Vierailu Palokkaan oli minulle toinen kerta. Ensi kerralla vuonna 2009 napsahti voitto tilille ja samoin pääsi käymään myös tänään. Rata oli muuttunut vuosien varrella melkoisesti ja nyt aletaan puhua ihan oikeasta maastopyöräkisasta. Crossarilla ei ole enää asiaa tämän kisan kärkipaikoille. Starttasin itse Rosen Psycho Pathilla (XCE-tykilläni), joka on todella nopea nousuissa ja helpoilla maasto-osuuksilla. Jälkiviisaana pohdittuna koen, että syksyn aiheuttamasta pehmeydestä johtuen Thrill Hill olisi ollut tänään vieläkin nopeampi vaihtoehto.
Järjestelyt olivat kisassa hoidettu tuttuun tapaan aivan viimeisen päälle. Kannustus reitin varrella oli mahtavaa ja reitin suhteen ei kertaakaan tarvinnut arpoa, että ajaako oikealla uralla. Kisaa ajatellen myös sopivan kovia vastustajia oli ilmestynyt viivalle. Näin tavoitteeksi asetettamani kärkipaikka sai sopivasti latautumista aikaiseksi.
Kisan alussa lähdettiin aivan uskomattoman kovaa, kun kärkeen kiiruhti maantiehirmu Jaakko Toppari. Siinä mentiin niin tiellä kuin maastossakin 50-lasissa. Huh! Minua alkoi jo vähän hirvittää, koska jätin tälläkin kertaa lämmittelyt ajamatta. Tietoisesti halusin säästellä kisaa varten ja ajattelin ratkaisujen tapahtuvan toisen kierroksen nousuissa. Alun kovassa kyydissä kroppa lämpeni turhankin nopeasti ja uumoilin kisasta tulevan vielä haastavan. Jos kisakaverit tätä halusivat, niin onnistuivat - kokeneen ketun puntti alkoi jo hieman tutista.
Kärkeen muodostui nopeasti nelikko, johon kuuluivat Heikki Tukki (OTC), Samuel Halme (Medilaser), Toppari (Jurvan Voima) ja allekirjoittanut. Pysyttiin hyvin kasassa noin 15 kilometriä, kunnes yhdellä polkuosuudella olimme Tukin kanssa päässeet oikeastaan vahingossa irti toisesta parivaljakosta. Emme vetäneet mitään hirmuvauhtia tieosuuksilla, mutta poluilla vauhtimme taisi olla riittävää. Pitemmilläkään suorilla kaksikkoa Toppari/Halme ei enää näkynyt.
Ensimmäisellä kierroksella jännitettävää oli myös kirimaalin kanssa, jonka sijaintia ei oltu paljastettu etukäteen. Ennen kisaa meitä kuitenkin infottiin, että reitin kovin nousu olisi Lehmämäki, joka tulee reitillä vastaan noin 22km kohdilla. Siinä ei paljon tarvinnut yhteenlaskua suorittaa, missä kirimaalin todennäköisin sijainti olisi. Ajon aikana Tukki näytti voimakkaalta ja ajattelin, että mennään mahdollisimman pitkään vaan yhdessä, että saadaan hyvä loppuaika ja kuorma jakaantuu vetotöiden osalta tasaisesti. Poluilla olin vähän helisemässä, kun syksyinen pehmeä maasto ei ole jäykälle pikkupyörälle ihan parhaasta päästä. Lisäksi kehoni on tottunut ajamaan täpärillä rennosti istuen tänä kesänä. En ollut pomputuksessa ihan kotonani, mutta fillarin keveydestä ja ketteryydestä sai nauttia!
Kisapyörä valmiina lähtöön!
Kisan alussa lähdettiin aivan uskomattoman kovaa, kun kärkeen kiiruhti maantiehirmu Jaakko Toppari. Siinä mentiin niin tiellä kuin maastossakin 50-lasissa. Huh! Minua alkoi jo vähän hirvittää, koska jätin tälläkin kertaa lämmittelyt ajamatta. Tietoisesti halusin säästellä kisaa varten ja ajattelin ratkaisujen tapahtuvan toisen kierroksen nousuissa. Alun kovassa kyydissä kroppa lämpeni turhankin nopeasti ja uumoilin kisasta tulevan vielä haastavan. Jos kisakaverit tätä halusivat, niin onnistuivat - kokeneen ketun puntti alkoi jo hieman tutista.
Startti on tapahtunut Kuva. Studiovoima
Rentoa vuorovetoa. Kuva: Lasse Vuori
Kirimaalin voittaminen kyllä kiinnosti kovasti. Jo XCE- ja Strava-henkisyys pakottaa ajattelemaan noin. :) Lehmämäen kirimaali pisti lopulta ennaakosuunnitelmat yhteisestä pariajelusta uusiksi, kun lisäsin napsun verran vauhtia edellisiin nousuihin verrattuna. Tukki ei noussutkaan mäkeä yhtä lennokkaasti ja niinpä olinkin yksin kärjessä. Lehmämäen laki tuli nopeasti vastaan ja ero taakse oli revennyt yli kymmeneen sekuntiin.
Eihän tässä näin pitänyt käydä! En varmasti jaksaisi maaliin itsekseni, ajattelin. Odottelin ja hidastelin Lehmämäen päällä hetken aikaa, kunnes päätin lähteä ajamaan upporikasta ja rutiköyhää. Kampea toisen eteen ja nenää kiinni kannattimeen. Tarkoituksena oli liukua ilmojen läpi niin vähillä tehoilla kisavauhtia ylläpitäen kuin vain mahdollista. En oikein tykkää yhtään ajaa tasaisia tiepätkiä ja pelkäsin 35 kilometrin sooloilun olevan myrkkyä omille ominaisuuksilleni. Tai siis myrkkyä sille, että niitä tiellä ajon ominaisuuksia minussa ei ole. Onneksi tällä reitillä oli nykymuodossaan polkuja ja nousuja, jotka ovat minulle sitä ominta juttua. Aina mäen tai polun kohdalla huokasin ja pistin jalat paremmin hommiin. Olisipa joskus tarjolla sellainen kisa, jossa ajettaisiin palkästään ylämäkeen ja mielellään valtaosin polkua pitkin..
Ensimmäinen kierros taittui lopulta aikaan 1:04 ja kuulin olevani 50 sekunnin turvin johdossa. Huikkasin aikaeron ilmoittajille, että alle minuutti ei riitä! Olisin toivonut olevani enemmän karussa. Ei auttanut - aivot narikkaan ja rennon kovaa eteenpäin. Edessä oli siis vielä reilun tunnin maastotempo. Takana tulevien kavereiden järjestyksestä minulla ei ollut mitään tietoa ja koko toisen kierroksen aikana en saanut lisätietoa aikaeron suhteen. Tieosuuksia pyrin ajamaan sopivan kovilla tehoilla, mutta erityisesti nousut ja polkuosuudet oli syytä ajaa hyvin. Suunnitelma piti ja matka taittui. Garmista seurasin erityisesti kymppikilsojen täyttymistä ja ajoaikaa. Energiageelit alkoivat maistua tokalla kiekalla 20 min välein, kun etureisien päällä oli pieniä krampin alun tuntemuksia. Lopulta Lehmämäki ja kierroksen viimeiset polut tulivat vastaan ajoissa ja selvisin maaliin ilman kramppiongelmia. Loppuaika oli 2:05:10.
Palkinnot olivat tuttuun tapaan kohdallaan ja myös nakkikeitto kisan jälkeen maistui. Kuusi nopeinta ukkoa pääsivät ihan kunnon tavarapalkinnoille.
Ratkaisu Lehmämäessä on tapahtumassa. Kuva: Lasse Vuori
Ensimmäinen kierros taittui lopulta aikaan 1:04 ja kuulin olevani 50 sekunnin turvin johdossa. Huikkasin aikaeron ilmoittajille, että alle minuutti ei riitä! Olisin toivonut olevani enemmän karussa. Ei auttanut - aivot narikkaan ja rennon kovaa eteenpäin. Edessä oli siis vielä reilun tunnin maastotempo. Takana tulevien kavereiden järjestyksestä minulla ei ollut mitään tietoa ja koko toisen kierroksen aikana en saanut lisätietoa aikaeron suhteen. Tieosuuksia pyrin ajamaan sopivan kovilla tehoilla, mutta erityisesti nousut ja polkuosuudet oli syytä ajaa hyvin. Suunnitelma piti ja matka taittui. Garmista seurasin erityisesti kymppikilsojen täyttymistä ja ajoaikaa. Energiageelit alkoivat maistua tokalla kiekalla 20 min välein, kun etureisien päällä oli pieniä krampin alun tuntemuksia. Lopulta Lehmämäki ja kierroksen viimeiset polut tulivat vastaan ajoissa ja selvisin maaliin ilman kramppiongelmia. Loppuaika oli 2:05:10.
3km maaliin - voitto hanskassa. Kuva: Lasse Vuori
Palkinnot olivat tuttuun tapaan kohdallaan ja myös nakkikeitto kisan jälkeen maistui. Kuusi nopeinta ukkoa pääsivät ihan kunnon tavarapalkinnoille.
Kärkikuusikko. Kuva: Studiovoima
Tästä jatketaan kautta avovesiuintitreeneillä ja toivotaan, että suunnitelman XCM SM-kisasta toteutuvat. Ajointoa siis riittää! Alla vielä tämän päivän kisan tulokset.
Tulokset Tähtisadeajot 7.9.2014
Miehet Yleinen 60km
1. Miettinen Olli Team Skins/Hypy/ROSE 2:05:10
2. Tukki Heikki Oulu Triathlon & Cycling 2:06:59 0:01:49
3. Halme Samuel Team Medilaser 2:09:02 0:03:52
4. Uusi-Piuhari Teemu Team Medilaser 2:09:52 0:04:42
5. Oja Hannu Pyörärinki 2:10:04 0:04:54
6. Lahtinen Tuomo Heinola 2:10:26 0:05:16
7. Kunnari Jukka-Pekka CC Picaro 2:10:47 0:05:37
8. Toppari Jaakko Jurvan Voima 2:13:15 0:08:05
9. Järvinen Mikko Briko 2:13:29 0:08:19
10. Kahelin Jouni Vaajakosken Terä 2:14:05 0:08:55
Miehet Yleinen 60km
1. Miettinen Olli Team Skins/Hypy/ROSE 2:05:10
2. Tukki Heikki Oulu Triathlon & Cycling 2:06:59 0:01:49
3. Halme Samuel Team Medilaser 2:09:02 0:03:52
4. Uusi-Piuhari Teemu Team Medilaser 2:09:52 0:04:42
5. Oja Hannu Pyörärinki 2:10:04 0:04:54
6. Lahtinen Tuomo Heinola 2:10:26 0:05:16
7. Kunnari Jukka-Pekka CC Picaro 2:10:47 0:05:37
8. Toppari Jaakko Jurvan Voima 2:13:15 0:08:05
9. Järvinen Mikko Briko 2:13:29 0:08:19
10. Kahelin Jouni Vaajakosken Terä 2:14:05 0:08:55
Ajoitko vuosi sitten 1x10 välityksellä? Tämän vuoden tapahtumaan lähdössä mukaan ja välitykset mietinnässä.
VastaaPoistaMoi J-P. Ajoin kyllä. Edessä oli 38-piikkinen ja takana pakka 11-32. Pieni kiekkokoko helpottaa vähäsen noilla välityksillä.
Poista