torstai 24. heinäkuuta 2014

Rovaniemen XCO SM-kisa 20.7.2014 – kisaraportti

Rovaniemen SM-kisaviikonloppu on siis takana. En voi sanoa onnellisesti takana, koska kilpaurheilijana haluan kisoissa yltää vähintään omalle tasolleni. 

Harmittavaan nelossijaan päättynyt XCE-kilpailu ei ollut poissa mielessä vielä sunnuntainakaan. Pari päivää kauden suurimmasta pettymyksestä oli vuorossa XCO. Ennakkoon huomasin, että minulla on Rovaniemen kisapäivää ajatellen vahvuuksia, mutta myös arveluttavia asioita:

Plussat:
-          Kunto oli Valkeakosken kisojen mukaan lähellä mitalitasoa – jonkinlainen usko vähintään pronssitilaan oli mielessä
-          Rovaniemen mäkinen ja kivikkoinen rata sopisi melko hyvin ominaisuuksilleni
-          Kisapyörä: Rose Thrill Hill:illä en todennäköisesti antanut kenellekään tippaakaan tasoitusta kaluston ajo-ominaisuuksien perusteella
-          Kisan huoltotaktiikka oli selvä

Haasteet:
-          XCE-kilpailun fyysinen vaikutus suoritukseen oli kysymysmerkki
-          XCE-kisan pettymyksen pureskelu oli vielä sunnuntaina kesken
-          Ennen kisaa viimeisten 12 kuukauden aikana treeniä oli kertynyt n. 200 tuntia
-          Kilpailun kesto oli 1h 50min, olin treenannut noin pitkän treenin viimeksi 8 päivää ennen kilpailua
-          Rasvojen käyttö energiana oli kysymysmerkki
-          Mahdolliset kramppihuolet viimeisillä kierroksilla
-          Olin lähes varma, että ajaudun kisan aikana jossain vaiheessa rengasrikkoon
-          Kisarutiini piti ammentaa edellisiltä vuosilta

Haasteita oli siis starttihetkellä plussia enemmän. Olin kuitenkin päättänyt, että kisassa lähdetään taistelemaan hyvästä sijoituksesta ja pyrin ajamaan kropan tyhjäksi maaliin mennessä.

Kisaraportti tuntemuksineen kierros kierrokselta (7 kierroksen kisa).

  1. Kierros – Startti ja sijoituksien tunnustelu
Kohtalaisen navakka startti, mutta vauhti ei ensimmäisessä nousussa tuntunut mitenkään mahdottomalta. Ajelin ihan kärkiporukassa lähinnä sijalla 5. Ennen laskuosuutta Jukka Vastaranta karkasi porukalta viimeisessä nyppylässä ja kakkossija oli vielä viiden kuskin ulottuvilla (Tähti, Pökälä, Miettinen, Kittilä, Mikko Vastaranta). Laskussa en ollut opiskellut ajolinjoja aivan muun letkan tavoin ja tipahdin Mikon taakse kuudenneksi. Kakkospaikka oli kuitenkin aivan lähellä ja vauhti tuntui realistiselta. Stravan mukaan 1. kierroksen aikani oli 15:08.

  1. Kierros – Meno muuttuu tahmeaksi
Toisen kierroksen alkaessa taas isolla nousulla, ajauduin ensimmäisiin vaikeuksiin. En tiedä, oliko ensimmäisen kierroksen lasku pistänyt kropan koetukselle, koska mäen nousu muuttui aivan myrkyksi heti toisen kierroksen alkuun. Tuntui, että selkä menee jumiin ja pyörittämisestä ei meinannut tulla mitään. Kakkostila katosi nousussa kauas porukalla (Tähti, Pökälä ja Kittilä). Minä jäin Mikon kanssa ajamaan sijasta 5. Mielessä pyörivät ajatukset, että ”näinköhän XCE-kisa painaa edelleen” ja ”mikä ihme se tämän päivän kisavauhtini oikein on?”

2. kierroksen karmea floppi varmistui kierrosajasta: 16:39! Yli 1,5 minuuttia hitaammin, kuin sopivalta tuntuva vauhti 1- kiekalla.. ei hyvä!

  1. Kierros – ”Taidan heivata – eihän tästä tule yhtään mitään”
Kolmannelle kierrokselle lähtiessä Mikko oli jo jättänyt minut ja ajelin surkeana yksikseni. Ylämäkeen en päässyt yhtään mihinkään ja päivän ajovauhti oli edelleen totaalisesti kateissa. Selkä oli umpijumissa ja happi ei kulkenut mihinkään. Otin kierroksen alkuun geelin ja toivoin sen tuovan iloa ajoon. Olikohan niin, että pitkä tauko kunnon fillarilenkistä oli ajanut minut totaalisesti hiilarimieheksi ja joutuisin kisaamaan liki 2 tuntia hiilareiden kanssa? Useampaan kertaan mietin, että tämä kisa taitaa jäädä tänään kesken. En pysty kisaa ajamaan, vaan vauhti on todellisen turistireissun tasoa.

Henkisen taistelun tuoksinnassa ja keskeytyksen pyöriessä mielessä kierrosaika romahti vieläkin surkeammaksi: 17:23. Kaiken kaikkiaan näytti todella huonolta!

  1. Kierros – Käynti lähes sijalla 7. – hitaasti meno alkaa parantua
Neljännelle kierrokselle lähtiessä otin uuden täyden juomapullon, mutta meno oli edelleen tahmeaa. Olin henkisesti aika rikki. Vanha tuttu kisakaveri Kangaskokko oli saanut minut kiinni. Ylämäessä vaaran päälle tarjosin Juhalle jo ohituspaikkaa, mutta Juha sanoi: ”ei nyt näin nousun aikana”. Tuosta kommentista sain vähän uskoa ja ajoin hieman kovempaa lopun jyrkät osuudet mäen päälle. Juha tippui samalla kyydistä ja aloin lisäämään vähän vauhtia myös muilla osuuksilla. Tällä kierroksella Totto climbissä näin Tonin, joka ajoi mäkeä ylös takarengas tyhjänä. Olin siis äskettäin ollut lähes sijalla 7, mutta nyt olinkin jo 5. Edessä meni Mikko, jonka saavuttaminen pirteällä ajolla voisi olla mahdollista. Vaikka kierros lähti todella nihkeästi käyntiin, niin aloin tuntemaan itseäni kierroksen loppua kohden kilpailijaksi.

Nelos-kierroksen loppuaika oli piristyvän lopun ansiosta 16:49.

  1. Kierros – Nousu jatkuu ja meno maistuu
Viidennen kierroksen alkuun otin kisan ensimmäisen kofeiinigeelin. Mäen alkupään otin iisisti, mutta juuri ennen loppujyrkkää sain Mikon kiinni. Kysyin heti ohituspaikkaa ja Mikko herrasmiehenä antoi heti tilaa. Minulla on pyörässä edessä vain 38-hampainen eturatas, joten kovin hiljaa en jyrkkiäkään kohtia voi pyörittää. Niinpä nousin putkelle ja annoin mennä astetta pirteämmin mäen päälle. Mikko oli tipahtanut kyydistä ja olin yhtä-äkkiä vankasti nelostilalla. Pronssista en ajamalla haaveillut, mutta tällä radalla saattaa tapahtua mitä vain. Totto-laskun alkaessa kuulin, että pronssiin olisi minuutti ja siellä ajaa Pökälä. Olin yllättynyt, että Kusti oli onnistunut tiputtamaan Pökälän kyydistään. Alamäki alkoi kisan edetessä parantua myös minulta ja sain melko ehjän kierroksen aikaiseksi.

Vauhdin parantuessa 5. kierros taittui aikaan 16:23. Kyseessä oli siis minun toiseksi nopein kierros tässä kisassa.

  1. Kierros – Pronssitila alkaa häämöttää
6. kierroksen alkaessa otin täyden juomapullon pyörääni ja lähdin ajamaan maltilla nousua. Loppujyrkän ajoin taas putkelta ja pääsin takalenkille ihan hyvässä vauhdissa. Erään pitkän suoran päässä olin näkevinäni Pökälän selän. ”Voiko tuo olla totta”, mietin mielessäni ja jatkoin menoa. Totto-climbissä sain varmuuden havainnolleni, kun näin Samuelin laskettelevan kopin alta samalla kuin itse olin nousemassa sinne. Haran Petri huusi, että ero on 25 sekuntia ja nyt kaikki peliin. Iskin laskuun vauhdilla ja alamäen serpentiineissä näin Samuelin jo jatkuvasti. Usko pronssiin heräsi siis kierros ennen maalia. En lähtenyt kuitenkaan pronssia tuulettelemaan, koska edessä ajoin Pökälä. Aika-ajon hallitseva mestari ja kovien maantiekisojen voittaja tältä kaudelta. Jos joku, niin Pökälä kykenee ajamaan myös väsyneenä kovaa fillaria. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä kuulin, että olen vain 11 sekuntia Samuelin perässä!

Kierrosaika 6. kierroksella oli 16:29. Tämän kilpailun kolmanneksi nopein kierrosaika tähän mennessä.

  1. Kierros – Kuvitteellinen taistelu pronssista
Viimeinen kierros siis käynnistyi ja ensimmäisen nousun päällä näin TWL:n värit Pökälän selässä. Yritin vähän lisätä kampikierroksia, mutta toinen takareisi napsahti saman tien kramppiin. Ajoin krampin auki, mutta lyhyt alamäki nousun alussa pisti toisenkin takareiden lukkoon. En voinut siis lisätä mäessä vauhtia, vaan jouduin katsomaan, kun Samuel takoo mäkeä hyvällä vauhdilla ylös ja pronssi karkaa. Viimeinen jyrkkä osuus oli minulle itselleni kova taistelu, kun tuntui, että riittävän pientä vaihdetta ei pyörästäni näille kramppijaloille löytyisi. Pääsin lopulta mäen päälle, mutta ero pronssiin oli taas repsahtanut. Jatkoin omaa vauhtiani kohti maalia, koska Rovaniemellä ei yksikään polkupätkä ole varma. Terävät kivet voivat viedä unelman sekunnissa. Onneksemme emme kumpikaan kuitenkaan joutuneet rengastöihin, vaan Samuel lasketteli ansaittuun pronssiin ja itse ajoin maaliin neljäntenä. Aivan, kuten vuosi sitten XCO SM-kisassa.

Viimeisen kierroksen kierrosaika oli lopulta 16:20. Eli ajoin vielä kerran koko kisani toiseksi nopeimman kierroksen. En siis periaatteessa sulanut pronssitaistelussa, vaan se ratkesi Samuelin selkeään tason nostoon vikalla kierroksella.

Yhteenveto:

Kultaan ajoi suvereenisti ja hienolla asenteella Jukka Vastaranta. Hopealle elämänsä parhaalla maastopyöräsuorituksella Kusti Kittilä ja pronssille siis maantiesankari Samuel Pökälä. Onnittelut kolmikolle!

Minulle jäi käteen 4. sija. Tämä 4. sija oli yhteensä viides, joita olen urallani ehtinyt maastopyöräilyyn verrattavissa SM-kisoissa yleisessä-/elite-luokassa saavuttamaan. Rehellisesti sanottuna, minulle on etuoikeus, että sain ajaa Rovaniemellä näin hienosta sijoituksesta. Viimeisen 12 kuukauden aikana treenit ovat olleet todella rikkonaisia ja voisi olla, että tuollainen 200 tuntia vuoteen ei mahdollistaisi edes puumitalisijoitusta.

2 kommenttia:

  1. Loistavaa settiä nää XCO kisat penkkiurheilu vinkkelistäkin. Mukava lukea millaisia fiiliksiä/tilanteita siellä on ollut kisan aikana.. Btw, eikös se Tonin kumi menny kolmos kierroksella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olet Tonin renkaasta varmasti oikeassa. Olin niin varjojen mailla 3 ja 4 kierroksella, että jotain ajatusvirheitä on varmasti tekstiin ajautunut. :)

      Poista

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen