metallisena tuota runkoa ei voisi tehdä sillä materiaali väsyisi. Jättämällä yhden nivelen pois saadaan jäykempi, kulutuskestävämpi ja kevyempi ratkaisu aikaan. Anthem maestro-ratkaisulla sisältää huomattavasti enemmän niveliä kuin Thrill Hill, ne vain eivät ole taka-akselin läheisyydessä".

 

Testilenkin kiihdytyksien perusteella runko on todella tukeva. Jousitus on myös ihailtavan aktiivinen, kun takaiskari on "auki". CTD-vivun avulla takapään saa säädettyä nopeasti maastoa ja kisatilannetta ajatellen kohdilleen.

Renkaissa valitsin myös tähän pyörään Contin Racekingin RaceSport-mallin. Voimansiirrosta huolehtii Sram XX1. Eturatas on 38-piikkinen ja takana on tuollainen takakiekkoa isompi takapakka. En olisi 2000-luvun alussa uskonut, että minulla on joskus pyörä, jossa isoin takaratas on suurempi kuin isoin etulaippa. Noh, ei pitäisi vaihteiden loppua ensi kesänä kesken tällä pyörällä! Nopean testiajon perusteella isoinkin vaihde tulee olemaan kesällä kovassa käytössä. Ainakin Kinahmintiellä mennään tuolla vaihteella taas yli 50 km/h kyytiä.

Ohjaamo on rennon agressiivinen. 6-asteen kulmalla oleva kannatin on käännetty alaspäin ja tanko on minulle poikkeuksellisesti suora. Oikealla kädellä on erilaisia vipuja enemmänkin, kun vasen käsi saa huolehtia ainoastaan etujarrusta. Testilenkin perusteella pyörä etenee todella vakaasti tällä ohjaamolla.

Odotan kesän kisoja tämän pyörän kanssa aivan erityisellä innolla! 

Uusi kisapyörä 2014 - Rose Psycho Path - Finnish Champion

Jotain poikkeuksellista olen saanut ilolla odottaa ja näin odotus sitten palkittiin. Päivällä sain puhelun, että minulle on illalla tulossa kuriirin kyydissä uusi kisapyörä kesää 2014 varten. Ehdin töiden jälkeen suunnata vielä hiihdolle, ja raavin kasaan 25km 18 asteen pakkasessa. Kotiin saapuessa paketti ei ollut vielä tullut. Eipä aikaakaan, kun ovikello sitten soi ja eteiseen pompsahti tuttu paketti:

Tuttuun tapaan ensimmäiset katselmukset suoritettiin kantoaukoista ja maltoin mieleni muutaman minuutin ajan ennen paketin avausta.

Rosen kanssa kaikki hommat ovat niin mahtavia toteuttaa. Kun paketti saapuu, niin sieltä on tulossa juuri sitä, mitä on toivonut. Joskus jotain - joka on vielä paljon enemmän. Näin kävi minulle tänään. En ollut koskaan uskonut, että saisin avata uutta pyöräpakettia, jonka ensinäkymä oli tämä:

Jotain poikkeuksellista - totta tosiaan. Jotain äärettömän merkityksellistä - totta tosiaan. Jotain, joka saa ajamaan minut tulevana kesänä kovempaa - aivan varmasti.

Pyörään pääset tutustumaan tarkemmin tässä tekstissä.

Suurenmoiset kiitokset jo tässä vaiheessa Roselle - minä olen nyt isosti velkaa Teille!

Danke schön für Ihnen! Sie sind absolut ein tolles Team! Sie sind einfach die Besten!

Cyclocrossin sosiaalisuus kuvina

Cyclocrossissa on sitä jotain.. jotain erilaista kuin muissa pyöräilyn alalajeissa. Yksi tunnusomainen piirre on lajin rentous ja ylenpalttinen sosiaalisuus. Ehkäpä annetaan näiden kuvien kertoa lajista enemmän:

Kuvat: Jouni Uotinen

ps. Loppukevennyksenä:

Ajomiehet juovat lenkillä vauhdista

Talvipyöräilyn aloitusta kuvina

 Pakittamista valonnopeudella?

Drop hop!

Kuvat: Jouni Uotinen - Kiitos Jounille!