Seuraava askel urheilijana on nyt otettu. Jännittävä päivä uusine rutineineen sai puntin tutisemaan kokeneellakin kaverilla. Toinen toistaan huikeamman oloisia urheilijoita samassa lähdössä sai olon tuntumaan siltä, että olenkohan ihan väärässä paikassa. Olin vielä turhan tiukalla aikataululla Vantaalla ja sain juosta kiireessä vaihtopaikan, kilpailukanslian, numerointipaikan, info-teltan, lähtöpaikan, narikan ja pukutilojen välillä. Huomasin muun muassa 20min ennen starttia, että kisanumeroni ei ollut vaihtopaikalla, vaan minulla mukana. Uidessa sitä ei ole tarkoitus kantaa, että numero on selkeä vielä pyörä- ja juoksuosuuksilla.
Uinnissa otin lähdön varman päälle ja lähdin jalat pohjassa. Nopeimmat kelluivat lähtöviivalla ja olivat 10sec kuluttua starttitöötistä jo 15m minua edellä. Takkiin tuli siis heti startista. En päässyt uintiosuudella edes metriksi kenekään peesiin. Uinnissa peesimahdollisuudet ovat hyvät, joten peesiin pääsy on myös uinnissa tärkeää. Yksin uinti ja jatkuva suunnistus polttaa tärkeää kisa-aikaa. Uimaosuudella hävisin voittajalle 3:20. Tämä on toisaalta ihan ok veto siihen nähden, että elokuussa 2014 hävisin saman ajan kärjelle jo 200m matkalla. Tämän lisäksi tammikuussa en jaksanut uida lähellekään 750 metriä. Alkuvuonna on kehitytty uinnissa paljon, mutta kehittyä pitää edelleen. Minun uintini nopeus perustuu siihen, että saanko jalat pintaan. Jatkuvalla suunnistamisella tämä ei onnistu ja voimaa hukkuu ns. jalkajarruihin rutkasti. Tein tekniikkaan melko suuren muutoksen reilu viikko sitten ja en ole sen takia päässyt treenaamaan jalat pinnassa uintia kuin n. 2km matkan elämäni aikana. Uudella tekniikalla minulla ei ole käsien fysiikkaa kehitetty kuin ensimmäinen mininiaskel. Lajissa voi siis vielä kehittyä ja paljon.
Vaihto uinnista pyörän päälle ei mennyt putkeen, ja hävisin kärjelle yli minuutin lisää. Sählään jotain ylimääräistä, joka pitäisi karsia pois. Pistin sukkia jalkaan ja kengät jo vaihtopaikalla. Fillari kulki sinällään ihan hyvin, mutta kärkiryhmissä peesasi kovia nimiä toistensa perässä ja minä ajoin yksistään. Tuulinen päivä ja vastatuuliosuudella yksin ajaen tuli voimissa takkiin paljon. Tämän johdosta ero kärkeen kasvoi myös pyöräosuudella (n. 1,5min). Olin ihan tyytyväinen yli 300w keskitehoihin, kun kylmävesiuinnin lämmittely ja aika-ajon (huonoin fillarilajini ylivoimaisesti) yhteisvaikutus on minulle myrkkyä myös pyöräosuudelle.
Fillariosuus paketissa. Kuva: Arto Mutanen
Kovan pyöräilyn jälkeen juoksu oli vaikeaa. Laskin sykkeet alas ja lihakset olivat rentona, mutta en saanut hengitettyä juoksun alussa normaalisti. Myös jotain vatsakrampin kaltaista oli ilmoilla. Homma meni melkein kävelyksi, mutta sain sentään kevyen hölkän pidettyä käynnissä. Ekalla 2,5km matkalla hävisin kärjelle jo 3min lisää. Tokalla lenkillä ihan lopussa pääsin ihan vähän jujuun kiinni ja juoksin liki samaa vauhtia sijan 5 kanssa, silti jääden 1,5min lisää kärjelle. Analysoin asiaa kisan jälkeen illalla ja taisin keksiä syyn juoksun floppiin.Tämä selviää viikon päästä Jämsän SM-kisassa, jossa osallistun 30-sarjaan. Siellä pääsen ajamaan myös TT-pyörälläni ja muutkaan eivät pääse nauttimaan peesista kisan aikana, koska se on kiellettyä. Toivon, että pääsen ensi la Jämsässä juoksemaan rehtiä syke- ja
lihaskipua vastaan ilman outoja puristustuntemuksia rintakehässä.
Yhteenveto Vantaalta:
- Ensimmäinen triathlon nyt takana +
- uinti teknisenä lajina omalla tasolla +
- Vaihto pahasti alakanttiin - (treenattava!)
- Pyörä sooloajoksi ok, koska peesiavulla aika olisi ollut helposti petrattavissa +
- Juoksu ei ollut lähellekään tasollani -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen