Pyöräilyn tai maastopyöräilyn aloittaminen - Ollin vinkkilista

Jos todella olet pyöräilyä aloittamassa, niin ihan ensimmäisenä täytyy sanoa, että olet tekemässä todella viisasta päätöstä. Tervetuloa mukaan! Pyöräily on erinomainen laji fyysisen kunnon ylläpitoon, samalla saat raitista ilmaa ja maisemat vaihtuvat nopeasti ilman luonnon kuormittamista. Maastopyöräily on mielestäni maailman paras urheilulaji. Tutut perusteet löytyvät täältä.

Vinkkivideo aloittavalle pyöräilijälle (ajotekniikkaosuus tulossa myöhemmin)


Maastopyöräilyn ajotekniikka

Pyörän valinta

Pyörässä tärkeintä on se, että se kestää harrastuksen aloittamisen ja jatkamisen varmuudella. Ratkaisevaa on lähinnä voimansiirron (kammet, rattaat, ketju ja takapakka) tasokkuus, sekä vanteiden laadukkuus. Halvimmissa osissa voimansiirto menee nopeasti huonoon kuntoon tai vanteet eivät kestä suorina edes kanttikivien ylityksiä. Heikot osat saattavat mennä huonoksi jo yhden kesän aikana, kun laadukkaat osat kestävät vuosi toisensa jälkeen ja tuhansia ajokilometrejä. Harrastukseen pääsee hyvin kiinni sijoittamalla pyörään noin 800-1000 euroa. Tuolloin esim. maastopyörässä pitäisi osasarjan olla SLX, LX tai XT tasoa, joka on varmuudella jo kestävä kokonaisuus.

Pyörän hankinnan jälkeen pyörästä kannattaa pitää hyvää huolta. Ei sitä joka päivä tarvitse pestä ja vahata, mutta varsinkin voimansiirron, jarrujen ja vaihteiston toimintaa kannattaa pitää yllä. Renkaissakin on hyvä pitää sopivasti ilmaa, ettei lenkillä tai työmatkalla joudu yllättäen talutushommiin löysän renkaan kolahtaessa johonkin terävään korokkeeseen. Voimansiirron puhtaana pito viikoittain ei vie kuin pari minuuttia. Voitelu tässä tekstissä olevassa videossa!

Varusteet

Jo ensimmäisellä lenkeillä kypärä on syytä laittaa päähän. Vaikka itse selviäisikin liikenteessä ilman ongelmia, voi joskus tapahtua jotain odottamatonta, joka ei johdu itsestä. Kypärän säädöt kannattaa tehdä huolella. Kypärän on syytä pysyä päässä kumarrettaessa eteenpäin, vaikka hihnat olisivatkin vielä auki. Tämän jälkeen hihnat säädetään sopivalle kireydelle, jolloin yksi sormi mahtuu hyvin hihnan alle leuan alapuolelta.

Pyörät myydään yleensä ilman kunnollisia polkimia. Pyörän tärkeimpänä lisävarusteena pidän itse lukkopolkimia. Lukkopolkimilla ajo ei ole kummallisempaa kuin tavallisillakaan polkimilla, pyörällä vain pääsee paljon huimemmista paikoista kuin koskaan olisi uskonut! Ihmisellä on voimakkaita lihaksia myös jalkojen takapuolella, joiden hyödyntäminen ilman lukkopolkimia on lähes mahdotonta. Lukkopolkimet ostettaessa mukana tulevat pyöräilykenkiin kiinnitettävät klossit. Klossien avulla kenkä lukittuu ajajan halutessa polkimeen ja vapautuu kantapäätä käännettäessä ”ulospäin”. Voimankäytön lisäksi lukkopolkimien hyvä puoli on myös siinä, että niiden avulla aloittelijan jalka asettuu polkimelle oikein, eli polkimen akseli on suurin piirtein ison varpaan juuressa olevan nivelen alapuolella. Harmittavan usein ihmisten näkee pyöräilevän niin, että toinen jalka on polkimella kantapään kohdalla ja toinen jalka keskellä jalkaterää. Näin lonkka on sitten vinossa ja polkiessa kaiken lisäksi toinen polvi tai molemmat ulkonevat ajon aikana. Polvien vääntyileminen sivuille kertoo yleensä satulan liian matalasta asennosta.

 

Pyöräilyvaatteet ovat tärkeä osa miellyttävän kokemuksen syntymisessä. Hyvät ajovarusteet eivät tartu hikoillessa ihoon, taskuissa kännykkä ei pääse pomppimaan ajon aikana ja takamus kestää satulassa istumista perusvaatteisiin verrattuna huomattavasti paremmin. Pyöräilyhousujen kanssa kannattaa tarkistaa, että niissä on hyvä säämiskä helpottamaan pitkiä istumasessioita. Pyöräilypaita taas on kevyt ja taskut löytyvät selän puolelta. Kolme selkätaskua mahdollistaa kännykän, vararenkaan, työkalut ja pienen pumpun mukaanoton lenkeille. Halutessaan taskuun voi sujauttaa myös vähän varaenergiaa, jos lenkki venähtää pitkäksi. Ihonmyötäisillä ajovarusteilla ajaminen tuo myös lisää vauhtia etenkin maantiellä polkiessa. Ilmanvastus on suurin vauhtia hidastava ulkoinen tekijä tien päällä, joten sen minimoiminen pienillä ratkaisuilla voi olla kannattavaa.

Ajosasento (tanko, satula, polkeminen)

Ajoasennon nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että ihmisen pitää näyttää pyörän päällä tasapainoiselta kokonaisuudelta. Pyydä vaikka kaveria ottamaan muutama valokuva sinusta, kun ajat pyörällä. Vertaile kuvaa enemmän ajaneisiin pyöräilijöihin ja tee ratkaisuja sen jälkeen. Vaikka usein aloittelijoita kannustetaan säätämään ajoasento itselle mieluisaksi, kannattaa myös muistaa, että ihminen tottuu nopeasti uusiin juttuihin. Niinpä ajoasento kannattaa säätää suoraan oikeanlaiseksi ja totutella se pari viikkoa uuteen asentoon. Tämä palkitaan sitten myöhemmin, kun harrastus ehtii pidemmälle ja ajomäärät kasvavat. Vaikka kilpapyöräilijät näyttävät makaavansa käsiensä päällä etukenossa, ei tilanne ole niin radikaali. Pääpaino on edelleen satulassa ja kädet ovat rennosti tangon päällä. Toki ajoasento vaatii hyviä vatsa- ja selkälihaksia, mutta ajamalla ne kehittyvät nopeasti!

Satulan korkeuteen kannattaa kiinnittää myös huomiota. Sopiva satulankorkeus osuu kohdalleen, kun jalka suoristuu ihan suoraksi poljettaessa pyörää kantapäillä. Tällöin päkijällä ajaessa jalka menee sopivasti hieman koukkuun ja keho pysyy paikallaan keikkumatta.

Ajotekniikka ja sen kehittäminen

Kun fillari istuu hyvin pyöräilijän alla ja varusteet ovat kunnossa, voi pyöräilijä pohtia, kuinka hän saisi ajamisesta mahdollisimman paljon irti. Ensimmäinen seikka on polkemistekniikka ja optimaalisten vaihteiden käyttö ajamisen yhteydessä. Lukkopolkimilla ajaessa polkemistekniikan harjoittelu on huomattavasti helpompaa ja pyörälle saa annettua vauhtia myös kammen noustessa ylöspäin ala-asennosta. Aloittelijan olisi hyvä tehdä viikoittain yksi tai kaksi pyöritystekniikkaa kehittävää lenkkiä, jolloin kampikierroksia kertyy minuutissa 100-120. Ylävartalo pysyy aina lonkkaan saakka paikallaan ja vain jalat tekevät työtä. Vauhdin ei tarvitse olla kova, vaan tarkoitus on opettaa lihaksia ja hermostoa pyöräilyn tavoille. Poljettaessa polvilinja kulkee suorassa linjassa eteenpäin ja ei missään nimessä kierrä yhtään ulkokautta. Jotkut ammattilaiset polkevat jopa niin, että polvi melkein hipaisee rungon vaakaputkea jokaisella kampikierroksella.

Maastoon siirryttäessä ensimmäinen tärkeä taito on kyky avata lukkopolkimet nopeasti aina tarvittaessa. Jouheva maastossa eteneminen edellyttää polkemistekniikan lisäksi kuskilta muutamia muita pikkujuttuja.  Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että pyörä menee kaikkialle sinne, mihin on eturenkaansa saanut laitettua. Aloittelevan pyöräilijän kannattaa harjoitella vähäistä eturenkaan nostoa (minikeulimista) vähintään sen verran, että rengas nousee helposti 10-20 cm aina halutessaan. Tasapainoilua, etu- ja takarenkaan pomputuksia kannattaa harjoitella avoimella hiekkapihalla. Samalla saa tuntumaa jarruihin, pyörän käyttäytymiseen ja kehon sisäiset lihakset kehittyvät nopeasti.