keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Telakalta kohti uutta kautta


Some-kanavien kautta moni onkin varmaan tietoinen siitä, että minun tulevaan kauteen valmistautuminen koki puoliyllättävän iskun. Mystinen nivusvamma ei ollutkaan lihasperäinen ongelma tai revähdys. Oikeasta lonkasta löytyi nivelestä repeämä, joka ei itsestään enää olisi parantunut ja vamma vaati leikkaushoitoa. Asiat etenivät lopulta melko nopeasti ja operaatio tehtiin lopulta viime viikon perjantaina. Kuinka tapaus vaikuttaa edessä siintävään kilpailukauteen, nähdään seuraavan puolen vuoden aikana.

Omaperäisestä operaation nukutustavasta kuvaus löytyy kuvaus Facebook-sivultani.

Nyt viisi päivää operaation jälkeen eletään jo hyvin tärkeää kuntoutusjaksoa. Käytännössä puhutaan useamman kuukauden rupeamasta, jonka aikana toivon nivelen kerivän itsensä kokoon ja kuntoon. Hyvää ehkä tämän kaltaisessa vammassa on se, että pääasiallinen kuntoutuskeino on pyöräily. Varsinkin kuntoutuksen alkuvaiheessa on tärkeää ajaa pyörällä, jolla pysyy satavarmasti pystyssä. Olen etuoikeutettu, että minulta löytyy yhteistyökumppanin kautta Wattbike kotoa. Kyseinen peli on täydellinen kaveri pitkällä kuntoutusjaksolla, jossa ajoaikaa ja ajovastusta on syytä lisätä maltillisin askelin. On mahdollista, että muutaman viikon kuluttua pystyn tekemään jo tasaisia matalan tehon peruskuntoharjoitteita kuntoutustarkoituksessa.

 Kuntotusohjelma on viety todella henkilökohtaiselle tasolle

On selvää, että vamma ja kuntouttaminen voi vaikuttaa ensi kesän kilpailukalenteriini. Vaikutukset voivat näkyä kisojen tuloksissa, mutta erityisesti kilpailemieni lajien rytmityksessä. Kesällä 2015 kilpailin todella tiiviisti triathlonin ja (maasto)pyöräilyn välillä. Treenien ja hermotuksien muutokset olivat kovaa puuhaa niin kropalle kuin pääkopallekin. Nyt operaation jälkeen viesti on mielestäni selvä, vamma kestää paremmin pyöräilyn rasitusta kuin esimerkiksi maksimaalista juoksuharjoittelua ja -kisaamista. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että lähestyn kesän 2016 kilpailukautta pyöräilyn näkökulmasta.

Asiat ovat kuitenkin tällä hetkellä täysin lastenkengissä, joten katsotaan maltilla, mitä tämä loppuvuosi ja alkuvuosi tuovat tullessaan.

Hyvää joulun aikaa ja loppuvuotta kaikille blogia seuraaville! Tsemppiä erityisesti kaikille kisakavereille! Käyttäkäähän nyt tämä etulyöntiasema hyödyksenne. Kunhan saan itseni kokoon, niin voin luvata, että tulen kiusaamaan teitä kesän kapinoissa.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Siirtymäkausi - offseason

Onko treeneihin lähtö pakkopullaa? Eikö itsensä haastaminen enää innosta? Tuntuuko, että et palaudu enää treeneistä samalla tavalla kuin vähän aikaa sitten? Tuntuuko, että kisaaminen saa tältä osin riittää? Tällaiset ajatukset ovat aivan normaaleja ja pieni breikki voi tällöin olla paikallaan. Jos kyse on muusta kuin viretilan hetkellisestä notkahtamisesta, voi ns.  offseasonille, eli siirtymäkaudelle olla aihetta. Pyöräilijällä tämä tauko ajoittuu tavallisesti (loppu)syksyyn, kun valoisan kesän jälkeen siirrymme pimeään ja märkään syksyyn ennen talven tuloa. Offseasonin kohdalla maalaisjärjellä voidaan puhua kauden jälkeisestä palautumisjaksosta, jolla ladataan niin fyysisiä kuin psyykkisiä akkuja uutta kautta ja määrätietoista tinkimätöntä harjoittelua varten. Kauden päätteeksi offseasonille voi olla tarvetta, jos paukut alkavat olla loppu jommasta kummasta (fyysinen/psyykkinen) tai molemmista näkökulmista.

Sinällään siirtymäkauden tarpeellisuus riippuu siitä, että jaksaako kyseisestä päivästä lähtien treenata itseään askel kerrallaan parempaan kuntoon aina seuraavan kauden loppuun saakka. Jos vastaus on: "en jaksa", latautuminen on todennäköisesti paikallaan. Siirtymäkausi vaihtelee urheilijakohtaisesti karkeasti 2-8vkon välillä. Allekirjoittanut on pitemmän siirtymäkauden kannalla ja haluan olla täynnä fillarinälkää lumien sulaessa ja ajokelien ollessa parhaimmillaan keväällä.


Kilpaurheilijalla on usein tavoitteena viedä koko kilpailukausi kunnialla läpi alusta loppuun saakka. Pyöräilyssä ja Suomessa tämä aikaväli on huhtikuun puolivälistä aina syys-/lokakuulle saakka. Mikäli menestystoiveita on asetettu lajien kokonaiskilpailuihin, on tasainen hyvä suorittaminen yleensä tuottavinta.

Kuntoilijan kohdalla asiaa ei tarvitse nähdä näin säntillisesti. Ei kilpailevan perheellisen tavallisen ihmisen toimia samoin kuin ammattiurheilijoiden. Kokonaishyvinvoinnin kannalta motivoitumis- ja palautumisjaksoja voi ripotella vuoden varrelle vapaammin ja näin syksyinen yksi siirtymäkausi korvautuu tasaisella virkeyden ylläpidolla. Kuntoilijankin on syytä kysyä muutama keskeinen asia itseltään. Mitä tavoitteita minulla ensi kaudella? Milloin kausi alkaa ja milloin se päättyy? Missä tapahtumissa haluan vähintään tehdä hyvän suorituksen?

Siirtymäkauden harjoittelu. Kyllä vain, siirtymäkaudellakin harjoitellaan. Kokonaisvaltainen passivoituminen sopii hyvin harvalle ihmiselle. Laskukunto on monelle liikkuvalle ihmiselle outo ja jopa piinaava tila. Vammojen parantelu on toki asia erikseen ja jotkut vammat saattavat vaatia totaalilepoa ainakin alkuvaiheessa. Siirtymäkauden tärkein asia treenien suhteen on nauttia kaikesta tekemisestä. Silloin on oiva aika harrastaa muita lajeja kuin omaa päälajiaan tai esimerkiksi fillarilla voi heittää retkivaihteen päälle ja nauttia lenkeillä muista kuin fyysisista tuntemuksista. Uusien lajien kanssa kehitystä tapahtuu nopeasti ja pieni treenailu voi olla todella motivoivaa. Näin pää tuulettuu ja kerää voimia tulevan kauden läpivientiin.