Pitkän kaavan palautuminen Tahkosta menossa

Taisi tulla tyhjennettyä tämän miehen Pajazzo Tahkolla. Leikkisästi olen aiemmin ilmaissut, että Tahkon jälkeen alkaa armoton taistelu fyysisen kunnon syöksykierrettä vastaan. Nyt näyttää siltä, että tämä on totisinta totta. Kulkua ei ole Tahko-launtain jälkeen ollut sitten yhtään - ei yhtikäs yhden yhtäkään. Maitohapot ovat puudutusainetta, jotka pistävät reisiä käyttökelvottomaksi. Lenkin alusta lähtien uni painaa päälle ja ajo muuttuu vaikeaksi jo 125 sykkeiden yli mentäessä.

Ei ole siis mies terävimmillään. Niinpä olen antanut itselleni jo varoituksen epäurheilijamaisesta käytöksestä ja huhuillut ihmisen kaulaan sopivia M-kokoisua "epäkunnossa"-kylttejä.

Mennyt sunnuntai Tahkon jälkeen tuli matkustettua tänne Hämeenlinnan kotiin. Perhekyyti Mondeolla kesti 11.40-19:10 välisen ajan ja tämä osaltaan hidasti optimaalista palautumista. Maanantaista minulla ei ole mitään muistikuvaa, pidin varmaan lepopäivän. Tiistaina ajelin rennosti maantiellä, koska tiesin torstaina olevan KOHINOOR-ajot Ahveniston moottoriradalla. Keskiviikkona olin suunnitellut lenkkiä, joka lopulta toteutui iltalähtönä klo 21:20. Ajelin puolihaipakkaa Tyrväntöön ja kokonaislenkiksi tuli 54km / 260w keskitehoilla. Olin kotona joskus klo 23 aikaan ja palloilin pirteänä kuin peipponen vielä klo 00:30.

Torstaina oli sitten kisapäivä Ahvenistolla. Keskiviikon iltalenkissä ei ollut mitään järjen hiventä tätä kisaa ajatellen. Kulku sen mukainen, eli ei kulkua lainkaan. Aika-ajokierroksella ajoin 4 min pintaan 420 w keskitehoilla. Tuo on reilut 40w vähemmän kuin normaalisti motarin kierroksellani. Olin aika-ajossa vasta kolmas ja palautuminen lähti kehnosti käyntiin yhteislähtöä ajatellen. Jarkko Niemi vei suvereeniin tyyliin yhteislähdön nätillä yhden miehen irtiotolla. Me ajettiin Siukolan Laurin kanssa kimpassa sijoilla 2 ja 3, mutta ei mahdettu Niemelle mitään. Joskus olen jaksanut tykittää jokaisella 15 kierroksella ihan hyvää kyytiä mäen päälle, nyt riitti yksi kerta. Kisan aikana tuli muuten vettä aivan älyttömästi! Parhaimmillaan 25km/h vauhdissa ei nähnyt kärkipaikalla eteenpäin! Moottorirata lainehti ja ajo oli melkoisen jännää jyrkissä alamäen mutkissa. Pari kertaa takarengas menetti otteen asfaltista, mutta niin vain pysyin pystyssä ilman haavereita. Maaliin selvisin ja pokkasin kakkostilan loppukirissä Latea vastaan. Kisan keskitehoiksi Rotorit antoivat 290w. Tästä tehosta 51% oli tintattu vasemmalla jalalla ja 49% oikealla (tietokoneella Garmin connect kertoo näemmä 50/50 voimatuotosta). 15 kierrosta Ahvenistolla kerryttää kesän nousumetrisaldoa 660m, ainakin tämän uuden Garmin edge 1000 mukaan.

Tehojen vuoristorataa moottoriradalta

Lisädataa KOHINOOR-ajoista

Mutta juupa juu. Ei ole torstain jälkeen happi kulkenut kropassa ja pari lyhyttä lenkkiä ovat olleet todella vaikeita. Kahden viikon päästä pitäisi olla kunnossa Rovaniemen XCE ja XCO starteissa. Kiire tulee ja ihmeitä pitää taas tapahtua. Välissä on vielä viikon kuluttua ajettava Valkeakosken XCO-kisa, jossa vastassa saattaa olla aivan hurjia kuskeja jopa ulkomailta.

Nyt etsimään jalkoja massiivisen iltapalan avulla!