Ehkäpä aikaerokatkeruuteni on kohdallani syntynyt huomattavasti aikaisemmin kuin 14.10.2012. Muisti palaa pätkien, mutta nyt tänään torstaina mieleeni juolahti jotain, joka on vaivannut takaraivossa viimeiset 15 vuotta. Eli ei kovin pitkään sentään.. vähän yli puolet eliniästä. :)
Mutta nyt siitä tuloksien ja aikaerojen oikeellisuuden tärkeydestä.. tämä kertoo ehkä jotain myös kilpailuhengestäni. Ajassa pitää palata vuoteen 1997 ja ensimmäiseen maastopyöräkilpailuuni - legendaariseen Hartolan MTB-enduroon: Päitsiin. Osallistuin tuolloin 13- vuotiaana ensimmäiseen pyöräkilpailuun ja kyseisessä endurokisassa nuorimmaisille tarkoitettu sarja oli M-18 vuotiaat. Olin aikaisempina vuosina jo pyöräillyt paljon ja vuonna 1997 kilometrejä kertyi päivittäin usein useita kymmeniä. Tuonna vuonna opin keulimaan kunnolla, tuona vuonna takarenkaalla hyppien meni ensimmäisen kerran yli 300 hyppyä peräkkäin. Tunteja ja kilometrejä siis kertyi runsaasti - parhaimmillaan vappuaattona pienessä lumisateessa päivän kilometrit ylittivät 100 rajapyykin. Pyörän päällä tuli vietettyä aikaa todella paljon ja jo taustalla oli kytenyt uskomaton kilpailuhenki. Koulujen välisissä suunnistus-, hiihto- ja maastojuoksukisoissa maaliviivan jälkeen ylenantaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun edessä on kisat - tämä mies ottaa pelin aina tosissaan, mutta 100 % rehdisti!
Mitä Päitsissä sitten tapahtui vuonna 1997? Viivalla oli siis 13-vuotias todella kisahenkinen pikkumies - samassa sarjassa, jossa oli mukana yli 5 vuotta vanhempia kavereita. Kisan yhteispituus oli 75km, joista 8 erikoiskoetta käsittivät yhteensä 25km kellotettavaa osuutta. Kilpailu sujui todella hyvin. Kisan ensimmäinen ja viimeinen pätkä olivat kuin nykyisiä pitkiä XC-ratoja. Ajo kulki ja muistan erityisesti kilpailun alkupuolella olleen erään erikoiskokeen polun, jonka viereiset havupuut löivät kädet punaisille veripisteille. Sain juuri tällä pätkällä edessä minuuttia aikaisemmin lähteneen kaverini melkein kiinni. Muilla pätkillä en kertaakaan ehtinyt näköetäisyydelle asti, mutta koskaan en kaverini mukaan saapunut maaliin yli minuuttia hänen jälkeensä. Kisa ajettiin loppuun ja odotin aivan hulluna tuloksia. Hartolassa tuloksien saaminen kesti, kesti, kesti ja kesti. Useiden tuntien ja kärsimättömän odottelun jälkeen tuloslistat tulivat vihdoin seinälle. Pätkäaikoja ei vielä esillä ollut, vain kokonaistulokset. Olin kilpailussa tuloksien mukaan sijalla 8, ja olin myös hävinnyt reilusti kaverilleni. Olin tuloksista todella hämilläni, mutta pakko se vain oli uskoa, vaikka käytännössä en voinut jäädä kaverilleni. 13-vuotiaan pokka ei niiden odottelutuntien jälkeen kestänyt mennä varmistamaan asiaa. Protestiaika oli 15 minuuttia ja tämän jälkeen jaettiin palkinnot.
Tuloksia ei vielä tuolloin saanut heti mukaansa. Silloin kirjoitettiin osoite listaan, ja tulokset tulivat jälkikäteen postissa. Armoton usean päivän odottelu alkoi! Vihdoin tuloslistat pätkäaikoineen kolahti postilaatikkoon. Revin kirjekuoren auki ja aloin silmäilemään tuloksia. Olin pätkäaikojen tuloksissa järestään sijoilla 4-5.. kunnes silmäni osuivat juuri sen pikataipaleen tuloksiin, joka oli mennyt kisassa todella hyvin. Kiinniajamisen johdosta minun piti voittaa kaveriani tällä pätkällä oikeasti noin 50 sekuntia. Tuloksissa minut oli laitettu koko meidän sarjan viimeiseksi häviten kaverilleni 9 min 10 s. Yhdellä kolmen kilometrin pikataipaleella olin saanut 10 minuuttia liian huonon ajan - lyijkynällä kirjattujen tulosten johdosta! Oikeasti aikani olisi ollut pätkällä kolmen joukossa ja sillä tuloksella olisin ajanut 13-vuotiaana M-18-sarjassa neljänneksi koko kisassa. Näin ei koskaan käynyt - jäi vain tänne asti silloin tällöin vaivaava fiilis hampaankoloon.. Kisa oli elämäni kovin urheilujuttu tuohon mennessä ja koko vuosien treenit menivät tuloksien virheen takia hukkaan. Toisaalta tuloksen johdosta palo pyöräilykisoihin syttyi vieläkin suuremmaksi, joka ei näytä sammuvan koskaan!
Ehkäpä toiveet oikeita tuloksia kohtaan on juurtunut jo tuolta vuodelta 1997..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen