Eilen lauantaina oli ohjelmassa jo lähes perinteeksi muodostunut vierailu Karsun järjestämään talviseikkailukisaan, X-Wiimaan. Viime vuoden tapaan kisa järjestettiin haastavissa Kolin maisemissa. Lajivalikoima oli tänä talvena laaja, koska mukana oli: lumikenkäilyä, hiihtoa, potkurointia, maastopyöräilyä, juoksua ja guest-tyyppisenä tehtävänä ratsastusta. Tänä vuonna parini vaihtui (Väätäisen Pekasta) ja päätettiin osallistua skabaan Hamusen Heikin kanssa. Kolmossijaa lähdettiin hakemaan ja kaiken säätämisen kanssa tavoite onneksi myös saavutettiin. Alun perin oli jo selvää, ettei me ihan kärkijoukkueiden mukana tulla pysymään, koska esim. multisport.fi (Eero Jäppinen/ Ville Mäkelä) olivat kisassa mukana. Kyseinen tiimi vei myös voiton muutamien minuuttien erolla, mutta hyvän haasteen heille tarjosi Karsun joukkue (Mikko Auvinen, Jaakko Leppänen).
Miten kisa sitten meidän duolla meni?
Aamulla startattiin Joensuusta ja ehdittiin hyvissä ajoin Kolille. Reittikartat saatiin käsiin klo 09 ja kisan suunnitteluun oli aikaa tunnin verran ennen starttia. Kaikki meni valmisteluissa ihan ok siihen asti, kun kymmenisen minuuttia ennen starttia huomattiin, että kartta on kadoksissa.. tässä vaiheessa homma näytti hetkellisesti jo varsin koomiselta, koska muut joukkueet olivat ulkona valmiina lähtemään ensimmäiselle osuudelle ja me etsitään karttaa varusteiden seasta. Onneksemme kartta sitten löytyi juuri ennen starttia ja ehdittiin sisätiloista ulos kun starttiin oli aikaa alle minuutti. Siinä sitten legendaarinen kommentti: ”Onko täällä siis joku kisa?” ja äkkiä pyörille, joilla ensimmäinen osuus päätettiin tykittää. Vaihtoehtoisesti ensimmäisen osuuden olisi voinut suorittaa myös hiihtämällä.
Päästiin liikkeelle Heikin kanssa ihan mukavasti ja tiepätkillä pyörillä riitti vauhtia pitkälle yli 30 km/h kokoajan. Ensimmäiset rastitkin löydettiin ongelmitta ja pienet lumikenkäosuudet onnistuivat ihan jouhevasti. Varusteiden vaihtopaikalla koimme yllätyksen, kun kuulimme olevamme toisena vain minuutti kärjestä. Perässä tuli muutaman minuutin päässä hiihtäen vaihtopaikalle multisportin joukkue. Toinen osuus oli selkeämpi pyöräilyosuus, johon kuului puolivälissä useampien kilometrien lumikenkäily jylhissä Herajärven kierroksen maisemissa. Heikin kanssa otettiin lumikenkäosuus hieman iisimmin ja osuuden puolivälissä oltiin kärjestä perässä vajaa 10 minuuttia ja päätettiin päästää multisporttikin ohitse. Siitä sitten jatkettiin matkaa pyörillä. Tämän osuuden loppuvaiheessa oli ratsastustehtävä, jossa pääsin ensi kertaa elämässäni hepan selkään.. vähän taisi jopa jännittää, vaikka ei nämä hevoset ihan mitään älyttömän kookkaita kilpureita tainnut olla. Vajaa sadan metrin ratsastus onnistui muutamassa minuutissa, joten vauhti ei ainakaan päätä huimannut.. mukava kokemus silti.
Kolmannelle osuudelle (hiihto/lumikenkä) lähtiessä oltiin kärkeä perässä noin 20 minuuttia, koska varusteiden vaihdossakin pidettiin hieman rauhallisempaa linjaa. Eväitä syötiin ihan antaumuksella. Tämä kolmas osuus sitten muodostuikin meiltä melkoiseksi säätämiseksi. Kumpikaan meistä ei nyt mitään ihan täydellisiä suunnistusmiehiä ole ja heti lähdettiin eri suuntaan kuin oltiin alun perin suunniteltu. Sinänsä tämä ei aiheuttanut suurempaa ongelmaa, koska rastit oli mahdollista kerätä tällä osuudella vapaassa järjestyksessä ja muokattiin sitten hieman alkuperäistä suunnitelmaa. Räsävaaran näkötornille hiihdettäessä (noin 6km matka) kerkesin pariin otteeseen rypeä nurin suksen haukatessa hankeen ja pätkän ainoassa vauhdikkaassa laskussa onnistuin pudottamaan kartan kesken laskun. Näin tämä menomatkan ainoa lasku muodostui minulle myös nousuksi. Hetki tämän jälkeen Heikillä alkoi hieman tuntua reisissä krampin oireita, mutta päästiin vielä ihan ok vauhdilla eteenpäin.. mutta vain hetken aikaa, koska hiihtovälineiden kanssa lumikenkäilystä oli tulossa meidän duolle melkoinen seikkailu…
Suurimmat ongelmat tuli Heikille, jonka lumikengät eivät suostuneet yhteistyöhön hiihtomonojen kanssa. Lumikengät olisi ollut erittäin tärkeät, koska pehmeää lunta oli reilusti. Useammin kuin kertaalleen lumikenkä roikkui nilkan takapuolella ja Heikki melkein vyötäröään myöden lumessa sukset ja sauvat käsissä. Parhaimmillaan toisessa kädessä oli sukset, toisessa sauvat ja lumikengät ja lumikenkä ura upotti joka askeleella yli puoli metriä. Onneksi molemmat oltiin enemmän tai vähemmän seikkailu-/retkeilymielellä tässä mukana, joten saatiin huumori pidettyä hommassa mukana. Meno oli välillä sitä luokka, että herkemmät etenijät puoliväsyneenä olisi saattanut jättää kamat hankeen ja painella suorinta reittiä autolle ja kaupunkiin. Hauskaakin oli, kun hetkittäin päästiin laskettelemaan suksilla lumikenkäuria ja vauhdikkaita tiepätkiä. Heikki veti yhdelle tielle tullessa päivän komeimmat kuperkeikat, kun vauhdikas alamäki vei sukset kohti hiekoitettua kohtaa ja mies lensi komeasti penkalle. Onneksi mitään vakavampaa ei kuitenkaan käynyt.
Noh, kolmas osuus kuitenkin vihdoin päättyi meidänkin osalta jossain välissä, mutta ylimääräistä aikaa oli tuhrautunut lähes tunnin verran. Näin emme sitten ehtineet seuraavalle pyöräily/potkuri/lumikenkäosuudelle, koska lähimmällekin rastille olisi tullut matkaa noin 20 kilometriä. Varmistettiin näin kolmas sija ja jäätiin odottelemaan maalialueelle, että kärkijoukkueet eivät ehtisi ennen kello 16 maaliin ja nousisimme myöhästymissakoilla kisan kärkeen.. Näin ei kuitenkaan lopulta käynyt, vaan kärkijoukkueet ehtivät koko kisan kiertäneenä muutaman minuutin ennen neljää maaliin, ja nettosivat sijat yksi ja kaksi harvinaisen ansaitusti.
Kisan jälkeen oli tarjolla sauna ja hernekeittoruokailu. Palkinnoiksi saimme leipälapiot, joten nyt voi hyvillä mielin alkaa tilaamaan kerrostalo kaksioon leivinuunia tuulitunneli-olohuoneeseen. Tulomatkalla autolla Joensuuta kohti nähtiin vielä Heikin kanssa harvinaisen tumma pienehkö kuusi tienlaidassa. Todettiin sitten loppujen lopuksi ohi ajaessa nämä ”kaksi kuusta” puita jyrsiviksi, polviin asti lumessa oleviksi hirviksi. Onneksi eivät sattuneet kimpoamaan tielle väärään aikaan ja kotiin päästiin siis turvallisesti. Kisa ei mennyt ihan putkeen, mutta eväät oli hyviä ja olihan tämä mukava reissu kaiken kaikkiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen