Jopas se aika rientää! Niin vain hetkessä on viikko kulunut edellisestä blogipostauksesta. Koetan ottaa itseäni vähän niskasta kiinni tämän asian suhteen.
Pyörän päällä olen ehtinyt viettää viimeaikoina hyvin vähän aikaa. Kännykän Sports Tracker väittää, että viimeisen 7 ja 30 päivän aikana treenejä olisi kertynyt seuraavasti.
Ei ihan hirmuisen paljon, sanoisin. Onneksi sadetta on tullut niin älyttömästi, että liikkumattomuus on saanut vähän balsamia haavoille.
Tänään oli pitkästä aikaa kuiva päivä ja sain kuin sainkin lähdettyä ihan oikealle pyörälenkille. Varmuuden vuoksi starttasin vasta klo 17 jälkeen, joka takasi lenkin jäävän ilman valoja alle 1,5h pituiseksi. Tarkoitus oli crossailla syyskelistä nauttien Aulangon komeissa maisemissa. Samalla muistuttelin jaloille, miltä juoksu pyörän kanssa tuntuu ja miltä ylipäänsä tuntuu ajaa pyörällä kovaa. En ole vuosikausiin treenannut 30 päivään noin vähän, kuin nyt viimeisen kuukauden aikana. Tämä näkyy nyt varsinkin silloin, kun yrittää pitää kovempaa vauhtia useamman minuutin ajan. Lyhyet spurtit vielä luonnistuvat.
Aulangolla kelpaa aina ajella ja syksyn kauniit värit alkavat olla tosiasia myös täällä Hämeen leveysasteilla. Tässä iltahämärän korvilla otettu kuva tutusta paikasta näkötornin maisematasanteelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen