Triathlon kisa nro 2 Himos SM-sprintti - Ikäryhmän hopeaa venelaitahuilista huolimatta

Triathlon-startit nro 2 ja 3 ovat nyt onnellisesti takanapäin. Lauantaina kisasin Himoksella ikäryhmän SM-kisassa ja sunnuntaina oli kotikisa Vanajanlinnan Finntriathlonissa. Molemmissa kisamatkana oli sprintti, eli 750m, 20km ja 5km. Triathlonurani oli kestänyt ennen lauantaita kokonaisen viikon. Tässä lauantain SM-kisan raportti.

Himos SM-sprintti sarjassa M30-34 – Veneen laidalta hopealle

 

Himokselle suuntasin Vantaan triathlonin jälkeen vähän oudoin mielin. Vantaalla en ollut debyytissäni onnistunut juoksemaan lainkaan. Himoksella halusin saada siten kunnon mukaisen suorituksen aikaiseksi. Lähtöryhmän suuri koko yllätti veteen päin kävellessä, kun startissa oli liki 150 urheilijaa. Epävarmana uimarina en tiennyt yhtään, mihin minun pitäisi sijoittua porukassa ja kuinka reagoisin uimahärdelliin muiden seassa. Uinnistani tulikin sitten melkoinen episodi.

Starttitorven jälkeen lähdin uimaan varmaan napsun verran liian kovaa porukan mukana. Osumia ja omaa uintia häiritseviä kontakteja tuli jatkuvasti. Tekniikasta ei ollut mitään tietoa ja pääni oli kokoajan pinnalla. Jalat painuvat tuolloin minulla pohjaan päin ja uinnista tulee armotonta voimatuuttausa. Ekalle poijulle pääsin vielä kohtuullisesti ja suuntasin takasuoralle ihan hyvässä vauhdissa. Syke tuntui vaan olevan aika tapissa ja takasuoralla meno tuntui jo vähän vaikealta. Hyperventilaationkin merkkejä oli ilmassa. Muutamat osumat toisiin uimareihin häiritsivät edelleen, enkä ollut vedessä lainkaan rentona tekemässä omaa suoritusta. Toinen poiju ennen rantaan päin kääntymistä tuli kuitenkin melko nopeasti vastaan, mutta tunsin oloni edelleen epämukavaksi. Olin mennyt aivan liian kovaa tasooni nähden, Käännyin poijulta rantaan päin. Kroppa ihan ylikierroksilla ja pystyin hengittämään vain tuttuun tapaan oikealta. Rantaan oli noin 250m, kun vedin isosti sivuaallokosta vettä keuhkoihini. Yritin yskiä vettä pois, mutta maksimihengityksellä siitä ei meinannut tulla mitään. Vauhtini pysähtyi.. yritin jatkaa, mutta heti seuraavalla kerralla taas vettä keuhkoihin ilman sijasta. Olin aivan loppu, happea ei tuntunut riittävän, oksetti ja viittoilin itseni vieressä olevan soutuveneen laidalle lepäämään. Porukkaa lappasi ohi valtoimenaan ja minulla pyöri ajatukset keskeytyksen ja lajin lopettamisen ympärillä. "Hukkumaan en ole tänne tullut". Noh, parin minuutin stopin jälkeen aloin miettiä, jos nyt uisin kuitenkin rantaan. Näin teinkin ja kelluin hitaasti hömpsötellen rantaan ja vaihtoalueelle.

Maalla fiilis vähän palasi ja päätin vielä yrittää kisaa maaliin. Tein melko nopean vaihdon. Maastokengät jalkaan, kovaa juoksua pyöräilyn alkuun ja cyclocross-tyylillä kisapyörä Rosen päälle. Isältäni kuulin, että aikaero kärkeen oli 4:15 - uskomaton ero ja sijoitus jossain 60-70 kieppeillä. Pyöräosuuden alkuun oli onnekseni myötätuulta ja fillari kulki rennosti. Mittarissa vaihteli 45-55km/h lukemat ja ajofiilis nousi nopeasti. Selkiä tuli vastaan kymmenittäin ja vauhtini oli ihan eri luokkaa kuin monella muulla. Vilkku päälle ja keskiviivaa pitkin porukoista ohitse. Kolme kierrosta sujui tasaisesti tuupaten ja keskivauhti oli koko fillariosuudella hieman yli 42km/h. Sain kärkeä kiinni parilla minuutilla ja olin vaihtoon tulless 2:15 koko lähdön kärkipäätä perässä. Oman sarjan johtajaan ero oli pienempi, mutta tätä en tiennyt, koska en tunne väkeä vielä tarpeeksi hyvin.

 Kisapäivän nopeimpia fillareita - ROSE Aero Flyer

Myös toinen vaihto meni hyvin, mutta kokemattomuuteni kostaantui jälleen. Luulin, että juoksuun lähdetään samasta suunnasta kuin pyöräosuudellekin ja huomasin olevani valmiina aivan väärässä päässä vaihtoaluetta. Ei muuta kuin pujotellen toiseen nurkkaan ja juoksu käyntiin. Ylimääräistä aikaa hukkui vaihtoalueella lähes puoli minuuttia. Ei siis riitä, että on juoksuvalmiudess nopeasti. Omaa sijoitustani en tiennyt, koska edessä olevat kaverit saattoivat olla omasta sarjasta tai muista ikäluokista. Olin juoksun alussa kaikista näistä sijalla 12. Vantaalla 5km aikani oli reilusti päälle 23 minuuttia ja nyt toivoin kunnon petrausta.

Juoksu lähti vähän kankeasti liikkeelle, mutta niin näytti jalka painavan muillakin. Onnekseni ilma kulki nyt keuhkoihin ja sain sen puolesta hengittää rauhassa. Ohitin alkuun pari kolme kaveria ja kääntöpaikalla huikkasin kisaa seuraamassa olleelle Söderdahlin Kaitsulle, että ei kulje mihinkään. Maaliin oli enää 2,5km ja näin edessä vielä yhden kaverin, jonka voisi ohittaa. Pääsin helpohkosti peesiin ja odottelin viimeisen kilsan alkuun. Sitten lisäsin vauhtia hetkeksi 3:30 tasolle ja sain vähän eroa syntymään. Maaliin hölköttelin koko lähdön sijalla 8 ja kuulin olevani oman sarjani toinen. Voittaja oli tullut maaliin vain 40 sekuntia ennen minua. Pokkasin siis sarjan M30-34 SM-hopeaa toisessa triathlonstartissani.

Tulokset - uinnin lepotauko näkyy ajan romahtamisena, fillari kulki mallikkaasti ja juoksukin ok.

Lopulta olin tyytyväinen siihen, että pääsin ylipäänsä maaliin ja sain myös kohtalaisen loppuajan aikaiseksi. Myös mitali lämmitti mieltä. Optimaalinen suoritus tämä ei kuitenkaan ollut. Veneeseen nojatessa hukkui pari minuuttia ylimääräistä ja toisen vaihdon sekoilukin itsessään pilasi voittosaumat. Näin sitä opittiin Vantaan jälkeen taas lajista paljon lisää. Himokselta suuntasin nopeasti takaisin Hämeenlinnaan, koska seuraavana päivänä oli edessä Vanajanlinnan kisa. Jalat alkoivat tuntua painavilta jo heti Himoksen kisan jälkeen ja henkisesti oli vähän epävarma fiilis. Mitähän seuraavasta päivästä tulisi ja uskallanko Katumajärveen lainkaan? Kovin oli epäröivä olo.