sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Hauen ja kuhan kalastusta rannalta

Kävin eilen kalassa! Tai no ei tätä touhua ihan kalastukseksi voi sanoa.. mutta aivan tyhjin käsin ei tällä kertaa tarvinnut vesistön äärelle lähteä.
Rannalta virvelöintiä, huomaa kuvan ajoitus!
Komia koski..
Liekö kielto vielä voimassa?
Olihan sitä kunnioitettava, ei muuta kuin mieli murheelliseksi, Ford tulille ja kotio.
Ainiin, se saalis:

Hei, mut tää mies on tästä eteenpäin neljä viikkoa lomalla. Maastopyöräilijän tie vie välillä vesillekin ja täältä blogista tullaan bongaamaan lähiaikoina komeita kaloja.. tämä oli melkein lupaus.

Leijona GP, maalitunnelmat ja kisavideo (tulossa)

Huh huh!

Olipahan ajoa Ahvenistolla. Kunto oli päivään lähtiessä suuri arvoitus ja ennakkoarvailujen perusteella oli muutoinkin tiedossa vaikea varsin kisa.

Lähdin kuitenkin innolla mukaan ja erityisesti treenaamaan Tahko 120 km mielessä!

Ensimmäisten kierrosten jälkeen päivän epistola oli selvä. V8, VCR ja Akilles kyttäilee toisiaan ja osittain minuakin. Minä sitten koitan rimpuilla minne sattuu ja milloin sattuu, että saisin jotain aikaiseksi. Aika köykäisiksi yritykseni sitten jäivät ja todelliseen iskuun en koko kisan aikana saanut itseäni ladattua. Noin 10 kierrosta ennen maalia kärkeen karkasi kolmen miehen joukko, joten oli selvää, että podiumsijat tältä päivältä painuivat tavoitteluiden ulkopuolelle. Maaliin ajelin sijalla 5 ja ylitin viivan jalat krampissa. Pari viimeistä kierrosta otti ylämäessä sen verran koville, että viimeinen iso alamäkikin tuli alas etureidet krampissa – siinä oli sitten jännää, kun piti toivoa jalkojen aukeavan 30 sec aikana ennen viimeistä mutkaa. :)

Leijona GP, Ahvenistolla tänään 26.6.2011

Tänään ajetaan Hämeenlinnan Ahveniston moottoriradalla Leijona GP maantiepyöräilykilpailu.

Yleinen sarja starttaa 13:50 ja 3 kilometrin moottorirataa kierretään kisassa 25 kertaa. Tuossa lähdössä olen itsekin mukana.

Aamupäivällä kävin pyörittelemässä vajaa 50km maantiepyörää, jotta päivän kilometritavoite tulee varmuudella täyttymään. Illalla tulee raporttia, kuinka kisa sitten lopulta sujui..

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Tahko MTB – millä pyörällä 120km?

Tahko MTB2011 lähestyy kovaa vauhtia ja alan olla aikalailla asettamastani aikataulusta jäljessä. Reilu kuukausi sitten esittämäni tavoitteet 120km ajamiselle alkavat tässä vaiheessa kuulostaa vähintään haasteellisilta. Pitkien lenkkien ajo säännöllisesti ei ole toteutunut ja muutoinkin on ollut viimeaikoina vaikeuksia ehtiä pyörän päälle. Toki tässä sosiaaliset suhteet kavereita kohtaan (10 vuoden laiminlyönnin jälkeen) ovat alkaneet taas hieman piristyä ja muut ihmiset tulee välillä asettaa pyöräilyn yläpuolelle. Lisäksi pari napakkaa sadepäivää on pitänyt minut tiukasti kotona, vaikka ei kai sitä vedenpitävällä iholla pitäisi juurikaan vettä pelätä. Muistelen vain, että olisin keväällä lupaillut ajavani pyörää vain kuivilla keleillä.. toivotaan, että Tahko-päivänä ei sada, kun H-hetki todella koittaa.

Jos kunto ei ole ihan kohdallaan, niin ei ole kyllä kypsynyt päähäni ajatus pyörävalinnastakaan. Tarjolla on 26 tuumainen Super Bud 1.0-täpäri ja 29er Red Skin -jäykkis. 120km on niin pitkä matka, että 29er valintakin on käynyt muutamaan kertaan mielessä, mutta toisaalta olen arponut, että olisiko täysjoustopyörä kuitenkin parempi vaihtoehto noin pitkällä reissulla. En oikein osaa arvioida ajovauhtiani näin pitkään suoritukseen, joten päätös on vaikea. Mikäli vauhtia juurakoissa on pidettävä, niin täpäri on nopeampi. Mäet taas uskon kiipeäväni paremmin ylös 29erillä. Jos arpominen jatkuu tätä sorttia vielä pari viikkoa, niin sitten pakkaan takakonttiin crossarin tai vieläkin nopeamman pelin, eli tempopyörän!

Hienoa, että SPU ja Tahko MTB saivat sovittua epätietoisuutta aiheuttavat sotkut lisenssikuskien osallistumisesta tapahtumaan. Nyt voi itsekin paremmilla fiiliksillä osallistua Suomen kovimpaan maastopyöräilytapahtumaan!

Selvää tulee olemaan se, että minulle henkilökohtaisesti edessä on todellinen selviytymistaistelu heinäkuun ensimmäisenä lauantaina...

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Vanha jäärä pyöräkoulussa

Eilen kävin treenaamassa maastopyöräilykilpailun alkeita Hyvinkään Bianchi-cupin osakilpailussa. Tuomisina itselle ja huomioina yleisesti oli rutkasti oppia ja jonkin kokoista ilon pilkahdusta myös uudelle maastofillarointi sukupolvelle.

Eiliseen ajoon valmistautuminen ei mennyt ihan minulle optimaalisella tavalla. Erinäisistä syistä johtuva neljän päivän totaalinen skippaus pyöräilystä ja sen myötä kohonnut paino (3kg) olivat saaneet kehon totaaliseen uneen. Vartaloni on hyvin ärsykekeskeinen ja jos sille antaa pienen vinkin siitä, että nyt ei tarvitse urheilla, niin se todella heittäytyy isolle lepovaihteelle. Näin eilenkin ja kaiken kukkuraksi myös maha oli sekaisin ennen starttia.

Miten sitten itse kilpailu meni? Noh, olin hyvin ansaitusti kilpailussa toinen. Reiluun puoleen väliin asti johdin skapaa noin 15 sekunnin turvin, kunnes huomasin seuraavalla kierroksella, että perään oli ajautunut järjestävän seuran Sakari Lehtinen. M-18 sarjoissa tykittelevä Sakke otti paikkansa kisan kärkeen kolme kierrosta ennen maalia. Uuden sukupolven nousu toi mukanaan myös jonkin verran uudenlaista ajokulttuuria. Reitin ajolinjat olivat Sakella hienosti hallussa ja niistä oli paljon opin ottamiseksi. Toisaalta sitten olin siinä jonkin verran ihmeissäni, kun kapeilla poluilla pudotettiin vauhti lähes nollille ja kevyet ohitusyritykseni suljettiin siististi leikkaamalla ajolinjaa eteeni. Vaikka joissain kohdissa minulla olisi ollut hieman enemmänkin ajohaluja, niin tällä radalla ohitukset olisivat eilen vaatineen jonkin verran kylkipainia. Tuohon en ole viimeisen 10 ajovuoden aikana saanut Suomessa tuntumaa, joten maaliin saavuin kiltisti kakkospaikka takataskussa. Sinällään jos jalka on hereillä, niin kyllähän sitä ohi mennään vaikka väkisin. Eilen sitä jalkaa ei minulla ollut ja en muun muassa pystynyt polkemaan putkelta koko kisan aikana.

Mitä sitten opin eilen?
- Neljää päivää ei levätä ennen kisoja (jouluna sallittua)
- Jos neljä päivää levätään, niin silloin ei syödä 15 kertaa päivässä (paitsi jouluna)
- Ylipaino on alivoimaa
- Öisin nukutaan, ei kukuta
- Varmistetaan, että onko kisapaikan lähistöllä pesu- ja WC-tiloja
- Kilpailujen luonteessa ja ajotyyleissä voi tulla eroja aikojen saatossa. Organisaatioissa muutokset ovat nykyään alituiseen arkipäivää; näinkö asiat muuttuvat tästä eteenpäin myös pyöräilyn saralla?

torstai 9. kesäkuuta 2011

Kunnon kohottelua ja KOH-I-NOOR ajot

Näin on sitten kulunut jo hyvä tovi edellisestä blogitekstistä. Toisin kuin tavallisesti, niin tällä kertaa syynä on osittain ollut todellinen aikapula ja mikä hienointa, niin tärkeää vapaa-aikaa on tullut vietettyä jonkin verran pyörän päällä.

Viime viikko oli minulle määrällisesti poikkeuksellisen kova treeniviikko. Sain pyöräiltyä ensi kertaa sitten viime elokuun viikon aikana yli 20 treenituntia. Helatorstaina tuli kierrettyä maita ja mantuja maantiepyörällä 160 kilometrin edestä ja launtaina legendaarisen Ahveniston XC-radan kierroskellotus pysäytti kellot aikaan 17:30. Eilen oli sitten vuorossa elämäni ensimmäistä kertaa KOH I NOOR-ajot Ahveniston moottoriradalla. Osallistujia oli tällä kertaa 15 ja kovimmat kilpakumppanit olivat melko nimekästä porukkaa: Paavo Hiltunen, Olli Teivaala ja Sami Eloluoto joitain mainitakseni.

Eilisessä osakilpailussa moottorirataa kierrettiin vastapäivään 45min + kierros. Olin muuten fillarilla ensi kertaa moottoriradalla ajamassa; hieman eri vauhtia mentiin kuin talvella suksilla. Ensimmäisellä kierroksella jopa hieman jännitti jyrkimmissä kaarteissa lähes 60km/h mittarissa. Kisan loppupuolella kaarreajokin alkoi luonnistua ja tuli vedettyä mutkat kunnolla sisäkurvista ihan asiallisilla nopeuksilla.

Kisa alkoi siis vauhdikkaasti ja vauhdista vastasivat lähinnä Paavo ja tuo toinen Olli. Ensimmäinen kierros mentiin silti melko hyvin porukka kasassa ja sama meno jatkui toistakin kierrosta vielä hyvän matkaa. Radalla on yksi melko hyvä nousu ja ajattelin toisella kierroksella hieman kokeilla, mikä on päivän mäkikunto. Kova treeniviikko ja edellisen päivän 100 km fillarilenkki painoivat vähän jaloissa. Samoin lähes kolmenkymmenen asteen helle ja Hattulan kautta ajeltu ”lämmittely” varmistelivat vähintään merkittävää nestehukkaa tuossa vaiheessa. Melkein kaikki kuitenkin peliin ja näin mäen päälle sitten tultiin (allekirjoittanut keulilla, takana Olli Teivaala):

Ja niin, olimmekin sitten Teivaalan Ollin kanssa osittain vahingossa irti. Kolmannella kierroksella etenimme hyvässä yhteisymmärryksessä vuorovedolla saaden jo jonkinlaista eroa takana tuleviin aikaan. Päätin kuitenkin samassa nousussa pitää vielä hyvää vauhtia yllä, että Paavo ja kumppanit eivät nappaa eroa saman tien kiinni. Noh, niinpä sitten Ollikin tipahti kolmannen kierroksen mäessä takaa ja olin sitten yksinäni.
Pari kierrosta siinä tuli itsestään ajettua, mutta sitten alkoi tylsistyttää ja ajattelin, että näinköhän jaksan paukuttaa koko matkaa itsekseni. Niin kisan puolivälin tienoolla kevensin hieman tahtia ja sain kaiman uudelleen mukaan vetohommiin.
Tuossa vaiheessa päätin, että juuri ennen viimeistä kierrosta pistetään jalkaa kunnolla peliin maalinousuun ja viimeinen kiekka puristetaan täysillä. Kaikki menikin suunnitelmien mukaan ja sain pienen eron aikaan juuri ennen viimeisen kierroksen alkua. Ajo kulki melko mallikkaasti maaliin asti ja maalissa eroa toiseen oli noin 40 sekuntia. Hieno kisa ja loistavaa, että Tarmon Haavistot jaksavat näitä järjestellä. Ilolla maksaa 5 euroa näin loistavista treeneistä ja mukava nähdä muitakin pyöräilijöitä näissä tapahtumissa. Tulokset löytyvät Tarmon sivuilta. Toivottavasti ehdin heinäkuussa mukaan kolmanteen osakilpailuun. Ensimmäinen kisa tuli missattua työreissun johdosta.

Kuvia ja muuta tulee, kunhan saan DNA mokkulan taas pelaamaan.. maksiminopeus on tällä hetkellä 4 kbit/sec.. että sillä lailla.