Kävin tämän viikon lopussa pari kertaa suksilla Ahvenistolla. Moottoriradan hiihtokunto alkaa olla kohdillaan - tätä tekstiä kirjoittavan suksijan hiihtokunnosta ei voi sanoa samaa. Sairastelin sellaisen pikaflunssan tämän viikon alussa, mutta sain taudin selätettyä pääosin kolmessa päivässä. Torstaina kävin hiihtelemässä kauden avaushiihdot ja samalla sain testattua minulle tuoretta suksiparia (vanhoille kävi näin, niin kuin joku ehkä muistaa). Eilen lauantaina oli toisen hiihtolenkin aika. Minulla on tapana hiihdellä heti kauden alusta lähtien tietyllä intensiteetillä. Vain sillä tavoin saan keholle tärkeät viestit heti perille: peruskunnon kehittämisen lisäksi tavoittelen hiihdon kautta myös hapenoton kehittymistä. Lisäksi minun mielestäni SM-tasolla pyöräilevä henkilö ei voi ainoastaan hissutella jokaikisellä hiihtolenkillä. Jos mielit olla kovemmassa kunnossa kuin toiset, niin lenkkien vauhdinkin pitää olla linjassa tavoitteen kanssa.
Urheilijalla on hyvä lihasmuisti ja reilun puolen vuoden tauko ei sinällään ole aika eikä mikään. Minulla suksi alkaa liikkua heti kauden alusta paremmin, kunhan ensimmäisistä lenkeistä lähtien lihakset oppivat, että mitä tietyn vauhdin ylläpito niiltä vaatii. Tässä on kauden toisen hiihtolenkkini data. Itse asiassa olen hieman pettynyt lenkin keskivauhtiin (16,1 km/h), vaikka kelikään ei ollut mistään nopeimmasta päästä. Hiihdollisesti tavoittelen, että pk-lenkit voisin hiihtää noin 18km/h keskivauhdeilla ja samoin 40km lenkit olisi syytä kyetä taittamaan melko kivuttomasti alla kahdessa tunnissa (toki vk-sykkeillä).
Palautumismuonaa hiihdon jälkeen
Tänään sunnuntaina kaivoin viikkojen tauon jälkeen pyörän ulos varastosta ja kävin ajamassa pienen lenkin. Kulku ei ollut kummoista (data täällä). Ihme, että pyörä ei kulje, vaikka lepoa on liki 4 kuukautta takana! Eikös sen kunnon pitäisi kohota lepäämällä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen