DNS Valkeakoskella ja toisenlaista valmennusta

Valkeakosken MTB 2012 jäi kohdaltani ajamatta ja tuloslistalle tuli merkintä DNS. Torstaina reittiin tutustuttaessa fiilis oli vielä ylimmillään ja rata tuntui todella miellyttävältä. Ajo kulki ja mäkien määräkin tuntui ennakkopuheissa olleen liioittelun kohteena. Rata muistutti hyvin paljon yhtä suosikkirataani, eli Vuokatti MTB:n reittiä. Perjantaina oli määrä tankkailla ja pyöritellä jalkoja auki lauantain kisaa ajatellen – kaikki menikin suunnitellusti aina to-pe yöhön klo 05 saakka. Heräsin ensin kovaan rintakipuun ja hetken kuluttua lähti taju..

Perjantaipäivä ei sitten tämän jälkeen mennytkään kisoihin valmistautuessa, vaan sairaalassa erilaisissa tutkimuksissa. Jostain syystä perjantaina leposykkeet ja verenpaineet olivat 15% tavallista matalampia. Mitään vakavampaa ei onneksi löytynyt ja erityisesti urheilun kannalta tärkeimmät elimet ovat täydessä iskussa. Tämä oli helpottava kuulla ja niinpä sunnuntaina pääsin jo varovaiselle fillarilenkille.

Uusi fillarini tosiaan saapui viime perjantaina ja olisi ollut valittavissa jo Valkeakoskelle. Pyörä on Rosen Mr Big 29er M-kokoisena. ”Bigi” on kyllä A) hieno ja B) todella nopea pyörä. Olen käynyt sillä nyt pari kertaa tutustumassa varovasti maastoon ja täytyy kyllä hieman yllättyneenä ihmetellä, kuinka reisien voima kyllä välittyy todella hyvin maahan.

Kiihtyvyys ja esimerkiksi jyrkkien maastoylämäkien ajaminen onnistuu melkein itsestään. Tiepätkillä 29 kiekot ja 44-piikkinen eturatas on paikallaan. Kerrankin minulla maasturi, jolla on rento ajaa myös yli 45km/h tiesiirtymiä! Parasta tässä pyörässä on se, että se poikkeaa selkeästi täpäristäni Jabba Woodista. Peruspolulla fillarit ovat hyvin saman oloiset, mutta sitten maaston tai reitin selkeästi merkittävät erityispiirteet jakavat pyörien vahvuuksia selkeästi kahteen osaan. Todella juurakkoisella pätkällä täpäri on nopeampi, mutta sitten kun aletaan luukuttamaan pitkiä ajettavia nousuja ylös, niin 29er pääsee vahvuuksiinsa. Tämän ansiosta pystyn tästä eteenpäin valitsemaan kisoihin radan mukaan optimaalisemman fillarin viivalle. Loistavaa!

Onhan tässä elämässä muutakin sisältöä kuin pyöräily. Käytiin tuossa eilen vaimon kanssa synnytysvalmennuksessa. Lähinnä valmennuksen viesti taisi isälle olla se, että nainen voi olla todella häijy synnytyksen ollessa lähellä tai käynnissä. Puhuttiin siellä jostain avautumisvaiheestakin ja tässä lienee kyse juuri tuosta naisen mahdollisesta suun soitosta silloin, kun miehen hölmöt kysymykset ja hyysääminen alkaa ottaa tulevaa äitiä hermoon. Meinasinkin siinä kysyä, että milloin sitten se isän avautumisvaihe koittaa, vai pitääkö kaikki sanat jättää kotiin? Muutamia kysymyksiä en kehdannut kysyä. Esimerkiksi se, että onko laitoksella pehmustetut lattiat, jos vetää suorin vartaloin aivot narikassa maihin jossain vaiheessa? Miehen kivunlievityksestä ei puhuttu mitään ja muutenkin roolia vähän vähäteltiin. ”Apua teistä siellä vain on..”, taisi olla toinen pääviesti valmennuksessa. Tuossa vaiheessa minulle tuli mielikuva siitä, kun makoilen siellä lattialla ilokaasussa hekotellen ja epiduraalipuudutuksissa taju kankaalla 6h ennen H-hetkeä. Apua tosiaan - niin, apua minulle!