Lisää vauhtia simulaatiotreenissä - 50min ajasta pois

Tänä viikonloppuna olisi ollut mahdollista avata maastopuolen kisakausi Liedossa, mutta minulta kisat jäivät väliin. Päätin jäädä treenaamaan kotiin maratoneja varten. Tällä viikolla vappupäivänä sain ajetuksi kauden ensimmäisen xcm-simulaation ja uusin lenkin uudelleen tänään lauantaina. Tavoitteena oli kiertää 60km lenkki maastossa alle kolmeen tuntiin.

Starttasin kotipihasta aamulla kello kymmenen. Mukana yksi 0,7l juomapullo urheilujuomaa ja kaksi energiageeliä. Twitterin puolella paljastin, että lenkille lähteminen jännitti jonkin verran - en ollut lainkaan varma, että jaksanko kunnialla kotiin saakka:

@OMiettinen: Odotettavissa Kanta-Hämeessä puoleenpäivään mennessä: tummuneita Olmeja ja hapokkaita hetkiä Hattulan metsissä. #xcm-simulaatio #yritystä

Matkavauhtia en maasturilla pääse seuraamaan millään tavoin, vaan nopeusdata näkyy paljastuu kännykän trackeristä vasta kotiuduttua. Ainoa info vauhdinpidosta on syke, ja tietenkin muutamat maamerkit, joihin saapuessa ajoaikaa voi tiirailla. Treenilenkilläni hitaimmat polkuosuudet osuvat reitin alkupuolelle. Yritin tänään ajaa kyseiset kohdat rennon kovaa, mutta niin vain syke lähti kipuamaan korkealle, jopa lähelle ana-kynnystä. Ehkäpä kauden ensimmäinen veto kisavaatteilla ja henkinen valmistautuminen toi ajoon pientä extrafiilistä.

XCM-simulaatiooni sisältyy Ahveniston XC-radan kierto. Tänään xc-radalla olin sykkeet maksimissa ja seurailin tuskissani ajoaikaa kellosta. Karkealla arviolla kierrosaika näytti olleen noin 19 minuutin luokkaa. Radan polut ovat toisaalta pehmeässä kunnossa, mutta ero on silti suuri nopeimpiin kierroksiini radalla, joita olen pystynyt ajamaan (edellisinä vuosina ja tuoreena) reiluun 16 minuuttiin. 

Twitterin pelot osoittautuivat ennen aikaiseksi, koska vielä Hattulan metsistä selvisin kunnialla. Ensimmäiset oireet jaksamisen kanssa ilmenivät noin 2 tunnin ajon jälkeen, jolloin olin ajamassa Pekolan koulun kohdilla. Tuolloin edessä oli vielä Aulangon näkötornin huiputus ja Aulankojärven kierto. Tänään näkötornille ajo oli jo todella kankeaa, mutta todellinen tummuminen fyysisesti tuli vastaan 2h 20min kohdilla - Aulankojärven itäpuolen ylämäissä. Ihmisellä on varmaan silloin jano, kun hän alkaa harkita nesteiden imemistä mukana olevan varasisärenkaan kudoksista? Taistelin kuitenkin lopulta itseni kotiin ja kello pysähtyi 2h 31min kohdalle. Vappuun nähden ajoaika petraantui liki 50 minuuttia. Kotipihassa tunnistin olevani suurinpiirtein Suomen rajojen sisäpuolella. 

Tässä vielä lenkin data kokonaisuudessaan. Lenkillä keskisyke oli 160 ja nopein 10 kilometrin siivu taittui 33km/h keskivauhdilla. Kokonaisuutena keskivauhti jäi hieman alle 24km/h tasolle.


Lenkki pisti minut todella koville. Kotona oli vuorossa armoton tankkaaminen takaisin elävien kirjoihin. Juomatankkauksesta ja palautumisjuomasta huolimatta olin vielä yli kolme kiloa kevyempi kuin muutama tunti ennen lenkkiä.