Harjoitteluvuoteni 2012 osa 3. Maalis- huhtikuun treenit

Kautta oli ennen tätä jaksoa kestänyt yhteensä neljä kuukautta. Olin jo radikaalisti tuntitavoitteita perässä, mutta onnekseni tärkeimmät treenikuukaudet olivat vielä edessäpäin. Talvellahan pyöräilijät tehdään, mutta Suomessa erityisesti kevättalvella! Kuinka treenejä sitten näinä kuukausina kertyi? Sen näemme seuraavasta taulukosta:

Tavoitteet	Maaliskuu 2012	Huhtikuu 2012
Pyöräily (tunnit)	50	55
Muu harjoittelu (tunnit)	10	3
Pyöräilyn kilometrit	1400	1500
Treenitunnit yhteensä	60	58
Toteutumat
Pyöräily (tunnit)	28	54,5
Muu harjoittelu (tunnit)	11	0
Pyöräilyn kilometrit	790	1570
Treenitunnit yhteensä	39	54,5

Maaliskuussa pyöräilymäärä koki pientä kehitystä talvikuukausiin verrattuna. Hiihtokelit vähenivät nopeasti, mutta hitaan puoleinen kevät vaikeutti pyöräilymäärän selkää lisäämistä. Mikäli kilometritavoitteen olisi halunnut saavuttaa, olisi pitänyt lähteä etelään leirille - tai jättää osa töistä tekemättä.

Huhtikuu on kauden ensimmäinen lähes tavoitteiden mukainen treenikuukausi. Pyöräilykilometrejä tuli hienosti ja pyöräilytunnit pysyivät tavoitteessa. Muun harjoittelun osuus jäi kuitenkin tavoitetta pienemmäksi ja en ihan yltänyt kokonaistuntitavoitteeseeni.

Yhteenveto jaksosta maalis- huhtikuu

Maaliskuun harjoittelu oli haastavaa runsaslumisen talven jälkeen. Maantiet olivat pitkään paksussa lumi- tai jääkerroksessa, ja toisaalta hiihtobaanoille kertyi roskaa jo maaliskuun puolivälin kohdilla. Pyöräilykilometrejä aloin keräämään mukavasti vasta kuun loppupuolella. Huhtikuuhun siirryttäessä treeni-into oli todella kova. Ajoin pyörällä tiiviisti ja varsinkin crossari taittoi kilometrejä mukavaan tahtiin. Kaikki kilometrit ajettiin siis Suomessa ja työn ohella. Huhtikuun jälkeen odotukset kauden alkuun toukokuulle olivat todella korkealla. Erityisiä tehotreenejä aloin oikeastaan tekemään vasta huhtikuun loppupuolella ja varsinkin paikallista kymppitemporeittiä tuli kierrettyä ahkerasti.

Paluu menneisyyteen. Maaliskuussa kerroin blogissani, kuinka minun mielestäni urheilijan kannattaa valmistautua kilpailuun omakohtaisen kokemukseni kautta. Lisäksi blogissa oli reissuraportti kävelylenkistä Azoreilla. 

Huhtikuussa teksteissä näkyi pyöräilyinto ja tulevan kauden jännitys. Innoissani kirjoittelin treenivinkkejä monipuolista maastopyöräkilpailua (esimerkiksi Tahkoa) ajatellen. Tahkoa varten valmistelin myös kisan loppuajan parantamista varten 6-teeman vinkkilistan. Kävin muuten huhtikuussa 2012 ajamassa maantiekilpailun lokari-crossarilla. Kestävyysurheilijan ruokavaliosta tein kaksi tekstiä. Ruokavalio osa 1. ja Ruokavalio osa 2.

Kuuden harjoittelukuukauden jälkeen treenitunteja oli kerääntynyt yhteensä 268. Tavoitteissani tunteja piti olla yli 70 tuntia enemmän. Pyöräilykilometrejä oli kertynyt ensimmäisen kuuden kuukauden aikana hieman yli 4600km – tämä oli liki tuhat kilometriä tavoitteita vähemmän.

Seuraava jakso on touko- kesäkuun treenit. Kisakausi pääsee siis todellisuudessa rytinällä käyntiin. Jakso huipentuu Tahko MTB:n ajoon kesäkuun lopulla. Onnistuiko kisakauden aloitus näillä treeneillä ja jatkuiko progressiivinen treenaus odotetulla tavalla? Näistä seikoista lisää seuraavassa treenitekstissä!

Tähän tekstiin liittyvät seuraavat blogitekstit:

Tavoitteet ja marras-joulukuun treenit

Tammi- helmikuun treenit

Maalis- huhtikuun treenit

Touko- kesäkuun treenit

Heinä- elokuun treenit

Syys- lokakuun treenit  
Kauden 2012 tilinpäätös arvosanoineen

Harjoitteluvuoteni 2012 osa 2. Tammi- helmikuun treenit

Tämä teksti käsittelee kauden 2012 harjoituksia. Tammi- helmikuun harjoitukset ovat jatkoa edelliseen treenitekstiini, jossa kävin lävitse marras- joulukuun treenejä.

Parin pk-täytteisen kuukauden jälkeen vuosi vaihtui onnellisesti ja pyöräilyinto oli kova. Tammikuussa 2012 oli tarkoitus herätellä kehoa paremmin pyöräilyn pariin. Tietenkin haasteita oli odotettavissa, koska ihan oikea talvi oli konkretisoitumassa kunnolla.

Tavoitteet	Tammikuu 2012	Helmikuu 2012
Pyöräily (tunnit)	32	32
Muu harjoittelu (tunnit)	31	21
Pyöräilyn kilometrit	700	770
Treenitunnit yhteensä	63	53
Toteutukset
Pyöräily (tunnit)	15	13
Muu harjoittelu (tunnit)	34	31
Pyöräilyn kilometrit	378	302
Treenitunnit yhteensä	49	44

Pyöräilyn kilometrimäärien suunniteltu nosto jäi haaveeksi, mutta hiihtoladulla kerätyt kilometrit kompensoivat hyvin pyöräilyn puolen vajetta.

Helmikuussa talvi oli ihan oikeasti päällä ja suoritin pääosan treeneistä hiihtäen. Hiihdon ohella muuhun harjoitteluun kuuluivat minun 10 x kuntosalilla vuoden aikana.

Yhteenveto jaksosta tammi- helmikuu

Pyöräilytunnit jäivät radikaalisti tavoitteesta. Samoin kävi pyöräilyn kilometreille. Muun harjoittelun osuudet olivat paremmin hanskassa ja tavoitteet täyttyivät. Pyöräilymäärän romahduksen johdosta jakson kokonaistuntimäärä oli 23 tuntia alijäämäinen tavoitteeseen verrattuna. Näin ollen olin kauden ensimmäisen neljän kuukauden jälkeen kokonaistreenituntitavoitteestani jäljessä yli 40 tuntia (hyvästi 620 tuntia). Tässä vaiheessa alkoi näyttää vaikealta saavuttaa yli 600 treenitunnin kausi. 

Neljän ensimmäisen treenikuukauden jälkeen tunteja oli kertynyt yhteensä 174 ja pyöräilykilometrejä 2259.

Paluu menneisyyteen: Tammikuussa 2012 kirjoitin muun muassa hiihtelystä Aulangolla - 40km lenkit olivat yleisiä. Helmikuussa 2012 kirjoittelin muun muassa vinkkejä saada lihaskipu kuntoon. Helmikuussa tuli vedettyä yksi viikonloppu hyvin treeniä, jolloin sataset paukkuivat komeasti.

Seuraava harjoittelujakso oli edessä kohtalaisen hyvällä fiiliksellä ja kevät oli jo nurkan takana. Maalis- huhtikuu saa suomalaisen pyöräilijän innostumaan pyöräilystä todella. Räystäät alkavat tiputella vettä ja ajohalut ovat hirmuiset. Jokohan tulevalla jaksolla pääsin kiinni takaisin pyöräilyn kilometritavoitteisiin? Joko oli aika hellittää muun harjoittelun osalta ja keskittyä lähes pelkästään pyöräilyyn? Tuleeko vihdoin tavoitteiden mukainen kuukausi kokonaistuntimäärän osalta?

Tähän tekstiin liittyvät seuraavat blogitekstit:

Tavoitteet ja marras-joulukuun treenit

Tammi- helmikuun treenit

Maalis- huhtikuun treenit

Touko- kesäkuun treenit

Heinä- elokuun treenit

Syys- lokakuun treenit 
Kauden 2012 tilinpäätös arvosanoineen

Harjoitteluvuoteni 2012 - tavoite ja jakso: marras- joulukuu

Olen tässä jo pitkään vihjaillut, että avaisin tarkemmin tämän kuluneen kauden harjoitteluani (tässä tekstisarjassa kausi 2012 = 1.11.2011-30.10.2012).

KAUDEN 2012 HARJOITTELUN TAVOITTEET

Lokakuussa vuonna 2011 päätin, että kesällä 2012 tulen pärjäämään pyöräilyssä. Kaudesta 2011 oli käteen jääneet muun muassa XCM SM-hopea ja Tahko 120 km voitto, jotka antoivat uskoa tulevaisuuteen. Päätin, että teen koko vuoden kattavan harjoittelusuunnitelman, jota tulen noudattamaan tarkasti. Tähän suunnitelmaan jaoin vuoden sen 12 kuukauteen, johon budjetoin tavoitteeksi asettamani harjoittelutunnit ja pyöräilykilometrit. Budjetointi johti siihen, että koko kauden aikana pyrin harjoittelemaan 620 tuntia ja ajamaan pyörällä lenkkejä 13670 kilometriä.

(Pyöräilykilometreillä tarkoitetaan ainoastaan lenkillä ajettuja kilometrejä. Minulle työmatkat siviilivaatteissa ei ole urheilua, vaikka työmatkan ajaisi täysillä. Työmatkapyöräily on minun tapauksessani elämää, ei harjoittelua.)

Marras- joulukuussa 2011 tarkoituksenani oli kehittää erityisesti peruskestävyyttä. Harjoittelutuntien osalta tavoitteeksi asetin reilun 10 tunnin harjoitteluviikot ja pyrin pyöräilemään syksyn harmaudessa noin puolet koko harjoittelumäärästä. Tavoitteet ja toteutukset kohtasivat seuraavanalaisesti:

Tavoitteet	Marraskuu 2011	Joulukuu 2011
Pyöräily (tunnit)	21	28
Muu harjoittelu (tunnit)	28	28
Pyöräilyn kilometrit	560	630
Treenitunnit yhteensä	49	56
Toteutukset
Pyöräily (tunnit)	26	34,5
Muu harjoittelu (tunnit)	15	7
Pyöräilyn kilometrit	687	892
Treenitunnit yhteensä	41	43,5

Marraskuun treenit sujuivat ihan kohtuullisesti. Pyöräilytunnit jopa ylittivät tavoitteet. Pyöräilykilometreissä ylitin tavoitteen 127 kilometrillä. Muun harjoittelun osalta jäin sitten hieman reilummin tavoitteestani.

Joulukuussa pyöräily maistui vielä paremmin. Pyöräilytunneissa ylitin tavoitteen reilusti. Samoin kilometrit ylittyivät yli 250 kilometrillä. Muun harjoittelun määrä romahti dramaattisesti. Kuukauden treenitunneissa jäin jälkeen yli 12 tuntia.

Yhteenveto jaksosta marras- joulukuu

Jakso marras-joulukuussa 2011 johti siihen, että pyöräilyn näkökulmasta tilanne oli kohtalaisen hyvä. Pyöräilytunteja oli budjetoitua enemmän 11,5h. Pyöräilykilometrit olin ylittänyt lähes 300 kilometrillä. Kokonaistreenitunneissa tuli pahemmin takkiin. Olin treenannut kahdessa kuukaudessa yhteensä 84,5 tuntia, kun tavoite oli harjoitella 105 tuntia. Olin siis kahden ensimmäisen kuukauden jälkeen treenitunneissa tavoitetta perässä yli 20 tuntia.

Paluu menneisyyteen: Lokakuussa 2011 kirjoitin muun muassa vuoden 2012 näkymistä. Marraskuun puolella 2011 kirjoittelin talvilenkkien aloittamisesta ja siitä, kuinka kauden aloituksen treenit ovat vaikuttaneet.

Edessä siintivät talven kylmimmät kuukaudet tammikuu ja helmikuu. Pystyisinkö pitämään pyöräilykilometrit korkealla? Auttaako hiihto muun harjoittelun tunteihin? Sainko kiinni kokonaisharjoittelusta rästiin jääneitä 20 treenituntia? Näihin tulee vastaus seuraavassa treenitekstissä!

Tähän tekstiin liittyvät seuraavat blogitekstit:

Tavoitteet ja marras-joulukuun treenit

Tammi- helmikuun treenit

Maalis- huhtikuun treenit

Touko- kesäkuun treenit

Heinä- elokuun treenit

Syys- lokakuun treenit 
Kauden 2012 tilinpäätös arvosanoineen

Kokoaikainen työskentely ja kilpaileminen - onko se mahdollista?

Tulipa tuossa cyclocrossin SM-kisojen jälkeen mieleeni ajatus, että kaikki yleisen sarjan kuusi SM-mitaliani maastopyöräilyn eri lajeista (cx on myös maastoa tässä lauseessa) on siunaantunut minulle silloin, kun olen ollut työelämässä tehden töitä kokoaikaisena. Yhtään mitalia ei siis pyöräilyurani aikana sattunut sellaiselle ajalle, että olisin arkiviikkoina ollut alle 35 tuntia töissä jatkuvalla syötöllä ja tarkemmin laskien palkattomien ruokataukojen johdosta työt vievät täydet 40 tuntia viikosta.

Työssäkäyvänä myös etelänleirit jäävät helposti kokonaan pois vuosittaisesta harjoitteluohjelmasta. Toisten ollessa leireillä olen ehkäpä hieman kiusallani treenannut vähän kovempaa täällä Suomessa. Toisaalta töiden johdosta myös kilpailuihin valmistautuminen on mennyt täysin työn asettamien aikataulujen mukaan, eikä yhtään ylimääräistä vapaapäivää ole tarvinnut pyöräilyn takia vakiolomien päälle hakea. Olettekos laskeneet, että kuinka paljon tällainen kokoaikainen työskentely sitten syö vuosittaista treeniaikaa?

Nopeasti laskettuna työssä käyvä henkilö antaa vuositasolla ammattilaiselle tasoitusta potentiaalisista treenitunneista reilut 2000 tuntia. Eli tuplat se aika, jolla käytännössä pyöräilyä voisi harjoitella ammattimaisesti, meneekin meillä työssä käyvillä ihan täysin työpaikalla. Toki tähän lisätään työmatkat ja mahdolliset työreissut. Harjoitteluun tämä vaikuttaa sen verran, että urheilija joutuu tiettyjen kompromissien eteen. Voihan vielä olla, että työpäivän jälkeen myös perhe-elämä ja arkirutiinit lohkovat osansa harjoittelutunneista.  

Ilokseni olen saanut kuitenkin todeta, että Suomessa kilpaileminen pyöräilyssä on täysin mahdollista kokoaikaisesta työskentelystä huolimatta. Parhaimmillaan työ on sellaista, että myös siltä puolelta, urheilun ja perhe-elämän lisäksi saa onnistumisen tunteita - silloin tuntee tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus. Työssäkäynnin hyvänä puolena olen havainnut sen, että päivän treenitunteja ei ole tullut sohlattua ihan miten sattuu. Silloin, kun treenaamassa ollaan, niin treenit vedetään läpi asenteella! Onnekseni työt jatkuvat myös tästä eteenpäin. Tämäkös antaa lisää intoa tässä syksyn pimeydessä kohti kautta 2013. Olisikohan kesällä 2013 vihdoin kolmen SM-mitalin vuosi?

Twiittomakieliset uutiset - lokakuu ( *päivitetty 25.10.2012)

Twitterissäni (twitter.com/OMiettinen) olen tänään hehkutellut, että talviharjoittelukeskukseni on ottanut askeleen eteenpäin. Puolet harjoittelukeskuksen tärkeistä tuotteista on jo nyt saapunut ja loputkin ovat hyvää vauhtia lähestymässä Suomea. Ehkäpä tulevalla viikolla kokonaisuus alkaa olla kasassa. *Tämä harjoittelukeskus on twitterissä saanut mielenkiinnon heräämään.. mistähän mahtaa olla kysymys? Asia selvinnee täällä blogin puolella myöhemmin tämän syksyn aikana.

* Twitteriin yritin tänään liittää kuvan hienolta ensipakkaslenkiltä - en onnistunut. Niinpä kuva on nyt sitten täällä blogin puolella! Maasto aivan supernopeassa kunnossa, suosittelen!

* Twitteriini on tänään ilmestynyt myös sellainen asia, että olisin mukamas eilen ajanut offseason-pk:ta 25min 315 keskiwateilla. Ota näistä nyt sitten selvää!

* Tunnisteet on lisätty tuonne oikealle palkkiin! Sieltä pääsee kiinni itseään kiinnostaviin blogiteksteihin. Suurin osa tunnisteiden liittämisestä teksteihin on kuitenkin vielä tekemättä - toivon kärsivällisyyttä.

Joku on muuten varmaan huomannut, että blogin ulkoasu on jälleen kerran kokenut "pienen" muutoksen. Tämä lopputulos ei ole lopullinen, mutta tarkoituksenani on pitää myös vanhoja tekstejä helpommin saatavilla aina sopivin väliajoin. Välillä sitten palaamme vanhaan ja keskitymme näin vain uutukaisiin blogipostauksiin. Tähän päivitysrumbaan kuuluu myös kaikkien blogitekstien läpikäynti ja tunnisteiden lisääminen. Näin lukijat pääsevät helpommin kiinni heitä kiinnostaviin teksteihin jatkossa.

Aijai, niistä kauden 2012 harjoittelumääristä on pitänyt kirjoitella jo pitemmän aikaa. Haluatteko arvata, kuinka paljon harjoittelutunteja viimeisen 12 kuukauden aikana kertyi?

Ajankohtaiskatsaus - halpoja maantiepyöriä ja tulevia tekstejä

Huomaa muuten, että kausi on ohitse! On bloggailu vähän aktivoitunut täällä päässä. Vaihdoin tänään tuon yläosan taustakuvan crossikisoista otettuun kuvaan. Hienon kuvan on ottanut Mika Kangas - kiitos Mikalle!

Olisi pari ajankohtaista asiaa tiedotettavana:

1.) Tulevia mielenkiintoisia blogitekstejä 

• Sain laskettua kauden 2012 harjoittelumäärät ensi kertaa elämässäni hyvin tarkasti. Kausi alkoi marraskuun alussa 2011 ja päättyy nyt lokakuun loppuun. Lokakuun viimeiset kaksi viikkoa ovat kauden offseasonia. Arvaatteko paljon treeniä lopulta tuli? Itse asiassa minä vähän yllätyin, että harjoittelua tuli niinkin paljon. 
• Tätä treenivuotta tulen avaamaan lähiaikoina varsin seikkaperäisesti - samalla kauden tulokset joutuvat kriittisen tarkastelun kohteeksi kauden 2012 tilinpäätöstä miettien. 
• Luulen muuten keksineeni jotain taas tähän harjoitteluun ja elämään liittyvää. Palaan tähän uuteen 40/400/8360-ajatteluun tulevissa blogiteksteissä. Oletteko jo perillä, mistä tulee olemaan kyse?

2.) Oletko hankkimassa uutta maantiepyörää? Jos olet, tai et ole, niin nyt on aika! Rakenna haluamasi pyörä nyt halvalla.

Nyt muuten ihmisten, jotka ovat maantiepyöriä päivittämässä, kannattaa katsoa Rosen tarjonta vuoden 2012-mallien osalta. Sieltä irtoaa maantiepyörää Ultegran sähkövaihteilla reilulla parilla tonnilla. Pyörän pääsee rakentamaan mieluisekseen konfiguraattorissa (löytyy pyörän valinnan jälkeen siitä ostoskori-painikkeen alapuolelta), jossa muutokset näkyvät samantien pyörän kuvassa. Samoin hinta päivittyy automaattisesti muutosta tehdessä. Kammen, kannattimen ja tangon pituudet ja leveydet päätetään itse ennen ostopäätöstä. Samoin spacereita kannattimen alle saa oman makunsa mukaan.

Tässä esimerkki huikeasta pohjapyörästä - Rose Xeon RS. Katsokaapa osia, painoja ja ihmisten arvosteluita! Siihen voi konfiguraattorissa pistää alle vaikkapa Mavicin Cosmic Carbonet ja hinnaksi muodostuu hieman päälle 1900 euroa! Kyseinen pyörä on valittu vuoden pyöräksi 2012.

Mikäli hiilaripyörät kiinnostavat, niin esim. ROSE XEON CRS-pyörä kannattaa katsoa! Itse ajoin kesällä lenkkejä CRS:llä ja pari kisaa KOH I NOOR-ajoissa. On muuten todella nopea pyörä ja hintalaatusuhde on todella kunnossa!

Aikaerojen historia - olipa kerran vuosi 1997...

Kiitos muuten teille kaikille aivan loistavasta keskustelusta ja kommentoinnista tuohon eiliseen tekstiini! Todella asiallisia kommentteja ja hienosti perusteltuja mielipiteitä. Nopean otannan perusteella aikojen ottamista myös maastopyöräilykilpailuissa kannattaa jatkaa. Lisäksi on parempi, että ajat ovat suurinpiirtein kohdillaan, koska tuloslistalla voi olla käyttöä myös kilpailupäivän jälkeisissä tilanteissa.

Ehkäpä aikaerokatkeruuteni on kohdallani syntynyt huomattavasti aikaisemmin kuin 14.10.2012. Muisti palaa pätkien, mutta nyt tänään torstaina mieleeni juolahti jotain, joka on vaivannut takaraivossa viimeiset 15 vuotta. Eli ei kovin pitkään sentään.. vähän yli puolet eliniästä. :) 

Mutta nyt siitä tuloksien ja aikaerojen oikeellisuuden tärkeydestä.. tämä kertoo ehkä jotain myös kilpailuhengestäni. Ajassa pitää palata vuoteen 1997 ja ensimmäiseen maastopyöräkilpailuuni - legendaariseen Hartolan MTB-enduroon: Päitsiin. Osallistuin tuolloin 13- vuotiaana ensimmäiseen pyöräkilpailuun ja kyseisessä endurokisassa nuorimmaisille tarkoitettu sarja oli M-18 vuotiaat. Olin aikaisempina vuosina jo pyöräillyt paljon ja vuonna 1997 kilometrejä kertyi päivittäin usein useita kymmeniä. Tuonna vuonna opin keulimaan kunnolla, tuona vuonna takarenkaalla hyppien meni ensimmäisen kerran yli 300 hyppyä peräkkäin. Tunteja ja kilometrejä siis kertyi runsaasti - parhaimmillaan vappuaattona pienessä lumisateessa päivän kilometrit ylittivät 100 rajapyykin. Pyörän päällä tuli vietettyä aikaa todella paljon ja jo taustalla oli kytenyt uskomaton kilpailuhenki. Koulujen välisissä suunnistus-, hiihto- ja maastojuoksukisoissa maaliviivan jälkeen ylenantaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun edessä on kisat - tämä mies ottaa pelin aina tosissaan, mutta 100 % rehdisti!

Mitä Päitsissä sitten tapahtui vuonna 1997? Viivalla oli siis 13-vuotias todella kisahenkinen pikkumies - samassa sarjassa, jossa oli mukana yli 5 vuotta vanhempia kavereita. Kisan yhteispituus oli 75km, joista 8 erikoiskoetta käsittivät yhteensä 25km kellotettavaa osuutta. Kilpailu sujui todella hyvin. Kisan ensimmäinen ja viimeinen pätkä olivat kuin nykyisiä pitkiä XC-ratoja. Ajo kulki ja muistan erityisesti kilpailun alkupuolella olleen erään erikoiskokeen polun, jonka viereiset havupuut löivät kädet punaisille veripisteille. Sain juuri tällä pätkällä edessä minuuttia aikaisemmin lähteneen kaverini melkein kiinni. Muilla pätkillä en kertaakaan ehtinyt näköetäisyydelle asti, mutta koskaan en kaverini mukaan saapunut maaliin yli minuuttia hänen jälkeensä. Kisa ajettiin loppuun ja odotin aivan hulluna tuloksia. Hartolassa tuloksien saaminen kesti, kesti, kesti ja kesti. Useiden tuntien ja kärsimättömän odottelun jälkeen tuloslistat tulivat vihdoin seinälle. Pätkäaikoja ei vielä esillä ollut, vain kokonaistulokset. Olin kilpailussa tuloksien mukaan sijalla 8, ja olin myös hävinnyt reilusti kaverilleni. Olin tuloksista todella hämilläni, mutta pakko se vain oli uskoa, vaikka käytännössä en voinut jäädä kaverilleni. 13-vuotiaan pokka ei niiden odottelutuntien jälkeen kestänyt mennä varmistamaan asiaa. Protestiaika oli 15 minuuttia ja tämän jälkeen jaettiin palkinnot.

Tuloksia ei vielä tuolloin saanut heti mukaansa. Silloin kirjoitettiin osoite listaan, ja tulokset tulivat jälkikäteen postissa. Armoton usean päivän odottelu alkoi! Vihdoin tuloslistat pätkäaikoineen kolahti postilaatikkoon. Revin kirjekuoren auki ja aloin silmäilemään tuloksia. Olin pätkäaikojen tuloksissa järestään sijoilla 4-5.. kunnes silmäni osuivat juuri sen pikataipaleen tuloksiin, joka oli mennyt kisassa todella hyvin. Kiinniajamisen johdosta minun piti voittaa kaveriani tällä pätkällä oikeasti noin 50 sekuntia. Tuloksissa minut oli laitettu koko meidän sarjan viimeiseksi häviten kaverilleni 9 min 10 s. Yhdellä kolmen kilometrin pikataipaleella olin saanut 10 minuuttia liian huonon ajan - lyijkynällä kirjattujen tulosten johdosta! Oikeasti aikani olisi ollut pätkällä kolmen joukossa ja sillä tuloksella olisin ajanut 13-vuotiaana M-18-sarjassa neljänneksi koko kisassa. Näin ei koskaan käynyt - jäi vain tänne asti silloin tällöin vaivaava fiilis hampaankoloon.. Kisa oli elämäni kovin urheilujuttu tuohon mennessä ja koko vuosien treenit menivät tuloksien virheen takia hukkaan. Toisaalta tuloksen johdosta palo pyöräilykisoihin syttyi vieläkin suuremmaksi, joka ei näytä sammuvan koskaan!

Ehkäpä toiveet oikeita tuloksia kohtaan on juurtunut jo tuolta vuodelta 1997..

Ajanotto on turhaa SM-tason pyöräkilpailuissa – osallistu keskusteluun!

Tämä seuraava teksti on osallistava. Voit siis osallistua keskusteluun kommentoimalla asiaa suoraan tämän tekstin kommenttikenttään. Voit halutessasi osallistua myös twitterin kautta - twiittaa @OMiettinen.

Pahinta ei ole tappio, vaan aiheeton murskatappio. Tämän blogitekstin tausta ulottuu aivan lähimenneisyyteen. Niin otsikon kuin ensimmäisen lauseen ajatus liittyvät viikonloppuna ajettuihin cyclocrossin SM-kilpailuihin ja kisan tuloslaskentaan. Pieni avoinnaoleva episodi kilpailutuloksien kanssa innoitti minut pohtimaan aihetta laajemminkin.

Mistä siis taustalla on kysymys? Viime sunnuntain cyclocrossin SM-kilpailuissa ajoin erittäin tiukan kilpailun jälkeen itseni kolmanneksi. Kilpailun voittaja oli lähes kahdeksan kierrosta kymmenestä takanani. Kilpailun kakkoseen ero kaventui kisan edetessä tasaisesti ja maalisuoralla olimme aivan peräkkäin. Eroa hopeatilaan maalissa oli juuri ja juuri 20 metriä. Katsojana kisoissa ollut Guimaraesin Jukka otti maaliviivalla kuvat kaikista kolmesta ajajasta ja erot olivat seuraavanlaisia: voittaja (Pökälä) – kakkonen (Kananen) 22 sekuntia, kakkonen – kolmonen (Miettinen) 4 sekuntia. Saavuin siis maaliin sijalla kolme ja 26 sekuntia voittajan jälkeen.

Järjestäjän toimittamissa kilpailun virallisissa tuloksissa kilpailun voittajan (Pökälä) ja kolmosen (Miettinen) välille aikaeroksi on merkitty 2 minuuttia 30 sekuntia. Eli 150 metrin = 26 sekunnin ero muuttui virallisiin tuloksiin yli viisinkertaiseksi, joka nopeasti laskettuna tekee matkassa 780 metriä, eli lähes puolet 2,5 km kisakierroksesta. Virallisten tuloksien mukaan olen ollut hyvin kaukana kärkitaistosta kyseisessä kilpailussa. Kyseisissä tuloksissa SM-kilpailun niukka ja taistelua vaatinut tappio on muuttunut arkistoitaessa aiheettomaksi murskatappioksi.

Minulle aikaerot ovat olleet erityisesti SM-kisoissa tärkeitä. Olen tottunut, että urheilusuorituksia mitataan pyöräilyssäkin kellolla, jolloin kilpailun loppuajoilla on merkitystä. Se saa meidät pyöräilijät yrittämään maaliin saakka täysillä. Tässä tapauksessa esimerkkinä mainitut (26 sekuntia voittajaan ja 4 sekuntia hopeaan) erot kertovat, että voitto oli cyclocrossin SM-kilpailussa 14.10.2012 minulle mahdollinen ja lähellä. Tuo aika kertoo, että kisassa en antanut kertaakaan periksi, vaan ajoin maaliin todella täysiä. Totuuden mukainen tulos kertoo, että aikaero Suomen parhaaseen crossarikuskiin oli tunnin suorituksessa alle puoli minuuttia! Puoli minuuttia tunnin suorituksessa on hyvin pieni ero. Puhutaan jo korvienvälin tason erosta. Mikäli kunto olisi aivan hitusenkin parempi, ja tahtotila olisi pysynyt samana – tuota puolen minuutin eroa ei koskaan olisi edes syntynyt. Nyt arkistot kertovat toista ja tuloksia tarkastellen kilpailun voittoa voidaan pitää totaalisen ylivoimaisena ilman ainuttakaan haastajaa. Toisena tärkeänä seikkana olen pitänyt SM-kisojen ajanotossa sitä, että sen avulla olen pystynyt hyvin vuosien varrella vertaamaan eroja tuloksien perusteella esim. kilpailun voittajaan. Tätä tietoa on voinut käyttää apuna muun muassa harjoittelun suunnittelussa. Joskus treenit ovat purreet hyvin ja aikaero vakiovoittajaan on voinut kaventua.

Olen nyt viestitellyt järjestäjän kanssa ja kysellyt, voisiko tuloksia korjata oikeiksi. Järjestävä osapuoli ei ole ollut kovin innokas muuttamaan tuloksia. Järjestäjä ei näe ongelmallisena sitä, että aikaero maalissa on 2 min 30 sekuntia oikean neljän sekunnin sijaan. Perusteluna tälle sanotaan, että tärkeintä kilpailuissa ovat sijoitukset ja ajoilla ei ole niin väliä, koska kilpailussa ei ollut kyse etappikilpailuista. Lisäksi perusteluihin kuuluu, että radat muuttuvat vuosittain, jolloin maaliin tullessa ajanotolla ei ole vertailumielessä merkitystä. Mitäpä mieltä te lukijat olette, jos samaistutte kilpaurheilijan tilanteeseen:

• Onko urheilijalle samantekevää lukea kilpailun jälkeen lehdestä, että on jäänyt minuuttikaupalla kärjestä, vaikka oikeasti ero on ollut kymmeniä metrejä ja urheilija on pistänyt itsensä likoon ihan täysillä?
• Entäpä onko järjestäjän fiksua keksiä maaliin tulon jälkeen aikoja aivan mielivaltaisesti ilman mitään todellisia perusteluita (26 sekuntia vs. 2 min 30 s)?
• Onko meillä kilpailijoilla oikeus saada pyöräkilpailusta totuuden mukainen tulos tuloslistalle?
• Kuuluuko ajanotto maastopyöräilyn SM-kilpailuihin, vai voisiko kisoja alkaa ajaa vain sijoituksesta unohtamalla kellot kokonaan?

MTB-kausi 2012 Mitalitaulukko

Näin on kausi sitten onnellisesti paketissa. Tein MTB-lajien osalta miesten yleisen sarjan epävirallisen SM-mitalitaulukon. Kärkisija jaettiin Samuelin ja Henkan kesken. Allekirjoittanut ylsi yllättäen kolmanneksi. Samuel on rankattu kärkeen XCO:n U23- SM-kultamitalin johdosta.

Cyclocross SM-kilpailut 2012 - Hieno pronssinen kisapäivä

Kisapäivä tiivistetysti:

• Herätys klo 8:30, maltillinen aamupala (Kinkkusämpylä, kuppi kahvia ja jogurttia baananilla + myslillä), lasillinen tuoremehua.
• Matka Helsinkiin kisapaikalle klo 10:15-11:30. Matkalla tankkasin naamaan yhden Gutzyn Recovery-patukan.
• Tunti ennen starttia (klo 12), edelleen laittomat renkaat alla. Omat renkaat olivat 35mm leveät ja kisasäännöissä luki maksimileveydeksi 33mm. Onneksi tiimikaveri Antti Kuitto toi minulle renkaat kisoihin - kiitos Antti!
• Klo 12:15 pientä rengastestiä ja rataan tutustumista tiimikavereiden (Simo ja Henkka) kanssa, Henkka pelotteli bunnyhoppaamalla molempien juoksuesteiden yli! Minä en (vielä) tässä vaiheessa hyppimään uskaltautunut.
• Klo 13, starttiin aikaa 20min, Gutzyn mansikkageeli massuun urheilujuoman kera.
• Klo 13:15 ukot viivalle ja nimenhuuto. Tämä mies menee rintamaan ilman odotuksia - toiveena rauhallista ajoa alkuun 2/3 kisasta :).

STARTTI!

• Klo 13:20 Aja-komento! Ensimmäisessä mutkassa olen sijoilla 15+, voe voe, miten tässä nyt näin käy?
• Ensimmäinen kierros: Ei kulje mihinkään, sijoitus n. 13-15 ja meno aivan kauhiaa!
• Toinen kierros, ei irtoa tänään, nössöilen juoksuesteillä, tosin teen päätöksen hyppäämisestä seuraavilla kierroksilla. Sijoitus n. 10 ja tekee tiukkaa edelleen.
• Kolmas kierros, Alan hyppiä juoksuesteiden yli ajamalla. Olen todella nopea Rose-pyöräni kanssa alamäissä ja mutkissa. Pyörä on todella iskukykyinen! Joitain selkiä saan kiinni - kärki on silti todella kaukana (Kananen). Oma sijoitus kierroksen päätyttyä n. 6.
• Neljäs kierros, Ohittelen pari ukkoa kierroksen aikana. Kukaan ei pysy laskuissa ja mutkissa perässäni. Nurmikkonousussa (juostava) kuulen olevani kisan kolmantena olevan perässä. "Mitäh, olenko siis kohta mitalivauhdissa?" Menen alamäessä ohitse ja sijoitus kierroksen päätyttyä 3. Edessä Kananen johtaa ja tiimikaveri Ojala toisena. Kaukana ovat molemmat, mutta pyöräily sujuu hienosti, ainoa murhe on juoksuosuus (olisi pitänyt tehdä edes yhdet ylämäkijuoksutreenit ennen kisaa). Neljännen kierroksen lopulla Ojala alkaa lähestyä etusektorissa.
• Viides- kuudes kierros. Samuel Pökälä seuraa lähietäisyydellä perässä. Vaikka eroa on vain 20m niin Pökälä ei saa, tai ei ota minua kiinni. Muuten erot taaksepäin kasvaa ja ohitamme kisan kakkostilalla etenevän Ojalan. 

Miettinen hetken kakkostilalla

• Seistemäs-kahdeksas kierros. Pökälä kuittaa minun ohi. Jään ratkaisevalla nurminousun juoksuosuudella Samuelille reilut 10 sekuntia, mutta johtaja Kimmo näkyy hetkittäin suorien päässä. Olen siis edelleen kolmantena - alan uskoa mitaliin tosissani - Hyvä Olli, kiitos Rose-pyörä!
• Yhdeksäs ja kymmenes kierros, sijoitus edelleen kolmantena. Viimeisellä kierroksellä pääsen ihan Kimmon läheisyyteen. "Juoksen" nurmiylämäen todella heikosti ylös - siinä paikka, jossa tuli tänään turpiin kärjelle. Maaliin on alle kilometri ja Kimmo on noin 10 sec edessäni. Keho haluaisi ajaa Kimmon kiinni, mutta keuhkot ovat maksimilla ja kiristäminen aiheuttaisi puklun. Ei pysty, kiristän vain maltillisesti - saavutan Kimmoa vähän kerrallaan..
• Maali! Ylitän maaliviivan ihan Kimmon läheisyydessä, mutta vasta jälkeen. Ero kärkeen (Pökälä) noin 30-40sec, hopeaan (Kimmoon) vain parisen sekuntia! 

 Mitalikolmikko pallilla:

• Kisareissussa parasta: Vaimo ja Helmi oli mukana kannustusjoukoissa ja huoltamassa! Helmi järkkäsi minulle jo kesän toisen SM-mitalin. :)

• 9 viikon vähäisestä harjoittelusta huolimatta olin todella hyvässä kunnossa! Ihan huikea ajo ja kauden päätös. Pienellä juoksuharjoittelulla ja samalla pyöräilykunnolla olisin taistellut tänään tosissani kultamitalista! Pyörä oli aivan todella hyvä!

Rose X-Lite Cross Carbon

• Kiitos kaikille loistaville kannustajille tänään! Tsemppihuutoja kuului mielettömän paljon ja niillä todella on vaikutusta!

Cyclocross SM 14.10.2012 - kausi pakettiin huomenna!

Cyclocrossin SM-kilpailut ajetaan huomenna ja pitkä kausi saa siinä samalla päätöksensä. Hieman haikea mieli on jo tässä vaiheessa. Tuntuu, kun kausi loppuisi kesken.

Tätä ei auta nyt tässä vaiheessa murehtia, vaan huomenna pistetään vielä kertaalleen kaikki peliin. Kovia ukkoja on ilmoittautunut pitkä lista. Mitaleiden ulkopuolelle jää iso liuta tosi kovia pyöräilijöitä. Tänä vuonna en laske itseäni kisaan mitalisuosikiksi, koska valmistautuminen on ollut varsin haasteellista viimeisen 9 viikon aikana. Toisaalta perheen parissa on tullut vietettyä aivan loistoaikaa. Toisaalta taas töissä oma työpiikkini kohdistuu yleensä juuri syksyyn ja niin on käynyt myös tänä vuonna. Vähäisen pyöräilyn johdosta huomisessa kisassa sykkeet ovat satavarmasti herkässä ja keuhkot pääsevät todelliseen rääkkiin.

Toivotaan huomiseksi hienoa kisapäivää ja rehtiä kisaa! Tulkaahan ihmiset katsomaan ja kannustamaan. Nähdään huomenna Kontulan kelkkapuistossa Helsingissä!

Miten kisassa kävi, sen löydät täältä!

Syyskauden huipennus edessä

Sunnuntai 14.10. lähenee vauhdilla ja taistelua laskukuntoa vastaan käydään vielä usean pyöräilijän toimesta - niin on asiat täälläkin. Cyclocrossin SM-kisat pistävät suomalaisen pyöräilijän kauden viimeistään pakettiin ja kisan jälkeen on aika hengähtää hetki.

Toissapäivänä ajoin pitkästä aikaa mainion lamppulenkin. Eilen pitelin sadetta, mutta tänään oli aikaa hypätä crossarin päälle. Alkujaan minun piti suunnata 20km tiesiirtymän kautta kellottamaan tuttua Parolan ulkoilureittiä. Mutta ei, sää oli aivan jäätävän kylmä ja tuuliliivin jättäminen kotiin ehdoton virhevalinta.

Niin suuntasin rohkeasti aivan uusille hiekkateille, joita en ollut koskaan aikaisemmi ajanut. Maaston puolella on aina lämmin ajella, mutta hiekkatielläkin tarkenee vähän maantienlaitaa paremmin. Suunnistelin eteenpäin ja välillä kääntelin pyörää takaisin päin, koska armeijan alueet tulivat vastaan. Lopulta löytyi aivan huippuhienoa baanaa ja komeita harjuja. Kaiken kruunasi lisäksi kirpeän valoisa syysilta auringonpaisteineen.

Crossari on nopeassa kunnossa, mutta miehen kunto on perinteiseen tapaan suuri arvoitus. Treeniä on nyt alla niin hävettävän vähän, että pitää olla jo superlahjakkuus sunnuntain kisassa pärjätäkseen. Mutta katsellaan!

Yritin muuten laittaa twitteriä (@OMiettinen) tänne blogin nurkille, mutta ei tuppaa onnistua. Sieltä kautta pystyy nykyään myös seuraamaan, missä tämä urheilija on milloinkin menossa. Tänään muun muassa twitterissä paljastui, että yksi ensi kesän kisapyöristä on jo nyt tilattu ja suuntaamassa aivan kohta puoliin Suomeen!

Lamppulenkiltä jännitystä

Wouuu! Kävinpä eilen ensi kertaa yli vuoteen maasturilla lamppulenkillä pimeässä metsässä. Olipa huisia ja erilaista. Hiljainenkin vauhti tuntuu nopeasti kovalta ja maaston muodot korostuvat esteiden taakse muodostuvien varjojen johdosta. Mikäli pimeälenkkejä on alla vähän, saa tututkin polut menon muuttumaan jännäksi.

Eilisen lamppulenkin Sports Tracker -data löytyy Olmietti:n treeneistä. Olihan lenkillä tietäkin, mutta yli 20km/h keskivauhti pimeälenkiksi osin maastossa on ihan hyvä suoritus.

Suosittelen testaamaan!

Treenitauko ja yskivä bensansyöttö

Lupasin kertoa siitä kokeneen pyöräilijän ennakkoajatuksesta lenkkiä kohtaan, kun hän lähtee pyörälenkille syksyllä ja alla on pitempi treenitauko ja kaiken lisäksi lisäenergiaa tai edes juomaa ei ole reissussa mukana.

Silloin, kun minulle kertyy treenitunteja todella vähän, panostan kaikissa treeneissä lähinnä tehoharjoitteluun. Tämä on mahdollista varsinkin kauden aikana, koska kisat ovat pitäneet kehon valmiina koviin suorituksiin. Toisin sanoen kisat pitävät kehon valmiina koviin suorituksiin, mutta treenien vähäinen tai korkea määrä taas määräävät sen, kuinka kauan tätä kovaa suoritusta pystyy kerrallaan pitämään yllä.

Ennen lenkkiä jo kotona tiedostin, että päivän crossarilenkki ei tule menemään ihan toivomallani tavalla. Edessä oli nimittäin lenkki, jolla pääsisin mittaamaan suoraan omien hiilarivarastojen kokoa. Onnistuneen lounaan ja kohtalaisen välipalan jälkeen arvelin, että pystyn ajamaan lenkkiä noin 1h 25min ilman ongelmia. Tuon jälkeen tapahtuisi jotain isompaa pyöräilyvauhtiin vaikuttavaa – ”näin yksinkertaisesti pitää lenkillä tapahtua”, ajattelin.

Suuntasin kellottamaan tuttua Parolan ulkoilureittiä, jotta tietäisin jalkojen tämän hetken iskun ja saisin tarvittavia maksimivetoja tehtyä ennen crossin SM-kisaa 14.10. Helsingissä. Ajo sujui kellotteluineen ihan kohtalaisesti. Treenitauko oli odotetusti vaikuttanut erityisesti sykkeisiin, jotka olivat lenkillä todella herkässä. Loivatkin ylämäet saivat koneen kiertämään ja sykkeet nousivat nopeasti ana-kynnyksen (syke/teho ennen happoja) lähettyville. Treenaamattomuus ei mahdollista kuin hetkellisiä ana-kynnyksen ylityksiä ilman massiivisia maitohappoja. Tämä oli kupletin juoni myös tällä lenkillä. Kun kellottelut olivat onnellisesti takanapäin, päätin kierrellä crossarilla vähintään sen 1h 25min täyteen. Tuolloin saisin tietää, että pitivätkö ennen lenkkiä pohditut ennakko-odotukset paikkansa.

Niinhän siinä sitten lopulta kävin ja olin radikaalisti yliarvioinut hetken, jolloin tällaisella kovalla lenkillä seinä tuli vastaan ja hiilarit = energiat kehosta loppuivat. Samalla hetkellä katsoin sykemittarista ajettua aikaa ja treeni oli edennyt aikaan 1h 24min 30sec. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, keho alkoi heikentyä ja jalkoihin ilmaantui krampin oireita. Mikäli taskussa olisi ollut Gutzyn kofeiinigeeli ja pullossa energiajuomaa, olisin pystynyt ”tasoittamaan” kuopan muutamassa minuutissa. Nyt ei auttanut muu, kuin tulla ns. höyryillä kotiin. Kotona oli kiire nostaa energiatasot uudelleen kohdilleen, että palautuminen ei hidastuisi merkittävästi. Hyvää tällaisessa 15 minuutin höyryillä ajossa on se, että saa annettua keholle vinkin siitä, että pelkät hiilarit eivät riitä energiaksi – pliiis! Olisitko keho kiltti ja ottaisit rasvat mukaan energiatalkoisiin.

Hiilarivarastojen koko tunneissa treenitauon jälkeen

Tämän aihepiirin settiä tulossa pian. Taustalla viime tekstissäni lupaama lenkkikokemus pitkän treenitauon jälkeen. Auttoiko kokemus, vai luulinko itsestäni liikoja?

Teksti täällä!

Vätys

Kävinpä tuossa eilen taas pienellä pyörälenkillä. Lähdin ajamaan crossarilla tutulle Parolan ulkoilureitille, jossa on hyvä tehdä hieman napakampia vetoja treenimielessä. Muita ulkoilijoita on vähän, jolloin kovaa ajaessa ei tule aiheutettua pahaa mieltä kenellekään. Samalla kovaa ajetut pätkät on mahdollista ajaa kokonaan kelloa vastaan ilman turhia jarrutteluita.

Cyclocrossarin kisakelpoisuus edellyttää, että pyörä on helppo ottaa kantoon olkapäälle. Jotta pyörän käsittely on juoksuosuudelle tultaessa nopeaa, on pyörästä yleensä syytä poistaa juomapullotelineet estämästä nostoliikkeen suorittamista. Näin ollen syksyiset pyörälenkit joutuu suorittamaan ilman tuttua Gutzyn urheilujuomaa. Tulee ajettua ns. kuivana, toivoen samalla, että veren punasolut lisääntyisivät hieman veriplasman ollessa vähäisempää. Niinpä lenkillä ei ole mukana nestettä, eikä ylimääräistä energiaa.

Nämä pohjatiedot yhdistettynä siihen, että pitkiä pyörälenkkejä ei ole viimeisten viiden viikon aikana kertynyt kuin yksi, aiheuttavat kokeneelle pyöräilijälle tietynlaisia odotuksia lenkin läpiviennin suhteen. Lenkittömyys on antanut keholle signaalin, että ”tule paremmaksi siinä, että et käy lenkillä”. Nopeasti kehittyvä kroppa ymmärtää ärsykkeen nopeasti ja reagoi siihen. Urheilun mahdollistavat elintoiminnot alkavat rauhoittua ja jopa uinahtaa. Päivä päivältä eteenpäin kehon on helpompi tulla toimeen laiskottelun kanssa. Nopeasti myös korvienväli alkaa tukea ajatusta ja pieni sisäinen ääni keksii tekosyitä lenkkien väliin jättämiseen. Milloin sataa vettä, milloin työpäivä on ollut niin hirmuisen rankka, milloin on kauppareissu tulossa ja milloin tv:stä tulee ehdottoman oleellinen jakso Frasieria – uusintana tietenkin. 

Aktiivisuuden laskun johdosta ihminen pysyy hengissä yhä vähemmällä määrällä elintoimintoja. Samalla jopa arjen pienet askareet tuntuvat koko ajan enemmän työllistäviltä ja rankemmilta. Pää tukee taas lähettäen ajatuksia: ”Älä tee ruokaa – ota sen sijaan suklaapatukka. Älä leikkaa nurmikkoa, istu sen sijaan sohvalla pelaten pleikkaria”. Ihminen adaptoituu – ihmisestä tulee vätys. Mistä vätyksen sitten tunnistaa? Omaa vätys-astetta voi lähestyä kysymällä – mitä merkityksellistä olen saanut aikaiseksi viimeisen kuukauden aikana vapaa-ajallani? Missä olen kehittynyt? Missä olen auttanut ja tukenut aidosti muita kehittymään? Vätys ei pahemmin näihin vastauksia löydä.. ellei keskivartalon kehittymistä oteta huomioon. 

Hei hei!! Mihin se lenkki nyt jäi, johon tämän blogitekstin piti pohjautua? Mitä se kokenut pyöräilijä noilla alkutiedoilla lenkiltä odotti ja toteutuivatko odotukset? Oliko pyöräilijä menettänyt kuntonsa ja oliko kunto todella romahtanut? Palataan siihen myöhemmin. Olen nyt vätys.

Crossailemalla (Sadetta pidellen) syksyyn

Jopas se aika rientää! Niin vain hetkessä on viikko kulunut edellisestä blogipostauksesta. Koetan ottaa itseäni vähän niskasta kiinni tämän asian suhteen.

Pyörän päällä olen ehtinyt viettää viimeaikoina hyvin vähän aikaa. Kännykän Sports Tracker väittää, että viimeisen 7 ja 30 päivän aikana treenejä olisi kertynyt seuraavasti.

Ei ihan hirmuisen paljon, sanoisin. Onneksi sadetta on tullut niin älyttömästi, että liikkumattomuus on saanut vähän balsamia haavoille.

Tänään oli pitkästä aikaa kuiva päivä ja sain kuin sainkin lähdettyä ihan oikealle pyörälenkille. Varmuuden vuoksi starttasin vasta klo 17 jälkeen, joka takasi lenkin jäävän ilman valoja alle 1,5h pituiseksi. Tarkoitus oli crossailla syyskelistä nauttien Aulangon komeissa maisemissa. Samalla muistuttelin jaloille, miltä juoksu pyörän kanssa tuntuu ja miltä ylipäänsä tuntuu ajaa pyörällä kovaa. En ole vuosikausiin treenannut 30 päivään noin vähän, kuin nyt viimeisen kuukauden aikana. Tämä näkyy nyt varsinkin silloin, kun yrittää pitää kovempaa vauhtia useamman minuutin ajan. Lyhyet spurtit vielä luonnistuvat.

Aulangolla kelpaa aina ajella ja syksyn kauniit värit alkavat olla tosiasia myös täällä Hämeen leveysasteilla. Tässä iltahämärän korvilla otettu kuva tutusta paikasta näkötornin maisematasanteelta.