Tahko MTB 120km valloitus vuonna 2011 alkaa taustan pohjustamisella ja tavoitteiden asettamisella. Ei muuta kuin suoraan asiaan siis!
Lähtökohdat reitin kiertämiseen ovat haasteelliset. En ole koskaan ollut vahvimmillani pitkissä kisoissa, vaan vahvuuteni ovat perinteisesti olleet noin tunnin pituisissa suorituksissa. Elämäni pisin pyörälenkki (maantiepyörällä) on kestänyt 4 tuntia 58 minuuttia. On oletettavaa, että Tahkolla ajoaikaan tulee vähintään tunti lisää. Tämä siis sillä oletuksella, että reitti pysyy ja keliolosuhteet pysyvät suurin piirtein samoin vuoden 2010 kanssa.
Yleisesti aina silloin, kun pyörän tangossa on kiinni numero, tavoitteenani on ollut kiertää reitti maaliin mahdollisimman nopeasti - niin tälläkin kertaa. Keho on siis ehdottomasti valmisteltava vaadittavaan pitkään, noin kuuden tunnin, suoritukseen. Rauhallisesti pääsen reitin varmaan läpi nykyiselläkin kunnolla, mutta olisihan se kiva ajaa reitillä ainakin hetkellisesti napakemminkin. Niinpä perinteisesti hyvin kramppiherkät jalkani tulevat nousemaan arvoon arvaamattomaan. Krampit, jos jotkin, ovat omiaan vaikuttamaan vauhtiin ja ajoaikaan hyvin radikaalisti. Silloin, kun minun jalkani kramppaavat, niin mies on paikallaan (yleensä selällään tai mahallaan; riippuen siitä, miten on sillä kertaa sattunut kokovartalokrampissa maan pintaa ensin koskemaan), huutaa tuskaisesti ja aikaa kuluu, kuluu ja kuluu..
Aikaa tosiaan kuluu, ja ajalla on paha tapa vaikuttaa melkoisesti kilpailuiden lopputuloksiin. Ajasta pääsemmekin sitten hyvin seuraavaan asiaan, eli operaatio tahko 120 - tavoitteisiin. Vuosi sitten yksi kierros (60km) taittui täysillä ajaen aikaan 2h 35 min. Jalat olivat maalissa aika valmiit, joten toiselle kierrokselle ei tuollaisen vauhdin jälkeen ole mitään asiaa. Niinpä alustava, mutta minimaalinen aikatavoite tulee olemaan alittaa 120 km matkalla aikaraja 6 tuntia. Noin pitkällä matkalla ajoaikaan kohdistuu kuitenkin hyvin paljon muuttujia, joten aikatavoitetta en aikonut tuota tarkemmin asettaa. Olen tyytyväinen, jos pystyn ajamaan reitin lävitse edes "rennon kovaa" ja toivottavasti el Grandessa on toisellakin kierroksella vielä jonkin verran paukkuja jäljellä.
Operaation lähtökohdat tiivistetysti:
- Mies kuntoon, edessä on elämän pisin maastopyörälenkki
- Aikatavoite: 120km, ajoaika alle 6 tuntia
- Sijoitustavoite: ei huonompi kuin vuonna 2010/60km
- Säätavoite: +18 astetta ja pilvistä, maasto kuiva
Miten kisassa sitten kävikään? Katso ihmeessä täältä maalitunnelmat!
Krampithan ovat J. Vastarannan mukaan hyväksyttävä syy vauhdin hidastumiselle, koska se on rehellistä treenin puutetta! :D Tosin epäilen, että onkohan kuitenkaan noin. Pikemminkin se kertoo siitä, että lihaksista pystyy ottamaan irti sen mitä otettavissa on.
VastaaPoistaHieno "projekti", tsemppiä vaan!
Ei tuo Jukan kommentti kyllä ihan metsään mene. Harvoin jalat kramppaavat, jos kisoissa ajelee rauhallisemmin ja lyhyemmän aikaa kuin treeneissä. Lisää treenamalla ja niistä palautumalla kramppeja voi siirtää jonkin verran kaukaisemmaksi..
VastaaPoistaToki tuokin, eli lihaksien todellinen hyödyntäminen on omiaan auttamaan krampien saavuttamisessa.
Kiitoksia tsemppauksesta, sitä tsemppiä (ja treeniä) tarvitaan.