tiistai 25. marraskuuta 2014

Kädessä kolme ässää – työ, perhe ja urheilu


Työelämässä puhutaan työn ja perheen yhteensovittamisesta. Urheilun puolella puhutaan työn ja urheilun yhteensovittamisesta. Suomessa hyvin moni meistä yhdistää nämä kaksi yhtälöä. Puhutaan työn, perheen ja urheilun yhteensovittamisesta. Kuinka näitä tekijöitä hallitaan ja voiko kaikessa pärjätä? Siinä tämän blogitekstin teema.

Minulle itselleni näiden kolmen tekijän hallinnointi kuuluu jokaiseen päivääni. Urheilen sydämelläni, työskentelen aivoillani, elän perheelle sydämellä ja aivoillani. Urheilussa valintoja ohjaavat enemmän tunteet, työelämässä rationaalisuus ja perhe-elämässä näiden erilaiset yhdistelmät. Vaikka perhe on listan asioista ylivoimainen ykkönen, niin periaatteessa mikään asia ei täysin jyrää tässä listassa. Minä näen, että ihminen on kokonaisuus ja yhden kortin pelaaminen on nykymaailmassa harvoin viisasta.

Työ, perhe ja urheilu. Näiden tekijöiden tasapainottelu on tarkoittanut käytännössä sitä, että olen pyrkinyt hoitamaan kaikkia näkökulmia tilanteeseen nähden mahdollisimman asiallisesti. Työelämässä tai opiskellessa en ole hakenut urheilun johdosta yhtään ylimääräistä vapaapäivää urheiluharrastustani edistämään. Kilpakuntoilijana en ehkä ole kokenut, että minun pitäisi olla yhtään erilaisessa asemassa muihin kollegoihin nähden. Valtion virkaehtosopimuksen mukaan olympialajissa vähintään EM-kisoihin yltävä saa vuosittain treenivapaata 30 päivää palkallisena – tähän en ole valitettavasti vielä tänäkään päivänä pystynyt. Opintoihin ja työhön panostaminen ei ole ollut pelkkää riistämistä muualta pois. Olen saanut paljon onnistumisen tunteita ja tyydytystä myös opintojen ja työelämän saralta. Työelämän piristysruiskeita ovat myös loma-ajat.  En ole yli-itsekkäästi käyttänyt harvoja lomiani yksinomaan urheiluun, vaan olen pyrkinyt löytämään aikaa erityisesti perheelle. Kokonaisuuteen panostaminen on näkynyt minulla jossain määrin yllätyksellisesti myös urheilutuloksissa. Ehkä ratkaisut ovat olleetkin juuri oikeita. Mietin pyöräilyuraani taaksepäin ja löysin sieltä mielestäni kiinnostavan seikan. Huomiostani seuraavassa lisää.

En tiedä, pitikö minun kasvaa aikuiseksi ja jollain tapaa eheytyä kokonaisemmaksi saavuttaakseni kunnolla urheilullisia tavoitteitani. Saalistin pitkään yleisen sarjan SM-mitalia, mutta pitkään näytti siltä, että se ei osu kohdalleni millään. Opiskelun loppuvaiheessa menin vuonna 2008 kokoaikaiseksi töihin ja samana kesänä suunnittelimme myös elokuun loppuun häitä nykyisen vaimoni kanssa. Kuinka ollakaan elokuun puolivälissä vuonna 2008 sitten napsahti ensimmäinen SM-mitali kouraan. Minun piti siis työskennellä kokoaikaisesti ja vieläpä suunnitella häitä kahden viikon päähän, että urheilutulokset astuivat askeleen eteenpäin. Elämään oli tullut merkitystä ja toisaalta työelämään siirtyminen muutama kuukausi aikaisemmin olivat varmaan tuoneet jonkinlaista rauhaa korvien väliin.

Työssäkäynnin lomassa urheilumenestys lähti rullaamaan paremmin ja paremmin. SM-mitaleita alkoi tulla lähes vuosittain ja siirsin tavoitteeksi voittaa ”uran” aikana edes yksi siniristipaita, eli Suomen mestaruus yleisessä sarjassa. Elokuussa 2012 kaikki osui kohdalleen. Tähän tarvittiin kokoaikainen työssä käyminen, naimisissa oleminen ja ensimmäisen lapsen laskettuaika. Kilpailua ajaessa ajatukset pyörivät koko ajan, että jokohan minun pitäisi olla sairaalassa vaikeuttamassa synnytystä. Lopulta esikoinen syntyi 5 päivää myöhemmin. Kesäkuussa 2013 oli samantyyppinen tilanne, eli työskentelin edelleen kokoaikaisena, olin naimisissa, mutta meillä oli jo esikoinen vauvana kotona. Tällöin tuli uran toinen Suomen mestaruus ja kesän aikana kertyi XCO-lajin kokonaiskilpailun voitto.

Kesä 2014 oli sitten lähtökohdiltaan haastavampi. Meille oli syntynyt jo toinen pienokainen lopputalvella 2014. Kesällä (ja edelleen) kotosalla pyöri siis melkoinen sirkus, kun oli kaksi pienokaista vaippoineen mahtavaa show:ta järjestämässä. Samalla työelämä jatkui normaalin tapaan ja aikaa urheiluun alkoi olla vain rajallisesti. Silti kaudelle mahtui joitain hienoja suorituksia, kuten Tahko MTB 60km 2. tila loppuajalla 2:29 ja osia. Lokakuussa 2014 rävähti sitten cyclocrossin SM-kisassa, joista pokkasin ensimmäisen sprinttilajien ulkopuolisen SM-kultani yleisessä sarjassa. Tähän vaadittiin työelämä, naimisissa olo, kaksi vaippaikäistä ja yli 8 kuukauden ajalta kertynyt univelka. Niin vain kroppa toimi paremmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin lokakuussa. 


Joskus pohdin, että olisiko urheiluun määrätietoisempi panostus vienyt minua kovempiin ja parempiin suorituksiin urheilun puolella. ”Olen voinut keskittyä täysipäiväisesti urheiluun”. Tämä lause esiintyy usein tv:ssä, kun menestyneitä huippu-urheilijoita haastatellaan. Minä en voi sanoa, että olisin elänyt tämän lauseen mukaan yhtään päivää. Toisaalta voin sanoa jo monen vuoden osalta, että ”olen voinut keskittyä perheeseen, työhön ja urheiluun täysipäiväisesti ja täysillä”. Tuntuu kuin kädessä olisi kolme ässää ja elämä kestävällä pohjalla.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Syystsemppaus!

Triathlon tuo uusia tavoitteita. Täytyy vaan uskoa, että kykyjä riittää, kehittyä askel kerrallaan ja ennen kaikkea nauttia tekemisestä. Tsemppiä kaikille syksyyn! Kaikessa siinä, mitä sitten teettekin.


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kevyt ja tilava pyöränkuljetuslaukku - EVOC

Suomessa ulkoilukelit pitkän kesän jälkeen pimenevät ja kylmenevät. Monelle meistä alkaa väistämättä iskeä urheilullinen matkakuume. Olisihan se kiva paahtaa menemään fillarilla astetta innostavammassa ympäristössä. Miltä kuulostaisi Mallorcan pyöräilyä kunnioittava liikennekulttuuri kesäkelissä ja tarjolla olisi niin tasamaapätkiä, mutta ajan voisi käyttää myös vuoren rinteitä nousten ja laskien? Tai suuntaisiko sitä Kanarialle, jossa pyöräilyloman saa yhdistettyä hyvin perheen rantalomaan. Oli valinta sitten kumpi tahansa, tai joku muu, niin pyöräreissuhan kruunautuu, kun matkaan saa ikioman pyöränsä.

Se, että saa oman pyöränsä mukaansa lentokoneeseen, edellyttää usein pyörälaukun omistamista tai lainaamista. Minun omat etelänreissuni ovat olleet melko vähissä, mutta olen päässyt vuosien aikana tutustumaan pariin erilaiseen pyöränkuljetuslaukkuun. Toinen oli kovakantinen, lasikuidusta valmistettu ja verrattain todella painava Natsa. Nyt tässä blogitekstissä esittelen toisenlaisen vaihtoehdon. Kyseessä on Evoc:in pehmeä, kevyt ja tilava pyöränkuljetuslaukku. Ihan ensimmäinen asia, johon tässä laukussa ihastuu, on se, että se taittuu verrattain pieneen tilaan. Toki Evoc:in käsittely on muutenkin huomattavasti Natsa-laukkua kevyempää. Jos ja kun reissuun lähtiessä pyörälle hankkii lentolippua tilatessa ihan oikean urheiluvälinepaikan ruumaan, niin pehmeä laukku ei ole riskitekijä pyörälle myöskään kuljetuksen aikana.

Testasin Evoc:in laukkua omalla maantiepyörälläni. En ollut nähnytkään laukkua aikaisemmin, joten samalla sain testattua laukun käytännön toimivuuden ns. noviisin näkökulmasta. Lopputulos oli yllättävä. Laitoin esikoisen nukkumaan päiväunille sisälle ja ehdin: purkaa fillarilaukun pahvilaatikosta, koota sen matkakuntoon, purkaa pyörän tarvittaviin osiin, pakata pyörän laukkuun, valmistella laukun viimeisen päälle matkakuntoon, poimia pyörän pois laukusta, koota pyörän takaisin ajokuntoon ja pakata laukun takaisin pahvilaatikkoon. Tähän kaikkeen meni aikaa vain reilu tunti ja esikoinen ei herännyt päiväuniltaan, vaikka tein homman 5m päässä nukkuvasta lapsesta. Koin käytön siis hyvin simppeliksi. Seuraavassa kuvasarja laukun käyttämisestä käytännössä:

 EVOC:in pyöränkuljetuslaukku säilytyskoossa

 Käyttöohje löytyy laukusta

 Laukku kootaan muovisia putkia (4kpl) ja liuskoja (4kpl) käyttämällä

 Laukku on koottuna muutamassa minuutissa

 Satula alas, pyörän tanko, polkimet ja kiekot irti ja pyörä menee suoraan laukkuun. Eri kokoisia pyöriä varten kiinnityskohtia on laukussa useita

 Pikalinkuille ja polkimille on kätevä tasku

 Kiekot asetetaan laukun molemmille puolille omiin taskuihin

 Laukun suuret pyörät helpottavat laukun kuljettamista

 Pyörä valmiina reissuun. Laukun suuri koko mahdollistaa myös pyöräilytarvikkeiden, kuten ajovaatteiden kuljettamisen samassa laukussa. Laukun kaikki vetoketjut ovat lukittavia, joten normaali matkalaukun pikkulukko käy tähän laukkuun

Mikäli EVOC:n pyöränkuljetuslaukku kiinnostaa, niin tuotetta voi kysellä osoitteesta: teemu.selvenius(at)truebell.fi