Korso MTB 2016 64km - taistelukisassa kolmanneksi

 Päivän 64km nopein Kanenen, 2. Visuri, Olmi kolmantena

Viime viikonloppuna ajettiin jo klassikkokisaksi hiljalleen muodostuva Korso MTB. Reitti on vuosien varrella hieman muuttunut, mutta vivahde on pysynyt samana. Korsossa paahdetaan nopeaa kangaspolkua ja oikeasti kovaa. Erityisiä hitaita paikkoja ei juuri ole ja samoin mäet loistavat poissaolollaan pl. täyttömäki kierroksen loppupuolella. Kilpailumatkojen vaihtoehtoina tänä vuonna oli 32, 64 ja 96 kilometriä. 64km oli maratoncupin päämatka ja muun muassa cup-pisteet jaettiin 64km ajomatkan jälkeen (myös 96km sarja sai pisteet 64km kohdalta). Pisteiden laskutavan muutos oli ilahduttava ja antaa mahdollisuuden kovakuntoisimpien nauttia pitkästä kisasta niin, että pisteiden laskutavasta ei tule turhaan takkiin cup-pisteissä. Ainakin minun mielestäni pitkän matkan ajajat ansaitsevat pisteensä, koska harvoin se 30% lisämatka kilpailusta ainakaan helpompaa tekee.

Minä olen tuttuun tapaan kesäkuun alussa vielä niin talviterässä, että 64km kilpailu piisaa aivan hyvin. Kilpailussa oli mielenkiintoista lisäväriä siinä mielessä, että lähtevätkö kovakuntoiset 96km matkan ajajat taktikoimaan cup-pisteillä, vai ajavatko he vain 96km matkan voitosta. Aivan kärkipäästä Ojalan Henkka ja Kittilän Kusti olivat näitä pitkän matkan valinneita. Maraton cupin päämatkalla vilisi myös kovia nimiä: Visuri, Färm, Kananen, superjunnu Juntunen, Kuitto, Repo, Uusi-Piuhari ja ehkä minäkin. Olin itse odottavaisin mielin hyvin sujuneen Aulanko MTB:n jäljiltä. En tiennyt, että onko kunto nousussa ja kuinka kroppa pelittäisi tasamaatykittelyssä. Perinteisesti olen pärjännyt paremmin mäkisillä reiteillä, joissa on verrattain paljon polkujumppaa mukana. Lähdin kisaan hyvillä mielin ja sangen vahvalla taisteluasenteella. Kisapyörän (ROSE DR Z) kanssa oltiin viikolla ylletty jopa polkupätkillä ennätysvauhteihin.
Nyt pitäisi olla sauma taistella jopa kisan voitosta!

Heti startista lähtien oli selvää, että tälläkään kertaa Korsossa ei oltaisi sunnuntaista huolimatta vain sunnuntaiajelulla. Kärjessä riehuivat Visuri, Kittilä, Färm ja Kananen. Viimeistään tuossa vaiheessa oli selvää, että ainakaan Kusti ei ollut lähtenyt matkaan taktikoimaan. Kärkimies vetää hiekkatiellä letkaa 40km/h vauhdissa sen 25-30% kovemmilla tehoilla kuin letkassa viihtyvät, eli energiaa palaa ja paljon. Ojala tsekkaili tilannetta taaempaa ja myös minä ajattelin, että ehdin kyllä repiä itseni tilttiin myös toisella kierroksella. Oma ajamiseni tuntui vaivattomalta, mutta jotenkin kaipaan nykyään kokoajan mukavuusaluetta. Tuntuu siltä, että kisassa pitää pärjätä ajamalla mukavuusalueella - tämä on vähän hankala yhtälö tulostavoitteiden kanssa.

6-7 hengen perällä ajaessa joutuu töihin aina jyrkkien mutkien ja metsästä ulostulojen aikaan. Kärkimies painaa liki 100m karussa ja letkalaiset joutuvat kiihdyttämään ja jarruttelemaan milloin mistäkin syystä. Oma tavallinen ajosvengi puuttuu, jonka pystyy kärkipaikalla ja tai kärkikolmikossa helpommin pitämään. Kovat kiihdytykset syövät näin peesaajaankin jalkaa, joka on ihan oikein. Olin vähän hankaluuksissa näiden kiihdytysten johdosta ja polkuosuuksien teknisten paikkojen hitaiden ylitysvauhtien takia. Kun ensimmäinen kierros lähestyi loppuaan oli kärkeen muodostunut letka, jossa ajoivat 96km ukot Kittilä ja Ojala sekä 64km matkan herruudesta taistelevat Kananen, Visuri, Färm, Juntunen ja Olmi. Juuri ennen kierroksen vaihtumista jäin jossain kalliokynnyksellä (Färmin liki pysähdyttyä edessäni) kielekkeen väärälle puolelle. Samalla letka kiristi vauhtia ja jäin noin 100m päähän yksinäni. Paikka oli vähän hankala, koska nimenomaan kierroksen alussa Korsossa on pitkiä hiekkatieosuuksia, joissa itsenäinen kärkiletkan kiinniajo olisi epävarmaa puuhaa. Olin kierroksen vaihduttua noin 10-15 sekuntia kärkimiehiä perässä.

En ollut kuitenkaan tullut luovuttamaan ja päätin yrittää letkan kiinni saamista uudelleen. Olisihan se jossain mielessä jopa noloa, jos letkan peesaaja ei saisi tuollaista eroa kiinni. Kovasta kärkiletkan vauhdista kertoi toisaalta myös se, että Färm jojotteli letkan takana 10-50m päässä. Minulla oli vielä se reilu 100m Färmiin. Olisikohan toista kierrosta ajettu noin 3-4km, kun reitti kääntyi polulle ja kärkiletka ihan vähän löysäsi vauhtia. Pääsin sen turvin letkaan takaisin. Pieni henkinen ärsytys hälveni hetkessä ja letkassa meno tuntui taas hyvältä. Geelit ja urheilujuomat toimivat mahtavasti ja toivat ajoon jatkuvasti pirteyttä. Toinen kierroksen aikana ajo alkoi tuntua jopa helpommalta kuin ensimmäisellä kierroksella.

Matkaa oli ajettu noin 40km, kun edessä oleva Färm alkoi jäädä kärkiukkojen kyydistä. Pyysin päästä ohitse ja sainkin kohteliaasti tietä. Kerin itseni kovalla spurtilla takaisin kärkiletkaan, ajo svengasi ja tuntui hyvältä. Sitten käännyttiin polkulaskuun. Kaikki meni hyvin, kunnes PAM! Kampi osui johonkin kiveen polun varressa ja molemmat jalat irtosivat polkimilta. Vauhtia oli noin 35km tunnissa, polku oli kapea, lonkka on hiljattain leikattu ja minun pitäisi alkaa juosta kohta tuota vauhtia kapeaa metsäpolkua fillarikengillä 29er maastopyörä jalkojen välissä. Ensin löi satulan nokka haaruksiin, sitten vaakaputki. Samalla vasen polvi pamahti ohjaintankoon ja sattui niin mahdottomasti. En ollut varma, että onko kaikki ehjänä, mutta ajohan sen kertoo. Keräilin itseäni, "Hei kaverit, viitsittekö odottaa?" Hento kuiskaus hiipui metsän syövereihin. Färm lasketteli taas ohitseni, ja kärkiletka oli karannut. Polvi kipuili paljon ja nivuset olisivat kaivanneet vähintään pienen hengähdystauon.. Mutta siihen ei nyt ollut aikaa. Ei muuta kuin tuskaiseen takaa-ajoon yhä uudelleen.

Luotin Färmiin. Rajamäellä mies oli dominoinut itsensä sijalle 2. Tänään Aki oli useaan kertaan noussut mukaan kärkiletkaan. Jäin ajamaan Färmin perään ja toivoin kipujen hellittävän. Kärkiletkaa ei enää näkynyt ja muutaman kilometrin ajelun jälkeen tunsin, että nyt meidän vauhti kyllä tippuu radikaalisti. Enää ei hengästyttänyt lainkaan, vaan homma oli ajautunut rentoon ajeluun. Sanoin Färmille, että voin vetää vähän ja lisäsin tehoja. Aki ei kuitenkaan seurannut ja jäin motivoivaan, mutta toistaalta ikävään paikkaan keskenäni. Kärkiletka menee jossain kaukana edessä yhdessä ja minä olen 15km päässä maalista yksin ilman vetoapuja. Onneksi ajo lähti taas kulkemaan.

Pystyin pitämään rennon kovaa tahtia ja jopa välillä hengästymään joissain kohdin. Odotin, että jätemäellä näen, että onko minulla vielä mahdollisuuksia saada sijoitusta petrattua. Jätemäen juurella en nähnyt ketään edessäni. Ero olisi eteenpäin siis vähintään 45 sekuntia. Olin ajanut kovaa jo yli 5km matkan yksikseni ja näkymä ei ollut kovin uskoa herättävä. Jätemäen puolivälissä näin vihdoin edessä vilauksen Visuria ja Kanasta. Huomasin, että kiipeän nousua kovempaa kuin nämä kaverit ja voisin vielä lopun polkupätkillä saada eroa pienemmäksi. Näin kävikin. Jätemäen jälkeen huomasin, että olen pikkuhiljaa polkuosuuksilla Kanasta perässä noin 25 sekuntia. Kun maaliin oli enää kilometri Kananen ja Visuri saivat Juntusen kiinni ja minä paahdoin 20 sekunnin päästä 64km johtajasta. Jalat alkoivat olla takaa-ajosta melko valmiit, mutta olipa hienoa ajaa taas kilpaa! Maaliin oli enää lyhyt polkupätkä ja sitten maalia edistävät shikaanit. Olin vain 15m päässä kärkiukoista, kun Kananen ja Visuri lähtivät ratkomaan voittoa loppulaskuun ja shikaaneihin. Pääsin Juntusen takarenkaan vierelle, kunnes AJ kontrasi ja hyökkäsi loppulaskuun minua ennen. Sprinttasin viimeiset shikaanit vimmatusti ja hävisin lopulta AJ:lle pari metriä.

Voittoon kaahasi lopulta Kananen ja Visuri oli toinen. AJ ei saanut ali-ikäisenä yleisen sarjan kolmatta sijaa, vaan sain kuitattua palkintosijan tässä mielessä säälittävästi. Tässä yhteydessä on muistuttava, että 96km kiertäjät Ojala ja Kittilä olivat meitä aikaisemmin 64km maalissa ja painoivat siellä viimeistä kierrostaan. Ojala voitti meitä yli kolme minuuttia ja Kusti yhden. Isoa respectiä sinne suuntaan! Minä hävisin Kanaselle 7 sekuntia ja Visurille vähän vähemmän.

Korsossa oli hienot kisat, joihin starttasi noin 500 ajajaa eri matkoille. Aikataulut ja merkkaus toimivat mainiosti. Ehkäpä jätemäelle kääntyvä mutka olisi voinut ekalla kiekalla olla hieman paremmin merkitty. Nyt osa kuskeista taisi ajaa sen kohdan ohitse vanhasta muistista. Kiitos Korson suuntaan hienosta tapahtumasta!

Allekirjoittanut jatkaa tästä ainakin yhden viikkokisan kautta seuraavaan XCM-kisaan. Laajavuorella on 11.6. luvassa pitkä ja työläs reissu. Nousua piisaa ja kisa-aikakin tulee menemään yli kolmen tunnin. En ehkä ole siellä ihan parhaimmillani, mutta nyt kisasuunnitelmat on tarkoitettu tukemaan vahvaa iskua Tahko MTB:ssä. Toistaiseksi olen melko hyvin aikataulussa ja kesäkuun treenit + kisat tulevat vaikuttamaan lopulliseen fillarijalkaan todella merkittävästi. Toivottavasti pelaan korttini oikein ja treeniaikaa löytyy!

Tulokset top 10
1. Kananen Kimmo IBD Cycling    2:37:27 +0 
2. Visuri Samuli CCH     2:37:29 +2 
3. Miettinen Olli TCC/Team Medilaser MTB/ROSE  2:37:34 +7 
4. Färm Aki Team EVOC     2:39:33 +2:06 
5. Repo Valtteri Team Bike Hotel Concept  2:41:09 +3:42 
6. Kuitto Antti Team EVOC / Hypy   2:41:10 +3:43 
7. Uusipiuhari Teemu Team Medilaser MTB  2:42:30 +5:03 
8. Miettinen Ville Korson Kaiku   2:43:46 +6:19 
9. Pärssinen Perttu Team Medilaser MTB   2:46:04 +8:37 
10.Järvinen Mikko CC Ilves    2:47:19 +9:52