Nappisuoritusta etsimässä

Tervetuloa etsimään nappisuoritusta!

Kyseinen Facebook-päivitykseni oli jatkumoa edellisen päivän "opitaan virheistä"-aihepiirille. Tuli mieleen, että miksi oppisimme vain virheistä, kun vähintään yhtä hyödyllistä on paahtaa eteenpäin myös nappisuorituksien jälkeen. Tästä ajatustyö lähti liikkeelle ja vaimon veli lähti sparraamaan nappisuorituksen aihepiiriä. Kommentit levisivät nopeasti blogitekstin asteelle, joten jatkanpa asian pohdintaa täällä.

Onko nappisuoritusta olemassa?

Minusta olisi vähintään reilua, että nappisuoritus olisi olemassa. Olisi asia, jota voisimme pitää mainiona onnistumisena ja saisimme arkeen syytä juhlaan. Minulle nappisuoritus on osaamisen ja kykyjen ulosmittaamista jossain paikassa ja jossain hetkessä. Esimerkiksi sopii hyvin pieni lapsi, joka osaa laskea vaikkapa lukuun 5 saakka. Jos lapselle pidetään leikkimielinen "tentti" ja hän osaa kaikki numerot, täyttyvät minun yksinkertaisen nappisuorituksen määritelmän vaatimukset. Nappisuorituksen saavuttamisesta voi antaa lapselle kannustusta ja se tuottaa lapselle iloa. Tämä kannustanee lasta opiskelemaan numeroita lisää ja voikin olla, että seuraavana päivänä nappisuoritus ovat numerot 1-7. Nappisuoritusta voi siis petrata, ja edellisen päivän nappisuoritus voi olla tänään jo ihan perustason juttua.

Tällä samalla logiikalla voimme elää myös täällä aikuisten (astetta) monimutkaisemmassa maailmassa. Nappisuoritus on minulle kykyjen ja taitojen ulosmittaamista "järkevissä rajoissa". Erilaisten tilanteiden monimutkaisuudesta johtuen, armoa on annettava yksinkertaista tenttitilannetta enemmän. Esimerkiksi 60km maastopyöräilykilpailun suoritukseemme vaikuttaa niin paljon ulkoisia tekijöitä, että omia vaikutusmahdollisuuksiamme niihin kaikkiin voi olla lähes mahdoton tietää etukäteen. Olisi jotenkin epätoivoista pyrkiä ymmärtämään ihan kaikkea ja vielä vaatia sen jälkeen itseltä täydellistä suoritusta.
 
Matka nappisuoritukseen on yhtä tärkeä kuin nappisuoritus itse
 
Nappisuorituksen voi ymmärtää pelkkänä tuloksena. Elämässä ja arjessa näkökulmaa voi olla kuitenkin syytä laajentaa. Minä ajattelen, että yleensä samaan lopputulokseen (erityisesti osaamisen tai urheilun viitekehyksessä) pääsemiseksi on fiksumpaa priorisoida tehokkainta vaihtoehtoa, jolloin aikaa tai voimavaroja jää muulle järkevälle toiminnalle, kuten toisten ihmisten auttamiselle tai vaikka itsensä kehittämiselle edelleen. Tällä ajatusmallilla myös matkan nappisuoritukseen voi tehdä nappiin.

Kun nappisuoritus ymmärretään toisaalta tuloksena, mutta samalla tehokkaimpana keinona päästä sinne, nousevat keskiöön nappisuorituksen eteen tehtävät panostukset. Urheilun viitekehyksessä minä priorisoin reilun pelin hengessä nopeinta tapaa kehittyä samaan lopputulokseen. Samalla junnaavalla toiminnalla pääsee vain harvoin nopeasti eteenpäin. Yleensä vaihtelevat ärsykkeet ruokkivat omia kykyjä nopeampaan kehitykseen. Erilaisia tapoja kehittyä on paljon, mutta uskon siihen, että meille jokaiselle ihmiselle on se oma "optimaalinen" kehittymiskoktaili olemassa. Sen selvittäminen ei sitten olekaan ihan helpoimmasta päästä. Pitäähän valmentajille jotain haastetta olla tarjolla. 

Myös muilta ihmisiltä voi saada asiallista sparrausta omaan suoritukseensa. Hölmömpää ei ole siis kertoa muille ihmisille tästä omasta mielestä "optimaalisesta" toiminnasta tai suorituksesta. Yksi asiallinen ja osuva kyseenalaistus saattaa sparrata nappisuorituksen vaatimuksen hetkessä ylöspäin.

Mitä nappisuoritus on tarkoittanut minulle kesällä 2014 - case Olmi? 

Kuluneena kesänä minulla on ollut muutamia päätavoitteita, joiden kanssa olen halunnut tulla toimeen. Näitä ovat: 

• Panostaa perheeseen mahdollisimman paljon pienten lasten tähden 
• Taistella SM-mitaleista pyöräilyn SM-kisoissa
• Pitää itseni tässä kombinaatiossa täysjärkisenä ja työkykyisenä

Näiden tavoitteiden takia ajan järjestäminen perhettä varten on ollut tärkein juttu. Toinen keskeinen juttu on ollut hallita kokonaiskuormitusta ja erityisesti stressihormonin kehitystä. Perheen parissa vietetty aika ei ole kovin hedelmällistä, jos pinna on kokoajan tiukalla ja oma jaksaminen romahtamaisillaan. Näiden kahden keskeisen näkökulman takia lopputulemaksi on jäänyt, että pyöräilyn SM-mitalista piti taistella mahdollisimman vähäisellä panostuksella pyöräilyyn nähden. Vähemmän pyöräilytunteja on tarkoittanut enemmän aikaa perheelle. Samalla kun tiedämme, että urheilutreenit nostavat kortisolihormonitasoja (stressihormoni) kehossa, niin lisäkuormitus treenien suhteen olisi tehnyt vuodesta vieläkin rankemman. Minun piti siis pyrkiä määrittämään minimiaika, jolla voisin taistella mitaleista, mutta samalla minun piti kyetä mahdollisuuksieni mukaan optimoimaan pyöräilyyn käytettävä aika mahdollisimman tuottavaksi, eli tehokkaaksi ja kehittäväksi. Pyöräilyn poisjättäminen ei ollut vaihtoehto, koska urheilu on minulle keino myös hallita omaa jaksamistani ja sillä on mieletön vaikutus myös mielialaan. Hyvät tulokset kisoissa antavat myös todella paljon lisäenergiaa.

Pyöräilytuntien tiputtaminen 250 tuntiin ei ollut lyhytjänteinen päätös. Tänä kesänä koin, että pyöräilytreenien optimointi oli nimenomaan panostus pitkäjänteisyyteen ja tulevaisuuteen. Olen onnistunut olemaan monessa mukana perheen parissa, mutta onnistunut myös taistelemaan sijoituksista minulle tärkeissä pyöräkisoissa. Tämän lisäksi olo on ollut verrattain energinen ja olen säilyttänyt positiivisen otteen elämän eri asioihin. 250 treenituntia on tarkoittanut sitä, että minun on pitänyt järjestää jokainen treeni kehittäväksi. Kehittävyyttä olen seurannut aktiivisella mittaroinnilla, johon Strava on ollut todella mainio apuväline.

Nappisuoritukset muussa elämässä 
 
Nappisuorituksien metsästäminen voi olla virkistävää. Sitä ei pidä tehdä pakonomaisesti, vaan enemminkin kannustavalla otteella. Saavuttamattomia nappisuorituksia ei pidä jäädä märehtimään, vaan virheistä voi myös ottaa opiksi. Oman toiminnan optimointi on yleensä hyödyllistä urheilun lisäksi myös muissa konteksteissa. Tämä tehokkuus on usein hyvä juttu esimerkiksi opiskeluissa ja töissä. Kyllähän tentittävän kirjan asiat kannattaa mielummin opiskella ennen tenttiä, eikä vasta tentin jälkeen. Jos hallitsee hyvin oppimisensa, saattavat  täydet/riittävät arvosanat napsahdella puolella työllä johonkin epätehokkaaseen opiskeluun nähden. Näin tehokkaalle oppijalle voi jäädä aikaa toteuttaa myös muuta elämäänsä ja antaa aikaa tärkeille asioille. 

Milloin tehoton toiminta olisi parempi juttu kuin tehokas toimintatapa? On muistettava, että me ihmiset olemme erilaisia. Osa ei halua mennä kaikissa asioissa täysillä eteenpäin. Ihmiselle kova vauhti voi pahimmillaan olla iso stressitekijä, jolloin ei ehkä ole fiksuin tapa elää elämäänsä stressaamalla päivittäin omasta optimaalisesta kehittymisestä. Jos jokin tietty asian optimointi kuormittaa enemmän kuin lopputulos antaa takaisin, niin kannattaa isosti miettiä, mihin ryhtyy.