Treenitauko ja yskivä bensansyöttö

Lupasin kertoa siitä kokeneen pyöräilijän ennakkoajatuksesta lenkkiä kohtaan, kun hän lähtee pyörälenkille syksyllä ja alla on pitempi treenitauko ja kaiken lisäksi lisäenergiaa tai edes juomaa ei ole reissussa mukana.

Silloin, kun minulle kertyy treenitunteja todella vähän, panostan kaikissa treeneissä lähinnä tehoharjoitteluun. Tämä on mahdollista varsinkin kauden aikana, koska kisat ovat pitäneet kehon valmiina koviin suorituksiin. Toisin sanoen kisat pitävät kehon valmiina koviin suorituksiin, mutta treenien vähäinen tai korkea määrä taas määräävät sen, kuinka kauan tätä kovaa suoritusta pystyy kerrallaan pitämään yllä.

Ennen lenkkiä jo kotona tiedostin, että päivän crossarilenkki ei tule menemään ihan toivomallani tavalla. Edessä oli nimittäin lenkki, jolla pääsisin mittaamaan suoraan omien hiilarivarastojen kokoa. Onnistuneen lounaan ja kohtalaisen välipalan jälkeen arvelin, että pystyn ajamaan lenkkiä noin 1h 25min ilman ongelmia. Tuon jälkeen tapahtuisi jotain isompaa pyöräilyvauhtiin vaikuttavaa – ”näin yksinkertaisesti pitää lenkillä tapahtua”, ajattelin.

Suuntasin kellottamaan tuttua Parolan ulkoilureittiä, jotta tietäisin jalkojen tämän hetken iskun ja saisin tarvittavia maksimivetoja tehtyä ennen crossin SM-kisaa 14.10. Helsingissä. Ajo sujui kellotteluineen ihan kohtalaisesti. Treenitauko oli odotetusti vaikuttanut erityisesti sykkeisiin, jotka olivat lenkillä todella herkässä. Loivatkin ylämäet saivat koneen kiertämään ja sykkeet nousivat nopeasti ana-kynnyksen (syke/teho ennen happoja) lähettyville. Treenaamattomuus ei mahdollista kuin hetkellisiä ana-kynnyksen ylityksiä ilman massiivisia maitohappoja. Tämä oli kupletin juoni myös tällä lenkillä. Kun kellottelut olivat onnellisesti takanapäin, päätin kierrellä crossarilla vähintään sen 1h 25min täyteen. Tuolloin saisin tietää, että pitivätkö ennen lenkkiä pohditut ennakko-odotukset paikkansa.

Niinhän siinä sitten lopulta kävin ja olin radikaalisti yliarvioinut hetken, jolloin tällaisella kovalla lenkillä seinä tuli vastaan ja hiilarit = energiat kehosta loppuivat. Samalla hetkellä katsoin sykemittarista ajettua aikaa ja treeni oli edennyt aikaan 1h 24min 30sec. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, keho alkoi heikentyä ja jalkoihin ilmaantui krampin oireita. Mikäli taskussa olisi ollut Gutzyn kofeiinigeeli ja pullossa energiajuomaa, olisin pystynyt ”tasoittamaan” kuopan muutamassa minuutissa. Nyt ei auttanut muu, kuin tulla ns. höyryillä kotiin. Kotona oli kiire nostaa energiatasot uudelleen kohdilleen, että palautuminen ei hidastuisi merkittävästi. Hyvää tällaisessa 15 minuutin höyryillä ajossa on se, että saa annettua keholle vinkin siitä, että pelkät hiilarit eivät riitä energiaksi – pliiis! Olisitko keho kiltti ja ottaisit rasvat mukaan energiatalkoisiin.