Ken katajaan kapsahtaa, sen kisa siihen samoin tein kupsahtaa.. vai miten se menikään?
Niinpä niin, minulla oli tänään edessä jännä paikka, kun kevään ensimmäinen marathonkisa oli tänä vuonna kohdallani Nuuksiossa! Ja niin - kyllähän kaikki sujuikin kuin ensimmäisessä kisassa - puita naaman edessä, puita pinnoissa ja muutenkin päivä päin mäntyä.
Aamulla kaikki oli vielä niin hyvin. Kello herätteli klo 08:30 uuteen päivään, mutta eihän Hämeenlinnasta ollut kiire mihinkään. Nuuksioon oli hieman alle tunnin automatka ja kisa alkoi vasta klo 12. Jännittänyt ei tippaakaan, aamupala maistui ja edellispäivän 2,5 tuntinen maastolenkki ei juuri painanut jaloissa. Kaikki oli siis kohdallaan.
Kisapaikalle ehdin hyvissä ajoin noin tunti ennen starttia. Kisakamat niskaan, fillari iskuun ja kevyt 15 min pyörittely jaloille ennen starttia. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa mara-cupin kiertäjiä ja muitakin tuttuja ennen lähtöä! Toiveena minulla oli tänään, että alku ajettaisiin kärkiporukoissa rauhallisesti.. Siihen toiveeksi se sitten jäikin.
Heti paukusta Skinssin juna alkoi kerätä vauhtia alun ulkoilureittiosuuksilla. Vauhdista vastasi lähinnä Skinsin ukot Henkka ja Simo ja Pirttimäkeen saavuttiin neljän miehen jonossa. Edellämainittujen lisäksi letkassa oli mukana allekirjoittanut ja Rossin Jussi. Tein lyhyen vetovuoron ja päästin sitten Jussin vetohommiin. Voe sitä vauhtia, jota Rossi vetää! Alkoi näyttää selvältä, että meikäläinen ei ole kärkikahinoissa mukana tänään. Ajo ei kuitenkaan ollut ihan niin tuskaista, että olisin tipahtanut letkasta luonnollisesti. Emme ehkä päässeet ensimmäisen kierroksen puoleen väliinkään, kun ajauduin pieniin ongelmiin. Jussi paukutti hienoa kyytiä edessä ja olin siinä toisena. Yht´äkkiä reitti kääntyikin oikealle viettävältä ulkoilureitiltä oikealle polulle. Jussi jatkoi suoraan ja minä siinä perässä. Koetin jouhevasti jatkaa matkaa eteenpäin niin, että pääsisin takaisin polulle hieman myöhemmin. Polulle vauhdilla rymistellen koin yllärin, kun eturengas kimposi nopeasti vasemmalle jostain juuresta ja nenän edessä seisoi jykevä koivu. Toiset jatkoivat matkaa reilusti yli 30km/h vauhdilla ja minä olin menossa lähes samaa kyytiä päin puita. Kun puihin oli matkaa pari metriä, totesin, että nyt minun ja Focuksen tiet eroavat hetkeksi ja hyppäsin pois pyörän päältä. Fillari päin puita ja minä muutaman metrin siellä puiden takana. Hyvästi mitalisijat!
Jatkoin matkaa keskenäni. Tänään jalka ei ollut siinä kunnossa, että olisin voinut nousta vajaan minuutin takamatkalta kärkiporukkaan. Ehdin melkein Pirttimäkeen ensimmäiseltä kierrokselta, kun sain seuraa Maukasta ja Samulista. Toinen kierros ajettiin kohtalaista kyytiä ja ero kärkeen oli reilussa kolmessa minuutissa. Ajo ukkojen kanssa sujui ihan kohtalaisesti, tosin pientä väsymistä koivissa alkoi tuntua viimeiselle kierrokselle siirryttäessä. Meidän kolmikko oli juuri alkanut taistella sijasta kolme, kun Simo oli kokenut pieniä tuubiongelmia kesken toisen kierroksen. Omat ongelmat eivät kuitenkaan jääneet koivukontaktiin tai väsymyksen ja kramppien väistelyyn. Kaiken kruunasi viimeisen kiekan puolivälissä takahaarukan, renkaan ja ketjun sekaan sotkeentunut puolen ranteen paksuinen karahka. Siinä suli taas turhaa aikaa ja tämän päivän jaloilla ei ollut paukkuja taistella myöskään sijasta kolme. Rullailin maaliin Luukkiin viidentenä jääden kärjestä ja mitaleista vaikka kuinka paljon. Jussi oli voittanut, Henkka krampeista kärsien toinen, Maukka kolmas ja Samuli sijalla neljä.
Oma ajo tosiaan muistutti hyvin paljon kevään ensimmäistä maratonia. Tämän tyyppinen säätäminen on kuulunut perinteisesti kuvaan Korson marassa touko-kesäkuun taitteessa. Ihmeitä pitää tapahtua, jos olen kahden viikon kuluttua mitalitaistossa mukana Maratonin SM-kisoissa Ylöjärvellä.
Ei auta kuitenkaan masentua ja päivä pelastuikin evästauolla Klaukkalan Bike Parkin edustan puusillalla. Lisää balsamia haavoihin sain Hyvinkään Motonetista, mistä ostin seuraavan mara-cupin osallistumismaksun verran kalastustarvikkeita. Jos ketjut ei pysy kireällä, niin koetetaan sitten siimojen kanssa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen