Cyclocross SM 8.1.2017 - nappiajolla hopeaa

ENNAKKO

Mikäs sen hienompaa kuin murtaa blogihiljaisuus onnistuneen SM-kilpailun kisaraporttiin. Se, että fillarikisasta tulee raportti ulos tammikuussa on vähintään poikkeuksellista. Aikaisempina vuosina kisakausi on päättynyt lokakuun puolivälin kieppeillä, mutta tällä kertaa cyclocrossin SM-kisat päätettiin järjestää samana päivänä muun maailman kanssa. Helsinkiin Hietsun uimarannan tuntumaan rakentuikin todellinen cyclocross-tapahtuma, joka ei löydä haastajaa aikaisempien vuosien kisoista – ainakaan radan ja kisatunnelman näkökulmasta. Suomen talvi toi kilpailuun juuri oikean lisämausteensa ja olosuhteet olivat hyvällä tavalla eeppisellä tasolla.

Cyclocross on mahtava laji. Laji, jossa vähän hassulla pyörällä ajetaan niissä vuoden surkeimmissa ajokeleissä. Cyclocross on myös niitä harvoja pyöräilylajeja, joissa Suomi voisi oikeasti menestyä ilman mieletöntä tasoitusta muille maille. Meillähän pyöräilysäät ovat yleensä vähän sinne päin ja muutama plussa-aste on oikeastaan se ainoa oikea crossi-keli. Tuo keli, joka meillä on niin juhannuksena kuin joulunakin.

Minulle kisan ennakkotunnelmat olivat jännittävät. Edellisestä kunnon fillarikisasta oli aikaa puolisen vuotta. Allekirjoittaneelle on tyypillistä, että lasken kisakuntoni talvikaudella melko alas, jotta saan hyvän nousuboostin sitten kesän kilpailuja ajatellen helpommin aikaiseksi. Nyt tammikuun intensiivinen kisa ei päästänyt varsinkaan pääkoppaa marras- ja joulukuussa helpolla. Taustalla oli jatkuvasti ajatus, että kisapäivän keliä pitäisi päästä uudella ROSE-crossarilla treenaamaan ja rutkasti.

 Rosen kisacrossari - 8 kiloa täyteläisyyttä!

Tarkoitus oli kiertää myös useampia kansallisia crossi-kisoja ja käydä kunnolla tutustumassa Hietsun rataan etukäteen, mutta niin vain kaikki ennakkosuunnitelmat oli tehty murrettaviksi. Vesisadepäivät ja pakkasjaksot seurailivat toisiaan ja tein lopulta selkeän päätöksen. Kaikki avaintreenit tulen tekemään lopulta Wattbiken päällä ja mielellään Zwiftin kautta kilpailuja ajellen. Wattbike-treenit purivat lopulta minuun mainiosti ja sain muutamilla tärkeillä avaintreeneillä suorituskykyni melko hyvälle tasolle. Näin ollen 1,5 viikkoa ennen kilpailua pystyin pitämään yli tunnin ajan 325 watin keskitehoa yllä vauhtikestävyys-sykkeillä. Tämä oli minulle hyvä tulos, koska kauden 2017 pääpaino on triathlon-lajeissa ja olin juossut loppuvuoden puolella minun mittapuulla moninkertaisia määriä. Juoksutreenit eivät tunnetusti vie pyöräilyä juurikaan eteenpäin, mutta ehkäpä cyclocrossiin niistä on vähemmän haittaa kuin muissa fillarilajeissa.

Pyöräilytreenejä oli kertynyt koko joulukuun ajan keskimäärin 4,5h per viikko. Suurin määräviikko osui vuoden viimeiselle viikolle, kun Stravaan kertyi pyöräilyä 5h 23min ja kilometrejäkin päälle 150. En siis todellakaan ollut jumissa liiasta treenaamisesta. Enemmän huolta aiheutti se, että voiko kisakykyä olla yhtä-äkkiä ja tuleeko lihaksisto toimimaan crossin vaatimuksia vastaavasti koko tunnin ajan kisapäivänä. Kalusto minulla oli kisaan kunnossa. Toivoin pakkaskeliä, että renkaiden litkutushommiin tai tuubiratkaisuihin ei ole tarvetta lähteä. Nyt piti vain valita sopiva rengassetti kahdesta hyvin erilaisesta vaihtoehdosta. Onnekseni pelinlukulasit olivat päässäni kisa-aamuna, kun tein viimeisen päätöksen ja vaihdoin vielä syyskelin luottokisarenkaani toiseen malliin. Rengastöiden johdosta menetin mahdollisuuteni tutustua rataan myös ennen kisaa kisapäivänä. Renkaiden vaihto näytteli kuitenkin hyvin merkittävää roolia päivän lopputuloksen näkökulmasta.

KISAPÄIVÄ

Kisapaikalle saapuminen oli sopivaa härdelliä. Radalle ei päässyt muiden kisojen takia ja meillä oli koko perhe mukana, joka vei ehkäpä sopivasti turhaa stressiä itse kisasta pois. Yritin saada jalkoihin pientä lämpöä ennen starttia ja siinä vähän onnistuinkin. Lämpöä oli saatava ja radan mutkista olisi päästävä nopeasti kisassa selville. Mitali olisi nimittäin tiukassa erityisesti oman äärimmäisen epävarman suorituskyvyn johdosta. Toinen haastava tekijä oli vahvat vastustajat.

Kisassa oli vastassa erityisesti kivikova kolmikko. Sasu Halme oli ehdoton ennakkosuosikki edellisen vuoden mestarina ja loppuvuoden testitulokset kertoivat jopa 15-20% paremmasta suorituskyvystä kuin mitä minun omat testini olivat olleet. Toinen suosikki oli Antti Kuitto, joka oli kiertänyt loppuvuonna useita crossi-kisoja niin Suomessa kuin Viron puolella. Voittoputki oli tainnut venähtää jo kymmenen kisan pituiseksi ja Hietsun ratakin oli miehelle varmasti tuttua tutumpi. Antti on vielä tunnettu äärimmäisen timanttisesta ajotaidosta, jonka olin laskenut säästävän hänen voimavarojaan rutkasti näin syheröisellä radalla. Kolmas erityisessä seurannassa ollut kuski oli Jarkko Niemi. Maantiepyöräilyn Suomenmestari parin vuoden takaa ja olen ottanut usein Jarkolta turpiin Ahveniston Koh i noor-ajoissa kesäisin. Tehoja tunnin suoritukseen oli siis Jarkollakin takana ja paljon. Tämän kolmikon lisäksi listalla oli useampiakin tuntemattomia nimiä. Kuka tahansa saattoi olla musta hevonen, jolla olisi vetää cyclocross-jokeri takataskustaan. Päätin, että lähden nöyrin mielin kunnioittamaan ihan kaikkia lähtöviivalla olijoita ja en hätkähtyisi, vaikka edessä näkyisi minulle vieraampiakin ajotamineita.

Taktiikkani oli selvä ja tuttu aikaisemmilta vuosilta. Tiesin, että jos löydän tehojen puolesta anaerobisen kynnyksen kisan alkuvaiheessa, niin pystyn kiristämään kisan viimeisellä puolikkaalla vauhtiani vielä vähän. Tietenkin sillä oletuksella, että lihaksisto toimii ja esimerkiksi selkä ei lyö lukkoon aivan totaalisesti. Oleelliseksi muodostui se, että riittääkö minun päivän ana-kynnykseni kisassa mihinkään. Olin tehnyt kuitenkin päätöksen, että en paukuta itseäni hapoille alussa, vaan ajan rennon kovaa ja tasaisesti. Nimenhuudossa minulla meinasi tulla vähän kiire, kun kuulin lopulta starttiin olevan minuutin verran ja minulla oli vielä lämpötakki ja tuplahousut päällä. Lopulta olin lähtöviivalla juuri sopivasti 15 sekuntia ennen starttia ja sain lyötyä Garminin käyntiin keräämään kisadataa jälkispekulaatiota ajatellen. Otin Gutzyn geelin ja tiesin, että nyt kroppa tietää taas kilpailun olevan käsillä. Sitten vain nauttimaan.

KILPAILUN KULKU

Ennakkosuosikit järjestyksessä ensimmäiseen kaarteeseen tullessa. Kuva: Jere Keskiaho

Lähtö oli yllätyksekseni helppo. Antti ja Sasu menivät kärkeen ja pääsin hyvin rennolla jalalla kolmospaikalle. Jo ensimmäisissä mutkissa Antti ja Sasu ottivat pienen eron minuun ja tuntuivat vaihtavan paikka alituiseen. Virheitä tehtiin oikein urakalla ja minullakin oli hankaluuksia löytää sopivaa vauhtia syheröisiin mutkiin. Kierroksen loppupuolella olimme kuitenkin melko hyvin taas porukassa, kun aivan kierroksen loppupuolella pääsin vähän jouhevammalla ajolinjalla kärkikaksikon kyytiin. Ensimmäisen kierroksen aikana huomasin, että juostavat raput tulevat olemaan minulle sopivat tässä kisassa ja nyt olisi vaan saatava ajo svengaamaan. Heti toisen kierroksen alussa Sasu teki pieniä nykäyksiä ja pääsi livahtamaan Antilta noin 10 sekunnin päähän. Antti yritti selkeästi haastaa Sasua ja niinpä Antti karkasi vielä minultakin muutaman sekunnin päähän eteen. Erityisesti Anttia vastaan pystyin olemaan portaissa selkeästi nopeampi ja myös pöpperölumessa löysin hyviä ajolinjoja omalle kisasetupilleni.

Juoksuosuudet kulkivat hyvin

Sain Antin toisen kierroksen puolivälissä kiinni ja päätin vähän hengähtää siinä kyydissä. Hengähdys ei kestänyt lopulta kovin kauaa, kun alkoi tapahtua. Lähestyimme Antin kanssa ensimmäistä pitkää rantahiekkaosuutta toisella kierroksella, kun Antille kävi jotain. Eturengas lähti vähän vaeltamaan ja taittoi lopulta 90 astetta poikittain. Samalla hetkellä Antti lähti tangon yli lennolle ja näin nousin pakolla kisassa toiseksi. Olen aikaisemminkin nostanut SM-kisoissa sijoituksiani vastaavalla tavalla ja pari vuotta sitten saavutin SM-kultaa Juho Hännisen tehden samanlaisen ilmalennon kriittisessä kisavaiheessa.

 Antin kaatumisen johdosta nousin kakkospaikalle toisella kierroksessa. Kuva: Jere Keskiaho

Olin hetken vähän ymmälläni. Sasu oli edessä liki 20 sekunnin päässä ja Antti ehkä tulisi kovaa takaa vielä mukaan taisteluun. En tiedä, että kiristinkö pikkaisen ajoa, mutta niin  vain alkoi mutkissa meno tökkiä pahemman kerran.  Eturengas livahti milloin minnekin ja löysin itseni kertaalleen kunnolla kumostakin lyöden polven kovaa jäätyneeseen maaperään. Antti oli takana vähimmillään ehkä reilun 5 sekunnin päässä, mutta ei kuitenkaan saavuttanut minua. Tärkeimpänä asiana tässä oli se, että lopetin höseltämisen ajon aikana. En enää ajanut mutkiin kovaa, vaan pelkästään mutkien väleissä. Pyrin pitämään renkaat maassa ja välttämään virheitä. Tämä tepsi mahdottoman hyvin. Ero Sasuun pysähtyi välittömästi siihen 20 sekunnin tuntumaan ja ero taakse päin Anttiin alkoi kasvaa. Ajoni siis helpottui, mutta toisaalta minusta tuli paljon nopeampi. Ajotakin takataskussa minulla oli vielä toinen Gutzyn kofeiinigeeli, jonka nappasin kisan puolivälissä.

 ROSE:n kisapyörä oli reitillä kohdallaan. Kuva: Jere Keskiaho

Tunnelma ajon aikana oli aivan mahtava. Kannustusta riitti lähes koko radan ympärille, kellot kalkattivat ja katsojat tsemppasivat nimeltä huutaen ajamaan kovempaa. Niin parasta – kiitos!

Kaikki alkoi mennä täysin suunnitelman mukaan. Kakkospaikalla ajaminen tuntui hienolta ja pystyin rennolla diesel-jyhkinnällä pitämään eron kärkimies-Sasuun samoissa. Olisikohan se ollut neljäs tai viides kierros, kun lisäsin aivan vähän tehoja ja ero oli Sasuun pienimmillään reilut 15 sekuntia. Tällä kierroksella ajoin myös oman nopeimman kierrosaikani kisassa ja se saattoi olla samalla myös koko kisan nopein kierrosaika (Stravan mukaan).  Jostain syystä tässäkin tilanteessa jatkoin taktiikkaani hyvin tarkasti, enkä lähtenyt päättömästi repimään eroa Sasua kohti kiinni. Fyysisesti se olisi voinut olla jossain määrin realistista, mutta toisaalta olisin äärimmäisen todennäköisesti alkanut kaatuilla mutkissa ja näin olisi ollut sauma kalusto-ongelmiin ja sitä kautta kakkossijakin olisi ollut vaarassa. Ajoin kovaa mutkien välejä, mutta mutkissa varmistelin edelleen. Kroppa ja pyörä pelasivat mahtavasti. Suorituskyky oli puoleen vuoteen reilusti parhaimmillaan ja jälleen kerran täysin oikeana päivänä.

 Maali alkaa häämöttää - kakkospaikka on sinettiä vaille. Kuva: Jere Keskiaho

Keskityin ja nautin. Mikäs se hienompaa kuin mennä rennon kovaa eteenpäin ja kello tykkää. Viimeiset kaksi kierrosta ero pysyi samana Sasuun ja kaveri ajoi ansaittuun voittoon. Minä saavuin maaliin toisena tasan 20 sekuntia Sasulle hävinneenä. Antti nappasi pitkän uransa ensimmäisen yleisen sarjan SM-mitalin ollen hienosti kolmas minulle reilun minuutin taipuneena. Niemen Jarkko oli neljäs.

 Nuoruutta ja kokemusta palkintopallilla. Kuva: Antti Ruotsalo

Tästä kisatuloksesta iso kiitos yhteistyökumppaneilleni. Levyjarrullinen ROSE XEON CDX CROSS -huippucrossari oli varmaan kisan paras pyörä tälle radalle. Wattbiken avulla tehdyt kovat treenit olivat minun suorituskyvyn tärkein tekijä. Gutzyn lisäravinteet mahdollistavat minulta kerta toisensa jälkeen nappisuoritukset kisatilanteessa. LAKE:n huippukengillä voima siirtyy reidestä takarenkaaseen täsmällisesti. Uusi yhteistyökumppani OmaSP mahdollistaa kauden kilpailureissuja. KIITOS!