Tahko MTB 30.6.2012 – Kisaraportti

Suomen suurin ja Suomen hienoin maastopyöräilytapahtuma on jälleen tämän vuoden osalta takanapäin. Aamulla herätessä kisajännitys oli poikkeuksellisen huipussaan. Aamupala maistui äärimmäisen heikosti ja pienenkin sämpylän syönti tuotti suuria ongelmia. En ollut jännittänyt mitään asiaa näin paljoa varmaan kymmeneen vuoteen, joten jotain speciaalia tässä Tahkon kisassa aina on. Tämän vuoden 60km kilpailussa miesten sarjassa oli yli 1200 kuskia, Tahkon kokonaisosallistujamäärä havitteli liki 2000 ajajan rajaa – aikamoinen määrä fillari-ihmisiä!

Sää suosi ja matkaa pääsimme starttaamaan +17 aurinkoisessa kesäsäässä. Monilla varmasti oli toiveita, että kisareitin ennakkoon puhutut mutakohdat olisivat ehtineet kuivua perjantain ja lauantain kesäisissä säissä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan reitillä oli lukuisia mutaisia kohtia. Tarjolla oli hieman syvempää spottia ja sitten myös helposti ylitettäviä tai reunasta kierrettäviä matalia lammikoita. Mutapaikoista monet olivat vielä sellaisissa paikoissa, että edellisinä Tahko-vuosina ei kyseisten paikkojen olisi uskonut koskaan olevan niin märkiä. Mutta maastopyöräilytapahtumaan joskus mutaisempikin keli kuuluu, joten annettaneen se anteeksi Tahkolle lukuisten hellekisojen jälkeen.

Kuumaryhmä starttasi perinteiseen tapaan klo 09. Kenelläkään ei ollut tietoa, kuinka kovaa tällä kertaa alussa mentäisiin. Startti sujui äärimmäisen rauhallisesti. Ajoimme Tahkolle poikkeuksellisesti alkuun masters-startit ensin etuauton ja hieman myöhemmin etumönkijän takana. Noin parin kilometrin jälkeen Tero Hartikainen kiihdytti mönkijän vauhtia ja kisa pääsi oikeasti alkuun. Siitä huolimatta alku mentiin todella tunnustellen ja voimia säästellen. Kenelläkään ei ollut äärimmäisiä vetohaluja ja maltillinen vauhti kesti aina mummonmäkeen saakka. Sitten alkoi tapahtua!

Mummonmäen alkupuolella kärkeen vauhtia pitämään siirtyivät Viron Maasikmets ja Pruus. Perässä seurasivat Riivo, Kimmo Kananen ja minä. Ero taakse repesi yllättävän helposti ja isompi porukka jäi seuraamaan kauemmaksi meidän kärkiviisikkoa. Oli muuten hauskaa pumpata 130mm joustavalla notkupyörällä hiekkatienousua keveiden jäykkäperäisten pyörien mukana. Jossain testissä oli vielä aikanaan maininta, että Jabba wood ei muka olisi ylämäkipyörä.. tämä myytti murrettiin jo mummonmäessä. Hiekkatieosuus loppuu melko nopeasti ja silloin vastassa on kisan ensimmäinen todellinen kulminaatiopiste – tiukka käännös oikeaan Kinahmi I:sen polkuosuudelle. Näin tänäkin vuonna ja itsekin tiedostin, että nyt olisi tärkeää päästä Kinahmi I:sen nousuun mielellään ensimmäisenä. Tämä ei kuitenkaan kohdaltani onnistunut, vaan kärkeen pääsivät puikkaamaan ensimmäisinä Maasikmets, Pruus ja Kananen. Itse jämähdin vielä Riivonkin taakse, joten Kinahmi I:sen päällä mentiin minun fillarin makuun turhan rauhallisesti. Kyselin muutaman kerran ohituspaikkaa Riivolta, mutta sitä ei minulle suotu. Rauhallista etenemistä jatkui varmaan 10 minuuttia, kunnes Kinahmin päällä oleva puron ylitys tarjosi ohituspaikan Riivosta. Pääsin helpohkosti ohi ja hetken kuluttua myös Kimmo päästi minut ohi pyynnön jälkeen. Aikaa kärkikaksikon kiinniottoon ei polulla ollut paljoa jäljellä; matkaa oli ehkä vain kilometrin verran ennen Kinahmintietä. Pääsin hyvin irti Kimmon edestä ja Kinahmintielle saavuttuani olin kärkikaksikon perässä noin puoli minuuttia. Ongelmana tässä vaiheessa oli se, että Viron kaksikko veti hiekkatiellä vuorovedolla todella kovaa ja minä olin yksin kiinniajajana. Tiesin, että takaa seuraa Kimmo, ja rauhoitin tiellä sen verran vauhtia, että Kimmo saavutti minut ja jatkoimme yhdessä matkaa aina Kinahmi II:sen kävelyosuuden jälkeiselle polulle saakka. Tuolloin saimme ensin seuraa tiimikaveri Simo Sohkasesta ja pian tämän jälkeen vielä Riivosta ja Juha Vähämetsästä.

Jatkoimme etenemistä viiden kuskin voimin eteenpäin. Jossain vaiheessa tien varressa näkyi Pruus ymmärtääkseni rengasrikon johdosta. Kärjessä yksin matkaa jatkoi Alges ja meidän viisikko taisteli nyt sijasta 2 (tästä en ollut kyllä aivan varma kisan tuoksinnan aikana). Ero kärkeen pysyi jatkuvasti kahden minuutin luokissa. Polkupätkillä edettiin melko rauhallisesti jo todellista kisavääntöä ei ollut missään vaiheessa. Iso osa jaloista jää Tahkolla aina Kinahmin nousuihin! Olisikohan ollut jossain Rahasmäen vaiheilla, kun Riivo nosti vauhtia nousussa ja alkoi erkaantua Simon kanssa minusta, Kimmosta ja Juhasta. Tässä vaiheessa minulla oli ensimmäinen vaikea hetki, kun sisäreisistä pienet suikaleet kramppasivat samanaikaisesti molemmista jaloista. Jouduin pyörittelemään mäen hyvin iisisti ylös ja tuolloin tiesin kisa-ajamisen olevan kisan loppupuolella todella vaikeaa. Nappasin sitten Gutzyn geelin siinä nousussa ja se vei mukanaan pahimmat kramppiongelmat – täysiä en kuitenkaan enää ensimmäisten kramppien jälkeen voinut ajaa. Jonkin verran myöhemmin Juha tipahti tästä kyydistä ja hänen paikkansa minun ja Kimmon seurassa otti Hypyn nuori maastospecialisti Sakari Lehtinen. Podium-sijat tuntuivat tässä vaiheessa karanneen. Olihan Alges kärjessä, ja Simo ja Riivo jo näkymättömissä.

Loppupuolen mutaisemmassa loivassa nousussa Kimmo päästi ensin Saken ja sitten minut ohitseen. Tuon jälkeen Kimmosta ei kisassa enää ollut havaintoja. Jatkettiin siis Saken kanssa kohti El Grandea. Granden alla näytti siltä, että taistelemme Saken kanssa sijasta 4. ja en pitänyt omia mahdollisuuksiani tässä asiassa kovin vahvoina. Sakke lähtikin vetämään Grandea melko kovaa ylöspäin ja jäin aina sadan metrin matkalla sekunnin verran lisää. Nousun puolivälin kohdilla pisimmillä suorilla edessä alkoi siintää ensin Riivon, mutta myös Simon selkää. Näin, kuinka Sakke jyräsi molempien kantaan ja itse tulin perästä noin 15-25 sekunnin päässä. Näin mentiin aina mäen päälle saakka ja edessä oli paljon puhuttu loppulasku. Vedin alas sellaista kyytiä, mitä pyörän kanssa helposti uskalsin ja mäki tulikin alas ihan hyvää kyytiä ja hallitusti. Hyvä ja nopea tekniikka laskussa oli jarrutaa viiden metrin matka ja päästää parikymmentä metriä vapaalla. Laskun loppupuolella huomasin yllätyksekseni, että tiimikaveri Simo vetelee polulla ja polun ulkopuolella varsin hervottomasti ja ainakin eturengas alkoi olla tyhjän sorttinen. Pääsin helposti ohi ja vedin maaliin niin kovaa kuin pystyin. Tarkoituksena oli viedä Tahkon joukkuekisan voitto meidän tiimille.

Maalissa kuittasin sijan 4. ja eroa kärkeen oli kertynyt 2:07. Riivo voitti Saken loppukirissä ja nämä ukot tulivat minua 20 sekuntia ennen maaliin. Oma loppuaikani oli 2.46:04.

Kisan jälkeen oma fillarini oli Rosen teltassa nähtävillä. Fillari on siis Rosen Jabba Wood 6 -malli, johon on muutettu muutamat osat. Fillarin ovh-hinta on noin 2600 euroa.