Kilpailun ennakossa jo kaavailin, että kisasta tulee vauhdikas ja todella kovatasoinen. Vaikka ajo onnistuisi, oli mahdollista löytää itsensä sijoitusten 10 ja 15 väliltä. Niin kävi minulle tänään, vaikka pieniä kramppihuolia lopulta olikin.
Kisa lähti alusta vauhdikkaasti, mutta ei mitään maksimivauhtia. Itse ajelin kisan numerolla 14 (olisikohan onnennumero, mietin sen saadessani).
Lähtö Kuva: Antti Rantalahti
Kaikki tiesivät, että reitin helppouden takia kärkimiehenä antaa rutkasti
tasoitusta peesaajiin verrattuna. Pääryhmä oli suuri ja pysyttelin top 10
sisällä koko matkan ajan. Kulomäen jyrkkään seinään saapuessa Jukka Vastaranta lähti nousuun ensimmäisenä
ja Jussi Veikkanen seurasi perästä. Mäen päällä Jussi joutui renkaanvaihtohommiin. Itse
nousin mäen päälle lopun talsien noin sijalla 5. Jukka oli pienen välimatkan
päässä Pökälän kanssa karussa, mutta Henkka Ojalan ja Sami Tiaisen avulla pääsin pienen porukan kanssa nopeasti kärkikahinoihin takaisin. Porukassa oli noin 10 ukkoa ja vauhdista vastasi kierroksen loppuvaiheessa
lähinnä Samuli Saarela. Ensimmäinen kierros taittui 55minuutissa ja porukkaa oli kierroksen vaihtuessa varmaan 10-20 miestä.
Eka kierros takana, Sami, Juha Kangaskokko, minä Kuva: Antti Rantalahti
Toinen kierros jatkui Samulin vetohommien turvin kohtalaisen
hyväkyytisenä. Pysyin helpohkosti peesissä, mutta olotila muutoin oli vähän
häilyvä. En tiedä, oliko näin kova kisa
pieni shokki keholle, kun pääkoppa ei meinannut pysyä hommassa mukana. Oli kokoajan vähän heikottava olo, eikä sellainen pirteä, mihin olen kisoissa tottunut.
Kulomäkeen saavuimme vielä tällä isolla
kokoonpanolla. Oli selvää, että nousussa porukka räjähtäisi kappaleiksi. Niinhän siinä sitten kävi, että tässä nousussa tapahtui kisan ratkaisu. Nousuun Jukka pisti
kaiken peliin ja oli selvästi kärjessä mäen päällä. Pökälä pystyi seuraamaan
lähietäisyydellä, mutta me muut jäimme vähän kauemmaksi. Taisin nousta mäen päälle
kolmantena, mutta en pystynyt yhtään kirimään kärkikaksikkoa kiinni. Tiimikaveri Henkka
laski vauhdilla ohitseni ja sai kuin saikin karkulaiset kiinni. Näin
mitalikolmikko oli muodostunut ja perässä seurasi meidän letka, johon
kuuluivat, Kimmo Kananen, minä, Saarela, Tiainen, Samuli Visuri,
Kangaskokko ja Samuel Halme. Tarjolla oli siis sijat
4-10. Näin mentiin aina kierros maaliin saakka.
Kolmannella kierroksella ajo jatkui entisellään ja Kangaskokko
alkoi viihtymään enemmän ja enemmän keulamiehenä. Samin kanssa pohdittiin, että näinköhän selviäisin maaliin ilman kramppeja.. Kulomäki tuli taas melko pian vastaan ja lähdin meidän letkan kolmantena nousuun. Pääsin mäen ajamalla ylös saakka
ja ehdin nousussa kohota letkan kärkeen. Mäen päällä sydän hakkasi
maksimilukemat neljään vuoteen (186) ja minun oli pakko lähteä alamäkeen kevyesti
rullaillen. Juha tykitti siinä alamäessä karkuun ja minä tarrasin Visurin peesiin.
Hetken kuluttua myös Sami tuli mukaan. Kimmo jäi Kulomäkeen suoristelemaan
kramppia. Kaikki näytti ihan hyvältä tässä vaiheessa ja arvelin taistelevani
ihan hyvin sijasta 4. Jossain vaiheessa siinä
Valtteri Repo nousi porukkaan mukaan ja otti siten Kimmon paikan meidän top 10-letkassa. Ehdin juuri toivottaa Vallun
tervetulleeksi, kunnes seuraavassa loivassa nousussa tunsin ikävää nykimistä vasemmassa
takareidessä. Ehkä sekunti myöhemmin pikkunykiminen muuttui 1000-kertaiseksi ja takareisi kramppasi ihan lukkoon. Ajo piti
keskeyttää, koska lihas väänsi jalan 90-asteen kulmaan, eikä ajaminen ollut mahdollista. Siinä sitten letka meni menojaan ja jalka jatkoi järkyttävän kovaa kramppiaan
reilun minuutin ajan. Pyörän päälle hyppääminen oli mahdotonta, saatikka polkeminen. Jokainen kammenkierros nappasi takareiden jumiin heti! Seisoskelun jälkeen pääsin jatkamaan matkaa hisssuttelemalla eteenpäin. Pian takaa tuli ohitse tiimikaveri Jerry, joka kertoi myös kärsineensä krampeista. Nyt vauhti oli jo parempaa ja pääsin peesissä jonkin aikaa tuskaillen ja vähän myöhemmin ajoni alkoi taas sujua.
Noin 6km ennen maalia näimme, että takaa tulee Veikkanen
mukanaan Kimmo. Otettiin sitten Jerryn kanssa järki käteen ja hypättiin
tähän junaan mukaan ja kisakeskus alkoikin lähestyä vauhdilla siinä Jussin
peesissä ajellessa. Omat jalat vertyivät taas hyvään iskuun ja olisin voinut
iskeä maalin lähellä tiukasti tämän porukan sijoituksista, mutta peesailemalla ei
ollut oikein intoa kiriä ahkerinta vetomiestä vastaan. Jarruttelemalla sain ylitettyä
maaliviivan juuri Jussin takana pysyen.
Maali Kuva: Antti Rantalahti
Maalissa sijoitukseni oli 12. ja eroa
kärkeen muodostui 5 minuuttia - yllättävän vähän pitkä hissuttelu huomioiden. Meidän alkuperäisen letkan (sijat 4-10) nopein oli lopulta Vallu,
joka kuittasi kirillään sijan 4. Kärkikolmikko saapui maaliin järjestyksessä
Ojala, Pökälä ja Vastaranta. Henkka ratkaisi pelin ennen viimeistä lyhyttä
polkua, kun Pökälä oli ajautunut kärjestä vähän ajolinjalta leveäksi. Jukka
kärsi krampeista ja tipahti kärkikaksikon porukasta aikaisemmin.
Omalta kohdaltani ajo oli lähellä maksimia vähäiset treenit huomioiden. Oli yllättävää, että varsinkin Kulomäessä olin vahva ja vähän pirteämmällä kunnolla olisin voinut iskeä kakkoskierroksella helposti Henkan kyytiin siinä laskussa. Nyt kuitenkin pitkien lenkkien puute näkyi suorituksessa kramppeina, joten pääsyy tulokseen löytyy suoraan peiliin katsomalla.
Nyt katseet suunnataan lokakuun puoliväliin ja cyclocrossin SM-kisoihin!
Hienosti ajettu, harmillista tietysti että vaikeuksien takia sijoitus oli heikompi kuin mihin mahdollisuuksia olisi muuten ollut.
VastaaPoistaLuin blogiasi pidemmälle taaksepäin ja huomasin, että valmennus on kiinnostanut sinua ainakin koulutuksen muodossa. Oletko ajatellut tarjota jossain vaiheessa valmennuspalvelua? Tiedossa olisi yksi harrastaja, joka saattaisi olla kiinnostunut. Eli minä.
Moro Markus. Kiitos viestistä - tsemppi oli kovaa, mutta ei ihan kunto riittänyt tällä kertaa.
PoistaValmennuspalvelu.. hmmm.. tätä pitäisi miettiä, koska aikataulupuoli on nyt entistä tiukemmassa - harmi, kun ihmisen pitää nukkua öisin. :)
Kysäisepä minulta suoraan vaikka tuolta mailiosoitteen kautta, niin ainakin vähän voin asioita kommentoida.