torstai 25. syyskuuta 2014

Virheistä oppia, kauden yhteenveto ja seuraavat kisasuunnitelmat

Lauantain XCM-pettymyksestä alkaa olla kulunut sopivasti aikaa, jotta olen voinut miettiä tekemiäni virheitä oppiakseni välttämään niitä jatkossa. Suurin ongelma etukäteen Rajamäen kisassa piti olla energiatasojen hallinta. Olin huolissani, että miten pystyn pitämään hiilaritasoni päällä koko kisan ajan. Lopulta tätä ajatusta en ehtinyt edes kisassa miettiä ja pidin jopa kisan viimeisillä kilometreillä kisan nopeimpia (vähintään top 2, kun Jukka Vastarannan aikaa ei ole tiedossa) vauhteja. Ongelmat ja virheet tapahtuivat kilpailusuorituksen muissa osissa, joten en osannut ottaa asioita tarpeeksi laajamittaisesti huomioon etukäteen.


Kokenutta kuskia vietiin tonttiin kisan aikana viidesti, joista kahta kaatumista pidin normaaleina ja odotettuina. Näissä kahdessa kaatumisessa näin jo ennen tilannetta, että kohta lähtee. Sen sijaan kolme kaatumista näistä viidestä olivat sellaisia, että en vieläkään tiedä, että miksi, tai varsinkaan, että mihin olen kaatunut. Nämä kolme menevät siis samaan kategoriaan muutaman vuoden takaiseen kaatumiseen Seinäjoella.

Näitä neljää kaatumista (1 Seinäjoki ja 3 Rajamäki) yhdistävät muutamatkin seikat. Keskeisin yhdistävä asia on se, että olen pyrkinyt ajamaan näissä kisoissa hyvin kovaa, mutta mahdollisimman vähällä energialla. Tällä ajatuksella pyrin kisan aikana istumaan satulassa niin paljon kuin mahdollista. Kun lisääntynyt istuminen yhdistetään kisoihin, joissa mennään vauhtien puolesta kovempaa kuin muissa kisoissa, aletaan päästä ongelman juurisyyn äärelle. Alkaa kuulostaa siltä, että samanlainen kuoppa maassa johtaa pyörän takaiskarin syvempään niiaukseen. Tämä johtaa taas siihen, että kammet liikkuvat niiaustilanteissa tavallista alempana. Tämä johtaa taas siihen, että ne kivet, joihin en tavallisesti kammillani (kaatavalla tavalla) osu, ovatkin nyt kampien ulottuvilla. Tämä taas johtaa siihen, että saatan kaatua helposti neljästi sellaisissa kohdissa, joissa en olisi koskaan uskonut kaatuvani.

Mitä voin siis oppia lauantaisesta Rajamäen kisasta, mutta en ollut oppinut kahden vuoden takaa Seinäjoelta? 


Vastaus: Jos olen menossa kisaan, joka kestoltaan vaatii erityistä luumuilua pyörän päällä, mutta silti hyvin kovia vauhteja - minun pitää tehdä tarvittavat muutokset kisapyörääni. Minun on huolehdittava, että kammet eivät ui normaalia maastoajoani alempana, joten minun on syytä pumpata 15-20 Psi:tä enemmän ilmaa takaiskariin. Luulen, että jo 20 Psi:n lisääminen olisi pelastanut minut kolmelta kaatumiselta Rajamäen kisassa. Nöyrää myöntää tällainen moka, mutta jospa nyt pysyisi muistissa! Toinen vaihtoehto on toki treenata itsensä sellaiseen kuntoon, että pystyn ajamaan XCO-tyylillä 3,5 tuntia. Tämä onkin heti astetta pitempi projekti ajallisesti.

Kausi 2014 oli minulle tuloksellisesti pettymys erityisesti SM-kisojen osalta. En pystynyt ajamaan yhtään SM-mitalia maastopyöräilylajeissa ja erityisesti XCE:n nelossija oli karmaiseva lopputulos. Sijathan olivat: XCO 4. XCE 4. ja XCM 7. Kevään ja alkukesän haastavat lähtökohdat huomioiden tuloslista on toisaalta ihan ok ja kesällä sattui muutamat hyvät päivät erityisesti isoihin kuntoajoihin. Perheen parista olen saanut ilon ja onnen hetkeä tänä kesänä useiden SM-mitaleiden edestä.

Katseet ovat siis siirretty eteenpäin. Seuraavat tärkeät kisat nostin esiin jo eilen Twitterin puolella. Tässä samainen twiitti nyt täällä blogissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen