perjantai 31. elokuuta 2012

Rose X-lite Cross Carbon – todistetusti maastokelpoinen cyclocrossari


Mikä tekee cyclocrossarista maastokelpoisen? Tällainen mielenkiintoinen keskustelusäie on meneillään fillarifoorumilla. Pääosin vastaukset painottuvat siihen, että kuski on ainoa tekijä, joka vaikuttaa asiaan. Itse olen pohdiskellut asiaa hieman syvemmälle ja minulle ei riitä se, että crossarilla pääsee maastossa ilman jalkakosketuksia. Kisapuolella vaatimuksena on se, että crossari on maastossa lähes yhtänopea kuin ihan oikea maastopyöräkin.  Nyrkkisääntönä olen tässä asiassa pitänyt sitä, että perinteisellä 90-luvun xc-radalla crossarilla saisi tulla maksimissaan minuutin verran takkiin omaan maastopyörällä ajettuun aikaan verrattuna.

Crossarin soveltumista maastoon helpottavat ainakin seuraavat asiat:
Geometrian pitää passata kuskin ajotyyliin sen verran, että se ei ole esteenä maastossa etenemiselle. Jyrkissä mutkissa varpaiden ei mielellään tarvitsisi osua eturenkaaseen, keulan nostaminen on oltava vaivatonta, alaotteelta ajon on oltava luonnollista ja crossarilla on myös kyettävä hyppäämään erilaisten esteiden yli yllättävissä tilanteissa.

Pyörän geometria ei kuitenkaan yksin riitä nopean vauhdin kiihdyttämiseen ja ylläpitoon maastossa. Pyörän kokonaisvaltainen toiminta on metsän puolella ensiarvoisen tärkeää. Crossarin välitykset eivät tarjoa lähellekään niin keveitä vaihteita kuin maastopyörästä löytyy. Suuri vannekoko ja rataskombinaatio (esim. edessä 36/ takana 28) vaativat, että pyörällä on riittävästi vauhtia aina maastossa ajettaessa. Tässä tietenkin kuskillakin on suuri rooli ja se on sitten ajajasta kiinni, kuinka jyrkkää nousua tuollaisella vaihteella kykenee vielä maaston puolella kiipeämään.

Crossarin kriittiset vauhdinpudottajat maastossa:
Renkaat – kapeilla renkailla tykittely yli terävien kivien aiheuttaa merkittävän rengasrikon vaaran. Kuskin on oltava todella hereillä ja tiedettävä, millä vauhdilla voi maksimissaan edetä ajettava maasto huomioiden. Kun renkaat ovat kapeat on paineita sisärenkaiden kanssa ajaessa pidettävä noin 4 barin verran. Ajo on pomppivaa, mutta silti 30km/h vauhdilla kiveä päin ajaessa rengas lyö auttamattomasti vanteelle ja ”snake bite” on tosiasia.

Jarrut – Jarrujen toiminta on aivan älyttömän suuressa merkityksessä maastoajossa. Crossarista puuttuu renkaat maassa pitävä jousitus, jolloin kovassa vauhdissa renkaiden otepinta maahan on hyvin katkonaista. Tällöin parhaimmallakin jarrupidolla voi tulla jännittäviä tilanteita, kun jarrutuksen jättää mahdollisimman myöhäiseksi mutkan tai muun esteen lähestyessä. Mikäli jarrut eivät pidä riittävästi ja vähennä vauhtia maksimaalisesti tuota tärkeää hetkeä, löytää kuski itsensä pyörän kanssa pusikosta usein.

Vaihteet ja välitykset – Vaihteiden toiminta on äärimmäisen tärkeää. Erityisesti pienimpien vaihteiden puuttumisen johdosta pyörän on pelattava oman vaihdeskaalansa puitteissa juuri eikä melkein. Yhtä-äkkiä mäen muuttuessa jyrkästi kuskin on kyettävä vaihtamaan vaihde heti pienimmäksi ja alettava huolehtimaan riittävän vauhdin ylläpidosta nousun ajan. Ketjun pompuille ja säksätyksille ei tällaisessa yhtälössä ole tilaa.

Yhteenveto: 
Alkuperäiseen kysymykseen voin vastata suoraan tiistaisen maastolenkin perusteella: Rose tekee crossarista maastokelpoisen. Minulle crossari toimii kaikkien reittien pyöränä. Maanantaina kävin testaamassa uutukaista pyörää maantiellä ja totesin pyörän nopeaksi. Tämän sai todeta myös eräs herrasmies Skodallaan 60km/h nopeusalueella, jossa vääntäydyin auton viereen ja hetkeksi hieman etupuskurin eteenkin. Huiput ihan loivaan alamäkeen olivat istualtaan helposti yli 62 km/h. Seuraavana päivänä pääsin testaamaan crossarin maasto-ominaisuuksia. Hämeenlinnan jyrkätkin ylämäet nousivat pyörällä helposti. Ajoimme reitillä hyvän matkaa legendaarista Hämeenlinnan maraton cup-reittiä ja yhdessäkään kohtaa crossari ei hidastanut vauhtia merkittävästi. Vastaavasti helpoilla osuuksilla, kuten hiekkateillä crossarilla sai helposti kerättyä vauhtia 40km/h tuntumaan ja ylikin.

Tämän pyörän teknisiä tietoja:

Paino: 7,8kg ilman polkimia 
Hinta: n. 2K€.
Runko: täyshiilikuituinen, koko 56cm (kuski 178cm/inseam 85,5)
Kiekot ja renkaat: Mavic Ksyrium Elite / Racing Ralph.
Jarrut: Sram Forcen. Jarrut pitävät kahvojen vipupisteiden ansiosta cantilever-jarruiksi erittäin hyvin ja pyörällä pystyy ajamaan jopa yläotteelta juurakoissa, koska keskisormi riittää riittävän jarrutustehon saamiseksi.
Välitykset ja voimansiirto: Sram Force, rattaat edessä 46/36, takana 11-28.

2 kommenttia:

  1. Moi,

    En tiedä liittyykö tähän juttuun, mutta olen kiinnostunut mitä maastopolkimia käytät? Olet varmasti testannut useampia ja päätynyt parhaisiin, joten kysyn, koska haluan tietää mitkä ovat ne parhaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Polkimia on ollut pyörissä lukuisia, mutta paljon on myös kokonaan testaamatta. Tällä hetkellä fillareissa on kiinni Shimanon XTR-lukkopolkimet. Se, että onko ne juuri ne parhaat, en tohdi ottaa kantaa.

      Poista

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen