Kunnon kohottelua ja KOH-I-NOOR ajot

Näin on sitten kulunut jo hyvä tovi edellisestä blogitekstistä. Toisin kuin tavallisesti, niin tällä kertaa syynä on osittain ollut todellinen aikapula ja mikä hienointa, niin tärkeää vapaa-aikaa on tullut vietettyä jonkin verran pyörän päällä.

Viime viikko oli minulle määrällisesti poikkeuksellisen kova treeniviikko. Sain pyöräiltyä ensi kertaa sitten viime elokuun viikon aikana yli 20 treenituntia. Helatorstaina tuli kierrettyä maita ja mantuja maantiepyörällä 160 kilometrin edestä ja launtaina legendaarisen Ahveniston XC-radan kierroskellotus pysäytti kellot aikaan 17:30. Eilen oli sitten vuorossa elämäni ensimmäistä kertaa KOH I NOOR-ajot Ahveniston moottoriradalla. Osallistujia oli tällä kertaa 15 ja kovimmat kilpakumppanit olivat melko nimekästä porukkaa: Paavo Hiltunen, Olli Teivaala ja Sami Eloluoto joitain mainitakseni.

Eilisessä osakilpailussa moottorirataa kierrettiin vastapäivään 45min + kierros. Olin muuten fillarilla ensi kertaa moottoriradalla ajamassa; hieman eri vauhtia mentiin kuin talvella suksilla. Ensimmäisellä kierroksella jopa hieman jännitti jyrkimmissä kaarteissa lähes 60km/h mittarissa. Kisan loppupuolella kaarreajokin alkoi luonnistua ja tuli vedettyä mutkat kunnolla sisäkurvista ihan asiallisilla nopeuksilla.

Kisa alkoi siis vauhdikkaasti ja vauhdista vastasivat lähinnä Paavo ja tuo toinen Olli. Ensimmäinen kierros mentiin silti melko hyvin porukka kasassa ja sama meno jatkui toistakin kierrosta vielä hyvän matkaa. Radalla on yksi melko hyvä nousu ja ajattelin toisella kierroksella hieman kokeilla, mikä on päivän mäkikunto. Kova treeniviikko ja edellisen päivän 100 km fillarilenkki painoivat vähän jaloissa. Samoin lähes kolmenkymmenen asteen helle ja Hattulan kautta ajeltu ”lämmittely” varmistelivat vähintään merkittävää nestehukkaa tuossa vaiheessa. Melkein kaikki kuitenkin peliin ja näin mäen päälle sitten tultiin (allekirjoittanut keulilla, takana Olli Teivaala):

Ja niin, olimmekin sitten Teivaalan Ollin kanssa osittain vahingossa irti. Kolmannella kierroksella etenimme hyvässä yhteisymmärryksessä vuorovedolla saaden jo jonkinlaista eroa takana tuleviin aikaan. Päätin kuitenkin samassa nousussa pitää vielä hyvää vauhtia yllä, että Paavo ja kumppanit eivät nappaa eroa saman tien kiinni. Noh, niinpä sitten Ollikin tipahti kolmannen kierroksen mäessä takaa ja olin sitten yksinäni.

Pari kierrosta siinä tuli itsestään ajettua, mutta sitten alkoi tylsistyttää ja ajattelin, että näinköhän jaksan paukuttaa koko matkaa itsekseni. Niin kisan puolivälin tienoolla kevensin hieman tahtia ja sain kaiman uudelleen mukaan vetohommiin.

Tuossa vaiheessa päätin, että juuri ennen viimeistä kierrosta pistetään jalkaa kunnolla peliin maalinousuun ja viimeinen kiekka puristetaan täysillä. Kaikki menikin suunnitelmien mukaan ja sain pienen eron aikaan juuri ennen viimeisen kierroksen alkua. Ajo kulki melko mallikkaasti maaliin asti ja maalissa eroa toiseen oli noin 40 sekuntia. Hieno kisa ja loistavaa, että Tarmon Haavistot jaksavat näitä järjestellä. Ilolla maksaa 5 euroa näin loistavista treeneistä ja mukava nähdä muitakin pyöräilijöitä näissä tapahtumissa. Tulokset löytyvät Tarmon sivuilta. Toivottavasti ehdin heinäkuussa mukaan kolmanteen osakilpailuun. Ensimmäinen kisa tuli missattua työreissun johdosta.

Kuvia ja muuta tulee, kunhan saan DNA mokkulan taas pelaamaan.. maksiminopeus on tällä hetkellä 4 kbit/sec.. että sillä lailla.