Tulipa tuossa cyclocrossin SM-kisojen jälkeen mieleeni ajatus, että kaikki yleisen sarjan kuusi SM-mitaliani maastopyöräilyn eri lajeista (cx on myös maastoa tässä lauseessa) on siunaantunut minulle silloin, kun olen ollut työelämässä tehden töitä kokoaikaisena. Yhtään mitalia ei siis pyöräilyurani aikana sattunut sellaiselle ajalle, että olisin arkiviikkoina ollut alle 35 tuntia töissä jatkuvalla syötöllä ja tarkemmin laskien palkattomien ruokataukojen johdosta työt vievät täydet 40 tuntia viikosta.
Työssäkäyvänä myös etelänleirit jäävät helposti kokonaan pois vuosittaisesta harjoitteluohjelmasta. Toisten ollessa leireillä olen ehkäpä hieman kiusallani treenannut vähän kovempaa täällä Suomessa. Toisaalta töiden johdosta myös kilpailuihin valmistautuminen on mennyt täysin työn asettamien aikataulujen mukaan, eikä yhtään ylimääräistä vapaapäivää ole tarvinnut pyöräilyn takia vakiolomien päälle hakea. Olettekos laskeneet, että kuinka paljon tällainen kokoaikainen työskentely sitten syö vuosittaista treeniaikaa?
Nopeasti laskettuna työssä käyvä henkilö antaa vuositasolla ammattilaiselle tasoitusta potentiaalisista treenitunneista reilut 2000 tuntia. Eli tuplat se aika, jolla käytännössä pyöräilyä voisi harjoitella ammattimaisesti, meneekin meillä työssä käyvillä ihan täysin työpaikalla. Toki tähän lisätään työmatkat ja mahdolliset työreissut. Harjoitteluun tämä vaikuttaa sen verran, että urheilija joutuu tiettyjen kompromissien eteen. Voihan vielä olla, että työpäivän jälkeen myös perhe-elämä ja arkirutiinit lohkovat osansa harjoittelutunneista.
Ilokseni olen saanut kuitenkin todeta, että Suomessa kilpaileminen pyöräilyssä on täysin mahdollista kokoaikaisesta työskentelystä huolimatta. Parhaimmillaan työ on sellaista, että myös siltä puolelta, urheilun ja perhe-elämän lisäksi saa onnistumisen tunteita - silloin tuntee tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus. Työssäkäynnin hyvänä puolena olen havainnut sen, että päivän treenitunteja ei ole tullut sohlattua ihan miten sattuu. Silloin, kun treenaamassa ollaan, niin treenit vedetään läpi asenteella! Onnekseni työt jatkuvat myös tästä eteenpäin. Tämäkös antaa lisää intoa tässä syksyn pimeydessä kohti kautta 2013. Olisikohan kesällä 2013 vihdoin kolmen SM-mitalin vuosi?
Entäs freelancerit? Paljon toki riippuu alasta, mutta itsensä työllistämällä voi vaikuttaa paljonkin siihen, kuinka aikansa käyttää ja kuinka paljon voi allokoida aikaa treenaamiselle. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että elannon ansaitseminen ei aseta jäykkiä rajoja sille, kuinka paljon ja mihin aikaan voi treenata. Sen sijaan että istuu kasista neljään toimistolla, voi viettää parhaimman ajan päivästä pyörän päällä. Tai jos sattuu satamaan aiottuna treeniaikana niin voi odotella sateen loppumista töitä tehden. Mutta tosifillaristihan tietysti ajaa vaikka sataisi kissoja ja koiria :-)
VastaaPoistaFillarifoorumilla on muuten menossa melkoinen vääntö parissakin topikissa ammattilaisten harjoittelusta ja sm-tasolle pyrkimisestä. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista... ketäpä siinä sitten uskoo. Mutta nähtävästi hyvä menestys on mitaleistasi päätellen mahdollista myös meille tavallisille kuolevaisille, joiden elämässä on paljon muutakin kuin pyöräily. Yksi asia on kuitenkin täysin varmaa - tiettävästi kukaan ei ole hankkinut voittajakuntoa foorumipostailulla. Ehkä ei siis kannata liikaa kuunnella mikä on teoriassa mahdollista ja mikä ei, vaan hypätä pyörän selkään ja ottaa ihan itse selvää.
Kiitos Mika jälleen mainiosta kommentista!
PoistaTuo on totta, että ammatin valinnalla voi vaikuttaa paljon mahdollisuuksiin harrastaa esim. pyöräilyä. Kahdeksasta neljään istuminen toimistolla aiheuttaa sen, että lenkki vedetään aina tiettyyn aikaan vuorokaudesta, eikä päivän parasta säätä voi valita. Niinpä ainakin minä (näillä vuosilla) jättäydyn yhä useammin kotiin sateiden yllättäessä. Näin säästyy motivaatio, mutta myös kalusto.
Foorumipyöräilyä hyvän aikaa seuranneena suosittelen lukemaan kaikkia postauksia suurella varauksella. Aika moni heittää kommentteja mutu-tuntumalla ilman todellista faktatietoa tai omakohtaista kokemusta - niin tosin minäkin. :)
Varmaan riippuu aika paljon työpaikasta. Esimerkiksi virkamiehen liukuvalla työajalla, ilman pitkiä komennuksia lienee kohtuu helppo löytää aikaa treenaukselle. Jossain yksityisen puolen vaativassa projektissa jossa ylityöt ovat arkipäivää, homma ei välttämättä onnistu. Toki nämä ovat ammatinvalintakysymyksiä. Kiitos hyvästä kirjoituksesta.
VastaaPoistaKiitos palautteesta ja kommentista!
PoistaKyllä vain, työpaikalla on suuresti vaikutusta. Ylitöiden vääntäminen perustyöviikon päälle on haaste aina fyysiselle harjoittelulle. Tuurilla ylityöviikot sattuvat syksylle tai talvelle ja ylitöistä kertyneet lisäansiot ovat suoraan siirrettävissä nopeampaan ja hienompaan kalustoon. Monelle on tärkeintä, että kalusto on päheä! Toinen asia sitten on se, että ehtiikö sillä hienolla pyörällä koskaan lenkille.